torstai 03. marraskuun 2016

Ruokajuomien aatelia

HEIHEI,

kuinka usein sitä tulee ajateltua ruokajuomasta puhuttaessa vettä, maitoa tai viiniä? Olen tämän syksyn aikana tutustunut laadukkaisiin omenasiidereihin niin osana laatuhetkiä kuin ruokajuominakin Crowmoorin yhteistyökampanjan myötä. Tullut myös siihen tulokseen, että laadukas omenasiideri on ruokajuomien aatelia. Menee ruoan kuin ruoan kanssa. Arjessa ja juhlassa. Aiemmin lasillinen siideriä on ollut must kanansiipien kanssa. Siivet eivät maistu millekään, ellei vieressä ole täyteläisen hapokasta omenasiideriä, kokeilkaahan! Nyt olen hieman laajentanut repertuaaria ja tullut tulokseen, että siideri ruokajuomana ei ole lainkaan hassumpi valinta. Se sopii aivan loistavasti kevyiden ja hedelmiä sisältävien salaattien kera. Savustettu lohi ja siideri olivat match made in heaven, joten suosittelen kuivaa omenasiideriä lämmöllä myös kalaruokien kanssa. Se taannoin esittelemäni samettinen myskikurpitsasosekeitto nousi uusiin ulottuvuuksiin kypsän ja salaperäisen Crowmoor Dry -omenasiiderin myötä. Siideri on siis myös kasvissosekeittojen kaveri. Sitä voisi helposti ajatella, että kevyen kuiva, mutta samalla niin täyteläisen makuinen, omenasiideri sopii vain kevyiden ruokien pariksi. Päätin murtaa tämän myytin ja kokeilin siideriä jauhelihapastavuoan kanssa. Kevensi ruoan täyteläisyyttä ja hienosti sopi myös niin sanotun arkiruoan seuraksi.crowmoor-3-of-28crowmoor-kollaasi crowmoor-5-of-28Mikä ruoka-aine teille tulee mieleen, jos pitäisi yhdistää siihen omenasiideri? Kyllä, possu se täälläkin tuli ensimmäisenä mieleen. Yleensä possupataa tulee syötyä omenahillon kera, mutta nyt päätin kokeilla, miten laadukas omenasiideri sopii ruoanvalmistukseen. Se antoi possupadalle makeutta, makua ja sopivassa suhteessa hapokkuutta. Possun kaverina uuniin päässeet kasvikset hymyilivät kilpaa päästessään siiderikylpyyn 🙂 Pataruoat mielletään helposti sunnuntairuoaksi, koska usein puhutaan myös pitkään hauduttamisesta. Tämänkertainen versioni pataruoasta oli kaikkea muuta kuin suuritöinen ja pitkäkestoinen. Possupata valmistui alle tunnissa ja toimi meillä perjantai-illan ruokana. Mies yllättyi iloisesti kotiin tullessaan, kun oli ruoka valmiina ennen kuin hän jatkoi iltamenoonsa.IDcrowmoor-9-of-28crowmoor-13-of-28crowmoor-15-of-28crowmoor-23-of-28 crowmoor-7-of-28 crowmoor-16-of-28

OMENAINEN POSSUPATA

1 porsaan sisäfile (n. 700 g)
paistamiseen voita
2 ploa Crowmoor Dark -omenasiideriä
3 endiiviä
6 salottisipulia
6 ruusukaalia
1 granny smith omena
3 tähtianista
1 kanelitanko
maustepippureita
mustapippuria
suolaa
loraus hunajaa

-ota liha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista
-hiero fileen pintaan suolaa ja pippuria
-sulata nokare voita valurautapannulla, ruskista porsaan sisäfile kauttaaltaan
-leikkaa endiivien kanta pois ja puolita ne, kuori salottisipulit ja leikkaa kahtia
-puolita ruusukaalit, pese omena huolella ja lohko se
-nosta liha hetkeksi pois padasta ja kaada kasvikset + omenalohkot pataan
-lisää nokare voita, tähtianikset ja kanelitanko
-kuullota viitisen minuuttia
-lisää omenasiiderit, loraus hunajaa sekä maustepippurit ja anna kiehua hieman
-lisää porsaan sisäfile pataan, laita kansi päälle ja siirrä pata uuniin 200 asteeseen
-kypsennä pataa noin 40 minuuttia
-tarkista maku ennen tarjoilua ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria tai hunajaa.

crowmoor-10-of-28crowmoor-12-of-28 crowmoor-18-of-28 crowmoor-26-of-28 crowmoor-27-of-28 crowmoor-28-of-28 crowmoor-21-of-28crowmoor-22-of-28 crowmoor-25-of-28

Sillä aikaa, kun liha valmistui uunissa keitin lisukkeeksi ohrasuurimoita sekä luumuhilloketta. Ruokajuomaksi Crowmoorin uutuussiideri Hazy & Sour, vastapäätä istumaan se isoin rakkain ja ruokaelämys oli vailla vertaa. Jälkiruoaksi nautimme valkohomejuustoa. Siideri sopii yllättävän hyvin myös juustojen ja viinirypäleiden seuraksi. Nyt kun pääsimme marraskuulle, voi alkaa jo hyvillä mielin odottamaan joulua. Ajattelin tänä iltana kokeilla, miten tuo laadukas englantilaistyyppinen omenasiideri toimii vaalean glögin pohjana. Kattilaan pääsee siiderin lisäksi tähtianista, kanelitankoa, neilikkaa, inkivääriä ja appelsiinitankoa. Ehkä myös muutama omenanlohko. Ihania nämä hämyiset päivät ja illat, kun saa kaivautua syvemmälle sohvannurkkaan katselemaan takkatulta!

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

alle

PS. Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista! 🙂

YHTEISTYÖSSÄ: CROWMOOR

lifie


perjantai 30. syyskuun 2016

Fredagsmys

fredagsmys-1-of-12 fredagsmys-6-of-12 fredagsmys-9-of-12 fredagsmys-10-of-12 fredagsmys-3-of-12 fredagsmys-7-of-12 fredagsmys-11-of-12 fredagsmys-4-of-12 fredagsmys-12-of-12 fredagsmys-8-of-12MOIMOI!

Enpäs olisi aamulla vielä uskonut, että allekirjoittaneesta on keittiössä rentoutumaan ruoanlaiton parissa tänä iltana. Snäpin puolella seuraavat ovat voineet todistaa sitä, että vielä reilu pari tuntia sitten olin sängyn omana. Kunnes nälkä ajoi ylös ja kun nousi ylös, niin olo parani. Eilen illalla kurkkukipu kulminoitui liki siihen pisteeseen, että tuli itku niellessä. Aamulla olin varma, että kuume huiteli 40 asteessa. Heh, mittari näytti 37,5 astetta. Kurkku on vielä semisti täynnä kaktuksia, mutta nyt jo pystyy nielemään ilman kyyneleitä. Jos näin helpolla tämänkertainen flunssa meni ohi, niin hyvä niin! Kerrankin olen malttanut maata koko päivän. Kera karvaisen kaverin. Huomenna onkin tarkoitus täyttää tuo vaihtolava, joka eilen mummun pihaan ilmestyi. Hirmuisen paljon sykettä nostavaa ei kyllä kantsi tehdä, sen verran hutera olo kuitenkin on.

Hei, mutta pidemmittä sairauskertomuksitta puheitta perjantaimyysseihin. Meillä on hoidossa kolme kullannuppua (jep, tartuntavaarasta huolimatta – force majeur tilanne), jotka ovat linnottautuneet omien kullannuppujen kanssa takkahuoneeseen katsomaan piirrettyjä. Mies palasi juuri golfkentältä, valmiiseen ruokapöytään. Just yksi päivä luimme sääntöjä vaimolle 50-luvulla. Mies totesi, että hänen vaimonsa on tainnut omaksua nuo 50-luvun säännöt ;D Tänä iltana tuo vaimo oli laittanut pöytään vihersalaatin lisäksi juustoisia perunalohkoja. Yummy!

JUUSTOISET PERUNALOHKOT

6 perunaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria

-pese perunat ja lohko ne
-sekoita perunanlohkot oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa
-paista uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia, välillä lohkoja käännellen

Päälle
1,5 dl kermaviilia
0,5 dl ranskalaista salaatinkastiketta
mozzarellajuustoraastetta
cheddar-juustoraastetta
pepperonia pienisteltynä

-sekoita kermaviili + salaatinkastike
-ota perunat pois uunista
-levitä 2/3 kermaviilikastikkeesta uunivuoan pohjalle
-lisää päälle perunanlohkot
-lisää loppu kermaviilikastike, juustot ja pepperonit perunoiden päälle
-paista grillivastuksen alla, kunnes juusto sulaa
-nauti kuumana!

********

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin heittänyt perunoiden päälle myös hieman sriracha-kastiketta tuomaan lisäpotkua. Pitääkin muistaa se ensi kerralla. Perunoista tulee ihanan venyviä, kiitos juuston. Mikään kevyt herkku tämä ei taas ole, mutta eihän näin perjantai-iltana kuulukaan olla. Nyt kohti vain elämäätä, onneksi Nessu-paketti on jo muutenkin käden ulottuvilla 😉

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,

alle


lauantai 24. syyskuun 2016

Syysiltojen suloinen gulassikeitto

OLYMPUS DIGITAL CAMERAgulassikeitto OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEISSULIVEI,

ja leppoisaa lauantaiaamupäivää. Me täällä väijytään eilinen Vain Elämää ennen kuin klapihommat kutsuvat. Siinä missä viime kerralla mökillä ollessamme oli vielä kesä (syksyisellä vivahteella), niin nyt se syksy on kyllä tullut päälle ryminällä. Viime yönä kömmimme nukkumaan luut ja ytimet jäässä. Kylmien peittojen väliin. Ja vaikka kaikki patterit huutavat lämpöä nupit kaakossa, niin kyllä täällä aamullakin tuntui, että huurua tulee uloshengitettäessä 😉 Ei muuta kuin lisää kuumaa kahvia kuppiin ja toiset villurisukat jalkaan.

Lounaaksi jos olisi lämmittävää keittoa, niin sekin voisi auttaa. Lounaaksi meillä on pepperonipastasalaattia, mutta jos teillä on kauppa lähellä, niin suosittelen kipaisemaan pikaisesti ja noutamaan ainekset gulassikeittoon. Tuo pari vuotta sitten kehittelemäni gulassikeiton resepti on noussut yhdeksi blogini suosituimmaksi reseptiksi. Se on oikein sellainen kylmien syysiltojen ja syksyisten lauantaipäivien pelastajakeitto. Joskus pitää tehdä tätä tuplasatsi, sillä lämmitettynä paranee kuin kaalikeitto konsanaan. Koska uusia lukijoita on tullut sitten vuoden takaisen, kun viimeksi tämän reseptin blogissa jaoin, niin jaetaanpas se uudelleen.

MARIAN GULASSIKEITTO

2 sipulia
1 solo valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia
3 paprikaa
400 gr sikanautajauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna

**********

Parin vuoden aikana reseptiä on tarpeen tullen muutettu hieman; milloin on suurustettu vehnäjauhoilla ja milloin käytetty tomaattien tilalla purkki tomaattimurskaa. Yhtä kaikki, joka kerta soppa yllättää ja katoaa parempiin suihin alle aikayksikön. Kehoitan siis teitäkin ihanat siellä ruudun toisella puolella maistelemaan ruoanlaiton yhteydessä ja muokkamaan tuotoksenne makua kohti täydellisyyttä. Täydellisyyttä, jonka kriteerit vain te määritätte. Siitä siinä ruoanlaitossa on kyse.

Me lähdetään nyt kohti täydellisiä klapeja. Sellaisia tarpeeksi kapeita ja rapsakoita. Pitänee laittaa pipo päähän ja tumput käteen. Pohjoisesta tulee tuulahdus talvea!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

alle


maanantai 19. syyskuun 2016

Alle vartissa valmis iltaruoka

MOIMOI,

ja ihanaa alkanutta viikkoa! Itselläni alkavan arkiviikon pelastaa se, jos maanantai-illan ruoka on valmiiksi mietitty. Tai mahdollisimman valmiiksi ennalta tehty. Kaikki muut illat melkein menee ruokailujen suhteen ok ja olen jopa arkena valmis näkemään vähän vaivaa ruoanlaiton suhteen, mutta maanantai-illan ruoka on se kompastuskivi, johon saattaa koko viikon alku tyssätä 🙂 Old El Pason -yhteistyökampanjan myötä tajusin, että siinä missä yleensä meillä on syöty texmex-ruokaa viikonloppuna on ollut aivan väärä lähestymistapa texmexiin. Sillä texmex-ruokahan on kaikessa nopeudessaan vain ruoan lämmittämistä. Ja jos haluaa vähän vihreää joukkoon, niin pikkuisen pilkkomista. Eli aivan loistava kiireisen arki-illan pelastajaruoka. Tai kiireisen iltapäivän pelastajaeväs harrastuksiin suuntaaville lapsille. Toki tykkään tehdä myös texmexistä vähän upgreidatun version viikonloppukokkailujen myötä, mutta nyt ajattelin kertoa teille, kuinka helppoa arkiruokaa texmex on.
el-paso-6-of-21el-paso-8-of-21 el-paso-4-of-21 el-paso-3-of-21 el-paso-2-of-21

Saimme kokeiluun Old El Pason Stand ’N’ Stuff Mini -tortilloja. Isompia versioita näistä ”itsekseen seisovista” tortillaveneistä olikin tullut aiemmin käytettyä, mutta nämä miniversiot sulattivat sydämemme. Juuri ihanan pikkuisia, lasten käsiinkin sopivia. Pitävät hyvin mallinsa ja ruokailu on siistiä. Useimmiten sitä tulee tortillan tai tacojen väliin ruskistettua jauhelihaa, mutta nyt oikaisimme ja käytimme edellispäivän pastakastikkeen loput. Yleensä teen jauhelihakastikkeen 700 grammaan jauhelihaa, joten sitä aina poikkeuksetta jää seuraavaan päivään. Vaihtoehtoisesti minitortilloihin voisi käyttää myös esimerkiksi edellispäivän lohisalaatin jämät jääkaapista tai fetasalaatin. Oikeastaan mitä vain sieltä jääkaapista löytyy.

el-paso-9-of-21el-paso-15-of-21el-paso-13-of-21el-paso-14-of-21el-paso-10-of-21Koska me vanhemmat emme aina pysty olemaan kotona silloin, kun lapsilla on nälkä tai valmistelemaan ruokaisaa välipalaa tarpeeksi ennalta, pidän juuri tämäntyyppisistä ratkaisuista. Ruoanlaittoa, jota nuo meidän rakkauspakkaukset pystyvät tekemään kotona ihan kaksistaankin. Lämmitetyn Stand ’N’ Stuff Mini -tortillan pohjalle salaattia, päälle mikrossa lämmitettyä pastakastiketta (jos haluaa, kastiketta voi höystää lämmitysvaiheessa vähän taco-kuivamausteella) ja ripaus tacokastiketta. Esikoinen raastoi vielä omansa päälle juustoraastetta. Ihan älyttömän hyvää ja helppoa! Guacamolen virkaa toimitti avokado viipaloituna ja oma Stand ’N’ Stuff Mini -tortillani sai juustoraasteen sijaan ripauksen fetaa. el-paso-18-of-21el-paso-20-of-21el-paso-16-of-21el-paso-17-of-21

Nopeasti oli nälkäiset lapset ruokittu ja rauha oli jälleen maassa. Sen olen tässä vuosien saatossa oppinut, että lapsia ei kannata päästää liian nälkäisiksi. Onneksi on nämä arki-illan pelastajaruoat 🙂 Olisi kiva kuulla, mikä ruoka teillä pelastaa arki-illan ja onko texmex-ruoka kuulunut niihin? Itse kun olen ihan ollut sitä mieltä, että tortilloilla herkutellaan vain viikonloppuisin. Mutta en ole enää. Miksei niillä voisi herkutella viikollakin?

MAANANTAITERKUIN,

alle

YHTEISTYÖSSÄ: OLD EL PASO

indiedays-ja-brm-yhteislogo


torstai 08. syyskuun 2016

Ruokavinkki viikonlopulle

MOIMOI!

Tämä bloggaajan ammatti on siitä ihana, että saa ja joutuu opettelemaan uusia asioita. Sitä huomaa, että ei ole ihan niin kärryillä nykyteknologiasta kuin aiemmin. Tänään olen harjoitellut videon tekoa. Jep, tuo Snapchatin videointi vielä menee, mutta sellainen video, jota editoidaan ja jossa video kootaan monesta eri pätkästä ei ihan heti luonnistunut. No hei, nyt se on opeteltu ja perästä kuuluu alkuviikosta. Mutta voin sanoa, että rehellisesti kierin lattialla ja nauroin, sillä tuntui niin hassulta kuvata itseään videolle. Muikistella ja yrittää näyttää freesiltä. Täysin meikittömänä. Kokeilkaahan! Ainakin oppii nauramaan itselleen, jos ei muuta 😉

Blogin myötä myös pieni ruoanlaittaja minussa on vuosien saatossa herännyt henkiin. Se, joka tykkää suunnitella viikonloppuiltojen ruokia ja kokeilla kaikkea uutta. Tosin useimmiten sen helpoimman kautta. Se pieni ruoanlaittaja minussa on nyt myös sitä mieltä, että viime lauantai-illan herkut olivat niin mainioita, että ne kannattaisi täälläkin jakaa. Näin hyvissä ajoin, jotta ehditte huomenna kurvaamaan kaupan kautta kotiin viikonlopun viettoon. Joskus muinoin törmäsin Pinterestissä reseptiin, joka päätyi samantien tallennukseen. Tacopizzarullat kuulostivat siltä, että ihan pakko kokeilla, että mikä se juju on. Tacot tacoina ja pizza pizzana, ajattelin. Mutta hei, en ajattele enää. Näistä tuli ihan mielettömän hyviä. Ulkokuori on rapsakka ja sisältä mausteisen pehmeä. Päälle lisäsimme vielä creme fraichea ja lisukkeita. Täydellistä myyssiruokaa! Oikaisin hieman, sillä ostin kaupasta valmiin pizzataikinan. Ei pakaste, vaan tuollaisen tuoretta taikinaa sisältävän pizzakitin, jota kiireessä käytämme myös ihan peruspitsoihinkin.

ruokaohje-2-of-21ruokaohje-1-of-21ruokaohje-9-of-21 ruokaohje-6-of-21ruokaohje-11-of-21

TACOPITSARULLAT

suorakaiteen muotoinen pizzapohja

400 g naudan paistijauhelihaa
1 tacomaustepussi
0,5 dl vettä
2 rkl taco salsaa
1 dl juustoraastetta
1 sipuli

tarjolle
ranskankermaa
jalapenoja
kurkkua
tomaattia

-paista jauheliha pannulla kypsäksi
-lisää tacomaustepussi ja vesi
-anna porista noin 5-10 minuuttia (kunnes neste haihtunut)
-ripottele jauheliha pitsapohjalle
-lisää silputtu sipuli, salsa ja juustoraaste
-ala kierittämään pitsapohjaa rullalle leveimmästä reunasta alkaen
-leikkaa rullasta noin 1 cm paksuisia paloja (meillä tuli 16 palaa)
-asettele ne lappeelleen leivinpaperin päälle
-paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 12-15 minuuttia (kunnes juusto ruskistunut)
-tarjoile ranskankerman, jalapenojen, kurkun ja tomaatin kanssa

ruokaohje-7-of-21ruokaohje-10-of-21 ruokaohje-8-of-21 ruokaohje-12-of-21

Nämä menivät vielä seuraavana päivänä kylmänä jääkaapista suoraan syötyinä 🙂 Huomenna jääkin perjantaimyyssit väliin, sillä lähdemme mökille auringonlaskun aikaan. Tai eiköhän sitä mökillä kuitenkin myysseillä jonkin verran, mutta blogiin asti myyssit eivät näillä näkymin kantaudu. Instassa ja Snapchatissa myyssitunnelmia. Huomenna kyllä nähdään blogin puolella muuten, kera koirakuulumisten (mä olen toivoton, tiedän – tuo karvapallero on vienyt niin mukanaan, että oksat pois!).

TORSTAITERKUIN,

alle