lauantai 04. elokuun 2018

Pikkuisen pihalla & kesän ehdottomasti maukkain piirakka

HEI HELLUREI IHANAT!

Jestas, mitkä pilvet täällä Tampereen yläpuolella roikkuu. Jos on tullakseen alas niin mielellään nyt päivällä eikä illalla. Lähdemme työporukan (+ miehen & ystävien) kanssa Ratinaan Popedaa kuuntelemaan. Mikään hirmuinen Popeda -fani en ole koskaan ollut, mutta tänään on luukutettu mennen tullen Pitkää kuumaa kesää menemään. Hei kerrankin tuon laulun sanat osuvat kohdilleen 🙂

Insta Storyn puolella vilauttelinkin eilen meidän pihan tilannetta. Sitä hieman karua takapihaa ja terassia, joka alkaa olemaan kohta jo ihan kodikkaan näköinen. Kasvit tuovat sinne niin paljon. Eilinen heinien hakureissu muuttui pensasmustikkahakureissuun; piheys iski heinien kohdalla siinä vaiheessa, kun luin tekstin ”talvenarka”. Terassilta löytyy nyt ruukuista kasveja, jotka pitää istuttaa maahan, jahka piha on valmis. Siirtonurmikko oltaisiin tultu laittamaan pari viikkoa sitten, mutta siirsimme sitä suosiolla eteenpäin; syssyn sateilla kun tuokin juurtuu paremmin kuin näin ”saharamaisissa” olosuhteissa.

Kahdesta ruukusta löytyy hortensiaa; yksi tavallinen runkohortensia ja sitten syyshortensia. Isoimpaan ruukkuun ostin hakuropajun ja voi että tykkään siitä. Ruukun pohjalle vähän kivikasveja. Kaksi ruukkua täyttyi pensasmustikoista. Mitä mieltä muuten te enemmän puutarhaihmiset olette; kannattaako nuo kaikki istuttaa maahan nyt syksyllä, kun piha valmistuu vai vasta keväällä? Sen verran arvokkaita nuo kaikki kasvit ovat (tuli muuten itselleni yllätyksenä), että nyt täytyy tehdä kaikkensa, että ne selviäisivät hengissä.

Eilen illalla oli tarkoituksemme nauttia perjantai-illasta ulkona, mutta kun menin kuvailemaan huomasin taas tummia pilviä. Siirryimme suosiolla syömään sisälle. Tämän kesän ehdoton hittimme on ollut näin meidän perheen kesken ”Emilian piirakka”. Kyllä, tuo ihana Emppuliini teki sitä Hellmann’s blogiyhteistyötä varten ja mökillämme maistoin tätä piirakkaa ensimmäisen kerran. Itse olen käyttänyt valmispakastepohjaa, mutta Emilian blogista löytyy ohje myös tuohon maukkaaseen itse tehtyyn pohjaan. Sen verran monta kertaa on nyt tuota piirakkaa tullut tehtyä, että vähän sovellan aina määrien kanssa. Joka kerta on tullut yhtä maukasta. Ja hei, tämä on kylmänäkin ihan älyttömän hyvää. Mikäli sitä jää yli. Harvemmin meillä on jäänyt 🙂 Joskus olen jättänyt puolesta piirakasta oliivit pois, sillä lapset nyppivät ne muuten itse pois. Piirakkavuokani on kaikki mökillä, joten käytin eilen irtopohjavuokaa. Toimi siihenkin tehtynä hyvin!

Mutta nyt hiukset kikkuralle ja nakkisopan tekoon. Enpäs ihan heti muista, koska olemme tarvinneet lapsenvahtia tytöille. Maailman parhain anoppi ja appiukko saaapuvat meille pian yökylään. Ihana, kiireetön ilta tiedossa. Parhaassa seurassa 

LAUANTAITERKUIN,


perjantai 03. elokuun 2018

Vuosi remontista, olemmeko edelleen tyytyväisiä valintoihimme?

 

MOIKKAMOI IHANAT!

Täällä ollaan kotona ja hyvillä mielin aloittelemassa arkea. Kovat suunnitelmat oli tälle päivälle. Piti vaihtaa olkkarin järkkää, siivota tämä työhuoneeni, käydä juoksulenkillä ja ties vaikka mitä. Yhden työpalaverin klaarasin ja siinä tämän päivän saavutukset tähän mennessä 😉 Mutta onhan tässä vielä aikaa. Eilen mökiltä kotiin lähtiessämme mies loukkasi yllättäen jalkansa ja lähdimme kiireen vilkkaa lähimpään terveyskeskukseen jättäen tytöt koiran kanssa saareen. Mökin edusta näytti kuin rikospaikalta konsanaan. Uh, veren näkeminen ei ole vahvimpia lajejani… Kymmenen tikkiä koristaa tällä hetkellä miehen säärtä ja 10 päivän saunomis- ja uintikielto rapsahti. Miettikää, kuinka hyvä ajoitus?! Jos niin kuin oli pakko tapahtua, niin hyvä että tapahtui näin loman lopussa. Ja kiitollinen saa olla, että pelkillä tikeillä selvittiin.

Heinäkuun lopussa tuli vuosi täyteen tässä kodissa. Lapsuudenkodissani. Tuntuu, että muutosta on jo ikuisuus. Paljon enemmän kuin yksi vuosi. Silloin muutimme remontin keskelle. Vaikkei sitä ihan näistä kuvista huomaakaan. Kellarikerros oli vielä täysin kesken ja remppapölyä tuli väistämättä yläkerroksiin. Äänihaittoja saattoi olla porauksista yms. johtuen, mutta silloin nekin tuntuivat vain positiivisilta ääniltä. Tiedettiin, että remppa etenee. Elokuun lopussa onneksi koko remontti (sisätiloissa) oli valmis. Tällä hetkellä eletään tavallaan taas remontin keskellä. Nimittäin piharemontin. Mutta se tärkein eli terassi on jo valmis ja osin sisustettukin 🙂

Silloin vuosi sitten muuttaessamme meillä laitettiin ruokapöytä olohuoneeseen. Vähän ahdastahan olohuoneessa oli, mutta nyt kun katson näitä kuvia, niin olkkari näytti kuitenkin kovin asutulta. Heti ensimmäisestä illasta lähtien. Ruokapöydän äärellä oli kiva katsella kadulle. Kadulle, jossa ei juuri liikennettä ole, mutta silloin kun on, niin sen kyllä pöydän äärestä huomasi. Sohvat olivat vastakkain ja vitriiniä vastapäätä oli pianon paikka. En tiedä mikä sohvien vastakkain asettelussa kiehtoo. Vaikka ne aina välillä muuton jälkeenkin ovat olleet vastakkain, niin tällä hetkellä ne ovat l-mallisesti. Tekisi mieli heittää ne taas tuollain vastakkain. Vanhassa kodissa, kun ne olivat sillain liki koko seitsemän vuotensa oloajan.

Olen saanut jonkin verran kyselyitä, että olemmeko olleet tyytyväisiä tekemäämme remonttiin ja mitä tekisimme toisin. Kellari ja yläkertahan rakennettiin kokonaan uusiksi ja keskikerroksen osalta keittiö sekä kylpyhuone remontoitiin. Aina silloin tällöin mietin, että mitä olisimme voineet rempassa tehdä toisin ja arvatkaas mikä on ihana huomata? Se, että mieleeni ei ole tullut yhtään asiaa 😀 Keittiö toimii edelleen loistavasti ja olemme sangen tyytyväisiä kvartsitasoon ja korkeakiiltoisiin oviin. Siihen, että jätimme yläkaapit pois. Aina silloin tällöin mietin, että josko kuitenkin pitäisi tumma takaseinä korvata laatoilla, mutta sitten taas päädyn tulemaan, että se kontrastia tuova seinä keittiössä on juuri se juttu, minkä takia viihdyn keittiössä. Liki musta seinä saa keittiön tuntumaan kodikkaalta eikä liian steriililtä.

Olohuone, ruokatila ja eteinen on vanhalla mallillaan ja niissä on edelleen tuo vanhempieni valitsema ruskea parketti. Joo, se voisi olla lankkulattia tai edes yksisauvainen, mutta siihenkin on jo tottunut. Enää en haaveile sen maalaamisesta valkoiseksi niin kuin heti muuton jälkeen. Ruskea lattia tuo lämpöä muuten vähän mustavalkoiseen sisustukseen. Jopa tuo seinien neutraaliharmaasävy, joka äidin kanssa aikoinaan valittiin toimii yhä 🙂

Kellarikerroksessakaan en muuttaisi mitään. Päinvastoin, monta kertaa olemme puhuneet kuinka hienosti kaikki (remonttiväsymyksen keskellä) tehdyt valinnat osuivat nappiin. Jopa kokomustat seinät ja lattiat. Meidän kodin ehdottomasti käytetyin tila on tuo kellarikerroksen telkkarihuone. Siellä me vietetään liki kaikki kotonaoloaika. Ainakin näin helteillä. Maan sisällä olevassa kerroksessa on ollut tähän asti mukavan viileää. Kellarikerroksen yksi huone saadaan käyttöön heti, kun autokatoksen yhteyteen valmistuu varasto. Tuo ylimääräinen huone tulee toivottavasti myös kovaan käyttöön, nimittäin sinne sijoitetaan kuntopyörä, crosstrainer ja kahvakuulat. Huh, tuli muuten pelkkä hiki jo laitteita ajatellessakin ;D

Yläkerran makuuhuonekerros toimii myös vaatehuoneineen ja kylppäreineen. Valkoiset seinät huoneissa ovat raikkaat, mutta viime aikoina olen alkanut miettimään, että pitäisköhän tapetoida makkarit. Jollain sellaisella vanhan talon henkeen sopivalla siniharmaalla tapetilla…? Tai sitten ainakin heilauttaa meidän makuuhuoneessa maalitelaa. Iso huone kaipaisi hieman pienennystä ja kodikkuutta. Makkarissammehan on takkavaraus, koska se toimi aiemmin takkahuoneena, mutta näillä haavaa takkaa sinne ei ihan heti laiteta.

Mutta nyt kauppaan ja puutarhalle. Musta tuntuu, että siinä missä aiemmin olin hullu koiranainen, musta on tulossa hullu kukkanainen. Tänään ehkä hullu heinänainen voisi olla kuvaavin termi, sillä mun on pakko saada muutama heinäpuska ruukkuun terassille – japanilaistyyppinen pöheikkö ja talovanhus ei ehkä ole se, mikä ekana tulee mieleen, mutta eikös se niin olekin, että opposites attract? 😉

IHANAA PERJANTAITA &
ALKAVAA VIIKONLOPPUA!


keskiviikko 01. elokuun 2018

Suuria suunnitelmia syksyyn vai….

…suuria suunnittelematta syksyyn?

HEIPSKUKKUUTA!

Hellettä, jyrinää, sadetta. Pimeneviä iltoja, valoisia aamuja. Elokuukin tuli kuin varkain. Nuoruudessa mä olin se, joka oli pakannut jo heinäkuun puolivälissä repun odottamaan koulun alkua. Joinain kesinä aikuisuuden kynnyksellä olin se, joka ei olisi millään halunnut loman loppuvan. Keski-iän lähestyessä olin se, joka teki elokuun alussa post-it lapuille listaa syksyn suurista suunnitelmista.

Se, joka ilmoittautui kansalaisopistojen kielikursseille, aktivoi salijäsenyytensä, alkoi atkinsin dieetille, vaihtoi seinien väriä. Kuurasi kodin lattiasta kattoon ja sulatti pakastimen. Täytti jääkapin vain ja ainoastaan terveellisillä herkuilla. Haikaili kuitenkin jatkuvasti herkkujen perään. Mietti, että elämästä ei voi nauttia arjen keskellä. Pitää olla jotain rotia ja kuria.

Tänä päivänä voin sanoa odottavani ensi viikolla alkavaa arkea. Vailla suuria suunnitelmia. Suurin suunnitelmani syksyn varalle on se pieni toive, että voisin säilyttää edes osan tästä leppoisasta lomameiningistä arjen keskellä. Sellaisesta olotilasta, jossa kiireenkin keskellä voisi olla rentona. Olla huolehtimatta ja murehtimatta. Elää täysillä. Niin kuin tänä kesänä. Niin kuin viimeistä päivää.

Toissa kesä meni surressa. Hyvästejä jättäessä ja hautajaisia järjestellessä. Seuraavaa, parempaa kesää odotellessa. Viime kesä meni remontti- ja muuttotouhuissa. Tätä kesää odotellessa. Tämä kesä on täyttänyt ne pienimmätkin toiveeni. Olen saanut nukkua pitkään. Juoda laiturilla aamukahvit. Valvoa yömyöhään kesähuoneessa. Rakastaa ja olla rakastettu. Olen syönyt vailla huolen häivää, olen juonut kuohuviiniä kun siltä on tuntunut. Olen pysähtynyt ja vain ollut tekemättä mitään.

Tämä kesä osoitti jälleen, että millaista on nauttia elämästä, kun ei ole suuria murheita. Kun elämässä on kaikki hyvin. Ei ole ylimääräistä säätöä, josta stressata. Vaan voi ihan vain keskittyä siihen hetkeen, jossa on. Tiedän, että tuntuu toisaalta kovin suurelta toiveelta toivoa tällaisia kesiä lisää…elämästä kun ei koskaan tiedä. Mutta ainakin tämän kesän suloisen helteiset päivät olen elänyt kuin viimeistä kesäpäivää.

Olen päättänyt, että se on taas arjen alkaessakin se suunnitelmani. Olla suunnittelematta suuria. ”Suuria suunnitelmia syksyyn” -mentaliteettini on vaihtunut ”ei mitään suunnitelmia syksyyn” -ajatusmalliin. Vaikka aina sanotaan, että pitäisi tähdätä kuuhun, niin mulle riittää kyllä ihan se, että tähtään pitämään elämäni just tällaisena. Kunhan saisin pitää läheiset ja itseni terveenä ♥  Taloudellisen tilanteen sellaisena kuin se on. Katon kodin päällä ja suuria tuntevan sydämeni.

IHANAA ELOKUUN EKAA TOIVOTELLEN,

PS. tänä kesänä on todellakin otettu rennosti myös blogissa! Ensi viikolla, kun arki alkaa palaa blogi myös normaaliin päivitystahtiinsa. Kamerankin voisi kaivaa naftaliinista – tosin ihan hyvin tuo kännykkäkamerakin näemmä asiansa näin kesällä on ajanut 🙂


maanantai 30. heinäkuun 2018

Kylässä kotona & vierasmökkiä

HEIPSULIHEI!

Me tultiin jälleen kyläilemään kaupunkiin. Tähän ihanaan taloon, jota kyllä kodiksikin kutsutaan. Mutta joka tällä hetkellä näyttää sellaiselta, että täällä on käyty tekemässä vain pikaisia varikkopysähdyksiä. Huomenna on pakko siivota, jotta perjantaina mökiltä lopullisesti loman vietosta kotiutuessamme olisi mukavampi tulla kotiin 🙂 Kuten vissiin kaikki ilmalämpöpumputtomat talot, niin myös tämä meidän vanha omakotitalo kärsii tällä hetkellä helteestä. Läpitalon tuuletus ei ole oikein auttanut. Mutta hei, onneksi hiffasin tuoda mökiltä vierasmökin jalallisen tuulettimen kaupunkiin ja vaikkei ilma varsinaisesti viilene, niin ainakin tuo ilmavirta tuntuu mukavalle!

Tuon avulla ehkä ensi yöksi tarkenee mennä yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Saa kellarinkin siivottua sitten patjoista, peitoista ja tyynyistä. Hei, kuulostaa siltä arki alkaa asettumaan uomiinsa pikkuhiljaa, vaikka lomaa on vielä tämä viikko jäljellä. Itse asiassa, ajatukset ovat olleet jo tänään töissä. Sähköposteja kirjoittelin muutaman ja buukkasin työpalaverin vikalle lomapäivälle. Kuten aina tässä vaiheessa kesää, niin myös tänäkin kesänä odotan niitä arkiviikkoja, joissa on joku roti. Jotka rytmittyvät koulun ja töiden myötä. Aika pitkäänhän tänä kesänä tässä ollaankin jo ”pellossa” eletty 😀

Olen saanut muutamia pyyntöjä esitellä meidän mökkiä ja mökkikylämme rakennuksia. Pidempään mukana olleet lukijat varmasti ovat jo esittelynsä saaneet, mutta uudemmille lukijoille tulin nyt vilauttamaan tuota meidän mökkikylän yhtä mökkiä eli vierasmökkiä. Joka on pitkospuiden varrella saunaan päämökistä kävellessä. Sen seinät sutaisimme muutama vuosi takaperin valkoiseksi. Koko mökki raikastui. Parisänky ja kerrossänky ovat majoittaneet parhaimmillaan viisi yöpyjää. Mökki kaipasi jotenkin lisäfreesausta ja valoa, niin ripustin eilen sisustuspuuskissani järvestä joskus noukkimani karahkan seinälle ja siihen valosarjan. Tuon avulla näkee lukeakin sängyssä ihan kivasti!

Mökkiarkistoista löytyy lisää mökkiturinoita teille jotka niitä haluatte vuosien varrelta lukea. Mökin ostimme viisi vuotta sitten kesäkuun alussa ja kuten niin monta kertaa todettu; paras investointi hyvinvointiin ikinä! Mutta hei, nyt järjestelemään kotia siihen malliin, että se on valmiina ottamaan viikon päästä alkavan arjen vastaan. Perjantai-iltapäivälle teinkin jo viikon ruokalistan mukaisen kauppakassitilauksen, joten yksi huoli ekan arkiviikon osalta on poistettu. Arkiruokailut, vaikka ne joskus niin tuskaisilta tuntuukin, otetaan haltuun heti tähän alkuun. Pikkuisen pehmeämpi lasku arkeen sen myötä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


lauantai 28. heinäkuun 2018

Mike’s Diner // Kokkaavat miehet ♥

HELLOU HANIT!

Tänään on ollut helppo hymyillä. Heti aamusta alkaen. Eikä vähiten sen takia, että henki kulkee 😀 Josko tämä flunssa tästä talttuisi. Koska aamulla oli jo niin paljon parempi olo, niin päätettiin lähteä koko perheen voimin juhlistamaan rakkautta. 20 vuotta kestänyttä rakkautta. Siinä samalla treffaamaan miehen puolen sukua ja vaihtamaan kuulumisia. Kiireen vilkkaa kurvattiin takaisin mökille, jossa mökkikoira oli ensimmäistä kertaa yksikseen pidemmän ajan. Hyvin oli mennyt. Nukkuessa, ainakin painaumasta päiväpeitossa päätellen.

Kokkaako teillä miehet? Meillä on mies yleensä kokannut pääasiallisesti kesäisin. Grillihommat kun häneltä onnistuu aivan mielettömän hyvin. Mutta viime aikoina hän on tehnyt ruokaa myös kotikeittiössä. Ilman sitä grilliä. Muun muassa tätä suussa sulavaa rakkauspastaansa. Ei sillä, itsekin tykkään ruoanlaitosta, mutta kun on oikein kiire, niin helpottaa jakaa myös sitä ruoanlaittovastuuta. Mun mies tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa. Saisi tehdä ruokaa vielä useamminkin. Mielelläni sitä söisin. Tänään Mike’s Dinerissa tarjoiltiin jälleen grillihamppareita. Asiakkaiden pyynnöstä.

Joku noissa kokkaavissa miehissä saa sukat pyörimään jaloissa. En tiedä onko se se maskuliinen ote ruoanlaittoon vai se, että saa itse istua valmiiseen pöytään. Parastahan ruoanlaitto on silloin, kun sitä laitetaan yhdessä. Koko perheen voimin. Tänään itse tein hampurilaisiin tuollaisen coleslaw-tyyppisen salaatin ja pilkoin tomaatit sekä kurkut. Kaadoin valmiin bbq-kastikkeen kippoon ja veistin muutaman palan cheddaria.

Grillissä paistui tabascolla ja suolalla maustetut jauhelihapihvit, ananasrenkaat sekä ylälämmöllä hampurilaisten sämpylät. Hei onko teillä muuten vinkata hyviä hampparisämpylöitä? Jotenkin nuo liian pullamössömäiset sämpylät eivät nyt enää mene. Sämpylät voisin itse tehdäkin, jos jostain takuuvarman ja hyvän reseptin löytäisin! Nyt vatsan viereen makoilemaan ulkosohvalle tuon kokki kolmosen kanssa. Netflixistä The Affair (mä olen niiiin koukussa, kiitos Anu suosituksesta) ja ehkä kylmää vissyä lasiin. Elämän pieniä iloja 🙂

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,