sunnuntai 10. maaliskuun 2019

Borta bra, men hemma bäst

4

MOIKKAMOI IHANAT!

Kotona ollaan 🙂 Kotimatka meni loistavasti; olen viime vuosina tykännyt niin paljon enemmän päivälennoista kuin yölennoista. Saa katsoa virkeänä leffoja, kuunnella äänikirjoja ja vaan olla. Ilman sellaista pakonomaista tarvetta nukkua. Eilinen kotilento tultiin vähän pidemmän kautta Pakistanin ilmatilarajoitusten takia, mutta sehän tarkoitti vain sitä, että sain uppouduttua ajan kanssa tuohon toiseen Clare Mackintosiin. Suuri suositus! Varsinkin se eka, Annoin sinun mennä -kirja vei mukanaan ihan täysin.

Meillä on tytötkin niin tottuneet pitkiin matkoihin (lentokoneessa ja autossa matkustaen), että totesivat tuollaisen 11,5 tunnin lennon jälkeen, että menipä nopsaa 😀 Niin se menikin. Onneksi saatiin laukutkin heti kättelyssä hihnalta ja päästiin ajelemaan kohti Pirkkalaa. Ja tuota rakasta karvaturria kohden. Tippa tuli linssiin jälleennäkemisen hetkellä. Olin ikävöinyt Tobya aivan sikamaisen paljon. Niin kuin yhtä puuttuvaa palasta perheestä tulee erossa ikävöityä. Meidän pieni nokinassu, töpseliturpa 🐾

Tänään perässäni onkin kulkenut sellainen pieni valkoinen puuvillapallo. Pieni tassuttelija, joka on tapittanut ruskeilla suklaasilmillään ja hakenut hellyyttä. On todella väsynyt hoitorupeaman jälkeen, mutta ei malta juurikaan nukkua. Nukahtaa, mutta kun nousen viereltä, herää samantien seuraamaan.

Reissu oli ihana, yksi parhaista. Siitäkin huolimatta kotona on niin hyvä olla. Olenkin kertonut olevani kotihiiri. Sen takia reissujen yksiä kohokohtia on kotiinpaluut. Vielä kun saisi kotiinpaluun ihanuuden iskostettua heille, ketkä kokevat suuren suurta tuskaa huomisesta kouluun paluusta. Olen yrittänyt sanoa, että nämä ovat niitä sopeutumisjuttuja. Yrittänyt saada sisäistettyä heille ajatuksen, että jos elämä olisi koko ajan lomaa, niin se loma ei tuntuisi lomalta. Ihanaa arkea tarvitaan, että loma tuntuu lomalta. Koulua ja työtä tarvitaan, jotta olisi mahdollisuus viettää päiviä, joita lomaksi kutsutaan.

Onneksi otettiin päivää aiempi lento kotiin kuin mitä alkujaan suunniteltiin. Yksi sunnuntai ennen arkea tekee hyvää. Aamulla purettiin ekana matkalaukut ja aloitettiin pyykkirumba, imuroitiin ja järjesteltiin kotia. Tein pikaisen pit stopin Lamminpään Kukkaan ja nyt on kotona tuoreita kukkia. Ilmassa leijuu nakkikastikkeen hieman käristetty tuoksu yhdistettynä mustikkapannarin tuoksuun. Taustalla ampumahiihdon selostusta. Nyt silmät hetkeksi kiinni, että jaksaa illalla valvoa ainakin yhdeksään. Josko sitä innostuisi kuluttamaan juoksukenkääkin tuonne sulaneille kaduille 🙂

Huomenna virkeänä sitten uuteen työviikkoon!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 08. maaliskuun 2019

Best of the best

10


HEIPSUN!

Vimppaa päivää viedään aurinkovarjon alla; ajatus kotiinpaluusta tuntuu ihanan kutkuttavalta. Loma on ollut jälleen kerran erittäin onnistunut. Tehnyt tehtävänsä.

Kokosin tämän loman huippujuttuja ja suosikkituotteita tähän postaukseen. Lähinnä muistoksi itselle tulevia reissuja varten, mutta toki myös vinkkinä teille ihanille siellä ruutujen toisella puolella.

MATKASEURA. Huippua taas kerran! Ekat viisi yötä ihan omalla porukalla ja vikat kahdeksan päivää laajennetun perheen kanssa. Tytöt ovat tykänneet olla serkkujensa kanssa ja ovat jopa nukkuneet samassa huoneessa. Good for them, mutta itsestäni on tuntunut hassulta, kun lapset eivät ole olleet ihan iholla niin kuin yleensä lomilla. Napanuoran venytysharjoitusta, parhaimmillaan.

VILLA OMALLA UIMA-ALTAALLA. Tiesin varatessani tuota hotellia, että se tulee olemaan ainutlaatuista. Mutta en ikinä kuuna päivänä olisi osannut kuvitella, että tuo rauhan tyyssija tekee mielelle niin hyvää. Sille mielelle, joka tuppaa käymään ylikierroksilla ellei sitä tietoisesti toppuuttele. Olen valmis matkustamaan harvemmin, kunhan vain saan säästettyä tuollaiseen villaan.

PAIKKA BAMBUVARJON ALLA. Täällä Phuketin hotellissa on ihanat uima-allasalueet, mutta en tiedä miksi olen viime aikoina ollut niin ääniyliherkkä. Niin ääniyliherkkä, että jatkuva musiikin jumputus on alkanut ärsyttämään. Tässä rannalla on hyvä. Taustamusiikkina aaltojen pauhu.

MATTAIHON JÄTTÄVÄ AURINKOVOIDE KASVOILLE. Avot! Vaikka olenkin luonnonkosmetiikkaan hurahtanut, niin on tuotteita, joita en vaihda. Yksi niistä on tuo Nivea Sun shine control. Se tekee ihosta silkkisen mattaisen. Muuten käytän suojakerrointa 50, mutta tuossa kertoimia on 30. Siltikään en ole palanut ja hei, olen levittänyt tuota kasvoille vain kerran päivässä, aamuisin. Maksaläiskiä ja pisamoitakin tuo näemmä ehkäisee hyvin. Puteli on jo kolmisen vuotta vanha ja vetelee viimeisiään. Pitää ottaa selvää, saako tuota ostettua vielä jostain.

HOLIKA HOLIKA ALL KILL CLEANSING CLAY TO FOAM -PUTSARI. Ihoni tykkää tästä kympillä. Ostin putelin nimenomaan tätä reissua ajatellen; yleensä ihoni kun tuppaa reagoimaan kuumaan ja kosteaan pikkuisilla näpyillä. Nyt näppyjä ei näy. Valkosavinen putsari puhdistaa ja kirkastaa ihoa lempeästi eikä iho kiristä putsauksen jälkeen.

PASSIONHEDELMÄT. Uuh, nämä kirpsakat pikkuniljakkaat ovat vieneet sydämeni. Rakastan passionhedelmiä niin paljon, että kauppakassitilauksen yksi kassillinen koostuu niistä 😀

Taisin kertoa, että meillä hajosi maalämpökone kotona juuri ennen reissua. Lämpötilat ovat huidelleet siellä 14 asteen molemmin puolin eikä lämmintä vettä ole tullut. Eiliseen asti olimme epävarmoja, että saammeko uutta konetta ennen kuin palaamme kotiin, mutta niin vain kaikella on tapana järjestyä ja siellä asennetaan tänään uusi pömpeli rikkoontuneen tilalle. Päästään huomen illalla lämpimään kotiin ❤️

PERJANTAITERKKUSIN,

 


tiistai 05. maaliskuun 2019

Leppoisampaa lomailua

2

HEI HELLUREI IHANAT!

Hengissä ollaan, vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa. Muistattehan, että tuo IG Story päivittyy liki reaaliajassa. Muistoja lomalta, niitä tallentelen tuonne profiilini kohokohtiin instassa. Niille päiville, kun aurinko ei oikein jaksaisi paistaa.

Täällä bambuvarjon alla on ollut aikaa ajatella yhtä sun toista. Tänään olen miettinyt sitä, että kuinka leppoisampi lomailija musta on tullut. Kerroinkin siitä biksukunnon perimmäisestä olemuksesta viime viikolla. Siitä, että vihdoin olen oivaltanut sen sijaitsevan korvien välissä eikä vatsan seutuvilla. Tuo oivallus on ollut yksi tärkeimmistä ikinä.

Mutta muutenkin musta on tullut vallan leppoisa lomailija. Sellainen, joka ei juurikaan stressaa mistään. Pari päivää sitten tunsin oloni huteraksi ja aikaa tuli vietettyä vessassa. Vatsakrampit saivat silmät näkemään tähtiä. Pääsin kuin pääsinkin lopulta altaille, mutta iltapäivästä alkoi jäytävä lihassärky ja vilunväreet.

Illalla olo oli jo niin voimaton, kuume korkealla eikä mikään pysynyt sisällä, niin kutsuimme hotellin lääkärin paikalle. Hyvä niin. Pahoinvointi loppui kuin seinään injektiolla ja muutenkin sain sellaiset dropit että voin sanoa oloni olevan jo erinomainen. Vähän etova ja heikko edelleen, mutta pahin on takana päin. Kampylobakteeria epäili täkäläinen lääkäri, mutta tiedä sitten häntä mikä oikeasti oli.

Kertaakaan ei mieleeni tullut ajatus, että ääsh – loma on pilalla tai ei enää ikinä tänne. Olen oppinut ottamaan vastaan sen, mitä tarjotaan. Oppinut olemaan kiitollinen niistä lomapäivistä, joita tarjottiin ilman pöpöjä. Edes eilen altailla varpaani kipeästi suihkun reunakiveen lyödessäni, ja jälleen tähtiä nähdessäni, en surkutellut tilannetta. Vaan kampesin itseni auringonottotuoliin ja kivun sekaisin tuntein taisin päästää muutaman ärräpään kikatuksen kera.

Varvaskin voi nyt ihan hyvin. Musta se on ja turvonnut, mutta eiköhän sekin siitä. En yleensä ole tapaturma-altis, mutta nyt kaikki on kasautunut muutamaan päivään. En edes ota esille sitä, miksi takaraivossani on jomottava kuhmu…näitä sattuu!

Siinä, missä aiemmin lomalla laitoimme kellon soittamaan, jotta ehdimme altaille ennen kuin kaikki paikat on varattu (että muuten inhoan tuota aurinkotuolien varaamista!) olemme tällä lomalla heränneet ilman kelloa. Vitkutelleen aamupalan kanssa ja menneet paikoille, jotka ovat olleet vapaina. Eilen saapui pilviharso ja tänään aamulla henkilökunta kertoi, että iltapäivästä voi sataa. Paljonkin. Jes, hyvä syy mennä parvekekahveille fiilistelemään 😀

Palaan kommentteihin myöhemmin, kiitos niistä ihanat! Nyt äänikirjan pariin ja silmät hetkeksi kiinni. Toivottavasti siellä voidaan hyvin ♥ Vielä muutama lomapäivä ja sitten kotiin. Tobya on järjetön ikävä enkä malta odottaa, että saan koirakaverin viereen nukkumaan!

TIISTAITERKKUSIN,

 


sunnuntai 03. maaliskuun 2019

Paratiisin varjopuolia

12

HEIPPULI!

Niin kuin jokaisessa kolkassa rakasta maapalloamme, niin myös täällä paratiisissa on varjopuolensa. Sellaisia asioita, joilta haluaisi sulkea silmänsä, mutta joita ei vastuuntuntoisena ihmisenä vaan voi sivuuttaa. Ne ovat asioita, jotka tekee pahaa. Ihan jo ajatuksenkin tasolla. Mutta vielä pahempaa nähdessään ne silmästä silmään.

Lasittuneet katseet, liian paljon paljasta pintaa. Houkutuksia, joihin moni lankeaa. Liian moni. Länsimaalaisia miehiä seuralaistensa kanssa. Paikallisten seuralaistensa, joista osa on vielä lapsia. Ei teinejä vaan lapsia. Tyttöjä ja poikia. Baarien nurkilla notkuvia nuoria tyttöjä. Tai tyttöjä aataminomenilla varustettuna. Jotka eivät kaihda please please -kehotustensa kanssa mitään. 

Väärennettyjen laukkujen rivistöjä koju kojulta. Louis Vuitton, Mulberry. Kaikkea löytyy. Pilkkahintaan. Melkein aitoa, tule katsomaan. Good price for me, good price for you. Ja mitä pidemmäs katua kävelet sinun tekee mieli vaihtaa juoksuun. Päästäksesi pakoon. Kunnes tuk tuk? -kysymykseen vastaaminen myöntävästi on ainoa vaihtoehto. Mietit matkalla hotellille, että se, mitä näit on vain pintaraapaisu. Kytevän pinnan alla piilee ihmiskaupan ja seksiturismin todellinen kurjuus. Surullinen totuus.

Täällä hotellin suojissa tuo ulkopuolinen maailma tuntuu kaukaiselta. Mutta sellaiselta, josta on väistämättä tietoinen. Mikä Thaimaassa sitten kiehtoo? Herkullinen ruoka ja vielä jokseenkin edullinen hintataso. Suorat, nopeat lennot. Melkein takuuvarma lämpö. Ellei ota huomioon sitä yhtä vuotta, kun kuuden vuorokauden lomasta satoi vaakasuoraan kolme päivää ja mittarissa oli vähän reilu parikymmentä astetta. Kun lapsille haettiin kaupasta lisää pitkähihaisia.

Täällä Phuketissa varjopuolet näkee, kun lähtee ulos hotellilta parin kilometrin päähän. Mutta lomamme ensimmäisessä paratiisissa kylänraittia kävellessämme olin onnellinen siitä, että yhtään baaria tai sen edessä notkuvia naisia ei näkynyt. Toki täälläkin katukuva on siistiytynyt hurjasti siitä, mitä se oli esimerkiksi vuonna 1997. 

Eilen illalla kävimme Patongilla, parin kilometrin päässä olevalla rannalla, pikaisella ostosreissulla. Jungceylonin kauppakeskuksesta löytyi jälleen kivoja kauppoja (ah, ne surffikaupat) ja lisäksi Jungceylonia vastapäätä oli avattu uusi ostoskeskus, jonka meikkiosastoilla tytsyt viihtyivät. Eli ei kaikki ole pelkkää feikkiä; myös aitoa löytyy 🙂 En tiedä onko se tämä ääniherkkyyteni vai mikä, mutta disco tuk tuk:kin tuntui tällä kertaa liian discoilevalta menopeliltä ;D Korvat soiden painoin hotelliin saavuttuamme pään tyynyyn ja mietin, että täällä resortissa on aika hyvä olla ♥ 

Ollaan vähän mietitty, että ensi reissulla voisi nähdä taas jotain uutta. Onko antaa vinkkiä sellaisesta paratiisista, jonne on suorat lennot, jossa on takuuvarma lämpö (ja öisinkin yli 25 astetta) yhdistettynä herkulliseen ja edulliseen ruokaan?

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


torstai 28. helmikuun 2019

Matka jatkuu…

0

HUOMENTA IHANAT!

Kimpsut ja kampsut on pakattu. Auto soitettu hakemaan pakaaseja ja meitä. Vielä edessä aamupala näissä ihanissa maisemissa. Sitten parinkymmenen minuutin venematka, hymyilevä (kenties tuttu) kuljettaja vastassa satamassa. Tunnin ajomatka sinne, minne meidän tie on käynyt niin monta kertaa. Aina välillä käydään maailman turuilla ja toreilla ihmettelemässä, kunnes päädytään tuonne meidän ”home away from home” -paikkaan. Yllä oleviin maisemiin jo kahdeksatta kertaa.

Siellä toinen on kulkenut vaippasillaan pikkuisena. Nukkunut tuttiensa kanssa Nalle Puh -pyjamassaan pinnasängyssä ja toinen pikkuinen on nukahtanut iltaruoalle ranskalainen suussaan. Siellä on vierailtu lastenmolempien mummujen kanssa ja taatan kanssa. Vaari oli myös kova Phuketin kävijä, mutta samalle reissulle emme valitettavasti ehtineet. Myös melkein kaikkien tyttöjen serkkujen kanssa myös. Siellä on koettu, miltä tuntuu kun takuuvarma aurinko ei näyttäydykään. Kun kolme päivää sataa putkeen ja joudutaan ostamaan lisää pitkähihaisia lapsille. Kun markkinoilla käydessämme jouduimme kahlaamaan nilkkoja myöden vedessä.

Tuolla on laiskoteltu auringossa, naurettu ja rakastettu. Tuolla on hymyilty suupielet kipeäksi ja moikattu tuttuja kasvoja.

Vuosien saatossa tuo sympaattinen, mutta iso hotelli on tullut osaksi suurta hotelliketjua, mutta hotelli on vain parantanut tahtiaan. Kaikki toimii. Pyysin samaa huonetta kuin viimeksi, katsotaan kuinka käy. Innolla lähdemme kohti uusia seikkailuja. Vaikka täytyy sanoa, että tätä Koh Yao Yain paratiisisaarta tulee hivenen ikävä. On taas mistä haaveilla. On taas kohde, mitä varten laittaa sukan varteen.

Seuraavan kerran palataan siis Phuketista. Ei sieltä härdellistä vaan sellaisesta Phuketista, johon me olemme tottuneet. Ekan kerran vierailin Phuketissa 1997, eikä loppua näy. Joidenkin mielestä Phuket on turistirysä. Itse olen sitä mieltä, että Phuketilla on monet kasvot. Pitää vain osata etsiä itselleen ne sopivimmat.

TORSTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »