tiistai 05. toukokuun 2015

And the winner is… (& superhelppo marjapiirakka)

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEISSULIVEISSULI!

Tiistai-ilta on kulunut keittiöpuuhissa. Ihan parasta aivot narikkaan touhua tuollainen reseptien kehittely. Voi kun sitä voisi ihan tehdä kuulkaas päivittäin ja työkseen. Veikkaanpa, ettei uranvaihto perheyrityksen takia ole kuitenkaan mahdollinen 😉 Hei, ihan ensinnäkin: kiitos ihan hurjasti osallistumisestanne tuohon PartyLite-kilpailuun. Arvonta on nyt suoritettu ja arpaonni suosi tällä kertaa Elisa n:ää kommentilla:

Hurricane on yksi suosikeistani 

Lämpimät onnittelut Elisa, olemme sinuun yhteyksissä 🙂 Sain kyselyä, että mikäs marjapiirakka se kuvissa vilahteli. No sehän on se maailman helpoin marjapiirakka. Tämän mukaan olen tehnyt makeat piirakat kokolailla niin kauan kuin muistan. Raparperia, marjoja, hedelmiä. Ihan mikä vain käy täytteeksi. Jopa säilykehedelmät. Tämä on taas sarjassamme niitä helppoja vierasvaroja sinne mökille. Superhelpon marjapiirakan ohje menee näin: Pohjana kiireessä menee valmismuropohja. Pohja painellaan voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Täytteeseen marjoja tai hedelmiä, oman maun mukaan. Ne ladotaan piirakkapohjan päälle. Sekoita 1 muna + 1 kermaviilipurkki + 1 dl sokeria. Peittele marjat/hedelmät täytteellä. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 35-40 minuuttia, kunnes täyte alkaa hieman ruskistumaan. Onko teillä antaa vaihtareita superhelpoista leivonnaisista? 🙂

Nyt Huvilaa ja Huussia, sitten unille haaveilemaan siitä omasta huvilasta ja huussista. Alunperin oli tarkoitus lähteä mökille vasta lauantaiaamuna, mutta päätettiinkin lähteä jo perjantai-iltana…vaikka myöhäiselle menee.  Eiköhän sen parisataa metriä näe mennä veneellä vaikka pilkkopimeässä 😉

TIISTAI-ILTATERKUIN,

alle

 


tiistai 05. toukokuun 2015

Teeleipiä ja elämän pieniä oivalluksia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEI HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!

Rise and shine 🙂 Eilen illalla töistä kotiin tullessani ja kaaosta hetken katsellessani päätin kuulkaas ottaa täysin uuden asenteen. Tästä lähtien ajattelin katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi pyykkikasaa sohvalla, lasten hujan hajan olevia kenkiä tuulikaapissa, hiekkaa ja havunneulasia eteisen lattialla, tyhjentämätöntä tiskikonetta, petaamattomia sänkyjä, kahvipannuun jäänyttä kylmää kahvia, tiskivuorta tiskipöydällä ja kuivumaan jätettyä leipää leikkuulaudalla. Hei, sehän on vain elämää. Vaihdoin kotivaatteet, laitoin kahvin tippumaan (toki pesin ensin sen aamuisen kahvin pannusta pois), sujautin jalkaani kotitossut etteivät ne havunneulaset ja hiekka pistele jalkapohjiin, siirsin pyykkikasat toiselle sohvalle vapauttaen toisen omaa löhöhetkeäni varten ja päätin alkaa leivontapuuhiin. Tulipas siinä samalla tyhjättyä tiskikonetta osaltaan, sillä leivontakulho oli siellä puhtaana. Pian meillä tuoksuivat jo uunituoreet teeleivät. Niin helppo ja Marian keittiössä harmillisesti pariksi vuodeksi unholaan jäänyt herkku. Oiva vinkki muuten Äitienpäivän aamiaispöytään! Resepti Maku-lehdestä.

TEELEIVÄT
(12 kpl)

2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoa
0,5 tl suolaa
-sekoita keskenään
2 dl maitoa
0,5 dl rypsiöljyä
-sekoita kuivien aineiden sekaan
-muotoile leivinpaperin päälle taikinasta palloja, jotka litistät kämmenellä
-paista 225 asteessa noin 15 minuuttia
-nauti lämpimänä!

*******************************************

Kuppi kahvia, teeleipiä mustikkahillon kera, pari lukematonta lehteä, se pyykkikasasta tyhjätty sohva ja vartti omaa aikaa. Ei siihen enempää tarvittu. Nuttura kireällä olevasta raskaan työn raatajasta kuoriutui hetkessä leppoisa, hymyilevä ja touhukas äiti. Äiti, joka sai silmänräpäyksessä tuon vain hetkeä aiemmin näkemänsä kaaoksen taltutettua. Ilman turhia hampaiden kiristelyitä. Äiti, joka sai viestin perille lapsille, että kengillä ei kävellä sisällä. Silleen kauniisti sanottuna jopa. Ääntä korottamatta. Toimi ainakin yhden illan verran 😉

Muistakaahan, että niiden pyykkikasojen ja sikinsokin tuulikaapin lattialla olevien kenkien takana piilee kuitenkin se ihana kamala arki. Se, mikä pitää tässä elämässä jalat maassa. Vaikka välillä on näissä siivousasioissa nuttura kireällä, niin olen huomannut vuosien varrella tulleeni leppoisammaksi tämänkin asian suhteen. Enää ei leivänmuruset pöydällä hetkauta siinä määrin, että kokee pienimuotoisen slaagin niiden takia. Elämässä kun on niin paljon muutakin tärkeämpää ♥ Se muuten onkin sellainen juttu, josta olen ehkä eniten onnellinen iän karttuessa; asiat ovat saaneet vuosien varrella oikeat mittasuhteet. Pikkujutuista ei jaksa enää stressata. Silloin parikymppisenä, epävarmana opiskelijana, tuli stressattua vaikka mistä. Mietti, mitä muut ajattelevat. Eli elämää osin sen mukaan. Miten mun oletetaan toimivan. Ulkopuolisten paine tuntui jokaisessa tekemisessä. Nyt tuollaiset asiat eivät juuri hetkauta. Tulee elettyä elämää niin, miten minä itse näen parhaaksi. Itseni ja perheeni hyvinvoinnin kannalta. Toki toimia muita loukkaamatta ja muiden tunteet huomioon ottaen. Elämässä on oppinut myös luovimaan. Kiitos niiden kenkäkasojen ja pienten pyörremyrskyjen. 

Joten, jos tänä aamuna jää sängyt petaamatta tai leivänmurut pöydältä pyyhkimättä, niin muistakaa että se on vain elämää. Ei voi olla täydellinen. Pääasia, että on onnellinen. Nyt herättelemään lapsukaiset ja suunta kohti päivän askareita!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

allePS. oi ja kuulkaas, se arki muuttui just muutenkin ihanammaksi; saan matkakamuni Karlan tänne Tampereelle ja huomenna treffataan Karlan ja Marjan kanssa. On se kumma, että tarvitaan yksi oululainen Tampereelle, jotta ehtii nähdä pitkästä aikaa myös tuota ihanaa ystävää, joka asuu hirsitalossaan ihan kivenheiton päässä 😀


maanantai 04. toukokuun 2015

Lempparilaukkuni mun

HEIPPAHEI!

Yllättävän virkeästi toivotettuna näin maanantaina. Pidennetyt viikonloput sopivat allekirjoittaneelle…uskoisin myös sopivan siellä ruudun toisella puolella oleville 🙂 Vaikka herätyskello herättikin tänä aamuna jo neljän jälkeen, niin enpäs sitten enää saanut unta miehen lähdettyä kohti lentokenttää. Illalla aikaisemmin unelle, sillä se kuittaantuu.

Hei mä tiedän, että mulla on edelleen pari toivepostausta tekemättä tuolta Thaimaan reissulta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks niin. Tässä samalla, kun esittelen tämän hetken lempilaukkuni ajattelin jutella teille hieman myös Thaimaan shoppailujuttuja, kun sellaista toivoitte. Niin kuin totesin, niin tämänkin vuoden shoppailusaldo tuolta reissusta jäi laihanlaiseksi. Parit niitä lököhousuja ja sitten tuon Roxyn pikkuisen nahkalaukun toin tuliaisina itselleni. Jotkut teistä muistavatkin mun fixaation surffikauppoihin. Quicksilverin ja Rip Curlin liikkeissä vietimme tovin jos toisenkin. Mä lähinnä laukkuja ja lompakkoja (sekä Roxyn mekkoja) hiplaillen, muu perhe t-paitahyllyjen välissä haahuillen. Edelliskerralla ostin lompakon, mutta tällä kertaa pohdin kahden erilaisen laukun välillä. Toinen oli iso pussukkamallinen laukku hapsuilla (just sellainen, josta talvella haaveilin). Toinen taas tämä kuvissa oleva. Suloinen ja pikkuinen. Hapsulaukku jäi kyllä kieltämättä mietityttämään…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkuun oli totuttelemista tähän pieneen laukkuun. Jotenkin naisena olemiseen kuuluu se käsilaukun penkominen kainaloa myöten. Auton avaimet ja lompakko on aina siellä jossain pohjalla piilossa. Usein laukkua tulee heilutettuakin ja tarkistettua, että kuuluuko sitä kilinää. Onko avaimet tallella. No, enää ei ole tuollaisia ongelmia. Tähän pikkuiseen yliolan laukkuun kun ei mahdu paljoakaan. Mutta ollakseen näin pieni, niin siihen mahtuu yllättävän paljon. Pienempään lokeroon avaimet, keskiosaan puuteri ja huulikiilto ja isoimpaan tuo ”lompakkoni”.

Harmillisesti tuo pari vuotta sitten Köpiksen lentokentältä ostamani Tiger of Swedenin kännykkäkotelolompakko on joutunut kynsien uhriksi. Aina sitä avatessani kynnet ovat raapineet nahkaan ilkeän näköiset jäljet. Kauniisti patinoituneesta ei voi samassa lauseessa tämän kanssa puhua 😉 En kuljeta ikinä käteistä mukanani, joten tuo kännykkäkotelo toimii ihan loistavasti; siinä on takana korteille tilaa. Lisäksi sen saa ripustettua lenksusta kaulaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palatakseni Thaimaan shoppailuihin…verrattuna aiempiin vuosiin on bahtin kurssi ihan sikamaisen surkea. Siinä missä aiemmin tuhannen bahtin laukku maksoi euroissa parisen kymppiä oli se nyt jo lähempänä kolmea kymppiä. Lisäksi mulla on tullut tässä vuosien varrella ns. materiaaliähky. Varsinkin niitä feikkituotteita kohtaan. Täytyy kyllä sanoa, että enenevässä määrin Phuketistakin löytyy ihan kunnon aitoja tuotteita myyviä butiikkeja. Isot peukut sille! Edullisia on edelleen kengät (ei minkään merkkiset) ja nuo ns. lökähousut, tunikat, kaftaanit sun muut. Normi turistikrääsäkin on kallistunut aikalailla. Monessa ravintolassa huomasimme, että hinnat oli korjattu reilusti ylöspäin tarralla. Alta paistoi hinta 200 bahtia ja uusi hinta oli 350 bahtia. Aika roima hinnankorotus. Eli ei siellä Thaimaassa enää halpaa ole, mutta edullisempaa kuin täällä meillä.

Jostain lehdestä luin juuri äskettäin, että nämä pienemmät laukut ovat nyt kovin muodikkaita. Siitä en osaa sanoa, mutta sangen käytännöllisiä ne ainakin ovat. Toki, jos kameraa kuljettaa mukanaan, niin sitten täytyy ottaa isompi laukku mukaan. Mutta ihan arkipäivän menoihin tämä sopii just passelisti. Nyt takaisin pariksi tunniksi töiden pariin, treffataan illalla tuolla kommentiboksin puolella 🙂

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. ai niin ja piti vielä sanomani, että Phuketin viikonloppumarkkinoilta kannattaa sitten käydä katsomassa lököhousuja sun muita – halvemmalla ja ilman tinkausta saa kuin esim Patongilta!


keskiviikko 29. huhtikuun 2015

Inspiraatiota kotitreeniin (& superhyvä lounassalaatti)

MOIKKAMOI!

Paistaakohan jossain päin Suomea aurinko? 🙂 Täällä meillä Pirkanmaalla tulee vettä kuin saavista kaatamalla. Veikkaanpa, että jos saadaan pari aurinkopäivää tämän jälkeen, niin luonto herää henkiin. Eilen katselin jo naapurin syreenioksia sillä silmällä. Pitäisikin käydä napsaisemassa muutama oksa maljakkoon.

Hei, olittekin toivoneet taas vähän treenijuttua ja lupailin kertoa miten siinä mun Kayla Itsinesissä kävi. Joten sellaista sateiseen keskiviikkoon. Ihanan Kaylan supertehokas BBG -treeni on ollut jäissä Thaimaan reissun jälkeen. Pääsin viikon 9 loppuun asti. Sitten alkoi olemaan liikkeitä, jotka olivat mun polville liikaa. Varsinkin tuo oikea polvi, jonka olen telonut aiemmin, vihoitteli kuin viimeistä päivää. Tosin tekee sitä välillä ihan peruskyykyissäkin. Joten mä luovutin. Tiedän, liikkeet olisivat olleet korvattavissa muilla polvea rasittamattomilla liikkeillä. Taidan olla vähän ameeba – selkärangaton 😉 No kuitenkin, varsin positiiviset fiilikset jäi tuosta Kaylan treenistä. Nyt kun juoksutreenit on lähteneet taas käyntiin kunnolla, niin en kuitenkaan ihan noin intensiivisesti ja usein kotona treenaa. Paitsi…

…tiettyjä kotitreeniliikkeitä on hyvä olla jemmassa takaraivossa ihan hätätilanteita varten. Niitä päiviä varten, kun lapset sairastavat ja mies on reissussa etkä pääse ulos. Niitä päiviä varten, kun ei ole juoksemaan asiaa. Mä tosin nautin sateessakin juoksemisesta. Hirmuisesti nuo Kaylan treenien tyyppiset HIIT-treenit ovatkin yleistyneet. Nopeasti tuloksia. Tosin näistä HIIT-treeneistähän ollaan vähän kahta eri mieltä; mä olen sitä mieltä, että ovat hyvä lisä esim. itseni tyyppiselle liikkujalle. Sellaiselle, joka ei kuntosaleilla tai jumppatunneilla viihdy (aiemmin viihdyin). Mukava lisä viikottaisiin juoksulenkkeihin. Treenaatteko te kotona? Mulla on sellaisia kotijumppakausia, välillä voi mennä viikkoja, ettei kahvakuulatkaan kotona hievahda mihinkään. Sitten taas välillä innostun taas kotijumpasta.

Arvatkaas mistä mä haen inspiraatiota liikkeisiin? Jep, pääosin Instagramista. Seuraan aika montaa treenisivustoa. Parhaimpana kotitreeni-inspiraationa toimii yksinkertainen @excerciseathome -sivusto, josta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Vaikkei olisi kotona käytössä yhtään mitään kuntoiluvälineitä, niin noilla ohjeilla saa kyllä hien pintaan ja sykkeen ylös. Lihaksia myös, uskoisin 🙂 Ajattelin jakaa teille nyt yhten kotitreenin, jota tein silloin kun esikoinen seurusteli georgen kanssa pari viikkoa sitten. Päivänä, jolloin teki mieli tehdä vatsoihin painoittuva treeni. Puolisen tuntia ja hiki virtasi.

collage

Vuorikiipeilijäliike, onko tuttu? Tähän mä ihastuin Kaylan treeneissä. Mennään ikään kuin punnerrusasentoon käsivarret suorana, kroppa tiukkana ja juostaan paikallaan, vatsalihaksia rutistaen; tuodaan polvet vuorotellen kohti kohti rintakehää. Burpee. Mulla on tuota yleisliikettä kohtaan sellainen viharakkaussuhde. Ihanan kamala liike! Mutta tuolla saa sykkeen ihan helposti pilviin. Kantsii tähän googlettaa ohje, jos ei tiedä mikä se on. Allekirjoittaneen sekalainen sepustus vain sekottaisi teidän pään 😀 Peruslankku on varmasti kaikille tuttu. Tein aikoinaan lankkuhaastetta kuukauden päivät ja loppuvaiheessa meni kolme minuuttia lankkua ihan heittämällä. Nyt menee hädin tuskin pari 😛 Haarahypyt, jumping jacks ja syke nousee taas. Vatsarutistuksia niin, että jalat on polvista taivutettu rintakehän päälle. Napa kohti selkärankaa. Mä teen nämä usein väärin ja niskat vain kipeytyvät. Pitää keskittyä kieli keskellä suuta liikkeeseen. Ilmanyrkkeilyä. Näkymättömän säkin mottaamista 🙂 Polkupyöräillen selinmakuulla jalat ylhäällä. Sarjan liikkeiden välillä en pitänyt taukoa, mutta ennen uutta sarjaa otin huikan vettä ja tasasin sykettä noin minuutin ajan. Liian paljon vettä koituu sitten kohtaloksi, joten ihan pikkuinen huikka riittää!OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten todettu niin monta kertaa, niin liikunta ja terveellinen ruokavalio ruokkivat toisiaan. Varsinkin niinä plääh-päivinä, kun muistaisi sen. Ylös, ulos ja lenkille. Ruoat kohdilleen. Ja lyön vetoa, että plääh-päivä muuttuu wau-päiväksi! Niinä päivinä, kun olin kotona kipuisten lasten kanssa, pyrin vähentämään sitä seinien päällekaatumisefektiä tuon kotiliikunnan lisäksi ruokavaliolla. Kuin itsestään sitä tulee ruokavalion myötä tasapainoitettua oloa. Syötyä ruoka-aineita, jotka nostavat serotoniinitasoa. Aamupalaksi chiatuorepuuroa, välipalana kourallinen cashew-pähkinöitä, iltapäivä kahvin kanssa pari kuivattua viikunaa ja lounaaksi esimerkiksi superhyvä ja terveellinen tofusalaatti. Jo pari vuotta kestänyt rakkaussuhteeni parsakaalin kanssa voi loistavasti. Kolmanneksi pyöräksi on noussut kukkakaali. Näistä teenkin aika usein ison kulhollisen salaattia jääkaappiin. Se säilyy siellä jopa kolme päivää ja vain paranee muhiessaan.

PARSAKAALISALAATTI
2:lle

1 iso parsakaali kukinnot pienisteltynä
1 iso kukkakaali kukinnot pienisteltynä

kastike
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sitruunan mehua
1 rkl karkeaa sinappia (seeded mustard)
1 tl tabascoa
1 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria
-sekoita aineet keskenään ja lisää parsakaalin ja kukkakaalin sekaan
-anna tekeytyä jääkaapissa

Tässä annoksessa päälle paistoin rapsakkaa tofua, seesaminsiemeniä sekä cashewpähkinöitä. Tofun maustoin suolalla ja sitruunamehulla. Jos ei pidä tofusta, niin salaatin sekaan voi heittää vaikka kikherneitä tai fetaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vappuaaton aatto, eikä meillä näy vielä ilmapalloja eikä serpentiiniä. Ennen kuulumatonta 🙂 Ehkä koristellaan sitten vähän mökkiä ja jätetään tänä vuonna koti koristelematta. Vappu ei ole koskaan ollut mulle se juhlien juhla, ylppärilakkikin on hukkunut jo vuosia sitten. Mutta nyt täytyy myöntää, että mulla on sellainen kutkuttava vappuolo. Simaa ja munkkia. Kyllä, olen vähän alkanut miettimään, että pitäisköhän tänä iltana sittenkin sadeillan kunniaksi alkaa munkinpaistotalkoisiin! Paistorasvaakin näyttäisi olevan viime vuodesta…

MITÄ IHANINTA KESKIVIIKKOA SINNE,
voikaahan hyvin ♥

alle


perjantai 24. huhtikuun 2015

Mökkikassi ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

MOIKKAMOI!

Jep, näitte oikein; se on kuulkaas kuvissa mökkikassi. Pakattuna. Voi tätä iloa ja onnea! En halua vielä iloita tosin liikaa, mutta varovaiset toiveet heitän ilmaan, ettei pienen potilaan kuume enää nouse sfääreihin. Tänään iltapäivästä, tasan 24 h antibioottikuurin aloittamisesta, olo koheni. Kertaheitolla. Se viime päivien epätoivo, väsymys ja tuska vaihtui kerralla onnentunteeksi. Nyt illalla ei ole enää kuin 38 astetta kuumetta ja se nuutunut petipotilas on jopa syönyt. Jaksaa hymyilläkin 🙂 Tämä sai mut miettimään tuota influenssadiagnoosia…eihän siihen ab-kuurit vissiin auttaisi. Eli onko kyseessä ollut kuitenkin tuo korvatulehdus kera kovan kuumeen. Tiedä häntä, mutta kovin ihanaa olisi, jos tämä olisi tällä ohi!

Teimme tuossa pikaisen päätöksen; jos ei kuume tuosta ylemmäksi nouse, niin lähdemme huomen aamulla parantelemaan koko perheen voimin saareen. Voi kyllä! Lasketaan vene vesille ja soudetaan saareen. Sormet ristissä, että moottori lähtee käyntiin talven jäljiltä. Se on ollut saaressa talvehtimassa. Lapset peitellään vällyjen alle, kunnes saadaan mökki lämpimäksi. Laitetaan pumput toimimaan, jotta saadaan vettä taloon. Keitetään kahvit ja tuumataan. Kuunnellaan radiosta, kun Tappara voittaa Suomen mestaruuden 😉 Lämmitetään sauna ja illalla pujahdetaan pedattuihin peteihin. Aamulla nukutaan pitkään ja aamukahvit nautitaan järveä ikkunasta tuijotellen. Harmistus siitä, ettei päästy viettämään miehen kanssa laatuaikaa Helsinkiin on juuri loiventunut ihan vain pikkuiseksi pahastukseksi. Ehkä tästä viikonlopusta kuitenkin vielä hyvä saadaan! Sangen väsyneenä siihen lähdetään, mutta tie on vain ylöspäin. Jälleen oppii arvostamaan niitä päiviä, kun lapset ovat terveitä. Voin sanoa, että ei siinä tämän mökille lähtöpäätöksen jälkeen kauaa mennyt, kun lakanat, pyyhkeet ja kaikki tarpeellinen oli pakattu kasseihin.

Nyt ei auta kuin tosiaan toivoa, että kuume ei enää nouse tuosta. Yhtään riskiä en ota, kun on kyse lapsista. Mökki tarvittaessa odottaa sinne vappuun asti, first things first. Mikäli mökille lähdemme, niin sunnuntaina illasta sitten mökkikuulumisia blogiin. Siihen asti mökkikuuluiset (tai vaihtoehtoisesti tavislauantaikuulumiset) päivittyvät tuolla Instagramissa. Ajattelin ihan repäistä ja jättää tietokoneen huomenna aukaisematta. Nauttia perheen parissa ihan rauhassa ja ladata akkuja. Muistakaahan tekin  nauttia, levätä ja ladata akkuja 🙂

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA 

alle