Kuvissa yhden naisen varietee, tuttavallisemmin perjantaimyyssit. Piti muuten oikein googlettaa, että mitä tuo varietee oikeastaan tarkoittaa 😀 Wikipedia sanoo, että ”Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree– tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.”. No juu, näyttämönä Marian keittiö ja kukaan muu ei laula kuin Kelly Clarkson. Sitä samaa ihanaa Radioheadin biisiä, joka on soinut meillä koko päivän. En tiedä, miksi tuo Creep ottaa jotenkin otteeseensa. Sitä on vain pakko kuunnella uudelleen ja uudelleen. Mitä tuohon tanssiosuuteen tulee, niin kyllä sitä tuli ruoanlaiton ohessa hiukka tapailtua askeleita 😉
Ennen kuin käyn kommenttien kimppuun, niin oli pakko tulla vilauttamaan meidän tai siis minun, iltaruokaa. Mies kotiutuu puolenyön tietämillä, joten saa tästä sitten yöpalaa. Onhan näitä salaattipiirakoita tullut täällä blogissa ennenkin esiteltyä, mutta nyt jotenkin maistui erityisen hyvälle. Ehkä sen takia, että viikko oli, jälleen kerran, älyttömän kiireinen ja ehkä sekin vaikutti asiaan, että tämä perjantai-iltapäivä ja -ilta on tullut suhailtua sinne sun tänne. Hyvän ruoan äärelle sitä tulee rauhoituttua. Eikä siinä mitään, tykkään kuskailla tyttöjä kavereineen. Niin muakin kuskattiin tuossa iässä 🙂 Toby on ollut meiningeissä mukana, sillä edelleen pelkää kovin autossa. Pikkuhiljaa näyttäisi, että alkaa tottumaan autossa olemiseen, vaikka vielä vähän läähättääkin.
Salaattipiirakkaan palatakseni; se koostui valmiista piirakkapohjasta (itsetehtynä toki parempi!), lehtikaalista, salaattisekoituksesta, kurkusta, fetajuustosta, oliiveista ja punasipulista. Ja itse asiassa lorautin päälle vielä balsamicoakin ennen kuin söin. Lehtikaalilla ja minulla on ollut jotenkin kinkkinen suhde. Ensin oltiin liian tiivisti vuoden päivät ja sitten tehtiin bänksit. Viime aikoina olen pikkuhiljaa ottanut lehtikaalin jälleen valikoimiin. Nauttinut siitä oliiviöljyllä pehmennettynä. Välillä myös pannun kautta pyöritettynä tai uunissa rapsakoituna.
Kuohuviinihammasta on kolottanut koko viikon, joten pakkohan se oli vaimentaa. Nyt ongelmana on vain se, että millä sulkea tuo pullo, ettei kuplat haihdu? Pitäisi alkaa ostamaan piccolopulloja, sillä nuo isot ovat vähän ongelmallisia juuri sen takia, että yleensä se lasillinen riittää! Tänä perjantaina iski yhtäkkiä ikävä jälleen mökille. Niitä perjantai-iltoja kun kurvataan venerantaan ja hurautetaan saareen. Tietkin näyttivät siltä, että kevät on täällä. Vaikkei nuo lumipenkat ihan vielä keväästä vakuutakaan. Kyllä se siitä! ♥
PERJANTAI-ILTATERKKUSIN,
PS. uutta ruokatilaa esittelyssä näillä näkymin sunnuntaina. Onko antaa vinkkiä, millä rullalla olleet julisteet saa suoristettua? Ne ovat olleet painavien kirjojen alla nyt viitisen tuntia ja vieläkin käpristyvät.
Ja ai että; eilen saapui uusi ruokapöytä tuohon keittiön viereen ja se onkin ollut jo kovassa käytössä tämän pienen ikänsä ajan. Tänään tulivat ne tuolit, joista teille viikko takaperin tohkeilin. Ajatuksella, että katsotaan nyt. Saahan ne lähettää takaisin, jos ei tykätä. Hetken aikaa jouduin miettimään, että näinköhän saan salakuljetettua uuden pöydän ja tuolit mieheltä salaa meidän kotiin. Että ei kai se nyt huomaa edes niitä. Aluksi nyrpisti hieman nenäänsä ajatukselle. Meillähän on jo ruokaryhmä. Tiedättekö kun miehet on välillä sellaisia, että sullahan on jo musta neulepaita, et sä toista tarvitse. Musta neulepaita on musta neulepaita vaikka voissa paistaisi 😀
No mutta, vielä eilen illalla kun tuota ruokapöytää lähdimme kokoamaan oli mies sitä mieltä, että tila tulee armottoman ahtaaksi. Kun olimme koonneet pöydän hän totesi ruokatilan olevan oikein kutsuva ja tarpeellinen. Sitä se onkin. Se, tulevatko nämä kuvissa näkyvät uudet Nattavaara -tuolit jäämään tänne ruokahuoneeseen vai pääsevätkö ne uuteen ruokatilaan on vielä avoinna. Ruokahuoneesta ruokatilaan siirtyneet Vitrat kun sopivat uuden ruokapöydän kanssa myös hyvin, ollen astetta keveämmät. Sitäpaitsi tykkään, että nämä puunväriset kaunokaiset tuovat ihanasti lämpöä tänne ruokahuoneeseen.
Olen nimittäin ollut koko ajan sitä mieltä, että nuo Vitrat eivät ole olleet mustan pöydän kanssa paras mahdollinen vaihtoehto. Jotenkin tuo yhdistelmä itämainen matto + puunväri tuoleissa + mustat kalusteet kiehtoo. Tuolien väritys on luonnossa hieman syvempi, ilta-aurinko teki tänä iltana kuvailuissa kepposet. Ulkomuoto on kaunis ja niissä on hyvä istua – voiko tuoleilta muuta vaatia!
Miksen sitten esittele sitä ruokatilaa tähän väliin? Ihan sen takia, että haluan sen olevan valmis ennen esittelyjä. Odottelen tuohon ruokatilan seinälle paria julistetta saapuvaksi. Toivottavasti jo viikonloppuna on mitä esitellä 🙂 Sen voin paljastaa, että pöydäksi valikoitui joku ihan muu kuin mitä alunperin suunnittelin. Kustannustehokkuus ja käyttötarpeet edellä mentiin. Edullisesti saimme pöydän, jonka ääreen mahtuu nyt neljä tuolia, mutta enimmillään se taipuu jopa kymmenelle!
Harvoin on tullut viime aikoina ostettua mitään sisustusjuttuja saatikka huonekaluja, mutta nyt rysäytettiin kyllä aika paljon kerralla. Mutta kuten totesin, niin ruokapöytä oli sikaedullinen löytö! Ja aina kun yhdessä tilassa rymsteeraa, niin sehän tarkoittaa sitä, että väistämättä tulee rymsteerattua väkisinkin myös muissa huoneissa. Koska ruokapöydän paikalta piti saada harmaa nojatuoli olohuoneeseen, niin koki olkkarikin muutoksen. Järjestyksen osalta. Tosin eilisen illan järjestystä miehen kanssa katseltuamme tulimme tulokseen, että tänään jatketaan rymsteeraamista ja kiepautetaan sohva toiselle seinälle. Saas nyt nähdä!
viikonloppua näkyvissä! Eipäs kun taidettiin just muuten kosauttaa maihin. Noin kuvainnollisesti. Ihana viikonloppu on täällä. Perjantaimyyssit ovat myös täällä. Tunnelma Marian bistrossa on letkeä. Hyvää ruokaa, lasi viiniä ja myöhemmin leffaa, jonka alkutekstien aikana ennalta sopimattomat treffit nukkumatin kanssa. Viime viikonloppu kun meni sairastaessa, niin nyt on kiva pitkästä aikaa viettää viikonloppua täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Huomenna meillä molemmilla on töitä, mutta illalla päästään kaksille eri synttäreille koko perheen voimin. Josko sunnuntaina uskaltaisi jo hiihtämään?
Jotenkin olen tosi varovainen urheilun kanssa tälläin flunssan jälkeen. Tai siis lähinnä sen takia, että kun ei vieläkään tiedetä mikä tuo mysteeritauti oli. Vaikka olo on hyvä, niin taas tänään töissä huomasi, että väsyy edelleen tosi helposti. Joten parempi ottaa nyt iisisti.
Hei, niitä myyssiruokia piti tulla esittelemään eikä jaarittelemaan sairauskertomuksia. Mutta noiden ihanien sielunsiskojeni kanssa ollaan todettu, että mitä vanhemmaksi tullaan, niin sitä enemmän jutut pyörii niiden kremppojen ympärillä 😀 Ruoaksi meillä oli tänään salaattia (yllätyys…) sekä tuollaista bruschettapannua. Jossain aikoja sitten törmäsin kuvaan, jossa oli sotkettu paistinpannulle leipää, juustoa ja tomaattia. Siitä lähtien olen miettinyt, että sitä pitäisi kokeilla. Tulipahan kokeiltua ja voin sanoa, että eipä jäänyt viimeiseksi kokeiluksi. Sieluni silmin näen tämän herkun valmistuvan kesällä mökillä grillissä. Ympärillä kesäillan lämpö ja poskilla päivän auringon hehku.
-leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi
-pese tomaatit ja levitä ne sekä patongit uunipellille
-ripsottele päälle oliiviöljyä ja suolaa
-paista uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes tomaatit ovat ottaneet hieman väriä
(käännä patonkeja, kun ruskistuneet)
-kun tomaatit ovat saaneet vähän väriä, ota uunipelti pois uunista
-lado uuninkestävään paistinpannuun (tai uunivuokaan) patonkia, tomaattia ja revittyä mozzarellaa
-pienistele sekaan pari valkosipulia sekä tuoretta basilikaa
-kierrä koko komeuden päälle muutama kierros mustapippuria
-paista 225 asteessa, kunnes juusto alkaa sulamaan
Kyllä se perjantai tuntuu taas astetta mukavammalle näin, kun ei ole viettänyt päivää kotitoimistolla. Perjantaimyyssithän lähtivät aikoinaan siitä, kun aloitin työt äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Töiden jälkeen kaarsin kotiin kauppakassien kanssa ja vaatteet vaihdettuani huomasin löytäväni itseni usein keittiöstä ruoanlaitosta. Se on mulle se rentouttava juttu. Varsinkin perjantai-iltaisin. Se nollaa jotenkin menneen työviikon ja toivottaa viikonlopun tervetulleeksi. Niin tänäänkin ♥
TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,
PS. pahoitteluni jälleen kerran, että kommenttien vastaamisten kanssa kestää; huomenna olen omistanut puoli päivää blogitöille, joten ensi töikseni silloin vastaan teille. Ellen jo tänään sitä intoudu tekemään 🙂
ja ai vitsit, että meni taas myöhäiselle tämän päivän postauksen kanssa! Se on jännä juttu, että vaikka kuinka suunnittelee pitävänsä blogista välipäivän (mikä on usein tilanne näinä työtyöpäivinä), niin viimeistään tässä illansuussa alkaa tuntumaan, että jotain puuttuu. Niin koukussa tähän blogiini ja teihin olen.
Hei, tuossa kipeänä makoillessani oli aikaa ajatella. Kuten tiistaina matkapostauksen myötä kerroin. Sen lisäksi, että liihottelin ajatuksissani maailmalla liihottelin tuohon meidän keittiön viereiseen tilaan tämän tästä. Siihen, missä nyt on se lukunurkkaus tai lähinnä nojatuoli, jossa mies viettää aikaa ja pitää mulle seuraa, kun kokkailen keittiössä. Joka viime elokuussa näytti tältä:
Nyt kun aamut alkavat olla valoisia muistelin viime kesää, kun tähän kotiin muutettiin. Sitä kuinka ihana tuossa ruokapöydän äärellä oli juoda aamukahvia samalla kun nautti aamuauringosta. Pitää ikkunaa auki ja kuunnella lintujen laulua. Ruokailuhuoneeseenhan meille ei juuri paista aamuaurinko, vaikka ikkuna antaa samaan suuntaan. Mutta keittiön viereen paistaa. Kaipaan aamuaurinkoa ja sitä ikkunan viereistä paikkaa. Tuo ruokapöytämme oli tilaan hiukan liian pitkä. Joten haaveeni on kuulkaas seilannut nyt sellaisessa neljän hengen pöydässä. Arkiruokapöydässä, joka ei poissulje sitä, etteikö tuota erillistä ruokailuhuonetta voida pitää.
Joskus muinoin, kun keskusteltiin tämän tilan käyttötarkoituksesta, moni teistä oli sitä mieltä, että tilaan kuuluu ehdottomasti arkiruokapöytä. Sisimmässäni olen totesin jo silloin, että näinhän se on. Keittiön jatkeena ruokapöytä on aivan luonnollinen valinta. Ja näin, kun lapsien synttäriaika lähestyy, niin mieleeni tuli että olisikohan nyt se oikea aika muuttaa tuo tila ruokatilaksi. Saisi lisää istumapaikkoja siinä samalla 🙂 Ei se ruokapöytä tuossa paikassa ainakaan käyttämättä jäisi. Se on ihan selvä. Kuten olen kertonutkin, niin nuo aamun tunnit ovat itselleni tärkeitä. Se on sellaista meditaatiota ja aivojen nollausta ennen päivän touhuja. Tuo tila on nyt harmoninen nojatuolin kanssa, mutta uskon, että siitä saisi myös houkuttelevan ruokapöydän kanssa.
Mietin hieman pyöreää pöytää ja pinnatuoleja. Kunnes löysin tuolin, joka kummitteli mielessäni myös öisin. Kyseessä on Jotexin Nattavaara -tuoli. Nimenomaan puunvärisenä. Katsokaa nyt kuinka kaunis hän on. Ainoa, mikä ei ole kovin kaunista on hinta. Mutta toisaalta, haaveilemaani y-tuoliin verrattuna, tämä on ihan mukavanhintainen 😉 Tuohon valkoinen simppeli pöytä ja päälle musta Townsville -valaisin! Pöydälle maljakkoon sireenejä omasta pihasta. Toim. huom. piha on edelleen mutavelliä, mutta eiköhän se siitä pian sula, jotta saadaan piharemontti alulle!
Mitä mieltä olette? Olisiko korkea aika tehdä tuosta tilasta se, mikä se kaiken järjen mukaan tulee olla eli ruokailutila? 🙂
ja maukasta maanantaiaamupäivää! Tänään lähdetään tarinan ja tuoksujen mukana kohti helpompaa arkea. Sellaista, jossa maukas ja nopeasti valmistuva ruoka näyttelee suurta pääosaa. Niin kuin se ainakin meillä näyttelee; mikään ei ole arjen sujuvuuden kannalta tärkeämpää kuin töiden jälkeen nopeasti valmistuva maukas ruoka. Postauksen kuvissa vilahtelee mausteiset värit ja mikäli suljette silmänne, voitte kuvitella tuoksun ja maun. Tuoksun ja maun, jotka vievät teidät jonnekin lämpimään. Värikkääseen maahan, jonka yksityiskohdat arkkitehtuurissa hivelevät silmää. Nimittäin Intiaan. Kaupallisen yhteistyön myötä Patak’sin kanssa pääsin jakamaan teille yhden meidän perheen nykyisistä suosikkiarkiruoista.
Ennen lapsia oli aika, että teimme kotona paljonkin intialaista ruokaa. Mutta jostain syystä intialaisia makuja tai tuoksuja ei ole Marian keittiössä moneen vuoteen koettu. Ennen tätä yhteistyökampanjaa. Thaimaan makuja on syöty kyllästymiseen asti, joten olin oikeasti todella onnellinen, että löydettiin jälleen intialaiset maut intialaisen ruoanlaiton kautta. Onko Patak’s teille tuttu tuotemerkki? Mielestäni tarina Patak’sin takana on niin sympaattinen, että yritän sen teille lyhyesti kertoa, ennen kuin esittelen tuon suosikkiruokamme sekä kerron Patak’sin tuotteista enemmän.
L.G. Pathak syntyi Intiassa vuonna 1925 maanviljelijäperheeseen, mutta perhe muutti Keniaan etsimään parempaa elintasoa. Keniassa he perustivat kaupan, missä myytiin intialaisia makeisia. Asiakkaina oli muita intialaisia, jotka kaipasivat tuttuja kotoisia makuja. Vuonna 1956 L.G. muutti perheineen Iso-Britanniaan. Rahaa oli vähän ja L.G.:n oli hankalaa löytää töitä. L.G.: n vaimo Shanta pohti josko sama liiketoiminta, mitä Keniassa harjoitettiin, toimisi myös Briteissä.
Hän alkoi valmistaa intialaisia makeisia ja snacksejä perheen kotikeittiössä Kentissä ja pian sana tuotteista alkoi leviämään ja jonoja muodostui kodin ulko-ovelle. Perheen 10-vuotias poika Kirit alkoi toimittaa tuotteita Lontooseen. Parin vuoden päästä perhe avasi pienen liikkeen Eustonin aseman lähettyville ja myi siellä intialaisia elintarvikkeita. Liike menestyi, koska Pathakin perhe käytti vain parhaita raaka-aineita tuotteissaan.
Käänteentekevä hetki Patakin perheelle oli se, kun he kerran erehdyksissä tilasivat liikaa kasviksia ja L.G. päätti säilöä ylimääräiset. Hän yhdisti vastajauhetut mausteet öljyn ja kasvisten kanssa ja loi autenttisia intialaisia maustetahnoja. Perheen poika Kirit jatkoi yrityksen johdossa ja hänen vaimonsa Meena keksi ajatuksen, miten currya voisi ateriakastikkeiden avulla tehdä helposti ja nopeasti.
Miettikää, kuinka pienestä erheestä sai alkunsa jotain suurempaa? Tässä jälleen esimerkki siitä, että kun kovasti yrittää ja seuraa siinäkin sydäntään, niin mitä tahansa mahdollisuuksia voi aueta. Patak’s on siis perustettu vuonna 1958 ja se on tänä päivänä läntisen maailman johtava intialainen elintarvikkeiden tuotemerkki, jonka valikoimiin kuuluvat neljä ateriakastiketta: Korma, Tikka Masala curry, mieto curry ja Jalfrezi paprika-kookoskastike, kolme curry-tahnaa: Tandoori tahna, Tikka Masala tahna ja mieto currytahna sekä Mango chutney, Raita ja Pappadums.
Meillä valmistettiin eräänä kiireisenä keskiviikkoiltana käden käänteessä herkullista Tikka Masalaa. Vegeversiona, mutta mikä ettei että tämän voisi tehdä esimerkiksi kanasta tai lohesta. Älkää antako reseptin vähien raaka-aineiden hämätä; lopputulos on nimittäin äärimmäisen herkullinen.
VEGE TIKKA MASALA
1 prk Patak’s Tikka Masala currykastiketta puolikas kukkakaali 200 g kikherneitä öljyä paistamiseen
koristeluun: tuoretta korianteria ja chiliä pilkottuna
tarjoiluun: basmatiriisiä, Patak’s Mango chutneyta sekä jugurttikastiketta
-laita riisit kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan ja valmista sillä aikaa kastike:
-pese kukkakaali ja revi siitä kukintoja öljytylle paistinpannulle
-ruskista niitä hieman
-lisää kikherneet sekä Tikka Massala currykastike
-anna porista miedolla lämmöllä noin vartin verran
-koristele tuoreella korianterilla sekä pilkotulla chilillä
-tarjoile riisin, mango chutneyn ja jugurttikastikkeen kanssa
JUGURTTIKASTIKE
1,5 dl turkkilaista jugurttia n. 10 cm pala kurkkua raastettuna loraus hunajaa ripaus suolaa
-sekoita ainekset keskenään
Helppoa, erittäin maukasta ja vielä kaiken lisäksi nopeasti! Vaikka tykkäänkin viettää aikaa keittiössä ja ruoanlaiton parissa, niin arki-iltaisin yleensä tähän ei ole mahdollisuuksia. Helposti tai nopeasti syntyvä ruoka ei missään nimessä tarvitse olla mautonta. Päinvastoin, sillä nämä intialaiset maut ovat vieneet kielenkin mennessään. Patak’sin ateriakastikkeilla saa arkiruoan syntymään käden käänteessä, currytahnat soveltuvat taas esimerkiksi kastikkeiden pohjaksi tai pataruokiin. Myös marinointiin currytahnat sopivat, joten joku kaunis sunnuntai ajattelin tehdä intialaista ruokaa myös pitkän kaavan mukaan.
Tuo perinteinen Tikka Masala on meidän perheen suosikki, myös lasten. Helposti voisi kuvitella, että valmisateriakastikkeissa olisi suolaa ihan hirmuisesti, mutta Tikka Masalasta sitä löytyy vain 0,73 g /100 g. Maku on ihanan täyteläinen ja kermainen. Suloisesti hieman tulinenkin. Itselläni ainakin makuhermot ovat tällä hetkellä pahasti koukuttuneet intialaiseen ruokaan!
Patak’sin tuotteita löydätte hyvin varusteluista päivittäistavarakaupoista, mutta kolmea teistä saattaa onni potkaista Patak’sin tuotepaketin myötä 🙂 Sain arvottavakseni kolme tuotepakettia teidän lukijoiden kesken. Olette mukana arvonnassa, kun vastaatte allaolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiosiossa:
Millaisen aterian sinä valmistaisit Patak’sin tuotteilla?
Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä maanantaina eli 19.3.2018 klo 10.00. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.