torstai 10. toukokuun 2018

Kesän ekat ♥

13

MOIKKAMOI IHANAISET!

Tiedättekö, minkä takia tällä hetkellä eletään maailman kaikkeuden, tai ainakin vuoden, ihanimpia päiviä? Sen takia, että liki jokainen asia on ”tämän kesän eka”. Tämän kesän ekoja on tänään ollut raparperipiirakka sekä tämän kesän eka pirtsakka kynsilakka. Se viininpunainen sai varpaankynsissä vaihtua hieman oranssihtavaan punaiseen. Kirkkaaseen ja kiiltävään. Sitä samaa tuli sutaistua kesämielellä myös sormien kynsiin.

Kesän eka itseruskettava on levitetty myös tänään purkista ja kesän ekaa kertaa on päällä mekko ilman sukkahousuja. Tai pidempi tunika tuo taitaa pidemminkin olla. Siinä rajoilla pituutensa suhteen, että pystyykö sillä lähteä puutarhalle ostamaan kesäkukkia mökille. Tätä nykyä, kun jotenkin kaikki ylipolven helmat tuntuvat hieman liian ”hempsankeikoilta”…itselle puettuna tarkoitan 😀 ID

Äkkiä kävin aamulla tuolla takapihalla pelastamassa muutaman pikkuisen raparperin varren. Toivottavasti nuo loput ehtivät ennen piharemonttia kasvamaan siihen mittaan, että niitä voisi pakkaseenkin laittaa. Olen nimittäin todellinen raparperifani. Raparperipiirakka on parhautta, mutta sitä on myös raparperikiisselikin. Voiskohan raparperia laittaa smoothieen? Piirakan tein samalla vanhalla ohjeellani, tosin valkoisen sokerin korvasin intiaanisokerilla. Intiaanisokerin ja voin pyhä liitto tekee tästäkin piirakasta ihanan kinuskisen. Makeutta taittamaan raparperin lisäksi laitoin muutaman vadelman (niitä ei ihan vielä takapihalla ollut 😉 sekä vaniljarahkaa.

KESÄN EKA RAPARPERIPIIRAKKA

Pohja
100 g huoneenlämpöistä voita
1 dl intiaanisokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Päälle
raparpereita
(vadelmia)
1 prk vaniljarahkaa
1 dl turkkilaista jugurttia
2 munaa
2 tl kanelia
3 rkl intiaanisokeria

-sekoita voi ja sokeri, lisää muna
-sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisokerimunaseokseen
-levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada piirakkapohjan päälle
-paista 200 asteessa noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä!

Vaikkei itseäni elämässä ole juuri täytynyt muistuttaa niistä elämän perusasioista, niin silti tuo muistutus ranteessa on hyvä olla olemassa. Näin kiireaikoina kuin ei välttämättä aina ole itsestään selvää muistaa elää, nauraa ja rakastaa. Kesän ekaa kertaa huomasin eilen illalla, että oli ollut niin kiire päivä töissä, etten ollut edes Insta Storya päivittänyt. Toisaalta on ihana huomata, että sitä vaistomaisesti tulee karsittua tietyistä jutuista kiireen keskellä. Niistä sellaisista, joita ehtii kyllä tekemään myöhemminkin. Blogikin jäi päivittämättä ja muutenkin somekäynnit oli laskettavissa yhden käden sormilla. Nekin suurin osa liittyivät töihin. Sängyssä nukkumaan mennessäni mietin, että pitäisi ehkä useammin pitää someton päivä.

Nyt kohti puutarhaa ja mökkikukkasten ostoa. Josko sitä löytäisi sen sortin kukkia, jotka rakastaisivat kuivuutta  tai rankkasateita. Sellaisia, jotka huolehtisivat itse itsestään 😉 Sitten kohti mökkiä illaksi laittamaan kukkia ja saunomaan. Hassua muuten, että kroppa ja sisäinen kello on jotenkin ihan lauantaissa. Parastahan on se, että se lauantai on vielä edessä ♥

HELATORSTAITERKUIN,


perjantai 27. huhtikuun 2018

Juhlahumua & uunissa paistetut vappumunkit

8

TSAUKKISTA VAAN!

Ja terkkuja täältä sokeripöhnälästä 😀 Mikä ihme siinä onkaan, että niin hyvin kuin olen sokerista vierottautunut ja saanut siitä jopa pienestäkin määrästä äklöolon viime aikoina, niin nyt olen mussuttanut kaksi isoa sokerimunkkia tälle päivälle. Eikä edes puhuta noista simoista, mitkä kuvissa vilahtelee. Jos suinkin ehdin, niin on aivan pakko käydä vähän nostamassa juoksukenkää ennen illan juhlia. Josko happihyppely parantaisi hieman oloa…

Instastoryn puolella kerroinkin, että meillä on tänään pikkuisemman kaverisynttärit illalla ja huomenna iltapäivästä alkaa sitten sen tänään teini-ikään astuneen pikkuisen yönylikaverisynttärit. Vielä kun tähän lisätään se, että sunnuntaillekin on sovittu mukavaa ohjelmaa, niin eipä tarvitse miettiä, mitä sitä viikonloppuna keksisi 🙂 Tämän illan synttärikakku on pakastealtaasta, samoin tuulihatut. Pitsat tuodaan kotiin h-hetkellä lämpiminä ja popparitkin poksutellaan mikrossa. Vappumunkit paistoin itse. Uunissa. Siitä pian lisää. Lisäksi askartelin tuollaisia vaahtokarkkisöpöyksiä. Vaikka riskillä sen teinkin. Pikkuinen kun oli sitä mieltä, että ei mitään turhaa.

Esikoisen huomiset synttärit menevät yhtä alta lipan. Mitä siis keittiötouhuihin tulee. Mutakakun lupasin paistaa ja lisäksi ihastui noihin vaahtokarkkisuklaajuttuihin. Tekevät itse ystäviensä kanssa illalla burritoja ja texmex-henkistä kattausta. Mikä siinä onkaan, että jopa hiukkasen kaipaan niitä synttäreitä, kun tuli leivottua sitä sun tätä. Leikittyä jätskibaarin tätiä ja piilouduttua onginassa rappuskaiteen taakse. Tätäkö se nykyään on, että äiskän ei tarvitse enää tehdä juuri mitään? Vaikka väkisin haluaisi ;D

No mutta nuo vappumunkit; kutsukaa vaan nössöksi, mutta tänä vuonna en uskaltanut niitä öljyssä paistaa. Se on jännä, vaikkei ikinä ole öljy leimahtanut, niin silti jotenkin en vain uskaltanut ryhtyä moiseen touhuun nyt kun mies ei ole kotona. Täytyy myöntää, että mulla oli suuren suuria ennakkoluuloja munkeista. Eihän uunissa voi millään tulla sellaisia rapeita munkkeja! No eihän niistä niin rapeita tullutkaan, mutta jos ne aiempien vuosien munkit on 5/5, niin kyllä nämäkin olivat ainakin 4/5. Ellei 4,5/5.

Munkkitaikinan teen aina sillä samalla vanhalla pullataikinallani. Jos en väärin muista niin tämä on jo Oriveden mummun peruja. Vaikkei mummuni koskaan mitään mittaillutkaan, niin silti muistan joskus saaneeni pullataikinaan oikein mitat. Ainakin sinnepäin mitat. Lopputulos on kaikkea muuta kuin sinnepäin. Taikinan salaisuus piilee voissa ja punaisessa maidossa.

VAPPUMUNKIT UUNISSA

5 dl punaista maitoa
1 pkt hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
100 g voita
n. 14 dl vehnäjauhoja

voitelemiseen rypsiöljyä
pinnalle sokeria

-liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
-sekoita maito, muna, sokeri, suola ja kardemumma keskenään
-lisää noin 5 dl jauhoja ja sekoita hyvin
-lisää loput jauhot vähitellen ja vaivaa
-lisää vaivaamisen loppupuolella huoneenlämpöinen voi
-anna taikinan kohota tunnin ajan
-jaa se kahteen osaan ja kaulitse taikinat noin vähän reilun sentin paksuiseksi
-ota lasilla tai muulla pyöreällä siitä muotti ja sitten pienemmällä pyöreällä muotilla munkin keskiosa pois
-kohota munkkeja liinan alla noin puoli tuntia
-voitele munkit rypsiöljyllä
-paista 225 asteessa (kiertoilma) noin 13 minuuttia
-dippaa munkit kuumana sokerikippoon
(jos öljy on ehtinyt imeytyä munkkiin paiston aikana eikä sokeri tartu, niin sivele sudilla hiukkasen lisää öljyä munkin pintaan)

Nyt kattauspuuhiin! Hei, kiitos ihanat onnitteluistanne edelliseen postaukseen  ♥ Palaan niihin viimeistään illalla, kun ollaan saatu juhlat nro 1 juhlittua 🙂

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA!


maanantai 16. huhtikuun 2018

Juhlatarjoilut vm. 2018 (+ juhlatarjoilut neljältä muulta vuodelta)

7

NO MOIKKELISTA VAAN HEI!

On tiettyjä asioita, joita ei saisi sanoa ääneen. Yksi niistä on itse aiheutetusta väsymyksestä valittaminen tai ylipäätään sen sanominen ääneen, että ei jaksa. Että on väsynyt. Mutta sanon silti; miten voi ihmisen lapsi olla näin väsynyt? 😀 Aikamoinen rupeama tuli vedettyä tänä viikonloppuna. Polttareista tuli kotiuduttua aikaisin vaikka ystiksen kanssa vielä taksissa mietittiin, että pitäisiköhän sittenkin jatkaa kaupungin humuun. Onneksi, onneksi oltiin kaukaa viisaita! Lauantaiaamuna tuli herättyä aikaisin ja sain ne pari kakkua eilisiä synttäreitä varten leivottua. Ne, joista kieltämättä kiireen keskellä vähän stressasin. Appiukon 70 v-kemut kuluivat hyvän ruoan ja jutustelun parissa ja lauantai-iltana tultiin taas ajoissa kotiin naapurista synttäreiltä. Tuntuu, muuten että koko viikonloppu tuli käännyttyä tuolla vaatehuoneessa ja vaihdettua vaatteita. Makepeacen asusta virallisempaan pikkumustaan ja jakkuun, siitä juhlaviin haaremihousuihin ja leppoisaan yläosaan. Eilen juhlitiin capripituisilla juhlahousuilla ja kullankimalteisella paidalla. Juhlien jälkeen olen viihtynyt kotiasussa. Kyllä, tänä kotitoimistopäivänäkin.

Ja ne eiliset, meidän tyttöjen synttäri onnistuivat yli odotusten. En nimittäin uskaltanut juuri mitään odottaa, sillä olin varautunut kurvaamaan sunnuntaina pakastealtaan kakkuosaston kautta. Silti, tarjottavaa riitti ja sitä jopa vähän jäi. Vaikka miehelle lupasin, ettei mopo lähde käsistä, niin kyllä se taisi pikkuisen lähteä. Alakerran jääkaapista löytyy herkkuja, mutta ne jääkööt muulle perheelle. Kuten eilen kerroin, niin itse palasin tänään ruotuun ruokavalion kanssa. Jälleen kerran huomasin, että sokeri ei sovi minulle. Olo on plääh. Plääh -oloa tulei korjattua yliherkullisella ja ravitsevalla lounassalaatilla ja myöhemmin iltapäivällä juoksulenkin merkeissä!

Tapanani on joka vuosi tyttöjen sukulaissynttäreiden jäljiltä tallentaa tänne sähköiseen päiväkirjaani tarjoilut. Tämä vuosi ei tuo poikkeusta tähän. Vaikkakin tarjoiluissa nähtiin osin niitä tuttuja vanhoja juttuja. Uutena makeana oli tänä vuonna tyttöjen toiveista kinderkakku. Se olikin kuulkaas hyvää. Ihan pienenpieni pala riitti 🙂

 Kinkkupaprikapiirakka
 Metwurstiminipizzat
Savulohiruisnapit
Pähkinöitä, sipsejä, suolakaloja, riisipiirakoita
Kasvisdippi
Mangojugurttikakku
Kinderkakku
Vadelmarahkabritakakku
Minituulihattuja

 Vuosi 2016, Vuosi 2015, Vuosi 2014, Vuosi 2013

Ylläolevista linkeistä löytyvät edellisten vuosien tarjoiluja. Tosin vuosi 2017 hypättiin välistä yhteistuumin tyttöjen kanssa remppakiiruiden takia. Missä välissä teillä on muuten lopetettu kaverisynttärien pitäminen? Meillä pienempi pitää vielä 11-vuotissynttärit ystäville, mutta tuo 13-vuotta täyttävä sanoi, että kuittaa synttärit sillä että kutsuu muutaman hyvän ystävän kesällä mökille. Vaikka niin ihanalta tuokin kuulostaa, niin äitinä koen hieman haikeutta. Enkö saa enää askarrella pompomeja tai liottaa pikkuisista pulloista etikettejä hello kitty -etikettejen tieltä? Enkö saa enää piirtää aarrekartaa ja keksiä voittajalle mieluista yllätystä? 😀

Olette muuten kyselleet meidän piharempasta; torstaina palaveerataan piharemppafirman kanssa ja sitten laitetaan toivottavasti jo pian hihat heilumana. He tekevät pohjatyöt, kiveykset, terassit ja nurmikot. Meidän harteille jää sitten istutukset. Mitään suunnitelmaa emme ole tilanneet, vaikka piti. Alkujaan pitää istuttaa muutamaan kohtaan jotain nopeasti kasvavaa näkösuojaa sekä ostaa isoja ruukkuja terassille. Katsoa sitten kesän kuluessa, että mitä muuta pihaan voisi istutella. Ehkä tosiaan olisi järkevintä jo kustannustenkin kannalta teettää puutarhasuunnitelma istutusten osalta. Vaikken mikään multapeukalo olekaan, niin joka vuosi tähän aikaan puutarhahommat alkavat kiinnostaa. Tämän tästä käyn katsomassa Emilian kauniita kuvia kevätmessuilta! Sellainen lasinen huvimaja olisi ihana. Kuten myös pieni palsta, jossa kasvattaa vähän siikliä ja yrttejä. Iskän perunamaan möyhennyskonekin näyttää kököttävän tuolla pihan perukoilla.

Tästä työhuoneen ikkunasta ulos katsoessani en voi kuin pudistella päätäni näille puutarhahaaveilleni; näkymä on kuin trampoliinien hautausmaalta. Kuraiselta sellaiselta. Kolme erikokoista trampoliinia odottaa sijoitusta toisaalle. Niistä yhden ehkä pidämme itsellämme. Muut joutavat kiertoon. Mutta kaiken mudan ja hiekan seasta näkyy jo vähän vihreääkin. Se ilostuttaa ja antaa toivoa tulevasta. Taidankin mennä tänään katsomaan olisiko pari vuotta sitten äiskän kanssa istuttamani pensasmustikat niin sitkeää sorttia, että tuolta ylös puskisivat ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 11. huhtikuun 2018

Ylihyvät sokerittomat muffinssit

17

ID

HEIPPAHEI!

Se on kuulkaas se balanssi, mikä pitää elämänsyrjässä kiinni. Mikä tekee elämästä juuri niin suloista. Se, että arjessa eletään terveellisen ruokavalion mukaan ja viikonloppuisin sallitaan hieman herkkuja. Se, että lepäillään yksi ilta sohvalla ja toisena juostaan koira kirittäjänä tiukka puolen tunnin juoksutreeni keskisykkeellä 172. Se, että eilen täällä blogissa vilahti kuvia syntisen hyvästä valkosuklaamustikkajuustokakusta, johon tuli valkosuklaata yllin kyllin ja tänään täällä herkutellaan sokerittomilla muffinsseilla, jotka eivät makunsa puolesta häviä lainkaan eiliselle makeuden huipentumalle.

Banaanileipä on yleensä se kohde, mihin tuppaan laittaa nuo ruskistuneet banaanit. Elleivät ne ole sitten menneet smoothien sekaan. Nyt mieleni teki banaanileipää, mutta koska jotenkin se leipä on niin nähty, niin päätin muokata hieman tuota reseptiäni ja tehdä vuokaleivän sijaan muffinsseja. Koska en ole ikinä mihinkään makeisiin juttuihin käyttänyt ruisjauhoja, niin päätin koklata niitä näihin banaanimuffinsseihin. Ja hei, hienosti toimi. Näistä tuli rakenteeltaan ja maultaan kyllä niin hyviä, että en olisi odottanut 🙂 Jäivät vahingossa (siis ne kaksi mitä jäi jäljelle) keittiön työtasolle yöksi ja edelleen olivat seuraavana päivänä erittäin mehukkaita ja hyviä.

SOKERITTOMAT BANAANIMUFFINSSIT

4 ylikypsää banaania (saa olla reilun kokoisia)
1 kananmuna
vajaa desi leivontaöljyä
2 dl ruisjauhoja
0,5 dl kaurarouhetta
1 dl kaurajauhoja
2 tl ruokasoodaa
hyppysellinen suolaa

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita haarukalla muussatut banaanit, kananmuna ja leivontaöljy ja lisää ne kuivien aineiden sekaan
-kaada kuuteen isoon muffinssivuokaan ja paista 180 asteessa noin 30-35 minuuttia
-anna jäähtyä hieman

Kuten huomaatte, niin ohje ei sisällä myöskään valkoista jauhoa. Mä ostin taannoin putelin sellaista kaurapuuteria tai -jauhetta, jota tähän kokeilin. Toimi oikein hyvin! Mutta mielestäni kaurarouheen ja -jauhon voi tarvittaessa korvata vehnäjauholla. Kaurarouhe toi muffinsseihin kuitenkin kivasti rakennetta. Kuten toi nuo siemenetkin, mitä muffareiden päälle ripottelin!

Balanssia edustaa myös se, että nyt kahvitaukoni loppuu ja on aika siirtyä blogitöistä toisiin töihin. Joten ei muuta kuin ostolaskujen kirjaamiseen koneelle! 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 10. huhtikuun 2018

Lapset haluavat leipoa; uhka vai mahdollisuus?

4

HELLUREI TIISTAIHIN!

Tänään on tullut vietettyä aikaa keittiössä ja kuten olen kertonutkin, niin keittiö on yksi lempparipaikoistani täällä kotona 🙂 Tätä nykyä siitä on kehkeytymässä myös tyttöjen lempparipaikka. Meillä on tuo esikoinen ollut aina kiinnostunut ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta nyt olen ilokseni huomannut, että tuo pikkuisempi on samoilla jäljillä. Oli aika, kun ehkä hieman tuskailinkin esikoisen leivontainnostuksen kanssa. Varsinkin niinä kertoina, kun ei itse oikein ehtinyt katsomaan sivusta, että miten homma sujuu. Tietäen, että vaikka keittiöstä tulvahtaa ihanat tuoksut, on keittiön yleisilme kuin pommin jäljiltä.

Jossain vaiheessa oli pakko muuttaa omaa suhtautumistani asioihin; tykkään että ruoanlaitto- ja leivontataidot on yksiä niitä sellaisia elämän perustaitoja, joiden kanssa on aikoinaan hyvä muuttaa kokeilemaan siipiä omaan kotiin. Sen takia yritän ajatella, että lapset leivontapuuhissa ovat ennemminkin mahdollisuus kuin uhka 🙂

Esikoisen päästän keittiöön hyvillä mielin ystäviensä kanssa, sillä tiedän että esimerkiksi hellan ja uunin käyttö on hallinnassa. Pienemmän kanssa opetellaan juuri nyt sitä, miten hellaa käytetään ja miten uuni laitetaan päälle. Lauantaina kauppareissun yhteydessä kävimme kirjastossa, koska toinen halusi lainata keittokirjoja. Ihan vielä tuolloin kirjastoon ajaessamme ei käynyt mielessäni, että olisihan niitä kotonakin ollut. Siinä hyllyjen välissä tulimme tulokseen, että turha lainata, sillä suurin osa kirjoista, joita ajatteli lainata löytyvät kotihyllystä. Hei jotain iloa siitäkin, että olen kirjahamsteri 😉

Otti pari kolme kirjaa keittiön pöydälle ja alkoi selaamaan. Tyhjälle paperille kirjoitteli kiinnostavien reseptien nimiä ja yhdessä tuumin päädyimme tekemään Leila leipoo -kirjasta tuon suussa sulavan uunissa paistettavan juustokakun. Pari kertaa sitä olenkin tehnyt tyttöjen synttäreille vuosien varrella, joten tiesin mitä odottaa lopputuloksesta.

Opettelimme mittayksiköiden käyttöä ja reseptin lukutaitoa. Itse olen kantapään kautta opetellut, että ennen kuin ryhtyy mihinkään leivonta- tai ruoanlaittopuuhiin kannattaa kahlata läpi se pisinkin resepti. Sillä jossain kohtaa on fiksuinta käyttää omaa järkeä esimerkiksi työjärjestyksessä. Opetin, että uuni kannattaa aina laittaa lämpiämään ensimmäisenä, vaikkei se uuni tänä päivänä kauaa lämpenekään. Kerroin, että yleensä on hyvä mittailla raaka-aineet, mutta itse harvoin niitä mittailen 😀 Tämä aiheutti luonnollisesti hämmennystä.

Siinä vaiheessa kun kakkuun piti ripsotella mustikoita huomasin pakkasessa käynnin jälkeen pienen kokkiapulaisen kadonneen jonnekin. Huhuilin ja kuulin olohuoneen sohvalta voipuneen äänen: ”Äiti, mä en jaksa enää leipoa!” Sillä sekunnilla soi myös ovikello ja kokkikolmonen ryntäsi huoneeseensa ystävien kanssa. Siinä kakkua uuniin laittaessani mietin, että kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä pitää vielä vähän treenata 😉

Hilkulla oli, ettei kakku palanut pohjaan. Siihen tuli sellainen hyvin paistunut maku, sillä jätin sen vähän liian pitkäksi aikaa uunin jälkilämpöön (kiitos Tapparan jännittävän pelin). ”Äiti, tää meni pilalle…en osaa leipoa!” Kerroin, että se on sellainen juttu leivontaprojektienkin kanssa, että vain tekemällä oppii. Sitä paitsi, kakku onnistui erittäin hyvin!

Meillä on tulevana viikonloppuna oikein juhlaviikonloppu; lauantaina maailman parhaimman appiukon 70-vuotisjuhlat, sinä iltana rakkaan ystäväperheen esikoisen juhlat ja sunnuntaina vietämme meidän tyttöjen sukulaissynttäreitä. Jossain vaiheessa pitäisi ehtiä leipoa, mutta missä vaiheessa on vielä arvoitus. Ehkä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä? 😀 Onneksi tytöt ovat luvanneet tehdä perjantaina pikkupitsat ja kinkkupaparikapiirakan. Muuten mietin, että olisikohan ihan hölmöä mennä vain kakkulinjalla? Täytekakun lisäksi tekisi pari kolme kakkua eikä mitään muuta.

Haaveissa siintää tuo kuvissa näkyvä valkosuklaamustikkajuustokakku, mangojuustokakku sekä joku ihanan syntinen raakasuklaakakku. Täytekakun sijaan taidan peesata veljen vaimoa ja tehdä ihanan keväisen ja raikkaan britakakun vadelmarahkatäytteellä. Ja sitten tosiaan suolaisina pikkupitsat ja kinkkupiirakka. Eiköhän noilla jo pärjää? 🙂 Instastoriessin puolella seuraavat saivatkin esimakua viime viikolla leipomistani sokerittomista muffinsseista. Niistä tuli ältsin hyviä. Huomenna reseptiä luvassa tänne blogiin!

AURINKOSIN TIISTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »