perjantai 24. syyskuun 2010

Ikävä…

pikkuisia…jo nyt. Vaikka lentokoneen lähtöön on vielä viitisen tuntia. Mutta sen ajan vietän jo erossa lapsukaisista (paniikissa viimeisiä työjuttuja tehden…). Kaiken lisäksi esikoiselle pukkasi vielä kuume viime yönä. Juuri eilen hehkutin, että meillä on sairastettu viimeksi maaliskuussa. Näinhän se menee, ei pitäisi turhaa tuuletella 🙂 Kurjaa jättää kipuinen lapsi hoitoon, mutta onneksi ovat tutussa ja turvallisessa hoitopaikassa tien toisella puolella. Mummun ja vaarin luona olemme muutenkin kylässä melkein päivittäin.

Harvoin lapsemme ovat enemmän kuin yhden yön yökylässä. Harvassa on myös ne kerrat, että olisin ollut yli 24 h lapsista erossa sillä yleensä yökyläilytkin päättyvät aikaisin seuraavana aamuna siihen, kun lapset ovat ”karanneet” mummulasta (naapurissa) ja koputtelevat meidän oveen ikävissään. Vaikka tekee hyvää päästä miehen kanssa viettämään laatuaikaa Lontooseen niin silti syyllisyys vaivaa. Onko tämä reissu pakollinen? Ikävöivätkö lapset meitä iltaisin? Mutta niinhän se aina on, että äideillä on kovempi ikävä kuin lapsilla 🙂 Täytyy nyt vain tsempata ja ajatella, että sitten jaksaa taas puuhastella lasten kanssa paremmin, kun on ottanut vähän etäisyyttä (ja nukkunut aamulla himpun verran pidempään). Kyllähän se näin on, että kun vanhemmat voivat hyvin niin lapset voivat hyvin!

Tässä pari kuvaa pikkuisista. Olemme matkalla yksille kaverisynttäreille. Onko muuten muut 5-vuotiaat valikoivia vaatteiden suhteen? Huoh. Meillä tuntuu välillä, että Julia protestoi pukeutumisellaan niiiin paljon. Nytkin piti houkutella ties millä, että suostui laittamaan mekon päälle. Villatakin valitsi itse. Ei missään nimessä äidin valitsemaa villatakkia päälle. Ihanaa toisaalta, että löytyy omaa tahtoa 🙂
”Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Mutta ei hätää,
Heitä suojas enkeli valkosiipinen.

Kun tänään katson sinuun
Ja sua uneen tuuditan
Mä muistan päivän leikit
Kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni
Ja mä melkein toivoisin
Että rinnallesi saisin
Samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan
Näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei paranen
Vaikka isi kuinka puhaltais
Siksi toivon, että enkelini jostain suojaa sais.

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi, jos voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat.”

Enää kolme yötä, sitten sylitellään ja halitellaan jälleen!
Ihanaa viikonloppua sinulle  ♥

torstai 23. syyskuun 2010

Syysretkellä

Lapsukaisten serkut ovat olleet muutamaan otteeseen syysretkellä, keränneet sieniä ja nähneet pikkuisia sammakoita. Meilläkin aikansa sovitettiin päivärytmejä, että koska sinne metsään oikein päästäisiin. Kunnes tajusimme, että voimmehan me tehdä metsäretken ihan tuohon meidän lähimetsään (-risukkoon ;). Tuskin siellä sammakoita pomppii, mutta sieniä saatetaan nähdä. Ja totta tosiaan, samat maisemat kuin aiemminkin tuntuivat ruskan väreissä niin paljon innostavimmalta. Jokaista kantoa ja eriväristä lehteä jaksettiin ihastella.
Ämpäri oli mukana varmuuden varalta. Sieniä varten 🙂
Vaikka mä kuinka sitä koitan irrottaa, niin ei se irtoa. Mikki äiti?
”Lilia, aletaanko kerään ämpäriin lehtiä, kun ei niitä sieniäkään näy…?”
Jokseenkin kesäntuntua…
Kesäisen ukkosmyrskyn tuhoja.
Kotikatu. 
Toiveikkaana torstai-tunnelmissa,

tiistai 31. elokuun 2010

Cherry on Top Award

Tulin rättipuhkipoikkiväsyneenä kotiin pitkän työpäivän ja kouluillan jälkeen ja olin jo menossa iltapesun kautta nukkuun, kun blogistania veti puoleensa. Ja miten ihanan yllätyksen löysinkään Annin blogista.

Kaunein ja nöyrin kiitos Anni tunnustuksesta ♥ !

Tunnustuksen mukana tulevat seuraavanlaiset ohjeistukset:

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why
1. Jälleen kerran tämä on vaikeaa, mutta haluan antaa tunnustuksen seuraaville ihanaisille ja heidän blogeilleen (kyllä edelleen käyn lukemassa kaikki juttunne, vaikka kommentoinnit ovat kiiruussa jääneet tekemättä 🙂

Maija Maitoparralle Vanilja Houseen 
2. Kolme asiaa, jota rakastan (in random order)
– ihmiset lähelläni
– hyvä ruoka ja juoma
–  tunnetta, kun on kaikin puolin hyvä ja turvallinen olla
3. Koska en halua blogissani julkaista mieheni kuvaa, vaikka häntä niin rakastan, niin tässä kuvat (saahan olla kaksi, kun jaksanut alkaa kuvankäsittelyohjelmalla yhdistämään kuvia?), jotka muuttivat mieheni ja minun elämän tavalla, josta emme uskaltaneet ikinä haaveilevamme:
 Julia, 2.7 kg ja 44 cm. Kolmen viikon sairaalassa pakkomakuutuksen (raskausmyrkytys) jälkeen loppu hyvin kaikki hyvin.

 Lilia, 3.3 kg ja 50 cm. Lääkäri oli aiemmin päivällä sanonut, ettei synnytys käynnisty vielä pariin viikkoon. Kipaisin Plantageniin ja ostin tulppaaneja kodin täyteen; haimme miehen kanssa hyvän filmin, ostimme ruokatarvikkeet ja päätimme juuri, että annamme vielä laatuaikaa Julialle ennen kuin pikkusisko syntyy (ja tähänhän oli ainakin kaksi viikkoa aikaa..). Pikkusisko päättikin syntyä niin, että tulppaanit jäivät kotiin miehen ja Julian arkea sulostuttamaan, ruokatarvikkeet jääkaappiin ja filmi katsomatta 🙂
*******************
 Huomenna se sitten alkaa; elämäntaparemontti. Säästökuuria unohtamatta. Niistä lisää huomenna, jolloin vietän kotona laatuaikaa tyttöjen kanssa. Pari viime päivää ovat olleet työn ja koulun puolesta niin kiireisiä, että olen nähnyt tyttöjä vain vajaan tunnin hereillä. Huomenna kurotaan aika takaisin mm. muskarin merkeissä 🙂

Ihanaa tiistai-iltaa ja kiitos Anni vielä tunnustuksesta ♥ !


PS. mä otan nyt Nessut mukaan ja menen ”kiduttamaan” itseäni katsomalla boxilta Kadonneen Jäljillä.  Eilen ”kidutin” itseäni katsomalla dokkarin viitosista, jotka syntyivät noin 16 viikkoa etuajassa. Vanhemmiten on tullut vaan niin herkäksi. Onneksi mies on työreissussa, ettei ihmettele mitä vetistelen ;))

perjantai 27. elokuun 2010

Prinsessat catwalkilla :)

Ok, mulla on mennyt blogi aivan liikaa sisustuspainotteiseksi. Se ei ollut tarkoitus. Tarkoituksena oli myös tehdä juttuja lasten vaatteista, ruoasta ja ihan vain a-r-j-e-s-t-a. Palataan siis ruotuun 🙂 Sisutustamista kuitenkaan unohtamatta…

Eilen, syksyisenä iltana piristimme tyttöjen kanssa iltaamme kokeilemalla uusia vaatteita. Tässä molemmilla päällä yksi vaatekerta, joka tuli H&M:ltä. Leggarit ostettu Pariisin Hennesiltä kesällä. Ihanat päällä!

”Siis miks mä joudun poseeraan yksin….? Tuu jo  Julia!”:

 

”Lilia, koitas nyt pitää ne silmät auki!”:
”Jos mä oikein paljon leikin äidin korulla, niin saankohan sen rikki ?” :
”Ettehän muuten huomaa, että mulla on vielä pastakastiketta suupielissä?”:
”Äiti, onks ihan pakko. Mä en jaksa enää!”:
”No, taasko mun pitää poseerata yksin? Ja huomaatko, nyt on silmät auki!”
”Ok, saamasi pitää. Tämän kerran.”:
”Julia hei, voisiksä tulla mun kaa?”
”No kiitos tuhannesti, saanko laittaa käden sun olkapäälle? Yletän, jos oikein kurkotan.”:
”Nyt tulee kuuma. Eikä enää kiinnosta nää mallinhommat. Ootko muuten Julia huomannut, että sulla on kärpänen polvessa?”:
”Hei voisitko sä jo lopettaa sen kuvaamisen äiti?”:
TGIF, ihanaa perjantaita ja viikonloppua jok’ikiselle. Tasapuolisesti :)!

torstai 12. elokuun 2010

Pink & Grey!

Parina syksynä olen hoitanut lasten syysvaatehankinnat pääosin huutiksesta (tilannut siis ison ja laadukkaan paketin sisältäen kaikki ulko- ja sisävaatteet). Nyt ajattelin kuitenkin kääntyä H&M:n puoleen, josta tulikin eilen -10% alennuskoodi lastenvaatteista (tiedän, pian olisi tullut -25 % koodi, mutta en jaksanut odottaa ;). Olen aivan ihastunut villamekkoihin ja -leggareihin. Mutta pikkumussukkamme inhoaa kaikkea liian kuumaa ja auta armias, jos vaate vielä kutittaa :/ Otin riskin ja tilasin myös näistä villajuttuja. Meillä on muutenkin tytöillä se vaihe, että heillä pitää olla samanlaisia vaatteita. Jos toiselle ostaa raitapaidan ja toiselle ruutupaidan niin se on kuulkaas maailmanlopun alkua se! Mm. tälläisiä päätyi ostoskoriin, saas nähdä mitkä pidetään ja mitkä palautetaan (ja kaikkia siis kahdet…otin riskin ja tilasin joitain eri väreissä…toivotaan, etten saa vihoja niskoilleni tytsyiltä!):
Käytännöllisiä päiväkotivaatteita näissä on vähän, mutta perusleggareita, collegehousuja (mikseihän meillä muuten ole yhtäkään collegapaitaa…?), trikoopaitoja, trikoohameita yms. löytyy kaapeista. Valtaosa pinkkiä. Mitens muutenkaan 🙂 Siistimmät vaatteet ovat kyllä myös olleet reilassa alaosien osalta; yläosiin saan näistä kaipaamaani vaihtelua.
Tilasin viime vuonna lasten ”feikki uggit” lyhyellä varrella ja ne astuttiin linttaan saman tien…nyt tilasin uudet, korkeammalla varrella.
 
Vielä kun saisin jostain inspiksen siivota tyttöjen vaatehuoneet….mutta se on aikas vaikeaa vielä näillä keleillä. Pakko pitää rinnakkain kesä- ja syksyvaatteita. Ainakin tovi!
Torstai on toivoa täynnä…toivottavasti sinullakin :)!