perjantai 03. huhtikuun 2015

Pitkäperjantain kuvitukset

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI,

pikaiset pitkäperjantain terkkuset, ennen kuin vieraat tulevat. Tai noh, tuttujahan nuo. Veljen perhe ja mummu tulevat syömään siipiä ja katsomaan, kun Tappara nujertaa Lukon 😉 Aamusta ajeltiin mökkirantaan ja veikkaanpa, että ihan parin viikon sisään pääsee mökille. Tosin huhtikuun viikonloput on jo myyty, että ihan hyvin voisi antaa tuon järven sulaa rauhassa. Josko sitten vappua ehtisi juhlistamaan möksälle.

Pitkäperjantai on kulunut pääasiassa kotosalla tuon mökkikeikan jälkeen. Juoksulenkkiä, lepäämistä ja syömistä. Vihdosta viimein löysin sen mämmin, joka oikeasti maistuu. Aallon Leipomon mämmi on taivaallista. Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos 🙂 Tuohon kylkeen luomukevyt maitoa niin avot! Éclair-leivokset eivät ihan onnistuneet, mutta syötävät pääsiäisleivokset noista kuitenkin tuli! Jonain päivänä täytyy kokeilla uudelleen niin, että seuraa reseptiä ja mittaa aineet 😀

Pikkuiset linssiluteet ovat viihtyneet kuvattavina. Kerrankin! Hirmuisen harvoin pystyy enää ottamaan lapsista kuvia. Tuollaiset leopardihaaremipökät täytyy löytää itsellenikin. Esikoisen haalarin myötä aloin haaveilemaan lappuhaalareista. Harmistus on näin jälkikäteen kova; mulla oli ihan täydelliset farkkulappuhaalarit, jotka muinoin möin kirppiksellä. Nyt niille olisi käyttöä. Tosin lapset olivat sitä mieltä, että äippä on vähän liian vanha lappuhaalareihin. En kyllä allekirjoita tuota!

Hei, teille riisin ystäville vinkki; riisistä saa astetta juhlavamman, kun lurauttaa liki jo kypsään riisiin kermaa, puristaa sinne puolikkaan sitruunan ja pilkkoo puolikkaan ruukkutillin. Loistavasti maistui uunilohen kanssa! Apua, nyt on vartti aikaa saada kämppä kuntoon. Täällä on taas joku käynyt sotkemassa 😉

IHANAA PITKÄPERJANTAIN ILTAA
& PÄÄSIÄISEN JATKOA ♥

alle

PS. Kiitos kaunis ihanista kommenteistanne eiliseen onnellisuuspostaukseen! Palaan niihin illalla/huomenna 🙂


perjantai 27. maaliskuun 2015

”Äiti, älä ragee!”

MOIKKAMOI!

Perjantai on saapunut 🙂 Hassua, miten sitä kangistuu tiettyihin kaavoihin; perjantaisin tulee aika usein tehtyä postaus näin ruokiksella. Toki jutun juuri on suurimmalta osalta jo pään sisällä, joten sen kuin suoltaa ulos näppiksen kautta. Tällä kertaa ei ole mikään kevyt aihe perjantaihin, mutta pakko saada se ulos. Olen katsokaas taas vähän alkanut miettimään tätä suurta vastuuta nimeltä äitiys. Tai vanhemmuus. Ja sitä, että kuinka himpuran vaikea tehtävä se oikeasti on. Sitä varten ei käydä mitään kouluja eikä päntätä tentteihin. Siihen ei ole tutkintoa. Siihen synnytään ihan yhdessä yössä, silmänräpäyksessä. Osaltaan se on kuin elämänpituinen TET-jakso. Työelämään tutustumista ja sitä kautta oppimista. Syvästi äidinvaistoihin luottamista.

”Äiti, älä ragee” -sanonta kuuluu meillä aika usein jommankumman lapsen suusta. Ei nyt päivittäin, mutta melkein. Eikä tämä tarkoita sitä, että huutaisin pää punaisena ja lapset siihen kommentoisivat. Vaan kehottavat olemaan rageematta ihan kun muistutan ystävällisesti tietyistä jutuista. Nyt olenkin alkanut miettimään, että onkohan meillä vähän liian tiukassa nämä tietyt lastenkasvatukseen liittyvät mielipiteet…olen pitänyt itseäni ns. leppoisana äitinä, mutta tarkemmin ajateltuna, en taida ihan sitä ollakaan 😀 Mutta toisaalta, onko se huono asia, että pidetään kuria? Mediassahan on viime aikoina ollut paljon vastakkainasettelua vapaa vs. kurinalainen kasvatus. Omat vanhempani pitivät kiinni tietyistä säännöistä ja kuri oli tiukka. Enkä ole kyllä yhtään kärsinyt tuosta kurista vaan päinvastoin; ylpeänä ottanut kiitoksen vastaan hyvistä käytöstavoista ja ollut onnellinen, että osaan käyttäytyä ruokapöydässä 😉 On tiettyjä asioita, joidenka suhteen olen melko ehdoton:

Käytöstavat. En tiedä miksi, mutta näissä olen ehdoton. Aika hyvin olemme onnistuneetkin, lapsilta tulee ”kiitos” automaattisesti, jos on aihetta kiittämiseen. Tosin huomaan itse sanovani aina välillä ”mitä kuuluu sanoa?”, jos ei kiitosta kuulu 🙂 Katso silmiin, kun puhut. Siinä toinen, jota olemme koittaneet opettaa lapsille. Itseäni ei ärsytä mikään muu niin paljon kuin se, että jos vastapuolen katse harhailee jossain ihan muualla keskustelun aikana tai huomaa, että hän välttelee katsettani. Anteeksi. Se on ehkä sellainen kaunis sana, jonka eteen pitää tehdä vielä töitä. Lapsethan tappelevat keskenään, siitä ei pääse minnekään. Sen kun saisi opetettua, että riidan päätteeksi tulee pyytää anteeksi.

Ruokapöytätavat. Liittyy edelliseen kohtaan. Ei mussutusta suu auki. Ruoalla leikkiminen saa mut myös näkemään punaista. Kuten myös sanonta, ”yök, en syö”. En pakota syömään ruokaa, josta ei tykkää. Mutta kaikkea pitää maistaa. Ei voi vaatia, että on kaikkiruokainen. En itsekään ole. Tosin ainoa ruoka tähän asti, josta en ole pitänyt oli Budapestissa Karlan kanssa syömämme tapaslautasella esiintyvä ruskea mousse. En muista mitä se oli, mutta yksi haarukallinen riitti 🙂 iPadin käyttö on välillä ok iltapalalla/aamupalalla, mutta perheen yhteisillä ruokailuilla puhelimet ja tabletit loistavat poissaolollaan.

0IMG_0627Hammaspesu. Aamuin illoin, eikä auta sanoa, että on niin väsynyt ettei jaksa. Välillä olen kantanut puolinukkuvan lapsen veskiin hammaspesulle. Tyly minä 😉 Meillä on vain yhdet hampaat, joten niistä pitää huolehtia. Lapsille on vielä suht’ turha selittää, mitä kaikkia haittavaikutuksia ja sairauksia huonosti hoidetuista hampaista voi tulla. Mutta olen yrittänyt selittää. Näyttää googlesta kuvia reikäisistä hampaista. Itselläni on taipumus reikiin hampaissa ja muistan ne tuskaiset hammaslääkärikäynnit nuorempana. Miehellä taitaa olla yksi reikä hampaissa ja sekin aikuisiällä tullut.

Kotiintuloaika. Arki-iltoina tullaan kotiin viimeistään klo 19.30, jotta ehditään rauhoittumaan ja hoitelemaan iltahommelit pois alta ennen nukkumaanmenoa. Joskus tästä lipsutaan, mutta kyllä se vaikuttaa ihan hirmuisesti sitten taas nukkumaanmenoaikaan, jos kukutaan pidempään kavereilla/ulkona. Toki koulun diskot yms, synttärit ovat sitten asia erikseen. Silloin tämäkin äiti löysää nutturaansa 😉

Nukkumaanmenoaika. Tiedän, että kyllä jotkut luokkakaverit saavat valvoa viikolla pidempään kuin meidän lapset. Kuulen siitä ainakin kerran viikkoon. Mutta tästä en anna periksi. Meillä mennään viikolla nukkumaan 20.30-21.00 ja that’s it. Oikeastaan tuo ysikin on meidän lapsille liian myöhään. Kostautuu seuraavana aamuna ihan pomminvarmasti. Tuntuu, että esikoisella ei ihan aina ole uniaika vielä noin aikaisin (silloin saa valvoa vielä hetken), mutta pienempihän nukahtaa usein jo heti kahdeksan jälkeen. Viikonloppuna meillä ei ole nukkumaanmenoaikoja, mutta silti lapset nukahtavat ennen kymmentä.0IMG_0748

Pipo- ja käsinepakko. Syksystä kevääseen 🙂 Niin tylsää kuin se onkin näillä keleillä pitää pipoa, niin tämäkin on asia, josta olen ehdoton. Siellä on oikeasti kylmä ja tuuli käy korviin. ”Mut mun yläponnari ei mahdu pipoon.” Se on voivoi, sitten otetaan yläponnari pois. Muistan itse lapsena kapinoineeni pipoa vastaan ja näköjään ei ole kauas omena puusta pudonnut 😀

Koulutyöt. Läksyt ja kokeisiin luvut. Tämä juontaa kyllä juurensa myös tuolta lapsuudestani. Läksyt tehtiin heti koulun jälkeen ja sama tapa on omienkin lapsien kanssa käytössä. Läksyt tarkistetaan ja kokeisiin luetaan osaltaan myös yhdessä. Haluan olla kartalla, mitä koulussa käydään milloinkin läpi ja mitä opetellaan. Toki jossain vaiheessa varmasti jää tuo kokeisiin yhdessä treenaaminen pois, mutta niin kauan kuin lapset siihen mukisematta suostuvat, niin meillä vanhemmat osallistuu ja auttaa koulutöissä.

Listaan olisi vielä voinut lisätä puhtaat vaatteet. Tässä olin aiemmin ehdottomampi; joka päivä kouluun/päikkyyn tuli valittua uudet, puhtaat vaatteet. Nyt ihan pieni tahra ei haittaa, mutta jos rinnuksilla on koko ruokalista, niin kyllä vaadin vaihtamaan paidan ennen ovesta ulos astumista. Voi kamala, nyt saan kyllä itseni kuulostamaan ihan tiukkapipoiselta 😀 Toki näistä lipsutaan tarpeen tullen ja ehdottomista muodostuu ei niin ehdottomia. Onko siellä muita tiukkapipoja? Toki on paljon asioita, joissa meillä on löysempi kuri kuin esim. lasten ystävillä. Esimerkkinä yhteinen iltaruokailu. Tähän pyritään, mutta aikataulutusongelmien takia tämä toteutuu ehkä parina kolmena iltana viikossa. Viikonloppuisin kyllä melkein aina.

Oli miten oli, mielestäni on hyvä, että lapset oppivat jo kotona sen, että on tiettyjä sääntöjä, joita kuuluu noudattaa. Ei voi elää ihan pellossa ja mennä oman päänsä mukaan itsekkäästi. Myös muut ihmiset pitää ottaa huomioon. Uskon sanontaan, että rajat ovat rakkautta

IHANAA PERJANTAITA!

allePS. illalla perinteinen myyssipostaus, tosin se voi mennä vähän myöhäiselle, mutta eipä tuo varmaan haittaa 🙂


keskiviikko 25. maaliskuun 2015

Aamusta iltaan kanssani

HELLUREISSAN,

siitä viimeisestä (ja ainoasta) päivä kanssani –postauksesta on jo tuhottoman kauan aikaa, joten tänään kokosin teille sellaisin. Päivä kanssani poikkeaa normipäivästä, sillä vietin kotiäitipäivää. Kullankallista aikaa sekä lapsille että allekirjoittaneelle. Muistin, kuinka kiire kotiäideillä onkaan. Näinkin isojen lasten kotiäidillä. Saatikka sitten silloin, kun kotona on pikkuisempia lapsia. Myös sen, että sitähän pitää olla sata rautaa tulessa samaan aikaan, jos meinaa saada pyykit pestyä, kuivattua ja viikattua, pidettyä kodin siistinä, laittaa siinä sivussa ruokaa, huolehtiä itsensä jotenkuten kauppakelpoiseksi, käydä kaupassa, hakea lapset, leikkiä, pelata ja ottaa työn raskaan uurtaja iloisin mielin vastaan kotiovella 😉 Näin meillä tänään…

06.50 Herätyskello soi tuntia myöhemmin kuin normi työpäivänä. Olipas ihana tunne nukkua tunti pidempään! Keittiöön, kahvinkeitin päälle, hammaspesu ja sitten lapsille aamupalaa. Aamupalan teon jälkeen herättelemään lapsukaiset. Molemmat ovat aaaivan sikeässä unessa ja unihiekkoja pyyhitään silmistä pitkään. Aamupalalla tulee mieleeni, että unohdettiin eilen katsoa tämän päiväiset vaatteet. Big mistake. A huge one. Siitähän soppa saadaan, kun ei ole mitään päälle pantavaa. Kaikki farkut on pesukasassa. Lie sitten missä, mutta virallisessa pesukasassa niitä ei näy 😀 Juon toisen kupin kahvia ja ensi hätään nautin luonnonjugurttia mustikoilla ja cashew-pähkinöillä. Osaisikohan sitä meditoita itsensä niin, ettei kuulisi mitä ympärillä tapahtuu ? 😉OLYMPUS DIGITAL CAMERA

08.00 Huh, mies kurvaa pihasta lapset mukanaan kohti koulua ja työpaikkaa. Autuaallinen rauha. Puen sykevyön ja lenkkivaatteet päälle. Aamulle suunnittelemani juoksulenkki vaihtuu sauvakävelylenkkiin, sillä jalat ovat niin turrat eilisestä juoksulenkistä. 45 minuuttia keskisykkeellä 139. Pari soitettua työpuhelua (huohottaen ;). Ihana aurinkoinen pakkasaamu tekee kutaa! Silmäilen lenkin ohella pajupuskia ”sillä silmällä”. Iltapäivästä pitää mennä lasten kanssa keräämään pajunoksia virpomissunnuntaita varten.

09.00 45 minuutin sauvakävelylenkin jälkeen teen reippaanpuoleisen kahvakuulatreenin. 15 minuuttia kasikiloisella sai sykkeen nousemaan ja kädet tärräämään. Suihku, hiustenkuivaus, meikkaus ja pyykkikone pyörimään. Päälle vetäisen sen ”vähän nolon kotiasun” 🙂 Huomaan, että aika paljon aikaa menee aamuisin kodin järjestelyyn. Tavaroiden vientiin oikeille paikoille (miksei tätä tehdä heti, kun ko.tavaraa ei tarvita), tyynyjen oikomiseen, lattioiden lakaisuun, vaatteiden keräämiseen lattialta yms. Pyykkikoneen hurina täyttää kodin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

10.00 Miten voi olla jo näin karsea nälkä, justhan mä vasta söin aamupalaa? No, pieni määrä luonnonjugurttia lisukkeineen ei ollut runsaasti, joten paahdan kaksi ruisleipää ja keitän tuoretta kahvia. Muistan, että mulla jäi toissapäivänä postiluukusta tipahtanut Fit-lehti lukematta. Joten luen sitä samalla kuin syön ja bongaan tutut kasvot 🙂 Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten pläräisi puhelinta syödessä. Rauhoittuisi syömään ja lukemaan. Tai jopa ihan vain syömään. Helpommin sanottu kuin tehty!OLYMPUS DIGITAL CAMERA

10.30-12.00 Tietokone auki ja työjuttuja. Pariin sähköpostiin vastaamista sekä ihanan blogikollegan auttamista. Samassa veneessä ollaan; Macin käyttöjärjestelmä tuntuu hieman vaikealta verrattuna Windowsiin. Lataan koneelle Photoscapen, jotta pystyn auttamaan Satua paremmin. Ja saadaanhan me selville, miten ne kuvat menee sinne Photoscapeen 😀 Pikkuhiljaa tämä ompun sielunmaisema alkaa selkenemään ja itse asiassa olen jo näin muutaman päivän käyttökokemuksella huomannut, että tämä käyttis on jotenkin simppelimpi. Kone toimii kuin junan vessa. Ainakin siihen vanhaan koneeseeni verrattuna.OLYMPUS DIGITAL CAMERAVastailen eilisen postauksen kommentteihin ja pariin lukijalta tulleeseen sähköpostiin. Alan käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan tähän postaukseen aamun tapahtumia. Ihastelen uusia käyntikorttejani ja päätän vaihtaa tuon atmarias@indiedays.com sähköpostin blogin sivupalkkiin. Mutta sitä ennen pähkäilen, että mikäköhän tuo salasanani ko.tiliin on. Kysyvä ei eksy, pitää kysyä tietävämmiltä iltapäivästä. Mies soittaa reissun päältä ja tajuan, että se puhelin soi tässä tietokoneessa. Siis mitähäh, tällä pystyy puhumaan puheluitakin 😉 Videosellaisetkin toimii. Aivan mahtavaa 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

12.12 Annan periksi ja lähden hakemaan pikkusta ekaluokkalaista koulusta. Eihän tuo koulumatka nyt pitkä ole, mutta kerrankos sitä vaan kotiäitipäivää vietetään. Tullaan kaupan kautta kotiin ja laitetaan lättytaikina tekeytymään. Tänään välipalakin on astetta herkullisempi 🙂 Pienempi tekee läksyt ja tarvitsee hieman apua. Niin hellyyttävää. Itse teen parit työmailit ja selaan pitkästä aikaa facebook-feedini. Huomaan, että se on se, joka kiireessä kärsii. Ja hyvä niin, ei sitä tarvitse olla koko ajan ajan hermolla siitä, mitä kaverit ovat syöneet ja kenen lapsi on kipeä 😉 Muistan yhtäkkiä, että piti lisäämän illan kauppakassiin pari tuotetta, mutta tilaukseni olikin jo kerätty valmiiksi, eikä lisääminen onnistu. Pitääkin muistaa hakea ne kaupasta ennen tilattujen ruokien noutoa! Pikkuisemmalle välipalaa ja itse nautin lounaaksi eiliset kanasalaatin loput.OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

13.21 Eskoinen soittaa…ja jälleen sydän heltyy. Parin minuutin ajomatka koululle ja sitten kotiin esikoisen kanssa tekemään läksyt. Sillä aikaa, kun esikoinen viimeistelee läksyjään alan paistamaan lättyjä. Pikkuisille syöjille pikkuisia lättyjä. 80 lättyä, jos laskin oikein. Siitä riittää vielä iltapalaksikin. Lapset nauttivat lättynsä mansikkavaniljahillolla, itse laitan lättyjen päälle turkkilaista jugurttia ja vaahterasiirappia. Nam! Vaikka keltaiset kotikaupasta ostoskoriin päässeet kukat vähän piristävätkin, niin nyt tuntuu siltä, että keittiön siivoamisen sijaan pienet päikkärit tekisivät terää 🙂 Pakko juoda taas kahvia. Kahvin juontia pitäisi vähän rajoittaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

14.30 Keittiö on putsplankko ja puetaan ulkovaatteet päälle. Hetken vielä mietin, että mistäköhän päin niitä pajuja menisimme metsästämään. Hyppäämme pyörän selkään ja lähdemme matkaan. Löytyyhän niitä pajuja, tosin vähän kitukasvuisia. Pajuja ei sovi tuoda sisälle, sillä esikoinen on niille allerginen. Tosin voishan sitä kokeilla, onko allergia vuoden aikana hellittänyt 🙂 Kotona päätämme istuttaa rairuohot tai ohraa tuo oikeastaan on. Toivotaan, että ehtii kasvamaan ajoissa. Jälleen ihmettelen, että mihin tämä päivä on mennyt. Mieskin on pian tulossa kotiin enkä ole ehtinyt tehdä juuri mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

16.00 Olen saanut päähäni leipoa mehevän keltaisen raakakakun. Etsin hieman netistä tietoa mitä tuohon voisi laittaa. Mango ja banaaneja löytyisi, mutta millä saisi kuohkeutta. Kuohukerma houkuttelee, mutta se sitten kakun terveellisyydestä 😉 Kerranhan sitä herkutellaan. Jos toisenkin. Taidan kuitenkin päättyä kookoskermaan ja -öljyyn. Kirjaan ainekset ylös, sillä muuten saatan unohtaa ne. Mutta nyt ei ole aikaa aloittaa leipomista, sillä iltaruoka-aika kolkuttelee oven takana. Tänä iltana valmistankin ruokaa vain kolmelle; tämä kotiäiti pääsee illaksi tuulettumaan ja syömään ystävänsä kera 🙂 Otettiin pajunkissat sisään vielä hetkeksi kasvamaan. Silläkin uhalla, että esikoinen on joinain vuosina niiskutellut noille. Siedätyshoitoa, sanotaan. Katsotaan. Jos tulee kovat allergiset oireet, niin sitten nuo joutavat ulos. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

17.17 Jaiks! Puoli tuntia aikaa ennen kuin kyyti saapuu. Kohentelen hieman kampausta, lisään ripsaria ja aurinkopuuteria. Menemme Valleryn kanssa ihan vain salaatti-illalliselle. Vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan näitä kotiäitien juttuja. Lisäksi pitää noutaa postista yksi paketti ja ruokakassit maitokaupasta. Voih, kun joka kaupassa olisi tuollainen keräilypalvelu. Käytän sitä melkein viikottain, niihin suurimpiin ostoksiin. Vähän alle neljä euroa ei ole mielestäni paha hinta siitä, että joku muu kerää mun puolesta viiden kassin edestä ruokaa. Huh, nyt tulee muuten kiire. Taidankin lopettaa tämän postauksen tähän täällä blogin puolella, ettei tule maratonpostausta. Jatketaan sitten Instagramissa kuvien kera, nähdään siellä 🙂

Sellainen päivä; mitäs tykkäsitte tällaisesta päivä kanssani postauksesta? Omasta mielestäni ihanan tavallinen päivä takana! Nyt on vielä ihana ilta edessä, mutta miten musta jotenkin tuntuu, että äiti on astetta väsyneempi tällaisen kotiäitipäivän jälkeen kuin työpäivän jälkeen? 😉

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


maanantai 05. tammikuun 2015

Saako äiti ”laihduttaa” lasten nähden?

HEIPPAHEI JA HUOMENTA!

Ja mukavaa alkanutta (tynkä)viikkoa! Pikkuisen teki tiukkaa herätä tänä aamuna, mutta kyllä se tästä. Nämä tynkäviikot on kyllä siitä ihan hölmöjä, että kroppa ei totu rytmiin sitten millään. Ihana lukijani Leena kommentoi erääseen postaukseeni erittäin aiheellisesti ja ajankohtaisesti (siis meillä ajankohtaista 🙂 siitä, että miten näistä dieeteistä ja meidän äiti-ihmisten housunvyötärön tiukkuudesta puhutaan kotona. Tai lähinnä, että miten se vaikuttaa lapsiin. Eritoten noihin tyttölapsiin, joita meilläkin on kaksi siunaantunut. Miten kehittää samalla (kun äiti katsoo mitä suuhunsa laittaa) lapselle terve itsetunto ja kyky rakastaa omaa kehoaan sellaisena kuin se on? Leenan sanoja lainaten; saako äiti olla laihiksella, kieltäytyä herkuista tai syödä päivällisellä askeettisemmin kuin muu perhe?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erittäin, erittäin hyvä aihe! Varsinkin näin kahden tytön äitinä asia on mietityttänyt minua. Myönnettäköön nyt heti alkuun, että meidän taloudessa ei laihduteta. Perheen äiti eli minä vain olen terveyskuurilla joulun konvehtien puputtamisen jälkeen. Oikeastaan tämä mun elämäntaparemonttini alkoi jo silloin viisi vuotta sitten ja sillä tiellä ollaan. Kuuri on oikeastaan väärä sana. Nyt vain palaudutaan siihen normaalirytmiin joulun jälkeen. Tottahan toki juhlapyhinä herkutella saa! Epäterveellisesti syöminen ja liikkumattomuus saa pidemmän päälle kroppani voimaan erittäin huonosti; turvotusta, aineenvaihdunnan heikkenemistä, yltiöpäistä väsymystä, hiustenlähtöä, finnejä ja joskus jopa ihan alakuloa. Alakuloa siitä, kun on niin huono olla. En tiedä miksi tätä elämäntapaani kutsuisin, mutta se koostuu arkena erittäin terveellisestä ruokavaliosta ja viikonloppuna herkutellaan. Koko perheen voimin. Paitsi näin sokerittoman tammikuun aikana. Liikuntaan olen ollut hurahtanut viimeiset viisi vuotta. Terveellinen ruokavalio ja liikunta eivät ole osa arkeani sen takia, että kokisin tarvetta laihduttaa. Toki se on mukavampaa, kun vaatteet eivät purista. Ja myönnän, vatsan pömppäys kyllä ihistää helposti. Ehkä se on pään sisäinen juttu. Koko paletti, terveellinen ruokavalio ja liikunta on elämäntapani, joten en koe, että siitä lasten kuulleen tarvitsisi tehdä numeroa.

Ajattelen asiaa nyt niinkin, että kun ikää tulee, niin lasten kanssa touhuaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Jotta jaksaa telmiä pulkkamäessä, käydä luistelemassa ja ihan vaikka hoitaa arkirumbaa, niin hyvä peruskunto auttaa. Liikunnalla en pyri missimittoihin vaan mm. siihen, että jaksan vetää tuollaista reilun 30 kilon painoa rattikelkassa nuoskalumessa 🙂 Mulle se on tärkeää, että on fyysisesti siinä kunnossa, että pystyy tekemään niitä juttuja lasten kanssa.

Töissä lounaalla syön kevyesti (lukuunottamatta kebab-päivää) ja kotona päivällisellä syön useimmiten samaa ruokaa kuin muukin perhe. Tosin lautasmallini on hieman erilainen. Lautasesta suurin osa on salaattia ja joskus saatan jättää riisin/perunan/pastan väliin ja syödä esimerkiksi paistettua jauhelihaa (joka muulle perheelle on jalostunut jauhelihakastikkeeksi) tai paistettua kalaa/kanaa. Mutta useimmin siitä lautaselta löytyy ihan samat ruoka-aineet kuin muiltakin. Erilaisesti lautaselle aseteltuna vain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten Leenan kysymykseen. Saako äiti laihduttaa? Tai syödä terveellisemmin kuin muu perhe? Mielestäni saa, mutta ikinä kuuna päivänä en menisi lasten kuullen morkkaamaan kehoani. Kauhistelemaan sitä vatsapöhöä, joka aina silloin tällöin yllättää. Ahdistumaan puristavasta housunkauluksesta tai kengännauhoja solmittaessa vastaan painavasta vatsaröllykästä. Muhkuroista takareisissä. Toisaalta ikinä en myös voisi kuvitella sanovani lapsilleni heidän mahdollisesti pömpöttävästä vatsasta tai muustakaan kehoon liittyvästä huomiosta, joka vaikuttaisi heidän minäkuvaan.

Olen sitä mieltä, että mieluummin annan lapsille mallin terveellisesti syövästä vanhemmasta, joka tykkää pitää itsestään myös huolta liikunnan avulla kuin sohvaperunavanhemmasta, jolla on toinen käsi sipsipussissa. Toki jälkimmäinen versiokin meidän sohvalla silloin tällöin näyttäytyy. Sopivassa suhteessa kaikkea. Pääasia, että on hyvä olla ja että on itse tyytyväinen omaan kroppaansa, eiks niin?Paras kohteliaisuus tuossa joulun aikaan oli sylissäni istuvalta pikkuiselta ”Äiti, sun syli on niin ihanan pehmeä”. Niinpä, eivät ne konvehdit ihan hukkaan menneet 😉  Puhutaanko teillä mahdollisista laihiksista ääneen vai ollaanko puhumatta?

Tällaisilla pohdinnoilla aloitettiin viikko. Voipi olla, että huomenna on taas jotain kevyempää tiedossa vapaapäivän kunniaksi. Nyt tilanne vaatii vielä pari kuppia kahvia, että silmät aukeaa 😉

MUKAVAA MAANANTAITA,

alle

PS. kuvissa näkyvä myös lapsillekin maistuva smoothie saatiin aikaan tuoreesta ananaksesta, jäisistä banaaninpaloista, mantelijuomasta, maustamattomasta jugurtista ja hunajasta!

 


perjantai 19. joulukuun 2014

Jouluisissa juhlissa ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEI  HUOMENTA!

Pikaiset terkut eilisestä joulujuhlasta. Viikon viimeinen työaamu ja sen myötä viimeinen työpäivä ennen viikon joululomaa on täällä. Viikon viimeinen herätys näin aikaisin tämä ei ollut, sillä lapsilla on vielä huomenna muutama tunti koulua. Eilen illalla saimme viettää koulun joulujuhlaa kuin satumaassa. Lunta tuprutti ja tuo kaunis puukoulukokonaisuus oli kauniisti koristeltu ja valaistu. Oli jouluisia tanssiesityksiä, glögitarjoilua, lyhtykulkuetta ja evankeliumi. Juhla päättyi Enkeli taivaan -virteen ja ainakin allekirjoittaneella tuli se lämmin, joulun tunne tuonne vasemmalle puolelle rintaan. Ihanaa, että joulujuhla järjestettiin ja että se pidettiin ulkona! Parempaa ja jouluisempaa ilmaa ei olisi voinut toivoa. Tuollainen tunnin rauhoittuminen kesken joulukiireiden teki kyllä itse kullekin hyvää. Järjestettiinkö teidän kouluissa tänä vuonna joulujuhlaa? Mun puolesta kuntien budjeteista saisi leikata osan jostain muusta kuluista, jotta saataisiin jokajouluiset juhlat. Niin ihana tunnelma noissa on!

Juuri herätessäni katsoin ulos sälekaihtimien raosta todetakseni, että siellä taitaa sataa vettä. No onhan tässä vielä päiviä ennen joulua 🙂 Nyt suihkun kautta herättelemään lapset.

IHANAA PERJANTAITA ♥

alle

PS. mulla olis taas yksi raakakakun resepti, säästetäänkö se joulun tuonne puolen ja keskitytään nyt joulujuttuihin vai antaako palaa vaan? 😀