HELLUREISSAN,
siitä viimeisestä (ja ainoasta) päivä kanssani –postauksesta on jo tuhottoman kauan aikaa, joten tänään kokosin teille sellaisin. Päivä kanssani poikkeaa normipäivästä, sillä vietin kotiäitipäivää. Kullankallista aikaa sekä lapsille että allekirjoittaneelle. Muistin, kuinka kiire kotiäideillä onkaan. Näinkin isojen lasten kotiäidillä. Saatikka sitten silloin, kun kotona on pikkuisempia lapsia. Myös sen, että sitähän pitää olla sata rautaa tulessa samaan aikaan, jos meinaa saada pyykit pestyä, kuivattua ja viikattua, pidettyä kodin siistinä, laittaa siinä sivussa ruokaa, huolehtiä itsensä jotenkuten kauppakelpoiseksi, käydä kaupassa, hakea lapset, leikkiä, pelata ja ottaa työn raskaan uurtaja iloisin mielin vastaan kotiovella 😉 Näin meillä tänään…
06.50 Herätyskello soi tuntia myöhemmin kuin normi työpäivänä. Olipas ihana tunne nukkua tunti pidempään! Keittiöön, kahvinkeitin päälle, hammaspesu ja sitten lapsille aamupalaa. Aamupalan teon jälkeen herättelemään lapsukaiset. Molemmat ovat aaaivan sikeässä unessa ja unihiekkoja pyyhitään silmistä pitkään. Aamupalalla tulee mieleeni, että unohdettiin eilen katsoa tämän päiväiset vaatteet. Big mistake. A huge one. Siitähän soppa saadaan, kun ei ole mitään päälle pantavaa. Kaikki farkut on pesukasassa. Lie sitten missä, mutta virallisessa pesukasassa niitä ei näy 😀 Juon toisen kupin kahvia ja ensi hätään nautin luonnonjugurttia mustikoilla ja cashew-pähkinöillä. Osaisikohan sitä meditoita itsensä niin, ettei kuulisi mitä ympärillä tapahtuu ? 😉
08.00 Huh, mies kurvaa pihasta lapset mukanaan kohti koulua ja työpaikkaa. Autuaallinen rauha. Puen sykevyön ja lenkkivaatteet päälle. Aamulle suunnittelemani juoksulenkki vaihtuu sauvakävelylenkkiin, sillä jalat ovat niin turrat eilisestä juoksulenkistä. 45 minuuttia keskisykkeellä 139. Pari soitettua työpuhelua (huohottaen ;). Ihana aurinkoinen pakkasaamu tekee kutaa! Silmäilen lenkin ohella pajupuskia ”sillä silmällä”. Iltapäivästä pitää mennä lasten kanssa keräämään pajunoksia virpomissunnuntaita varten.
09.00 45 minuutin sauvakävelylenkin jälkeen teen reippaanpuoleisen kahvakuulatreenin. 15 minuuttia kasikiloisella sai sykkeen nousemaan ja kädet tärräämään. Suihku, hiustenkuivaus, meikkaus ja pyykkikone pyörimään. Päälle vetäisen sen ”vähän nolon kotiasun” 🙂 Huomaan, että aika paljon aikaa menee aamuisin kodin järjestelyyn. Tavaroiden vientiin oikeille paikoille (miksei tätä tehdä heti, kun ko.tavaraa ei tarvita), tyynyjen oikomiseen, lattioiden lakaisuun, vaatteiden keräämiseen lattialta yms. Pyykkikoneen hurina täyttää kodin.

10.00 Miten voi olla jo näin karsea nälkä, justhan mä vasta söin aamupalaa? No, pieni määrä luonnonjugurttia lisukkeineen ei ollut runsaasti, joten paahdan kaksi ruisleipää ja keitän tuoretta kahvia. Muistan, että mulla jäi toissapäivänä postiluukusta tipahtanut Fit-lehti lukematta. Joten luen sitä samalla kuin syön ja bongaan tutut kasvot 🙂 Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, etten pläräisi puhelinta syödessä. Rauhoittuisi syömään ja lukemaan. Tai jopa ihan vain syömään. Helpommin sanottu kuin tehty!
10.30-12.00 Tietokone auki ja työjuttuja. Pariin sähköpostiin vastaamista sekä ihanan blogikollegan auttamista. Samassa veneessä ollaan; Macin käyttöjärjestelmä tuntuu hieman vaikealta verrattuna Windowsiin. Lataan koneelle Photoscapen, jotta pystyn auttamaan Satua paremmin. Ja saadaanhan me selville, miten ne kuvat menee sinne Photoscapeen 😀 Pikkuhiljaa tämä ompun sielunmaisema alkaa selkenemään ja itse asiassa olen jo näin muutaman päivän käyttökokemuksella huomannut, että tämä käyttis on jotenkin simppelimpi. Kone toimii kuin junan vessa. Ainakin siihen vanhaan koneeseeni verrattuna.
Vastailen eilisen postauksen kommentteihin ja pariin lukijalta tulleeseen sähköpostiin. Alan käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan tähän postaukseen aamun tapahtumia. Ihastelen uusia käyntikorttejani ja päätän vaihtaa tuon atmarias@indiedays.com sähköpostin blogin sivupalkkiin. Mutta sitä ennen pähkäilen, että mikäköhän tuo salasanani ko.tiliin on. Kysyvä ei eksy, pitää kysyä tietävämmiltä iltapäivästä. Mies soittaa reissun päältä ja tajuan, että se puhelin soi tässä tietokoneessa. Siis mitähäh, tällä pystyy puhumaan puheluitakin 😉 Videosellaisetkin toimii. Aivan mahtavaa 😀

12.12 Annan periksi ja lähden hakemaan pikkusta ekaluokkalaista koulusta. Eihän tuo koulumatka nyt pitkä ole, mutta kerrankos sitä vaan kotiäitipäivää vietetään. Tullaan kaupan kautta kotiin ja laitetaan lättytaikina tekeytymään. Tänään välipalakin on astetta herkullisempi 🙂 Pienempi tekee läksyt ja tarvitsee hieman apua. Niin hellyyttävää. Itse teen parit työmailit ja selaan pitkästä aikaa facebook-feedini. Huomaan, että se on se, joka kiireessä kärsii. Ja hyvä niin, ei sitä tarvitse olla koko ajan ajan hermolla siitä, mitä kaverit ovat syöneet ja kenen lapsi on kipeä 😉 Muistan yhtäkkiä, että piti lisäämän illan kauppakassiin pari tuotetta, mutta tilaukseni olikin jo kerätty valmiiksi, eikä lisääminen onnistu. Pitääkin muistaa hakea ne kaupasta ennen tilattujen ruokien noutoa! Pikkuisemmalle välipalaa ja itse nautin lounaaksi eiliset kanasalaatin loput.

13.21 Eskoinen soittaa…ja jälleen sydän heltyy. Parin minuutin ajomatka koululle ja sitten kotiin esikoisen kanssa tekemään läksyt. Sillä aikaa, kun esikoinen viimeistelee läksyjään alan paistamaan lättyjä. Pikkuisille syöjille pikkuisia lättyjä. 80 lättyä, jos laskin oikein. Siitä riittää vielä iltapalaksikin. Lapset nauttivat lättynsä mansikkavaniljahillolla, itse laitan lättyjen päälle turkkilaista jugurttia ja vaahterasiirappia. Nam! Vaikka keltaiset kotikaupasta ostoskoriin päässeet kukat vähän piristävätkin, niin nyt tuntuu siltä, että keittiön siivoamisen sijaan pienet päikkärit tekisivät terää 🙂 Pakko juoda taas kahvia. Kahvin juontia pitäisi vähän rajoittaa…



14.30 Keittiö on putsplankko ja puetaan ulkovaatteet päälle. Hetken vielä mietin, että mistäköhän päin niitä pajuja menisimme metsästämään. Hyppäämme pyörän selkään ja lähdemme matkaan. Löytyyhän niitä pajuja, tosin vähän kitukasvuisia. Pajuja ei sovi tuoda sisälle, sillä esikoinen on niille allerginen. Tosin voishan sitä kokeilla, onko allergia vuoden aikana hellittänyt 🙂 Kotona päätämme istuttaa rairuohot tai ohraa tuo oikeastaan on. Toivotaan, että ehtii kasvamaan ajoissa. Jälleen ihmettelen, että mihin tämä päivä on mennyt. Mieskin on pian tulossa kotiin enkä ole ehtinyt tehdä juuri mitään.


16.00 Olen saanut päähäni leipoa mehevän keltaisen raakakakun. Etsin hieman netistä tietoa mitä tuohon voisi laittaa. Mango ja banaaneja löytyisi, mutta millä saisi kuohkeutta. Kuohukerma houkuttelee, mutta se sitten kakun terveellisyydestä 😉 Kerranhan sitä herkutellaan. Jos toisenkin. Taidan kuitenkin päättyä kookoskermaan ja -öljyyn. Kirjaan ainekset ylös, sillä muuten saatan unohtaa ne. Mutta nyt ei ole aikaa aloittaa leipomista, sillä iltaruoka-aika kolkuttelee oven takana. Tänä iltana valmistankin ruokaa vain kolmelle; tämä kotiäiti pääsee illaksi tuulettumaan ja syömään ystävänsä kera 🙂 Otettiin pajunkissat sisään vielä hetkeksi kasvamaan. Silläkin uhalla, että esikoinen on joinain vuosina niiskutellut noille. Siedätyshoitoa, sanotaan. Katsotaan. Jos tulee kovat allergiset oireet, niin sitten nuo joutavat ulos. 

17.17 Jaiks! Puoli tuntia aikaa ennen kuin kyyti saapuu. Kohentelen hieman kampausta, lisään ripsaria ja aurinkopuuteria. Menemme Valleryn kanssa ihan vain salaatti-illalliselle. Vaihtamaan kuulumisia ja juttelemaan näitä kotiäitien juttuja. Lisäksi pitää noutaa postista yksi paketti ja ruokakassit maitokaupasta. Voih, kun joka kaupassa olisi tuollainen keräilypalvelu. Käytän sitä melkein viikottain, niihin suurimpiin ostoksiin. Vähän alle neljä euroa ei ole mielestäni paha hinta siitä, että joku muu kerää mun puolesta viiden kassin edestä ruokaa. Huh, nyt tulee muuten kiire. Taidankin lopettaa tämän postauksen tähän täällä blogin puolella, ettei tule maratonpostausta. Jatketaan sitten Instagramissa kuvien kera, nähdään siellä 🙂
Sellainen päivä; mitäs tykkäsitte tällaisesta päivä kanssani postauksesta? Omasta mielestäni ihanan tavallinen päivä takana! Nyt on vielä ihana ilta edessä, mutta miten musta jotenkin tuntuu, että äiti on astetta väsyneempi tällaisen kotiäitipäivän jälkeen kuin työpäivän jälkeen? 😉
KESKIVIIKKOTERKUIN,
