keskiviikko 18. toukokuun 2016

Kuppi kuumaa kahvia & huikea arvonta

244

*yhteistyössä Indiedays & OBH Nordica

HEIPPULIHEI!

Saako olla kuppi kuumaa kahvia näin aamupäivään? Täällä juodaan jo kolmatta kupillista 🙂 Olenkin kertonut teille aikaisemmin, että tykkään herätä viikolla tuntia ennen muuta perhettä. Jotta saan juoda kaikessa rauhassa sen ensimmäisen kupillisen kahvia. Pikkuisen luomumaidolla valkaistuna. Tuijotella ulos ikkunasta, siemailla kahvia ja olla ihan hiljaa. Indiedaysin ja OBH Nordican kampanjan myötä pääsin testaamaan kahvin kuumana tarjoilevaa Legacy-kahvinkeitintä. Vaikka aikoinani pienten lasten myötä totuin juomaan kahvini myös jäähtyneenä, niin tänä päivänä osaan arvostaa sitä seikkaa, että kahvi on kuumaa. Vankkarakenteisen Legacyn tehokas 1550 watin kuparivastus suodattaa kahvijuoman laatustandardien mukaan juuri oikeassa 92–96 asteen lämpötilassa ja alle kuudessa minuutissa. Koska juon kahvini maidon kanssa on tärkeää, että kahvi on kuumaa vielä maitotilkan lisäämisen jälkeenkin. Lataan kahvinkeittimen valmiiksi jo illalla, käyn napsauttamassa keittimen päälle heti herättyäni, pesen hampaani ja keittiöön takaisin tullessani keitin porisee jo sen merkiksi, että kahvi on valmista. Malttamaton kun aamuisin olen, niin arvostan tuota tippalukkoa yli kaiken. Joskus tulee otettua ensimmäinen kahvikupponen jo ennen kuin kahvi on kokonaan valunut. Legacyssa on automaattinen virrankatkaisu 40 minuutin kuluttua, mikä on ainakin meille ruuhkavuosien keskellä eläville ihan must ominaisuus. Veikkaanpa, että siellä ruudun toisella puolella on muitakin, jotka palaavat tuulikaapista töihin lähteissään vielä tsekkaamaan, onko kahvinkeitin pois päältä 🙂 

OBH 1 OBHNordica 4 OBHNordica 8 OBHNordica 5

Legacy-kahvinkeitin hivelee myös sisustussilmääni kauniilla muotoilullaan. Valitsin kolmesta värivaihtoehdosta valkoisen. Se raikastaa mukavasti tuota ruskeaa tasoa ja alakaappeja, vai mitä mieltä olette? Meille sopii tämä valkoinen, mutta käykääs katsomassa tuota herkkuväriä eli turkoosia ja aina muodissa olevaa mustaa. Aikas tyylikkäitä, eikö? Sen lisäksi, että kahvi kuuluu olennaisena osana aamuihini toimii se myös niiden harvinaisten, mutta sitäkin ihanampien hetkien kruununa. Niiden hetkien, kun talo on ihan tyhjä ja kietoudun shaalin alle sohvalle lukemaan sisustuslehtiä. Ajan myötä sitä on oppinut nauttimaan hiljaisista hetkistä. Kuten myös laadukkaasta kahvista. Kahvihammas on jalostunut. Legacy on suunniteltu sinulle, joka olet tarkka kahvisi suhteen. Täydellisen suodatuslämpötilansa ja makunsa ansiosta se on merkitty Kultainen Papu- laatumerkillä. 

OBHNordica 12 OBH 2 OBHNordica 7 OBHNordica 6OBHNordica 1 OBHNordica 11

Hei ja sitten siihen postauksen loppuhuipennukseen: Kertomalla kommentiboksissa, missä tilanteissa sinä arvostat kupillista kuumaa ja laadukasta kahvia, olet mukana OBH Nordica Legacy -kahvinkeittimen arvonnassa! Liittyykö kahvi olennaisena osana siihen rauhalliseen hetkeen, kun lapsi on päiväunilla? Vai onko kahvi sinulle sosiaalisten tilanteiden juoma? Kertokaahan kahvitarinanne, innolla odotan niitä! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 30.5.2016 klo 20.00. Vink vink, tässä olisi muuten oiva valmistujaislahja ja voittamansa kahvinkeittimen värin voi valita saajan mukaan 🙂

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle


torstai 28. huhtikuun 2016

Kotimme lehtijuttu

10

Lehtijuttu 1OLYMPUS DIGITAL CAMERALehtijuttu 2 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Lehtijuttu 3OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEISSULIVEI,

olinkin jo kaikessa tässä juhlahumussa unohtanut, että meidän kodista viime elokuussa kuvattu artikkeli julkaistaan lehdessä tässä kuussa. Eilen äidin lääkedosettia täyttäessäni selailin samalla uusinta Unelmien Talo & Koti -lehteä ja siellä törmäsin tuttuun näkymään 🙂 Kyllä tuli heti taas niin kivoja muistoja mieleen; meillä oli aivan mieletön päivä Ilonan & Hannen kanssa. Hihittelin itsekseni, että kylläpä on tuttu järjestys olkkarissa. Onhan se tässä vajaan vuoden aikana kokenut jos jonkinlaisia järjestyksiä, mutta nyt on kokolailla sama kuin kuvauspäivänä.

Muistan ennen lehtijuttua stressanneeni kodin puhtaudesta ihan hirmuisesti. Pesin hammasharjalla kaakeleiden saumoja ja sitä rataa. No eihän se olisi tuolla lehtikuvissa näkynyt nuo liat, mutta jotenkin sitä asetti riman vain todella korkealle. Voi kun jostain löytyisi nytkin se rima. En ymmärrä, miten koti voi yhdessä sekunnissa muuttua ihan hävityksen kauhistukseksi…meniskö sekin juhlahumun piikkiin? Niin kuin eilen unohtamani tapaaminen. Oikein hävettää, sillä en ikinä unohda mitään tapaamisia. Nyt kirjaimellisesti nukuin onneni ohi ja fyssari soitteli perään.

Niin kuin lehtijutussa, niin olen sitä mieltä, että kotimme taitaa vihdoin olla valmis. Mutta. Eilen veljen vaimon kanssa Ikeassa piipahtaessa ihastuin yhteen ruokapöytään. Juu, kuulkaas sellaiseen ruskeaan. Justhan mä olen ollut sitä mieltä, että nuo keittiön ruskeat alakaapit voisi maalauttaa valkoiseksi. Ei hätää, nyt löysin pöydän, joka menisi tuon ruskean kanssa, joten ei maalautetakaan vielä 🙂 Mitäs mieltä olette Ikean Mörbylångasta? Olen välillä kokenut tuon meidän nykyisen pöytän pituuden liian haastavaksi. Se on oikeasti vaikea kattaa nätisti neljälle, kun tilaa on niin paljon. Ongelmat kullakin 😉 Tykkään tuosta Mörbylangan ulkonäöstä ihan hirmuisesti, mutta tuo väri mietityttää. Toisaalta liki musta taustaseinä ja tuollainen ruskea toimisi aika kivasti yhteen. Ja hei, ollaan näitä ennenkin valkoiseksi maalattu! Tosin pöytä on massiivipuuta, joten sen hiominen ja öljyäminenkään ei ole poissuljettu juttu.

Nyt on kivoja muistoja lehtiartikkeleiden muodossa niin kodista kuin mökistäkin! Näihin on ihana palata sitten joskus. Hei, meillä on ollut juhlahumun lisäksi vähän härdelliviikko tuon äippäliinin lääkäreiden sun muiden kanssa, joten pahoittelen että siellä on muutamiin sähköposteihin vastaamatta. Hoidan ne asap, mutta nyt jatkan kommentteihin vastaamista. Kyllä te ymmärrätte, välillä elämässä pitää priorisoida ♥

TORSTAITERKKUJA LÄHETELLEN,

alle


torstai 17. maaliskuun 2016

Pääsiäiskattaus parin vuoden takaa

4

0IMG_78480IMG_7853 0IMG_7820 0IMG_78250IMG_7800 0IMG_78560IMG_7841 0IMG_7863 0IMG_7799

MOIKKA!

Ei vitsit, selasin eilen pääsiäispostauksiani vuosien varrelta ja siinä selatessani huomasin, että olen tyystin unohtanut yhden rakkaimmista harrastuksistani. Kattausten tekemisen. Juu, kyllä meillä katetaan pöytä joka päivä, mutta tarkoitan niitä sellaisia kattauksia, joihon nähdään vaivaa ja aikaa. Tämä asia täytyy korjata asap. Jo tulevana viikonloppuna. Lauantai menee hurmurikummipojan 2 v -synttärihulinoissa, mutta sunnuntaina voisi laittaa lampaanpaistin uuniin ja kattaa ajan kulukseen pöytää.

Löysin pari vuotta sitten tekemäni, hiukkasen TineK Home:n sävyttämän kattauksen. Kuvatkin ovat sielä parin vuoden takaa ja inasen pienet tähän uuteen blogin ulkoasuun, mutta ei anneta sen häiritä. Olin näemmä juuri askarrellut Emilian ohjeiden mukaan TineK-pääsiäismunia, jotka eivät tosin kestäneet tarkempaa zoomailua 😀 Nyt alkoi pikkuisen harmittamaan, että en ole laittanut pääsiäisruohoa kasvamaan…kyllähän tuo vihreä pääsiäiseen sopii. Ehtisiköhän se vielä?Lisäksi eilen muistin illalla veljen vaimon luona ollessani, että helmihyasintteja ei ole tullut sillä silmällä katseltua marketeissa. Se on yksi ehdoton kevään ilmeen tuoja.

Löydättekö kattauksesta yhden etikettivirheen? 😉 Jep, mä olen sitä mieltä että kattaus saa olla millainen vain, kun ei ole kyse formaalista tilaisuudesta. Mutta silti silmiini pistää tuo kuohuviini- ja vesilasin sijoittelu. Nyt vielä vimpat työjutut pois alta ja sitten kotiin raakakakun tekoon! Lupasin auttaa synttäritarjoiluissa ja mitenkäs taas sattuikaan, että päätin tehdä sellaisen kakun, jota en ole edes aiemmin kokeillut. Tää on niin tätä…syteen tai saveen 🙂

TORSTAITERKUIN,alle


perjantai 05. helmikuun 2016

Suunnittelu lähtee kodin sydämestä

14


PicMonkey CollagePicMonkey Collage3PicMonkey Collage1kuvat lähteineen löytyvät täältä

MOIKKAMOI!

Perjantai, viikon parhain päivä on täällä taas. Ei ihan perinteistä perjantaimyyssiä tarjolla tänään. Noh, ainakaan sitä ruokapuolta, vaikka kuvissa köökin puolella ollaankin. Illalla sairaalareissun jälkeen ajateltiin hakea siipiä, katsoa Tapparan peliä ja ehkä hivenen pelata tuota Lara Croftia 😉 Huomen illalla on kyllä jo pakko päästä keittiöön tekemään jonninsortin myyssiruokia. Sitä ennen pitää tehdä suursiivous, että siellä keittiössä viihtyy. Se on muuten jännä juttu, että ruoanlaitosta ei nauti (tai ainakaan mä en nauti), jos keittiö on sotkuinen. Niin kiva kuin tuo saarekkeemme onkin, niin silti se kerää ihan ihme roinaa. Näemmä lasten leluja ja tavaroita aina Baby Lipseistä värityskirjoihin.

Saako jo vähän suunnitella? Mä tiedän, että on niin kovin aikaista sitä tehdä, mutta minkä sitä itselleen mahtaa 🙂 Mikälisikäli jos ja kun päädymme (no taidamme olla jo 51 % päätyneet) muuttamaan tuohon mummulaan, tien toiselle puolelle, niin remppaa pitää vähän tehdä. Kyseessä on 1960-luvun kolmikerroksinen puurunkoinen omakotitalo. Kellarikerroksen ja yläkerran suunnitelmaa myöhemmin, mutta aloitetaan kodin sydämestä eli keittiöstä, joka sijaitsee keskikierroksessa. Keskikerroksenhan äiti ja isä remontoi juuri ennen iskän kuolemaa. Keittiötä ei koettu tarpeelliseksi remontoida silloin, mutta itse laittaisin sen uusiksi. Täältä ja täältä löytyy kuvia tuosta keskikerroksesta. Keittiö sijaitsee ruokatilan vieressä ja malliltaan on u-mallia. Aikalailla mittasuhteiltaan ja malliltaan tällainen.

Mä haaveilin aikani kliinisestä ja kiiltävästä keittiöstä. Mutta hei, vaikka sellainen tuohon talovanhukseen sopisikin (kontrastia, kontrastia you know), niin ei me ihan sellaiselle linjalle lähdettäisi vissiin. Vaan siltä väliltä. Valkoista, mustaa ja puuta. Viherkasveilla höystettynä. Mä en tiedä, mikä tuossa mustassa kiehtoo. Sitä ei kuitenkaan saa olla liikaa. Ettei tuo keittiö pienene. Ehkä u:n päätyseinä mustalla. Lisäksi haaveilen, että u:n vasemman käden sakara on lattiasta kattoon kaappia (jääkaapit, uunit sun muut tähän) ja sitten päätyseinälle tulisi liesi tuulettimen kera. Ilman yläkaapistoja. Ehkä avohyllyjä? Tosin en tiedä, kuinka ne pölyyntyy. Sitten tuon u:n oikean käden puoli tulisi pelkkää alakaapistoa ja tasoa, sillä sillä seinällä onkin iso ikkuna. Josta muuten saisi ikkunan kautta poimittua omenat talteen muutamasta oksasta.

Saisinkohan mä vihdosta viimein ne haaveilemani (tai edes yhden) Tolomeon seinävalaisimet? Huomaatteko muuten, että niin kuin mä inhoan nyt tuota ruskeaa meidän keittiössä, niin sitä löytyy melkein joka kuvasta tuosta ylhäältä? Ei ole helppoa olla nainen – vol 532 😀 Tosin puuta pitää olla tuomassa lämpöä mustan ja valkoisen ohella.

Seuraavaksi sitten katsastetaan haaveiden sauna- ja suihkutiloihin. Iiks, mä taidan olla vähän liian innoissani. Onneksi on tuo järjen ääni, joka vähän toppuuttelee. Kuulemma joku budjettikin pitäisi tehdä…siis mikä?!? Me ei taideta puhua lainkaan samaa kieltä tuon mieheni kanssa 😉

ILOISIN PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. voi pojat, on tää kuulkaas yhtä vuoristorataa! Äiskän vointi on yhtäkkiä parantunut. Siinä määrin, että voidaan hakea äiti huomenna pikkuiselle kotilomalle. Ehkä yön yli ei uskalla kotona vielä olla, mutta pari kolme tuntia iltapäivällä nyt ens alkuun. Sen verran, että saa hautautua shaalin alle omalle sohvalleen katsomaan urheilua telkkarista. Keitetään iltapäiväkahvit ja haetaan iltaruoaksi currykanaa. Muuta ei kuulemma kaipaa ♥

 


sunnuntai 17. tammikuun 2016

Pieniä aiheita iloon

14

P1170949P1170955 P1170952 P1170954P1170961 P1170957P1170963KAUNISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut mukavasti 🙂 Eilen heitettiin päiväretki Turkkuseen ja ilta möllötettiin takkatulen äärellä sohvalla. Pitkästä aikaa koko perhe kasassa. Jotenkin tuntuu, että se on tätä nykyä harvinaista herkkua. Lapset kun leikkisivät mieluusti ystäviensä kanssa 24/7. Mikä sekin on ihanaa. Välillä talo täyttyy äänistä ja välillä ollaan ihan tyystin hiljaisuuden vallassa miehen kanssa kaksistaan lasten leikkiessä muualla. Onni on ystävät. Mä olen tässä parin päivän aikana miettinyt kovin sitä, että kuinka usein sitä tulee pelättyä joitain asioita etukäteen. Ehkä vähän murehdittua ja surtuakin etukäteen asioita, joille ei kuitenkaan mitään voi. Ja sitten kun tuollainen surullinen tai ahdistava asia on ajankohtainen, sitä huomaakin saavansa jostain ihan äärettömän paljon voimia. Perheestä ja ystävistä.

Jälleen kerran sitä on oppinut iloitsemaan niistä pienistä asioista. Vaikkakin ehkä kantapään kautta, mutta kuitenkin. Niistä sellaisista onnenmurusista, joiden ansiosta tunnelin päässä näkyy valoa. Tänä aamuna tunsin suunnatonta iloa muun muassa siitä, että löysin kuin löysinkin hampunsiemenpussin laatikon perukoilta. Vaikka luulin niiden jo loppuneen. Tulppaaneista, joiden väriloisto saa hyvälle mielelle. Miehestä, joka siivoili pöydillä lojuneita rojuja. Lapsista, jotka saivat hepulin ilman syytä. Unesta, jossa lensin Köpiksestä Tukholmaan hurmurikummipojan kanssa. Minne lie muu perhe jäänyt, mutta kaksin olimme ja toinen hymyili mulle hurmurihymyään 🙂 Mökiltä poimituista mustikoista, jotka löysin pakkasesta. Iloitsin myös utsjokilaisten puolesta, sillä luin uutisista, että heillä on näyttäytynyt vihdosta viimein kaamoksen jälkeen aurinko. Wuhuu, kevättä kohti mennään!

Niin, välillä se on kuulkaas revittävä ne pienet ilonaiheet ihan arkisista jutuista. Tärkeä taito, jonka toivon säilyttäväni jatkossakin. Nyt takaisin aamupuhteisiin eli siis Lara Croftina seikkailemaan 😀 Me ollaan armottoman koukussa tuohon Tomb Raider peliin. Mies pelaa ja mä ohjeistan vierestä. Vähän niin kuin autolla ajettaessa 😉 Suloiseen sunnuntaihin kuuluu myös sairaalassa vierailu. Äippä meni eilen aika huonoon kuntoon ja ensiavun kautta tie vei osastolle. Onneksi on siellä osaavien hoitajien ja lääkärien ympäröimänä. Lähitulevaisuus on vielä tähtiin kirjoittamaton. Mitä tahansa voi tapahtua. Päivä vain ja hetki kerrallaan mennään. Pieni ilonaihe on sekin, että asutaan kaupungissa, jossa on yliopistollinen sairaala. Että ollaan tässä lähellä.

Aihetta iloon tuo myös kaunis pakkasilma. Tänään on pakko päästä hieman ulkoilemaan. Aivot kaipaavat happea, kaiken tämän Xbox-huuman aiheuttaman mökkihöperyyden vastapainoksi!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

 


« Vanhemmat
Uudemmat »