MOIKKAMOI!
Tuossa tänään maitokaupassa asioidessani huomasin, että jotensakin sitä ei osaa vielä virittäytyä tähän joulunalusaikaan. Hyllyt pursusivat joulukoristeita ja joululaulut soi. Mutta silti…liekö tuo lumettomuus vai mikä, mutta ei ihan tunnu siltä kuin pitäisi. Joten ei muuta kuin joululaulut soimaan ja selaamaan kuvagalleriaa menneiden vuosien jouluista ja joulunalusajoista. Viimeiset neljä vuotta olemme kokolailla viettäneet joulun Pyhällä; jos emme nyt ihan jouluaattoa niin viimeistään joulupäivänä sinne suunnanneet. Näemmä yhtenä vuonna meillä joulukuusen virkaa toimitti pieni kuusi. Muuten on kyllä kuusi ollut koristeltuna. Kyllähän se jouluun kuuluu. Oletteko te aidon kuusen ystäviä vai meneekö tekokuusi? Mä olen sen verran tapojeni orja, että en ainakaan ihan lähitulevaisuudessa tekokuusesta edes haaveile. Kuusen tuoksu on osa joulua; osa, josta en suostu neuvottelemaan 🙂 Ollakin, että muistan yhden joulukuusen aiheuttaneen mulle allergiaa. Lie mitä säilöntäaineita siinä ollut. Nyt kun kaivelin nuo kuvat menneistä jouluista, niin en voi todeta kuin, että jo on aikakin uusia vähän joulukoristeita. Samoilla on menty viimeiset kymmenen vuotta 😀 Mutta ehkä ne on osaltaan ne tutut ja turvalliset joulukoristeet, jotka luovat joulun.
JOULU 2013
Koti oli varsin jouluinen, mutta sydän ei ollut mukana. Näitä kuvia katsoessani aloin jälleen haaveilemaan peilistä tuohon mustalle sivutasolle. Se moninkertaistaa jouluvalot kauniisti. Lisäksi sain just idean olkkarin järjestyksen muuttamisesta; harmi, ettei hipsteripotilas voi kantaa mitään painavaa. Joulupäivän aamuna lähdimme ajamaan kohti pohjoista ja kotiin palattuamme tuo kaunis kuusemme oli kaatunut ja suuri osa joulupalloista oli mennyt rikki (tämän takia sain kyllä hyvän tekosyyn lähteä joulukuusen pallo-ostoksille tänä vuonna ;).

JOULU 2012
Valkoista, valkoista, valkoista. Valoisaa. Tosin itse jouluaaton vietimme omalla porukalla pohjoisessa eikä mulla näemmä ole kuvia miltä joulukoristeltu koti näyttää pimeällä. Mun mielestä joulussa on parasta tuo jouluaamun ja -illan hämy. Se, kun saa ihan yksikseen istua sohvalla ja ihailla kuusta muun perheen nukkuessa. Juoda lämmintä glögiä ja lukea kirjaa. Kuusena toimi tuollainen minikuusi, jonka kävin ihan omin pikkukätösin kaatamassa työpaikan takapihalta. Ei kun anteeksi, työkaveri sen loppujen lopuksi tulikin mulle kaatamaan, sillä mä sain kirveen jumiin tuohon varteen 😀 Tuona jouluna innostuin askartelemaan massasta joulukoristeita

Tuo joulu 2012 Pyhän mökillä näyttikin astetta tunnelmallisemmalta. Voih, ensi vuonna on pakko taas päästä pohjoiseen jouluksi! Sininen hetki, Celinen Dionin Ave Maria, jouluruoka ja ulkona paukkupakkanen. Siinä on unelmieni joulu. Muistan, kun metsästimme tuolla pohjoisessa joulukuusta. Parhaimmat oli jo viety ja myynnissä oli enää pari ”kälyistä”. Mutta hei, tuonne kelomökkiin tuollainen vähän pienempi luonnonkuusi sopi enemmän kuin hyvin.


JOULU 2011
Heh, ainakaan kameran säädöt eivät olleet oikein kunnossa 😉 Mutta jouluista kyllä oli. Punaista aika paljon, näemmä. Ja hei huomaattekos, että tuo eteisen ja ruokatilan välinen seinä oli musta! Aikas paljon kontrastia tuova, etten sanoisi. Olen muuten viime aikoina taas haaveillut mustasta seinästä. Keittiöön. Miehelle tuossa aamulla sanoin, että ensi viikolla me teemme (minä ja mies katselee) pienimuotoisen keittiörempan. Äiti lupautui jo kanssani Ikeaan ostamaan pari avohyllyä. Suunnitelma bistro-keittiöstä elää siis edelleen!

JOULU 2010
Tykkäsin, että kuusi oli malliltaan kaunein, joka meillä on ollut. Korkea ja kapea. Kuvissa ei näy, mutta tuossa oli pikkuruisia käpyjä, jotka pitivät sellaista poksahtelevaa ääntä auetessaan 🙂 Sitä kiinnittää näissä vanhoissa kuvissa aina huomiota kalusteisiin; tuo kaappi, joka meillä oli nykyisen työpisteeni tilalle oli muuten aika ihana. Harmi, että se oli ihan kakkoslaatua ja jouti pian joulun jälkeen kaatopaikalle. Myös arkkupöytä oli vielä tänä jouluna puun värinen.

Aikas same old -meiningillä ollaan menty kyllä joka joulu. Tänä vuonna mennäänkin eri väriskaalalla. Täytyy muuten sanoa, että tässä postausta kirjoittaessani kynttilänvalossa, hyasinttien tuoksuessa vieressä ja joululaulujen soidessa, se joku joulufiiliksen poikanen on nostanut päätään. Ihanaa! Uskon, että se vielä siitä vahvistuu, mitä lähemmäs joulua lasketellaan. Jostain pitäisi kyllä löytää nuo adventtikynttilöiden numerot, jotka viime vuonna ostin. Olen siivonnut ne niin hyvään paikkaan, että ovat ihan kadoksissa 🙂
Nyt leipomispuuhiin, housun vyötärö on vähän sitä mieltä, että nuo voitaikinaiset joululeivonnaiset piisaavat 😀 Elämäni eka raakakakku odottaa! Katsotaan, jos kakku onnistuu, niin voin vilauttaa sitä täälläkin. Viikonloppu kuluu leppoisissa merkeissä; tänään tyttöjen serkut tulee yökylään ja vuorossa on leffailta. Ajattelin tehdä tytöille siskonpedin takkahuoneen lattialle, saavat katsoa siellä leffaa ja nukkua. Me miehen kanssa linnottaudumme sitten makkarin telkkarin ääreen.
PERJANTAITUNNELMAA TOIVOTELLEN,

PS. Suurpaljon kiitoksia ihanat ilmottautumisestanne tuonne blogin lukijailtaan. Ihan mielettömän kiva nähdä, että se kiinnostaa niin monia ♥ Vielä ehtii ilmottautua mukaan: maria.nurmi@coloria.fi
PPS. etsimme tosiaan tänään tuon ihanan ystäväni Valleryn kanssa aineita heidän huomiseen kiitospäivän ateriaansa ja eteen tuli pari kinkkistä kysymystä: saako meiltä Suomesta purkitettua kurpitsaa soseena? Ja mitä on evaporated milk ja saako sitä? Siellä me pari tuntia pähkäiltiin hyllyjen välissä ja etsittiin korvaavia aineita 🙂