ja pahoitteluni tuosta hieman ehkä ”klikahtavasta otsikosta”. Minulla ei ole tapana sellaisia tehdä, mutta nyt mietin, että olikohan tämä sittenkin vähän harhaanjohtava otsikko…ettei kukaan vaan olettanut näkevänsä täällä kuvia kalliista design-laukusta? 🙂 Sillä sellaisia ei ole luvassa. Olen siinä suhteessa aivan mahdottoman epäkelpo kansalainen, että vaikken paljoa ostelekaan, niin laukkuihin olen hurahtanut. Enkä mihinkään sellaisiin kunnon isoihin laukkuihin vaan näihin clutch -tyylisiin. Tarvitsenko niitä? En. Mutta nämä nyt sattuvat olemaan se minun akilleen kantapääni. Heikkous, josta on vaikea päästä pois. Varsinkin, jos edullisesti saa. Tämän kuvissa näkyvän kaunokaisen ostin Glitteristä 7,5 eurolla.
Ollakin, että laskin omistavani noin 12 clutchiksi luokiteltavaa laukkua ja niitäkin tulee vain harvoin käytettyä. Ei ekologisesti ehkä maailman järkevintä…Kesäaikoina tulee kyllä käytettyä clutcheja, mutta eipä tuollaista kainalokaveria tule juuri toppatakin kanssa kanneltua mukana. Osa clutcheistani on juhlavampia, mutta toisaalta tykkään hirmuisesti näistä ihan perusclutcheista. Tämän kaunokaisen ajattelin kesällä yhdistää bohohippityyliin joko yksivärisen kesämekon ja sandaalien kanssa tai sitten revitteyjen farkkujen seuralaiseksi.
Parhaat clutch-apajat (sekä rahapussiapajat, wink wink) löytyvät ulkomailta surffikaupoista. Niissä suuntaan aina ekana joko laukkuhyllylle tai tiskin äärelle vitriinin antia ihastelemaan. Siinä missä clutchit on mun suuri heikkouteni, niin samaan sarjaan menevät meikkipussit tai toalettipussit. Sellaiset suloiset, kirjaillut ja välillä, varsinkin sinivalkoraitaisissa sellaisissa, saa lukeakin jotain fiksua, kuten ”Gone to the beach” ;D
Onko siellä ruutujen takana muita pikkulaukkuihin hurahtaneita? Laukkurakkaus ei kyllä ole hassumpi tauti niin kauan kuin puhutaan tämän hintaluokan laukuista 😉 Omistan kyllä pari merkkilaukkuakin, mutta jotenkin niiden suhteenkin on viime vuosina tullut ähky. Tuo sama vanha LV:n Noe kulkee mukanani vuodesta toiseen. Koska se on niin huikea ahmatti tavaroiden suhteen, niin tuppaan pitämään sen sisällä pientä pussukkaa tärkeille tavaroille. Ehkä tästä lähtien pitäisi ottaa nuo clutchit käyttöön niin sanottuina apulaukkuina!
Nyt takaisin töiden pariin, palataan illalla kotoa käsin edellisien postausten kommentteihin.
Kiitos niistä ihanat ♥
TIISTAITERKUIN,
PS. rakas aviomieheni; mikäli luit tämän postauksen ja pyörittelet nyt päätäsi,
niin haluaisin muistuttaa sinua vanhalla sanonnalla ”Happy wife, happy life” 😀
Elettiin joulukuuta 2009, ruokatuntia. Hetken mielijohteesta Nokialla eräs nimeltä mainitsematon naisihminen, kahden lapsen äiti, päätti perustaa blogin. Rekisteröityi blogspottiin ja lainasi kuvan netistä. Kirjoitti tekstin ”Tässä on mun haave.” Kuvassa näkyi kaunis konjakinruskea kalenteri. Painoi julkaise -nappia ja jäi odottamaan. Asensi blogin sivupalkkiin kävijälaskurin. Mitään ei tapahtunut. Jatkoi blogin päivittämistä ja ihmetteli, että kuinka ne ihmiset löytävät bloginsa. Alkoi jättämään kommentteja muiden blogiin. Keväällä 2010 tapahtui jotain mullistavaa; lukijoita alkoi ilmestymään blogiin. Äitinsä lisäksi. Eräänä päivänä tuli tieto, että joku oli jättänyt kommenttia. Sen jälkeen kommentteja alkoi tupsahtelemaan tämän tästä.
Tuon ensimmäisen kommentin myötä vasta-aloittanut bloggaaja sai rohkeutta ja varmuutta. Hän rakasti kirjoittamista. Hän rakasti tarinoita. Positiivisia juttuja, elämänmakua sivuten. Blogi täyttyi positiivisuudesta ja sen siivittämänä blogi täyttyi positiivisista, hymy huulilla kirjoitetuista kommentteista. Joihin bloggaaja päivätyönsä ohella yritti aina vastailla parhaansa mukaan. Jossain vaiheessa hän huomasi olevansa koukuttunut. Ei vain blogin kirjoittamiseen, vaan ihmisiin, jotka blogissa kävivät.
Joulun alla 2013 koettiin ensimmäinen blogikriisi; suuri suru kohtasi bloggaajaa ja hän mietti, että pystyykö enää ikinä kirjoittaa blogia. Piti vajaan viikon tauon ja ikävä kirjoittamiseen oli suuri. Teki suunnanmuutoksen ja päätti, että blogissa saa näkyä elämä. Palasi blogin pariin ja kertoi, että elämä eikä sen myötä blogikaan tule enää ikinä olemaan entisenlaisensa. Ottakaa tai jättäkää. Koska elämä ei todellakaan ole aina hopeareunuksilla vuorattu, sai blogissa myös näkyä elämän realiteetit. Pelkäsi ihmisten vastaanottoa, sitä että mitäs jos ne rakkaiksi käyneet lukijat hylkäävät.
Pelko oli turhaa. Sai vertaistukea ja lohdutusta. Sellaista, millaista ei ikinä olisi edes kuvitellut saavansa tuntemattomilta ihmisiltä. Sai tuosta hurjasti uskoa ja luottamusta siihen, että olemalla oma itsensä pärjää hienosti blogimaailmassa, joka alkoi elämään blogien kulta-aikaa. Pikkuhiljaa ajatus siitä, että blogista saisi ammatin nosti päätään. Hyppy tuntemattomaan tapahtui verkalleen ja bloggaaja mietti silloinkin, että näinköhän on, että joku haluaisi maksaa siitä, että haihattelee täällä pää pilvissä ja välillä rypee pohjamudissa. Kuitenkin säilyttäen vaikeinakin aikoina sen uskon elämään. Blogista kasvoi kuin vaihvihkaa hänelle työ, jollaisesta ei ollut ikinä unelmoinutkaan.
Vuodet vierivät ja ne samat ihanat lukijat jättivät edelleen kommentteja. Bloggaaja käsitti, että nuo tärkeät rivit kommenttiboksissa eivät olleet vain kommentteja. Ne olivat arvokkaita dialogeja, joiden avulla side hänen ja lukijoidensa kesken syveni. Siinä missä hän oli koukuttunut kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen oli hän koukuttunut myös kommentteja jättäviin lukijoihinsa. Oli aikoja, että hän mietti kaksi kertaa ennen blogipostauksen julkaisua. Että kehtaako sitä nyt julkaista. Enää hän ei pelkää. Hän tietää, että täällä blogissa hän saa olla oma itsensä. Jutella välillä niitä ihan höpsöjä juttuja ja miettiä maailmaa siltä kantilta, miltä tuppaa miettimään. Ei ole oikeita ja vääriä asioita. Ei ole oikeita tai vääriä kannanottoja. Ei ole oikeita tai vääriä mielipiteitä. Sen tajuaminen helpotti bloggaajan työtä suuresti.
Hän oppi luottamaan siihen, että ne lukijat, tuntemattomat ihmiset, joihin oli vuosien varrella tutustunut, eivät teilaa. Ainakaan suorilta kädeltä. Hän oppi suvaitsemaan myös lukijoidensa eriäviä mielipiteitä. Oppi ottamaan ne rikkauksina. Oppi rakastamaan debaatteja kommenttiboksin puolella ja kaikkein eniten rakasti sitä, että se, mikä hänelle on tärkeää tuottaa joillekin jokapäiväistä iloa.
Tässä välissä hän, eli minä, joudun pyyhkäisemään silmäkulmasta kyyneleen, sillä olen jälleen kerran niin onnellinen lukijoista, eli teistä, siellä ruudun toisella puolella. Minulle olisi riittänyt se, että näen kävijätilastoista teidän käyvän lukemassa mun juttuja. Jotenkin en osaa edes sanoiksi pukea sitä, kuinka äärimmäisen kiitollinen olen jokaisesta teistä. Jokaisesta kommentista, jonka jätätte. Siitä tosiasiasta, että te, rakkaat lukijat olette äänestäneet mun blogiani niin paljon, että seisoo tuolla Inspiration Blog Awards -ehdokkaiden joukossa Vuoden tarinankertojana. ”Tämän sarjan vaikuttajien kirjoituksia luetaan kuin hyvää lehteä tai koukuttavaa kirjaa. Nämä vaikuttajat osaavat maalata hetkestä kuin hetkestä mielenkiintoisen ja heidän kuulumisensa kiinnostavat laajaa yleisöä.”
Tuntuu hassulta kirjoittaa tätä tähän, mutta jotenkin mun mielessä kytee kysymys, että mitä mä olen tehnyt ansaitakseni teidät ja tämän kunnian? Tuolla näen omat kasvoni ihanan Idan, Olgan, Julian ja kaikkien muiden huikeiden tarinankertojien joukossa. Enkä voi sitä vieläkään ymmärtää todeksi, jos rehellisiä ollaan.
Mutta koska mä luotan teihin, niin olen vakuuttanut itselleni tässä muutaman päivän aikana, että siellä mä olen, koska te olette näin päättäneet. LÄMMIN KIITOS ♥ Teidän ja minun, meidän tarinalle ei näy loppua. Nautitaan siis matkasta ja ennen kaikkea nautitaan tästä hetkestä. Lauantai-iltapäivästä, jolloin kalenterin mukaan pitäisi olla jo kevät, mutta luontoäiti on päättänyt, että nautitaan talvesta, nyt kun sellainen meille suotiin.
LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,
se tämän tarinan bloggaaja kukkamekossa 🙂
PS. palatakseni tuohon bloggaajan haaveeseen konjakinvärisestä kalenterista; se haave on toteutunut, mutta tässä vuosien varrella bloggaaja tajusi, että ei se konjakinvärinen kalenteri onnea tuo. Ei se tuo edes helpotusta arkeen, jos sen kalenteriosio on viimeksi päivitetty vuonna 2014. Mutta kaunis se on edelleen, siitä ei pääse mihinkään 😉
ja terkkuja sairastuvalta! Miesflunssa onneksi tajusi jättää meidän huushollin, mutta molemmille tytöille nousi sunnuntai-iltana lämpö ja eilisen he makoilivatkin olohuoneen sohvilla. Karvaisen hoitajakaverinsa kera, sillä äipällä oli kädet täynnä töitä 😉 Illalla huokaisin jo helpotuksesta, kun kummankaan lämpö ei noussut. Pakattiin koulureput valmiiksi ja katsottiin vaatteet aamuksi. Aamuyöstä heräsin, kun sellainen kuuma ja pieni paketti kampesi peittoni alle. ”Oksettaa, äiti”…silloin mietin, että näinköhän meille tulee vielä uncle George kylään, mutta onneksi tuo paha olo johtui vain kuumeen äkillisestä nousemisesta kovaksi. Mies otti aamupäivävuoron sisarhentovalkoisena (teki siis töitä etänä) ja itse otin iltapäivävuoron.
Mutta mikä siinä onkaan, että kun puolen päivän jälkeen töistä ajelin kotiin niin valtasi ihan hirmuisen syyllisyys. Syyllisyys siitä, että pitäisi olla töissä. Syyllisyys siitä, että olisi pitänyt olla aamupäivän jo pikkuisen kanssa. Se taitaa olla tämä äiti-ihmisten perussairaus tuo syyllisyys. Tosin tänä vuonna, kun teemana on lempeys, heitin syyllisyysajatukset heti takavasemmalle. Jälleen näin lapsen sairastamisen aikoina olen erittäin onnellinen ollessani yrittäjä; meidän firmassa tuo alle 10-vuotiaan hoitaminen kotona kolmen päivän ajan -sääntö ei päde. Kenellekään. Jos jonkun lapsi on kovin kipeä ja luonnollisesti silloin kaipaa vanhempaa kaveriksi, niin siinä ei päiviä tai ikiä lasketa. Huominen pikkuisella nyt menee ainakin vielä kotona, sen verran korkeaksi kuume taas iltapäivästä nousi. ”Mutta kyllä sä äiti voit mennä töihin, kyllä mä pärjään.” Toinen on huolissaan tekemättömistä töistä.
Varsinkin näin, kun arkeen tulee pieni (onneksi siis kyse vain flunssasta) kuoppa, niin ne arjen rutiinit ja ennalta valmistellut asiat arjen helpottamiseksi nousevat arvoon mittaamattomaan. Kuten työ- ja kouluvaatteiden katsominen edellisenä iltana valmiiksi. Viime ajat olen tuosta laistanut ja aamuisin on välillä ollut sen takia mielessä, että ei ole mitään päällepantavaa. Vaikka oikeasti vaatekaappi pursuilee. Viikonloppuna tytöt rymsteerasivat pikkuisemman huoneessa ja käyttämättömäksi jäi tuollainen Ikean vaaterekki. Aluksi mietimme, että laitetaan se säilöön. Mutta se sopiikin tuonne meidän makuuhuoneeseen oikein hyvin.
Siihen katsoin viikon työvaatteet valmiiksi. Koska kuvaukset suoritin jo eilen, niin tangossa roikkuu neljän päivän yläosat. Alaosanahan kierrätän niitä kolmia mustia housuja, jotka omistan 😀 Paitsi mekko- tai hameviikolla. Mutta kyllä jotenkin helpotti tänäkin aamuna napata tuosta paita päälle. Ei kuulkaa tarvinnut paljoa tuskailla sen kanssa, mitä laittaa päälle! Kuten huomaatte, niin vaaleansininen on kova juttu. Se on oikeastaan ollut yksi niistä kantavista väreistä vaatekaapissani. Rakastan vaaleansinisiä paitoja! Ripsuilla, raidoilla tai ilman.
Ja hei, nyt näitte kuin varkain samalla sen kamalan mustan kapistuksen, joka rumentaa tuon varsin kauniin vanhan piirongin. Jep, jotenkin näkisin tuon piirongin päällä kauniin asetelman, johon kuuluisi valaisin, taulu ja maljakko täynnä tuoreita kukkia. Seinälle mustavalkoinen valokuvakollaasi ja piirongin avaimesta roikkumaan sellainen kaunis tasseli.
Eli vaatteet valmiiksi henkariin arkiaamuja varten. Tuorepuuro valmiiksi jääkaappiin. Kahvinkeittimen lataus jo illalla (ja ties kuinka monta pannullista meillä on vuosien varrella mennyt hukkaan, kun aina napsautan sen kahvinkeittimen illalla päälle) ja kylpytakki tossuineen ojennukseen suihkun viereen. Arkiaamut ovat aikas ihania ♥
Joulun aikaan kuuluu pehmeys, niin tunnelmassa kuin kuusen alle laitettavissa paketeissakin. Siinä missä joskus aiemmin pehmeät paketit tuntuivat ei niin toivotuilta, on ne näin aikuisiällä parhainta, mitä tiedän. Kaupallisen yhteistyön myötä Marks & Spencerin kanssa tulin vinkkaamaan teille ideoita pehmeiden pakettien sisään. Lahjaideoita itselle, ystävälle tai sille kaikista rakkaimmalle.
Itselleni joulun ihanimmista paketeista paljastuu yöpuku ja villasukat. Joku lämmin ja pehmeä neule sekä mahdollisesti pipo ja kaulahuivi, jonka syleilyyn kietoutua pakkaspäivinä. Tänä jouluna joulupukin listaan kiilasi näin loppumetreillä myös ihanan pehmeät kashmirjoggerit. Olen aina silloin tällöin piipahtanut Tampereen Sokoksella olevassa Marks & Spencerissä ja aina olen ihastellut heidän monipuolista valikoimaansa. Minkä takia harvemmin olen tyhjin käsin päässyt kotiin sieltä lähtemään.
Marks & Spencer edustaa itselleni jotain tuttua ja turvallista. Vie minut sinne nuoruusvuosiin, kun äiti ja isä olivat hurahtaneet Lontoon matkailuun ja me lapsetkin pääsimme kerran vuodessa Lontooseen. Lontoosta muistan juurikin Marks & Spencerin, Hyde-parkin ja kaksikerroksiset bussit. En muista niinkään Marks & Spencerin vaateosastoa, mutta muistan heidän ruokakauppansa. Ja ne taivaalliset kolmioleivät, joita siihen aikaan ei Suomesta saanut.
Viimeisimmän vierailuni aikana M&S:lle täällä koti-Suomessa sain tutustua pumpulinpehmeisiin ja ylellisiin villavaatteisiin. Sain tietoa kashmirista materiaalina ja sain myös kuvauslainaan taivaallisen ihania kashmirvaatteita ja -asusteita. Kashmir on Aasian suunnalla elävästä kashmir-nimisestä vuohilajista saatavaa villaa, jota käytetään monenlaisten villatuotteiden valmistukseen. Se on lämmin, eikä kutita, vaan on miellyttävä iholla. Itse liitän kashmiriin sanat ylellinen ja laadukas. Lämmin ja pehmeä. Ihan ohuetkin kashmirvaatteet ovat erittäin lämpimiä, olematta kuitenkaan hiostavia.
Autograph -kashmirneule, -kashmirjoggerit, -kashmirhuivi ja -kashmirpipo olivat niin ihania päällä, että haikein mielin ne riisuin kuvausten jälkeen. Itse olen aiemmin pitänyt kashmiria jotenkin vaikeahoitoisena materiaalina. Ihan turhaan. Kashmir on kuitenkin melko arka materiaali, mutta hoito-ohjeita noudattamalla tuotteet eivät useinkaan tarvitse säännöllisen tuuletuksen lisäksi muuta hoitoa. Kashmirneulevaatteet tulisi jokaisen käyttökerran jälkeen tuulettaa raittiissa ilmassa. Näin kashmir voi hyvin ja hoitaa puhdistautumisen itsekseen. Toki jos neule tarvitsee pesua, tulee käyttää villalle tarkoitettua nestemäistä pesuainetta ja noudattaa pesuohjeita. Marks & Spencerin kashmirneuleet ovat konepestäviä!
Kuvissa näkyviä kashmirtuotteita löytyy ihanissa väreissä kaikista Marks & Spencerin kivijalkamyymälöistä (Helsingin, Porvoon, Jyväskylän ja Tampereen Sokoksista). Marks & Spenceriltä löytyy kashmirtuotteiden lisäksi aivan ilahduttavia joululahjoja kaikenlaisille budjeteille, kaikille rakkaille lähipiirin aikuisille
Millaisen pehmeän lahjan sinä haluaisit antaa perheenjäsenellesi tai ystävällesi?
Kerrohan vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksissa ja olet 100 euron Marks & Spencer -lahjakortin arvonnassa mukana 🙂 Arvonta-aika loppuu 25.12.2017. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Pikkuisen hävettää myöntää, mutta olen vasta parin viime vuoden aikana kiinnittänyt vaatteideni hoitamiseen enemmän huomiota. Sitä ennen ihmettelin, miksi mustat housut menettivät värinsä. Miksi valkoinen paita alkoi ajan saatossa muuttua sävylliseksi. Miksi kirkkaimmat vaatteet menettivät sitä hohdettaan. Eikä ole ensimmäinen tai toinen kerta, kun olen pesukoneesta nostanut paidan, joka sinne mennessään on ollut omaa kokoani vastaava. Sieltä pois tullessaan on sopinut paremmin esikoiselle kokonsa puolesta. Bio Luvilin ja Comfortin kaupallisen yhteistyön myötä pääsen kertomaan teille syksyisen vaatekaappini kulmakivistä sekä siitä, miten pidän nykyään huolen vaatteistani.
Vuodesta toiseen on tiettyjä vaatteita, jotka muodostavat vaatekaappini perusrungon. Vaatteita, joihin ehkä tulee satsattua enemmän rahallisesti. Laadukkaatkin vaatteet kuitenkin tuppaavat huononemaan käytössä mikäli niistä ei pidä hyvää huolta. Sen olen joutunut opettelemaan kantapään kautta. Ennen kuin esittelen teille vaatekaappini kulmakivet haluaisin kertoa teille hieman meidän pyykinpesujutuista. Meillä on pyykkihuolto sijoitettu pesukoneen ja kuivausrummun osalta yläkerran kylpyhuoneeseen. Siellä sijaitsevat myös kaksi likapyykkikoria. Toinen valkoisille ja toinen värillisille. Yleensä siitä ollaan laitettu valkoiset omaan pesuunsa, värilliset omaansa ja sitten toki mustat vielä omaansa. Vasta viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota vaatteiden pesuohjeisiin. Välillä etsinyt netistä symboleja kuvaavia merkkejä selityksineen. Pesuohjeen puuttuessa hyvä ohjenuora on pestä vaatteet 30 asteessa ja pikaohjelmalla.
Lajittelu värien, pesulämpötilojen, materiaalin ja likaisuuden mukaan on ihan ensimmäinen huomioon otettava asia pyykinpesussa. Pesuainemerkintöjen tarkistaminen kannattaa aina. Nimimerkillä kantapään kautta oppinut. Lisäksi olisi hyvä jos kaapista löytyisi erikseen pesuaineet värilliselle, valkoiselle, mustalle ja erikoispyykille, kuten villalle. Pyykinpesuaine kannattaa aina valita pestävän pyykin mukaan. Mikä siinä onkaan, että sitä yleensä tarttuu kaupan pesuainehyllyllä siihen yhteen ja samaan pyykinpesuaineeseen. Meillä se on ollut nestemäinen Bio Luvil Classic. Olen pessyt sillä niin mustat farkut kuin valkoiset paidatkin (onneksi ei samassa koneellisessa). Tämän asian suhteen olen myös skarpannut viimeisen vuoden suhteen. Asia, jonka suhteen silmäni aukesivat vasta tämän kampanjan myötä on huuhteluaine. Huuhteluaine antaa pestävälle vaatteelle viimeisen silauksen. Käytättekö te huuhteluainetta? Itse käytän varsin satunnaisesti. Tai olen tätä ennen käyttänyt. Nyt siihen asiaan tuli muutos.
Huuhteluaine antaa vaatteille ihanaa pehmeyttä. Vaatteet ovat sen myötä miellyttävämpiä iholla. Se myös poistaa sähköisyyttä ja yllätyin kuinka paljon huuhteluaine vaikuttaa vaatteen silitettävyyteen. Koska meillä kuivatetaan suurin osa vaatteista kuivausrummussa auttaa huuhteluaine suojaamaan vaatteita mekaaniselta kulutukselta. Ei vain kuivausrummun osalta vaan myös pesukoneen osalta. Kuten pyykinpesuaine niin myös huuhteluaine auttaa säilyttämään vaatteiden värin kirkkaimpina pidempään. Se, mikä itselleni tuli uutena tietona on, että huuhteluaine nopeuttaa vaatteiden kuivumista! Kun pyykinpesukone on sammunut ja pyykit ripustettu kuivumaan, niin on tärkeää muistaa jättää pyykinpesukoneen ovi auki.
Näiden neuvojen ja vinkkien myötä siirrytään sinne vaatekaappini kulmakiviin. Niihin, joiden varaan turvaan vuodesta toiseen. Ollakin, että kulmakivien lisäksi vaatekaappi täydentyy aina jolloin uudella idealla. Kuten tänä syksynä värillisillä kukkapaidoilla. Vaatekaappini kulmakiven muodostavat mustat kapeat housut, valkoiset tai vaaleat kauluspaidat sekä villatakit ja -paidat. Näin syksyllä villatakit ja -paidat saavat olla ihanan muhkeita ja lämmittäviä.
MUSTAT KAPEAT HOUSUT. Syksystä kevääseen. Kesällä nämä yleensä jäävät käyttämättä. Laskin tuossa, että minulta löytyy mustia kapeita housuja tällä hetkellä kaapista yhdeksät. Joista kahdet ovat jo jonkin verran kulahtaneet. Mustat kapeat housut istuvat silloin hyvin päälleni, kun niissä on hieman strechiä ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän sitä arvostaa korkeaa vyötäröä. Pesuaineista näille sopii parhaiten Bio Luvil Black, joka on kehitetty erityisesti mustille ja tummille vaatteille. Pesuaineessa ei ole värejä haalistavaa valkaisuainetta, minkä ansiosta se pitää tummat värit tummina. Nestemäinen pesuaine pesee ja huuhtoutuu hyvin myös matalammissa lämpötiloissa. Muutamat mustat housuni pesen 30 asteessa, sillä pelkään niiden kutistuvan isommissa lämpötiloissa, vaikka ohjeen mukaan ne voisikin pestä 40 asteessa.
Huuhteluainetta en suosittele strech-housuille, ettei elastisuus vain katoa. Mustia housujani en laita kuivausrumpuun juuri kutistumisvaaran takia. Sen vuoksi meillä on kuivausteline kovassa käytössä. Tykkään kuitenkin pestä housut muutaman käyttökerran jälkeen.
VALKOISET JA VAALEAT KAULUSPAIDAT. Ihan perinteiset sellaiset sekä nyt viime aikoina kauluspaidat, joissa on joku juju. Esimerkiksi rypytyksiä tai koristeellisemmat napit. Toimistolle tykkään pukea hieman skarpimman kauluspaidan, kun taas kotitoimistolla saatan viihtyä pehmeässä ja sallittavissa määrin ryppyisessä kauluspaidassa. Meillä mies käyttää työnsä puolesta aina välillä valkoista kauluspaitaa ja olen huomannut niin hänen kuin omienkin kauluspaitojen kaulusten välillä ottavan ihosta väriä ja kellertyvän. Bio Luvil Classic, joka meillä on ollut käytössä jo vuosikausia, sopii valkoisen ja vaalean, sekä yleispyykin pesuun. Sitä löytyy myös valkaisuaineellisena jauheena, joka on omiaan valkoisille kauluspaidoille, sillä pesee tehokkaasti, mutta hellävaraisesti, pois nuo pinttymät kauluksista.
Vaikken strech-housuihin käytäkään huuhteluainetta, niin kauluspaitoihin kuten myös niihin kauluspaitoihini, joissa on ihan vähäsen strechiä käytän huuhteluainetta. Comfort Sensitive -huuhteluaine on hajuton ja herkälle iholle suunniteltu huuhteluaine. Kun pyykinpesuaineessa on tuoksu, niin yleensä se jo itsessään riittää tuomaan vaatteisiin tarpeeksi tuoksua. Lakanat ja pyyhkeet ovat sellaisia, joihin lisään hajusteellista huuhteluainetta. Comfort Lavender Fields -huuhteluaine tuoksuu nimensä mukaisesti laventelille. Se suojaa ikäviltä hajuilta ja säilyttää raikkauden pidempään. Mikäs sen ihanampaa kuin sujahtaa nukkumaan laventelilta tuoksuvien puhtaiden lakanoiden syleilyyn.
MUHKEAT VILLATAKIT JA -PAIDAT. Syksyssä rakastan ehkä eniten sitä, että saa kietoutua muhkeisiin neuleisiin. Meillä on töissä melko viileää ja työpöytäni edessä olevasta ikkunasta käy vetoa, niin villatakit tulevat tarpeeseen. Ainoa haittapuoli on se, että harvoin omistamistani villatakeista löytyy merkintä, joka sallisi pesukoneessa pesun. Eli käsinpesuksi menee. Muutamia neuleita onneksi saan pestä pyykinpesukoneen villaohjelmalla. Oli kyse sitten käsinpesusta tai koneen villaohjelmasta, niin pyykinpesuaineeksi kannattaa ehdottomasti valita hellävarainen pesuneste. Bio Luvil Wool & Silk on kehitetty erityisesti villan ja silkin pesuun, mutta sopii myös yleisesti kaiken käsin pestävän pyykin pesemiseen. Se ei sisällä villan ja silkin proteiineille haitallisia entsyymejä, vaan pesee luonnonkuidut niitä heikentämättä.
Villatakkien ja -paitojen pesun yhteydessä skippaan huuhteluaineen, kuten myös strech-housujenkin kanssa. Myöskään muiden elastaania sisältävien vaatteiden kanssa en käytä huuhteluainetta, ettei vaatteen joustavuus kärsi.
Tämän syksyn hitti vaatekaapissani on nuo kukkapaidat, joista olikin jo juttua viime viikolla. Niiden pesemiseen käytän Bio Luvil Color -pyykinpesunestettä, joka on suunniteltu kirjopyykille. Mikäli haluaa vielä saada pyykkiinsä ihania kesämuistoja, kannattaa pesun yhteydessä lurauttaa koneeseen hieman Comfort Sunburst -huuhteluainetta. Aurinkopesua vaatteille. Tuoksun muodossa, värit säilyttäen 🙂
Mikäli kaipaatte lisää neuvoja ja vinkkejä pyykinpesuun tai tuotetietoa, niin niitä löydätte Bio Luvilin ja Comfortin sivuilta!
Löytyykö sieltä samanlaisia vaatekaapin kulmakiviä? Kerrohan kommenttiosiossa oman vaatekaappisi kulmakivet ja voit voittaa hemmottelupaketin vaatteillesi. Sain luvan arpoa teidän kesken kolme vaatteita hellivää pakettia, jotka sisältävät Bio Luvil -pyykinpesunesteen ja Comfort -huuhteluaineen. Arvonnan säännöt löydätte täältä. Arvonta alkaa nyt ja loppuu viikon päästä torstaina 14.9. klo 12.00.
TORSTAITERKUIN,
PS. Comfort haastoi minut testailemaan huuhteluainetta laajemminkin arkikäytössä. Testitulokset löydätte täältä.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
se tämän tarinan bloggaaja kukkamekossa 🙂
VALKOISET JA VAALEAT KAULUSPAIDAT.
MUHKEAT VILLATAKIT JA -PAIDAT.
Tämän syksyn hitti vaatekaapissani on nuo kukkapaidat, joista olikin jo juttua viime viikolla. Niiden pesemiseen käytän Bio Luvil Color -pyykinpesunestettä, joka on suunniteltu kirjopyykille. Mikäli haluaa vielä saada pyykkiinsä ihania kesämuistoja, kannattaa pesun yhteydessä lurauttaa koneeseen hieman Comfort Sunburst -huuhteluainetta. Aurinkopesua vaatteille. Tuoksun muodossa, värit säilyttäen 🙂
