Onkos ollut kiva Äitienpäivä? Tai yöhönhän tämä jo kohta kääntynee. Meillä ollaan äitien lisäksi juhlittu tuota rakasta nelikymppistäni. Joka virallisesti on jo reilun viikon vanhempi. Saatiin jälleen koko lähisuku tänne meille; yhteensä 12 aikuista ja 8 lasta. Vipinää ja vilskettä riitti aikalailla. Vaikka kuvista voisi luulla, että me ollaan vaan juotu täällä kuplivia ja syöty pienessä hiprakassa pavlovaa, niin oli meillä kunnon ruokaakin; possun sisäfilettä, broitsua, makkaroita, salaattia ja uuniperunoita. Kokki on kyllä tyytyväisin silloin kun tarjottavat tekevät kauppansa! 🙂

Tuon pavlovan reseptiä lupailin jo silloin sukulaissynttäreitten jälkeen. Mutta tässä se nyt viimeinkin tulee. Mä teen sen siis aina helpoimman kautta. Ei mitään viinietikoita tai tomusokereita.

3 kananmunan valkuaista (huoneenlämpöisenä)

2 dl sokeria

Vaahdota valkuaiset vaahdoksi, lisää sokeri ja vaahdota niin kauan, että vaahto on jämäkkää. 

Paista 150 asteessa 10 minuuttia ja alenna sen jälkeen asteet 100. Paista pohjaa vielä  noin pari tuntia.

(Tein näitä pohjia kaksi, kun tein tällä kertaa ns. kerrospavlovan)

Väliin vaahdotin kaksi purkkia vispikermaa ja rahkaa, lisäsin pakastemansikoita (sulatettuna) 

ja maun mukaan sokeria. Päälle vaahdotin vain vispikermaa ja pilkoin mansikoita.

Laskin, että paistoin viime kesänä reilut kymmenen marenkipohjaa pavlovaa varten. Musta tuntuu, että koska meidän vieraat pysyy suht samoina vuodesta toiseen niin nyt on pakko keksiä tälle kesälle joku uus juttu. Joku sellainen helppo herkku. Pavlovassa tykkään siitä, että tuon marenkipohjan voi tehdä jo paria päivää etukäteen eikä mene miksikään.

Kiitos kaunis ihanista kommenteistanne tuohon terassipostaukseen; vastailen huomenna, nyt alkaa juhlinnat painaa silmää siihen malliin, että oma sänky kutsuu.

 ja mukavaa alkavaa viikkoa ♥

Hassua, että maanantain jälkeen tulee perjantai 🙂 Noh, ainakin eilen tuntui aivan maanantailta. Väsymyskin oli maanantain luokkaa. Kun taas tänään aamu alkoi ihan perjantaifiiliksissä; vatsanpohjassa se tunne. Perjistunne. Kuten aiemminkin todettu niin viikon paras hetki mun mielestä on perjantaina noin klo 19.00. Silloin on yleensä hommelit siinä mallillaan, että töistä on kotiuduttu, tiskikone hurisee taustamusiikkia, keittiössä tuoksuu perjantai-illan herkkuruoat ja kynttilöissä lepattaa liekki. Kuvat ovat viime perjantailta – fredagsmys-hetkestä.

Pieni ja pippurinen chilipuu löytyi Prismasta. Meillä tehdään Thairuokaa kerran pari viikossa, joten tuo puu tuli todellakin tarpeeseen. Kuvissa vilahtelee myös FB:ssä hehkuttamani kirja. Kirja, jonka olisin väen vängällä raahannut mukanani Thaimaasta Suomeen. Onneksi oli järjen ääni mukana; sen lisäksi että lentolaukusta olisimme tuon liki kolmikiloisen eepoksen kautta joutuneet maksamaan ylimääräistä, huomasin ilokseni, että se oli Adlibriksessä liki puolet halvempi. Ihana kirja; luettava keittokirja kauniilla kuvilla. Paljon kerrontaa. Tykkään. Vielä on yli puolet kahlaamatta läpi. 

Thaimaan lomallamme kapusimme useasti hotellimme rannalta lähtevät jyrkät portaat ylös nauttiaksemme maailman parasta Thairuokaa. Little Tiger -ravintolassa (klik) sai maailman parhaan Thairuoan (ja palvelun) lisäksi seurata paikallisen perheen arkea; pikkuinen 3 kk vauveli nukkui useasti päiväuniaan ihan pöytämme vieressä, perheen koirat pitivät vahtia vauvan toisella puolella ja miehet hoitelivat keittiötä naisten tarjoillessa. Yleensä saimme syödä ko.ravintolassa liki ainoina asiakkaina (meidän ruoka-ajat erosivat muiden lomailijoiden ruoka-ajoista :), mutta yhtenä iltana hotellilta tuntui olevan ravintolaan jatkuva jono; hotellimme thaimaalainen ravintola oli tuolloin varattu yksityiskäyttöön. Kyllä alkoi löytymään tuoleja ja pöydät tuplaantuivat kun nuo hymyilivät ravintolan omistajat hokivat aina jonossa seuraavalle ”No problem, lots of seats available.” Vaikka paikka oli ääriään myöden täynnä. Tuolla ravintolassa suosikikseni nousi Massaman chicken curry. Koska siihen kuuluu perunaakin, niin söin sen välillä keittona. Mutta aika ajoin nuudelien kanssa. Tulisuusasteita sai valita neljästä vaihtoehdosta. Kakkosvaihtoehto kirpaisi, mutta ei liikaa. Sen verran, että koska kosteasta ja kuumasta ilmasta johtuen muutenkin hikoili, niin ruoan aiheuttamat hikikarpalot otsalla eivät juurikaan haitanneet.

Koti-Suomeen raahasin mausteseoksia reissusta, mutta ne on syöty jo aika päiviä sitten. Etsin monen kaupan Aasia-hyllyt läpi Massaman curryn aineksia, kunnes Prismassa törmäsin Spice Upin Massaman curry pasteen. Ja taivas aukeni. Alla oleva resepti löytyy alkuperäisenä tuon Massaman currytahnapurkin kyljestä. 

Kuumenna pannussa 1 dl kookosmaitoa. Lisää currytahna, sipuli, perunat ja broileri. Hauduta noin 10 minuuttia. Lisää loput kookosmaidot ja mausta tamarinditahnalla, sokerilla ja kalakastikkeella (+chilillä, jos haluaa vielä enemmän kiksiä). Tarkista maku ja lämmitä. Ripottele pinnalle pähkinät ja sipulirouhetta. Nauti keittona tai syö riisin/nuudelien kanssa.

************************************************

Kaukokaipuu on reissun jälkeen ollut ihan suunnaton. Järjetön. Ääretön. Uuden reissun suunnittelukaan ei oikein auta. Vaan se kaipuu pidemmälle ulkomaanreissulle (lue: töihin ulkomaankomennukselle) on taas nostanut päätään. Vaikka tiedänhän mä, että täällä kotona on hyvä olla, tukiverkosto lähellä, lasten turvallista leikkiä ulkona ja sitä rataa. Mutta never say never 🙂 

Nyt juoksuvaatteet reppuun ja töihin mars. Työviikko nollautuu ihan parhaiten niin, että juoksee töistä kotiin. Tunti ulkoilmaa ja reilusti sykettä nostavaa urheilua perjantai-iltapäivästä takaa sen, että perjisolo on taattu kotiin päästyään. Ja hei, tänä iltana hurrataan taas kotisohvalla jääkiekon merkeissä, eiks niin?! 🙂

ja viikonlopun aloitusta ♥