keskiviikko 19. joulukuun 2012

Riisipuuroa ruiskuoressa

Hiphei,

joulukiiruut ovat viedä mennessään. Mutta tuleehan se joulu ilman kylppärin kaakelinsaumojen puunausta ja ovenkarmien pesemistä? Hoppas det! Sillä meillä mennään tänä jouluna rimaa hipoen nämä joulusiivoukset. Uuninpesu on must ja se on nyt tehty. Samoin keittiönkaapeista suurin osa on siivottu. Sekä veskit. Ja yksi josta tänä jouluna luistan on laatikoiden teko. En tiedä tuleeko mulle joulua, jos meillä mökillä ei tuoksu imelletty perunalaatikko tai lanttulaatikko. Päätettiin mennä jouluaattona vieraaseen pöytään syömään (ja vielä ravintolaan…hui). Ehkä tosi tylsä vaihtoehto, mutta ah niin helppo! Kinkku näillä näkymin paistetaan 23.päivä mikäli löydetään jostain sellainen siisti filerulla. Jos sellaisia näkyy niin saa vinkata 🙂
Pariin otteeseen oon tänä vuonna tehnyt riisipiirakoita. Yleensä meillä riisipuurot uppoaa suusta alas, mutta joskus sitä jää piirakoihin asti. Viimeksi riisipuuroa ei ihan riittänyt kaikkiin, niin lopuista tein perunapiirakoita perunamuusin jämätäytteellä. Hyviä olivat nekin! Ja kuulkaas, jos mä osaan tälläisiä vääntää, niin osaat sitten säkin 😀 Helppoja kuin mitkä ja niin sairaan hyviä. Sellaisia rapeakuorisia!
Eihän nää mitään laihduttavia ole, mutta ei jouluna tarvitsekaan olla. Kuuntelin alkuviikosta työmatkalla jotain radio-ohjelmaa, jossa mun mielestä todettiin aika viisaasti: miks ihmiset stressaa parin kolmen päivän syömisistä joulunaikana, kun vuodessa on ne loput yli 360 päivää, kun pitäis myös katsoa mitä suuhunsa laittaa. Tuskin siis pari kolme päivää biksukuntoon projektiakaan ojaan kaataa 🙂 Sitäpaitsi, pitkästä aikaa tuli vedettyä tänään reilun mittainen lenkki. Kyllä se juokseminen tekee vaan niin hyvää! 
Lämmin kiitos ihanista kommenteistanne   Ja sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille   Alkuvuodesta tempaistaan sitten heti joku kiva arvonta teille. Sellaista ei olekaan pitkään aikaan pidetty 🙂
Kivaa keskiviikkoa, 
ihanaa että taas piipahdit täällä! 🙂

lauantai 15. joulukuun 2012

Piparkakkutoffee & rocky roads

Lumista huomenta ihanaiset lukijat!

Ihan ekaksi on pakko kiittää teitä; lämmin kiitos, että olette olemassa ♡ Ilman teitä ja kommenttejanne tämä bloggaaminen olisi aivan tylsää 🙂

Eiliset pahasti kesken jääneet joulusiivoukset on nyt tehty loppuun ja tonttuset pääsivät esille. Tänä vuonna en laittanut kaikkia joulukoristeita, k.i.s.s-motto pätee siis siihenkin puuhaan 🙂 Ja tuo yksinkertaistaminen päti kyllä joulusiivoihinkin; en tiedä miten tulen toimeen sen asian kanssa, että mattoja ei tampattu ulkona, ovia karmeineen ei pesty, petivaatteita ei tuuletettu ja mikä tärkeintä kylppärin laattojen saumoja ei hinkattu puhtaaksi vanhalla hammasharjalla 🙂 Siivotaan sitten siellä lapissa vähän perusteellisemmin!

Kaikki muut on tänä jouluna vedetty minimiin; paitsi nyt nuo tarjottavat huomisia sukulaisjoulukahvitteluja varten. Huomista varten on valmiina suklaakakku, piparinen piimäkakku vaniljarahkakuorrutteella, perinteinen taatelikakku, jouluinen kuorrutettu kakku, piparkakkutoffeeta ja rocky roadeja sekä valkoisesta että maitosuklaasta. Pavlovan pohjat paistan tänään sekä laitan luumut marinoitumaan rommiin. Huomen aamulla teen suolaiset tarjottavat; jotka ovat vielä vähän hakusessa sekä joulutortut. Juups, mopo karkasi käsistä jo aikapäiviä sitten, mutta mä rakastan leipoa ja väkerrellä kaikkia pikkuisia makeisia yms. Puhumattakaan siitä tarjottavien esillepanosta.

Otan huomenna vielä kuvia tarjoiluista ja teen postauksen, jossa reseptit kaikkiin. Mikäli siis teitä kiinnostaa tuollainen jouluisten herkkujen esittely? 🙂 

Mutta aloitellaan näillä jouluisilla makeisilla…

PIPARKAKKUTOFFEE

1 dl kuohukermaa

1/2 dl Dansukker Vaaleaa Siirappia

1/2 dl Dansukker Taloussokeria

1 tl piparkakkumaustetta

foliota

Sekoita kuohukerma, siirappi, taloussokeri ja piparkakkumauste suuressa lasikulhossa. Kuumenna mikroaaltouunissa täydellä teholla (700 W) noin 6 minuuttia. Sekoita ja kuumenna vielä 2 minuuttia täydellä teholla.

Kaada seos voidellulle folioarkille. Anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi ja kääri makeiset paperiin

*******************

Jos teillä ei ole mikronkestävää lasikulhoa niin älkää vain käyttäkö muoviastiaa. Nimim. kaksi muoviastiaa pilalla ja tein tämän loppujen lopuksi kattilassa 🙂 8-10 minuuttia hiljalleen kiehuttaen. Tuli vähän dajmin makuista, joten osan päätin käyttää Rocky roadeihin!


Rocky roadit on ihan mun suosikkimakeisia, siis itsetehtyjen joukosta. Helppoja kuin mitkä! Sulatan suklaan aina mikrossa (vesihauteessa en osaa 😉 ja sitten lisäilen vain aineksia, jotka sillä hetkellä löytyvät kaapista tai jotka sopivat ajankohtaan.

Suklaiseen rocky roadiin käytin tummaa suklaata ja maitosuklaata 50/50. Sekä suolapähkinöitä ja vaahtokarkkeja. Päälle pirskottelin piparimuruja, joten nämä rapsahtelevat kivasti syödessä.

Jonain vuonna lisäsin suklaaseen glögitiivistettä, niistä tulikin silloin varsin jouluisia rocky roadeja.



Nyt kauppaan, sitten marenkipohjat uuniin, hiuksiin parit raidat, lasten yökylävaatteet valmiiksi ja illalla juhlimaan ihanienE&A:n luokse A:n syndejä ja pikkujouluja. Ja ihanaa, mä pääsen jo etukäteen kamerani kanssa fiilistelemään. Joten perästä toivottavasti kuuluu! Huomasin juurikin tuossa aamulla, että eihän mulla ole mitään päällepantavaa, joten mennään sillä samalla tunikamekolla kuin työpaikan pikkareissa (klik) ja mustilla kiiltävillä leggareilla. Tänään voisi tosin laittaa tuon mekon oikein päin, ettei etumus ole liian antava. Niin kuin viimeksi 🙂 Näillä näkymin olen autolla; huomen aamulla on vielä aika paljon tekemistä kahvittelujen suhteen. Mutta never say never!

Ihanaa joulukuista lauantaita 



keskiviikko 12. joulukuun 2012

Keep it simple sisters!

Moikkamoi murut,

jälleen kerran totesin, että less is more ja asiat kannattaa oikeesti pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Silleen, että hommat kuitenkin toimii. Turhia stressaamatta. Jep eli kyseessä on se tuskastelemani joulukorttien askarteluprojekti. Se, mistä sain päähäni huovuttaa kortteihin alunperin tontut kolmella eri värisellä villalla on mysteeri. Se, miksi tuhlasin omaisuuden (no ainakin yhden RM:n lasihurrikaanin verran) joulukorttimateriaaleihin, sillä kaapeissa oli niitäkin riittämiin, on myös mysteeri. Se, miksi nuo huovutusvillat ja neulat makaavat tällä hetkellä siististi yläkaapissa liki käyttämättöminä ei ole lainkaan mysteeri. Musta ei vain ollut huovuttajaksi. Kokeile ja erehdy. Niitä tulee harrasteltua elämässä välillä muutenkin 🙂 
Kuten myös tuota asioiden turhaa monimutkaistamista; esimerkiksi nyt tulevan sunnuntain sukulaisjoulukahvitteluihin olen ajatellut tarjota jos jonkinlaista suolaista ja makeaa. Vähempikin riittäisi. Mutta jotenkin en vain osaa antaa periksi ja päätyä pariin suolaiseen ja pariin makeaan tarjottavaan. Tällä hetkellä suolaisia olisi tulossa neljää eri sorttia (ja ihmiset ovat juuri syöneet lounaan kotonaan!) ja makeita kolme kakkua + neljää eri namia. Ja hei, edellisenä iltana on yhdet bibbalot, joista ei varmastikaan kotiuduta ihan heti. Sunnuntaiaamun energiataso on siis vielä mysteeri 🙂 Joten nyt yritän saada sen k.i.s.s.-metodin pätemään myös näihin tarjottaviin.
Mutta siis niihin joulukortteihin palatakseni. Seuraavana päätin, että tulostan viimevuotisen joulukorttikuvan ja liimaan sen kartongille. En kuitenkaan eilen jaksanut odottaa, että pääsen töihin tulostuspuuhiin vaan otin ne edellisvuosilta jääneet askartelumateriaalit esiin ja aloin funtsailla…
Pikkuhiljaa prototyyppejä alkoi olemaan monenmoisia. Ja kahvihammasta kolottaa toden teolla. Päivin ihanassa monday TO sunday HOME -blogissa olin aiemmin päivällä ihaillut suklaakakkua ja se ei jättänyt mua rauhaan. Aineita Päivin leipomaan suklaakakkuun ei ollut, joten pitäydyin tuossa vanhassa tutussa ja yksinkertaisessa reseptissä. Oon muuten nykyään tosi laiska ostamaan niitä ihania pitsireunaisia kakunalusia. Joten leivinpaperi sai jälleen toimittaa kakunalusen virkaa. Sen kun laittaa tuohon irtopohjavuokaan ei tarvitse voiteluita ja korppujauhotteluita. 
Energiatasot täytettyäni sain ahaa-elämyksen; korttien ei tarvitse kaikkien olla samanlaisia. Joten materiaalien mukaan niitä tuli loppujen lopuksi aika monta erilaista. Ja vielä viimeisimpiin kaivoin kaapin perukoilta punaisia ja valkoisia korttipohjia. 27 yksinkertaista korttia tuli askarreltua reiluun tuntiin. (10 kaukaisimmalle sukulaiselle ostetaan kaupan tätien kortit 🙂 Nyt on valmista! Vielä tietysti mustalla ohuella tussilla meidän lähettäjien nimet. Ja sitten kirjekuoriin ja matkaan! Ihan hyvin ne ehtivät, eikös! 🙂
Joko teillä on kortit askarreltu?
Ei stressiä, mutta it’s about time 🙂

Pikkuisen huolettaa, että kuinka nuo massasta tehdyt sydämet kestävät postissa. Tai sit nämä ihan lähisukulaiset ja ystävät saavat ne kortit, jotka eivät postitusta kestä 🙂 Huh, onneksi menin siitä, missä aita on matalin (tai ei aitaa ollenkaan). Tämä postaus muistuttakoon täällä mulle ensi vuonna siitä, että ei stressiä. Asiat kyllä hoituvat, kun ei tee niistä liian monimutkaisia.
Keskiviikkoterkuin 
 pitkästä aikaa töistä,
PS. kiitos ihanat kommenteistanne ed. postaukseen palaan 
niihin illemmalla, jahka olen taas kotona. Nyt takaisin töiden pariin 🙂

maanantai 10. joulukuun 2012

Joululahja lasipurkissa

Moikkamoi,

havahduin juurikin tänään asiaan, että torstaina pitäisi postittaa joulukortit. Jaiks. Nyt on 37 joulukorttiin ostettu aineet (vaikka sieltä kaapistakin löytyi vielä hyvin vanhoja askartelumateriaaleja…). Tietää huovuttamista yötä päivää. Voipi olla, että kaukaisimmat sukulaiset saavat ihan kaupan tätien kortit 😉
Lilian päiväkotitädeistä yksi on huomenna viimeistä päivää tänä vuonna töissä, joten täällä on tänään aloiteltu DIY-joululahjapajaa. Ja levitelty leivonta-aineet pitkin lasipurkkeja. Piparkakkumuffinssiaineet. Kaikki alkoi tuosta ihanasta ohjekortista, jonka löysin Pinterestin kautta. Täältä (klikklik) löytyy printattava versio tuosta ohjeesta. Kortin sisäaukeamalle printtasin kuitenkin hiukan erilaisen suomenkielisen ohjeen, käyttäen aineita, joita meidän kaupoista täällä koti-Suomessa löytyy. Hiukkasen jänskättää, miten tuo fariinisokeri tuolla purkissa säilyy pehmeänä. Onneksi on tiivistetty purkki 🙂
Hieman on siinä rajoilla oliko tuo purkki tarpeeksi iso. Ja siinä rajoilla, että onko tuohon nyt ympätty liikaa erilaisia nauhoja ja elementtejä. Mutta meinasin kuulkaas heittää tuohon sydämen viereen vielä kanelitangonkin 😉 Noita sydämiä tehtailtiin yksi ilta oikein urakalla. Ajattelin koristaa niillä lahjapaketit. Tuon valkoisen Hyvää Joulua-pakettinauhan löysin tänään Tiimarista. Vink vink 🙂
No mutta ne joulukortteihin tulevat tontut eivät huovutu itsekseen, joten nyt tietokone kiinni ja huovutushommiin. Tai oikeastaan muistin juuri, että heitin uuniin eilen illalla puhdistusaineet, jotka odottavat pois pesua. Yhtä innokkaasti kuin lapset iltaruoakseen Ikean lihapullia (uunissa paistettavia) ja perunamuusia 🙂 Joten uuniin pesun ja ruoanlaiton kautta huovutuspuuhiin. Mä taidan muuten olla hitusen allerginen tuolle huovutusvillalle, kun alkaa aina huovuttaessa aivastuttamaan ja nenää kutittamaan 🙂
Joten so long, nauttikaahan tästä joulunodotuksesta 
täysin rinnoin (se on pian ohi!) 

Maanantaiterkuin,


torstai 06. joulukuun 2012

Yhtenä iltana… (& viinisuositus)

…tai oikeastaan palataan eiliseen iltaan. Mutta mulla on koko päivän soinut tuo Hectorin Yhtenä iltana-biisi. Joka onkin kyllä aikas ihana 
Tässä kuvasatoa eiliseltä; se raclette-grilli ei loppujen lopuksi pilannutkaan kattausta tai pöytää. Lapsetkin jaksoivat istua pari tuntia paikoillaan, kun saivat vapaat kädet tehdä meille raclette-annoksia. Racletessa parasta on se soveltaminen; meillä eilen oli tarjolla raclette-juuston lisäksi salamia, ilmakuivattua nautaa, hillosipuleita, kokonaisia herkkusieniä öljyssä, valkosipuleita, artisokan sydämiä, minisuolakurkkuja ja mustapippuria. Tarjolla oli myös keitettyjä perunoita, kukkakaalia ja parsakaalia. Sekä ciabattaa. Mulla raclette tökkää melko helposti, jos syö sen seurana pelkkää perunaa tai leipää. Joten joka toinen racletteannos meni kukka/parsakaalin kanssa.
Yhtenä iltana lausuttais’ ei sanaakaan.
Yhtenä iltana ois lupa koskettaa vaan,

Koskettaa toista ja toinen ois tuntematon.

Vierasta koskettaa loimutessa auringon.

Yhtenä iltana kuunnella tuulia vaan.
Yhtenä iltana ääniä lapsuudestaan.
Kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla.
Delfiinialtaissa laulua ilman ja maan.
Loppujen lopuksi meillä ei tarjoiltu alkukeittoa, joten noi syvät lautaset siirtyivät kattauskuvien jälkeen nätisti kaappiin 🙂 Niin ja tuo viini. Parasta mitä ikinä olen juonut. Muistaakseni saimme sen joskus naapurin A&V:ltä. Joten kiitos vaan 🙂 Viini on Châteauneuf-du-Pape 2003 enkä tiedä saako sitä Alkosta vai mistä. Mutta pakko sitä on jostain lisää saada, sillä siitä tuli ehdoton lemppari! Niin lemppari, että harvemmin sitä kokonaista pulloa kerralla saadaan tuhottua. Nyt saatiin 🙂

Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois.

Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois…

Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan.

Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois.
Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois…

Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan.

Yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan…
Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan.
Mutta nyt sytyttämään kaksi kynttilää ikkunalle.
Yksi niille, jotka eivät koskaan palanneet kotiin 
Toinen niille, jotka onnellisesti palasivat kotiin 

Itsenäisyyspäivän iltaterkuin,