maanantai 10. huhtikuun 2017

Arkiruokien ehdoton kuningas

HELLUREI!

Ja ihanaa alkanutta tynkäviikkoa. Kaksi tynkäviikkoa kuulostaa ihanalle. Vielä kun nuo kaksi tynkäviikkoa yhdistyvät toisiinsa miniloman merkeissä. Laskettelun ja yhdessäolon merkeissä. Miten sitä voikaan ihminen tässä välissä kevättä kaivata lunta. Puhdasta lumimaisemaa ja lunta joka narskuu jalkojen alla. Laskettelua ja hiihtoa. Yleensä tässä vaiheessa kevättä sisäinen kelloni on vienyt mua kukkakaupan kautta takapihalle ensimmäisiä kesäkukkia istuttelemaan. Vain todetakseni, että halla vie ne. Tänä vuonna sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä uuden kotimme piha on kauniisti sanottuna pommin jäljiltä 😀Hei, mä tulin kertomaan teille kaveristani perunasta. Jep, luitte oikein perunasta. En tiedä olenko se vain minä ja mielipiteeni, mutta jotenkin tuntuu, että tuolla kaverillani on ollut viime vuosien aikana huono maine. Se lihottaa, pöhöttää ja sillä on aivan liian korkea glykeeminen indeksi. Se nostaa verensokeria liian nopsaa ja on muutenkin so last season.

Muka. Mä olen aivan toista mieltä. Peruna on meidän arkiruokien ehdoton kuningas. En tulisi toimeen ilman perunaa. Kaikki markkinoille tulleet trendikkäät hipsteriruoat pitäisi löytyä jokaisen vähänkään linjoistaan huolehtivan jääkaapista. Mutta ei sitä pientä pyöreää perunaa. Joka saattaa joskus vielä olla vähän multainen ulkoilun jäljiltä. Joskus se voi olla jopa punainenkin, mutta sitä makeampi.

Pikkutyttönä pääsin jo papan ja iskän kanssa mummulassa perunapellolle. Keväällä heti maaperän kuivumisen jälkeen istutettiin perunaa. Iskä tai pappa teki traktorilla ne vaot ja me mummun kanssa tiputeltiin niihin siemenperunat. Meidän tulevan kodin, mummulan, takapihalla oli pitkään myös pieni perunamaa. Iskä keväisin möyhensi maan keltaisella Texas Rangerilla (maanmöyhennyskone ;), äiskä teki kuokalla vaot perunoita varten ja sitten tiputeltiin siemenperunat vakoihin. Mikään ei maistunut paremmalle kuin omasta maasta nostettu tuore siikli. Kera voin ja tillin.

Iskän kuoleman jälkeen meillä ei ole ollut perunamaata. Tähän tulee muutos. Ensi keväänä meillä on taas perunamaa. Näin me päätimme miehen kanssa. Rakkaus perunaan ei poissulje sitä, että syö terveellisesti. Jotenkin tuntuu, että ruokatrendeissäkin ehdottomuus on se, joka saa allekirjoittaneen kavahtamaan. Kyllä mulla voi olla sitä härkistä ja perunaa samaan aikaan tarjolla. Peruna on kaiken lisäksi vielä edullista arkiruokaa. Eilen miehen kotiinpaluun kunniaksi vietimme söndagsmyyssejä, kun ei perjantaimyyssejä kummemmin ollut. Tein älyttömän helppoa ruokaa, joka oikeastaan menisi arkiruoastakin ihan heittämällä. Uuniperunat ja rakastamani potato skinssit samassa.

Kaapista löytyi rosamunda-perunoita, joten pesin ne ja halkaisin. Sivelin öljyllä ja ripsotin päälle merisuolaa. Paistoin 225 asteisessa uunissa kiertoilmatoiminnolla noin 25 minuuttia ja tarjoilin kahden eri täytteen kanssa. Toisesta täytteestä löytyi savukinkkurouhetta ja purkki mustapippurituorejuustoa, toisesta katkarapuja ja purkki ruohosipulituorejuustoa. Hyvää ja ah niin helppoa. Jos olisi ollut, niin olisin ehkä vähän keventänyt täytteitä vähärasvaisella kermaviilillä. Nuo täytteet on muuten sellaisia, joita tulee tehtyä aina kaikkiin juhliinkin. Tarjoilen ne juhlissa ruisnappien kera.

Käytiin muuten Tobyn kanssa aamusta ennen työtyöpäivää eläinlääkärillä kyselemässä punkkilääkityksistä sekä siitä, että suosittelevatko kastraatiota. Toinen ulisee tyttökoiraikäväänsä eteisessä, merkkailee sisälle ja nyt on alkanut rähisemään leikkaamattomille uroskoirille vallan kamalasti. Mikä ei ole lainkaan Tobyn tapaista, sillä ei yleensä rähise tai hauku millekkään. Lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa leikata, kun ei ole pentuhaaveita. Ihan jo koiran omankin terveyden kannalta. Mutta miksi mun sydäntä riipiikin ajatus kastraatiosta? Enkä ole ainoa kenen sydäntä riipii; pikkuisempi tytöistä itki vuolaasti autossa kotimatkalla, sillä on leikkausta vastaan; ”En mä halua äiti, että Toby leikataan, kun sitten se ei voi enää pissata. Mieti nyt ite!” Hups, olenkohan mä joskus päästänyt kiireessä suustani sammakon, kun multa on kysytty, mitä se koiran leikkaus tarkoittaa. Täytynee valistaa toista, että ei sitä pippeliä pois leikata ;D

Hei, nyt takaisin työtyön touhuun. Niin ihania kuin tynkäviikot ovatkin, niin sehän tarkoittaa vaan sitä, että pitää mahduttaa viiden päivän työt neljään päivään. Jaksaa jaksaa! Mutta palatakseni perunaan; hot or not? Meillä hottistakin hotimpaa 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 05. huhtikuun 2017

3 x terveellinen aamupala

MOIKKAMOI!

Aamupala, päivän tärkein ateria, jakaa mielipiteitä. Muistan vieläkin ne opiskeluajat, kun aamupalani koostui pims-kekseistä (pötköllisestä pimssejä) sekä kolmesta kahvikupista. Ei hyvä. Muistan myös ajat, jolloin aamupalaa ei tullut syötyä lainkaan. Ei ollut aamuisin nälkä. En tiedä onko tämäkin tottumiskysymys, mutta nykyään aamupalahetki on yksi päivän kohokohdista. Ollakin, että nuo kullannuppuset ovat samanlaisia kuin äitinsä tuossa iässä; saiskos pelkkää kaakaota? No juu, eivät saa vaan aina teen myös leivät valmiiksi (palvelupankki on palvelupankki ;). Itselleni leipä ei maistu aamuisin, lukuunottamatta satunnaista paahdettu ruisleipä tomaatilla -himoa. Joten aika usein aamupalaksi tulee syötyä puuroa, chiavanukasta tai kookossoijajugurttia. Turkkilaista jugurttia söin aikoinaan kaksi vuotta putkeen joka aamu aamupalaksi ja veikkaan, että sen elinkaari on omassa aamupalarepertuaarissani nyt ohi. Toki muuhun ruoanlaittoon ja leivontaan sitä mielelläni käytän.

Kuten ruokailumieltymykset yleensä, niin myös aamupala vaihtelee kausittain. Ajattelin vinkata teille kolme kivaa aamupalaa, jotka saavat suuni hymyyn heti aamusta alkaen. Joiden avulla jaksaa hienosti aamupäivän välipalaan asti. Jonka yleensä syön noin kymmenen aikaan. Pikkuisen pähkinöitä tai vaikka banaani. Sillä jaksaa sitten taas jo lounaaseen asti 🙂

MUSTIKKAINEN VANILJACHIAVANUKAS

2 dl vaniljanmakuista soijamaitoa
0,5 dl valkoisia chiasiemeniä
-sekoita ja anna tekeytyä yön yli

mustikoita
-soseuta sauvasekoittimella chivanukas kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää jäisiä mustikoita

HYVÄN MIELEN AAMUPUURO

gluteenittomia kaurahiutaleita
vettä
suolaa
-hauduta em aineksista paksu puuro ja mausta suolalla

mantelimaitoa
1 tl kookosöljyä
-ohenna puuro mantelimaidolla ja lisää kookosöljy

-nauti puuron kanssa:

2 tl luomu maapähkinävoita
mustikoita
banaania
pellavansiemeniä

TAIVAALLINEN KOOKOSJUGURTTI

n 2 dl kookossoijajugurttia
mansikoita
mustikoita
cashewpähkinöitä
kookoslastuja
loraus hunajaa
-sekoita keskenään

Mä olen aivan hurahtanut Alpron kookoksen makuiseen jugurttiin. Ei maistu liikaa kookokselle, vaan just sopivasti. Sen myötä kuin olen oppinut nauttimaan aamupalasta olen oppinut nauttimaan myös aikaisista herätyksistä. Aamulla usein nousen klo 06.30 (välillä jopa viikonloppuisinkin), käyn Tobyn kanssa nopean pisulenkin sillä aikaa kun kahvi tippuu. Juon rauhassa aamun ensimmäisen kahvikupillisen ennen kuin menen herättämään koululaisia. Se on jännä juttu, vaikka muuten sosiaalinen olenkin, niin tarvitsen aamulla aikaa sen vartin verran itselleni. Sille, että olen aivan hiljaa ja luen kirjaa.

Hei, nyt kohti sulka- ja piippurassiostoksia! Huomenna olisi tarkoitus koristella virpomisoksat. Jotka nekin tosin ovat vielä visusti pajupuussa kiinni 😉 Palaan illemmalla kommenttien pariin. Nämä on taas niitä päiviä, kun blogi on iltaisin mun elämäni lasten mentyä nukkumaan. Miehen reissut ovat kyllä blogin kannalta antoisaa aikaa. En vain yksinkertaisesti osaa katsoa yksikseni illalla telkkaria, joten käytän hyödykseni ne illan tunnit blogin parissa. Mitä muutakaan sitä ihminen noina tunteina tekisi? 

SUPERIA KESKIVIIKKOILTAA,


perjantai 31. maaliskuun 2017

Uusi sähköautoystäväni

”Eletään helteistä heinäkuuta vuonna 1994. Kanadassa juuri saamani ajokortti polttelee taskussa. Vielä pitää malttaa hetki, tuumaa isäni. Valkoinen Nissan Micra odottaa jasmiinipuun alla ajajaansa. Ei sillä, pikkuisen siinä kotipihassa olen jo testaillut, miten kytkinjalka toimii. 10 metriä eteen, 10 metriä taakse. Toimiihan se, aluksi pomppuisasti, mutta pikkuhiljaa tasaisemmin. Radiossa Billy Ray Cyrus laulaa kaihoisasti särkyneestä sydämestä, itselläkin osa sydämestä on jäänyt rapakon toiselle puolen. Puunaan ja pesen tuota Lumikkiani ja otan tuntumaa autoon, kunnes vihdosta viimein saan ajoluvan myös Suomessa. Siitä lähtien olemme olleet erottamattomat; minä ja mun auto.”

Autot ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta yksi on pysynyt. Nimittäin se rakkaus autolla ajamiseen. Kuitenkin viimeisten vuosien aikana olen alkanut miettimään, että millaisen maapallon me noille lapsillemme jätämme. Miettinyt, miten minä omilla pienillä valinnoillani voin taata sen, että heillä riittää puhdasta ilmaa hengitettäväksi. Metsiä, joissa samoilla. Puhdasta ruokaa, jota syödä. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kaupalliseen yhteistyöhön Nissanin kanssa testaamaan sähköautoilua heidän Nissan LEAFin kanssa, tuntui kuin palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen.
Mitä tulee autoiluun, olen aikamoinen konkari. Kilometrejä on kertynyt parissakymmenessä vuodessa lukemattomia. Monia autoja olen ajanut ja kaikkien autojen kanssa tullut hienosti toimeen. Autolla ajaminen ja musiikin kuunteleminen on yksi rentoutumiskeinoistani. Enkä nyt tarkoita välttämättä kaupunkiajoa, vaan ajoa viljapeltojen viilettäessä ohi. Auringon painuessa hiljaa mailleen. Mitä tulee sähköautoiluun, niin olen vielä aivan noviisi. Tai vielä viikko sitten olin aivan noviisi. Tämän lyhyen koeajon perusteella voin jo todeta, että pelkäänpä, ettei paluuta entiseen ole. Sydämeni sykkii sähköautoilun puolesta.

”Istun tammikuisena pakkasaamuna aamuruuhkassa. Liikennevalot taitavat olla ihan tahallaan hitaalla. Juuri kun olisi kova kiire töihin. Yritän nähdä pakokaasupilven läpi, koska valo vaihtuu vihreäksi. Kurkussa tuntuu ilkeältä ja silmiä kirveltää. Silloin se ensimmäistä kertaa käy mielessäni; onko tässä mitään järkeä? Meillä kun on vain tämä yksi maapallo. Tuntuu hivenen julmalta, että kohtelemme sitä näin.  Minne nämä kaikki pakokaasut menevät? Luultavammin meidän kodin ikkunoihin ja tuuletusräppänöistä sisään. Sen verran mustaa jälkeä jää siivousrättiin. Valon vaihtuessa painan kaasua, dieselmoottori hurahtaa ja katson peruutuspeilistä, kun auton takaosasta lemahtaa samanlainen pakokaasupilvi kuin kanssa-autoilijoidenkin autoista. Tunnen syyllisyyden piston rinnassani.”

Se, missä bensiinillä tai dieselillä käyvä auto päästää jatkuvasti pakokaasupäästöjä, ei tuosta uudesta ystävästäni Nissan LEAFista pääse ajon aikana lainkaan päästöjä. Tämä ajatus lämmittää mieltä. Hyvän mielen autoilua, todellakin. Tiesittekö, että Norjassa joka kuudes auto on sähköauto? Suomessa sähköautoja on liikenteessä noin 1000. Aika hurja ero. Uskon ja luotan, että Suomessakin jossain vaiheessa saadaan sähköautojen osuus nousuun. Se tosin ehkä edellyttää ensinnäkin ihmisten ajatusmaailman hienosäätöä sekä tukia valtiolta. Norjassa tuetaan niin sähköauton ostoa vapautuksilla tietyistä veroista kuin sähköauton lataustakin. Ilmaisia latauspisteitä löytyy varsinkin suuremmista kaupungeista. Ja hei, mikä parasta; sähköautot saavat Norjassa käyttää bussikaistoja! Tuossa olisi jo itsellenikin kannustinta. Sen verran monesti tulee istuttua ruuhka-aikaan autojonossa ja mietittyä, että olisipa taksikuski, joka hurauttaa ohi oikeaa kaistaa 🙂

Kuten kerroin, niin olin todellinen noviisi sähköautoilun suhteen ennen kuin istuin alas Nissanin asiantuntevan tiimin kanssa. Tuon puolentoistatunnin aikana sain niin paljon tietoa ja sen myötä luottamusta siihen, että sähköautoilu on se tulevaisuuden juttu. Eikä vain tulevaisuuden, vaan jo tämän päivän juttu. Myönnän, että ennen kun sain tietoa sähköautoilusta, minulla oli tiettyjä ennakkoluuloja. Enkä varmasti ole ainoa. Muutenhan sähköautokanta Suomessa olisi jo lähtenyt räjähtävään nousuun.

”Kävelemme alas parkkihalliin ja näen uuden ystäväni. Tässä se nyt on, sinun autosi kuukauden ajan. Ensimmäinen ajatukseni on, että wau, sehän oikeasti näyttää ihan autolta. Istun alas autoon ja esteetikko minussa myhäilee. Onpas kertakaikkisen tyylikäs! Jos ulkoasu miellytti silmää, niin sisältä Nissan LEAF vasta namu onkin. Malttamattomana odotan, että saan lähtöluvan. Niin, voit laittaa pakin päälle, auto on nyt käynnissä. Tässä vaiheessa katson epäuskoisena repsikan paikalle. Ihanko totta ja mitään ääntä ei kuulu? Pehmeästi rullaamme pois parkkihallista päivän valoon. Sähköauto on kuin ihan tavallinen auto, ilman päästöjä. Huomaan heti, että se on hurjan paljon miellyttävämpi ajaa. Hiljaisuus on rauhoittavaa. Siinä missä aiemmin olen arastellut Kehä I:n ruuhkia en tuon uuden ystäväni kanssa edes huomaa niitä. Moottoritiellä huomaan kesärajoitusten sallivan jopa 120 km/h vauhdin. Testaan rekkaa ohittaessani, miten uusi menopeli suoriutuu. Enkä jää jalkoihin. Päinvastoin. Matka kohti Tamperetta taittuu nopeasti musiikkia kuunnellen ja ajamisesta nauttien. Bosen kaiuttimet toistavat ääntä kuin konserttisalissa konsanaan. Energiatehokkaasti. ”

Toimintasäde Nissan LEAFissäni on jopa 250 kilometriä optimaalisissa olosuhteissa. Moottoritiellä en malta ajaa kuitenkaan kaasujalkaa säästellen, vaan ajan rajoitusten mukaan. Hämeenlinnassa pysähdyn pikalatauspaikalle, vaikka kojelaudan näytön mukaan autollani pääsisin vielä melkein 50 kilometriä. Kytken uuden ystäväni lataukseen ja käyn hakemassa kupin kahvia. Pieni tauko ajomatkan varrella tekee hyvää. Vajaan puolen tunnin päästä tuo 30 kWh:n akku on latautunut melkein täyteen ja jatkan matkaani. Ehdin kotiin juuri sopivasti viedäkseni tytön kaverinsa kanssa salibandytreeneihin.

Meillähän tuosta sähköautosta on lasten kavereiden piirissä tullut nähtävyys 🙂 Tämän viikon aikana esikoinen on tuonut ystäviään kylään ja kysellyt, että voidaanko mennä ajelulle. Ja niin me ollaan menty. Luukutettu samalla lasten suosikkimusiikkia Spotifysta ja nautittu elämästä. Itsekseni olen miettinyt, että onpa ihana iskostaa tuohon uuteen sukupolveenkin sähköautoilun ihanuus. Ehkä kuuden vuoden päästä, kun he ajavat autokoulussa ajokorttinsa on siellä jo käytössä sähköautot.

Uusi ystäväni latautuu mukavasti tarvittaessa yön aikana autokatoksessamme. Meillä on käytössä yösähkö, joten akun lataamiseen täyteen menee vajaa neljä euroa. Se tekee autoilun hinnaksi noin pari euroa sadalle kilometrille. Ei lainkaan paha, ainakaan minun mielestäni. Verrattuna siihen noin kahdeksan euron hintaan sadalla kilometrillä, mitä autot normaalisti vievät. Arkioloissa ajan kaupunkiajoa noin 20 – 30 kilometriä päivässä. Eli autoa ei tarvitse ladata usein. Kerta viikkoonkin riittää, kun ajaa taloudellisesti. Taloudellista ajoani voi seurata kojelaudan näytöstä. Minusta on näiden päivien aikana tullut ihan hifistelijä; tarkkailen eco-merkkivaloja. Yritän kerätä mahdollisimman monta puusymbolia kojelaudan näyttöön, jotka kielivät akkua säästävästä ajosta. Vaikkei välttämättä tarvetta akun virran säästämiselle olisikaan; pikalatauspisteitä löytyy täältä meidänkin kulmilta jo monia.

Voi, voisin jatkaa aiheesta vaikka kuinka paljon. Kuten huomaatte, niin olen aivan hurahtanut sähköautoiluun. Tulen seuraavan kuukauden aikana palaamaan vielä Nissan LEAFin ominaisuuksiin tarkemmin. Kerron myös miten sujuu pitkän matkan reissu Emilian luokse. Kaiken kaikkiaan olen ottanut missiokseni välittää teille sähköautoilun ilosanomaa sekä poistaa ennakkoluuloja mitä sähköautoiluun tulee. Mikäli teilläkin tuli yhtäkkinen palo testata Nissan LEAF sähköautoa, niin täältä voitte varata ajan koeajoon. Suosittelen, ette tule katumaan! Pienenä varoituksen sanana; sähköautoiluun jää koukkuun 🙂 Mukavana plussana miellyttävälle ajokokemukselle on päästöttömyys ja kustannustehokkuus. Ihan vain muutamia mainitakseni.

PIRTEIN PERJANTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ NISSAN


sunnuntai 26. maaliskuun 2017

Luonnollista kauneutta & arvonta

HEIPPAHEI,

ja oikein iloista huomenta! Toivottavasti siellä on sunnuntai alkanut rennoissa merkeissä. Kerroinkin teille tässä taannoin päässeeni Life ambassadoriksi vuodelle 2017 ja kyselin teiltä postaustoiveita liittyen luonnollisempaan hyvinvointiin. Yhdeksi suosituimmaksi postaustoiveeksi nousi luonnollinen ihonhoito. Ihanaa, sillä se on aihe, joka on lähellä sydäntäni. Kaupallisen yhteistyön myötä Lifen kanssa pääsin testaamaan heidän helmikuussa lanseeraamansa tuotesarjan. Life Body & Soul on hoitavien ihonhoitotuotteiden sarja, joka on kehitetty erityisesti pohjoismaiseen ilmastoon. Eli juuri sinulle ja minulle. Meille Pohjolan ihmisille, jotka olemme tottuneet tuuleen ja tuiskuun, pakkaseen ja helteeseen. Sarjan tuotteet sisältävät luonnollisia ja luomutuotettuja ainesosia ja ne on valmistettu Pohjolassa. Tuotesarjan tuotteet sisältävät 95-100% luonnollisia ainesosia.

En tiedä teistä, mutta itselleni hyvinvointi laajassa mittakaavassa tarkoittaa myös sitä, että pienillä valinnoilla pyrin kohti luonnollisuutta. Niin ravinnon kuin ihonhoidonkin suhteen. Koko repertuaaria en ole ajatellut vaihtaa täysin luonnonmukaiseksi, mutta jo pienillä päätöksillä ja valinnoilla saa paljon aikaan. Tässäkään ei tunneta ”joko tai ei mitään” -juttua vaan kultainen keskitie pätee. Kuten kaikessa elämässä. Joskus niillä ihan pienilläkin päivittäisillä valinnoilla voi olla suuren suuri merkitys pitkässä juoksussa.

Ennen kuin mennään tarkastelemaan sarjan suosikkituotteitani lähemmin on pakko kysyä yksi kysymys: Mitä mieltä olette tuotesarjan ulkonäöstä? Mun mielestä tässä on osuttu ihan täysin nappiin. Napakymppiin. Tuotteiden nimet ovat äärimmäiset fiksusti keksittyjä ja tuo konstailematon ulkoasu on yksinkertaisesti houkutteleva. Taisin ihastua näihin jo ennen kuin aloin tuotteita testaamaan. Life Body & Soul -tuotevalikoimasta löytyy kattavasti luonnonmukaisempia tuotteita aina suihkugeelistä vartalon kosteuttajiin. Deodorantista käsisaippuaan. Varsinkin talven ja tuon aurinkoloman jäljiltä ihoni kaipaa kosteutusta. Ennen kosteutusta se kaipaa hellää kuorintaa. Rub It In -vartalonkuorinta on ihanan täyteläinen ja jopa kermainen. Siitä löytyy muun muassa oliivinsiementä, aloe veraa, kookosöljyä ja kaakaovoita. Se missä aiemmin käyttämäni vartalonkuorinnat jättivät jälkeensä kiristävän ihon, tuntuu iho tämän kuorinnan jälkeen siloisen pehmeältä ja kosteutetulta. Kuorinta ennen aurinkolomaa on tärkeää, mutta kyllä itse koen, että aurinkoloman jälkeenkin on hyvä saada kuollut ihosolukko pois. Tämä kuorintavoide toi mieleeni Thaimaan spat sitruunaisella tuoksullaan 🙂

Make the Moist of it on hellävarainen kuivan ja herkän ihon suihkuvoide. Se jättää ihon aivan mielettömän pehmeäksi. Suihkuvoiteen ainesosat ovat 98% luonnollisia ja 100% vegaanisia. Meillä on esikoinen yliherkkä hajustetuille suihkutuotteille ja vartalovoiteille atooppisine ihoineen, joten tämä hajusteettomana sopii myös hänelle. Let’s Carpe -suihkugeeli on ollut meillä myös tiuhaan käytössä. Sen kasvisperäiset tensidit puhdistavat ihon tehokkaasti, mutta hellävaraisesti. Suihkun jälkeen iho tuoksuu hennosti ruusulle sekä mantelille. Viime päivinä on tullut hemmoteltua ihoa myös Spoil Your Skin -vartalovoille. Se on tehokkaasti kosteuttava ja tuoksuu ihanasti mantelille. Tämä Body Souffle sisältää muun muassa manteliöljyä, aloe veraa ja sheavoita. Verrattuna kuitenkaan aiempiin käyttämiini vartalovoihin, voi imeytyy yllättävän nopeasti ja iho ei tunnu lainkaan liian rasvaiselta.

ID

Niinä päivinä, kun ihoni ei kaipaa niin täyteläistä kosteutusta, valitsen käyttööni Get Yang -vartalovoiteen. Vaikka se on hieman kevyempi kuin tuo Spoil Your Skin, niin iho jää kuitenkin täydellisen kosteutetuksi. Manteliöljy, aprikoosinkiviöljy ja sheavoi tekevät ihosta sileän ja tasapainoisen. Tässäkin on se miellyttävä mantelin tuoksu, jota esiintyy useissa tämän sarjan tuotteissa. Todella montaa sarjan tuotetta saa joko sitruunan- tai mantelintuoksuisena. Itseäni miellyttää enemmän tuo mantelintuoksu, mutta veikkaan, että kesällä mennään kohti sitrustuoksua.

Koko sarjan ehdottomaksi suosikkituotteekseni nousi Touch Me Softly -käsivoide. Runsas ja täyteläinen käsivoide tuoksuu jälleen sille rakastamalleni mantelille ja jättää kädet ihanan pehmeiksi. Mutta ei rasvaisiksi, niin kuin jotkut käsirasvat tekevät. Kuinka moni teistä käyttää ihoöljyjä? Itse olen ihan noviisi ihoöljyjen suhteen, mutta nyt kun olen testaillut Life Body & Soul -tuotesarjan ihoöljyjä, niin täytyy oikein ääneen ihmetellä, että miten olen tullut toimeen aiemmin ilman näitä? 🙂 Öljyistä ehdoton suosikkini on tuo Arganöljy Get the Look. Se on varsin monikäyttöinen hoitoöljy ja sillä olen ihon lisäksi hoitanut kuivia kynsiä sekä kynsinauhojani ja auringonpolttamia hiusten latvoja. Aivan täydellinen ja monipuolinen tuote! Öljyn ainesosat ovat 100% luonnollisia ja kasviperäisiä. Öljyistä löytyy myös energisoiva Get Boosted -ihoöljy, rentouttava Ease Off -ihoöljy, raskausarpien hoitoon ja välttämiseen tarkoitettu Get Soft -ihoöljy sekä kuparin pigmenettien ansiosta kimaltava kasvo- tai vartaloöljy Get Glowin’. Auringon kultaaman ihon ei tarvitse välttämättä olla auringolle altistunut, sillä tuolla Get Glowin’ -ihoöljyllä saa kaunista hehkua ihan ilman aurinkoakin.

Kuten kerroin, niin ihon kimmoisuus on alkanut iän myötä vähenemään. Sisäisesti kollageenia ja ulkoisesti hellää huolenpitoa ja kosteutusta. Siinä allekirjoittaneen suunnitelmat iän veltostaman ihon ehkäisyyn 🙂 Ja juu, ehkä sitä aurinkoakin pitää jatkossa välttää. Nyt teilläkin on mahdollisuus päästä kokeilemaan Lifen Body & Soul -tuotteita. Vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommentikentässä, olet mukana arvonnassa. Sain arvottavakseni viisi Life Body & Soul -tuotepakettia (arvo n. 25 euroa / paketti).

Mikä tuote Lifen Body & Soul -tuotesarjasta kiinnostaa sinua eniten?

Käykäähän tutustumassa tuotteisiin paremmin Lifen nettisivuilla.
Arvonta-aikaa on yksi viikko eli arvonta-aika loppuu 2.4. klo 10.00. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Onnea tasapuolisesti arvontaan kaikille! 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

YHTEISTYÖSSÄ LIFE


keskiviikko 15. maaliskuun 2017

Täällä taas ♥

ID
HEISSULIVEI IHANAT,

eilinen päivä meni matkustamiseen ja nyt ollaan kotona! Yllättävän jouheasti meni kotimatkan 11 tunnin lento; näin vanhemmiten nuo päivälennot ovat luksusta. Ehtii katsomaan vaikka kuinka monta leffaa ja lukemaan kirjaa. Ei ole painetta sille, että pitäisi yrittää nukkua niin kuin yölentojen aikana. Lentokentältä kurvattiin suoraan hakemaan Tobya kasvattajalta hoidosta ja enpäs osaa sanoa, kumpi oli enemmän innoissaan jälleennäkemisestä; koira vai me 🙂 Eilisen illan ja tämän päivän perässäni on kulkenut pieni valkoinen varjo. Herkeämättä. Nyt on parkkeerannut päiväunille tuulikaappiin, etten vaan poistu ovesta ilman että hän on tietoinen asiasta.

Kuten kerroin, niin reissu oli erittäin onnistunut. Puoliakaan siitä ei tehty, mitä suunniteltiin, mutta ihan ne pelkät löffäilypäivätkin tulivat tarpeeseen. Reissu oli niin onnistunut, että oli tosi kiva palata kotiinkin. Harvemmin näin. Yleensä se reissuhaikeus iskee viimeistään vikana lomapäivänä. Juujuu, vaikkei haikeutta olekaan, niin kyllä täällä ollaan jo alettu ensi talvilomasuunnittelut 😉 Ai että, kun olisi vielä vanhan ajan matkatoimistoja ja pääsisi sinne töihin suunnittelemaan ihmisten reissuja. Nyt täytyy vaan laittaa se säästöpossu taas lihotuskuurille. Paljosta olen valmis luopumaan, jotta pääsen kerran vuodessa hyvinvointireissulle perheen kanssa. Laskin tuossa, että säästän vuodessa parin perheenjäsenen lentolippujen hinnat sillä, että en käy ripsi- tai kynsihuollossa kuukausittain. Se on paljon se! Tai osta merkkivaatteita juuri nimeksikään. Niin ne prioriteetit muuttuvat iän myötä. Jotenkin sitä haluaa satsata koko perheen elämyksiin enemmän kuin materiaan. Sydäntä lämmittää se, että ollaan pystytty tarjoamaan tytöillekin mahdollisuus nähdä maailmaa. Puhua paikallisten kielellä edes muutama sana. Ihana oli huomata, että esikoinen pärjää hienosti englannilla. Pikkuisempi ei ihan tuolla Thaimaassa espanjalla pärjännyt, mutta opetteli sitten tilaamaan laskun thaiksi. Erittäin ylpeä oli tuosta hälle suodusta tehtävästä, laskun tilaamisesta nimittäin 🙂

Kyllä tänä aamuna klo 03.30 herätessäni mietin, että seuraavan kerran voisi reissata saman aikavyöhykkeen sisällä. Mikälie tuota koiruliakin herätellyt, mutta alkoi suurinpiirtein noihin aikoihin vinkumaan ja oli sitä mieltä, että nyt olisi leikin aika. Puuh. Joten aivot lyövät tällä hetkellä hiukan tyhjää ja tekstin tuottaminen takkuaa. Palaan reissupostausten vastaamattomiin kommentteihin heti, kun tilanne helpottaa. Nyt on parempi sulkea kone ja ummistaa silmät hetkeksi. Illalla pitäisi väkisin pysyä hereillä, sillä en ajatellut ottaa tavaksi herätä samaan aikaan, kun Aamulehti kolahtaa postilaatikkoon…

Ihana olla taas kotona ja päästä arkeen kiinni ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. täällä on oikeasti kevät tullut! Eilen nähtiin pari joutsenta matkalla ja lunta ei ole enää juuri lainkaan. Mies yritti houkutella illalla hiihtolenkille, mutta saas nyt kattoo. Vesihiihdoksi taitaa mennä 😉