sunnuntai 18. maaliskuun 2018

Ihon hemmottelua & kauneudenhoitoa luonnollisemmin! (sis. arvonnan)

97

*kaupallinen yhteistyö: Life

HEIPPAHEI

ja sangen suloista sunnuntaiaamua ihanat! Se olen jälleen minä täällä, se Maria joka on hurahtanut luonnollisempaan hyvinvointiin ja jolla on kunnia jakaa tätä ilosanomaa teille tämänkin vuoden ajan Lifen brändilähettilään ominaisuudessa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa. Tällä kertaa keskustelumme aiheena on luonnonkosmetiikka.

Ollaan jonkun verran teidän kanssanne täällä blogissa sivuttu luonnonkosmetiikkaa. Olen kertonut, että viimeisen vuoden aikana olen pikkuhiljaa siirtynyt käyttämään enemmän luonnonkosmetiikkaa. Korvannut niitä vanhoja synteettisiä kosmetiikkaputeleitani luonnon omia aineita sisältävillä purnukoilla. Varoituksen sanana muuten, tähän luonnonkosmetiikkatouhuun jää koukkuun. Tuntuu, että uusia tuotteita syntyy kuin sieniä sateella ja kaikkia uutuuksia pitäisi päästä testailemaan 🙂

Kurvasin tuossa viime viikon tiistaina vielä vähän voipilaana Lielahden Lifeen oman Life-konsulttini Maaritin juttusille. Kuten aina ennenkin niin myös tuon tapaamisen jälkeen olin energiaa ja elinvoimaa täynnä. Sen lisäksi, että sain mukaani hurjan määrän tietoa luonnonmukaisesta kosmetiikasta, sain mukaani myös uusia tuotteita testattavaksi. Kiitos viime vuoden yhteistyön, osa tuotteista onkin minulla ollut jo käytössä pidempään. Yhtenä tavoitteenani tälle vuodelle oli siirtyä käyttämään täysin luonnonkosmetiikkaa niin ihon- kuin hiustenhoidossa että meikeissä.  Ihonhoidossa käytössäni on vallan luonnontuotteet, mutta hiustenhoitamiseen ja meikkeihin kaipaisin tänä vuonna toimivat luonnonmukaiset tuotteet valikoimiin.

”Mitä luonnonmukainen kosmetiikka on? Itse näen sen niin, että luonnonkosmetiikka on ennen kaikkea lempeä tapa hoitaa itseään. Mutta myös lempeä tapa luonnolle. Meillä kun on vain tuo yksi luonto, josta pitää pitää huoli. Sen takia olen viime vuosina alkanut kiinnittämään huomiota muun muassa siihen, ettei tuotteita, joita käytän ole testattu eläimillä. Luonnonmukaisia tuotteita ei ole testattu eläimillä. Meillä on myös vain yksi iho, suurin elimemme, jota tulisi vaalia. Tuotteilla, joissa olisi mahdollisimman vähän mitään keinotekoista. Meillä on tämä olemassa oleva elämä, joka tulisi handlata niin, että voisi hyvin jokaisella elämän osa-alueella. Olkoon ulkoinen itsestään huolehtiminen yksi näistä osa-alueista. Sitä ei kuitenkaan tulisi katsoa pelkästään irrallisena, vaan uskon vakaasti siihen, että mitä suustamme sisään laitamme, heijastuu myös ulospäin. Esimerkiksi ihon kunnossa. Viikon lomareissun jäljiltä, kun ruokailut oli vähän rempallaan, tajusin tämän jälleen. Iho reagoi ruokavalion radikaaliin muutokseen sameudella ja pienillä näpyillä.”

Olemme keskustelleet Maaritin kanssa paljon siitä, mitä minun ikäiseni 42-vuotias nainen voi tehdä pitääkseen ihonsa, ja toki itsensä kokonaisvaltaisesti, kunnossa. Jokaisessa keskustelussamme pinnalle nousee sana nimeltä kollageeni. Neljäkymmentä vuotta täytettyäni huomasin selvästi ihossani sen, että se alkoi menettää kimmoisuuttaan. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että kollageenia tuottavien solujen toiminta hidastuu merkittävästi jo 25-vuotiaana kulminoituen siihen, että nelikymppisenä nuo solut lopettavat kokonaan toimintansa. Iho ei ole enää niin kimmoisa ja pyrkii maan vetovoiman ansiosta alaspäin. Huh, mitä luettavaa, mutta tässä asiassa ei ole nyt syytä kaunistella 😉

Ennen kuin siirryn kertomaan ulkoisista luonnonkosmetiikan tuotteista, ajattelin nostaa esille tuotteen, jota olen nyt vuoden verran syönyt. Nimittäin kollageenijauheen. Muistatte varmasti viime vuodelta, kun kerroin, että kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee suurta osaa.  Skingain Beauty Booster -jauhe sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiinia, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Joten varsin monipuolinen tuo aamusmoothieen lisäämäni jauhe!

Nyt kun iho voi sisältä päin hyvin (kiitos kollageenijauheen sekä terveellisten elintapojeni), niin on aika siirtyä katsastamaan ihonhoitorutiinejani. Miten hoidan aamu- ja iltapesut? Miten hemmottelen itseäni ulkoisesti? Aamuisin minulla on tapana pestä kasvot ihan vain kylmällä vedellä. Taputella ne kuiviksi pehmeällä pyyhkeellä. Kasvovettä en ole aiemmin aamuisin käyttänyt, mutta jostain alkuvuodesta luin, että sitä olisi hyvä käyttää myös aamuisin ja olen huomannut, että se kyllä tekee ihon vastaanottavammaksi seerumille ja päivävoiteelle. Dr. Hauschka Kasvovesi elvyttää ihon luonnollisia toimintoja hellävaraisesti. Se kirkastaa ja elävöittää ihoa.

Ah, tuo kirkastus on se, jota ihoni tänä päivänä kaipaa! Taikapähkinän ja masmalon yhdistelmä aktivoi ihon aineenvaihduntaa ja saa ihon tuntumaan raikkaalta ja elinvoimaiselta. Mitä en tiennyt on se, että kasvovesi myös kosteuttaa ihoa. Se kosteutus kun on tällä iällä kaiken a ja o. Kasvoveden jälkeen ennen meikin pohjustusainetta seuraa se kosteuttavan aineen hellä taputtelu iholle. Näin keväisin siirryn jo suosiolla kevyempiin ihon kosteuttajiin. Itselläni kun on pintakuiva rasvoittuva iho (kyllä, edelleen), niin ne talvella käyttämäni täyteläiset voiteet eivät enää tule kuuloonkaan.

Olen kuukauden päivät käyttänyt aamuin illoin Puhdas+ Bee Venom -seerumia. Talvella käytin ko. sarjan voidetta. Bee Venom eli mehiläisen myrkky on uudenlainen keino häivyttää ihon ikääntymisen merkkejä ja kohottaa kasvoja luonnollisesti. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Tuo seerumi on ollut aivan suosikkini.  Se ei jätä liian rasvaista pintaa vaan sellaisen hyvän mattapinnan, jolle oikeasti voisi varmastikin jo levittää meikkivoiteen tai töpsötellä mineraalipuuterin päälle. Tiistaina Maaritin luona käydessäni sain käsiini tuotteen, josta koko some puhuu. Noh, ainakin melkein kaikki 🙂

Nimittäin Evolve Organic Beauty -hyaluronihapposeerumin. Se kuulemma toimii kaikille ihotyypeille ja tekee iholle ihmeitä! Palaan vielä tämän tuotteen käyttökokemuksiin myöhemmin, mutta sanottakoon heti, että luotto siihen on suuri. Se on huippukosteuttava ja lupaa vähentää ryppyjä merkittävästi. Tuo kimmoisuutta ja antaa iholle hehkua. Kuulostaa hyvälle!

Siinä lyhykäisyydessään ihonhoitorutiinini aamuisin. Joskus aamuisin kiireessä laistan kaikesta muusta paitsi kasvojen huuhtelusta, mutta iltaisin panostan meikkien pois pesemiseen. Ja vaikkei meikkiä olisikaan ollut, niin ilman iltapesuja en mene nukkumaan. Olen käyttänyt viime ajat puhdistukseen vaahtoavaa geeliä, mutta nyt sain testattavakseni Magical Konjac Sponge -ihonhoidon ihmesienen! Kyllä, tuolla sienellä pesen kasvot iltaisin.

Sientä löytyy jokaiselle ihotyypille erikseen ja itse asiassa tästäkin löytyisi kollageenia sisältävä sieni. Valitsin kuitenkin tuon ruusun terälehdistä tehdyn kasvojen pesusienen, sillä mitä lähemmäs kesää mennään, niin kasvoni tuppaavat rasvoittumaan. Sieni hillitsee talineritystä, tekee ihosta heleämmän sekä tukee samalla aikuisen ihon toimintoja. Aivan täydellinen siis! 

Mikäli olen käyttänyt päivällä meikkiä, niin sienen kanssa voi puhdistusta tehostaakseen käyttää Dr. Hauschka Puhdistusvoidetta. Kehäkukan, kamomillan, mäkikuisman, masmalon ja mantelin yhdistelmä palauttaa ihon rasvatasapainon sekä elävöittää ja kirkastaa ihoa hellävaraisesti. Puhdistusvoide vaikuttaa ihohuokosia supistavasti. Puhdistuksen jälkeen on kasvoveden vuoro, jonka olen oppinut imeyttämään iholle. Eli en sivele sitä vanulapulla vaan suihkutan tuosta kätevästä suihkepullosta suoraan kasvoille ja käsillä töpöttelen niin kauan että kasvovesi imeytyy ihoon. Toistan tämän muutaman kerran.

Silmänympärysvoiteen käyttö on sellainen, jonka aina laistan. Tiedän, että se ei ole lainkaan hyvä juttu. Mutta koska ryppyjä silmäkulmiin ei ole vielä tullut sen koommin, niin olen ajatellut virheellisesti etten muka tarvitsisi silmänympärysvoidetta. Aina aika ajoin tsemppaan asian kanssa, mutta viime aikoina se on jäänyt. Joskus silmäni ovat alkaneet punoittamaan silmänympärysvoiteen käytöstä ja olen tullut tulokseen, että silmänympärysvoiteen kuuluu olla ehdottomasti hajuton. Sitä on tuo testiin saamani Weledan Granaattiomena Silmänympärysvoide, joka sisältää muun muassa granaattiomenan öljyä ja arganiaöljyä.

Tämän jälkeen vuorossa on kasvojen kosteutus. Joko tuolla Puhdas + Bee Venom -seerumilla tai Evolven Organic Beauty -hyaluronihapposeerumilla. Joskus aikoinaan luulin, että rasvoittuva iho ei tarvitse kosteutusta. Mutta sitä se nimenomaan tarvitsee. Silloin muinoin kuivatin ihoni karrelle ja mietin, että miksi se vaan pukkaa rasvaa ulos. Sen yksinkertaisen asian takia, että se koitti kosteuttaa itse itseään. 

Yksi ulkoinen kauneusvinkkini on muuten myös se, että varsinkin meidän, ketkä kärsitään rasvoittuvasta ihosta, olisi syytä vaihtaa tyynyliina tarpeeksi usein. Itse teen sen kerran viikkoon. Hei ja tuohon piti vielä palaamani; rasvoittuvan ihon kanssa kyse ei ole enää näin 40-vuoden tuolla puolella kärsimisestä, sillä olen huomannut että tämä rasvoittuva kasvojen ihoni ei ole ihan niin altis rypyille kuin esimerkiksi kuivempi ihoalueeni tuossa dekolteella! Eli puolensa silläkin 🙂

Kuorin kasvojeni ihon noin kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa hemmottelen sitä naamiolla. Näissäkin olen siirtynyt luonnonmukaisiin tuotteisiin. Niistä lisää joku toinen kerta. Edellisvisiitillä Maaritin luona juttelin halustani saada pidemmät ripset, mutta luonnollisesti. Maarit antoi minulle mukaan Puhdas+ Beauty Oil -Risiiniöljyn, jota olen nyt aina iltaisin muistaessani levittänyt ripsien tyveen sekä kulmakarvoihin! Pienoista muutosta on jo havaittavissa 🙂 

Kyselinkin teiltä aiemmin neuvoja tuon liki 13-vuotiaan tyttäremme ihonhoitoon. Iho on sileä kuin vauvan peppu eikä siinä näy vielä murrosikä lainkaan. Silti huolellinen puhdistaminen on kaiken a ja o. Esikoisen iho on herkkä ja lievästi allerginenkin, joten Magical Konjac Sponge Aloe on oikea tuote, sillä se puhdistaa ihohuokoset ja kuorii hellävaroen kuolleita ihosoluja kasvoilta kirkastaen ihon pintaa. Samalla se kosteuttaa ihoa luonnollisesti ja tasapainottaa ihon pH:n.

Kyseessä on 100% luonnonsieni, joka ei sisällä väri-, lisä- tai säilöntäaineita. Kasvot ovat hieman atooppiset ja kuivat, niin ihmesienen kanssa voi silloin tällöin käyttää luomukookosöljyä. Esikoiselle sopii myös tuo sama kasvovesi kuin minulle, joka kosteuttaa myös hänen nuorta ihoansa siinä missä omaa, jo vähän ikääntynyttä ihoanikin.

Dr. Hauschka Med Jääruoho -tehovoide on omiaan esikoisen kasvojen, sillä se soveltuu juurikin kuivan ja atooppisen ihon hoitoon kosteuttaen ja suojaten sitä. Taiveihottumaan sekä kaulalle välillä ilmestyviin kuiviin läiskiin esikoinen saa jatkossa kokeilla Dr.Hauschkan Med Potentilla -akuuttivoidetta, joka katkaisee kutina- ja raapimiskierteen ja täten ehkäisee myös ihotulehduksia.  Se on jännä juttu, että kasvojen ihosta tulee huolehdittua esimerkillisen hyvin. Mutta sitten vartalon iho, toki sitäkin rasvaan, mutta voin myöntää, että siinä minulla olisi parannettavaa. Sillä se sama vähentynyt kollageeninmuodostus, joka veltostuttaa kasvojen ihoa, veltostuttaa yhtä lailla myös vartalon ihoa. Tutustuin vuosi takaperin Life Body & Soul -tuotesarjaan ja se oli menoa kerrasta. Ensinnäkin tuotteiden ulkonäkö on täysi kymppi, mutta tuotesarjan monipuolisuus ja tuotteiden laatu on se, jonka ansiosta ne ovat päivittäisessä käytössäni.

Hoitava ihonhoitotuotteiden tuotesarja on kehitetty nimenomaan pohjoismaiseen ilmastoon ja sen huomaa; tuotteet ovat erittäin tehokkaita! Ne sisältävät luonnollisia ja luomutuotettuja ainesosia, ja ne on valmistettu Pohjolassa. Kattavasti esittelin tuotteet viime vuonna tässä postauksessa, joten käykäähän vilkaisemassa. Tänään keskityn kertomaan teille miten pyrin hemmottelemaan ihoani Body & Soul -tuotteiden avulla. 


Let’s Carpe -suihkugeeliä on saatavilla myös raikkaana sitruksen tuoksuisena, mutta itse tykkään tästä pehmeästä ja miellyttävästä mantelintuoksuisesta geelistä. Se kosteuttaa kookosöljyn ja aloe veran avulla. Iho tuntuu ihanalta tämän jälkeen eikä se kiristä. Kesäisin käytän vartalon kosteuttajana Get Yang -vartalovoidetta, joka jättää ihon ihanan kosteutetuksi. Manteliöljy, aprikoosinkiviöljy ja sheavoi tekevät ihosta sileän ja tasapainoisen. Se imeytyy nopeasti, mikä on suuri etu. Kun haluan oikein hemmotella ihoani, niin hemmottelen sitä täyteläisellä Spoil Your Skin -vartalovoilla. Kerran viikkoon kuorin, jos muistan, vartalon ihon Rub It In -kuorintavoiteella. Se on ihanan täyteläinen ja jopa kermainen. Siitä löytyy muun muassa oliivinsiementä, aloe veraa, kookosöljyä ja kaakaovoita. Iho jää kuorinnan jälkeen silkkisen pehmeäksi eikä lainkaan kuivaksi.

Tuotesarjasta löytyy myös käsisaippuoita, deodorantteja, jalkojen hoitotuotteita sekä ihania öljyjä eri tarkoituksiin. Meillä on kylpyhuoneessa käsisaippuana Cleanse Your Consious -käsisaippua ja useampi vieraamme on jo ihastellut tuotetta. Lapsille olemme yrittäneet painottaa näin flunssa-aikaan, että käsiä saisi olla pesemässä koko ajan. Tämä käsisaippua ei juuri kuivata käsiä, mutta siitä huolimatta rakastan hemmotella käsiäni käsivoiteella. Touch Me Softly -käsivoide on kulkenut käsilaukussani vuoden päivät. Toinen tuubi on yöpöytäni laatikossa. Aivan älyttömän ihana ja riittoisa käsivoide, joka ei tee käsistä lainkaan tahmeita tai rasvaisia. Tuoksu on jälleen se miellyttävä manteli!

Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti! Kuten huomaatte, niin olen aivan hurahtanut aiheeseen. Eikä edes päästy hiustenhoito- tai meikkijuttuihin saatikka edes pintaa syvemmälle luonnollisemmasta ihonhoidosta. Palataan näihin vielä myöhemmin tänä vuonna! Nyt siihen arvontaan; sain arvottavakseni teidän ihanien lukijoiden kesken kaksi Lifen Body & Soul -tuotesarjan tuotepakettia (arvo á 50 euroa). Arvontaan osallistuminen on jälleen helppoa, vastaamalla alla olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttikentässä olette mukana arvonnassa:

Käytätkö luonnonkosmetiikkaa tai aiotko siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa?

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä eli 25.3. klo 10.00 Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Hei muistuttaisin teitä vielä parista tärkeästä jutusta:

 ♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20%koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥

♥ Lifen liikkeissä on meneillään ketjukampanja aina tuonne 1.4. asti, jonka aikana on huikeita tarjouksia tuotteista. Joten kannattaa piipahtaa Lifen liikkeessä sekä keskustella samalla Lifen ammattitaitoisen henkilökunnan kanssa, jolta saa myymälässä konsultaation kautta apua ja vinkkejä sopiviin tuotevalintoihin! ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 13. maaliskuun 2018

Top 5 hetkeä maailman ympäri

10

HEIPPAHEI TIISTAIHIN!

Siinä missä eilen illalla olin jo ihan varma, että kevät tulee vesisateineen päivineen, niin en olisi enää tämän päivän lumimyterissä niinkään varma 😉 No, niinhän sitä sanotaan, että näin keväisin uusi lumi on vanhan lumen surma. Voisi melkein pitää paikkansa. Tosin olen nauttinut lumesta ja talvesta täysin rinnoin. Mökkikautta ajatellen ja sen mökkijärven sulamista ajatellen tilanne näyttää vähän huonolta. Mutta eihän se tarvitse kuin muutaman oikein lämpimän ja tuulisen päivän, kun jäät lähtevät. Viime vuonna taisimme olla käynyt venerannassa ”jokojoko” -ajelulla tässä vaiheessa vuotta muutaman kerran. Veikkaan, että tänä vuonna olosuhteet tuolla venelaiturirannassa ovat sellaiset, että ei juuri kannata mennä autolla sinne kokeilemaan.

Tänään ollaan jalat visusti Suomen maan kamaralla ja nautitaan siitä, mutta ajatusten tasolla lennetään ympäri maapalloa. Tuossa kun sairaana makoilin oli aikaa ajatella. Ajattelin sitä, kuinka kiitollinen olen kaikista niistä reissuista, joita olemme saaneet perheenä reissata. Kuinka kiitollinen olen siitä, että kaikki on mennyt aina hyvin. Huikeita hetkiä on koettu matkoilla monia, mutta ajattelin jakaa kanssanne ne viisi sellaista, joita tulee useimmiten mietittyä tai jotka ovat syy palata johonkin paikkaan uudelleen. Tähän en ottanut mukaan tuota ultimaattista happy place:amme eli mökkiä, koska en lue sitä matkailun piiriin 😉

Pyhätunturin juurella

Ei ole Pyhän mökin voittanutta. Sen tuoksun ja tunnelman, kun ulko-oven avaa ja astuu sisään. Vaikka ympäri maailmaa on tullut reissattua, niin kyllä se vaan on Koti-Suomi ja Lappi, joka vetää pisimmän korren. Tunturin juurella olen onnellisimmillani. Muistan varsinkin yhden kerran monien joukosta, kun Lapin mökille saavuttiin. Se oli ensimmäinen kerta, kun sinne menimme isän ja äidin kuoleman jälkeen. Automatkalla vähän pelkäsin, että näinköhän tulee suru puseroon, kun tuntee tutun tuoksun ja näkee äidin ja isän kylpytakit saunalla roikkumassa. Tunne oli kaikkea muuta – se oli lämmin ja lohduttava ♥ Sitä se on tänä päivänäkin, joka kerta kun tuon oven avaa.

Malibun laiturin päässä

Lähdettiin Anaheimista ajelemaan kohti Los Angelesia eikä meillä ollut kiire seuraavaan hotelliimme Redondo Beachille. Päätettiin suunnata ylös Malibuun ja hyvä niin, sillä tuolla Malibun laiturin päässä olevassa kahvilassa vierähti kahvitauon sijasta pari kolme tuntia. Koko aiempi loma oltiin menty suunnitelmallisesti sinne sun tänne ja tuossa hetkessä vapaus oli kaikkein tärkeintä. ”Ei kai meillä täältä mikään kiire pois ole?”, kysyin ja koko porukan tuumin päätimme jäädä nauttimaan auringosta ja lounaasta. Lepuuttaa silmiä surffareissa laiturin vieressä ja kuunnella lokkien laulamista.

Sateisen päivän lounas Ubudissa

Sateinen päivä Balilla sadekauden keskellä. Vuokrasimme kuskin autoineen ja lähdimme Nusa Duasta joogailijoiden pyhään paikkaan Ubudiin. Samantien olisin voinut tuonne jäädä loppulomaksi. Ollakin, että Ubudin keskusta oli ruuhkainen, niin hieman kaupungin ulkopuolella löysimme rauhan. Lounaspaikkamme sijaitsi riisiviljelmien keskellä. Kuski huikkasi meille, että istukaa rauhassa, hän tulee jossain vaiheessa hakemaan. Maailman täydellisin nasi campur, maailman maistuvin Bintang, maailman paras seura ja maailman vehrein näky. Harmitus sadepäivästä katosi nopeasti tuossa hetkessä!

Oma parvekenäkymä Phuketissa

Our home away from home. Jo seitsemän kertaa. Näillä näkymin ensi vuonna palaamme muutaman vuoden tauon jälkeen katsomaan, miten se maailma makaa. Phuket on joillekin punainen vaate, meille se on tuon tutun hotellin osalta rauhaa. Pientä luksusta ja tuttuja kasvoja. Hymyjä vailla vertaa ja parvekkeella vietettyjä hetkiä auringon laskiessa. Niitä alkuillan hikisiä hetkiä, kun on römytty altailta tai mereltä huoneen viileyteen. Kun tytöt sulkevat meidät miehen kanssa parvekkeelle saadakseen rauhassa valmistautua. Viisas mies totesi eräänä päivänä tuolla istuessamme, että niin kauan kuin lasin pinta on korkeammalla kuin veden, on asiat aika hyvin. Ja näin se kuulkaa taitaa ollakin! Tuntuu, että olemme ajoittaneet reissumme tuonne aina niin, että laskuvesi on illasta. Sen takia ei paljoa tarvita tuohon, että lasin pinta on korkeammalla 😉

Burj Khalifan valoshow

Vaikka tästä ei ole aikaa kuin reilu viikko, niin silti se on kiilannut reissuhetkien top vitoseen. Emme tienneet vielä tuolla ollessamme, että tuota valaistusta ei ole tämän tästä. Luulimme sen olevan jokapäiväistä, kunnes kuulimme, että se on vain maaliskuun loppuun asti. Vajaa kymmenen minuuttia täyttä tykitystä. Toinen hienompia valoaiheita. Musiikilla. Vaikuttavin kohta oli se, kun tuon ylvään rakennuksen pinnoille piirtyi erämaa ja miehen käsi. Kädelle liihotteli kaukaa haukka (tai kotka). Sieltä kaukaa alkoi jo linnun ujellus, lähestyen meitä kuulijoita linnun mukana. Aivan fantastinen kokemus! Jos olette Dubaissa tai menossa sinne vielä tässä kuussa niin käykää todistamassa tuon maailman korkeimman rakennuksen valoshow. Ne siinä alapuolella olevat Dubai Fountainsien valotanssit eivät ole mitään verrattuna tuohon. (harmi etten ehtinyt vaihtaa laajakuvalinssiin…noooh, näkyyhän näistä kuvista osa rakennusta :D)

Niin hienoja hetkiä koettu, niin hienoja hetkiä edessä. Onneksi nuo meidän lapset ovat perineet nämä matkustusgeenit ja innon kokea ja nähdä uutta. Itse muistan tuossa iässä osanneeni Hassen ja Aurinkomatkojen kuvaston ulkoa. Kerroin ulkomuistista kohteiden hotellit ja niiden saamat tähdet, etäisyydet rantaan ja keskustaan sekä sen löytyykö uima-allas. Toista se on tänä päivänä; meidän lapset laittavat Google Mapsin päälle ja lähtevät talsimaan haluavansa kohteen kaduille. Esikoinen palasi eilen tuonne Dubaihin ja kertoi, että jos nyt lähdettäisiin autolla ajamaan sinne niin oltaisiin perjantaina perillä. Pitäiskö? 😉

”Travelling. It leaves you speechless. Then turns you into a storyteller.”

Rakastin kuunnella kaikkia meidän iskän tarinoita. Eniten kuitenkin niitä matkatarinoita. Yksi elämäni tavoite on se, että jossain vaiheessa mullekin olisi karttunut niin paljon matkan varrelta mukaan, että voisin jakaa muistoja. Tässä postauksessa oli jo hyvä alku. Iskän tarinointiin päästäkseni mun täytyisi kyllä matkustaa muun muassa Ulan Batoriin ja siitä Mongolian aavikolle telttamajoitukseen. Siperiaan ja sinne Novosibirskin laitamille juomaan vodkaa paikallisten kanssa. Sillä mä veikkaan, että ne todelliset tarinat eivät löydy välttämättä näistä turistikohteista. Vaan sieltä, minne ei ikinä olisi kuvitellut matkustavansa ♥ 

”I haven’t been Everywhere. But it’s on my list.”

TALVISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,


sunnuntai 11. maaliskuun 2018

Kaikki hyvin ♥

11

HEIPSUNHEI VAAN IHANAT!

Tulin pikaisesti huikkaamaan väliaikakuulumisia ja ne menee lyhyesti ja ytimekkäästi onneksi niin, että all good everyhting 🙂 Vielä ollaan pikkuisen toipilaana, mutta niin hirmuisen paljon paremmin voin kuin esimerkiksi vielä eilen illalla. Toki annan taudin parantua kunnolla ennen normiarkeen paluuta. Niin olen pääni puhki miettinyt, että mikä tämä tauti oli/on, mutta ei kai sen taudin väliä. Pääasia, että suunta on kohenemaan päin, eikös? Kaukaisena muistona vain on se keskiviikko/torstaiyö kello 1.27, kun vessasta sänkyyn mennessäni huomasin yhtäkkiä maailman mustenevan ja löysin itseni sängyn päädystä lattialla makaamasta. Tuossa vaiheessa vähän manasin, että olin lähettänyt miehen kellariin nukkumaan. Voimat kun eivät ihan riittäneet kerralla siihen, että olisi päässyt sänkyyn asti. Mutta loppujen lopuksi sinne pääsin. Näin jälkikäteen jo tämä hieman hihityttääkin, mutta tilanteen ollessa päällä hätä oli kyllä aikamoinen.

Sunnuntaivibat ovat siis tapansa mukaan kaiken jälkeen suloiset ja erittäin positiiviset. Eikä vähiten sen ansiosta, että jälleen kerran sitä on oppinut arvostamaan terveyttä. Niitä päiviä, kun ei ole vuoteen oma. Arvostamaan sitä, että ylipäätään kyse on vain väliaikaisesta taudista. Jollekin kun se vuoteenomana olo on jokapäiväistä. Vakavan sairauden tai muun taudin takia. Ei saisi miettiä, mikä tämän (määrittelemättömän, mutta sitäkin kettumaisen) taudin aiheutti, mutta olen miettinyt, että voiko yhtäkkisellä ruokavalion vaikutuksella olla osansa? En tarkoita nyt välttämättä eri maan eri bakteerikantaa vaan sitä, että koska olen alkuvuoden syönyt todella terveellisesti, niin onko mahdollisuus, että tautipeijakas iski sen takia, että lomalla rentoilin myös syömisten suhteen. Sokeria en vältellyt ja tuli loppuiltoina juotua muutama kuoharilasillinenkin. Vastustuskyky kun lähtee sieltä suolistosta, niin onko käynyt niin, että vaikka maitohappobakteerit oli käytössä, niin silti tuo ruokavalion totaalinen muutos yhtäkkiä oli shokki elimistölle. Se muuttui heikoksi ja antoi pöpön vallata.

En ala itseäni näistä soimaamaan, sillä nautin jokaisesta suupalasta, minkä lomalla söin. Ja mikä tosiaan pääasia niin se, että tänään on ensimmäinen päivä, kun päähän ei satu. Ensimmäinen päivä, kun pystyy olemaan pystyssä ilman tuskanhikeä ja heikotusta. Vaikka aamulla vielä pikkuisen lämpöä olikin. Tänään on ensimmäinen päivä, kun on rehellisesti ruokahalua! Se jos mikä on ihana asia kuulkaas. Ruokahalu. Yksi niistä asioista, jonka aina ottaa itsestäänselvyytenä. Mutta ei se sitä ole. Niin kuin ei mikään tässä elämässä.

Sen verran huushollasin, että vaihdoin puhtaat lakanat. Laitoin makkarin ikkunan auki ja annan  huoneen tuulettua. Seuraavaksi hyppään suihkuun ja puen päälle puhtaan pyjaman. Sujahdan takaisin vällyjen väliin ja luen. Tässä taudissa ei ole juuri voinut edes lukea, mutta eilisestä lähtien se on ollut onneksi mahdollista. Ostin uusimman Fjällbacka-sarjalaisen lukulaitteeseeni ja nyt on kriitilliset viimeiset hetket menossa.

Kiitos vielä ihan älyttömästi tsemppiviesteistänne; niin täällä blogissa kuin tuolla instagraminkin puolella ♥ Useat ovat toppuutelleet, ja aiheesta. Tiedän välillä olevani vähän holhouksenalainen kipeänä. Kuten kerroin, niin lepääminen on vaikeaa. Mutta silloin kun on tarpeeksi kipeä, niin jopa minä tajuan, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Silloin kun ei pysy pystyssä, niin ei sitä juuri muuta ole tullut tehtyä. Onneksi alkuviikolle oli jo aiemmin sovitut pari kotitoimistopäivää. En meinaan ihan heti uskaltaisi vielä auton rattiinkaan mennä. Sen verran kuitenkin silmät harittaa. Tiistaille olisi yksi palaveri, mutta tehdään tilannearvio uudelleen huomenna. Keskiviikolle olisi se sydänultra ruokatorvea pitkin, mutta täytyy huomenna konsultoida alan ihmisiä, että voiko sinne mennä kunnon puolesta / kannattaako mennä tartuttamaan sairaalaan muita, mikäli tämä sellainen tartuntatauti on.

Mutta hei, lippu korkealla! Toivottavasti sielläkin. Ja huspois tautipöpiläiset teiltä, keillä sellaiset ovat kylässä. Ilkeää aikaa vuodesta tämä, kun niin monta kantaa jyllää päällekkäin! Terveitä päiviä ja kevätaurinkoa. Sitä toivon ja toivottelen 🙂

SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 09. maaliskuun 2018

Suurin heikkouteni

14

HEIPPAHEI IHANAT!

Ja terkkuja täältä sängyn pohjalta. Vointi on kyllä jo ihan 100% parempi, kuin mitä se oli vielä eilen tähän aikaan. Mutta petipotilaana menee ainakin tämä päivä, sillä jalat eivät oikein kanna. Keskiviikkona töiden jälkeen aloin valittamaan miehelle, että miten voi olla ihmislapsi niin väsynyt. Laitettiin väsymys ja etova olo matkaväsymyksen piikkiin. Sen päänsäryn piikkiin, mikä alkoi lentokoneessa kotimatkalla. Ei se kuitenkaan kova ollut, vaan sellainen pikkuinen ärsyttävä jomotus, johon ei tarvinnut edes lääkettä.

Just oltiin päästy kotipihaan asioilta, kun oli pakko rynnätä sisälle ja vessaan. Siitä alkoikin yhdeksän tunnin h*lvetti. Mikään ei pysynyt sisällä ja kuume nousi yli 39 asteeseen. Päänsärky voimistui potenssiin ziljoona ja ei voinut muuta kuin vaikeroida sängyssä vessakäyntien välillä. Olo oli kuin rekan alle jäänyt muutenkin. Ei ollut lihasta, mitä ei olisi särkenyt. Voimia särkylääkkeen ottoon ei ollut ja yhdeltä yöllä löysin itseni surkuttelemassa sitä, että en pysty meneen pesemään edes meikkejä pois.

Olo oli niin hirveä jo muutenkin, eikä sitä parantanut se, että tunsin ihan mahdotonta syyllisyyttä ja porukan petturuutta siitä, että olisi ollut ihan pakko päästä töihin torstaina. Myyntikokoukseen, jota oltiin niin hyvin valmisteltu ja niin odotettu. Eilen aamulla kuumemittari näytti edelleen liki 39 asteen lukemia ja päänsärky ei väistynyt vaikka otin kaikki mahdolliset lääkkeet. Autolla musta ei ollut ajamaan, joten päätin ottaa lääkärin vasta illaksi, kun mies oli maisemissa.

Koska päänsärky oli niin lamauttavaa, niin työterveyslääkäri teki ihan oikein ja laittoi lähetteen ensiapuun. Siellä sain samantien sellaisen infektiomaskin ja pääsin nopsaa tippaan. Nesteytys alkoi vaikuttamaan erittäin nopeasti, joten veikkaan että osa eilisestä päänsärystä oli pitkälti nestehukasta johtuvaa. Sisään mut otettiin aivokalvotulehdusepäilypotilaana ja hoitaja kertoi, että valmistaudutaan ottamaan selkäydinnäyte. Onneksi tuo oloni hieman koheni ja neurologin tekemän kattavan tarkastuksen ja verikokeiden tulosten jälkeen tultiin siihen tulokseen, että tarvetta tuohon näytteenottoon ei ole. Pääsin kotihoitoon ohjeistuksena miehellekin se, että jos havaitsee voinnissani jotain hassua, niin kipinkapin takaisin.

Ja hei, elämä alkaa voittamaan! Päätä särkee edelleen hiukan eikä jalatkaan vielä kanna pitkiä matkoja ilman tuskanhikeä ja huimausta, mutta suunta on parempaan. Vähän aika sitten sain tietää, että influenssatestinkin tulos oli negatiivinen. Mikä tämä tauti on, niin siitä ei ole tietoa. Joku virus kuitenkin. Verikokeet olivat priimaa, mitä nyt crp virustaudille tyypillisesti hieman noussut.

Näiden parin päivän aikana olen tullut tulokseen, että mun suurin heikkouteni on se, että en anna itselleni lupaa olla heikko. Se ilmenee varsinkin näin sairastaessa. Onneksi sairastan erittäin harvoin, mutta silloin kun sairastan, niin en osaa antaa itselleni lupaa siihen. Tai osannut antaa aiemmin lupaa siihen. Mikä on erittäin typerää. Eilen aamusella päätin, että nyt on pakko. Pakko levätä ilman syyllisyyttä. Syyllisyys siitä, että en päässyt töihin  sai väistyä ja mikäs siinä, kun tiedän, että muu porukka hoitaa homman kunnialla kotiin. En ole korvaamaton, kukaan meistä ei ole. Sen tajuaminen helpotti.

Muutenkin olen siinä suhteessa mahdottoman huono sairastaja, että vaikka tiedän tyttöjen ja miehen pärjäävän vallan mainiosti, niin silti nousen  yleensä sängystä katsomaan, että onko reput pakattu, onko syöty, onko sitä ja tätä. Paitsi tässä sairaudessa. Nyt ei noustu sängystä eilen muuta kuin lääkäriin.

Olen tässä sängyn pohjalla miettinyt sitä, että miksi pitäisi olla niin pirun vahva. Heikkous ja sen näyttäminen on mun mielestä yksi kunnioitettavimmista asioista ihmisessä. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on itselleni jotenkin vaikeaa. Olen herkkä ja sen näytän. Mutta heikkouttani tai sen näyttämistä mun on vaikea hyväksyä. Itsetutkiskelun paikka, jahka tästä tokenen 😀

Kuvat ovat tiistailta, kun paistoi vielä ihana (keväinen) aurinko. Tänään ainakin täällä meillä Tampereella näyttäisi olevan takatalvi. Me jatketaan nyt pötköttelyä tuon mun karvaisen hoitsukamun kanssa, joka uskollisesti nukkuu jalkojeni päällä. Palaan vastaamattomiin kommentteihin kyllä, mutta nyt tähän väliin taas lepoa.

IHANAA PERJANTAITA & VIIKONLOPPUA ♥

PS. näitte oikein – Kate on päässyt jälleen seinälle; se perhostaulut keltaisuus alkoi tökkimään 😉 Tällä mennään ennen kuin saan idean uudesta taulusta…


perjantai 02. maaliskuun 2018

Onni on olla nainen. Onni on olla suomalainen nainen.

18

HEIPPAHEI IHANAT!

Me vietetään tämä perjanti vesipuistossa. Itse en ole vesipuistoihmisiä. Kuten en ole kylpylä- tai uimahalli-ihmisiäkään. Onneksi, mulla on vapaus valita. Hurjien vesilaskujen sijaan valitsin tänään paikan tässä varjon alla. Tukikohdassa, johon muu perhe käy tämän tästä poikkeamassa ja kikattaen kertomassa toinen toistaan hurjemmista vesiseikkailuista 🙂

Kuten kerroinkin, niin tällä lomalla silmäni ovat auenneet monen asian suhteen. Olen pannut merkille, että meitä on moneen junaan. Tarkkaillut ihmisiä ja heidän käytöstään. Nähnyt miten naiset, keltä näkyvät vain silmät kaapujen alta hikoilevat kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Siinä samalla kuin heidän miehensä pikkuisissa tangoissaan ottavat aurinkoa ja käyvät viilentämässä itseään uima-altaassa. Naisilla kun hotellin uima-altaalle ei ole asiaa tuossa asussaan. Olen huomioinut, että vaikka kaapua ei olisikaan päällä, niin joissain kulttuureissa on vain tapana, että mies menee ensiksi ovista. Mies on se, joka hoitaa perheen puhehommat ja nainen jättäytyy sivummalle. Ehkä jopa hieman alistuneen näköisenä.

Eikä siinä mitään, kunnioituksesta ja suvaitsevaisuudesta kaikkien uskontoa kohtaan tämä ei aiheuta minussa hämmennystä tai närää ja uskon, että naiset nauttivat silti ihan varmasti omalla tavallaan elämästään. Toivottavasti. Koska ei ole tietoa/kokemusta muusta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että olen suunnattoman onnekas synnyinmaani suhteen. Uskontoni suhteen. Onnekas siitä, että tuo isoin rakkauspakkaus avaa mulle ovet, sallii mun ottaa aurinkoa pikkubikineissä ja jutella uusille tuttavuuksille. Miespuolisillekin sellaisille. Saan juoda hikoilevan kylmän oluen rantatuolissa ja pulahtaa uimaan, kun siltä tuntuu. Suunnattoman onnekas olen, kun meidän perheessä kumpikin saa nauttia niistä elämän pienistä jutuista, joihin meillä on mahdollisuus. 

Mietin tuossa, että osaavatko nuo naiset nauttia niistä naisellisista turhamaisuuksista, joista itse en olisi valmis luopumaan. Kuten sääri- tai kainalokarvojen ajelusta. Tai jos he sen tekevät, niin tekevätkö sen vai miestensä takia vai oman mukavuutensa takia, niin kuin minä teen? Pystyvätkö nuo naiset nauttimaan uuden keväisen pastellivärisen paidan tuomasta säihkeestä katseeseen? Nauttimaan siitä pienestä tyydytyksestä, kun sovittamansa vaate istuu täydellisesti? Pystyvätkö he pitämään kropastaan huolta niin kuin me pystymme? Onko aikaa  urheilla vai meneekö kaikki vapaa-aika miehen onnelliseksi tekemiseen? Yhtä kysymysmerkkiä olen, sillä olen epätietoinen. Näistäkin asioista pitää ottaa selvää. Ylipäätään elämässä on niin paljon asioita, joihin haluaisi perehtyä, etten usko yhden eliniän siihen riittävän.

Kyllä olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on naisten asema loppupeleissä aika hyvin. Verrattuna moneen muuhun maahan. Sitä osaa olla onnellinen, että on nainen. Että on suomalainen nainen. Olkaahan tekin, jooko? ♥

PERJANTAITERKUIN,

PS. löysin nämä aiemmin julkaisematta jääneet kuvat koneelta ja ai vitsit, pitäisköhän taas yrittää kasvattaa otsis pois? Vaikka olen onnellinen nainen, niin onhan tämä naiseus (kuten ollaan monet kerrat täälläkin juteltu) välillä ”himppasen” hankalaa 😀 Mutta hei, niin kauan kuin naiseuden hankaluus liittyy ulkonäköön tai hiuksiin, niin meillä on aika hyvin oltavat!


« Vanhemmat
Uudemmat »