maanantai 12. lokakuun 2015

Toivepostaus: Lapset ja ruoanlaitto

IMG_6172IMG_6130 IMG_6133 IMG_6144 IMG_6149 IMG_6152 IMG_6158 IMG_6169IMG_6173

HEISSULIVEI VAAN!

Arvatkaas, mikä mulla oli maanantaiaamun eka ajatus? No mehupaasto. Viikonloppuna kun ei päässyt flunssaisena liikkumaan ja ruokailutkin oli vähän niin ja näin, niin tuntuu, että kroppa kaipaisi kunnon puhdistautumista. Sitten bongasin Jannin blogista vielä aamusella mehupaastoaatokset ja päätin sellaiselle ryhtyä. Enää ei puutu kuin mehulinko. Aika olennainen osa mehupaastoa 😀 Joten mehupaasto alkaa heti, kun saan nettailtua vähän noita mehulinkoja ja sellaisen ostettua. Jos on suosituksia hyvästä ja edullisesta mehulingosta, niin saa vinkata. Yksi syy tähän tukkeutuneeseen oloon on se, että viikonloppuna tuli syötyä riisiä ja perunaa. Vähän ehkä liikaakin. Just niitä aineksia, joita viikolla välttelen. Sen takia välttelen, että ne tekevät olon jotenkin turvonneeksi.

Aasinsiltana riisistä lasten kanssa kokkailuun. Meillä on tuo rakas esikoinen ollut mun ruoanlaittokamuna aina siitä lähtien, kun täytti 6 kk ja sai istuttaa syöttötuoliin. Siitä lähtien syöttötuoli on ollut keittiötason vieressä ja toinen tapittanut suurilla silmillään, kun äiti käristelee kastikkeita. Kapustat käteen ja Titi-nallemusaa taustalle. Sadepäivien pelastus tämä puuha. Siitä lähtien, kun on osannut seisoa tukevasti, on seissyt essu päällä jakkaralla ja tiskannut muoviastioita. Joo, kyllähän siitä sotkua tulee, kun lapset päästää valloilleen keittiössä, mutta ei se maailmaa kaada. Joten ottakaahan nuo pikkuiset pilttiposket mukaan askareihin.

Esikoinen on myös saanut tuon pikkuisemman innostumaan ruoanlaittamisesta ja kattamisesta. Mökillä usein saammekin istua valmiiseen aamiaispöytään. Sen verran meillä on luotu sääntöjä lasten ruoanlaitolle ja leivonnalle, että ilman jommankumman vanhemman kotonaoloa eivät saa käyttää hellaa tai uunia. Ettei vain satu mitään. Helposti kun innokkailta pikkukokeilta saattaa jäädä esim. levy päälle…

Ajattelin esitellä teille nyt ensimmäisen esikoisen kolmesta bravuurista; Keltaisen kanakastikkeen ja riisin. Keltaisen siksi, koska mummunkin kastike on keltaista. Lauantaina J linnottautui keittiöön ystävänsä kanssa laittamaan ruokaa. Ensin tekivät lounaaksi kanaa ja riisiä ja jälkkäriksi leipoivat kuppikakkuja. Jossain vaiheessa yritin heille painottaa, kuinka yhtä tärkeää kuin ruoanlaitto on se siisti keittiö. Että olisi koko ajan hyvä siivota siinä sivussa. Ei mennyt jakeluun ja keittiö oli kuin pomminjäljiltä. Elämä on 😉

Keltainen kanakastike
400-500 g broilerin fileepihvejä
1 prk (2,5 dl) ruokakermaa
2/3 Koskenlaskija-juustoa
kurkumaa
kanamaustetta
ripaus suolaa

-leikkaa saksilla fileepihvit pienemmiksi
-paista öljytetyllä pannulla, kunnes melkein kypsiä
-lisää kerma ja mausteet
(tuo kanamauste sisältää kurkuman, mutta jotta kastikkeeseen saadaan sitä keltaisuutta,
niin esikoinen lisää vielä kurkumaa)
-anna porista miedolla lämmölllä n.10 minuuttia
-lisää pilkottu sulatejuusto ja anna sulaa kastikkeeseen

*********************************************

Tarjoile riisin kanssa. Huomaan muuten, että meillä on tuo lapsi tullut ruoanlaitossa äitiinsä; me ei juuri kuulkaas määriä mittailla, vaan riisitkin kaadetaan kattilaan mututuntumalla. Välillä onnistuu, välillä ei. Sehän se ruoanlaitossa kivointa onkin, soveltaminen ja uusien juttujen kokeileminen. Kynttilänvalon, hyvän fiiliksen ja taustamusiikin lisäksi. Näillä eväillä ruoanlaitto ei voi mennä pieleen!

MAINIOTA MAANANTAITA IHANAISET,

alle


lauantai 10. lokakuun 2015

Avaimet onneen?

MOIKKELIS!

Toivottavasti siellä vietellään lauantaita leppoisissa merkeissä 🙂 Täällä ollaan otettu iisisti, lepäilty ja taivasteltu keittiössä, kun esikoinen ystävänsä kanssa päätti tehdä kuppikakkuja. (tähän tulisi se hikipääemoji 😉 Huomasin, että minussa on tapahtunut merkittävä muutos; se missä vielä pari vuotta sitten olisin hyperventiloinut sotkuiselle keittiölle on vaihtunut onnentunteeseen siitä, että toiset edes yrittävät. Että toiset saavat ajan kulumaan. Eikä vähiten, että saatiin iltapäiväkahville vähän palan painiketta 😉

Aina silloin tällöin heittelette postaustoiveita liittyen onnellisuuteen ja positiiviseen elämänkatsomukseen. Aika paljon olen tätä aihetta blogissa jo käsitellytkin, mutta tänään ajattelin vielä jäsennellä niitä asioita, jotka mun mielestä ovat tärkeitä onnellisuudessa. Ja believe you in me, olen onnellinen näiden ajatusten avulla.IMG_6237

1. Onni lähtee omasta itsestäsi

Kulunut fraasi? No mun mielestä ehkä kanssa vähäsen, mutta niin totta. Kukaan ei ole vastuussa sinun onnestasi paitsi sinä itse. Se, miten maailmaa katselee, millä asenteella täällä elää – se on kaiken aa ja oo. Ideaalilähtökohtahan olisi se, että mitä tahansa ympärillä tapahtuu, niin pystyisi säilyttämään sen oman sisäisen rauhan ja onnellisuuden. Käytännössähän tämä harvoin toimii, ainakin isojen surujen keskellä, mutta niistäkin ylipääsemiseen auttaa se, että on sinut itsensä kanssa. Tietää, että sen onnellisuuden saavuttaa omien toimiensa ja ajattelumallin kautta. Ei ole tuon rakkaan miehen tai lasten tehtävä tehdä minut onnelliseksi.

2. Älä jää vellomaan suruun/negatiivisiin asioihin

Vaikka voin väittää kirkkain silmin, että elämäni on ollut superonnellista, niin eihän se sitä ihan jokainen sekunti ole ollut. Mutta kokonaisuus ratkaisee. Varsinkin viimeisen parin vuoden sisään on elämääni sisältynyt tapahtumia, joita ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan tapahtuvan. Asioita, jotka oikeasti olisivat voineet saada ihmisen luhistumaan. Ellei olisi sitä palavaa halua nousta sieltä surusta ylös. Suru tulee surra ja uskokaa, että on ollut niitä päiviä, että itsensä ylös sängystä saamiseen on tarvittu miljoona kiloa tahdonvoimaa. Mutta se tunne, kun suru helpottaa – sitä ei voita mikään! Kun välillä käydään pohjalla, niin oppii löytämään onnen myös niistä pikkuisista, yksinkertaisista asioista. Elämän pienet kompastuskivet eivät tunnu enää mahdottomilta, vaan niihin osaa suhtautua järkevästi.

IMG_62383. Älä vertaa itseäsi muihin

Vaan vertaa itseäsi siihen, millainen olit ennen. Miten olisit suhtautunut tiettyyn asiaan vuosi sitten. Sen oman henkisen kasvun näkeminen on palkitsevaa, suosittelen 🙂 Ainoa, jonka voit tässä elämän kisassa voittaa on oma itsesti. Ei tarvitse olla sitä samanlaista punaista Audia kuin naapurin Maralla, sillä ei tämä elämä voi olla paremmuustaistelua ulkoisista avuista. Ole onnellinen vaikka siitä, että pystyt kuuntelemaan miestäsi empaattisemmin ja olla enemmän läsnä kuin aiemmin. Tähän kohtaan voisi sanoa, että älä ole kateellinen muiden elämästä. Jatkuva muiden ihmisten kadehtiminen on ihan hirmuisen työlästä. Sekä sinulle että sille kadehdittavalle.

4. Opettele olemaan myös itsekäs

Aina hehkutetaan, kun ollaan niin epäitsekkäitä. Ikään kuin se olisi maailman hyveistä hyvin. Aiemmin olin epäitsekkäistä epäitsekkäin ihminen. Lasten myötä sitä on luopunut itsekkyyden rippeistä ja asettanut toisten tarpeet omien edelle. Ja näinhän se kuuluu ollakin. Nyt kun lapset eivät enää tarvitse ihan joka sekunti valvovaa silmää, niin on mun mielestä vain oikein olla hieman itsekäs ja järjestää omaa aikaa itselleen. Nauttia kahvikupillisesta tai lähteä lenkille. Tähän itsekkyysnäkökulmaan liittyy myös se, että ei ole väärin jos ei tykkää kaikista ihmisistä. Mä olen sitä mieltä, että kaikkien kanssa on suotavaa tulla toimeen, mutta kaikkien ystävä ei tarvitse olla.

5. Löysää nutturaa

Huumorilla pärjää aika pitkälle ja myös sillä, että ei kaiken tarvitse olla täydellistä. Kukaan ei siihen kuole, jos pyykkikasa odottaa viikkaamista pari päivää. Sieltä voi mennä sorkkimaan ne sukat jalkaansa, jotka just ko.päivänä haluaa. Mä olen ollut aiemmin aikamoinen kotinatsi tuon siivoamisen suhteen. Elämänlaatu on parantunut, kun olen hieman antanut periksi 😉 Olen myös aiemmin liian herkästi kieltänyt ja komentanut lapsia. Mutta niin kauan kuin leikit ja toiminta on sellaista, ettei siitä aiheudu vahinkoa toisille tai omaisuudelle, se on ihan ookoo. Lapset on terveitä, kun leikkii. Vaikka se sitten olisi iltahepulissa juoksukisa olkkarin päästä toiseen. Vaikkei sitä ehkä itse jaksaisi kuunnella, mutta aikansa kutakin; pian ne lapset kuitenkin siitä hiljenevät unillensa.IMG_6240

6. Liiku, liiku, liiku

Toistan itseäni, kun sanon että ilman liikunnan tuomaa endorfiiniä olisin vain puoliksi näin onnellinen. Onnellisuuteen vaikuttaa ihan hirmuisesti se tekemisen meininki yleensäkin. Ei voi jäädä sohvannurkkaan odottelemaan, että joku tulee hakemaan ulos. Vaan itseään niskasta kiinni ja menoksi. Välillä on toki hyvä olla ihan rauhassa, mutta pääosin niiden touhukkaiden päivien jälkeen olen ehkä kaikista onnellisimmillani.

7. Ole ystävällinen

Vaikkei onni riipukaan muiden ihmisten toimista, niin olemalla ystävällinen muille saan ainakin itseni tuntemaan onnelliseksi. Vaikkei sitä ystävällistä vastakaikua olekaan aina saatavilla, niin parhaani olen tehnyt ja se riittää. Mä olen yrittänyt tätä painottaa lapsillekin. Käytöstavat kunniaan jo pienestä lähtien. Sillä mitä paremmin sä kohtelet muita, sitä paremmin sua kohdellaan. Tosin jossain menee sitten raja; mielistelyyn asti ei kannata ystävällisyydessä mennä. Uskoisin, että mielistelevä ihminen kuluttaa itseään ihan hirmuisesti.

Hui, meni vähän syvällisemmäksi näin lauantain kunniaksi. Miltä em. kohdat teistä vaikuttivat? Mulle nuo ovat tosi tärkeitä. Ehkä tuohon olisi voinut vielä lisätä kohdan 8. Nauti arjesta, mutta se on niin selviö täällä blogissa, että ajattelin teidän tietävän sen sanomattakin 😉 Tällä hetkellä onni on siinä, että tunnen lämpimän taljan pepun ja selän alla, näen kynttilän liekin lepattavan ja kuulen astianpesukoneen hurisevan. Ilta-aurinko paistaa vielä hetken viistosti olkkarista tähän ruokatilaan. Mutta sitten kun ilta-aurinko lakkaa paistamasta, niin ajattelin sytyttää ekaa kertaa tänä syksynä nuo pallovalot, jotka ripustin lukunurkkauksen peilin syrjään roikkumaan 🙂

ONNELLISTA LAUANTAI-ILTAA,

alle

PS. mitä mieltä te olette näistä hieman pohdiskelevista postauksista? Luetteko mieluummin niitä normipostauksia soljuvine arkipäiväisine (pinnallisine) ajatuksineen? 🙂

PSST. tämä pikkuinen sillisalaattiblogini on ehdola Indiedaysin Blog Awardseissa Lifie-kategoriassa. Täältä pääset katsomaan ehdokkaita ja antamaan äänesi valitsemallesi blogille.


perjantai 09. lokakuun 2015

Perjantaimyyssit…

IMG_6114IMG_6109 IMG_6112 IMG_6121 IMG_6122 IMG_6125….jep, herkkuruoat puuttuvat :/

MOIMOI!

Saako päästää pari ärräpäätä? Olin niin onnellinen, kun selvisin siitä flunssasta reilu viikko takaperin. Kuumepiikki ja that’s it. Meni päivän levolla ohitse. Nautin suunnattomasti tuossa välissä Pispalan portaista ja ulkoilusta raikkaassa syysilmassa. Töissä riitti virtaa ja olo oli euforinen. Tuollainen flunssa kun saa aina arvostamaan terveitä päiviä. Mutta mitä vielä. Pari päivää on nyt tuntunut hassulta kurkussa ja dokka on ollut vähän dukossa. Tänään töissä alkoi tuntumaan siltä, että kuume nousee. Pistin tuon tosin aika hektisen päivän piikkiin. Kurkku kipeytyi ja neljän jälkeen kotiin tullessani linnottauduin suoraan takkahuoneen sohvalle. Uni tuli samantien.

Kuumetta tuntui olevan enemmän, mutta lukemat ovat juurikin sellaiset ärsyttävät 37.9. Kuppi kuumaa kaakaota, Glorian Ruoka&Viini -lehti, Vain elämää, Posse ja lepoa. Vielä täältä noustaan ja huomenna yritetään ruokamyyssejä uudelleen. Niin, meillähän sairastaa jollain tasolla 3/4 perheestä tällä hetkellä, joten oli pakko siirtää Helsingin reissua reilulla kuukaudella eteenpäin. Sunnuntaina olisimme jatkaneet Hkistä sukuloimaan eikä lenssuisena viitsi mennä. Varsinkin, kun on kyse vanhoista ihmisistä, joilla immuniteetti ei ole enää kovin hyvä. No, mies joutuu huomenna lähtemään koulutukseen Hesaan, mutta me muut parantelemme kotona. Pikkuisemmalla on ollut ihan hirrrmuinen yskä jo yli pari viikkoa ja nyt tuntuu äänikin lähtevän ja keuhkot pihisevän. Katsotaan, josko huomenna käytäisiin molemmat lääkärissä…

Tässä sohvalla maatessani olen kuulkaas taas miettinyt, kuinka onnekas sitä on, että kyse on vain flunssasta. Joten ei parane valittaa. Tämä menee lepäämällä ohi ja on ihan omaa tyhmyyttä, mikäli nyt ei malta levätä 🙂 Ajattelin kyllä, että jos tämä oikeasti menee levolla ohi eikä kuumetta enää huomenna ole, niin sunnuntaina käyn katsastamassa Mansen Blogikirppiksen (ks. tiedote alla olevasta postauksesta). Siellä siis ehkä nähdään! Nykäiskäähän hihasta, jos tunnistatte 😉

IHANAA PERJANTAITA &
SUPERKIVAA VIIKONLOPPUA,

alle


perjantai 09. lokakuun 2015

Menovinkki viikonlopulle!

HEI HUOMENTA,

tulin pikaisesti ennen viikon vikaa työpäivää huikkaamaan teille ihan supersiistin viikonlopputapahtuman. Täällä Tampereella kokoontuu ihana joukko bloggaajia Mansen Blogikirppiksellä. Jos ei sunnuntaille ole ohjelmaa ja liikutte täälläpäin, niin suunnatkaahan tuonne Finlaysonin aluelle tekemään hyviä löytöjä. 12116012_721594207947245_8192679927761857377_n

Ekalle 50 kävijälle luvassa huikea goodiebag! 🙂 Harmittaa, etten itse päässyt tuonne myymään, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Ja hei, voihan se olla, että ehdin Helsingistä vielä loppumetreillä mukaan fiilistelemään. Alla vielä Mansen Blogikirppiksen fb-sivuilta kopioitua hyödyllistä informaatiota Blogikirppiksestä:

KENELLE? Ihan kaikille.
MITÄ MYYNNISSÄ? mm. vaatteita, sisustusaarteita ja lastenvaatteita. Myös bloggaajien omaa tuotantoa.
PYSÄKÖINTI. Lähimmät pysäköintipaikat ovat Plevnan pysäköintitalossa tai P- Frenckellissä.
MITÄ MUUTA? 4 tamperelaista designyritystä myymässä omia tuotteitaan sekä 7 bloggaajaa hääräämässä taustajoukoissa.
ENTÄ JOS SATAA? Ei haittaa, ollaan sisällä.
MAKSUTAVAT. Varaa mukaasi käteistä, mielellään pientä rahaa. TAI maksa Mobilepay:lla, Danske Bankin mobiilisovelluksella, jos kaupan molemmilta osapuolilta löytyy kyseinen sovellus.

******************************

Nyt hösseliksi! Illalla sitten palataan perjantai-illan myyssien merkeissä 🙂

PERJANTAITERKUIN,

alle


tiistai 06. lokakuun 2015

Precious moments ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKAMOI!

Tiedättekö tunteen, kun välillä on vain pakko pysähtyä. Istua alas ja avata aistit. Viikonloppuna koettiin mökillä niitä hetkiä…

…kun pysähtyy tuijottamaan ympärilleen.
…kun yhteys ulkomaailmaan katkeaa.
…kun ei tarvitse puhua yhtään mitään.
…kun silmänurkka väkisinkin kostuu.
…kun sitä tajuaa jälleen, kuinka onnekas on.
…kun ei yksinkertaisesti voi lakata ihmettelemästä luonnon kauneutta.
…kun yrittää olla miettimättä liikaa, ettei haikeus valtaa mieltä.
…kun muistaa jälleen sen, mikä elämässä on tärkeintä.
…kun tekisi mieli jättää kamerakin omillensa ja tallentaa näkymät muistiin.
…kun ei yksinkertaisesti näin pysty tekemään, sillä miettii että arjen kiireessä näkymä verkkokalvolta sumenee.
…kun toivoisi, että aika pysähtyisi.
…kun tajuaa, että näin ei tule tapahtumaan.
…ja kun muistaa taas sen, että pitää elää hetkessä.

Näitä tällaisia hetkiä tarvitsee aina silloin tällöin. Tuntuu, että ruuhkavuosien keskellä olisi jopa suotavaa ajautua tällaisiin hetkiin 🙂 Se on uskomatonta, kuinka paljon luonnosta saa voimaa 

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle