Huhhahhei, mistäköhän sitä aloittaisi…siitäkö kun maanantai-iltana itselleni nousi jälleen kuume ja lähdin lääkäriltä pakkolepomääräyksen ja uuden lääkekuurin kera vai siitä, kun jouduimme tiistai-iltana soittamaan äidilleni ambulanssin? Vai siitä, kuinka pitkältä kymmenen minuuttia apua odotellessa voi tuntua? Elämä on siitä jännä juttu, että kun tulee näitä yllättäviä shokeeraavia tilanteita, niin jostain saa sitä voimaa mennä virran mukana. Toimia rationalisesti. Eihän siitä kauaa ole, kun kirjoitin siitä elämän nälästä. Tällä viikolla on joutunut itsekin punnitsemaan taas näitä asioita ja miettimään, kuinka vahvaksi oma selviytymisvietti on tässä muutamien vuosien aikana kasvanut. Kuinka vahva on se halu elää ja pysyä arjen syrjässä kiinni. Tapahtui mitä tapahtui. Jo ihan lastenkin takia. Ei ehkä ole helpoin mahdollinen tilanne heillekään, kun oma rakas mummu makaa eteisen lattialla. Varmasti jätti jäljet, eikä vain lapsiin.
Enkeleitä oli matkassa, mutta tilanne on vielä hieman auki. Tänään mummun toiveissa on päästä jo vuodeosastolle, jotta näkisi Kauniit ja Rohkeat 🙂 Oma keuhkopöpö on jäänyt kyllä ihan tyystin nyt taka-alalle. Onneksi sain sen tiistaipäivän levättyä kokonaisuudessaan. Muuten tässä on kyllä suhailtu sinne sun tänne. Kuume on laskenut ja olo on kohentunut. Kyllä tämä tästä. Piti viikonloppuna lähteä koko perheen kera Helsinkiin yönylireissulle, mutta nyt peruimme sen. Ehtiihän sitä. Enkä lainkaan laita pahitteeksi, että pysymme kotona. Josko mummun tilanne tuosta nyt selkeytyisi niin saisi ehkä nukuttuakin. Muutama yö on menty erittäin vähillä unilla ja sen kyllä huomaa. Ajatus katkeilee ja tekstin tuottaminen on himppusen vaikeaa. Pahoitteluni siis kapulakielestä.
Vielä täältä noustaan! Ajattelin vain tulla huikkasemaan teille väliaikatietoja, ettette ihmettele mitä on tapahtunut. Tuollaiset parin päivän bloggaustauot kun ovat omalla kohdallani ihan utopiaa. En voi tosin luvata vieläkään paluuta normaaliin bloggausrytmiin. Mennään tilanteen mukaan, eikö vain? Kyllä te tiedätte. Kuvissa muuten ainoa kuvauskelpoinen huone meidän talossa eli tämä makkari. Muu koti onkin sitten ihan hävityksen kauhistus…mut se sallittakoon!
TORSTAITERKKUJA ♥
PS. kaiken tämän keskellä olen saanut yhden ruokaidean, joka toivottavasti päästään toteuttamaan huomen illalla. Fredagsmysiä siis näillä näkymin tiedossa 🙂





















