maanantai 25. huhtikuun 2016

Pieniä tarinoita hymystä

*yhteistyössä Indiedays ja Oral-B

HELLUREI!

Jaksatteko vielä vähän hymyjuttuja? No jos vielä tämän postauksen verran. Kuten todettua, niin itse olen vahvasti sitä mieltä, että hymy ja hymyily on yksi elämän ihanimmista jutuista. Ehkä maailmankaikkeuden kaunein sanonta on ”Hymy on ikkuna, josta näkee että sydän on kotona.”. Juuri näin. Tiedättekö, mikä teki muhun vaikutuksen tuon aviomieheni ekaa kertaa kohdatessani? Siis ennen kuin tutustuin häneen kunnolla ja silmä mittaili vain ulkoisia avuja. Se, että tuo ”jääkiekkoilijarenttu” (jep, mulla oli todella suuret ennakko-odotukset parin vaihdetun lauseen jälkeen 😉 hymyili kaunista valkohampaista hymyä. Ystävällistä hymyä. Hymy yhdessä juttelun lomassa pian viesti, että tällä ihmisellä on sydän kotona ja arvot paikallaan. Kunnes huomasin, että hymy vei myös jalkani alta. Sillä tiellä ollaan kuulkaas tänä päivänäkin. Hymy vie edelleen jalat alta.

OralB-2-820x1093

Itse luen hymyn ja silmiin katsomisen samaan kastiin. Ne kuuluvat molemmat niihin kultaisen käyttäytymisen sääntöihin. Jotka pitäisi opettaa jo kotona. Tästä tuli mieleeni eräs hieman surullinenkin tarina. Joskus kysyin hieman jurolta, mutta sydän paikallaan olevalta pitkäaikaiselta työkaveriltani, että miksi et koskaan hymyile. ”Koska kukaan ei ole opettanut hymyilemään.” oli vastaus. Menin sanattomaksi. Karu lapsuus oli jättänyt jälkensä. Joten arvon isät ja äidit, hymyilkää kotona. Naurakaa. Opettakaa lapsenne hymyilemään. Omalla esimerkillänne. Niin, että silmätkin hymyilee mukana. Naurakaa ja hassutelkaa. Rakastakaa 

OralB 3

Seisoin elokuussa vuonna 1993 Kanadan preerialla lentokentällä kimpsujeni ja kampsujeni kanssa. En tiennyt lainkaan, miltä tuleva isäntäperheeni näyttäisi. Joten päätin patsastella paikallani ja odotella, että minut löydetään. Ehkä hieman arastikin hymyillen. Eräs mies alkoi lähestymään minua ja totesi, että ”Maria, right?”. Isäntäperheeni isä sanoi, että oli tunnistanut minut hymykuopistani. Heh, tosin aluksi luulin, että sanoi ”pimples” ja koin pikkuisen alemmuuden kompleksia – justhan mä olin lopettanut lääkekuurin teini-iän finneihin ja iho oli hetken sileä kuin vauvan peppu. Ainakin omasta mielestäni. Autossa matkalla uuteen kotiini otin sanakirjan käteeni, sillä tajusin että tuo täysin vieras setä sanoikin ”dimples”. Se taisikin olla ensimmäinen vieras sana, jonka tuon vuoden aikana opin. Mitä lie hymykuopille tapahtunut nuoruusvuosien jälkeen, mutta tuolloin olin onnellinen, että minut tunnistettiin hymyni perusteella.OralB 1

Ihmiset, jotka hymyilevät ovat kovin helposti lähestyttäviä. Miettikääpäs tilanne vaikka kaupan kassalla tai ihan missä vain asiakaspalvelutilanteessa. Jos kassan takana seisova henkilö hymyilee, sitä herkästi hymyilee takaisin. Tervehtii ja vaihtaa muutaman sanan. Jos vastassa on myrtsi-ilmeinen ihminen, sitä helposti on itsekin hiljaa. Toki kohteliaasti kiitän ja sitä rataa, mutta kaikki ne ylimääräiset juttelut jäävät pois. Yleensä kyllä aina hymyilen, vaikkei vasta puoli hymyyn vastaisikaan. Olen huomannut, että jos itselläni on pikkuisen huonompi päivä, niin vastapuolen hymy saa omankin mielialan kohoamaan. Olenkin tainnut täällä kertoa aiemminkin, että olen ottanut tavakseni hymyillä ja tervehtiä hissiin mennessäni. Välillä saa kuulkaas sellaisia hymyjä takaisin että! Toisinaan taas katseen, joka hakeutuu häkeltyneenä hissin seiniä pitkin. Suurena haasteena olen pitänyt sitä, että miten saan hymyn välitettyä puhelinlankoja pitkin toiseen päähän. Olen työni puolesta tekemisissä asiakkaiden kanssa puhelimitse ja oikeastaan olen oppinut kuulemaan, milloin vastapuoli hymyilee puhuessaan. Äänestä tulee lempeämpi ja pehmeämpi. Vaikkei sitä valkohampaista hymyä näekään, sen kyllä tuntee.

OralB (1)

Olen nyt käyttänyt kampanjan myötä saamiani Oral-B:n tahnoja parisen viikkoa. Ennen kamppistahan tuskailin jo hieman tummentuneiden hampaideni kanssa ja päätin lopettaa kahvin, teen ja punaviinin juonnin. Mutta en yksinkertaisesti pysty lopettamana kahvin juontia. Onneksi näistä tahnoista on ollut suuri apu. Joka päivä aamuin illoin pesu Oral-B 3D White Luxe Perfection hammastahnalla kahden minuutin ajan ja sen jälkeen pesu vielä tuolla Whitening Accelerator -tahnalla. Aikaa kuluu alle kymmenen minuuttia päivästä. Se ei ole paljon!

Hei, tässä olisi vielä vajaa viikko käydä osallistumassa tuon huikean kannettavan suuhygienistin eli Oral-B PRO White 7000 SmartSeries -sähköhammasharjapaketin arvontaan. Jättämällä kommenttia aiempaan postaukseeni aiheesta, olette mukana arvonnassa. Lukijakilpailu päättyy 30.4.2016.

HYMYJÄ SINNE RUUDUN TOISELLE PUOLELLE LÄHETELLEN,

alle


sunnuntai 24. huhtikuun 2016

Ihana & inspiroiva päivä!

BID2016 8BID2016 16BID2016 7BID2016 14BID2016 9BID2016 10BID2016 15BID2016 12 BID2016 4BID2016 5BID2016 20BID2016 17 BID2016 19 BID2016 18 BID2016 13 BID2016 11 BID2016 6 BID2016 3 BID2016 2

MOIKKULI!

Mitenkäs siellä sujuu suloinen sunnuntai? 🙂 Täällä sujuu oikein kivasti! Vaikka eilen vähäsen harmitti, että jouduin jättämään Indiedays Blog Awardsit väliin, niin jotenkin sitä oli onnellinen tänä aamuna herätessään omasta sängystä. Hotelliaamiaisen sijaan söin terveellistä mustikkavaahtopuuroa ja kotimatkan sijaan kulutin pari tuntia reippaalla kävelylenkillä hurmurikummipojan kanssa. Pojat on poikii; siinä missä tyttöjen kanssa aikoinaan lenkillä ollessani ihasteltiin kukkia ja lintuja, ihastelimme nyt tuon hurmuripojan kanssa autoja. Aika hyvin tulee tuollaiselta kaksivuotiaalta automerkit!

Mutta vitsit, että meillä oli kiva päivä eilen! Puolivuosittain järjestettävä Bloggers’ Inspiration Day järjestettiin tänä vuonna rouheassa miljöössä Kattilahallissa. Joka olikin tuttu parin vuoden takaisista muotikuvauksista. Monta tuttua ja monta uutta tuttavuutta tuli nähtyä. Paljon naurua ja iloa. Kierreltiin ihanan Emilia -ystäväni kanssa näytteilleasettajien standeja ja välillä istahdettiin alas kuplivalle.

Olympuksen superhienolla pisteellä opittiin Flat Lay -kuvaamisen saloja itse alan ammattilaiselta Lars Johnsonilta. Säädettiin myös siinä samalla kameroidemme valkotasapainot kuntoon ja opittiin muutenkin valokuvaamisen saloja. Se on jännä juttu, että mitä enemmän valokuvaa, niin sitä riippuvaisemmaksi siitä touhusta tulee. Halu oppia uutta on ihan suunnattoman suuri. Sitä asettaa itselleen tietyt tavoitteet ja näkee tietyn vision kuvan lopputulemasta. Olen löytänyt itsestäni myös sen periksi antamattoman puolen. Esimerkkinä tämän illan texmex-projekti. Tiedän tasan tarkkaan, millaisia kuvia haluan ja niin kauan kuvataan, että sellaiset saan. Oli se ruoka sitten kylmää siinä vaiheessa tai ei 😉 Santa Marian pisteeltä saimme mukaamme näytekassit täynnä meksikolaisia makuja. No more boring meals -slogan sopii muhun ja ruoanlaittoon kuin nenä päähän. Mies palaa illalla työreissulta ja yllätämme hänet kera texmex feastin. Värikkäitä kuvia siis luvassa!

Kodin1 pisteellä ihastelimme kauniita kevätvärejä! Nyt kun meilläkin on siirytty kohti värikkäämpää sisustusta sen yhden vaalean liilan tyynyn kera, niin ehkä uskaltaudun kokeilemaan myös utuisen vaaleansinistä ja puuteriroosaa. Instrumentariumin standilla tutustuimme ihan huikean hienoihin Fuzion -malliston laseihin. Värikkäitä ja särmikkäitä. Huh ja jos on kamerakuume katala tauti, niin sitä on myös silmälasikuumekin. Nuo mun kolmet olemassa olevat pokat ovat niin tappavan turvallisia (lue: näihin Fuzion pokiin verrattuna tylsiä ;D), että seuraavaksi ostan kyllä särmemmät kehykset. Niissä saa olla muotoa ja väriä! Lisäksi maistelimme Cloettan suklaata, Nespresson kahveja, katsastimme Vilan muotia ja nautimme kansainvälisestä atmosfääristä. Joukossamme olikin monta kansainvälistä bloggaajaa!

Ihan huikean ihana päivä!
Kiitos Indiedays, Blogirinki, yhteistyökumppanit ja maan parhaimmat bloggaajakollegat 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 22. huhtikuun 2016

Perjantaiset

Perjantai 5Perjantai 1Perjantai 3Perjantai 8Perjantai 6Perjantai 10Perjantai 4 Perjantai 7
ILTAA IHANAISET,

olipahan perjantai! Eilen illalla esikoinen alkoi valittamaan kurkkuaan ja käsivarsiaan. Ajattelin, että lihaskivut johtuivat jumppatunneista ja kurkkukipu allergioista. Kahden maissa yöllä huuteli äitiä ja totesin kuumeen olevan pilvissä. Alkoi valittamaan huonoa oloa ja olinkin varma, että Mr. George on saapunut taloon. Mutta onneksi tuo huonovointisuus johtui vain kuumeen nousemisesta. Pari tuntia valvottiin yöllä ja aamulla heräsin pikkuisen silmät sikkurassa. Miten sitä olikin jo unohtanut, kuinka nuo yövalvomiset ottaa voimille? Kuume oli onneksi laskenut (kiitos yöllisen lääkityksen), sillä mun oli pakko mennä töihin.

Yöllä aloin harmistella en vain pikkuisen voinnin puolesta, mutta myös semisti alkoi harmittamaan lauantainen Helsingin keikka. Enhän mä nyt kipuista lasta voi hoitoon viedä. Mutta tiedättekö mitä? Tämä meidän tukiverkosto on kyllä ihan huikea. Veljen perhe oli valmis ottamaan potilaan siskonsa kera hoitoon lauantaiksi. Toki, jos kuume huitelee pilvissä, niin enhän mä nyt raaski toista hoitoon viedä. Siitä lähetään, että jos esikoinen on sitä mieltä, että äiti jää kotiin, niin äitihän jää kotiin. Tällä hetkellä on intoa piukalla menossa hoitoon ja kuumekaan ei ole iltaa kohden noussut.

Eikä siinä kuulkaas kaikki; veljen vaimo ilmoitti ennen puolta päivää, että koulusta opettaja oli soittanut. Siellä veljen perheessä on myös yksi potilas. Ei ihan mennyt putkeen huominen päivä 😀 Alunperin oli tarkoitus, että tuo tyttönelikko kera hurmurikummipojan pitää yllätyspäivää. Meidän tytöt saivat veljen perheeltä synttärilahjaksi yllätyspäivän kera kivan tekemisen ja ovat odottaneet tuota päivää kuin kuuta nousevaa. Noh, yllätyksiä tässä on viimeisen vuorokauden aikana ollut vaikka muille jakaa. Ja kuka tietää, ehkä siellä on huomenna neljä virkkua prinsessaa valmiina seikkailuihin ♥ Toivotaan vain ettei tauti tavoita meitä aikuisia…

Jos jotain positiivista, niin unohdin vallan ikävöidä siellä ulkomailla reissaavaa miestä kaiken tämän kiireen keskellä. Pianhan me nähdäänkin! Ehdin tuossa selaamaan postilaatikkoon kolahtaneen Glorian Ruoka & Viini -lehden ja mun on kyllä ihan pakko heti sunnuntaina leipoa tuollaista mansikkalakukakkua miehen kotiinpaluun kunniaksi. Namskis! Mutta sitä ennen yritän ehtiä laittaa teille huomiselle ajastettuna vähän terveellisemmän mansikkakakun ohjeen!

Nyt on huomiset vaatteet katsottu valmiiksi, kameran akut ladattu ja runsaasti iloista mieltä pakattu mukaan. Enää ei tarvitse kuin saada yhdet pitkät yöunet alle, niin eiköhän siitä hyvä tule. Ihanaa nähdä taas kaikkia blogikollegoita, työkavereita ja yhteistyökumppaneita! Nykäiskäähän hihasta, jos allekirjoittanut kulkee laput silmillä 😉

SUPERIHANAA VIIKONLOPPUA,

alle

PS. huomisen tunnelmia voi seurata Instagramissa (atmarias) ja Snapchatissa (atmarias)!


torstai 21. huhtikuun 2016

Easy gardening / Mrs Multasormi -wannaben pelastus

Yrtit 3 (1)Yrtit 9Yrtit 1 (3)Yrtit 2 (1)Yrtit 3 (3)Yrtit 4 (1)Yrtit 4 (3) Yrtit 1 (1)NO MOIKKAMOI!

Parasta terapiaa ihan mihin vain, ja varsinkin veroilmoitusten täyttämisen jälkeen, on upottaa sormet multaan. Vaikken mä vielä mikään puutarhuri olekaan kuin ajatuksen asteella, niin tuo toimii kyllä aina. Ulkona on vielä kovin kylmä, joten toistaiseksi kaikki istutusjutut tapahtuvat sisätiloissa. Kävin tänään pikaisesti Plantagenista hakemassa leikkokukkia ja huomasin Mrs Multasormi wannaben pelastuspaketin yrttien suhteen. Astiat, mullat, siemenet ja nimikyltit samassa setissä. Kyllä, tämän helpommaksi ei voi yrttien istutus mennä.

Nyt on yrtit siirretty keittiön ikkunan eteen odottelemaan versomista. Kuinkahan kauan näissä suurin piirtein menee, että kasvavat? Huomisen illan fredagsmys-ruokia en laske näiden varaan, mutta puhutaanko viikosta-parista, kun alkaa vihertää? Ja vielä yksi hölmö kysymys; kuinka usein näitä kuuluu kastella? Jos onni lykästää, niin pian olemme omavaraisia seitsemän eri yrtin suhteen 😉

Katselin myös orvokkeja jo ”sillä silmällä”, mutta ihan vielä en tohdi niitä istuttaa. Orvokit kyllä menestyvät kylmemmilläkin ilmoilla. Jopa mun hellässä huomassa orvokit viihtyy ihan mukavasti 🙂 Se, mikä orvokeissa vähän ärsyttää on se, että aika usein ne kasvavat sellaisiksi ylimittaisiksi. Pitäisi vissiin siinä vaiheessa vilauttaa saksia ja antaa uuden kasvuston kasvaa.

Joko siellä on kesän kukat istutettu? Musta tuntuu, että meillä pelataan varman päälle ja ostetaan taas niitä mummokukkasia eli pelargonioita. Ne muistaakseni kesti ihan mukavasti sitäkin, että joutuivat olemaan muutaman päivän ilman kastelemista. Tuo meidän takapiha kun on lämpimän kesän sattuessa kuuma kuin pätsi, niin ihan mitä tahansa herkkänahkaista kukkaa sinne ei parane laittaa!

ILOISIN TORSTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 20. huhtikuun 2016

Tyhjä talo & lempparisalaatti

Salaatti 4Salaatti 6Salaatti 8Salaatti 3 Salaatti 5 Salaatti 1HELLUREI!

Menipäs vähän myöhäiselle blogijutut! Iltapäivästä karkasin töistä kasvohoitoon ja ah autuus. Hei oikeesti, mä olen aina luullut että kasvohoidon jälkeen kasvot kuuluu olla punaisia pisteitä täynnä ja että kasvohoito on sangen kivulias kokemus. Kiitos tuon ihanan kosmetologin ihoni on täysin puhdas ilman mitään mekaanista puhdistusta. Aiemmin ei kehdannut lähteä kauppaan koko päivänä ihonpuhdistuksen jälkeen. Nyt kävin ensin ulkoiluttamassa äitiä maitokaupassa ja sitten veimme hurmurikummipojan ”kakulle” (lue: perunaleivokselle). En tiedä mistä noin pieni assosioi mut ja kakun, mutta usein sanoo ”Maijan kyytiin, kakkua!”. 🙂

Saateltiin tuossa mies työreissuun ja nyt on talo tyhjä. Vaikka kolmistaan täällä ollaankin tytsyjen kanssa. Pitkästä aikaa taas vuorossa vähän pidempi reissu. Ei auta kuin ottaa ilo irti, nukkua siskonpedissä, tehdä fredagsmys-ruoat naisväelle ja suunnata Helsinkiin lauantaina. Kivasti se aika kuluu ja sunnuntai-ilta tulee alta aikayksikön. Se on jännä juttu, että kun mies on poissa niin mulle ei juurikaan maistu edes ruoka. Tai ei jotenkin muista syödä. Ihan hämärää touhua, eikö? 😀 No tänä iltana söin ihan tämän hetken lempparisalaattiani; salaattipohja, eilisen keitetyt couscousit (kvinoa toimii myös), savulohta, avokadoa, oliiveja ja fetaa. Vain aurinkokuivatut tomaatit puuttuivat. Sekä se maailman paras ruokailuseura. Ikävä on kuitenkin terve tunne. Siitä tietää tuntevansa syvästi, rakastavansa. Ikävästä saa myös voimaa. Vaikka sen osa onkin vaikeampi, kumpi jää. Luulisin ainakin. Mut hei, nyt loppu nössöilyt ja herkistelyt. Taidan luukuttaa kuitenkin vielä pari kertaa Zen Cafen ”Tämä talo on tyhjempi nyt” -biisiä pyykin viikkauksen lomassa 😉

Huomasin muuten just, että noi sitruunatkin köllötteli mun vissylasissa lusikassa. Good for them. Ei auta. Ehkä saan pikkuisemman unipupun kainaloon yöksi.

KESKIVIIKKOILTATERKKUSIN,
alle