torstai 07. heinäkuun 2016

Mökkielämää & kesälukemista

HELLUREI IHANAT!

Saatte olla eri mieltä, mutta mä olen sitä mieltä, että sadepäivät rocks! 🙂 Se tunne, kun sade ropisee kattoon. Kun ulos mennessään tuoksuttaa sateen. Kun klapihommia tehdessään saa pitää goretexejä päällä. Kun saareen veneellä tultaessa tuulee sadepisaroita nassuun niin, että silmiä ei kärsi pitää auki. Se tunne, kun saa riisua märät ulkovaatteet kuivumaan takan eteen ja saa villasukat jalkaan. Kahvikupposen käteen ja nostaa jalat tuohon keittiön sohvalle.summer books (9 of 10)summer books (1 of 10) summer books (2 of 10)summer books (7 of 10) summer books (4 of 10) Klapihommien lisäksi ollaan tänään siivottu vierasmökkiä. Tehty sinne lokoisat oltavat ja lueskeltu kynttilänvalossa. Sain vihdosta viimein reilun kuukausi sitten aloittamani kirjan päätökseen ja sain ottaa luettavaksi Katherine Pancolin Mimmit-trilogian. Viime vuonna ahmin ko. kirjoittajalta Krokotiilin keltaiset silmätKilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Onko Katherine Pancol teille tuttu? Jos ei, niin suosittelen todenteolla. Jotenkin älykästä kerrontaa. Kaikessa keveydessään. Mielikuvituksellista, mutta samaan aikaan realistista. Mikään ei ole kivempaa kuin lukea kirjaa, joka saa ajattelemaan. Jossa ei vain liihotella maailmassa, jossa kaikki on hyvin. Tykkään kirjoista, joissa on koko elämänkaari. Joiden lukemiseen saa keskittyä ymmärtääkseen tarinan juonen. Voih, Carlos Ruiz Zafonin uutta kirjaa odotellessa…
summer books (5 of 10) summer books (6 of 10)summer books (3 of 10) summer books (8 of 10) summer books (10 of 10)

Divarit ovat olleen mun lempparipaikkoja jo ihan nuoruudesta. Muistan kesäisin hakeneeni muovikassikaupalla Sinä & Minä -lehtien lisäksi Harlekiinin romskuja. Ennen romskun ostamista varmistin aina kirjan lopusta, että siinä mennään naimisiin. Heh, ai miten niin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää jo silloin katsonut? 😀 Ai niin, selailin vierasmökistä löytyneestä Avotakasta asuntomessunumeroa vuodelta 2004. Pikkuisen näyttäisi trendit muuttuneen. Taidan olla vähän kalkkis, mutta ei ne sisustusratkaisut hassumpia olleet tuolloin vuonna 2004:kään.

Seuraavaksi luvassa hieman burritos-meininkiä. Pihvit ovat olleet maustumassa hyvän tovin. Yleensä ollaan tehty burritot broitususta tai jauhelihasta. Saas nähdä, miten täysliha siivutettuna niiden sisään taipuu. Joten ei muuta kuin takaisin ne goretexit päälle ja ruokahommiin. Avotulella pihvit ajattelimme paistaa, se maku kun on jotenkin vain niin infernaalisen herkullinen! Kaiken surun keskellä tunnen itseni tosi onnelliseksi. Mökkielämä on sangen mutkatonta. Lapset viihtyvät eilisten kirjastosta hakemiemme kirjojen parissa. Miehen kesäparta on niin yli-ihana, että mulla pyörii sukat jalassa, joka kerta kun toista katson 🙂 Elämä ylipäätään on kovin helppoa tällä hetkellä. En tiedä, onko sen tuon aamuisen meditaation ansiota vai minkä, mutta mulla on tunne, että sitä ollaan vahvasti elämänsyrjässä kiinni.

Hei, muistetaanhan olla valittamatta näistä sadepäivistä – ollaan vain onnellisia, että Suomen suvi on vähän oikukas. Onnellisia siitä, että meillä on vielä näitä päiviä. Päiviä, jolloin tehdä muistoja. Päiviä, jolloin nauttia hyvällä omalla tunnolla päikkäreistä. Päiviä, jolloin elää täysillä. Kyllä se aurinko vielä näyttäytyy, ihanat 

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

alle


perjantai 01. heinäkuun 2016

Uusia alkuja

P7010451P7010442P7010438P7010446 P7010440 P7010450MOIKKAMOI!

Hupsista, eilen tuli pidettyä jälleen tahatonta blogitaukoa. Iltapäivä kului keittiössä hääräillessä ja ilta istuttiin veljen perheen kanssa takapihalla. Espanjalaisittain. Ihanasta illasta tunnelmia blogiin ensi viikolla 🙂 Tänä aamuna aamukahvikupposen äärellä aloin pohtimaan sitä, että kuinka paljon uusia alkuja elämässä tapahtuukaan. Jokainen aamu on sellainen, jokainen kuun vaihde on sellainen, jokainen maanantai, jokainen elokuu koulujen alkaessa, jokainen vuoden ensimmäinen päivä. Kuinka monta mahdollisuutta meillä on ottaa uusi suunta elämässä. Ja toisaalta sitä, että onko tarvetta ottaa uusi suunta elämässä. Mä olen sitä mieltä, että aina on varaa pikkuisen parantaa omaa toimintaa. Varaa nauttia elämästä astetta enemmän.

Aina on varaa olla vielä ystävällisempi muille, armollisempi itselleen, hymyillä elämälle astetta leveämmin, oppia nauttimaan vieläkin askeettisimmista jutuista, olla tyytyväisempi olemassa olevaan ja osata kuunnella. Olla läsnä. Kuunnella myös omaa itseään ja tehdä asioita, jotka on hyväksi just mulle. Olla samalla epäitsekäs, mutta niin että se oma hyvinvointi ei kärsi. Opetella sanomaan ei, kun ei vaan jaksa. Sallia väsymys ja välillä ne kenkummatkin päivät. Kunhan tietää, että huomenna kaikki on taas paremmin. Aloittaa aamu puhtaalta pöydältä ja hymyillä sille peilikuvalleen samalla, kun pesee hampaita. Vaikka sieltä peilistä tuijottaa mörökölli, jolla on ilmestynyt maailmanluokan pahin finni keskelle otsaa. Ottaa juuri heränneet lapset kainaloon ja rutistaa oikein kovaa. Kertoa miehelle whatsupilla kuinka paljon rakastaa. Vastata ystävien viesteihin nyt eikä huomenna. Elää elämää täysillä ja niistä uusista aluista, uusista mahdollisuuksista, kaiken irtiottaen.

Today I choose life. Every morning when I wake up I can choose joy, happiness, negativity, pain…
To feel the freedom that comes from being able to continue to make mistakes and choices –
today I choose to feel life, not to deny my humanity but embrace it.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin teidän kanssa puhuttu, niin kyllä se on kuulkaas se asenne joka ratkaisee. Se, että välillä osaa katsoa maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi on vain plussaa. Se ei tee hallaa kenellekään, jos antaa haaveiden viedä. Jos osaa hölmöillä ja hassutella. Tehdä virheitä ja ottaa niistä opikseen. Tiedostaa elämän rajallisuuden ja perustaa kaiken toimintansa sen pohjalta. Elämä on tässä ja nyt!

Sellaista tajunnanvirtaa perjantaihin. Elämä on tässä ja nyt, mutta lisäksi se siirtyy tänään saareen. Miehellä alkaa vihdosta viimein loma ja pakataan auton peräkärryllinen mukaan tavaraa saareen. Sieltä tehdään sitten täsmäiskuja kaupunkiin. Tai jos siltä tuntuu, niin kärrätään se peräkärry takaisin kaupunkiin, ollaan kotona ja tehdään täsmäiskuja saareen. Fiilispohjalta mennään tämä loma. Ja aivan sama, vaikka säätiedotus näyttäisi kymmentä sadepisaraa. Sadepäivinä leivotaan pullaa, poltetaan kynttilöitä, luetaan kirjoja ja vaan ollaan. Ladataan akkuja. Kun aurinko paistaa pilvenraosta avataan kesähuoneen salusiinit ja käännetään kasvot kohti valoa.

Ei mulla muuta, kiitos kun olette olemassa 

LÄMPIMIN PERJANTAITERKKUSIN,

alle


keskiviikko 29. kesäkuun 2016

Paras päivä ikinä!

P6291602P6291609P6291586 P6291621P6291592P6291616 P6291594 P6291595 P6291603 P6291596P6291630 P6291605 P6291613 P6291624 P6291627P6291635-3

MOIKKAMOI

ja voi mahoton! Terkkuja junasta; jalat huutaa hoosiannaa. Ei allekirjoittaneella, mutta näillä kahdella maailman parhaimmalla shoppailukaverilla. Aamulla herättiin (kuulemma aivan liian) aikaisin, suunnattiin junalla kohti Helsinkiä ja taksilla mun blogipalaveriin Sörnaisiin. Koska ilma oli ihan mieletön, niin ajattelin että kävelemme sieltä keskustaan. Tuon liki kolmen kilometrin aikana laskin kuulleeni 17 kertaa lauseen ”Joko ollaan perillä?”. No oltiihan me loppujen lopuksi perillä. Apteekista haettiin pienemmän kantapäihin laastarit ja jälleen kärsi kävellä!

Lounas lasten valitsemassa paikassa, shoppailua Kampissa, kävelyä kesäisessä Helsingissä ja tyttöjen kanssa laatuaikaa viettäen. Näitä päiviä pitäisi harrastaa useammin. Tein tuossa pikagallupin ja kivointa kuulemma oli Cubus Kids (en tiennytkään tällaisen olemassaolosta), Starbucks, Ben&Jerry’s ja se, kun nähtiin julkkiksia…tai julkkis 😀 Heti junasta poistuttuamme näimme Duudsonien Jarpin. Tytöt kyllä yrittivät bongailla vloggaajia, mutta eipä sellaisia tuntunut näkyvän.

Raskas, mutta sangen ihana päivä takana. Käveltyä tuli monen monta kilometriä. Naurettua tuli enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ilo korville oli kuulla tyttöjen suusta päivän olleen paras päivä ikinä  Niin se taisi munkin mielestä olla. Laatuaikaa tyttöjen kesken. Lisäksi sain ostettua pari uutta mekkoa. Niitä sellaisia 3/4 hihaisia vähän paksumpia trikoomekkoja. Toisessa raitaa ja toinen yksivärinen. On taas syksyn ja talven varallekin työvaatteet, ajattelin. Kunnes muistin, että mun työkuviot rajoittuvatkin syksyn ja talven aikana kotioloihin ja blogiskeneen. No kuka sanoo, etten mä noiden mekkojen kanssa tuota hommaa voisi hoitaa 😉

Nyt kohti kotia ja aurinkoista iltaa. Iltauinti tulee tarpeeseen, reissussa rähjääntyy! Toistanko itseäni, jos sanon, että kesä ja loma ovat ihmisen parasta aikaa?

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. ai niin, yksi harmistus oli sen kävelemisen lisäksi; pienempi totesi Starbuckissa alahuuli mutrulla, että ”Miksi mulle on annettu sellainen nimi, mitä kukaan ei osaa kirjoittaa?” Niinpä niin, ei ollut eka kerta 🙂


maanantai 27. kesäkuun 2016

Maanantaiset & Kirami-arvonnan voittajat

P6271576 P6271579P6271582 P6271583 P6271584MOIKKULIMOI!

Ensimmäinen virallinen lomapäivä alkoi herätyskellon pirinällä. Jep 😀 Johan tuossa tuli juhannuksen pyhinä nukuttua. Olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaa hoitaa kaikki hommelit alta pois nopsaa. Ennen puolta päivää olin saanut kaikki ”pakolliset” tehtävät tehtyä. Kurvannut leipomon kautta sairaalalle kiittämään ihania hoitajia ja lääkäreitä kera kahden uunituoreen mansikkawienerpitkon. Saanut hieman henkistä apua hoitajilta, muisteluiden merkeissä. Ottanut mukaan hautausluvan ja äidin korut. Kiikuttanut hautausluvan hautaustoimistolle ja ajanut töihin. Laskenut hautajaisvieraiden määrän ja kartoittanut muistotilaisuuspaikkoja. Alun perin oli puhetta, että pidämme muistotilaisuuden mummulassa, mutta väkimäärä kasvoi niin isoksi, että eihän me sinne mahdutakkaan. Loppujen lopuksi sain varattua tilan ja päätettyä tarjoilut. Savulohivoileipäkakkua ja kesäistä mansikkakakkua. Kaneliässiä ja karjalanpiirakoita. Ei tehrä tästä ny numeroa – oli äidin lempisanonta. Sillä mennään. Varmistanut hautapaikan vieraan paikkakunnan seurakunnasta. Äiti pääsee iskän viereen lepäilemään ♥ Hoidellut uurnan laskemiseen liityvät jutut ja kaivanut esiin isän hautajaisten ohjelmalehtisen. Todennut virret aikaa kestäviksi ja päättänyt, että niillä mennään nytkin. Toki veljeltä aina kaikkiin päätöksiin luvan saaden. Huomiselle jäi vielä kukkien tilaaminen. Päätimme, että saattoväki saa paikan päällä kauniit ruusut, jotka viedään alttarille maljakkoon. Äidin tyyliä mukaellen.

Eikä siinä kuulkaas vielä kaikki. Sitten kun olin saanut nämä ns. ikävimmät jutut pois alta, niin menin ja varasin meille sen Köpiksen matkan. Hautajaisten jälkeisellä viikolla lentää hurautamme isommalla porukalla Nyhavniin voileiville ja Tivolin vilskeeseen. Hotellikin onnistui kuin ihmeen kaupalla. Tuossa vähän aika sitten katsoessani kaikki kohtuuhintaiset perhehuoneet oli myyty loppuun, mutta nyt niitä onneksi oli pari ilmaantunut. Niin, että miltäs kuuloistasi Marian kokonaisvaltainen järjestelypalvelu Oy Ab? Mä olen tehokkaimmillani, kun saan tehdä ja järjestellä. Bookkailla ja suunnitella. Lisäksi olen tässä miettinyt, että Marian iloisempi hautajaispalvelu Oy tulisi tarpeeseen myös. Toki hautajaiset ovat surullinen tapahtuma, mutta silti näen, että kuolemassa ja hautajaisissa on myös toivoa. Suuria tunteita, joita ei tule peitellä. Saa itkeä kuin itkettää, mutta kyllä mun mielestä saa myös nauraa ja hymyillä kun siltä tuntuu. Toki näin karun sairauden sivusta seuranneelle hautajaiset ovat tavallaan helpotus ja ne ilon tunteetkin sallitumpia. Toista se oli silloin isän äkillisen poismenon kanssa. Muistan kyllä silloinkin ammentaneeni jostain sitä ääretöntä henkistä pääomaa, jossa toivo näytteli suurta osaa.

Sanomattakin selvää, että hiukkasen raskaan ja tiivistahtisen aamupäivän jälkeen olin valmista kauraa päikkäreille. Tunti unta palloon ja vällyjen alta heräsi uudelleen syntynyt organisoija. Siinä iltapäiväkahvin kera silmäilin mummulan pohjapiirrustuksia ja mietin, että jaksaisinkohan vielä kaivaa skissipaperin esille ja piirtää tuon keskikerroksen. Vai pitäisikö suosiolla pirauttaa ammattilainen paikalle. Kovin paljon tilaa vievä porraskäytävä tarvitsisi laittaa uuteen uskoon. Ennen skissipaperia ja sauhuavaa kynää heitämme peräkärryn kiinni autoon. Sen kerran kun mies ehdottaa Ikean reissua, niin siihen on kuulkaas suostuttava 🙂 Mökin kesähuoneen tuolit ovat niin siivottomassa kunnossa, että käydään katsomassa niiden tilalle uudet!

MAANANTAITERKKUSIN,

alle

PS. Kiramin arvonnassa onni suosi seuraavia:
Kirami Freedom-ulkotulen voitti Taina kommentilla ”Ulkotulistelupaikkaa olemme rantaan suunnitelleet – tuo Freedom-ulkotuli sopisi tyyliin, tunnelmaan mainiosti.” ja kaksi kappaletta Kirami Triholdy-sisustuselementtejä Sanna kommentilla ”Tässähän olisikin täydellinen ratkaisu meidän vielä ratkaisemattomaan polttopuusuojaongelmaan mökillä :)” Onnea onnea, laitamme teille sähköpostia mitä pikimmin!


sunnuntai 26. kesäkuun 2016

Onnistuneen loman resepti

P6250256P6250193P6250261P6250176 P6250178 P6250197 P6250200 P6250207 P6250224 P6250227P6250201P6250194 P6250249P6250287 P6250264 P6250283
MOIKKAMOI

ja terkkuja kaupungista! Juhannus oli tänä vuonna vähän erilainen, mutta koen kuitenkin, että samaan aikaan se oli yksi parhaimmista juhannuksista ikinä. Pääsin samantien lomamoodiin, vaikka ajatukset vaeltavatkin tämän tästä ikävään ja suruun. Yöunia ajatukset eivät onneksi ole rikkoneet. Kun herää aamulla yhdentoista pintaan voi sanoa levänneensä. Tekee niin hyvää! Itselläni alkoi nyt loma, mutta mies aloittelee oman lomansa vasta viikon päästä. Kolme viikkoa yhteistä lomaa tulee myös tarpeeseen. Sen kummempia suunnitelmia ei ole, mutta hautajaisten jälkeen ajattelimme napata veljen perheen mukaamme ja suunnata pariksi yöksi Kööpenhaminaan. Aikalailla sitä tulee lomailtua samalla kaavalla kuin aiempina vuosinakin. Ilman käsikirjoitusta ja minuuttiaikataulua. Sillain, että kaikilla on hyvä olla. Tottakai lapsiperheessä tulee lomailtua pääosin lapsilähtöisesti. Mutta kuka on sanonut, ettei myös aikuiset voisi nauttia tällaisesta lomailusta? 🙂

Viime kesänä (luettuani liian monta valitusvirttä siitä, kun loma on pilalla, facebook-uutisvirrasta) tein postauksen kriisittömästä lomasta. Ei ole lainkaan paha idea muistuttaa mieleen nyt ne seikat, jotka mun mielestä kuuluvat kriisittömään lomaan.

1) viettäkää aikaa myös erikseen
2) hemmotelkaa toisianne
3) nauttikaa myös aikatauluttomuudesta
4) suunnitelkaa tekemistä, joka on kaikille mieluista
5) tehkää kompromisseja
6) viettäkää laatuaikaa myös aikuisten kesken
7) heittäytykää välillä ex tempore-lomailijoiksi
8) eläkää hetkessä
9) älkää odottako liikoja
10) kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne

Näillä mennään aika pitkälle meidän perheessä. Tässä muuten huomasin, että nämä eivät päde vain lomalla vaan elämässä yleensä. Suoraan sydämestä voin sanoa, että kyllä me näiden avulla ollaan pötkitty aika pitkälle 🙂 Kuten myös sen ohjeen, että 11) älkää valittako turhasta. Ne hyttyset ovat ja inisevät, vaikka me kuinka valitetaan. Jos sataa, niin silloin sataa. Ihan turha valittaa. Asiat, joille me emme voi mitään, kuuluvat mun mielestä tähän älkää valittako turhasta juttuun.

Joka heinäkuu jaksan ihmetellä iltapäivälehtien lööppejä siitä, kuinka yhteinen loma saattaa ajaa avioliiton kriisiin. Musta ainakin tuntuu, että lomalla se yhteys vain vahvistuu. Toki silloin joskus meilläkin on koettu sellainen lomapäivä, että lapset ovat huutaneet suoraa huutoa turvaistuimissaan takapenkillä, mies on pitänyt mykkäkoulua ja äippä on yrittänyt etupenkillä sovitella. Vettä on satanut kaatamalla ja perille päästyämme olemme todenneet, että ajoimme reilut sata kilometriä turhaan, sillä kohde X ei olekaan tänään auki 😀 Nää on näitä, ei niille mahda mitään. Mutta jos pääosin puhalletaan yhteen hiileen arkenakin, niin kyllä mä vakaasti uskon, että se lomakin sujuu muitta mutkitta.

Nyt hetkeksi kirjan kanssa aurinkoon. Ensimmäinen lomaviikko menee hautajaisjärjestelyissä, mutta myös mukavissa tunnelmissa. Viikon puolivälissä mulla on yksi työpalaveri Helsingissä ja otan tytöt mukaan. Käymme vähän shoppailemassa ja herkuttelemassa. Yhtenä iltana saamme veljen perheen syömään ja istumaan iltaa. Muuten mennään vailla aikatauluja 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN &
STRESSITÖNTÄ LOMAA LOMALAISILLE TOIVOTELLEN,

alle