sunnuntai 23. syyskuun 2018

Suloisen sunnuntain kruunaa karamellinen omenapannarirulla

4

…sekä reilun 12 kilometrin reipas kävelylenkki 😀

HEISSAN IHANAT!

Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta musta tuntuu, että joku vääntelee namiskukkeleita sillain, että painaa fast forward -nappulaa perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Miten voikaan mennä aika niin nopeasti kuin taas tänä viikonloppuna meni. Tosin, ehdittiin tehdä vaikka mitä. Muun muassa se sänky tytöille. Siitä juttua tulevalla viikolla. Viikonloppujen parasta antia tällä iällä on pitkät yönet. Viikolla kun unet tuppaavat jäämään auttamattoman lyhyiksi (omalla kohdallani seitsemän tuntiakin on lyhyet yöunet), niin viikonlopun kymmentuntiset yöt tekevät nannaa.

Pikkuisemman cheerleadingin alettua, meillä on sunnuntait olleet poikkeuksetta tynkämökkeilypäiviä. Aamupalan jälkeen saa jo suunnata kaupunkiin ja toisaalta hyvä niin. Ihana saada täällä kotonakin kaikki valmiiksi arkea varten. Näin sunnuntaina tulee yleensä tehtyä myös joitakin tunteja töitä, mutta jotenkin sunnuntaityötkään eivät haittaa. Suloisia nämä sunnuntait ovat joka tapauksessa. Sunnuntai-illan kruunaa meillä tänään noutoruoka; mies tuo siipiä tullessaan harrastuksistaan ja jälkkäriksi pyöräytin tuollaisen aivan tajuttoman helpon, mutta sitäkin paremman pannukakkurullan.

Viime viikolla töissä näin jossain mainoksen, jossa oli Soppa365:ssä olevan reseptin kuva. Veljen vaimon kanssa kuolasimme tuota karamellisen omenapannarirullan kuvaa töissä kilvan. Päätimme molemmat tehdä sitä viikonloppuna. Tarkoitukseni oli tehdä tätä jo mökillä, mutta koska meillä oli siellä niin paljon muuta syötävää, niin säästin tekemisen tähän sunnuntaihin. Itse tein pannaripohjan tuolla hyväksi havaitsemallani, veljen vaimo teki Soppa365:n ohjeella. Itse olen tottunut siihen, että pannarissa ei itsessään ole sokeria, vaan makeus tuodaan esimerkiksi hillolla. Veljen vaimon perinteiseen pannaritaikinaan taas tulee liki desi sokeria, joten hän jäi kaipaamaan pannukakussa makua. Mikäli haluatte siis sokerillisen version, niin käyttäkää tuota alkuperäisen ohjeen pannukakkutaikinaohjetta. Tai miksei sitää hyvää havaitsemaanne ohjetta, jota aina käytätte. Jos ette ole sokerisen pannarin ystäviä, niin alla minun luotto-ohjeeni pannaritaikinaan 🙂 Karamellisoituihin omppuihin lisäsin myös kanelia, mitä alkuperäisessä ohjeessa ei ollut muuta kuin pannukakkutaikinassa.

OMENAPANNUKAKKURULLA

Pannukakkutaikina
1 L punaista maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
4 munaa
(päälle voinokareita)

-riko munien rakenne ja lisää muut aineet
-anna tekeytyä puolisen tuntia
-kaada leivinpaperin päälle uunipellille ja halutessasi lisää muutamia voinokareita päälle
-paista uunissa 225 asteessa noin 35 minuuttia
-anna jäähtyä

Täyte
viisi-kuusi pientä omenaa
50 g voita
3/4 sokeria
2 tl kanelia
2 dl vispikermaa
(sokeria ripaus)

-pese, kuori ja lohko omenat
-paista pannulla sokeri ja voi koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri sulaa ja muuttuu ruskeaksi (älä polta!)
-lisää omenalohkot ja kaneli
-anna porista pienellä lämmöllä viitisen minuuttia
-vatkaa vispikerma vaahdoksi ja makeuta hieman sokerilla
-levitä kermavaahto pannukakkutaikinan päälle ja sen päälle levitä omenat
-rullaa pannari rullaksi, kuten kääretorttu ja leikkaa paloiksi

Ripsottelin pannukakkurullan päälle vielä vähän kookossokeria tuomaan makua ja ilmettä 🙂 Veljen vaimon kanssa puhelimessa juuri juttelimme ja häneltä tuli hyvä idea, mikäli haluaa tätä herkkua hieman keventää; vaihtaa kermavaahdon turkkilaiseen jugurttiin ja karamellisoitujen omenien sijaan käyttää itse tekemää omppusosetta!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


lauantai 22. syyskuun 2018

Myrskytunnelmia mökiltä

10

HEIPSUNSAA IHANAT

ja terveisiä varsin tuulisesta saaresta! Toivottavasti siellä ollaan säästytty myrskytuhoilta ♥ Reilun kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo on raukea. Sellainen, että kolmaskaan kahvikuppi ei juuri tuonut herätystä tähän päivään. Ja arvatkaas mikä on ihaninta? Ei sitä tarvitsekaan koko päivänä herätä kokonaan, sillä suunnitelmissa on päikkäreitä päikkäreitten jälkeen. Saunomista ja syömistä. Sekä sänkyhommia.

Sänkyhommilla tarkoitan sitä, että tänään rakennamme tytöille parisängyn tai sen pohjan tuonne tyttöjen huoneeseen. Insta storyssa taannoin kerroinkin, että eivät enää suostu nukkumaan kerrossängyssä, sillä tappelevat alasänkypaikasta. Purimme kerrossängyn osiin ja levitimme patjat lattialle. Rauha maassa, samantien. Kuitenkin nyt syksyllä aloin miettimään, että tuohon lattianrajaan voi helposti vetää viima hirsien välistä. Mies ehdotti sängyn rakentamista, joten mikäs siinä.

Aamulla tuulen huminaan herätessäni olin aivan varma, että vesi lyö vaahtopäitä tuohon meidän lahdelle. Mutta ei onneksi. Onneksi tuulee etelästä, joten vaahtopäitä ei ehdi muodostumaan muuta kuin vasta saaren toiselle puolelle. Uskalsin päästää esikoisen ja miehen veneellä vastarannalle ja siitä mökkikaupunkiin sänkymateriaaleja ostamaan. Jotenkin myrskyävä järvi on kiehtova, mutta omalla tavallaan pelottava, eikä todellakaan riskejä kannata ottaa. Sängyn olisi ehtinyt rakentaa myöhemminkin, mikäli veneellä yli meneminen olisi ollut riskialtista.

Pikkuisen ja koiran kanssa pitelemme siis myrskyä sisätiloissa tällä hetkellä. Koira on kaivautunut vällyjen väliin ja esikoinen katsomaan piirrettyjä myöskin vällyjen alle. Itse vedän villatakkia tiukemmalle ja fiilistelen tässä keittiön pöydän ääressä. Vaikka kesähelteillä mökkeily on ihanaa, on tässä syksyn mökkeilyssä myös ihan omanlaisensa taika ♥

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. tuli paistettua eilen ekat ”kausileivonnaiset”, kun mökkikylän kaupassa viime vuoden luumuhillot ja torttutaikinalevyt olivat alennuksessa 😀


perjantai 21. syyskuun 2018

Sadonkorjuujuhlien syksyiset tarjoilut

1

Kaupallinen yhteistyö: Maldon

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Perinteiset perjantaimyyssit nostetaan tänään vähän eri asteelle. Aihetta juhlaan on toki tänäkin perjantaina, mutta palataan kuvien ja reseptien myötä meidän eilisiin sadonkorjuujuhliin. Juhliin, joissa tavallinen torstai-ilta nostettiin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Oletteko koskaan viettäneet sadonkorjuujuhlia? Me ei oltu tätä ennen, mutta ihan takuuvarmasti jatkossa vietetään. Aina on aihetta juhlaan ja varsinkin syksyn pimeiden iltojen saapuessa. Sadonkorjuujuhlien aikataulutus sopii myös hyvin tähän syyskuulle; elokuun lopussa kun juhlittiin rapujuhlia ja lokakuussa Halloweenia, niin sadonkorjuujuhlien myötä saadaan katkeamaton juhlaputki syksylle. Marraskuu jatkaa juhlaputkea pikkujouluilla ja joulukuussa juhlakausi huipentuu itse pääjuhlaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa. 

Ennen menun esittelyä muutama sana suolasta. Meillä on jo vuosikaudet käytetty Maldonin suolaa ruoanlaitossa. Se on se, mikä kruunaa perjantai-iltojen foccacciat tai suloisen sunnuntain lihapadat. Joskus myös makeat herkut, kuten suolaisen kinuskisuklaapiirakan. Koska rakastan kaikkea kaunista, niin myös nuo suolakristallit ovat ilo silmälle. Ja oikein käytettynä niillä saa ruokaan maun lisäksi myös ulkonäköä. Maldon-suolaa alettiin valmistamaan Englannin Maldonissa vuonna 1882 ja yhä edelleen tänä päivänä sitä valmistetaan samoin perinteisin käsityömenetelmin kuin tuolloinkin. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Saatavilla on perinteisen Maldon-suolan lisäksi Maldon-savusuolaa, jolla minä maustoin sadonkorjuujuhlien kuninkaan eli lampaankareen.

Kuten Maldon-suolalla niin myös sadonkorjuujuhlilla on pitkä perinne. Sieluni silmin näen Oriveden mummulan pitkän pirttipöydän notkumassa oman maan antimista valmistettuja herkkuja. Pöydän äärelle koottiin talon väen lisäksi kaikki ne palkolliset, jotka olivat osallistuneet sadonkorjuuseen. Muistan, että ihan vielä minunkin lapsuusvuosinani meillä oli tapana juhlia pienimuotoisesti hyvin onnistunutta satoa. Sitä, mistä mummu ja pappa sai elantonsa ja minkä voimin pärjättiin koko pitkä talvi. Vaikkeivat ihan omavaraisia olleetkaan, niin oman maan perunat ja juurekset, viljat ja navetasta lypsetty maito sekä kanalan kanojen munat muodostivat suuren osan ympärivuotisesta ravinnosta.

Toiveissa on, että joku päivä saamme myös tuolta omalta takapihaltamme aineksia sadonkorjuujuhlaan. Sitä ennen turvauduimme toki kaupan antimiin 🙂 Sadonkorjuujuhlamenu näytti seuraavalta:

SADONKORJUUJUHLAMENU

Raitajuuri-myskikurpitsakeitto
*
Yrttinen lampaankare, uunijuurekset & kanttarellikastike
*
Suloisen suolainen kinuskiomenapuolukkapiirakka

 

Pehmeän samettiset keitot ovat syksyn kruunu. Tämän keiton myötä halusin haastaa itseni, sillä en ollut ikinä valmistanut mitään raitajuuresta. Kun kaupassa siihen törmäsin, oli valinta selvä. Se pääsisi myskikurpitsan kanssa samaan kattilaan muhimaan. Muodostaen makumaailman, joka houkutteli uutuudenviehätyksellään.

RAITAJUURI-MYSKIKURPITSAKEITTO
4:lle

2 kpl raitajuuria
1 kpl myskikurpitsaa
1 valkosipulin kynsi
öljyä paistamiseen
2 tl kurkumaa
1 tl Maldon-suolaa
tuoretta timjamia
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
loraus kermaa

tarjoiluun
ranskankermaa
paahdettuja cashewpähkinöitä

-kuori ja pienistele raitajuuret sekä myskikurpitsa
-kuullota niitä ja kuorittua valkosipulia öljyssä noin viisi minuuttia
-lisää vesi ja kasvisliemikuutio, timjami, kurkuma sekä sormisuola
-anna kiehua noin 35-40 minuuttia tai kunnes raitajuuret sekä myskikurpitsa ovat pehmenneet
-soseuta sauvasekoittimella ja lisää loraus kermaa
-tarjoile ranskankerman ja pannulla paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa

Vaikka lammas mielletään usein pääsiäisruoaksi, niin meillä sitä valmistetaan ympäri vuoden. Se oli myös oiva valinta syksyisten uunijuuresten kanssa. Perinteisesti lampaan marinadiin olen käyttänyt minttua, mutta sadonkorjuujuhlissa lammas sai hieman itämaisia vaikutteita korianterista ja chilistä. Lampaankareet saivat myös vienosti savun makua Maldon-savusuola myötä.

Uunijuurekset ovat maailman helpoin lisuke sen lisäksi että ne hivelevät kauneudellaan silmää ja maullaan makunystyröitä. Kovin syksyinen kanttarellikastike valmistuu käden käänteessä ja sopii minkä tahansa lihan tai kasvisruoan kaveriksi. Kokin yllätyksenä nähtiin puolitettuja, hunajalla ja suolalla hunnutettuja, uunin kautta kypsennettyjä valkosipuleita.

YRTTINEN LAMPAANKARE, UUNIJUUREKSET & KANTTARELLIKASTIKE
4:lle

2 lampaankaretta

Yrttimarinadi lampaalle
1 dl oliiviöljyä
2 kpl valkosipulin kynttä
2 rkl korianteria
2 rkl rosmariinia
2 tl kuivattuja chililastuja
puolikkaan sitruunan mehu
Maldon-savusuolaa

-sekoita marinadin aineet keskenään ja valele siistityt lampaankareet marinadilla edellisenä päivänä tai viimeistään paria tuntia ennen lampaankareiden valmistamista
-anna tekeytyä paistamiseen asti jääkaapissa
-ruskista kareet paistinpannulla ja kypsennä uunissa 180 asteessa noin 12 minuuttia
-kiedo vähäksi aikaa folioon tekeytymään ennen leikkaamista ja tarjoilua

UUNIJUUREKSET

1 kpl bataatti
2 kpl punajuurta
2 kpl porkkanaa
2 kpl palsternakkaa
0,5 dl oliiviöljyä
ripaus Maldon-suolaa
muutama kierre mustapippuria myllystä
loraus hunajaa

-kuori juurekset ja lohko ne
-lisää lohkotut/pienistellyt juurekset sekä oliiviöljy ja mausteet kulhoon ja sekoita
-kaada uunipellille ja paista 200 asteessa noin puolisen tuntia

KANTTARELLIKASTIKE

500 g kanttarelleja
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
4 dl kuohukermaa
1 tl Maldon-suolaa
0,5 tl valkopippuria

-siisti kanttarellit ja pienistele niitä hieman
-kuumenna pannulla, kunnes neste on kokolailla haihtunut
-lisää voi ja vehnäjauho ja anna ruskistua hetki
-lisää kerma ja mausteet
-anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia

Vaikka tuhdin pääruoan jälkeen tuntui, että vatsassa ei ole lainkaan tilaa jälkkärille, niin kyllä sieltä aina pieni rako löytyy suloisen kinuskin, kirpeän puolukan ja hapokkaan omenan yhdistelmälle. Yksinkertaisimmillan nuo kolme ainetta voisi tarjota jälkiruokakipossa sekaisin, mutta päädyin laittamaan ne syksyiseen piirakkaan. Piirakan päälle ripsotin vielä hieman Maldon-suolaa, sillä suolan ja kinuskin yhdistelmä on voittamaton!

SULOISEN SUOLAINEN KINUSKIOMENAPIIRAKKA

1 murotaikinapohja

Täyte
2 omenaa
1 dl puolukoita
2 dl kinuskikastiketta
Maldon-suolaa

-painele sulanut murotaikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää lohkotut omenat ja desi puolukoita
-kaada päälle kinuskikastike
-paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia
-ota piirakka pois uunista ja ripsottele päälle Maldon-suolaa

Jotenkin musta tuntuu, että sadonkorjuujuhlista tuli meidän perheelle perinne. Pitäisi muutenkin kutsua viikolla ystäviä ja sukulaisia syömään. Torstai-ilta kun tuntui jotenkin jo viikonlopulta, kun oli arjesta poikkeavaa tekemistä ja pöydän ääressä muitakin kuin vain oma perhe ♥

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

 


torstai 20. syyskuun 2018

Pienellä budjetilla tekemistä Tallinnaan?

10

HIPSHEI

ja huhhahhei! IG Storyn puolella seuraavat tietävätkin, että tämä päivä on touhotettu menemään keittiössä. Reilun tunnin päästä saapuu sadonkorjuujuhlavieraat ja kaikki on nyt valmista. Lämmitystä vaille valmista. Joku ihme tsetsekärpänen on päässyt puraisemaan, sillä meinaan nukahtaa tämän tästä pystyyn. Onneksi tätä on kestänyt vasta tämän viikon, eikä pidempään. Lähestyvä syyslenssu / liian pitkät työpäivät / liian lyhyet yöunet. Siinä kolmen kärki, mistä tämä voisi johtua. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu. Eikä mikä tahansa viikonloppu, vaan pitkästä aikaa mökkiviikonloppu.

Hei, tasan viikon päästä lähdetään jo perinteeksi muodostuneelle Tallinnan reissulle sielunsiskojen kanssa. Koska meillä on kaikilla niin monta rahareikää tällä hetkellä, niin paikan päällä ajateltiin keksiä sellaista tekemistä, joka olisi ilmaista tai ainakin niin edullista kuin mahdollista. Ja juu, ruoasta ei tingitä kyllä tälläkään reissulla ja ravintolat on jo varattu. Ekana iltana mennään jälleen iki-ihanaan ja yllätykselliseen Tai Boh:iin. Se ei ole pettänyt vielä kertaakaan. Tokana iltana sitten vihdosta viimein tuonne Rataskaevu 16 -ravintolaan, jossa jo viimeksi käytiin kyselemässä vapaita pöytiä. Nyt tehtiin varaus reilua paria kuukautta ennen reissua. Lounaalle on taas ehkä päästävä psykedeeliseen Manna La Roosaan toisena päivänä, mutta toisen päivän lounasravintola on vielä auki.

Meillä on kaksi kokonaista päivää tuolla jälleen strollata. Onko antaa vinkkejä, mitä tehdä? Viimeksi käytiin jalkahoidossa, mutta eipäs sekään nyt ihan ilmaista ollut. Onko vinkata joitain must see -paikkoja, joita käydä kävellen katsomassa?  Tilattiin aurinkoista keliä, joten toivottavasti tilaus on mennyt perille 🙂 Nyt vain tarvitsisi saada itseni kuntoon sekä yksi erittäin kipuinen sielunsisko tervehtymään. Ja jos vielä yhden toiveen saa heittää niin sen, että laivamatkojen aikana ei nyt ihan hirmuisesti tuulisi. Kamala puhuri siellä tälläkin hetkellä!

Hei, sitten takasin köökin puolelle. Kaikki ruokailijat eivät lampaasta perusta, joten tähän väliin sitten lohta uuniin… 🙂

TORSTAITERKKUSIN,


tiistai 18. syyskuun 2018

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää…

8


ILTAA IHANAT!

Eipäs ollut tarkoitukseni edes tehdä tänään postausta, sillä työpäivän jälkeen olin kuin kuiviin puristettu rätti. Mutta jotenkin tämä olotila taas vaatii postausta. Tai sitä, että saa kirjoittaa ajatuksia alas. Selkeyttääkseen niitä. Meillä oli tänään yläkoulun vanhempainilta ja tuolla vanhan yläasteeni ja lukion ruokalassa istuessani se valtasi yhtäkkiä. Ihan hirmuinen haikeus. Tiedättekö, kun jotenkin ne rehtorin sanat siitä, että nyt mennään rytinällä kohti niitä tulevaisuuden ammattihaaveita osui ja upposi. Siis puhuiko hän tuosta meidän pikkuisesta, joka kampeaa kainaloon iltaisin? Joka tulee aamuisin kuin varkain halaukseen. Päästää suustaan välillä sellaisia murrosiän aiheuttamia sammakoita, että katuu varmasti niitä samantien.

Teki mieli nousta tuolilta ylös ja sanoa, että ehei – ei meillä olla vielä missään tulevaisuuden ammattihaavevaiheessa tämän pienen lapseni kanssa, vaan meillä eletään vahvasti tätä yläkouluvaihetta ja venytetään vasta pikkuhiljaa napanuoraa. Kunnes tajusin, että äitinä sitä olen ajatellut asian näin. Tuo pieni lapseni on oikeasti paljon kypsempi kuin mitä olen itse halunnut itselleni uskotella. Jotenkin olen ehkä vain sulkenut silmäni siltä, että elämä on ottanut kertaheitolla harppauksen eteenpäin. Eikä aikaakaan, ehkä vain silmänräpäys, kun niitä tulevaisuuden ammattihaaveita pitää alkaa realistisesti ajattelemaan. Lintukotoaika sen suhteen on ohi. Pitää osata antaa toiselle vastuuta sopivassa määrin. Mutta pitää osata olla vielä se välittävä vanhempi ja se auktoriteetti, joka huolehtii siitä, ettei murrosiän myllerrykset vie mennessään.

Ruokalasta kolmannen kerroksen luokkaan kävellessämme kuljetin kättäni samaa puukaidetta pitkin kuin silloin joskus aikoja sitten. Se tuntui käden kosketuksen alla vielä samalta. Portaat tuntuivat lyhemmiltä ja käytävät pienemmiltä. Mietin, kuinka silloin juuri seiskaluokan aloittaneelle tuo iso koulu tuntui epätoivoisen isolta. Luokkiin suunnistaminen alkuun vaivalloiselta ja pienen sympaattisen puukoulun jälkeen betoniseinät varsin kolkoilta. Siinä missä siellä pienessä puukoulussa kaikki tunsi toisensa nimeltä, oli tuolla betonikoulussa niin paljon oppilaita, että hyvä jos tunsi omat luokkalaisensa nimeltä.

Viikon jälkeen olin tuolla uudessa koulussa kuin kala vedessä. Tunsin jopa niitä lukiolaisia nimeltä ja tiesin ilman karttaa, minne luokkaan suunnistaa. Sivusta seuranneena voin todeta, että samalla tavalla se tuo omia jälkiäni seuraava iso, mutta silti vielä niin kovin pieni lapseni on yhtäkkiä sopeutunut uuteen kouluun. Tuntuisi epäreilulta tässä vaiheessa pyytää aikaa pysähtymään. Tässä vaiheessa, kun toinen elää elämänsä isoa muutosvaihetta ja vielä nauttii siitä.

Ajan pysäyttämisen toivominen olisi varsin itsekäs teko. Sen takia tyydyn vain tapailemaan tuon biisin sanoja ja yritän ottaa lungisti. Ehkä se on se meidän vanhempien osa tässä vaiheessa elämää ♥

NOSTALGISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »