sunnuntai 03. maaliskuun 2019

Paratiisin varjopuolia

12

HEIPPULI!

Niin kuin jokaisessa kolkassa rakasta maapalloamme, niin myös täällä paratiisissa on varjopuolensa. Sellaisia asioita, joilta haluaisi sulkea silmänsä, mutta joita ei vastuuntuntoisena ihmisenä vaan voi sivuuttaa. Ne ovat asioita, jotka tekee pahaa. Ihan jo ajatuksenkin tasolla. Mutta vielä pahempaa nähdessään ne silmästä silmään.

Lasittuneet katseet, liian paljon paljasta pintaa. Houkutuksia, joihin moni lankeaa. Liian moni. Länsimaalaisia miehiä seuralaistensa kanssa. Paikallisten seuralaistensa, joista osa on vielä lapsia. Ei teinejä vaan lapsia. Tyttöjä ja poikia. Baarien nurkilla notkuvia nuoria tyttöjä. Tai tyttöjä aataminomenilla varustettuna. Jotka eivät kaihda please please -kehotustensa kanssa mitään. 

Väärennettyjen laukkujen rivistöjä koju kojulta. Louis Vuitton, Mulberry. Kaikkea löytyy. Pilkkahintaan. Melkein aitoa, tule katsomaan. Good price for me, good price for you. Ja mitä pidemmäs katua kävelet sinun tekee mieli vaihtaa juoksuun. Päästäksesi pakoon. Kunnes tuk tuk? -kysymykseen vastaaminen myöntävästi on ainoa vaihtoehto. Mietit matkalla hotellille, että se, mitä näit on vain pintaraapaisu. Kytevän pinnan alla piilee ihmiskaupan ja seksiturismin todellinen kurjuus. Surullinen totuus.

Täällä hotellin suojissa tuo ulkopuolinen maailma tuntuu kaukaiselta. Mutta sellaiselta, josta on väistämättä tietoinen. Mikä Thaimaassa sitten kiehtoo? Herkullinen ruoka ja vielä jokseenkin edullinen hintataso. Suorat, nopeat lennot. Melkein takuuvarma lämpö. Ellei ota huomioon sitä yhtä vuotta, kun kuuden vuorokauden lomasta satoi vaakasuoraan kolme päivää ja mittarissa oli vähän reilu parikymmentä astetta. Kun lapsille haettiin kaupasta lisää pitkähihaisia.

Täällä Phuketissa varjopuolet näkee, kun lähtee ulos hotellilta parin kilometrin päähän. Mutta lomamme ensimmäisessä paratiisissa kylänraittia kävellessämme olin onnellinen siitä, että yhtään baaria tai sen edessä notkuvia naisia ei näkynyt. Toki täälläkin katukuva on siistiytynyt hurjasti siitä, mitä se oli esimerkiksi vuonna 1997. 

Eilen illalla kävimme Patongilla, parin kilometrin päässä olevalla rannalla, pikaisella ostosreissulla. Jungceylonin kauppakeskuksesta löytyi jälleen kivoja kauppoja (ah, ne surffikaupat) ja lisäksi Jungceylonia vastapäätä oli avattu uusi ostoskeskus, jonka meikkiosastoilla tytsyt viihtyivät. Eli ei kaikki ole pelkkää feikkiä; myös aitoa löytyy 🙂 En tiedä onko se tämä ääniherkkyyteni vai mikä, mutta disco tuk tuk:kin tuntui tällä kertaa liian discoilevalta menopeliltä ;D Korvat soiden painoin hotelliin saavuttuamme pään tyynyyn ja mietin, että täällä resortissa on aika hyvä olla ♥ 

Ollaan vähän mietitty, että ensi reissulla voisi nähdä taas jotain uutta. Onko antaa vinkkiä sellaisesta paratiisista, jonne on suorat lennot, jossa on takuuvarma lämpö (ja öisinkin yli 25 astetta) yhdistettynä herkulliseen ja edulliseen ruokaan?

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 01. maaliskuun 2019

Bikinikunto on korvien välissä

2

Moikku!

Ja tosiaan, terkkuja Phuketista 🙂 Valtakunnassa kaikki hyvin. Miljöö vaihtui totaalisesti, hiljaisuuden tilalle saimme elämää. Gekotonta elämää. Tässä vaiheessa on syytä kiittää taas teitä kaikkia; meillä on ollut niin aktiivista vuoropuhelua teidän kanssanne tuolla IG-Storyn puolella, että sydän pakahtuu jälleen. Voin tehdä vielä yhden koontipostauksen, jossa vastailen kaikkien teidän kysymyksiin.

Sitä ennen taas päivän päällimmäisiin. Tässä aurinkovarjon alla maatessani mietin, että kuinka moni kurjistuu ennen aurinkolomiansa. Kituuttaa liian energiaköyhällä ruokavaliolla. Vain näyttääkseen hyvältä bikineissä. Minäkin olen ollut joskus yksi heistä. Juossut kilometrejä aikaa vasten, syönyt ruokaa, josta en nauttinut. Vain, jotta mulla olisi sen kahden viikon ajan mukava olla omassa kropassani.

Näin 43-vuotiaana sitä on tajunnut, että bikinikunto on korvien välissä. Sen sijaan, että treenaisi kroppaansa ja pahimmassa tapauksessa laittaisi sen äärirajoilleen vain yhden lomamatkan takia, olisi fiksua treenata ajatusmaailmaansa (ja nyt puhun meistä, keillä ei ole tämän estävää sairautta!). Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on ❤️

Tiedän, miltä tuntuu palaa loppuun liiallisesta treenaamisesta. Siitä, kun liikuntaa käyttää enemmän rangaistuskeinona kuin hyvää mieltä tuovana endorfiinibuustaajana. Se tie loppui onneksi itselläni lyhyeen. 31 päivään olin juossut liki 300 kilometriä, josta vikat lenkit pienessä flunssassa. 

Vain, jotta puolen vuoden päästä siintäneellä lomamatkalla voisin olla tyytyväinen kroppaani nirunarubiksuissa. Mutta tiedättekö, seuraavat kolme kuukautta olin liikuntakiellossa. Neljä antibioottikuuria ja kropassa jatkuva tulehdus. Keuhkokuumetta ja pakkolepoa.

Lomamatka saapui tuolloin ja vasten kaikkia ennakko-odotuksia nautin täysin rinnoin. Pakkolevon aikana olin keskittynyt mentaalipuolen juttuihin. Ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Juu, vatsan seudulta löytyy röllykkää. Reisistä myös. Mutta niin kauan, kun ne eivät haittaa itseäni, niin ei niiden pitäisi muitakaan haitata. Rakastan terveellisiä elämäntapojani, mutta tänä päivänä liikun ja syön terveellisesti hyvän olon takia. Siinä, missä aiemmin liikuin ja söin terveellisesti pääosin ulkonäköseikkojen takia. Muistakaahan rakastaa itseänne ❤️

Ihanaa perjantaita toivotellen,

PS. kamera on jossain matkalaukun pohjalla. Lomalla sekin. Kännykkäkuvilla mennään 🙂


torstai 28. helmikuun 2019

Matka jatkuu…

0

HUOMENTA IHANAT!

Kimpsut ja kampsut on pakattu. Auto soitettu hakemaan pakaaseja ja meitä. Vielä edessä aamupala näissä ihanissa maisemissa. Sitten parinkymmenen minuutin venematka, hymyilevä (kenties tuttu) kuljettaja vastassa satamassa. Tunnin ajomatka sinne, minne meidän tie on käynyt niin monta kertaa. Aina välillä käydään maailman turuilla ja toreilla ihmettelemässä, kunnes päädytään tuonne meidän ”home away from home” -paikkaan. Yllä oleviin maisemiin jo kahdeksatta kertaa.

Siellä toinen on kulkenut vaippasillaan pikkuisena. Nukkunut tuttiensa kanssa Nalle Puh -pyjamassaan pinnasängyssä ja toinen pikkuinen on nukahtanut iltaruoalle ranskalainen suussaan. Siellä on vierailtu lastenmolempien mummujen kanssa ja taatan kanssa. Vaari oli myös kova Phuketin kävijä, mutta samalle reissulle emme valitettavasti ehtineet. Myös melkein kaikkien tyttöjen serkkujen kanssa myös. Siellä on koettu, miltä tuntuu kun takuuvarma aurinko ei näyttäydykään. Kun kolme päivää sataa putkeen ja joudutaan ostamaan lisää pitkähihaisia lapsille. Kun markkinoilla käydessämme jouduimme kahlaamaan nilkkoja myöden vedessä.

Tuolla on laiskoteltu auringossa, naurettu ja rakastettu. Tuolla on hymyilty suupielet kipeäksi ja moikattu tuttuja kasvoja.

Vuosien saatossa tuo sympaattinen, mutta iso hotelli on tullut osaksi suurta hotelliketjua, mutta hotelli on vain parantanut tahtiaan. Kaikki toimii. Pyysin samaa huonetta kuin viimeksi, katsotaan kuinka käy. Innolla lähdemme kohti uusia seikkailuja. Vaikka täytyy sanoa, että tätä Koh Yao Yain paratiisisaarta tulee hivenen ikävä. On taas mistä haaveilla. On taas kohde, mitä varten laittaa sukan varteen.

Seuraavan kerran palataan siis Phuketista. Ei sieltä härdellistä vaan sellaisesta Phuketista, johon me olemme tottuneet. Ekan kerran vierailin Phuketissa 1997, eikä loppua näy. Joidenkin mielestä Phuket on turistirysä. Itse olen sitä mieltä, että Phuketilla on monet kasvot. Pitää vain osata etsiä itselleen ne sopivimmat.

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 27. helmikuun 2019

Joutavatko terveelliset elämäntavat romukoppaan lomalla?

0

HEISSULIVEI!

Vimppaa päivää paratiisissa viedään. Keskipäivän aurinko on niin jumalattoman kuuma, että pieni breikki sisätiloissa ilmastoinnin alla tekee hyvää. Tulin vaihtamaan sähköpostia seuraavan hotellin conciergen kanssa huomisesta kyydistä ja yhtäkkiä huomasin olevani täällä blogin parissa. Kappas, kappas 😀 Tuossa auringonottolaverilla maatessani blogipostauksien aiheita syntyy kuin sieniä sateella. Aivoista on vapautunut kapasiteettia niin, että ne alkavat prosessoimaan jo työjuttujakin. Vapaaehtoisesti. Ikinä ennen ei ole näin käynyt neljän päivän loman jälkeen. 

Tämä paikka sen tekee; ei ole mitään ylimääräisiä virikkeitä. Vain olemista. Päivät ovat rytmittyneet niin, että äänikirjojen kuuntelu, veteen pulahtaminen ja päikkärit vuorottelevat. Aamulla syödään ja illalla syödään. Ja hyvin syödäänkin. Päivällä ollaan menty pähkinöillä. Osa perheestä nuudelikupeilla. Aloin tuossa miettimään paahtavan auringon alla, että miten mun elämäntavat vaihtuvat loman koittaessa. Monellehan loma on se hetki, kun antaa itselleen luvan repsahtaa liikunnan ja ruokailujen suhteen. Itse pyrin jatkamaan niitä kropan ja pääkopan kannalta terveellisiä elämäntapoja myös lomalla. Sillä kyse ei ole mistään hetken kestävästä ryhdistäytymisestä, vaan elämäntavasta. Mutta toisaalta, myös lempeys näyttelee tässäkin suurta osaa.

Olen ollut tipattomalla ja sokerittomalla alkuvuoden. Sillä linjalla toki jatketaankin. Mutta lomalla olen nauttinut pari lasia valkoviiniä auringonlaskun aikaan, jopa yhden pina coladan jälkkäriksi. Oli muuten äkkimakeaa! Karkkia ei edelleenkään tee mieli eikä oikeastaan mitään makoisia juttuja. Hedelmiä kuluu runsaasti. Ja kuin huomaamattani olen syönyt koko loman ajan kasvisruokaa. Ellei oteta huomioon eilen aamuisia muutamaa pekonilastua ja yhdessä phad thaissa nauttimiani katkarapuja. Kasvisruokavalio sopii kropalleni. Varsinkin täällä kuumuudessa. Ja te, jotka jaatte sen lihan kruntsukammon kanssani tiedätte mistä puhun 😉

Liikunta kuuluu myös lomareissuilla päiväohjelmaan. Usein hotellin sali on kutsunut aamuisin ennen aamupalaa, mutta täällä paratiisissa ollaan tehty miehen kanssa anivarhain hikitreeni. Kyllä, kuulkaa ihan kävelemällä saa sykkeet tappiin. Ollaan kävelty tuonne rantaan ja takaisin. Niin hirveitä ylämäkiä, että Pispan portaat jää kakkoseksi 🙂 Tänään yhdistettiin tuolla rannalla lenkkiin vielä 10 minuutin crossaritreeni salilla. Takaisin päin kavutessamme pohkeet huusi hoosiannaa.

Lepo, liikunta ja ravinto. Niistä pidän huolen myös lomalla. Koska kokemuksesta tiedän, että kahden viikon rotjailu saa aikaan sen, että arkeen ja terveellisiin elämäntapoihin palaaminen on hurjan paljon vaikeampaa. Kärsimystä lomalla, joku voisi miettiä. Rakkaudesta hyvään oloon, sanon mä ♥ Pidättekö te lomalla terveellisistä elämäntavoista kiinni?

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

 


tiistai 26. helmikuun 2019

Kun sydän hymyilee

2

ILTAA IHANAT!

Kiitos kaunis kommenteistanne eiliseen postaukseen, palaan niihin myöhemmin ♥ Sitä ennen pakko tulla jakamaan ajatuksia, jotka heräsivät tänään illallispöydässä. Jälleen kerran olen nimittäin huomannut, että kun pääsee irti arkiympyröistä, edes hetkeksi, niin kaikki näyttäytyy niin kovin kauniilta. Ne tietyt jutut, jotka arjessa tuntuvat olevan ehkä jopa niitä koetinkiviä, katoavat kuin tuhka tuuleen lomalla.

Tytöt, jotka arjessa tappelevat ihan taukoamatta, ovat kuin parhaita kavereita konsanaan. Kikattelevat ja uivat keskenään. Supsuttelevat ja vetävät yhtä köyttä. Niin ihana on tuota siskojen bondausta sivusta seurata. Toivottavasti pahimmat kränät olisivat nyt takana ja leppoisa yhteisolo jatkuisi kotonakin.

En tiedä onko mahdollista, mutta niin paljon kuin tuota miestäkin jaksan arjen keskellä rakastaa, niin lomalla rakastun aina uudelleen. Ehkä se on tuo lomasänki tai se leppoisampi hän, joka saa sukat pyörimään jalassa. Tai omat vaaleanpunaiset lomabrillit, jonka takaa katselen elämää. Mutta yhtä kaikki en laita lainkaan pahakseni.

Myös maut ja tuoksut tuntuvat voimakkaammilta. Kaikki aistit ovat pinnassa. Ja miksei olisi. Eksoottiset maut ja tuoksut ovat joka nurkan takana läsnä. Auringonlaskutkin näyttäytyvät värikkäämmiltä ja niitä onkin tullut näinä neljänä iltana tuijoteltua ihastellen.

Joten vaikka sanoin, että en kaipaa lomaa, niin tältä kantilta katsottuna loma tekee erittäin hyvää. Etenkin noille tytöille. Vaikka arjessa ja kotiympyröissä elämä on ihanaa, niin kyllä se loma ja pieni breikki arkeen tulee tarpeeseen. Ehkä ne on ne pyykkisulkeiset, arkiruokalistat ja lasten aamuherätykset, joista välillä on hyvä saada taukoa. Vaikkei sitä taukoa edes tunnista kaipaavansa.

Jos onnellisuuden mittarina on tuo pikkuinen, joka hampaita pestessään hoilaa parhaillaan tätä kirjoittaessani, kuinka onnenkyyneleet tippuvat takin kaulukseen, niin onnellisuusmittari on tapissa. Sydän hymyilee – toivottavasti sielläkin ♥ 

TIISTAITERKUIN,

PS. siellä taitaa olla jo aika keväiset tunnelmat, eikö? Tässä aloin haaveilemaan mökkipääsiäisesstä…toivottavasti kevät tulee kohisten! 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »