HEISSUN

ja terkkuja Oslosta! Olen täällä Viaplayn kutsumana erään uuden sarjan ensi-iltahulinoiden tiimoilta, mutta siitä lisää blogissa myöhemmin kaupallisen yhteistyön myötä. Juuri tulin hotellihuoneeseen, potkaisin korkkarit jaloista ja sujahdin suihkun jälkeen puhtaisiin lakanoihin. Tajusin, että tämä on ihka eka kerta, kun olen yksin hotellihuoneessa yötä. Ja melko monta kertaa on hotellissa tullut oltua 🙂 Saas nähdä miten uni tulee silmään.

Kerroinkin teille perjantaina, että perustin blogini tiimoilta yrityksen. Se ei tule muuttamaan toimintaa mitenkään tänne blogin suuntaan – samoilla hömpillä jatketaan kuin aiemminkin. Sain jonkin verran kyselyitä työstäni tai näistä molemmista töistä ja siitä, mitä itse arvostan työelämässä. Miten olen päätynyt näihin ammatteihin, mihin olen päätynyt ja olenko aina tiennyt, mikä musta tulee isona.

Olen oppinut työn teon mallin kotona. Iskä toimi suurimman osan elinajastaan yrittäjänä ja näin myös sen karumman puolen yrittäjän elämästä. Sen, kun terveys pettää yrittämisen edessä. Äiti toimi johto- ja hallintotehtävissä erään kohtalaisen suuren tamperelaisen yrityksen palkkalistoilla ja kyllä, tiedän miltä tuntuu, kun vanhempia ei juuri kotona työkiireiden takia näy. Silloin päätin, että musta ei tule sellaista.

Eikä ole tullutkaan. Toimistopäivinä en ole viime vuosina jäänyt toimistolle klo 16.00 jälkeen. Toki kotona hoidan tarvittaessa vielä illalla kiireisimmät jutut pois alta, mutta harvemmin joudun illalla tekemään tuon perheyrityksemme tiimoilta töitä. Ajatustasolla töitä tulee kyllä tehtyä, vaikkei konkreettista työn tulosta olekaan näkyvissä.

Tämä toinen työ, uusin lempilapseni, At Maria’s,  on myös tavallaan työtä 24/7. Mutta se, mikä itseäni yrittäjyydessä kiehtoo on tietynlainen vapaus. Vapaus painaa pitkää päivää silloin, kun on tarvis. Vapaus pitää muutama tunti vapaata vaikka keskellä kotitoimistopäivää ja käydä lenkillä.

Harvoin yrittäjyyttä kuuluu yrittäjän toimesta ihannoitavan. Ja jotenkin tuntuu, että on väärin, jos yrittäjä sanoo, että ihan hyvin menee. Kivasti käy kauppa ja tulevaisuuden näkymät näyttävät hyviltä. Musta tuntuu, että yrittäjyyttä leimaa jokseenkin tietynlainen negatiivisuuden leima. Homma ei ole yrittämistä, ellei siinä pala vähintään kerran loppuun. Yrittäjä on se, joka käärii rahat ja muut tekee työt. Ei se näin ole, ainakaan niissä piireissä, missä itse toimin yrittäjänä.

Mä haluan esimerkilläni näyttää varsinkin noille meidän lapsosille, että yrittäminenkin voi olla kivaa. Ja se on oikein oiva tapa työllistää itsensä ja parhaimmassa tapauksessa luoda uusia työpaikkoja ja työllistää ihmisiä. Elämä on liian lyhyt vääriin valintoihin. Ainakin, jos niitä vääriä valintoja ei korjaa ajoissa. On rohkeutta vaihtaa suuntaa ja vaikka kouluttautua uudelleen kokonaan eri alalle.

Hain erääseen syksyllä alkavaan koulutukseen. Siitäkin lisää myöhemmin. Se auttaa näissä mun molemmissa ammateissa.  Tuo enemmän osaamista, jopa ihan käytännön tasolla. Millä ajalla mä koulun suoritan, on vielä vähän hämärän peitossa, mutta onneksi suurin osa koulutuksesta on etäopiskelua ja lähipäiviä on harvemmin. Olen luonne joka janoaa lisää. Rakastan uuden oppimista ja itseni kehittämistä.

En todellakaan ole aina tiennyt mikä musta tulee isona. Mutta jossain sieluni sopukoissa aika varhaisessa vaiheessa, ehkä teini-iässä, tajusin että haluan olla yrittäjä. Haluan ottaa riskejä, mutta vastaavasti haluan vapauden päättää yritykseni asioista. Joskus maalitehtaan alkuvuosina miljoonavelkaisen yrityksen osakkaana haaveilin klo 8-16 ammatista ja muiden rahoilla pelaamisesta. Mutta se on osa sitä yrittäjyyttä. Mikään ei tule helpolla, vaan kovalla työllä. Mutta aika usein se kova työ palkitaan. Kun vaan jaksaa sinnikkäästi odottaa. Nauttia ja nähdä ne yrittämisen kultareunat. 

Kyllä, yrittäjyys on yksi niistä ammatinvalintakysymyksistä. Kaikki eivät ole luontaisesti yrittäjiä, mutta sekin on ihan ok. Muistan joskus muinoin erään ison firman markkinoinnissa työskennellessäni pyytäneeni pariksi päiväksi tehtaalle töihin. Mikä minulta evättiin. Olisin halunnut nähdä ja tehdä tuotteen valmistuksen itse. Tuotteen, jota markkinoin. Silloin mulle sanottiin, että taidan olla liian yrittäjähenkinen.  Ja kun mun mielestä ei voi ikinä olla liian yrittäjähenkinen 🙂 Yrittäjyys on huikea mahdollisuus, joka järkevästi hoidettuna on elämäntapa, josta ei halua päästää irti.

Nyt on aika laittaa kone kiinni ja kuunnella Oslon yöelämää hotellin ikkunan takaa. Katsoa yksi jakso Dicteä ja ikävöidä hitusen lapsia. Miestä, joka on myös työreissussa ulkomailla. Sekä sitä koiraa, joka yleensä käpertyy mun viereeni nukkumaan. Huomenna kohti kotia ♥

MUKAVAA VIIKON PUOLIVÄLIÄ TOIVOTELLEN,