perjantai 23. marraskuun 2012

Suunnitelma olohuoneen ongelmaseinälle

9
Perjantaita blogistania! 🙂
Viikon kivoin päivä on jälleen tullut. Viikot menee kyllä ihan hirmuista vauhtia, kun tuntuu, että koko ajan on perjantai. Mieluummin näin päin; tylsää olisi jos olisi koko ajan maanantai.Uh!
Sitä olohuoneen pianoseinää olen täällä pähkäillyt. Olen nimittäin päättänyt, että nyt kun töitä tulee tehtyä kotona erittäin harvoin niin en juurikaan työpistettä tarvitse. Eli piano voitaisiin siirtää vanhaan paikaansa työpisteen tilalle. Työpöytää en raaski silti laittaa kiertoon vaan luulenpa, että se menee esikoiselle koulupöydäksi. Olohuoneen iso seinä on siis nyt aivan vapaa (tai siis sitten, kun piano on siirretty ;). Eilen bongasin Ikean mainoksen jossain sisustuslehdessä ja ollakin, että tämä kuva on omaan makuuni aivan liian täynnä tavaraa niin siitä huolimatta jokin kolahti tuolla takaseinällä. 

Ehkä se on toisaalta myös tuo harmaa seinä, joka tuosta tekee kodikkaan. Poissuljettu vaihtoehto ei ole, että maalaisin tietyn osan tuosta isosta seinästä harmaaksi. Ikään kuin kehystäisin maalilla tuon tulevan kollaasin.Täytyy maalata vielä tuohon 3 D-kuvaan harmaalla, että miltä se sitten livenä näyttäisi. Alla olevissa suunnitelmissa on sitten ihan väärän värinen lattia ja mattokin olkkarista näyttäisi puuttuvan (valkoisiin Kivikeihinkin tulee jostain varjo..). Mutta saatte jotain kuvaa siitä, mitä haen takaa. Tuohon seinällehän voisi viritellä sitten vaikka perhepotretin noilla valkoisilla Ribba-kehyksillä.
Tuo seinä on niin iso ja massiivinen, että se tarvitsee vastapainoa. Ollakin, että peili noin pystyynpäin aseteltuna hieman korostaa huoneen korkeutta niin nuo Hemnes-lipastot tuovat vastaavasti vaakalinjaa, joka madaltaa huonetta. Mitäs tykkäätte? Ehtisiköhän sitä vielä ennen joulua rumsteeraamaan? 🙂 Ai niin, terkkuja miehelle golfkentälle (juu, marraskuussa rikotaan ennätyksiä ;). Jutellaan tästä sitten illalla lisää, jookos!? 🙂
Mutta näillä eväillä mentäisiin. Meillähän on eteisessä valkoinen Hemnes-lipasto ja sen päällä Åsele-valaisin (tosin eri varjostimella). Tykkään niistä ihan hirmuisesti. Makkarista vastaavasti meillä löytyy tuollaiset Barometer-valaisimet, jotka nekin ovat ihan suosikkejani. 
Mä olisin tästä suunnitelmasta nyt niin innoissani! Toivotaan,että mieskin tykkää. Yks pieni ongelma enää on; mistä uusi bloggauspaikka (ja etätyöpaikka). Joutunee vähän vekslaan järjestystä tuolla takkahuoneessakin…. Muutos on niin hyvästä! 🙂

Tunnelmallista marraskuista perjantaita 
ja viikonlopun aloitusta sinulle,
mukavaa kun taas poikkesit ♥ 



torstai 22. marraskuun 2012

Vuohenjuustopiiras & taivaallinen salaatti

12

Moikkamoi!

Pitkästä aikaa tuli vietettyä eilinen ilta keittiössä. Mies oli avannossa poikain kanssa ja lapsilla oli kaveri leikkimässä. Jotenkin musta ei ole sohvalla makaajaksi. Enemmän rentoudun tuolla köökin puolella (tai juoksulenkillä, mutta siihen ei ollut eilen illalla mahdollisuutta). Nyt niitä eilen FB:n puolella lupailemiani reseptejä tuosta eilisestä iltapalasta. Tai siitä suolaisesta piirakasta (löytyy postauksen lopusta 🙂 ja salaatista. Porkkanakakun ohjetta sitten myöhemmin. Eilen ennen viikkomaitokauppaa selailin taas tuota Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla -kirjaa ja sieltä löysin houkuttelevan vuohenjuustopiirakan ohjeen. Tätä varten paahdetaan uunissa paprikoita. Itse käytin suippopaprikoita, mutta eiköhän ihan tavallisetkin käy. Kesällä tein paprikalisukkeen grilliruoan kanssa paprikoita paahtamalla ja kuoret poistamalla. Paprikoista tulee näin paahtamalla aivan älyttömän hyviä; hieman ehkä makeahkoja. 

Tuon piirakan kanssa oli tarkoitus tehdä vielä vuohenjuustosalaatti, mutta vuohenjuustoa ei sitten enää riittänytkään salaatiin. Taivaallinen salaatti syntyi rucolasta, punakaalista, avokadosta, fetajuustomurusista ja pinjansiemenistä. Kastikkeeksi lorautin oliiviöljyä, omenaviinietikkaa sekä himpun verran suolaa.
Tässä olisi oiva iltapala esimerkiksi perjantai-illaksi. Kera punaviinilasillisen. Tuo piirakka oli lämpimänä erittäin hyvää, mutta ei se kylmänäkään pahaa ollut. Piirakan ohjeessa luki tehdä se uunipellille, mutta mä käytin tuollaista 20 x 30 cm vuokaa. Pohja meni silti ehkä inasen liian ohueksi. Mutta nuo reunat tulivat juuri niin rapeiksi, kun minkälaiseksi ne kuvittelinkin.
Olin tänään liki koko päivän töissä; ihanaa oli! Musta tuntuu, että tämä syksyinen ”loma” on tehnyt niin hyvää! Työmotivaatio on tullut takaisin 🙂 Eipäs ole lomaa enää kuin reilu kuukausi jäljellä. Täytyy ottaa siitä kaikki ilo irti. Ja tehdä blogipostauksia kevään varalle, sillä enhän mä niitä kesken työpäivän ehdi tekemään. Ellen sitten vietä ruokiksia tietokoneen äärellä. Ans kattoo ny, miten käy! 🙂
Nyt pitäis saada pari päivää tähän viikkoon lisää; blogitekstejä olis kolme vielä julkaisematta ennen viikonloppua. Tai sitten siirrän osan niistä ensi viikolle. Joten huomenna joko sisustusjuttua, haasteeseen vastaamista (terkkuja Päiville! 🙂 tai sitten reseptejä tuon Suomen kaunein kattauksen ruokiin. Katsotaan, mikä on huominen fiilis noiden suhteen. Sisustusjuttu liittyy yhteen Ikean mainokseen, jonka bongasin lehden sivuilta. Niin täydellinen kokonaisuus meidän olohuoneen isolle seinälle. Se tosin tarkoittaa sitä, että piano siirtyisi tähän mun työpisteeseen ja työpiste lopettaisi toimintansa. Ugh. Eli toinen bloggauspaikka täytyisi löytää näiden meidän neliöiden sisältä. Voipi jopa olla, että näette pitkästä aikaa muuten 3 d-piirroksia 🙂
Nyt saunaan ja sitten aikaisin unelle. 
Työt oudokseltaan väsyttää. 
Ja nauraminen työkavereiden kanssa ♥
Torstai-iltaterkkusin,
EDIT:
jotain jäi puuttumaan 🙂


keskiviikko 21. marraskuun 2012

Kohtaamisia, kattausta ja pannaria

12

Hiphei!

Laitetaan äkkiä uusi postaus,ettei noi meikittömät kuvat loista tuossa ensimmäisenä! Olipas kiva törmätä Sallyyn Prismassa. Törmätäänhän pian uudelleenkin 🙂 Meikittömistä kuvista hieman vielä takaisin hämäriin kattaustunnelmiin. Ensimmäiset kattauskuvat ovat sitä Arabian blogiyhteistyökampanjaa varten otettu. Tästä kattauksesta löytyy kuva myös tuolta Suomen Kaunein Kattaus-kilpailusta. Nämä kuvat ovat otettu iltana ennen varsinaisia kuvauksia, joten tabletit ovat vielä silittämättä ja lasien pesukonerannut pesemättä. Sainkin kommentin hullunkurisesta lasien järjestelystä, mutta lasit ovat tarkoituksella näin 🙂 Suomessahan tuo vesilasi on äärioikealla, mutta ulkomailla yleisesti (varsinkin Kanadassa ja Usassa) vesilasi on äärivasemmalla, sillä siellä on tapana ajatella, että se lasi joka viimeisenä pöytään jää on tuolla kaukaisimpana. Eli vesilasi kulkee mukana läpi kattauksen. Ja koska kattaukseni on sieltä ei-virallisemmasta päästä niin myöskään lasit eivät ole suorassa rivissä; vaakatasossa tai vinorivissä. Tämä johtuu pääosin ihan siitä, että ne eivät olisi mahtuneet tableteille virallisesti katettuna 🙂

Ja sitten eilisiltaisten pannaribileitten tunnelmiin. Talletan tänne tuon pannarireseptin. Se oli vuoden ajan multa hukassa, kun oli vain sellaisella pikkulappusella keittokirjojen välissä. Ja eilen sen löysin. Vuoden aikana olen kokeillut jos jonkinlaista pannariohjetta, mutta aina niihin tuli sokeria tai leivinjauhetta. Tähän mun mielestä parhaimpaan pannarireseptiin ei tule kumpaakaan. Ja toimii kuin tauti! 🙂

Ostin tuossa taannoin kaksi joulukuusen vihreää Kastehelmi-kippoa. Tuo väri ei ole ns. perusväri vaan sitä tulee silloin, kun tuotannossa vaihdetaan väristä toiseen. Aikas kivan värinen, tykkään mä! Vaikkei meillä mitään muuta vihreää olekaan 🙂
Mä palaan teidän ihaniin ja kannustaviin kommenteihin (kiitos kaunis niistä) 
tuohon Naked Truth postaukseen hetken päästä, nyt iltaruokapuuhiin.
Keskiviikkoterkuin part II,

keskiviikko 21. marraskuun 2012

Naked truth

18

Moi,

täytyy myöntää, että kuvan julkaiseminen tänne ilman meikin pisaraakaan on kuin alasti kadulla kävelisin. Huh. Mutta hyvällä asialla ollaan. Kaikki sai alkunsa täältä Veeran haasteesta (klikklik). Sekä Päivin haasteesta tuolla FB:n puolella. Ja kuten Veera totesi, niin kuvista voi helposti photoshopata silmäpussit ja häiritsevät esteettiset asiat pois (tosin mä en osaa edes käyttää Photoshoppia, joten se siitä ;), mutta se, mitä sisältä löytyy niin niiden virheiden poistamiseen ei auta mitkään kuvankäsittelyohjelmat ♥ Lukekaa Veeran teksti, niin tiedätte mistä puhun! 🙂
No niin, salilta ja suihkusta juuri tulleena, naama vielä hieman punoittaen.Hiukset oli pakko föönata kuiviksi, mutta nekin au naturel.  Kasvot olisivat tarvinneet kasvorasvan, sen verran kiristelivät. Mutta mennään nyt haasteen mukaan ihan ilman mömmöjä. Kuvat ovat peilin kautta otettu ja ilman salamaa. Pieni lieventävä asianhaara 🙂
Muistan aikoinaan, kun facebookissa kiersi youtube-video siitä, että mitä lehtimainoksen mallin kuvalle tehdään ennen sen julkaisua. Huikeasti asioita saa korjailtua kuvankäsittelyllä. Ja itse asiassa lopputulos verrattuna lähtötilanteeseen näytti siltä, että kyseessä oli eri ihminen. Mikä on naisen ihanne tänä päivänä? Täytyykö meidän olla täydellisiä? 
Huomaan, että iän (ja varsinkin lasten saamisen jälkeen) karttuessa ulkonäköasiat eivät vaikuta itsetuntoon niin kuin ne vaikuttivat joskus parikymppisenä. Olen onneksi tajunnut sen, että elämässä on niin paljon muutakin kuin se, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Sama asia oli joskus aikoinaan urheilemisen kanssa; salilla huhkittiin ja spinningissä käytiin lepopäiviä pitämättä. Sen takia, että näytti sutjakkaana paremmalta. Mutta tänä päivänä urheilua tulee harrastettua pääasiassa sen takia, että siitä tulee niin mielettömän hyvä olo. Facebookin puolella jo hehkutinkin sitä, että 11 päivän salitauon jälkeen pääsi tänään ekaa kertaa salille. Ja voi vitsi, miten euforinen olo tuli. Mutta tietysti mielessä siintää maaliskuinen Thaimaan reissu ja se, että siellä uima-altaan reunalla olisi itsellekin kivempi olla timmissä kunnossa 🙂
Ulkoisesti voin iän myötä rupsahtaa, mutta sisäisesti 
haluan pysyä samana ihmisenä kuin olen aina ollut ♥ 


Mutta juu, tässä minä olen. Take it or leave it! 🙂 Nythän mä voin hilpasta tuonne Prismaan viikkomaitokauppaostoksille au naturel….tai jos vähän ripsaria ja kulmakynää näyttäisi kuontalolle ja sitten menoksi.
Illalla muutama hämärä kattauskuva lisää 
sekä suosikkipannarin ohje 
(lähinnä itselleni tänne talteen, sillä hukkaan sen aina).
Tartuthan haasteeseen?

Keskiviikkoterkuin,

,joka juuri salilla ollessaan kuunteli Voicen tietovisaa ja meni itsekin kompaan..
tänään ei ole nimittäin viikon keskimmäinen päivä. Se on vasta huomenna 🙂

tiistai 20. marraskuun 2012

Kausia

4

Moikkamoi,

eilinen joulutunnelma on vielä tallella ja siitä innostuneena virittelin vielä yhdet kausivalot. Taisivat muuten olla viimeiset laatuaan, mitä kaapista löytyi. Tai kai nuo nyt voisivat jo jouluvalotkin olla näin marraskuun paremmalla puolella. Jos ei oteta huomioon kylppäreitä ja saunaa niin ainoa kohta joka meidän kodissa ”sakkaa” tällä hetkellä sisustuksellisesti on tuo olohuoneen iso (pitkä ja korkea) pianoseinä. Kolmijalkavalaisin on tuonut vähän siihen valoa, mutta tuo iso ja tumma piano kaipaa kyllä valaisinta päälleen. Mitään korkeaa valaisinta siihen ei voi kuvitellakaan, sillä se tekee tilan vielä korkeammaksi. Peilistäkin siihen päälle oon haaveillut, mutta toisaalta ei ole kiva jos niitäkin on joka seinällä. Mutta näillä mennään toistaiseksi. Edelleen takaraivossa kummittelee haave siitä, että sen mattamustan pianon tien toiselta puolen meille saisin (terkkuja vaan joulupukille :).
Joten ehdotuksia tuon pianoseinän ”ehostamiseen” otetaan kernaasti vastaan!
Tiedättekö, kun joulun jälkeen tulee se ihan hirmuinen kasvisten syöntikausi, huhtikuulla kevätkukkien istutuskausi, kesällä auringonottokausi ja syksyn pimeillä kutomiskausi. No mulla tulee myös tälleen marraskuulla pianonsoittokausi. Haaveilen aina siitä, että saan verestettyä vanhat taidot ja soiteltua joululauluja silleen nätisti kaksikätisesti lasten laulaessa mukana. (just silleen kuin elokuvissa konsanaan ;). Jälleen kerran kaivoin nuo vanhat Aaronit sun muut pianokirjat esiin ja tapailin nuotteja. Ei ihan mennyt kuin elokuvissa. Taidan nöyrtyä ja lähteä sieltä Aaron 1:sestä liikkeelle. 
Kuten silloin aiemmassa postauksessa mainitsin, niin pianomme on äitini lapsuudenkodista. Mutta niin olivat tämänpäiväiset nuottikirjatkin äitini vanhoja. Kuvan kappale oli tullut kotiläksyksi kesäkuussa vuonna 1960! Nostalgian havinaa…
Tänään on muuten Lapsen oikeuksien päivä. Sen kunniaksi meillä syödään pannaria ja hellitään lapsia. Joka päivähän noita rakkauspakkauksia tulee haliteltua ja suukoteltua, mutta tänään olen ajatellut huomoida pikkuisia vielä vähän enemmän ♥ Tänä vuonna päivän teemana Suomen UNICEFissa on kouluhyvinvointi. Varsin akuutti aihe nyt, kun esikoisemme on aloittanut koulun ja tyypilliseen tyttöjen tapaan kolme tyttöä ei voi leikkiä keskenään. Väkisinkin joku tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Mitenkähän sitä ikinä saisi perille viestin, että kaikkien kanssa pitää leikkiä. Tosin muistaa sitä omastakin kouluajastaan sen, että bestis oli se, jonka kanssa välkät vietettiin. Sano muut siihen mitä tahansa.
Kiitos jälleen kommenteistanne ed.postaukseen,
palaan niihin piakkoin. Nyt lähden hakemaan tuota
koululaista kotiin. Ja sitten parin tunnin päästä 
eskarilaista ja kahta päiväkotilaista.
Tänään saadaan pannarivieraita ♥


Tiistaiterkuin,



« Vanhemmat
Uudemmat »