perjantai 28. heinäkuun 2017

Aamun tärkein hetki

9

”Tavallisen ihana tiistaiaamu kello 6.30. Hipsuttelen yöpuvussani alakertaan, kaadan vesikannulla vettä kolmisen desiä kahvinkeittimen vesisäiliöön, mittaan pari mittalusikallista sitä yhtä ja ainoaa kahvia suodatinpussiin, napsautan kahvinkeittimen päälle ja suuntaan suihkuun. Puettuani käyn ottamassa keittimestä kupillisen kuumaa ja laadukasta kahvia. Nojaan keittiön työtasoon, tuijottelen ulos ikkunasta ja annan ajatuksen virrata. Aamun tärkein hetki on käsillä.”

Aamun tärkeintä hetkeä varten sain käyttööni kaupallisen yhteistyön myötä Moccamasterin kanssa huikean tyylikkään Moccamaster Cup-one  -kahvinkeittimen. Alunperin tuon aamujeni ilostuttajan oli tarkoitus mennä miehen valtakuntaan, mancaven bistroon, mutta koska tuo bistro valmistuu vasta myöhemmin, niin aamujen aurinko on vallannut keittiömme. Enkä oikeastaan ole enää lainkaan varma, suostunko siitä luopumaan 🙂 Oranssi on värinä ollut aina voimavärini, joten olisiko voinut keittimen värivalinta mennä enemmän oikeaan. Moccamaster Cup-one -keittimiä on saatavissa kuudessa eri värissä, mukana myös herkkuväri oranssi sekä sähäkkä sininen.

Yhden kahvikupillisen suoraan kuppiin keittävä kahvinkeitin, miksi? Siksi, että tyypillisesti meillä keitetään aivan liian monta kupillista kahvia. Niin, että loppupannullisen saa kaataa viemäriin. Siksi, että heräämme miehen kanssa arkiaamuina niin eri aikaan ja molemmat haluavat kahvinsa tuoreena, ei pannussa seisoneena. Saan tuoretta ja aromaattista kahvia juuri haluamani määrän eli yhden kupillisen. Siksi, että Hollannissa käsityönä valmistettu Moccamaster Cup-one kahvinkeitin keittää kahvikupillisen nopeasti, laadusta tinkimättä. Kukapa meistä kahvihifistelijöistä ei rakastaisi laadukasta kahvia. Cup-one -kahvinkeitin valmistaa suodatinkahvia edullisemmin kuin esimerkiksi markkinoilla olevat kapselikahvikeittimet. Lisäksi jätettä syntyy vähemmän, sillä kaikki jäte suodatinkahvin osalta on biojätettä. Siitä iso plussa, kuten myös tuosta ihanan hiljaisesta äänestä!

Cup-one on ihan älyttömän yksinkertainen käyttää. Itse asiassa se on osoittautunut tämän viikon aikana arkiaamujeni pelastukseksi:

1. täytä vesisäiliö erillisellä vesikannulla merkkiviivaan saakka
2. mittaa suodatinsuppiloon kaksi tasaista mitallista laadukkaita kahvinpuruja
3. napsauta aamujen ilostuttaja päälle
4. heräile rauhassa, venyttele, nauti kahvinkeittimen hiljaisesta pulputuksesta ja rentoudu noin 4,5 minuutin ajan
5. ota kahvikuppisi keittimestä ja koe makunautinto
6. äläkä huolehdi Cup-one -keittimen virrankatkaisusta, sillä se on jo tehnyt sen itse heti vesisäiliön tyhjennyttyä

Kahvi on se, mikä yhdistää. Meitä suomalaisia, mutta myös kaikkia maailman ihmisiä. Kahvi on ikäänkuin universaali väline ihmisten yhteydenpitoon. Mikäs sen mukavampaa kuin istua vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa kahvikupillisen myötä. Vaikka tuo Moccamaster Cup-one -kahvinkeitin keittääkin kahvia yhden kupillisen kerrallaan, on tuo kupillinen kuitenkin niin iso, että sen pystyy hyvin hyvässä seurassa jakamaan. Molempiin kuppeihin kun riittää reilu 1,5 dl laadukasta kahvia. Cup-one -keittimen mukana tulee keittimen lisäksi kaksi tyylikästä posliinimukia kuumuudenkestävällä silikonivyötteellä, 10 kpl take away -mukeja kansineen sekä suodatinpussipaketti. Lisävarusteina on saatavilla aikaa ja kulutusta kestävä Keep  cup -take away muki. Sellaisen ajattelin ostaa, sillä se menee kätevästi työmatkoilla mukana.

”Joka aamuinen oma hetkeni alkaa olla lopuillaan. Huuhtelen kahvikuppini ja suuntaan yläkertaan pukeutumaan. Aulassa siristelen silmiäni aamuauringolle, joka pilkottaa sälekaihdinten välistä. Ennen kuin riennän aamun ensimmäiseen tapaamiseen valmistan vielä mukaani yhden kupillisen kahvia keittimen mukana tulleeseen take away mukiin, kirjoitan lapsille viestin keittiön pöydälle ja suljen oven takanani. Näillä aamun pienillä ja laadukkailla hetkillä on vaikutusta koko päivään.”
Onko siellä muita laadukkaan kahvin ystäviä? Hei nyt teilläkin on mahdollista päästä mukaan testiryhmään, jossa pääsee testaamaan Moccamaster Cup-one –kahvinkeitintä. Mukaan haetaan eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä, jotka niin ikään tykkäävät nauttia kahvia kupillisen kerrallaan. Moccamasterin testiryhmäsivulle pääsette tutustumaan täältä ja myös hakemuksen voi jättää samoilta sivuilta 6.8.2017 mennessä! 🙂

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 24. heinäkuun 2017

Mustikkamaitoa & maanantaisia mietteitä

2

…ja erittäin ryppyisiä mökkihousuja.

HEIPPATIRALLAA IHANAT!

Ja suloista (tosin myös sateista!) maanantai-iltaa ♥ Tänä maanantaina päällimmäisenä on ollut kolme asiaa. Toisistaan riippumattomia juttuja, joita olen päiväunien ja arkiaskareiden lomassa miettinyt. Joskus on hyvä kirjata ne ajatukset alas, jotta ne jäsentyvät.

YHDESSÄ. Suomi 100 -juhlavuoden kantava teema. Mitäs jos kaikki noudatettaisiin tuota yhdessätekemisen meininkiä, mantraa josta kaikille tulee parempi mieli. Kaikkihan me tiedämme, mitä yksi mätä omena tekee koko kulholliselle omenoita. Jep, mädännyttää pikkuhiljaa ne kaikki. Joten jos käännetään niitä suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden ja toisten kunnioittamisen volyyminappuloita edes pikkuisen kovemmalle. Ei vielä sinne volat kaakkoon taajuuksille vaan edes pikkuisen sitä kohti.

Keskityttäisiin yhteiseen hyvään ja nautittaisiin toisten onnistumisista. Heitettäisiin kannat kattoon ja oltaisiin ylpeitä myös niistä omista saavutuksistamme. Luotaisiin ympärillemme sellainen positiivinen kierre, jolla saataisiin koko Suomi nousuun. Lähimmäisen rakkaudella ja välittämisellä. Tekemisen meiningillä. Ei turhia kyräiltäisi toisten tekemisiä, sillä uskon että kukin meistä elää oman elämänsä itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse koen, että meillä täällä Suomessa on niin pienet piirit, että kaikki hyötyisivät siitä, että niitä pahimipia kilpailijoitansa pitäisi sen sijaan kollegoina. Kollegoina, joilta oppia. Kollegoina, jolle antaa. Joiden kanssa yhdessä rakentaa sitä yhteistä juttua. Ei vetää mattoa toisten alta ja pyrkiä kepulikonstein eteenpäin. Näyttää, että on myös lempeämpi tapa saavuttaa jotain. Yhdessä.

BACK IN BUSINESS. Hei, mä olen tänään kaivannut kaupunkiin. Ihan vain, jotta saan työhuoneeni valmiiksi. Heinäkuussa on tullut pidettyä pientä lomaa blogistakin ja nyt on luonnoksissa jo taas vaikka kuinka monta postausideaa. Välillä sitä tarvitsee etäisyyttä, jotta luovuus ja inspiraatio lähtevät nousuun. Tuntuu tosin, että on tullut lomailtua ihan jo liiaksikin. Hassua, vaikka se viime viikkoinen muutto verottikin aikalailla.

Blogitöiden lisäksi kaipaan sinne töihin töihin. Tietäen, että syyskuun 5.päivä saapuu nopeasti. Siitä se taas lähtee. Kunnon työarki. Se kun ei voi jäädä kotitoimistolle haahuilemaan tukka pystyssä ryttyisissä haaremihousuissa. Pääsen vihdosta viimein pitämään niitä 3/4 -hihaisia kotelomekkoja, joita viime syksynä ostin monta kappaletta.

Kalenteriin pitää vielä tilata uusi sisältöpakkaus ja päivittää sinne työlistaa. Tähän asti olen likipitäen mennyt muistinvaraisella kalenterilla, mutta viime vuosien aikana olen huomannut, että se ei ehkä enää riitä 😉

TYVIKASVU & LUONNOLLISUUS. Meinasin jo tilata ajan tyvikasvun raidoittamiseen menneellä viikolla, mutta unohdin. Sitten aloin taas pähkäilemään tätä jokasyksyistä ”mennäkö kohti tummempaa hiusväriä” -juttua. Argh.  Ei ole helppoa olla nainen. Sitten mieleeni juolahti vielä tuo artikkeli, jonka luin shampoottomasta elämästä. Josko sitä veisi luonnollisuuden vielä pidemmälle. Olisiko minusta siihen, sitä en tiedä. Ajatuksen tasolla houkuttelee kovin.

Mutta jotenkin kroppa kaipaa luonnollisuutta. Ulkoisesti ja sisäisesti. Kuten kerroinkin tai tuo kroppa kertoi silloin aiemmassa postauksessa. Vaikka se varsinainen ”Helli itseäsi terveellisimmillä valinnoilla” -kausi alkaa 15.8, niin pikkuhiljaa olen alkanut menemään sitä kohden. Mustikkamaito mantelimaitoon tehtynä on tehnyt hellinyt eilistä pavlovan kyllästämää vartaloani 🙂

Sellaisiin tunnelmiin, sellaisiin mietteisiin. Toivottavasti myös siellä on viikko alkanut mukavasti ♥

MAANANTAITERKKUSIN,

 


sunnuntai 23. heinäkuun 2017

Hän ♥

4

MOIMOI,

ja sunnuntaiterkkuja saaresta! Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että meillä vietettiin eilen hääpäivää. Tuttuun tyyliin eli maltilla. Tamperelaisittain ”Ei tehrä tästä nynnumeroo” -tyylillä 😉 Toki kippisteltiin, mutta sen kummempia seremonioita tai lahjojen vaihtoja ei suoritettu. Sillä musta tuntuu, että meille molemmille jokainen yhdessä vietetty päivä on juhlapäivä. Jokainen päivä, kun saa herätä toisen vierestä on suuren suuri siunaus.

Kuka on tämä mies kaiken takana? Kuka on hän, joka saa mut loistamaan ja hymyilemään päivästä toiseen? Kuka on hän, joka on se järjen ääni kaikissa mun hömpötyksissäni? Hän, joka vetää jalkani takaisin maan pinnalle, kun unelmat alkavat lentämään liian pitkälle?

Hän

…on maailman lojaalein perheelleen ja ystävilleen.
…tarvitsee käristetyn nakkikastikkeen tekoon lasten apua.
…on universumin fiksuin mensa-kortin omistaja ja (ainakin omasta mielestään) trivial pursuit -turnausten ylivoimainen voittaja ja senpä takia meillä pölyttyy tuo trivial pursuit kaapin pohjalla 🙂
…järjestää kauluspaitansa värijärjestykseen vaatekaappissaan.
…on perheen tuki ja turva.
…on välillä ärsyttävän harkitseva ja jokaista asiaa tarkkaan punnitseva.
…osaa silittää kauluspaitansa paremmin kuin minä.
…avaa minulle ovet ja antaa minun kulkea ensin.
…lähettelee välillä niitä ihanan ällösöpöjä whatsup-viestejä.
…on maailman paras aviomies ja isä.
…on auktoriteetti lapsillemme.
…osaa ajaa autoa erittäin hyvin.
…rakastaa golfin peluuta.
…on niin pedantti, että pyrkii tekemään jopa klapeistakin määrämittaisia.
…saattaa pelata angry birdsiä parikin tuntia putkeen.
…harvoin kiroilee, mutta silloin kun kiroilee, tiedän tilanteen olevan vakava 😀
…lässyttelee koiralle minkä kerkiää.
…jakaa kanssani intohimon matkustelemiseen.
…ei tykkää olla lentokentillä yhtään ylimääräistä aikaa.
…kiirehtii aina työreissuiltaan kotiin perheen pariin.
…ei turhia hummaile kaupungilla, vaikka välillä sinne patistankin.
…rakastaa täyteläisiä punaviinejä eikä osta niitä etiketin perusteella niin kuin vaimonsa 😉
…ei kuule tai näe mitään ylimääräistä keskittyessään johonkin juttuun.
…tekee kaiken kunnolla, ei ole oikotietä onneen. Niin vapaa-ajalla kuin töissäkin.
…ei välillä jaksa höpöttämistäni, varsinkaan väsyneenä.
…on välillä vähän jääräpäinen eikä mikään joojoo-mies, mitä arvostan suuresti.
…osoittaa rakkauttaan teoilla, ei sanahelinällä tai materialla.

Nyt tietokone lataukseen, kommentteihin vastaamiset työn alle ja pavlovan pohja uuniin. Saamme illalla yövieraita möksälle. Veri vetää jo kaupunkiin ja uuteen kotiin järjestelemään tavaroita. Purkamaan niitä 56 muuttolaatikkoa. Pari 12 tuntista yöunta takana ja ihmeitä tekee kyllä tuo nukkuminen. Pitäisi muistaa nukkua useammin, muistakaa tekin! ;D

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 21. heinäkuun 2017

Valo ikkunassa

18

MOIKKAMOI IHANAT!

Hei, se olisi perjantai. Viikonloppu edessä ja miehellä vielä viikko lomaa jäljellä. Aika menee taas ihan hirmuista vauhtia. Koululaistenkin kanssa pitäisi pikkuhiljaa alkaa muuttamaan rytmiä kohti kouluystävällisempää 🙂 Tänä iltana luovutetaan vanhan kodin avaimet ja laitetaan sen osalta muutto pakettiin.

Illat alkavat pimenemään, mutta onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Toissa iltana koiran kanssa iltalenkiltä kotiinpäin kävellessäni pysähdyin äkisti kun näin naapurin orapihlaja-aidan läpi näyn, jota ei ole reiluun vuoteen näkynyt; mummulan ikkunoista kajasti pehmeä illan valo. Ihana valo, joka kertoo siitä, että talossa on elämää. Naapurin Annekin viestitti eilen, että ihanaa, kun naapurissa palaa pitkästä aikaa valot. Mä olen niin samaa mieltä!

Muistan silloin viime kesänä äidin kuoleman jälkeen juurikin näiden pimenevien iltojen aikoihin, kun menin laittamaan lasten huoneista sälekaihtimia kiinni, pysähtyneeni siihen kamalaan tunteeseen joka tuli, kun näin tien toisella puolella pimeän talon. Ison talon, jonka ikkunat olivat sysimustat. Se kouraisi jostain syvältä. Tapahtunut konkretisoitui ja tiesi, että paluuta entiseen ei ole.

Musta tuntuu, että tämä mun lapsuudenkotini nauttii siitä, että siellä on pitkästä aikaa elämää. Kiljuvia kakaroita ja räksyttäviä koiria. Kaksi muutosta väsähtänyttä vanhempaa ;D On ollut sen verran raskas viikko, että joka ilta olen joutunut puolen yön aikaan toteamaan, että anteeksi lapset, äiti ei ehtinyt tänäänkään paistaa iltapalaksi niitä lättyjä (jep, lapset ovat olleet silloin vielä hereillä). Tänä aamuna repäisin ja laitoin lättytaikinan tekeytymään ennen aamulenkkiä koiran kanssa.

Pikkuisempi tuli avuksi paistotalkoisiin ja plätyt onnistuivat ihan yli odotusten. Jostain kumman syystä lättyjen lisäksi myös nakkisoosi maistui täällä pitkästä aikaa paremmalle. Ihan kuin mummun tekemää, totesi esikoinen. Ehkä valurautapannulla oli osuutta asiaan 😉

Mutta hei, saatiin tänään pyykinpesukone toimimaan, joten tuumasta toimeen. Ei ne arkiset askareet muutu vaikka koti muuttuukin ja hyvä niin ♥

IHANAA PERJANTAITA,


keskiviikko 19. heinäkuun 2017

Kotona ♡

56

HEIPPATIRALLAA IHANAT!

Ja terkkuja uudesta kodista! Saas nähdä, miten blogipostauksen tekeminen onnistuu ilman langatonta. Täällä meillä ei ole tuota 4G:täkään näkyvissä, mutta yritetään 🙂 Kiitollinen. Siinä sana, joka kuvaa tämän hetkistä olotilaani hyvin. Ensimmäinen yö nukuttu uudessa kodissa ja vaikka aamulla alakertaan hipsiessäni vastassa oli punainen lainalaatikkomeri, niin silti askel oli kevyt. Väsymyksestä huolimatta. Takan edessä lattia narisi juurikin niin kotoisasti kuin muistin. Näkymä oli tämä kuin ylimmässä kuvassa.

Kuvia keskikerroksesta. Josta uusimme vain keittiön ja työhuoneeseen laitoimme säilytystilaa. Muuten mennään niillä pintamateriaaleilla, jotka täällä on viime vuodet ollutkin. Olohu0neen puolikas on nyt laitettu, samoin lukunurkkaus keittiön vieressä. Keittiökin on suht koht’ siisti. Olohuoneen toinen puolikas taas on täynnä niitä punaisia laatikoita, jotka ovat menossa mancaveen. Ensi viikon keskiviikkona, kun sinne saa viedä tavaraa. Olkkarin vieressä oleva huone piti oleman meidän ruokahuone, mutta niin ihanasti tuo lokoisa sohva ja senkki sinne sopivat, että se jää telkkarihuoneeksi. Tällä hetkellä päänvaivaa tuottaa ruokapöydän paikka. Sitä siis ei vielä ole. Tuohon keittiön viereen lukunurkkaukseen se menisi luonnostaan, mutta tila on vain 2 metriä leveä ja 180 cm pitkä. Olohuoneeseessa taas olisi leveyttä tilassa 2,5 metriä ja pituutta hur så mycket. Vanha pöytä jäi vanhaan kotiin, joten uusi pöytä täytyy hankkia. Te, keillä on 80-90 cm leveitä pöytiä, niin olisi kiva kuulla, onko helppo kattaa. Kiitos jo etukäteen 🙂

Olohuoneessa vie yhden seinän tuo piano, jolla olen Aaronit soittanut kannesta kanteen. Mummun ja papan (siis mun isovanhempien) istuessa sohvalla ja antamassa tuomionsa. Aika monet pianoläksyt tuli soitettua moneen kertaan, ennen kuin meni arvovaltaiselta raadilta läpi 😉

Mutta hei, nyt taas purkamaan laatikkomerta. Huomenna vanhan kodin vaatehuoneet ja varasto tyhjäykseen. Perjantaille sain onneksi siistijän avuksi tuon keittiön kanssa. Näin nopealla aikataululla, joten superonnellinen olen. Perjantai-iltana luovutetaan avaimet ja kurvataan kohti mökkiä muutamaksi päiväksi pakoon laatikkomerta (why do it today, there’s always tomorrow ;D).

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,


« Vanhemmat
Uudemmat »