perjantai 22. syyskuun 2017

Helppo puolukkakinuskipiirakka & perjantaiset

10

HEIPPAHEI!

Ou jee, perjantai! Tykkään tuosta fb:n tavasta muistuttaa menneistä. Tänä aamuna se muistutti tasan viiden vuoden takaisesta lauantaiherkusta. Olin saanut ihanalta ystävältäni K:lta niin helpon puolukkakinuskipiirakan ohjeen, että pakkohan sitä oli heti testata. Ja aamulla nähdessäni tuon piirakan kuvan väistyi tämän päivän terveellinen lounassalaatti -postausidea samantien.

Puolukkakinuskipiirakka kruunaa päivän myös sen osalta, että aamulla meillä oli lopputarkastus rempan suhteen ja läpi meni. Mitä nyt alakerran askartelutila (aka mancaven baari) on kuulemma hieman häilyvä käsite, mutta eikös vesipisteellä voi huovuttaa villaa ja jääkaappihan on ainoastaan pilaantuvia askarteluliimoja varten 😉

No mutta se puolukkakinuskipiirakka, se menee näin:

PUOLUKKAKINUSKIPIIRAKKA

1 pkt valmismurotaikinaa
(käytin kauramurotaikinaa)
puolukoita
kinuskikastikepurkki 

Murotaikina kaulitaan voidellun vuoan pohjalle,
päälle lisätään puolukat ja kinuskikastike.

Paistetaan 175 asteessa reilu puoli tuntia. As simple as that!

HUOM! Jos haluat pohjasta rapsakkaamman, niin esipaista sitä ensin noin 7-10 minuuttia ennen täytteiden lisäämistä. Äläkä tee niin kuin minä tein, että otin sen irtopohjavuoasta pois lämpimänä (kinuskikastiketta valui vähän tarjoiluastiaan) vaan anna piirakan jäähtyä kunnolla.

Tämä kotitoimistoperjantai on kulunut osaltaan myös sohvalla tuon karvaisen kaverin vieressä. Jos jollain on jotain kikkaa, millä saa kuumeen nousemaan, niin saa vinkata. Kerralla kun kuume nousisi tappiin, niin pöpötkin lähtisi nopeammin livettiin. Nämä 37,1 lämpölenssut kun ovat ihan sanonko mistä. Eilen toimistolla mahdettiin olla aikamoinen näky työkaverin kanssa, kun molemmat oltiin samassa flunssan niiskutus/aivasteluvaiheessa. Puhelimeen vastasi se osapuoli, jolla ei ollut ”akuutti” tilanne päällä 😀

Katsotaan, josko viikonloppuna saisi kuvia joko tänne tai instagramin puolelle syksyisestä saaresta. Luvassa on nukkumisen lisäksi tämän vuoden vikat rapurallaajuhlat! Ihan lähisuvun kesken tosin. Sääkin näyttäisi siltä, että kesähuone odottaa juhlijoitansa ♥

IHANAISTA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 21. syyskuun 2017

Kukkahattutädin torstaituumaukset

8

(kuvat viime syksyltä :))

HEIPPAHEI!

Eilinen ilta meni Tallinnan pöpöä kaataessa, mutta täällä ollaan taas. Astetta enemmän paatoksella. Astetta enemmän kukkahattutätinä. Nimittäin…olen taas viime aikoina huomannut, että ei hemskutti – meidän perhe on aivan kännykkä/padikoukussa. Ollaan täällä blogin puolella aiemminkin puhuttu tietotulvasta ja sen vaikutuksista, mutta juteltaisko vähän lisää? Tallinnassahan meillä ei ollut nettiä huoneessa. Tai oli, mutta se ei oikein toiminut. Jouduttiin ihan kuulkaas juttelemaan keskenämme matkakamujen kanssa 😉 Alun järkytyksen jälkeen tämä oli mitä ihaninta ajanvietettä. Muutenkaan kun wifiä ei ollut ihan kaikkialla saatavilla, niin tunne oli aika ihana. Alkuun käsi kävi laukussa kännykkää etsimässä, mutta sitten huomasi sen vapauttavan tunteen, kun ei tarvitse olla koko ajan online. Kun on enemmän läsnä. Aidosti läsnä. Ilman, että nostaa hetkellisesti kännykästä katseensa toisen puhuessa sinulle. Palatakseen takaisin kännykkäkuplaan dialogin päätyttyä.

Olen huomannut, että mulla itselläni menee tosi paljon asioita ohi ollessani puhelimella/tietokoneella. Kun keskityn johonkin muuhun kuin siihen, mitä mulle puhutaan. Siinä aloin sitten miettimään, että enää en olisi niinkään huolissani tietotulvasta ja aivojen ylikuormituksesta, jota näistä kaikista laitteista tulee, vaan myös siitä, että mitä känny/padi/tietokoneriippuvuus tekee kommukinointitaidoille. Niin meidän aikuisten kuin lastenkin keskustelutaidoille. Onko keskusteluyhteys vaarassa rapistua mobiililaitteiden takia? Mun mielestä alkaa olla. Itse kaipaan keskustelukumppania. Haluan tietää miten työ- ja koulupäivät ovat menneet ja haluan keskustella maailman asioista. Haluan saada muunkin vastauksen kysymykseeni kuin ”ihan okke” tai epämääräistä muminaa. Jokainen koulupäivä tuntuu muuten nykyään menneen ihan okei, meneekö teidänkin lapsilla? 😀 Lypsämällä saa lypsää lisätietoa. Varsinkin jos lapsi keskittyy samaan aikaan siihen mitä kaverit ovat snäppäilleet.

Joku teistä voi muistaa, että alkuvuodesta meidän perhe otti käyttöön säännön, että kännykkää tai konetta ei avata klo 20 jälkeen. Se toimi allekirjoittaneella hyvin, mutta huomasin muun perheen siitä melko pian lipsuvan. Sitä myötä itsekin siitä lipsuin. Tänä iltana tuo käytäntö otetaan taas käyttöön. Ainakin arki-iltaisin. Pitäisikin keksiä joku sanktio kännykän iltakäyttäjälle 🙂

Sitä helposti ajattelee, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Saatavilla. Itse laitoin kuukausi takaperin whatsuppiin asetuksen, joka estää sen, että paikallaoloani ei näy. Koin helposti oman tunnon tuskia siitä, että jos en ehdi vastaamaan viesteihin samantien kun ne luen. Nyt elämä on helpottunut sen suhteen. Lisäksi olen opetellut olemaan avaamatta sähköpostia iltaisin. Yksikään sähköposti ei ole ollut sellainen, johon olisi tarvinnut vastata heti. Kuitenkin otin asiakseni työtyöasioissa, että vastaan iltamyöhään lähettäjälle. Joka kuitenkin lukee viestini vasta seuraavana aamuna. Tieto siitä, että ei tarvitse olla ajan hermolla koko ajan kavereitten lasten korvatulehduksista tai raportoida itse jokaista syömäänsä ruokaa helpottaa kummasti myös 😉

Olenko mä ainoa, joka on oikeasti huolestunut tietotulvasta ja kommunikointikyvyn rappeutumisesta? Toki kännyt/padit/tietokoneet tuovat ihan älyttömän paljon hyvää elämään, mutta se, missä menee kohtuukäytön raja on häilyvä. Ja oma hetkellinen tuska siitä, kun Tallinnan hotellin netti ei toiminutkaan avasi silmäni siihen, että ihan kamalaa olla nettiriippuvainen 😀

TORSTAIN KUKKAHATTUTÄTITERKUIN,

 


tiistai 19. syyskuun 2017

Psykedeelistä, herkullista, tyylikästä & kotoisaa

10

MOIKKULIMOI!

Lupasin palata Tallinnan ravintolasuositusten kanssa, joten tässä sitä ollaan 🙂 Hei, täytyy sanoa vielä erityiskiitokset mun Tallinnan matkakamuille; kiitos kaunis ♥ Voi kunpa asuttaisiin lähempänä toisiamme! Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on uusiakin lukijoita, joten jos haluatte tietää, miten meidän ystävyys sai alkunsa, niin käykäähän klikkaamassa tämä aiempi postaukseni auki ja lukaisemassa se. Te, ketkä mietitte, että mistä niitä ystäviä saa, niin teille haluan sanoa, että kun pitää silmät ja korvat auki, niin kyllä niitä ystäviä löytyy. 

Nyt olimme kolmatta kertaa tällä kokoonpanolla Tallinnassa ja jokunen ravintola on tullut koettua. Monta ravintolaa on vielä kokematta. Muun muassa Rataskaevu 16 ja Pegasus, jotka vaativat pöytävarauksen paljon etukäteen. Ainakin lauantai-illalle. Tällä kertaa lounaspaikoiksi valikoitui tutut Clayhills ja ah niin über-ihana Manna la Roosa. Ekan illan iltaruoka nautittiin Tai Boh:ssa ja toisena päivänä perutiin illan varaus Mixiin ja suunnattiinkin hotellin viereiselle kadulle Controventoon.

Perjantain lounaspaikkamme. Jälleen kerran uskaltauduimme istumaan terassille lämpölamppujen alle. Kuhiseva vanha kaupunki ympärillämme. Karahviin hieman lämmittävää punaviiniä ja lautaselle erittäin tulisia täytettyjä jalapenoja. Niiden lisäksi otin rieskan, jossa oli fetarucolatäyte. Suussasulavaa. Ystäväni taisivat molemmat ottaa club sandwichit, jotka nekin näyttivät tajuttoman hyviltä. Ekaa kertaa ikinä kävin gastropubin sisällä ja vähän harmittaa, että emme sisätiloissa istuneet. Tosi viihtyisän näköinen sisältäkin. Vaikka olen vähän sitä mieltä, että Tallinnan palvelukulttuuri ei ihan joka paikassa ole kohdillaan, niin täällä se oli. Iso suositus!

Katsokaa tuota sisustusta! Psykedeelisen ihana. Aivan kuin isoveljensä Tai Boh saman rakennuksen yläkerrassa. Tänne suuntasimme jalkahoidosta (Sinine Salong) lounaalle. Aperol Spritzit ja minulle taivaallisen raikas ja hedelmäinen vuohenjuustosalaatti. Kamut jakoivat juusto/makkaratarjottimen, joka sekin näytti ihan älyttömän hyvältä. Viime kerralla ihastelimme Manna la Roosaa illalla yksien drinkkien verran. Porukkaa oli silloin ihan älyttömän paljon. Lounasaikaan löytyi hyvin pöytä. Palvelu top class!

Viime kerralla kun kävimme Tai Bohissa se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Saimme pöydän hieman syrjemmästä, nyt olimme keskellä kaikkea. Ihana oli nähdä vähän muutakin ravintolaa. Joka alakertansa Manna La Roosan mukaisesti on aika ”jännittävä” 🙂 Tällä kertaa sininen valo ei vain suosinut kuvia lainkaan! Valitsimme kolmeen pekkaan ensiksi kuusi annosta alkupaloista. Iso plussa gyozalle ja wasabiravunpyrstöille, mutta hieman miinusta sataykanalle, jossa oli kanan seassa muutama luun pala (tehän tiedätte suhtautumiseni kruntsulihaan :D). Sitten otimme vielä pari alkupalaa lisää, koska jäi nälkä.

Muutamat coctailit, jälkkäriksi mutakakkua ja avot. Suosituksena cocktaileista yuzy-basil -cocktail. Aivan älyhyvä. Kuten tuo punainen megavegankin. Johannan keltaista juoman nimeä en muistakaan, mutta kyllä sekin hyvältä maistui! Paikka on siitä ihana, että se soveltuu myös illan istumiseen. Saimme kulumaan ruokailuun kolme tuntia. DJ soitti musiikkia ja iloisten ihmisten äänet kuuluivat taustalla. 

Vikan illan ”heräteostos”. Jonne kävimme päivällä varaamassa pöydän. Katriina Käikillä (vaikka netissä osoite Vene 12, mutta siitä kohtaa sukelletaan Katriina Käikille), ihan hotellimme vieressä. Kotoisa italialainen, jonka grillatut artisokat veivät kielen mennessään. Puhtaammalta maistuvaa ja konstailemattomampaa bruschettaa saa etsiä ja tomaatti-mozzarellasalaatin tomaatit maistuivat auringolle. Pääruokapizza oli ehkä yksi parhaimmista, mitä olen ikinä maistanut. Hintataso oli kohdillaan. Kuten myös palvelu. Söimme tokan kerroksen salissa, jossa alkujaan tuntui olevan liian paljon melua. Kunnes korva siihen tottui 🙂 Hurmaavasta julkisivusta ekstrapojot!

ID

Hups, tulipas aika paljon kuvia – pahoitteluni! Siinä teille psykedeelistä, tyylikästä, herkullista ja kodikasta. Sulassa sovussa keskenään. Aiemmilla reissuilla olemme hyväksi todenneet myös legendaarisen F-Hooneen sekä tajuttoman hyvän intialaisen Chakran. Suuret suosittelut myös niille! Mikäli etsitte hyvällä paikalla olevaa edullista hotellia, niin pakko suositella myös tuota meidän Three Crowns hotellia, joka oli muutaman kukonaskeleen päässä raatihuoneen torilta. Ei mitään luksusta, mutta ihanat sängyt, tyynyt ja peitot. Aamupalapuuro oli niin mahdottoman lempeää, että sitä on ikävä. Kadulta kuului yöllä vähän melua ja wifi ei huoneessa toiminut muuta kuin ulko-ovella. Hintaansa nähden kuitenkin ihan ässä (30 euroa/yö/hlö sisältäen aamupalan).

Kuten aiemmiltakin Tallinnan reissuilta, niin myös nytkin sain jonkun ihme pöpön. Ok, olihan tämä jo viime viikollakin, mutta Tallinnassa pöpöt yhtäkkiä kaikkosivat. Tänään aamupäivällä kurkkuun muutti taas kaktus ja nyt on lämpöä. Ekalla kerralla Tallinnan pöpöä häädettiin lukuisine antibiootteineen ja se kulminoitui alkavaan keuhkokuumeeseen ja kuulon menetykseen toisesta korvasta. Viime vuonna Tallinnan pöpö lähti hyväksi toteamillani keinoilla. Nyt vaan vitskut kehiin (unohtuivat reissun ajaksi kotiin) ja peitto korviin,  niin eiköhän tämä tästä 🙂

TIISTAITERKUIN,


maanantai 18. syyskuun 2017

Tavallisen ihana maanantai & the significant other

6

HEI HELLUREI

ja mahtavaa maanantaita ja sitä myötä alkanutta viikkoa ystävät! Tavallisen (taivaallisen…) ihana maanantai meneillään kotitoimistolla. Aamulla huomasin, että olin unohtanut laittaa herätyskellon soittamaan. Mikä jo itsessään on vallan tavatonta. Onneksi miehen kello herätti. Lapset menevät näin maanantaisin vasta vähän myöhempään kouluun, joten katastrofia ei ehtinyt syntymään 🙂

Kylläpä on ihana olla kotona! Laitoin heti aamusta takkaan tulen ja otin aikaa karvaisen kaverin rapsutteluun. Voin sanoa, että alkuyrmyilyn jälkeen toinen on ollut sulaa vahaa. Pusuja satelee niin paljon, että eipä sitä juuri tarvitsisi kasvojaan pestä 😉 Sen verran on varuillaan, etten taas karkaa, että kuljemme aivan majakkana ja perävaununa. Nyt onneksi nukahti päikkäreilleen. Ulko-oven eteen, ettei kukaan vaan poistu hänen huomaamattaan.
Lapset saivat Tallinnasta tuliaisiksi haluamiaan vesimeloni Orbitteja ja miehelle ostin heräteostoksena rannekorun. Jep, luitte oikein. Tuo mieheni kun ei juuri koruilla koreile, otti tuliaisen vastaan hyvillä mielin. Sovitimme sitä kellon viereen ja pahus, että se oli liian pieni mahtuakseen miehen ranteeseen. Ajatus tärkein. Nyt meillä molemmilla on samanlaiset nahkarannekkeet. Vaikkei se toisen ranteeseen sovikaan. Yksi lempikauppojani Tallinnassa on tuo oma asi d_esign vanhan kaupungin kupeessa. Sieltä löysin Mokokon significant other -rannekorut.

Väriltään toisen parransängen väriset 😉 Pieni tuliainen, jolla on kuitenkin suuren suuri merkitys. Vaikka näytän mieluusti ihan arkisilla pienillä jutuilla, että arvostan toista, niin tykkään silti välillä muistaa ihan konkreettisestikin. Reissussa jälleen juttelimme ystisten kanssa siitä, että mitään tai ketään tässä elämässä ei tule ottaa itsestäänselvyytenä. Meitä yhdistää monien muiden asioiden lisäksi se, että olemme kaikki kokeneet jotain, mikä on muuttanut elämän suunnan täysin. Yhdessä silmänräpäyksessä. Tärkeän ihmisen menetys tai läheltä piti tilanne avaa silmät katsomaan elämää eri tavalla.

Yhtä kaikki, tiettyjen tapahtumien jälkeen mikään ei ole ennallansa. Itselläni tuo käänteentekevä päivä oli joulukuun 19. päivä nelisen vuotta sitten. Aamuyöllä kolmen maissa. Paikkana teho-osasto ja vaisu nyökkäys lääkärin kysymykseen, että olemmeko kaikki samaa mieltä elämää ylläpitävien koneiden sammuttamisesta. Tuolloin päätin, että jos tästä selviän, niin yksikään päivä ei elämässä luisu pois ilman, että muistaisi nauttia niistä tärkeistä ihmisistä ympärillä. Merkityksellisistä ihmisistä. Olen siunattu hurjan monella ihanalla ihmisellä.

Tuon yhden ihanan ja niin kovin tärkeän ihmisen kanssa olemme puurtaneet puoli päivää kotitoimistolla. Molemmat omissa oloissaan. Omissa töissään. Lounastreffit järjestettiin keittiön pöydän äärellä. Kikhernepastaa ja chili sin carnea. Laseissa hieman lemmehtynyttä kuplavettä. Ympärillä hiljaisuus. Täydellinen aloitus viikolle ♥

IHANAA MAANANTAITA,


sunnuntai 17. syyskuun 2017

Söndagsmys

1

MOIMOI MURUT!

Oma koti. Oma keittiö. Oma perhe. Josta kaksi pienimpää lähti tuliaisten jaon jälkeen takaisin tekemään sitä, mitä sitä ennenkin eli olemaan kavereidensa kanssa. Mies perinteisillä sunnuntaiskineillä golfaamassa. Jaloissa nyhjöttävä karvainen kaveri. Ämyreissä kaihoisasti laulava Melissa Horn. Liki täydellistä. Täydellisen tästä tekee vasta se, kun ollaan koko perhe saman katon alla. Eli ihan tuota pikaa.

Kolme päivää pois keittiöstä teki sen, että sitä oli jo tavallaan ikävä ruoanlaittoa (siis voitteko kuvitella? :D). Lapsille lupasimme iltaruoaksi noutohampparit ja miehen yllätän mehukkaalla valkosipulisella tomaattipiirakalla. Olen aiemminkin tehnyt vastaavaa piirakkaa ja hyvää on! Kotimaiset tomaatit ovat juuri nyt heikkouteni ja ne mehevöityvät entisestään uunissa. Vähän tuota aiempaa reseptiä muokkasin. Siinä missä vielä vuosi sitten ostin valmiin suolaisen piirakkapohjan pakastealtaasta olen viime kerrat tehnyt suolaisen piirakkapohjan itse. Taikina jo itsessään on niin hyvää, että pitää vähän varoa tuon taikinan syömisen kanssa. Että jää jotain piirakkaankin 😉

VALKOSIPULINEN TOMAATTIPIIRAKKA

Pohja
125 g pehmeää voita
2,5 dl vehnäjauhoja
n. 2 rkl kylmää vettä
-nypi voi ja jauhot keskenään
-lisää kylmää vettä maksimissaan 2 rkl
-laita jääkaappiin hetkeksi tekeytymään
-levitä joko voidellun vuoan reunoille ja pohjalle tai sitten kaulitse leivinpaperin päälle
niin kuin minä tein 🙂
-lisää täytteet

Täyte
kotimaisia tomaatteja
1/2 purkki valkosipulituorejuustoa
fetajuustoa
1 valkosipulin kynsi
timjamia
-viipaloi tomaatit
-levitä taikinan päälle tuorejuusto ja tomaattiviipaleet
-murustele päälle fetajuustoa
-pilko päälle valkosipulin kynsi sekä tuoretta timjamia
-paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 20 minuuttia

Piirakan lisäksi meillä on tarjolla salaattipinaattisekoitusta, jonka kruunaavat siemenet sekä balsamico. Myös tomaateista jääneet kannat ja lopun valkosipulin käytin uunin kautta 🙂 Nyt sauna päälle ja pyykkikone pyörimään. Villasukat jalkaan ja kahvikupponen porisemaan. Ehkä pian päästään syömäänkin, kun mies tulee kotiin! Hei, piti vastaamani kommentteihin junamatkalla, mutta läppäri oli lentolaukussa hattuhyllyllä. Huominen blogityöpäivä alkaa siis kommenttisulkeisilla. Kiitos kun aina jätätte niitä, olette ihania ♥ Katsotaan, mitä huomenna keksitään. Ehkä kannattaisi verekseltään tehdä Tallinnan ravintolavinkkipostaus. Tai sitten ihan jotain muuta. Let’s see!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. se eilen mainostamani ”pasta bella carbonara” -luritus on vielä hetken aikaa kuuneltavissa Insta Storyssa 😀
Oi vitsit, mikä reissu! Saa kyllä hymyilyttämään vielä pitkän aikaa ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »