MOIKKAMOI MURUT!
Ja ihanaa lokakuun ekaa 🙂 Olette varmaan huomanneet, että postaustahtini on vähän hidastunut. Kommentteihin vastaamisetkin viipyvät aiempaa pidempään. Se johtuu ihan täysin siitä, että nyt kun on töissätöissä niin tarvitsee myös niitä hetkiä, että saa vain olla. Aiemmin porhalsin työpäivän jälkeen vielä blogin kimpussa illat ja viikonloput, mutta nyt olen joutunut hieman kuuntelemaan itseäni. Olemaan armollinen itselleni. Kuitenkin tuo rakas työtyönikin on sellaista, että hanskat eivät tipu neljältä vaan yrittäjänä sitäkin työtä tekee ainakin ajatuksen tasolla 24/7. Ei sillä, olette tekin ja tämä rakas blogini mielessäni 24/7 ♥
Joten nyt hiotaan niitä särmiä näiden kahden työn välillä ja yritetään löytää se kultainen keskitie, jossa kumpikin työ tulee tehtyä. Tapani mukaan täydellä sydämellä. Mutta kuitenkin niin, että sitä aikaa lasten ja miehen kanssa riittää. Että sitä aikaa riittää myös itse itselleni.
Rymsteeraus on aivojen nollausta parhaimmillaan ja hei sitä meillä tehtiin eilen illalla. Nyt kun meidän elämä on siirtynyt liki täysin kellarikerrokseen niin tuo keskikerroksen telkkarihuone jäi käyttämättä. Ihan kuten uumoilimmekin silloin taannoin 🙂 Nyt on äiskän ja iskän ruokapöytä huoneessa, jossa se kaikki ne vuodet oli. Omalla paikallaan♥ Ja hei, se sopii tuonne ruokahuoneeseen täydellisesti. Aluksi mietimme, että josko ostaisimme uuden, isomman pöydän, mutta remppabudjetin paukkuessa reilusti yli mennään nyt toistaiseksi tällä pöydällä.
Kyllä pöydän ympärille kahdeksan mahtuu ruokailemaan. On ennenkin mahtunut. Päihin vain tuolit ja sopu sijaa antaa. Tuo senkki siirtyi ruokahuoneen perälle. Peilikin on niillä sijoilla kuin telkkarihuoneessamme. Ei se niin pahalta tuossa näytäkään. Senkin tilalle haaveilen massiivista mustaa astiakaappia. Vitriiniä, jossa on valkoinen sisusta. Jos jostain löytyisi vaikka kunnostettava sellainen, niin voisi itse sutia sen pintaan väriä. Vieläkin muuten mietin tuon ruokapöydän käsittelyä; varsinkin nyt kun on senkin vieressä, niin tuntuu, että puupintaa on liikaa; lattiassa, senkissä ja pöydässä. Täytyy pohtia, että kumpaa sitä alkaa sutimaan, senkkiä vai pöytää 🙂
Suloisen sunnuntain kruunasi hotelliaamupala. Jotain hyötyä siitäkin, että mies tekee reissutyötä ja kerää kaiken maailman bonuksia 😀 Päiväruoaksi ajattelin keitellä pitkästä aikaa gulassia. Kattaa pöydän ja nauttia takkatulesta. Mutta ensin maitokauppaan ja sitten kommenttien kimppuun!
SULOISTA SUNNUNTAITA,
Ajoimme kotiin bangsien kanssa. Itselläni oli ajanmukaisesti tupeerattu ja lakalla jähmetetty otsis. Luonnonkiharat hiukset omaavalla Michellellä taas kiharapilviotsis. Haettiin kotimatkalle jätskit ja kuunneltiin paikallista radiokanavaa Today’s Country CKBI 900. Elämä hymyili.
Meillä on tällä hetkellä pohdinnassa tuo keskikerroksen tv-huone. Se on ihana, mutta jotenkin tuntuu että se voisi olla vielä ihanampi, tai lähinnä käytännöllisempi, ruokahuoneena. Tuo meidän kuuden hengen ruokapöytä riittää arkikäytössä mainiosti, mutta kun tulee ystäväperheitä syömään, niin ehkä se isompi pöytä olisi kuitenkin parempi. Jos tuosta tv-huoneesta tehdään ruokahuone, niin sohva sieltä matkaa tänne esikoisen huoneeseen. Tällä hetkellä huonekalut kun on sijoitettu seinien vierustalle, niin sohva toisi vähän kotoisuuden tunnetta. Sen voisi heittää keskelle huonetta 🙂
Eilen saimme saareen maailman parhaimmat appivanhemmat niin älyttömän hyvin keitettyjen rapujen kanssa. Päiväruoaksi teimme ex tempore salaattia ja patonkia. Jälkkäriksi sovellettua omenapiirakkaa ja juomaksi kuplivaa. Pari tuntia korttien lätkimistä, saunaa ja pitkälle istuttu ilta päälle. Mikäs siinä iltaa istuessa tuollaisen päivän jälkeen. Kesähuone ehti lämmetä päivän mittaan ja illalla lämpöä toivat lämppäreiden lisäksi kynttilät. Jostain horroksesta näemmä olivat hyttysetkin heräilleet tänä vuonna.
Itsekin heräsi joltain semitalviunilta takaisin syksyyn tämän viikonlopun aikana. Tiedättekö, kun mieli on tavallaan kietoutunut sellaiseen hämärän hyssyyn odottelemaan tulevaa talvea ja fiilistelemään syksyä sillain verkkaisesti. Yhtäkkiä riitti virtaa leipoa, nauraa, siivota ja vaan ihan pelkkä oleminenkin oli vallan nautinnollista.
