Yhtäkkiä päivän aikana vehreys on vallannut maiseman ikkunan takana. Tuotannon poijjaat kyselivät, että nostettaiskos jo meidän ulkokalusteet ulos ja hei mikä ettei! Niin ihanaa keliä luvattu muutamalle seuraavalle päivälle.
Tietää hyvää myös noiden mun yrtti-istutusten suhteen. Aurinko ja lämpö, bring it on. Vielä kun muistaisi sitten istutuksia kastella 😉 Sain kyselyä, että miten tuon kasvimaani toteutin, joten ilman muuta sen teille esittelen. Vaikkei se todellakaan ole kaikkien oppien mukaan oikein tehty. Mutta suonette anteeksi näin aloittelijalle. Postausta niistä luvassa vielä tällä viikolla.
Toiveissa olisi, että tuolta takapihalta saisimme ammentaa apetta ruoanlaittoon ja ruokapöytään koko kesäkauden. Yrttien lisäksi omissa lokeroissaan kasvaa mansikkaa ja hernettä. Muistan pikkutyttönä Oriveden mummulan hermeettiset hernepellot. Ja sen, kuinka kiva sieltä oli käydä napostelemassa herneitä pahimpaan nälkään. Ihan siinä mittakaavassa en herneviljelijäksi ajatellut ryhtyä. Ainakaan tässä vaiheessa. Lisäksi aiemmin suunnitelemamme perunamaa jäänee tällä haavaa tekemättä. Vaikka meillä onkin sellainen keltainen Texas Ranger -merkkinen perunamaan möyhijä varastossa valmiina odottamassa.
Vaikkei tuo puutarhamme vielä kukoistakaan, niin silti nautin jo nyt kävellä siellä ja tutkailla maasta puskevia kasveja. Ja eletään vasta huhtikuuta. Ihana kesä edessä! Eilen hain parsapiirakkaani timjamia takapihalta ja voi että, nautin siitäkin. Kiikutin vielä valmiin parsapiirakan pihalle (kevätiltojen aurinko on paras kuvausvalo ikinä) ja ripsottelin muitakin yrttejä piirakan päälle. Hetkessä herkullista. Ja hei miten se onkaan niin, että talvikautena unohtaa piirakat. Kesällä tulee leivottua monenmoista piirakkaa. Aika usein mökilläkin kuitataan lounas piirakalla ja salaatilla.
HELPPO & HERKULLINEN FETA-PARSAPIIRAKKA
1 valmispiirakkapohja (tai itse tehty, joka on aina herkullisempaa)
Täyte n. 300 gr vihreää tankoparsaa sitruunan mehu suolaa 2 kananmunaa 200 g majoneesia 100 g fetajuustoa 1 rkl kapriksia mustapippuria myllystä
-poista parsoista kova ”kantapää”
-laita kattilaan vettä kiehumaan, lisää ripaus suolaa ja sitruunan puolikkaan mehu
-keitä parsoja noin kolme minuuttia ja jäähdytä ne
-painele piirakkapohja vuoan pohjalle (käytin leivinpaperia niin ettei tarvinnut voidella vuokaa)
-lado vuokaan parsat ja ripottele päälle kaprikset
-sekoita munat, majoneesi, murusteltu fetajuusto ja mustapippuri keskenään
-kaada parsojen päälle
-paista uunin alatasolla 175 asteessa (kiertoilmatoiminnolla) 25-30 minuuttia
Tässä piiraassa on suolaa fetajuuston ja kapriksien myötä (+ parsojen keitinvedestä), joten lisäsuolaa ei tarvita!
Mutta nyt viimeiset työjutut pois alta ja sitten autonnokka kohti kotia. Pihavaatteet päälle, koissuli viiden metrin remmiin ja kiinni terassin kaiteeseen. Vähän harmittaa, ettemme voi vielä pestä terassia ja laittaa tuoleja pöydän ympärille. Kunhan nyt saisimme tuon kivetyksen kuntoon, niin asennushiekan pöly ei enää pölyttäisi. Sitten on koko pihan remppa valmis ja voin sanoa, että vähän aikaa kestää ennen kuin mitään uutta projektia otamme työn alle! 😀
Tiedättekö, että näiden parin päivän aikana, kun ollaan touhuttu takapihalla, olen tullut muutamiin johtopäätöksiin. Ensinnäkin, tuo pihan ruopsuttelu vie aivan mukanaan. Ajantaju katoaa. Mutta siinä samalla, kun ajantaju katoaa, haaveet alkavat lentämään. Note to self: älä hyppää autoon ja suuntaa haavemaailman keskellä alan liikkeeseen. Tulee kallis reissu 😉 Myös nälän tunne katoaa puuhastellessa. Tullakseen sitten lopulta päälle yhtäkkiä tärinän kanssa. Silloin on jo pakko saada nopeasti ruokaa. Koska #gardenistalife on päivän vallitseva sana, niin tämän pitkäperjantain lounas nautittiin nopean kaavan mukaan.
Näiden herkullisten wrappien valmistamiseen meni ehkä kolme minuuttia. Idean sain Lantlivin uusimman numeron mainoksesta. Siinä tortillojen sijaan käytettiin rieskoja. Ei hassumpi idea sekään. Gardenista kun ei kauppaan kerkiä, niin wrapit tehtiin niistä aineista, joita kaapista löytyy.
-pese kädet mullasta
-valuta katkaravut ja sekoita niihin ranskankerma, silputtu tilli, paloiteltu avokado, sinappi ja pilkottu chili
-mausta suolalla ja mustapippurilla
-levitä tortillalätylle pinaatinlehtiä sekä katkaraputäytettä
-kiedo tortilla rullalle (käännä tortillan päät eka sisäänpäin)
-leikkaa keskeltä puoliksi
-nauti, istu hetkeksi alas ja ihastele kättesi työn tulosta puutarhassa
Kiitos ihanat kommenteista eiliseen postaukseen ♥ Palaan niihin viimeistään illalla. Pääsiäinen on sujunut varsin mallikkaasti täällä kotonakin. Rentoillen. Nyt on kahvi valunut, joten sitä take away -kuppiin mukaan ja takaisin ulos. Seuraavaksi vuorossa orapihlaja-aidan leikkuuta, yrttien istuttamista (kiitos basilika-vinkistä) ja nuusku-Tobyn kanssa pientä noseworkkiä takapihalla (kiitos tästäkin vinkistä).
Ja suloista sunnuntai-iltapäivää…tai iltahan jo tuota pikaa onkin 🙂 Olen somessa ihastellut kuvia Kevätmessuilta ja miettinyt, että olisi muuten ollut hyvä aika käydä messuilemassa. Pihasuunnitelmat kun elävät päivittäin ja olisin kipeästi kaivannut ajatusteni kanssa apua. Mutta hei, onneksi olette te siellä ruudun toisella puolella. Tiedän, että siellä on multasormia ja puutarhaihmisiä. Joten tulin kertomaan teille haaveeni. Kiitollinen olisin, jos kertoisitte, että onko tässä yhtään mitään järkeä. Vai menevätkö rahat kankkulan kaivoon.
Tällä hetkellähän piha on kuin tyhjä kanvas. Osin vielä jäässä ja routinut, mutta onneksi tässä on ainakin muutama viikko aikaa saada lopulliset suunnitelmani oikein paperille. Ennen kuin suuntaan puutarhalle.
Olen suunnitellut kaksi kukkapenkkiä. Toinen tulee terassin päähän koko leveydeltään. Toinen tulee takapihan viheriön ja muurin väliin sekä muurin alle. Jälkimmäisessä saan himpun verran enemmän sitä kerroksellisuutta. Rinnetonttia kun ei tällä hetkellä löydy, niin tuollainen porrastus saa kelvata. Terassin päätyyn laitan perennoja (salviaa, verenkurjenpolvea, myskimalvaa ja punatähkää) sekä ehkä pioneja, mutta siihen koska tila on noin seitsemän metriä leveä, niin haluaisin siihen myös jotain ”puustoa”. Osaksi tuomaan myös näkösuojaa terassille. Onko ihan hölmö ja tuulessa temmattu idea istuttaa tuohon seitsemän metrin pätkälle, perennapenkkiin, myös pari pensasta tai puuta? Haaveilen kaikista ihanista kirsikkapuista ja esimerkiksi rusokirsikka olisi niin kaunis. Mutta kuinkahan perennat selviävät ja saavat maasta ravinnetta, jos heidän tontillansa on puu?
Tuohon muurin eteen ehkä jotain kukkivaa, parissa laadussa ja muurin ylle jotain pensasta. Joka ei kuitenkaan tule ajan saatossa leviämään tuohon puttausgriinille. Tai jos leviää, niin tehköön sen vai vihkaa mun puolesta 😉
Meillä tulee terassin toiseen päätyyn L-mallinen korkeahko istutusallas, joka on toiselta sivultaan kolme ja toiselta neljä metriä. Tuo sivu on kadulle päin ja siihen en haluaisi istuttaa tuijia, mutta kun tuijat ovat ehkä näkösuojaesteenä niitä parhaimpia. Vai ovatko? Toisaalta haaveilen taas jostain ihanasta säleiköstä, joka toimisi näköesteenä kauniin kasvin kera. Köynnösruusun, esimerkiksi. Ongelmani puutarhurina on ehkä se, että tämä ”kaiken pitäisi olla samantien kukassa” -ajatusmalli. Eli jos sellaiseen köynnösruusuun päätyisin, niin senhän täytyisi olla heti valmis ja peittävä…
Tiedättekö, ehkä siinä on juuri se jutun juoni; puutarhanhoito kiinnostaa senkin takia tällä hetkellä niin paljon, että tiedän sen opettavan mulle sitä kärsivällisyyttä. Joka on vuosien saatossa jäänyt jonnekinmatkan varrelle.
Meillä pitäisi tulla kivetys pääsiäisalusviikolla, mutta katsotaan nyt millainen takatalvi ensi viikolla saapuu. Sormet ristissä, ettei millainenkaan. Tämän aiemmin antimultasormen multasormea syyhyttää ihan mahottomasti. Eilen istutin laventelia, ruohosipulia ja basilikaa itämään. Haaveissa on ne siirtää sitten hyötypuutarhaani. Joka tulee viime vuonna istuttamieni pensasmustikoiden ja mustaviinimarjojen viereen tontin nurkkaan. Täältä löysin muuten ihan huikeita istutusideoita yrteille ja vihanneksille.
Kävin räpsimässä pihassa muutaman kuvan, tässä tunnelmia tältä sunnuntailta…hei mitäs mieltä muuten olette meidän industriaalihenkisestä lipputangosta? ;D
Pihahan oli aiemmin runsas ja ihana. Kukkivan hehkeä. Mutta meidän oli pakko tuoda tontille kalustoa maalämpöpumpun porauksen ja salaojien kaivuun takia. Jos minä olisin saanut päättää, niin pihaa ei olisi saanut runnella. Mutta toisaalta, sitten meillä ei olisi ollut terveitä talon rakenteita, joiden päälle pystyttää uusi koti. Joten parempi näin.
Kiitos muuten ihanista kommenteistanne jälleen perjantain postaukseen ♥ Te olette parhaita, kun olette niin hengessä mukana. Niin iloissa kuin suruissakin. Hei, meillä aloitetaan tänä iltana grillikausi, joten nyt valmistelemaan siihen tarjottavia. Tai ei ihan vielä, eka kommenttien kimppuun 🙂
SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,
PS. lisää tunnelmia viimeisen vuoden aikana tehdystä piharemontista löytyy IG-tilini (@atmarias) ”Garden” -kohokohdasta!
Jestas, mitkä pilvet täällä Tampereen yläpuolella roikkuu. Jos on tullakseen alas niin mielellään nyt päivällä eikä illalla. Lähdemme työporukan (+ miehen & ystävien) kanssa Ratinaan Popedaa kuuntelemaan. Mikään hirmuinen Popeda -fani en ole koskaan ollut, mutta tänään on luukutettu mennen tullen Pitkää kuumaa kesää menemään. Hei kerrankin tuon laulun sanat osuvat kohdilleen 🙂
Insta Storyn puolella vilauttelinkin eilen meidän pihan tilannetta. Sitä hieman karua takapihaa ja terassia, joka alkaa olemaan kohta jo ihan kodikkaan näköinen. Kasvit tuovat sinne niin paljon. Eilinen heinien hakureissu muuttui pensasmustikkahakureissuun; piheys iski heinien kohdalla siinä vaiheessa, kun luin tekstin ”talvenarka”. Terassilta löytyy nyt ruukuista kasveja, jotka pitää istuttaa maahan, jahka piha on valmis. Siirtonurmikko oltaisiin tultu laittamaan pari viikkoa sitten, mutta siirsimme sitä suosiolla eteenpäin; syssyn sateilla kun tuokin juurtuu paremmin kuin näin ”saharamaisissa” olosuhteissa.
Kahdesta ruukusta löytyy hortensiaa; yksi tavallinen runkohortensia ja sitten syyshortensia. Isoimpaan ruukkuun ostin hakuropajun ja voi että tykkään siitä. Ruukun pohjalle vähän kivikasveja. Kaksi ruukkua täyttyi pensasmustikoista. Mitä mieltä muuten te enemmän puutarhaihmiset olette; kannattaako nuo kaikki istuttaa maahan nyt syksyllä, kun piha valmistuu vai vasta keväällä? Sen verran arvokkaita nuo kaikki kasvit ovat (tuli muuten itselleni yllätyksenä), että nyt täytyy tehdä kaikkensa, että ne selviäisivät hengissä.
Eilen illalla oli tarkoituksemme nauttia perjantai-illasta ulkona, mutta kun menin kuvailemaan huomasin taas tummia pilviä. Siirryimme suosiolla syömään sisälle. Tämän kesän ehdoton hittimme on ollut näin meidän perheen kesken ”Emilian piirakka”. Kyllä, tuo ihana Emppuliini teki sitä Hellmann’s blogiyhteistyötä varten ja mökillämme maistoin tätä piirakkaa ensimmäisen kerran. Itse olen käyttänyt valmispakastepohjaa, mutta Emilian blogista löytyy ohje myös tuohon maukkaaseen itse tehtyyn pohjaan. Sen verran monta kertaa on nyt tuota piirakkaa tullut tehtyä, että vähän sovellan aina määrien kanssa. Joka kerta on tullut yhtä maukasta. Ja hei, tämä on kylmänäkin ihan älyttömän hyvää. Mikäli sitä jää yli. Harvemmin meillä on jäänyt 🙂 Joskus olen jättänyt puolesta piirakasta oliivit pois, sillä lapset nyppivät ne muuten itse pois. Piirakkavuokani on kaikki mökillä, joten käytin eilen irtopohjavuokaa. Toimi siihenkin tehtynä hyvin!
Mutta nyt hiukset kikkuralle ja nakkisopan tekoon. Enpäs ihan heti muista, koska olemme tarvinneet lapsenvahtia tytöille. Maailman parhain anoppi ja appiukko saaapuvat meille pian yökylään. Ihana, kiireetön ilta tiedossa. Parhaassa seurassa ♥
Olen viime aikoina kertonut teille kaipuustani puutarhaan. Siitä, kuinka malttamattomana odotan, että tuo piharemonttimme olisi vihdosta viimein valmis. Terassi, kiveys ja nurmikko. Valmis ja tyhjä kanvas, jolle alkaa suunnittelemaan juuri sitä omannäköistämme pihaa istutuksineen. Hahmotelmat istutusalueista ovat päässäni. Näen jo vehreän lopputuloksen mielessäni. En vain puutarhaa kukkivien kukkien muodossa, vaan sen syvemmän symbolisen merkityksen, jota puutarha itselleni edustaa. Kaupallisen yhteistyön myötä Albalin kanssa, pääsin jakamaan teille ajatuksiani siitä, miten puutarha toimii terapeuttinani ja toisaalta jakamaan myös niitä vinkkejä, joita ajattelin itse tuoreena puutarhurina pihallamme toteuttaa.
”Flowers are the music of the ground. From earth’s lips spoken without the sound.” Edwin Curran
Edellisessä kodissamme meillä oli kaunis takapiha. Takapiha, jossa keväisin istutin ruukkuihin kesäkukkia, ostin amppelikukkia ja jossa vietimme elämäntäyteisiä päiviä auringossa ja pitkään istuttuja iltoja auringon laskettua. Pihallamme kasvoi yksi omenapuu, josta ammensimme syksyisin satoa, muutama marjapensas sekä mummulan pihasta tuodut raparperit. Raparperit, jotka sitkeästi puskivat ylös maasta ilman minkäänlaista hoitoa. Vuosi vuodelta huomasin kuitenkin kaipaavani enemmän. Kaipasin puutarhaa, josta ammentaa kukkivia maljakkoon keväästä syksyyn. Kaipasin multaa, johon upottaa sormeni. Pieniä taimia, joiden kasvua ja elämää tukea. Kaipasin nähdä kätteni työn tuloksen. Eniten kaipasin vahvistusta siitä, että elämä jatkuu. Vaikka läheisistä rakkaista elämä oli hiipunut, kaipasin edes pientä merkkiä, näköhavaintoa siitä, että luonnon omat ovat niin sitkeitä ja niin monimuotoisia, että se elämä jatkuu. Tavalla tai toisella.
”The glory of gardening: hands in the dirt, head in the sun, heart with nature. To nurture a garden is to feed not just the body, but the soul.” Alfred Austin
Nyt olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on iso piha. Mahdollisuuksia vaikka mihin. Vanha puutalo vaatii mielestäni arvoisensa puutarhan. Eräänä kauniina toukokuun iltana kävin kuokan kanssa tuolla tällä hetkellä varsin karulla takapihallamme toteamassa, että se elämä jatkuu. Iskän aikoinaan Irgutskista tuomat valkosipulit pukkasivat kivikovan, vettä vailla olevan saven läpi pinnalle. Levittäen ihanaa tuoksua. Tuoksua, joka tuo muistoja niiltä ajoilta, kun tämä piha oli vehreä. Täynnä elämää. Tuolloin tuumin itsekseni, että ”let it grow”. Hymähdin, otin kuokalla osan valkosipuleista ylös ja laitoin koriin. Lisäsin mukaan myös korianteria, salaattia ja herneenversoa. Kylmän ja huurteisen valkoviinipullon sekä kameran. Kimpsujen ja kampsujen kanssa pyrähdin kivenheiton päähän veljen perheen kauniiseen puutarhaan. Vanha talo ja kaunis vanha puutarha. Mistä paremmasta paikasta sitä voisin ammentaa tietoa ja inspiraatiota tulevaan puutarhaharrastukseeni.
”Everything that slows us down and forces patience, everything that sets us back into the slow circles of nature, is a help. Gardening is an instrument of grace.” May Sarton
Ehkä oli korkea aika myös sille, että osa lapsuudenkotimme muistoista saisi jatkumoa myös veljen perheen puutarhan istutuslaatikossa. Tuoksujen ja makujen myötä. Siinä veljen vaimon kanssa lempeässä kesäillassa multaan sormemme upottaessamme mietin, että tämä on terapiaa parhaimillaan. Siinä missä aiemmin käsien upottaminen taikinaan on toiminut terapiana, olen oppinut nauttimaan myös pehmeän mullan kosketuksesta. Pullantuoksuisesta äidistä on pikkuhiljaa tulossa mullantuoksuinen äiti. Parhaimmillaan puutarhan hoito rentouttaa, lievittää stressiä ja tuottaa mielihyvää. Kun kylvää, kuokkii, kitkee ja kaivaa, näkee kättensä työn tuloksen. Siinä samalla maata kuopsuttaessaan huomaa yhtäkkiä rentoutuvansa. Uskoisin että tuolla varsin terapeuttisella puuhalla on myös itsetuntoa ja itseluottamusta kohentava vaikutus. Hei, mä pystyin tähän! Sen näkeminen, miten pienestä siemenestä kasvaa upea ja uljas kasvi on yksi osoitus luonnon ihmeestä. Nämä ovat niitä asioita, joiden äärellä pieni ihminen ei voi muuta kuin ihastella. Voi vain todeta, että wow. Ymmärtämättä kuitenkaan pohjimmiltaan, mistä se pieni siemen ammensi kaiken sen voiman ja tahdon kasvaa isoksi.
”If you have a garden and a library, you have everything you need. ” Cicero
Ihmisten lempeästä kosketuksesta ja hellästä hoidosta kenties. Tai siitä sisäisestä voimasta, joka siemenessä piilee. Yhtäkaikki, olen sitä mieltä, että välillä nämä luonnon omat ihmeet ovat sellaisia, joista meidän ihmistenkin tulisi ottaa oppia. Tiedostaa se, että niin kuin noilla pienillä siemenillä, niin myös meillä on sisällämme se voima ja tahto. Saadaksemme niistä hyödyn irti myös me tarvitsemme hellää hoivaa ja huolenpitoa. Rakkautta. Aivan kuten luonnon omat tuolla puutarhassakin. Aivan kuten nekin, niin myös me olemme yksilöitä. Ei ole olemassa kahta samanlaista. Osa meistä on sitkeämpää sorttia kuin toiset. Niin kuin luonnossakin. Puutarhalla on oma kiertokulkunsa, jota voi lempeästi ohjailla. Jotenkin liitän tämän ajatuksen helposti myös noihin rakkauden hedelmiimme, lapsiin. Ollessaan vielä hentoisia ja pieniä, tarvitsevat enemmän huolenpitoa ja ohjausta. Nyt teini-iän kynnyksellä on aika osaltaan antaa heidän oman persoonansa näyttää, minne tie vie. Vanhempina meidän tehtävämme on vain hellästi ohjata oikeaan suuntaan.
”To plant a garden, is to believe in tomorrow.” Audrey Hepburn
Arki on nykyään niin hetkistä ja ulkopuoliset paineet ovat kovat. Puutarhanhoidon on tieteellisesti tutkittu lisäävän ihmisten hyvinvointia. Itselleni puutarha ja luonto merkitsevät rauhoittumista. Rentoutumista kaikkien aistien avulla. Tuona tiistai-iltana veljen perheen puutarhassa kaadoimme laseihin tuliaisiksi tuomaani Viña Albali Verdejo Organic2016 –luomuvalkoviiniä samalla kun kiertelimme ihastelemassa luonnon luomia. Niin puutarhan kuin viinilasillisenkin äärellä tulee usein mietittyä elämää. Sen ihanuutta ja monimuotoisuutta. Kyselin veljen vaimolta puutarhavinkkejä ja tärkeimmäksi vinkiksi nousi se, että kannattaa istuttaa paljon monivuotisia kasveja ja kukkia. Puutarhasta kannattaa ottaa myös kaikki hyöty irti ja ammentaa puutarhasta antimia myös ruoanlaittoon ja ravinnoksi.
Mikään ei maistu paremmalta kuin omasta maasta nostettu siikli, savustetun kalan ja kuivan hunajamelonisen luomuvalkoviinin kanssa, jossa löytyy myös vivahde limettiä. Sellaisen pirteän hedelmäisen ja sopivan hapokkaan viinin kanssa, kuten tuo Viña Albali Verdejo Organic -luomuvalkoviini. Espanjalaiset Viña Albali -luomuviinit ovat tuotettu myös lempeästi, luontoa kunnioittaen. Tuoteperheeseen kuuluu valkoviinin lisäksi keskitäyteläinen, kypsän karpaloinen ja tumman kirsikkainen, mutta kuitenkin kevyen orvokkinen luomupunaviini Viña Albali Morada Real Tempranillo Organic 2016. Kuten valkoviiniäkin niin myös punaviinejäkin on saatavilla kaunisetikettisessä pullossa sekä kesäisen ihastuttavissa hanapakkauksissa.
Pioneja, riippahernepuita, minttua, lipstikkaa, ruohosipulia, särkyneitä sydämiä, jaloangervoa, rusopäivänliljaa, punatähkiä, japaninkuunliljoja, rönsytiarellaa, alppikärhöjä ja kiinankärhöjä, syyshortensiaa, sireeniaitaa sekä puutarhan kaunista klassikkoa eli juhannusruusua. Muun muassa näitä kaunokaisia löytyy veljen perheen unelmien puutarhasta. Niitä tulee löytymään myös meidän puutarhastamme. En malta odottaa niitä kesäisiä iltoja, kun saan hipsutella auringon jo painuttua mailleen yöpaitulissani paljain varpain tuolla takapihallamme. Ihastella nukkumaan käyviä kukkasia ja luonnon moninaisuutta. Poimia marjoja suuhun suoraan pensaista ja kitkeä lempeästi ohimennen muutaman sinnikkään rikkaruohon.
Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on myös muita puutarhanhoitoon hurahtaneita, joten olisin enemmän kuin kiitollinen, mikäli jättäisitte puutarhanhoitovinkkejänne kommenttikenttään. Vielä kun edessämme on tuo tyhjä kanvas, niin kaikki opit otetaan avosylin vastaan ♥
ELÄMÄÄN JA PUUTARHAAN HÖPSÄHTÄNEIN TORSTAITERKUIN,
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.