keskiviikko 16. marraskuun 2016

Muistojen aarreaitta ♥

HEISSULIVEI,

ja pahoitteluni postaustulvasta tälle päivälle. Tiedostan, että kaksi postausta per päivä on vähän liikaa 😉 Kuten olen aiemminkin kertonut, niin suurin osa postauksista tulee tehtyä fiilispohjalta. Ja nyt tuli fiilis, että on pakko päästä kertomaan tämän päivän ajankohtaisimmat. Mä katsokaas tajusin, että mitä enemmän me tuolla mummulassa tien toisella puolella myllätään, niin sitä vakuuttuneempi olen siitä, että mummula on kuin aarreaitta. Katsokaahan noita messinkisiä kynttiläjalkoja. Täydelliset, eikö? Hitaana hämäläisenä olen nyt vasta syttynyt kultaan ja messinkiin. Better late than never. Sillä tuolla mummulassa on aika paljon kultaisia juttuja ja jonkin verran näitä messinkisiä. Hopeanvärisiä / hopeisia sisustustavaroita löytyy myös.candle-holders-2-of-6 candle-holders-4-of-6candle-holders-3-of-6

Vintit ovat nyt vihdosta viimein tyhjät ja oikeastaan ainoat tyhjennettävät ovat keittiö (huh, sitä kattilamäärää!) ja lastenhuone. Veljen vaimon kanssa vietimme tuolla tänään muutaman tehokkaan tunnin ja kävimme läpi joulukoristeita. Oih, osasta tuli mieleen lapsuudenjoulut. Ne sellaiset kuin pakkanen paukkui ja kettu juoksi Oriveden mummulan pihapiirin läpi. Kun ikkunasta pystyi katsomaan kauriita, jotka söivät puuhun kiinni jäätyneitä omenia. Osa koristeista on sellaisia, joita en voisi kuvitellakaan laittavani tänne nykyiseen kotiin. Mutta tuonne vanhaan puutaloon, jossa lattia narisee ja seinistä käy huiku, ne sopivat kuin nenä päähän. Voipi olla, että vuoden päästä jouluna lähtee vähän laukalle joulukoristeiden suhteen ja meillä on esillä kaikki lasten tekemistä koristeista tuohisiin koristeisiin, enkelilasipalloja ja Mailegin tonttuja unohtamatta. Ai että, sitä odotellessa 😀candle-holders-6-of-6 candle-holders-1-of-6 candle-holders-5-of-6

Mietin tuossa myös sitä, että mikä onni on, että äidillä oli älyttömän hyvä maku sisustusesineidenkin suhteen. Tai toisaalta, jos ei olisi ollut, tavarasta olisi helpompi luopua. Nyt jokaisen esineen kohdalla tulee mietittyä, että josko tuota vielä joskus käyttäisi. Mutta se sotii sitä karsinta-ajattelua vastaan aikas pahasti. Osa tavaroista on kyllä pakko laittaa myyntiin ja mitä pikemmin sen parempi. Mietin kirppispöytää ja blogikirppistäkin, mutta ehkä Huutiksessa kuitenkin on suurempi kysyntä. Mitenkään blogini lukijamääriä aliarvioimatta. Linkkaan tuon Huutiksen tai Tori.fi:n tänne heti, kun saan tuotteet sinne laitettua.

Tuossa siivousoperaation jälkeen oli pakko vetäistä taas päikkärit. Huomaan, että kun on vähänkään henkisesti raskaampaa hommaa, niin uni on ihana pakokeino. Jätin vielä pienen karvaisen kaverin nukkumaan, sillä enhän mä malttanut varttia pidempää pötkötellä. Ajateltiin tämä ilta ottaa löysin rantein. Ei siivota yhtään vaatekaappia tai heitetä ainuttakaan kaatopaikkakuormaa. Otetaan elämästä ilo irti ja käydään ajamassa uusi rantatien tunneli läpi. Lupasin tarjota koko perheelle myös siivet, joten ruokahuoltokin on hoidettu. Arki-iltojen luksusta 

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

alle


tiistai 15. marraskuun 2016

Kausikukkaistutus

joulukukka-13-of-16joulukukka-15-of-16 joulukukka-14-of-16joulukukka-16-of-16

HEIPPAHEI,

hihii, kausi sitä ja kausi tätä. Kai ne jo tässä vaiheessa voi olla rehellisesti joulu sitä ja joulu tätä. Pikaisesti tulin esittelemään teille, että meillä on jouluaskartelut alkaneet. Noh, kuvissa tämän vuoden ensimmäinen joulukukkaistutukseni, jonka miehelle kausikukkaistutuksena möin 🙂 Kukkakaupassa käydessäni valtasi ihan ääretön käsillä tekemisen halu. Ainoa miinuspuoli on vain se, että minä ja askartelu tai minkäänsortin näpertely ei tulla toimeen. Tai tullaan, mutta monien ärräpäiden saattelemana. Ei sillä, parina aiempana vuonna askartelemani massatähdet ja -sydämet ovat olleet varsinaista aivot narikkaan puuhaa. Tarpeeksi helppoja, ettei tarvitse tuskailla.

Eipä tämä kukkaistutuskaan paljoa vaatinut; yksi tuollainen minisypressi ja kaksi muuta pikkukasvia (joiden nimen jo autuaallisesti unohdin) pois istutuspurkeistaan, multapaakut rikki ja vähän multaa istutusastiaan. Päälle parit kävyt. Jäkälät unohtuivat tänä vuonna lumen alle, ne olisivat ehkä tuohon myös sopineet. Yleensä on tullut lähempänä joulua tehtyä istutukset hyasinteista ja amarylliksesta. Jälleen tänä jouluna päänvaivaa tuottaa se, että kuinka ajoittaa amaryllisten kukinta juuri h-hetkeen. Ensimmäisen amarylliksen ostin eilen, mutta se kukkinee jo hyvissä ajoin ennen joulua.

En tiedä mikä tämä elämänvaihe on, mitä tällä hetkellä eletään, mutta ne aiemmin mainostamani ruuhkavuodet olivat kuulkaas vielä aika simppeli ja rauhallinen käsite. Tänään pikaisesti töissä käydessäni (siis töissätöissä) sanoinkin veljen vaimolle, että mitenköhän tästä syksystä olisi selvitty, jos en tekisi töitä kotoota käsin ja pääosin joustavalla aikataululla. Elämä on aikamoista sinkoilua sinne ja tänne. Papereiden skannaamista ja kopiointia. Vastapainona ruumiillista työtä sitten myös. Tänä iltana täytyy tyhjätä mummulan vintit, jotta remppamiehet saavat siirtyä myös sinne töihin. Jaksaajaksaa… Ja hei vaikkei täällä blogin puolella olekaan remppajuttuja ollut, niin snäpissä niitä aina silloin tällöin vilauttelen. Tännekin toki remppakuulumisia tulee, jahka se hiivatin bobcat saadaan kellarista pois kuvien tieltä 😀

Mutta tähän väliin pikkuisemman kanssa espanjankokeisiin lukemaan. Haasteensa tähän tuo se, että allekirjoittaneen omatoimisesta Este Pais -kurssista on jo tovi aikaa.

IHANAISTA TIISTAITA,

alle

PS. kotimme on nyt myynnissä täällä 🙂


maanantai 14. marraskuun 2016

Kodin myyntistailaus

HELLUREI IHANAT!

Olo on kuin maratoonarilla, tosin omaan askelmittariin taisi tänään tulla vain 41 kilometriä vähemmän matkaa 😉 Koko viikonlopun se painoi takaraivossa; tämänpäiväiset kotimme kuvaukset. Myyntikuvaukset. Eilen mietimme, että pitäisköhän. No ei saatu aikaiseksi. Pelattiin lautapelejä ja katsottiin leffaa. Hyvinhän mulla on huomenna aikaa, taisin sanoa. En valehtele yhtään, jos sanon, että tein töitä aamukasista iltapäiväkahteen, jotta sain kotimme ”stailattua”. Vaikka se kuvissa täällä bloginkin puolella on näyttänyt ihan kivalta, niin varsinkin lastenhuoneita ja keittiötä tuli karsittua ihan älyttömän paljon. Lisäksi sitä alkaa loppujen lopuksi jynssäämään hammasharjalla kaakelinvälejä ja ruokasoodalla pinttyneitä likoja. Ja hei, päätinpä sitten maalata yhden jalkalistankin, josta oli maali päässyt halkeilemaan. myyntistailaus-15-of-24myyntistailaus-6-of-24myyntistailaus-16-of-24myyntistailaus-1-of-24 myyntistailaus-2-of-24 myyntistailaus-3-of-24 myyntistailaus-4-of-24 myyntistailaus-5-of-24myyntistailaus-7-of-24 myyntistailaus-8-of-24

Räpsin ennen kuvaajaa ”muutaman” kuvan itsekin. Mutta, nyt on hienot kuvat otettu myös ammattilaisen toimesta. Kunhan asuntomme tulee myyntiin, niin voin vinkata teille siitä täällä. Ensi sunnuntaina on näillä näkymin ensiesittely, mutta voipi olla, että jo joku ilta tulevat ensimmäiset innokkaimmat katsomaan kohdetta. Voi jumpe, meillä taisi olla silloin aikaisemmin juttua siitä, että mikä on kodin oikea arvo. Kun ei niille muistoille ole rahassa mitattavaa arvoa. Eikä ne muistot välity eteenpäin. Joten pitää vain luottaa, että löytyy se yksi ostaja, joka haluaa kodin tältä alueelta. Meidän kadulta tulee todella harvoin asuntoja myyntiin ja jos tulee, niin ne ovat pääasiassa vanhoja rintamamiestaloja. Tällaisia kuin meillä ei juuri ole. Meillä on pieni taloyhtiö, vain neljä asuntoa. Talot ovat ns. erillistaloja, vaikka ovatkin kytketty naapuriin ulkovarastoistaan. Tällä kadulla on toinen samantyylinen talokompleksi, mutta muuten on vanhoja omakotitaloja tai rivareita. Tai sitten ihan präniköitä rivareita, joiden hinta menee jo lähemmäs miljoonaa.

myyntistailaus-10-of-24 myyntistailaus-11-of-24 myyntistailaus-12-of-24 myyntistailaus-13-of-24myyntistailaus-20-of-24 myyntistailaus-14-of-24myyntistailaus-18-of-24 myyntistailaus-19-of-24myyntistailaus-21-of-24 myyntistailaus-23-of-24 myyntistailaus-24-of-24

Asuntojen myyntihän perustuu aika pitkälti myös mielikuviin. Sytyttelin kynttilöitä sinne tänne, laitoin takkaan tulen ja tein pienen kattauksen ruokapöytään. Ostin tuoreita yrttejä keittiön tasolle ja vaihdoin astiapyyhkeet. Ajattelin, että miltä kotimme näyttäisi ulkopuolisen silmin ja yritin nähdä ne kotimme vahvuudet sekä korostaa niitä. Kovin olemme toiveikkaita myynnin suhteen. Pitäkäähän tekin peukkuja! 🙂 Maalis-huhtikuulla olisi tarkoitus sitten kantaa tavarat tuonne uuteen kotiin. Ihan järkyttävän nopeaahan tuo aika menee, joten pitänee alkaa pakkailemaan. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Mitään muuttopalvelua kun ei todellakaan viitsi ostaa, niin kannamme huonekalut tuon vajaan sadan metrin matkan. Paitsi tuon pianon, sille täytyy löytää ostaja.

Kyllä se kuulkaas siitä, muutos on aina hyvästä. Huh, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että on hilppasen monta muutosta meneillään.
Vierivä kivi ei sammaloidu…vai miten se meni? 😀

MAANATAITERKUIN,

alle


perjantai 11. marraskuun 2016

Älä tuu droppaa mun tunnelmaa!

MOIKKAMOI IHANAISET, NAURAVAISET!

Tiedättekö sen ihmistyypin, jolla on asiat aina huonosti? Jokin on aina vialla ja sanot mitä tahansa niin aina sanot jotain väärää? Ihmistyyppi, jonka negatiivinen kehä on imaista muutkin mukaansa ellei pyristele kovasti vastaan. Ja yleensä tällä tyypillä on kuitenkin asiat ihan hyvin. On vaan periaatteen puolesta negatiivinen ja vastaan kaikkea. Vastarannankiiski.

Tiedättekö sen tyypin, joka on omasta mielestään aina oikeassa? Besserwisser-tyyppi. Latelee faktojaan ja sitten naurahtaa suu lievässä virneessä ikään kuin aliarvioidessaan sen, mitä juuri olet sanonut. Huomaat pian, että hän ei reaktiostaan huolimatta juurikaan kuuntele mitä sanot. Ei katso silmiin ja pälyilee ympärilleen. Pahimmassa tapauksessa alkaa räpläämään kännykkäänsä. Et saa sanomaasi perille. Tyyppi on liukas kuin saippua.

joulukukka-1-of-16 joulukukka-2-of-16

Tiedättekö sen tyypin, joka on ihan yliystävällinen? Hymyilee liian leveää hymyä ja nauraa aivan liian äänekkäästi. Mutta katseesta huomaat, että sisällä viiltää kauna tai kateus. Tämä on se tyyppi, joka puukottaa sinua selkään, sillä hetkellä kun käännät selkäsi. Tyyppi, joka on valmis tekemään mitä vaan hyötyäkseen sinusta. Ehkä kuvottavin ihmistyyppi mitä tiedän.

Tiedättekö sen tyypin, joka sanoo, että soitellaan mutta josta ei koskaan kuulu mitään? Jonka perään itse saat sitten puolen vuoden päästä soittaa tai laittaa tekstaria. Että olis kiva taas nähdä. Joka kahvikupposen äärellä tuntuu taas siltä maailman ihanimmalta ystävältä. Kunnes taas kuluu puoli vuotta tai yli hiljaiseloa. Ystävyyssuhde, jossa sinä olet se alullepaneva voima.

Tiedättekö sellaisen ärsyttävän ja välillä vähäsen ehkä tyhmänkin äitityypin, joka vain sanelee sääntöjä ja määräyksiä? Pomottajaäiti, kuulemma. Joka pakottaa pakkasella laittamaan ulkohousut jalkaan kouluun lähtiessä ja katsoo, että pipo peittää korvat. Hän, joka ei anna tuhlata koko säästöpossun sisältöä BabyLipsehin ja EOS:in huulivoiteisiin. Joka irtokarkkihyllyllä asioidessa tulee kesken kaiken kurkkaamaan lasten karkkipussiin, että joko riittää.

joulukukka-4-of-16joulukukka-3-of-16

Mitenkään ketään kategorisoimatta, kuulun ainakin tuohon viimeiseen ryhmään. Satunnaisesti valitettavasti ehkä tahattomasti ohikiiltävien hetkien ajan myös noihin muihinkin. Meillä pienempi haaveili Emotionin edessä seistessämme ostavansa ehkä seitsemän Baby Lipsiä ja kolme EOSia. Ehkä kulmakynänkin (!). Hiusväriä ja poskipunaa. Johon tuhahdin, että et todellakaan. Toinen katsoi ylös viattomasti ja sanoi: ”Äiti, älä tuu droppaa mun tunnelmaa. Mä vain haaveilin.” Jep, äitinä rohkaisen lapsia haaveiluun. Haaveilu on ihanaa. Ja nyt menin murskaamaan toisen haaveet. Tyhmä äiti 😉 Niin, että jos yritettäisiin olla droppaamatta tunnelmaa. Niin meillä kaikilla olisi mukavampi olla, eikö?

Mutta yksi, mikä ei todellakaan droppaa tunnelmaa on tämä täydellinen marraskuu. Ilma on kuin tammikuussa konsanaan, auton mittari näytti -10 astetta, arska paistoi silmiin ja sivulaseissa oli kuurankukkia. Sain tuossa ajellessani myös täydellisen fredagsmys-tarjottavaidean, mutta taidan säästää sen huomen illalle, kun saamme rakkaan ystäväperheen kylään. Blogissa sitten lördagsmysejä perjantaimyyssien sijaan. Muuten isänpäiväviikonloppu kuluu huomenna haudalla käydessä ja sunnuntaina maailman parhainta appiukkoa onnitellen. Ja toki myös tuota maailman parasta lapsiemme isukkia tulee jotenkin huomioitua 

Ihanaista viikonloppua!

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 09. marraskuun 2016

Joulu tulee, olenko valmis?

MOIMOI,

tajusin aamusella, että marraskuu on pian puolivälissä! Mihin ne marraskuun ekat päivät kuluivat? Sehän tarkoittaa sitä, että joulu tulee tuota pikaa. Olenko askarrellut ne joulukortit, jotka viime vuonna päätin h-hetkellä askarrellessani hoitaa tänä vuonna aiemmin? En. Olenko ostanut ne lahjat aiemmin, joita viime vuonna tuskaisena metsästin joulukiireissäni ja päätin, että tänä vuonna on toisin? En. Olenko valmis joulun tuloon näistä seikoista huolimatta? Juu. Kyllä, joulu saa tulla. Tuo lumi tekee joulunodotuksesta niin monin verroin suloisempaa.joulukukka-6-of-16joulukukka-10-of-16joulukukka-11-of-16joulukukka-8-of-16Eilen kävin ostamassa etupihalle kanervia ja virittelin lyhdyn. Ostin myös kotiin ensimmäisen joulukukkasen. Ollakin, että tuo joulutähteä erehdyttävästi muistuttava kukka oli kaupassa syystähden nimellä 😉 Jotenkin se ja valkoinen valo, joka ikkunasta virtaa tekevät makuuhuoneesta varsin jouluisen sävyisen. Sellaisen joulukuun pakkaspäivän sävyttämän. Toby pääsi pitkästä aikaa sängyllemme kuvausten ajaksi. Siitä lähtien, kun tuli erään lääkärin kanssa puheeksi punkit, Toby ei ole nukkunut sängyssämme. Miten te muut koiranomistajat, annatteko koiran nukkua sängyssä? Se jäi itselleni vielä hieman epäselväksi, että onko noita punkkeja talvella. Tosin kurjaahan se olisi nyt taas totuttaa toinen meidän sänkyyn ja sitten keväällä punkkikauden alettua takaisin omaan sänkyynsä. idjoulukukka-7-of-16 joulukukka-9-of-16 joulukukka-12-of-16

Yksi seikka, mikä tänä jouluna aiheuttaa päänvaivaa on se, että lasten joululahjatoiveet ovat tyyliin ”jotain kivaa, kyllä sä tiedät”. Voi kun olisi vielä se barbie, my little pony tms joulupukin listalla. No, pitänee metsästää ”jotain kivaa” 😀 Siitäkin huolimatta olen valmis jouluun. Jouluun, jonka ympärillä ei tapahdu mitään härdelliä. Normaaliin jouluun. Ei mitään turhia blingblingejä tai fiinistelyruokia. Joulukuusi, lanttulaatikko, suklaata ja uusin Danielle Steelin romsku. Terveyttä ja ylöspäin kääntyneitä suupieliä. Aloin tuossa miettimään, että miten meidän viime joulu meni ja suoraan sanoen mielikuvat ovat vähän hatarat. Äiti oli leikattu paria päivää aiemmin ja jouluaattona siirrettiin Taysista Hatanpäälle. Sekavuus oli lisääntynyt ja huomasi, että niin peruspositiivinen ihminen oli muuttumassa joulun myötä joksikin, mitä ei aiemmin ollut. Päätettiin, että ensi jouluna sitten… Muistan, kun ajettiin sairaalasta veljen perheelle viettämään jouluaattoiltaa ja vaikka se joulumieli olikin jossain syvällä rinnassa, niin silti sitäkin suurempana oli ahdistus ja huoli. Sellaista joulua ei toivottavasti tarvitse enää kokea. Jouluihmisen uskoa jouluun on koeteltu enemmän kuin laki sallii, mutta periksi en anna. Minä ♥ joulu.

Joulu tulee – oletko sinä valmis? Joko siellä on kortit askarreltu ja lahjat ostettu? Tänään ajattelin inventoida askartelutarvikkeet ja katsoa mihin rahkeet riittää korttien askartelemisessa. Laittaa ehkä myöhemmin glögin tulille ja saatanpa virittää jo hieman jouluista musiikkiakin taustalle. Ihanaa!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. mä hirnun täällä ääneen, sillä oikeesti; kuka saa yhteen postaukseen mahtumaan asiaa joulusta, punkeista sekä elämästä ja kuolemasta? Olis joskus itsekin kiva kurkistaa tuonne pääni sisään, että mitä siellä oikein tapahtuu 😀