HELLUREI IHANAT!

Olo on kuin maratoonarilla, tosin omaan askelmittariin taisi tänään tulla vain 41 kilometriä vähemmän matkaa 😉 Koko viikonlopun se painoi takaraivossa; tämänpäiväiset kotimme kuvaukset. Myyntikuvaukset. Eilen mietimme, että pitäisköhän. No ei saatu aikaiseksi. Pelattiin lautapelejä ja katsottiin leffaa. Hyvinhän mulla on huomenna aikaa, taisin sanoa. En valehtele yhtään, jos sanon, että tein töitä aamukasista iltapäiväkahteen, jotta sain kotimme ”stailattua”. Vaikka se kuvissa täällä bloginkin puolella on näyttänyt ihan kivalta, niin varsinkin lastenhuoneita ja keittiötä tuli karsittua ihan älyttömän paljon. Lisäksi sitä alkaa loppujen lopuksi jynssäämään hammasharjalla kaakelinvälejä ja ruokasoodalla pinttyneitä likoja. Ja hei, päätinpä sitten maalata yhden jalkalistankin, josta oli maali päässyt halkeilemaan. 

Räpsin ennen kuvaajaa ”muutaman” kuvan itsekin. Mutta, nyt on hienot kuvat otettu myös ammattilaisen toimesta. Kunhan asuntomme tulee myyntiin, niin voin vinkata teille siitä täällä. Ensi sunnuntaina on näillä näkymin ensiesittely, mutta voipi olla, että jo joku ilta tulevat ensimmäiset innokkaimmat katsomaan kohdetta. Voi jumpe, meillä taisi olla silloin aikaisemmin juttua siitä, että mikä on kodin oikea arvo. Kun ei niille muistoille ole rahassa mitattavaa arvoa. Eikä ne muistot välity eteenpäin. Joten pitää vain luottaa, että löytyy se yksi ostaja, joka haluaa kodin tältä alueelta. Meidän kadulta tulee todella harvoin asuntoja myyntiin ja jos tulee, niin ne ovat pääasiassa vanhoja rintamamiestaloja. Tällaisia kuin meillä ei juuri ole. Meillä on pieni taloyhtiö, vain neljä asuntoa. Talot ovat ns. erillistaloja, vaikka ovatkin kytketty naapuriin ulkovarastoistaan. Tällä kadulla on toinen samantyylinen talokompleksi, mutta muuten on vanhoja omakotitaloja tai rivareita. Tai sitten ihan präniköitä rivareita, joiden hinta menee jo lähemmäs miljoonaa.

Asuntojen myyntihän perustuu aika pitkälti myös mielikuviin. Sytyttelin kynttilöitä sinne tänne, laitoin takkaan tulen ja tein pienen kattauksen ruokapöytään. Ostin tuoreita yrttejä keittiön tasolle ja vaihdoin astiapyyhkeet. Ajattelin, että miltä kotimme näyttäisi ulkopuolisen silmin ja yritin nähdä ne kotimme vahvuudet sekä korostaa niitä. Kovin olemme toiveikkaita myynnin suhteen. Pitäkäähän tekin peukkuja! 🙂 Maalis-huhtikuulla olisi tarkoitus sitten kantaa tavarat tuonne uuteen kotiin. Ihan järkyttävän nopeaahan tuo aika menee, joten pitänee alkaa pakkailemaan. Matka ei ole pitkä, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Mitään muuttopalvelua kun ei todellakaan viitsi ostaa, niin kannamme huonekalut tuon vajaan sadan metrin matkan. Paitsi tuon pianon, sille täytyy löytää ostaja.

Kyllä se kuulkaas siitä, muutos on aina hyvästä. Huh, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että on hilppasen monta muutosta meneillään.
Vierivä kivi ei sammaloidu…vai miten se meni? 😀

MAANATAITERKUIN,