tiistai 03. lokakuun 2017

Yksi suosituimmista resepteistäni

10

HELLUREI!

Hei, ettehän suutu, jos sanon että ”Ai että mä rakastan syksyä sateineen!” 😀 Ei tainnut päivä tänäänkään valjeta, mutta viikon päästä keskiviikkoiltana näyttäisi olevan auringonpilkahdus kello kuuden maissa. Haastetta tekee meille valokuvausta harrastaville, sillä eihän neljän jälkeen enää juurikaan mitään kuvailla. Hintsussa on vähän kuvailemiset päiväaikaankin. Sellaisten tunnelmakuvien, joita rakastan, ottaminen onnistuu kyllä. Mutta ehkä se on taas sitten tammikuulla seuraavan kerran sellaisten kirkkaiden kuvien vuoro 😉 Olin juuri aloittanut Indiedaysilla syyskuussa 2014, kun pääsin erään yhteistyökampanjan tiimoilta ihanan blogikollegani kanssa tutustumaan Budapestiin. Reissullahan parasta on syöminen. Niin myös tuolla Budapestissa. Kun kerran Unkarissa käy, niin ei voi olla käymättä ilman, että maistaa gulassia. Ihastuin tuohon syysiltojen lämmittävään soppaan niin paljon, että heti kotiintultuani kehitin siitä reseptin. Ei ehkä ihan autenttisin mahdollinen resepti, mutta ah niin hyvää. B

Blogiini eksytään aika monesti hakusanoilla At Maria’s gulassi. Joten pakko se on uskoo, että siellä ruutujen toisellakin puolella tätä herkkua on tullut kokeiltua. Itse varioin tätä aina sen mukaan, mitä löytyy jääkaapista. Viime sunnuntaina salamin lisäksi keittoon pääsi chorizomakkaraa.

MARIAN GULASSIKEITTO

2 sipulia
1 solo valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia
3 paprikaa
400 gr sikanautajauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
nion 100 gr chorizoa
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna

Tämä on jälleen niitä pataruokia, jotka paranevat lämmitettäessä. Harmi vaan, että hirmuisen harvoin tästä jää seuraaville päiville syötävää 🙂 Hei nyt kun ruokapöytä muutti ruokahuoneeseen, niin tuo aulatila keittiön jatkeena on hieman ongelmallinen. Palataan siihen huomenna. Muutama idea itselläni on, mutta kaipaan kyllä kipeästi siihen myös teidän apuanne!

Nyt villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Taas. Syksy ja syksyn rutiinit rauhoittavat. Ihana hämärähyssyinen ilta ja tiedossa siskonpeti kahden (plus yhden karvaisen) pienen unikaverin kanssa. Olen huomannut, että syksy saa jonkinasteisen melankolisen Marian heräämään. Hyvällä tavalla. Ikäväkin tuntuu syvemmällä kuin aiemmin. Onneksi saadaan huomen illalla kotiin se, joka vasta juuri pari tuntia sitten reissuun lähti.

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,


sunnuntai 01. lokakuun 2017

Meillä on ruokahuone!

2

MOIKKAMOI MURUT!

Ja ihanaa lokakuun ekaa 🙂 Olette varmaan huomanneet, että postaustahtini on vähän hidastunut. Kommentteihin vastaamisetkin viipyvät aiempaa pidempään. Se johtuu ihan täysin siitä, että nyt kun on töissätöissä niin tarvitsee myös niitä hetkiä, että saa vain olla. Aiemmin porhalsin työpäivän jälkeen vielä blogin kimpussa illat ja viikonloput, mutta nyt olen joutunut hieman kuuntelemaan itseäni. Olemaan armollinen itselleni. Kuitenkin tuo rakas työtyönikin on sellaista, että hanskat eivät tipu neljältä vaan yrittäjänä sitäkin työtä tekee ainakin ajatuksen tasolla 24/7. Ei sillä, olette tekin ja tämä rakas blogini mielessäni 24/7 ♥

Joten nyt hiotaan niitä särmiä näiden kahden työn välillä ja yritetään löytää se kultainen keskitie, jossa kumpikin työ tulee tehtyä. Tapani mukaan täydellä sydämellä. Mutta kuitenkin niin, että sitä aikaa lasten ja miehen kanssa riittää. Että sitä aikaa riittää myös itse itselleni.

Rymsteeraus on aivojen nollausta parhaimmillaan ja hei sitä meillä tehtiin eilen illalla. Nyt kun meidän elämä on siirtynyt liki täysin kellarikerrokseen niin tuo keskikerroksen telkkarihuone jäi käyttämättä. Ihan kuten uumoilimmekin silloin taannoin 🙂 Nyt on äiskän ja iskän ruokapöytä huoneessa, jossa se kaikki ne vuodet oli. Omalla paikallaan♥ Ja hei, se sopii tuonne ruokahuoneeseen täydellisesti. Aluksi mietimme, että josko ostaisimme uuden, isomman  pöydän, mutta remppabudjetin paukkuessa reilusti yli mennään nyt toistaiseksi tällä pöydällä.

Kyllä pöydän ympärille kahdeksan mahtuu ruokailemaan. On ennenkin mahtunut. Päihin vain tuolit ja sopu sijaa antaa. Tuo senkki siirtyi ruokahuoneen perälle. Peilikin on niillä sijoilla kuin telkkarihuoneessamme. Ei se niin pahalta tuossa näytäkään. Senkin tilalle haaveilen massiivista mustaa astiakaappia. Vitriiniä, jossa on valkoinen sisusta. Jos jostain löytyisi vaikka kunnostettava sellainen, niin voisi itse sutia sen pintaan väriä. Vieläkin muuten mietin tuon ruokapöydän käsittelyä; varsinkin nyt kun on senkin vieressä, niin tuntuu, että puupintaa on liikaa; lattiassa, senkissä ja pöydässä. Täytyy pohtia, että kumpaa sitä alkaa sutimaan, senkkiä vai pöytää 🙂

Suloisen sunnuntain kruunasi hotelliaamupala. Jotain hyötyä siitäkin, että mies tekee reissutyötä ja kerää kaiken maailman bonuksia 😀 Päiväruoaksi ajattelin keitellä pitkästä aikaa gulassia. Kattaa pöydän ja nauttia takkatulesta. Mutta ensin maitokauppaan ja sitten kommenttien kimppuun!

SULOISTA SUNNUNTAITA,


maanantai 25. syyskuun 2017

Lastenhuoneesta esiteinin huoneeksi

8

HEIPSUN!

Toivottavasti siellä on viikko alkanut mukavissa merkeissä. Täällä on vietetty päivää kotitoimistolla ja mikäs sitä viettäessä, sillä esikoinen innostui eilen ystävänsä kanssa rymsteeraamaan huoneessaan. Eli tuossa huoneessa, jossa väliaikainen kotitoimistoni sijaitsee. Vihdosta viimein tuo pöytä siirtyi ikkunan eteen. Aiemmin ikkunan edessä kun oli sänky. Ikkunasta on niin mahtavat näköalat Pyhäjärven yli Pirkkalaan, että tämän tästä katse suuntautuu tietokoneruudun sijaan vastarannalle.

Lupailin taannoin esitellä teille lastenhuoneita ja vaikkei ihan valmista vielä olekaan, niin kurkataan esikoisen huoneeseen ensiksi. Huone on todella iso; vähän vajaa 30 neliötä. Tämä oli aikoinaan veljeni huone, kun täällä lapsuudenkodissamme asuttiin 🙂 Pintarempan myötä siitä tuli esikoisen huone.

Niin ne lapset kasvavat; siinä missä vielä hetki sitten tuo rakas esikoinen nukkui katoksen alla prinsessasängyssä, on hän nukkunut jo monet vuodet isomummun vanhassa sängyssä. Meidän perheen ehdottomasti parhain sänky nukkua, vaikka kuulemma esikoisen makuun onkin hieman liian kruusailtu kultakoristeineen. Muutenkin esikoisen huone ei ole mielestäni enää mikään lastenhuone. Vaikka toinen vielä lapsi onneksi onkin. Sävymaailma noudattelee hyvin samaa kuin mitä meillä muuallakin.  Meillä on tällä hetkellä pohdinnassa tuo keskikerroksen tv-huone. Se on ihana, mutta jotenkin tuntuu että se voisi olla vielä ihanampi, tai lähinnä käytännöllisempi, ruokahuoneena. Tuo meidän kuuden hengen ruokapöytä riittää arkikäytössä mainiosti, mutta kun tulee ystäväperheitä syömään, niin ehkä se isompi pöytä olisi kuitenkin parempi. Jos tuosta tv-huoneesta tehdään ruokahuone, niin sohva sieltä matkaa tänne esikoisen huoneeseen. Tällä hetkellä huonekalut kun on sijoitettu seinien vierustalle, niin sohva toisi vähän kotoisuuden tunnetta. Sen voisi heittää keskelle huonetta 🙂

Koska pikkuisemman huoneeseen ei mahtunut vaatesäilytystä vaaterekkiä lukuunottamatta, on esikoisen huoneessa molempien tyttöjen vaatesäilytys. Heti ovesta sisään tultaessa oikean käden puolelle jää kolme metriä pitkä liukuovikaapisto, joka kätkee sisäänsä hyllyjä, vetokoreja ja tankoa. Sen verran tuonne jäi tilaa, että se kätkee sisäänsä myös ylähyllylle meidän perheen lakanat.

Ai niin, tuo Gåser-matto on auttamattomasti liian pieni tuohon huoneeseen. Kunhan mökkikausi loppuu, niin tuomme möksältä isomman maton esikoisen huoneeseen. Harmi, ettei tuota Gåseria enää myydä, se kun on suosikkimattoni kautta aikojen! Mutta hei, jos tähän väliin napsaisi muutaman kuvan parturikampaamo-Lissun Marian tuloksesta – mä olen kyllä varsinainen kampaajan kauhu; liian omatoiminen asiakas. Nyt on sakset viuhunut ja täytyy sanoa, että kyllähän se otsis aina piristää. Huomenna kuvia blogiin, Insta storyn puolella jo muutama vilahtikin 🙂

MAANANTAITERKKUSIN,


lauantai 09. syyskuun 2017

Aamun hyssy

11

HEI HUOMENTA MURUT!

Ihan pakko kysyä heti alkuun, että mikä toi tollanen ”hyssy” -sana on? Tai siis onko se edes suomenkielen sana? 😀 Mulla on tänä lauantaiaamuna pyörinyt mielessäni, että onpas ihana aamun hyssy. Tarkoittaen sitä, että vaikka ulkona on syksyistä, niin sisällä on tunnelmallista. Hyssykästä 😉 Hämärän hyssyä. Kyllä te tiedätte. Perjantaimyyssi ja aamuhyssy. Samaan kategoriaan menevät. Tässä hyssyn hämyssä olen miettinyt, että vaikka päätettiin ettei ikinä enää remontoida, niin makuuhuoneen voisi maalata. Taidan vilauttaa sitä teille lähipäivinä. Makkarissa meinaan on joku, joka ei nyt natsaa. Se on liian iso ollakseen valkoinen ja niin vähillä kalusteilla kalustettu. Harmaat seinät toisivat mukavasti tunnelmaa.

Mies lähti golfkisoihin heti aamutuimaan ja ette ikinä arvaa, mihin itse kohta suuntaan…no sokkotreffeille. Tai sokkitreffeille, kuten tuo toinen sokkotreffien osapuoli asian ilmaisi 😀 Wish me luck. Ei vaiskaan, näen erään blogini lukijan, Minnan, kuka on matkustanut toiselta puolen Suomea Tampereelle. Jännittää kuin ensitreffeille mennessä. Mutta kuitenkin iloisin mielin ollaan, sillä tiedän, että meiltä ei juttu lopu kesken.

Sosiaalisten suhteinen jälleen virittäminen oli meillä puheissa tuossa pari viikkoa sitten. Nyt olen kunnostautunut asian tiimoilta. Elämään on tullut yllättäen sisältöä. Tänään sokkotreffit, maanantai-iltana bestis perheineen kylään lasagnelle ja torstaina parin sielunsiskon kanssa kohti Tallinnaa. Kuukauden päästä toisen bestiksen treffaus rapakon tuolla puolen. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen. Joten nyt on kalenteri mukavasti buukattu täyteen ystiksillä.

No mutta, nyt äkkiä sohvatyynyt ojennukseen. Se eilinen siivousprojekti ei ottanut oikein tuulta purjeisiinsa. Saas nähdä koska uskallan viedä imurin lähelle miesluolaa; tytöt ystävänsä kera valtasivat kellarikerroksen eilen illalla 🙂 Toivottavasti sielläkin on aamun hyssyt kohdillaan ♥

LAUANTAITERKUIN,


maanantai 04. syyskuun 2017

Maanantain helppo & herkullinen lounas

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei hulinaa, sillä lailla tämä viikko on kuulkaas täällä alkanut. Nyt kun tajusin aamulla, että jatkossa tiistaista torstaihin en ehdi todennäköisesti tekemään blogipostauksia, niin sehän vaatii jo sitä suunnitelmallisuutta ja etukäteisvalmisteluja bloggaamisen suhteen. Toki silloin aiemminkin pärjäsin blogin kanssa hienosti työskennellessäni täyttä työaikaa, mutta onhan se nyt selvä, että viimeisen vuoden ajan minulla on ollut ruhtinaallisesti aikaa blogiin. Kun olen tehnyt tätä päätyökseni. Istuin aamulla tietokoneen äärelle ja sitten se iski; totaalinen jumitus. Writer’s block. Ehkä toista kertaa ikinä. Siinä ei auttanut kuin heittää juoksuvaatteet niskaan ja käydä lenkillä. Jo alkoi postauksia syntymään pään sisällä. Rakastan liikuntaa jo senkin takia, että se vapauttaa aivoista tilaa ajatuksille.

Niin, kerroinkos muuten teille, että fyssarini kanssa nivelrikkoepikriisiä tutkiessamme tulimme tulokseen, että ei se juokseminen ole pois laskuista. Voi elämä, mikä onni! Sitä pitää vaan osata juosta oikeassa asennossa, maltilla ja sellaisella alustalla (& sellaisilla kengillä) ettei selkä ole kovilla. Joten nyt aloittelen alusta koko juoksuharrastusta. Sillain järki päässä pitäen. Tässä välissä olen tehnyt corea ja yrittänyt löytää ne syvät vatsalihakset. Jotka oikeasti olivatkin ihan jossain muualla kuin missä niiden kuvittelin olevan. Onneksi on asiantunteva fysioterapeutti, jonka avulla olen tehnyt harjoitteita ko. lihasten löytämiseen 🙂

Viikko alkoi siis juoksulenkillä ja sitä myöden taas terveellisemmällä otteella elämään. Täysin en ole gluteenia onnistunut pitämään pois ruokavaliosta. Koska mitään oireita selässä ei ole. Sehän on ihan hölmöä, että ajattelen näin. Niitä oireita pitäisi ennalta ehkäistä eikä vasta sitten alkaa tekemään asialle jotain, kun selkä oireilee. Vinkkasitte viimeksi ihania gluteenittomia tuotteita. Nyt mä tulin vinkkaamaan teille uusimman löytöni. Kikhernepastan. Aivan tajuttoman hyvää. En tiedä onko olemassa erimerkkisiä kikhernepastoja, mutta meidän kaapista löytyi kaksi Palmuston kikhernepastapussia, jotka olin aiemmin ostanut. Siinä pastaa keitellessäni tutkailin pussia tarkemmin. Made in Nokia. Ihan tuossa vieressä. Lähellä sitä rakasta elämäntyötäni, perheyritystämme.

Aineksina vain kikhernettä ja vettä. Yllätyin kuinka hyvä suutuntumakin oli. Mausta puhumattakaan. Tähän väliin täytyy sanoa, että tämä ei ole maksettu mainos 😉 Pastan kanssa nautin vihreää pestoa ja voi, kuinka haluaisin kertoa valmistaneeni tuon peston itse. Mutta ei, se oli kaupan hyllyltä. Lisäksi suomalaisia kirsikkatomaatteja ja italialaista parmesan-juustoa muutama lastu. Se, missä aiemmin olen vältellyt pastaa lounaalla on johtunut siitä, että loppupäivä on kulunut jokseenkin ähkyssä. Nyt pari tuntia pastan syömisen jälkeen olo on edelleen energinen eikä ole tullut sitä järkkyä makeanhimoakaan niin kuin yleensä perinteisen pastan syömisen jälkeen.

LOUNASPASTA

puoli pussia kikhernepastaa keitettynä

1 rkl vihreää pestoa
8 kirsikkatomaattia
muutama lastu parmesan juustoa
tuoretta timjamia
-sekoita ainekset keskenään
-nauti ♥

Oletteko muuten kokeilleet kikhernepastaa? Oikeasti tuo annos riittäisi kahdelle, mutta itselläni oli vain niin julmettu nälkä juoksulenkin jälkeen, että kiskaisin sen sitten itse menemään. Hei, tästä on hyvä polkaista viikko käyntiin. Nyt kun tämän viikon bloggaukset on suunniteltu etukäteen, niin minulla on ilo kertoa teille, että ohjelmistosta löytyy hyvinvointi-idolini esittelyä, vähän taas analysointia onnellisuudesta, vaatteiden huoltoa sekä perjantaimyyssejä. Sekalaisessa järjestyksessä. Noh, ehkä perjantaimyyssien ajankohta tulee olemaan perjantai 😀

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

 

 


« Vanhemmat
Uudemmat »