sunnuntai 29. lokakuun 2017

Tummanpuhuvan sunnuntaiaamun sisustusmietteet

14

HEISSULI!

Ja supersuloista sunnuntaiaamua ♥ Eletään taas niitä ihania päiviä, kun saa antautua täysin valokuvauksen ja blogin vietäväksi. Työtyöpäivinä, kun näin ei ole. Vaikka viikonloput pitäisi pyhittää levolle, niin kukin meistä lepää kaipaamallaan tavalla. Itselleni valokuvaus, kuvien käsittely ja kirjoittaminen on tapa rentoutua. Vaikka saan niitä työksenikin tehdä. Toki välillä deadlinejen uhatessa nuokin voivat tuntua työltä. Mutta erittäin harvoin. Siitä olen kiitollinen.

Sunnuntaiaamu jatkui suloisena. Siitä mihin eilinen tunnelmallisen leppoisa lauantai-ilta loppui. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamu alkoi vasta yhdeksän maissa. Vanhaa aikaa kympin maissa. Heräsin pikkuinen karvapallero kainalossa. Ihan parasta 🙂 Sunnuntaiaamun kunniaksi kaivoimme pakkasesta muutaman Thomas’in kanelirusinasämpylän. Paahtimen kautta ja voita päälle. Ah autuus. Esikoinen teki kinkkupinaattimunakkaan ja itselleni jäi kahvin tippumisen tuijottelu sillä aikaa, kun mies lähti ulkoiluttamaan koiraa.

Aamupalapöydässä jatkoin eilisiä sisustuspohdintojani. Karoliinalle eilen tuon saman pöydän äärellä istuessani kerroin, että tuo makkari tuottaa ongelmia; on aivan liian iso. Heh, ongelma sekin. Sillä jotenkin tuntuu, että en saa sitä kotoisaksi. Kerroin, että olen pian jo valmis palkkaamaan sisustusalan ammattilaisen avukseni. Mutta mutta, ihana Karoliina antoi yhden vinkin, jota nyt pohdin ja ehkä jopa kokeilenkin. Alunperin ajattelin maalata tuon makuuhuoneen seinät syvän tummansinisiksi. Tuollaiseksi kuin Bo Bedren kannessa. Mutta tiedän, että kevään tullen kaipaisin jälleen makkariin vaaleutta.

Makuuhuoneen lisäksi tuon ruokahuoneen seinät mietityttävät. Haluaisin siitä hämyisen tilan. Ihan mustaksi se ei tule värjäytymään, mutta se, meneekö sävy harmaaseen, vihreään vai siniseen on vielä työn alla. Ruskeaa en enempää tilaan kaipaa, sillä tuo senkki, lattia ja pöytä ovat kaikki eri puunsävyjä ja se hiukka välillä pistää ihistämään.

Siinä missä aiemmin maalausinspiksen saatuani olin tela kädessä alta aikayksikön, on nyt jotenkin hirmuisen työn ja tuskan alla aloittaa maalausoperaatiota 😀 Jos joku tulisi tekemään ne suojaukset ja rajaukset, niin ehkä sitten. Ehkä se vaatii vain sen yhden vapaapäivän, maalarinteippirullan, rajaajan ja telan koteloineen. Hyvää musiikkia ja himpun ahkeruutta.

Himpun ahkeruutta vaati sekin, että heitin pitkästä aikaa juoksuhousut jalkaan. Inasen enemmän tsemppiä vaatii puolestaan se, että nousen tästä tietokoneen ääreltä ja suuntaan eteiseen solmimaan juoksukenkien nauhoja. Sen sijaan, että rojahtaisin takaisin sohvalle tuon tämän vuoden ekan ostamani joululehden kanssa 😉 Nyt tuumasta toimeen! Palaan myöhemmin tänään edellisten postausten kommentteihin, kiitos kaunis niistä ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


lauantai 28. lokakuun 2017

Leppoisan lauantain tunnelmia

4

MOIMOI IHANAT!

Tänään on kuulemma satanut vettä ja ollut räpiskäkeli…se ehkä on jäänyt tämän muuten niin supersuloisen lauantain varjoon. Silloin kun on kivaa, niin sää on sivuseikka 🙂 Aamulla tosin olin sitä mieltä, että tästä päivästä ei voi tulla hyvä. Ja huomio, en yleensä ikinä kuuna päivänä ajattele aamulla noin vaan toistan itselleni tiettyä positiivista lausetta päivän varalle. Mutta, kun vihdosta viimein huomasin, että olisin halunnut aikaeroväsymyksen jälkeen nukkua aamulla pitkään, niin mitä tekee koira? Jep, hän juuri joka on nukkunut viimeiset kaksi vuorokautta putkeen (masutauti). Hän herättää jo ennen kasia ulos. Olisin ihan heittämällä pystynyt nukkumaan pari tuntia lisää.

Eikä siinä vielä kaikki vaan ajattelin, että lenkin jälkeen mennään jatkamaan unia. Mutta ehei, leikkiä olisi pitänyt 😀 No mutta, kun sain kahvia koneistoon, niin lauantai muuttui heti mukavammaksi. Ja onneksi Tobyn vatsatautikin helpotti. Ei tosin oksentanut kuin kerran torstai-iltana, mutta ruoka eikä vesi maistunut ja eilen illalla oli jo niin väsynyt, että loppujen lopuksi juotin ruiskulla väkisin lisäravinnetta sisältävää vettä. Siitä vointi alkoi nopeasti kohenemaan.

Leppoisa lauantai on sisältänyt Ikeaa (miehen pyynnöstä, mutta saatiin mancaven bistroon baarijakkarat ostettua!), anopin ja appiukon herkkupatojen äärellä syömistä ja ex tempore -glögittelyä ihanien ystävien kanssa. Edessä vielä leffailta miehen kanssa. Ei voi valittaa, päinvastoin ♥ Siitä piti sanomani, että ei hertsyykkeli aloin jo kyseenalaistamaan omia kokkaustaitojani, mutta oletteko te saaneet gluteenittomasta kaupan valmistaikinasta ilmavia joulutorttuja? En nyt muista mitä taikinaa ostin, mutta sen verran epäkuvauksellisia olivat, että kuvissa sen toisen pellillisen tuotokset 😉 Maku ja koostumus toimi hienosti.

Nämä joulunaluskuukaudet/viikot ovat kyllä ihania – tunnelma on käsin kosketeltavaa. Ilmassa leijuu jo tietynlainen joulun tuoksu, kiitos glögin ja tuntuu että tuo ympärillä oleva pimeys antaa pölypallotkin anteeksi nurkissa. Jatketaan nauttimista ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. mun oliivipuu mustalla sivupöydällä kärsii big time! Miten ihmeessä sain sen pidettyä hengissä viime talven? Siinä on ehkä noin 7 lehteä enää jäljellä…


maanantai 23. lokakuun 2017

Aamuyön rumbaa

4

Klo 03.08 Herään ja eka ajatukseni on ”Jes, herätyskello soi varmaan ihan pian. Olo on levännyt eikä jetlagista ole tietoakaan.” Päätän tarkistaa kellon kännykästä. Jepjep…
Klo 03.12 Joku koputtaa jalkaan. Tunnen Tobyn toisella puolellani, joten sen on pakko olla jompi kumpi tytöistä. Pikkuisempi ei saa enää unta. Kömpii peiton alle kanssani.
Klo 03.26 Toby päättää vaihtaa asentoansa minulle ”epäsuotuisalla” tavalla enkä raaski siirtää toista.
Klo 03.43 Pikkuisempi haluaa omaan sänkyynsä, mutta ei halua kävellä sinne yksin.
Klo 03.44 Olen juuri vetänyt peiton korviin, kun esikoinen huhuilee sängystään. Ei saa enää unta. Nenä on tukossa ja mitä kaikkea.
Klo 03.52 Mies siirtyy esikoisen sänkyyn nukkumaan ja esikoinen minun viereeni.
Klo 03.59 Toby on päättänyt ottaa ilon irti siitä, että ollaan kotona jälleen. Herää ja löytää jostain luunsa, jota alkaa kovaäänisesti kaluamaan.
Klo 04.12 Ihanaa, talo on hiljainen. Päätän katsoa netistä hätsynpikaisesti Hermosa Beachin Airbnb-asuntoja.
Klo 04.28 Mietin, että pitäisi laittaa puhelin pois kädestä ja yrittää saada unta.
Klo 04.42 Huomaan guuglettavani sitä, miten lentokone selviää turbulenssista (nimimerkillä ”pomppuinen kyyti Losista Chicagoon”)
Klo 04.52 Löydän meille ihan täydellisen mustan pyöreän ruokapöydän, vaikka valkoinen oli hakusessa 🙂
Klo 04.59 Ihanaa, kohta voi nousta keittämään kahvia!
Klo 05.11 Jos tähän väliin katsoisi työsähköpostit…
Klo 05.19 Ehtisin vielä nukkua reilun puoli tuntia, mutta mitä sitä turhaa.
Klo 05.25 Kaivan villasukat jalkaan ja pitkähihaisen päälle. Unentulo ei ole kaukana.
Klo 05.30 Vatsa kurnii nälkäänsä.
Klo 05.41 Luovutan ja hiivin alakertaan keittämään kahvia. Sytytän kynttilän, koska aamun hygge ♥
Klo 05.55 Istun sohvannurkkaan aamupalani kanssa ja tuumaan, että ei lainkaan hassumpaa syödä se taas ihan rauhassa, kunnes
Klo 05.56 Kuulen yläkerran rappustasanteelta epämääristä vinkumista ja käyn hakemassa pimeää pelkäävän koissulin sohvalle kanssani
Klo 06.12 Olemme (kyllä, minä ja koira) syöneet aamupalani puoliksi. Kahvi on jäähtynyt ja silmät alkavat lurpsimaan kiinni.
Klo 06.30 Maanittelen Tobyn kanssani ulos. Vetää liinat kiinni orapihlaja-aidan vieressä. Pimeys ja kylmyys käyvät itsellenikin luihin ja ytimiin.
Klo 06.42 Suihkuun ja
Klo 06.52 Rusinana sieltä pois. ”Toivottavasti muillekin jäi lämmintä vettä!”
Klo 07.13 Hiukset kuivattu ja valvomisesta kärsineet kasvot meikattu
Klo 07.15 Kierros vaatekaapissa ja lopputuloksena ”Mulla ei ole mitään päällepantavaa”.
Klo 07.28 Valmis lähtemään töihin, mutta olisikohan mahdollista sittenkin kaivautua peiton alle nukkumaan? 🙂

HELLOU IHANAT!

Ja terkkuja koti-Suomesta. Ihanaa olla kotona. Ollakin, että mitään pehmeää laskua arkeen ei ollutkaan. Yleensähän olen ollut maanantait kotitoimistolla, mutta en tänään. Lounaan jälkeen väsymys iski todenteolla päälle ja iltapäivästä työn tehokkuus oli mitä oli. Noh, huomenna uusi yritys 🙂 Lauantaina lähdettiin hotellilta yhdeksän maissa ja eilen tultiin kotiin viiden aikaan illalla. Välissä toki 10 tunnin aikaero. Lapset lähtivät heti kavereidensa kanssa ulos ja me urakoimme miehen kanssa matkalaukut tyhjiksi. Hellyydenkipeä Toby seurasi koko illan perässä ja kellahti aina tilaisuuden tullen selälleen rapsutettavaksi ♥

Tänään näemmä karvainen kaveri jatkaa samalla linjalla. Koska sanallinen arkkuni on tällä hetkellä tyhjä, kiitos tuon aamuöisen rumban ja sitä seuranneen aamun samban, niin jatketaan taas huomenna, jooko? Ja toivotaan, että ensi yö tanssitaan nukkumatin melodioiden tahtiin 🙂 Nyt iltaruokaa, pyykin pesemistä, koiran lenkittämistä ja ihanasta maanantai-illan arkihyggestä nauttimista.

MAANANTAITERKUIN,


maanantai 09. lokakuun 2017

Clean sleeping & lempeämmin höyhensaarille

8

MORO MURUPUMPELIT!

Aaah, mä tiedän – tervehdys oli taas sitä osastoa siirappia ja hunajaa…anteeksi siitä 😀 Mutta tiedättekö mitä, näin maanantaina on niin helppo olla hyväntuulinen hyvin nukutun viikonlopun jäljiltä. Mulla on ollut elokuun ja arjen alkamisen jälkeen todella paljon vaikeuksia nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Kun kello soi arkena kuudelta, niin se rytmi on jäänyt viikonloppuisinkin päälle. Eikä siinä mitään, jotkut viisaat ovat sanoneet, että nukkumisrytmi pitäisi säilyttää myös viikonloppuna samana kuin viikolla. Mutta kun viikonloppuna olisi ihana nukkua pitkään, niin se kello kuuden herätys ilman kelloa ei vaan toimi. Tosin, tätä nykyä viikonloppuna sammahdan usein jo ennen kymmentä sohvalle.

Katso siinä nyt miehen kanssa leffaa, kun näet alkutekstit ja seuraavan kerran havahdut lopputekstien aikana 😉 Lauantai-iltana katsottiin (tai hän katsoi) leffaa kellarissa ja itse torkuin siinä sohvalla jostain iltaysistä lähtien. Välillä pääsin aina leffaan sisään, kunnes taas huomasin nukahtaneeni. Yhdentoista maissa mies herätteli, että josko mentäisiin sänkyyn nukkumaan. Vähän uumoilin, että mitenköhän käy, sillä heräsin täysin tuohon siirtymiseen yläkertaan. Päätettiin katsoa padilta vielä yhtä sarjaa (tai hän päätti, koska nukahdin jälleen) ja hei, seuraavan kerran heräsin sunnuntaiaamuna, kun mies herätti ja sanoi, että kello on jo puoli kymmenen.

Kellon ympäri nukuttuja öitä tulee harrastettua mökillä, mutta ei juurikaan enää kotona. Sen takia nuo yöunet tuntuivat niin äärettömän ihanilta. Samoin eilen illalla, sunnuntai-iltana sujahdin puhtaisiin lakanoihin jo hyvissä ajoin. Toki sitä ennen tuli torkuttua tapani mukaan hieman sohvallakin. Tällä hetkellä elätään siitä ihanaa aikaa, että yöunta ei tarvitse etsimällä etsiä. Laskea lampaita ja olla jo tuskastumisen partaalla nukahtamisen kanssa. Joskus on niitä aikoja, että maailman murheet painavat niin, että mulla on vaikeuksia nukahtaa. Olen luonut tiettyjä rutiineja, jotka helpottavat unen saantia noina hieman tuskaisina iltoina.

Makuuhuoneen tuuletus

Mikään ei ole ihanampaa kuin mennä nukkumaan happirikkaaseen makuuhuoneeseen. Vaikka tuntuu, että on vähän viileä, niin parempi niin. Liian lämmin makkari ei ole lainkaan mieleeni. Villasukat jalasta lähtee kyllä yön kuluessa 🙂

Lukeminen

Sen sijaan, että katsoisin sängyssä puhelinta, olen ottanut tavaksi lukea kirjaa. Montaa aukeamaa en kyllä etene, mutta nukahtamislääkkeenä lukeminen toimii kuin tauti!

Lämmin juoma

Olkoon se lämmin kuppi teetä tai kultaista maitoa, joskus jopa lämmintä kaakaota. Se rauhoittaa ja valmistaa kroppaa unille. Kuvissa näkyvä Pukka night time -unitee* (*saatu Lifestä) sisältää rauhoittavaa laventelia ja valeriaania, joka auttaa unen saannissa.

Rauhoittava musiikki

Musiikki toimii itselläni tilanteessa kuin tilanteessa; energisoivana työpäivän keskellä tai sitten illalla rauhoittumismusiikkina. Spotify on täynnä jos jonkilaista nukahtamismusiikkia! Hakusanaksi sleeping music ja jo löytyy vaikka mitä.

Liikunta illalla

Enkä nyt tarkoita juuri ennen nukkumaan menoa, vaan tuollainen puolen tunnin reipas kävelylenkki tai hölkkä iltaruoan laskeutumisen jälkeen takaa sen, että nukkumaanmeno sujuu sutjakkaasti. Vielä sauna tuon lenkin päälle, niin avot.

En muuten tainnutkaan kertoa teille taannoin sitä hyvinvointi-idoliani, kun se postaus jäi muiden akuutimpien aiheiden jalkoihin. Mutta kerrottaneen se nyt tässä yhteydessä. Hyvinvointi-idolini on kautta aikojen ollut Gwyneth Paltrow. Mikä rauha ja seesteisyys tuosta kaunottaresta huokuukaan. Gwynnie vannoo puhtaan ruoan nimeen, mutta myös puhtaamman nukkumisen nimeen. Clean sleeping pitää sisällään muun muassa vähintään kahdeksan, mieluiten 10 tunnin yöunet, puhtaan ravinnon syömisen pitkin päivää ja sen, että nukkumaan käydään ennen kello kymmentä. Lisäksi komppaan Gwynethiä siinä, että makuuhuoneesta on hyvä tehdä sellainen hämyinen piilopaikka, joka on tarkoitettu vain nukkumiseen. Ainakin itselläni näin syksyn tullen ja talven lähestyessä silmä lepää tummissa petivaatteissa. Joulun jälkeen sitten taas kevennellään ja vaallennetaan ilmettä.

Kun nukkuu hyvät yöunet, niin lounaan jälkeinen väsymyskään ei iske päälle. Voi tosin olla, että tuolla tämän päivän herkullisella kasvislounaallakin oli osuutta asiaan. Lihaton lokakuu voi alkaa myös näin puolesta välistä lokakuuta, eikö? Nyt kotitoimisto sulkee ovensa hetkeksi ja toimiston ainoa työntekijä asettautuu hetkiseksi äidin rooliin. Koulukuskaamiset odottavat. Jep, tänä sateisena maanantaina ajattelin helpottaa myös lasten viikon aloitusta ja tarjota kyytiä mennen tullen 🙂

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. hei ette tiedäkään, miten ihana on ollut lukea niitä asioita, joissa te olette hyviä ♥ Vielä on aikaa osallistua kalenteriarvontaan 🙂


keskiviikko 04. lokakuun 2017

Sisustuksen kannalta ongelmallinen tila

37

MOIKKAMOI IHANAT!

Tämä rymsteerausinnostukseni siirtyi kodista myös työpaikalle. Tänä aamuna aloimme suunnittelemaan tuota meidän neljän naisen avotoimistoamme, josta yhdeltä puuttui työpiste. Iltapäivästä oli toimisto kunnossa. Neljä uutta työpöytää koottuna ja tietokoneet asennettuna. Kyllä nyt kelpaa. Harmi vaan, että loppuviikko kuluu pääosin kotitoimistolla. Pitää kyllä käydä muutama juttu tekemässä töissä ja siinä samalla ihastella uutta toimistoa 😉

Tykkään, että mun on yleensä helppo hahmottaa tila ja sen funktio. Tällä kertaa tuntuu, että olen ihan purjeessa tuon meidän keittiön jatkeena olevan aulan kanssa. Kiitos teille eiliseen postaukseen vinkkejä antaneille♥ Tuossa tilassahan meillä oli lukunurkkaus ja sen jälkeen ruokapöytä. Nyt lukunurkkauksen tuoli on olohuoneessa eikä sitä kärsi sieltä pois siirtää. Ruokapöytä on ruokahuoneessa, joten tuohon ”ongelmatilaan” kannettiin ensihätään esikoisen huoneesta lasinen sivutaso. Sinne pitää ostaa muutama iso korilaatikko alatasolle. Vaikka olen vähän sitä mieltä, että lukunurkkaus on käsitteenä kiva, niin toiminnallisuudeltaan voipi olla, että se sakkaa. Tosin sen viikon ajan, kun meillä oli lukunurkkaus tässä se toimi kyllä loistavasti. Siinä tuli luettua lehtiä monena päivänä.

Kerroinkin, että silloin kun äiti ja iskä asuivat tässä kodissa, niin tuossa oli sellainen Aspen-henkinen ruudullinen nojatuoli. Meillä iskä oli kova lukemaan. Siinä tuolilla on lukenut monen monet kirjat meidän tytöillekin. Paikan historia on siis vahvasti lukunurkkaushenkinen. Sivupöydälle konjakki (lääkkeeksi) ja jalat rahille. Joskus muinoin tuo tila oli erotettu keittiöstä seinällä ja tilassa oli silloin ns. pirttipöytä penkkeineen. Tila on vain 2 metriä leveä ja 2 metriä pitkä, joten mitään isoa pöytäryhmää siihen ei sopisi. Kuitenkin pähkäilemme nyt sitä, että tarvitaanko siihen ns. arkiruokapöytä. Meidän ruokahuonehan tosin on ihan vieressä, tuossa tuijottavan naisen seinän takana 😀

Te, keillä on ruokahuone erikseen, niin onko teillä myös sellainen arkiruokapöytä? Sellainen pyöreä vanhanajan pöytä kuulostaisi ihanalle. Tai sitten tuosta tulee löffäys/lukunurkkauspiste. Mutta millainen löhötuoli? Divaani siihen voisi sopia hyvin. Siitä näkisi takkatulenkin. Vai onko vielä jotain muuta uutta vaihtoehtoa, jota en osaa edes ajatella? Elämän jälleen näitä suurimpia ongelmia, eikö? 😉

Nyt hieman siivoten, että miehen on kivempi tulla työreissusta kotiin ♥ 

KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »