torstai 25. huhtikuun 2019

Kerro minulle kesästä!

4

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa.

 

Kerro minulle kesästä! Siitä lapsuuden kesästä, jolloin suu maistui mansikalle. Kun avoimesta ikkunasta kuului linnunlaulu. Kun kesätuuli leyhytti verhon tanssimaan hiljalleen. Kerro minulle kesästä, siitä lapsuuden kesästä, kun vasta illalla pestiin tahmeat jäätelötahrat suupielistä. Kun peiton alta pilkisti kymmenen multaista mukulaa. Kun nenänpielet täyttyivät pisamoista ja kun iholla oli auringon jättämä lämpö. Kerro minulle kesästä, kehoitti pikkuisempi eräänä huhtikuun aurinkoisena päivänä. Kerroin mökkikesistä Teiskossa järven rannalla. Terttu-mummun ja Jussi-papan kanssa vietetyistä kesäpäivistä.

Heinäkuun helteisistä päivistä mökin verannalla, josta oli huikeat näkymät Näsijärvelle. Jonka pirttipöydän ääreen katettiin joka aamu, iltapäivä ja ilta keltavalkoinen Arabian astiasto. Tassista, jolle pappa kaatoi kahvia. Sokeripalasta, jonka asetti hampaiden väliin ja jonka läpi ryysti tassille kaatamaansa kahvia. Kerroin myös siitä, kun mummu opetti minut viisivuotiaana juomaan kahvia. Välillä ryystin papan oppien mukaan kahvin tassilta. Samalla kulmieni alta ylös katsoen. Saaden tuimakatseisen pohjanmaalaissyntyisen partasuun hieman virneeseen. Silmiin lämmön, jota harvoin näkyi.

Kuinka paljon muistoja, niin kesästä kuin vuoden varrellakin, tehdään ruokapöydän äärellä? Meidän perheessä niitä tehdään paljon. Katamme kauniisti, myös arkena ja istumme nauttimaan. Edes pieneksi hetkeksi. Arjen kultareunoja – niitä ovat nuo hetket. Suurta osaa arjen herkullisimmissa hetkissä näyttelevät kauniit astiat. Kun minulta kysyttiin halukkuutta yhteistyökampanjaan Arabian kanssa ja nimen omaan Arabian Huvila -sarjan kanssa, en epäröinyt hetkeäkään. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa.

Kauniit, suunnittelija Heini Riitahuhdan suunnittelemat astiat vievät minut samantien ajatuksissani niihin lapsuuteni mökkikesiin. Arabian taideosastolla työskentelevä Heini Riitahuhta on tunnettu keramiikkataiteilija ja muotoilija. Arabialle Heini on suunnitellut tuotteita vuodesta 1998 alkaen. Suunnittelija on kiinnostunut vanhoista koristelumenetelmistä ja pehmeästä jäljestä, joka yhdistää monia Arabian tuotteita.

Vaaleanpunasävyinen Huvila-koriste jatkaa Arabian Rakastetut kuviot -sarjaa. Herkkä, vaaleanpunainen koriste on saanut inspiraationsa unelmista, unista ja lapsuuden kesistä mummolassa. Käsivarapiirrolla tehtyyn Huvila-koristeeseen on tuotu pehmeyttä kahdella kauniilla värillä. Syntyi koriste, jossa on ripaus menneitä aikoja ja vanhojen Suomi-filmien tunnelmaa. Koristeen kukkasen esikuvana on toiminut villiruusu.

Huvila-astiasarjaan kuuluvat Suomi 100 mukikokoelmasta tuttu 0,3 l muki, joka on mielestäni oikein hyvänkokoinen siinä mielessä, että menee niin kahvin- kuin teenjuojallekin. Myös mansikkamehun juomiseen oli oikein oiva. Sarjasta löytyy kahta eri kokoa lautasia, joista pienempi 19 cm lautanen menee mukin parina vaikka kakkulautasena. Isompi, 24 cm lautanen toimii toki ruoka- ja tarjoilulautasena, mutta meillä se toimitti myös kakkuvadin virkaa. Kuinka hyvälle maistuikaan kevään ensimmäinen mansikkapavlova!

Kauniista Huvila-kulhoista maistui tuona huhtikuun iltapäivänä jäätelö ja mansikat. Sen jälkeen myös aamupuuro. Valoisat kevätaamut ja nostalginen puurokulho ovat olleet minun aamujeni herkkuhetkiä viime aikoina. Huvila-sarjaan kuuluu myös nostalgisen muodon omaava tarjoilualusta. Sen muoto on identtinen aiemmin tuotannossa olleiden Arabian tarjoilualustojen kanssa. Kaunis litran vetoinen Huvila-kannu houkuttelee sisuksiinsa kesäistä tuoreista mansikoista mehustettua mehua, mutta se menee myös loistavasti maljakkona.

Istuimme rauhassa perheen kesken ruokapöydän äärellä ja juttelimme keväästä. Kesän odotuksesta ja meidän molempien vanhempien kesämuistoista. Mutta myös niistä muistoista, joita lapsilla on muodostunut kesistä. Toivottavasti meidänkin lapset pystyvät joskus kertomaan omille lapsilleen rakkaita kesämuistoja. Niitä muistoja, kun istuivat aikoinaan mummun ja vaarin kanssa keittiönpöydän äärellä.

Tuossa samassa kohtaa, jossa nykyinen ruokapöytämme sijaitsee. Kun vaari oli käynyt hakemassa Tammelantorilta mansikoita ja herneitä. Niistä hetkistä, kun siirtyivät ulos perkaamaan mansikoita omenapuiden katveeseen ja pakastamaan niitä talven mansikkakiisseleitä varten. Kun naapurin koira tuli omin luvin vierailulle mummulan pihaan ja sai nuolla lasten jäätelökulhot.

Mietin, mitkä ovat sellaisia tuotteita, joita muistan lapsuudestani. Ja joita meillä vieläkin käytetään. Arabian astiat ovat ehdottomasti sellaisia tuotteita. Arabia kun kattaa koko elämän, arjen ja juhlan. Minulle, kenelle kauniisti kattaminen on puoli ruokaa ja rakas harrastus, tulee Arabia kulkemaan rinnalla koko elämän ajan. Se on kuin ystävä, joka mukautuu uusiin elämänvaiheisiin ja tilanteisiin. Ystävä, joka piristää ja ystävä, joka muistuttaa niistä juurista. Muistoista, joihin kerta kerran jälkeen palaa. Varsinkin näin kesän kynnyksellä ♥

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 24. huhtikuun 2019

DIY -minikasvihuone

2

HEI HELLUREI!

Pysytään vielä tämä päivä pihalla. Heh, olokin on vähän sellainen. Pihalla oleva nimittäin. Tiistaiaamut on jokseenkin olleet tahmeita ja eipä se kroppa tänä aamuna erottanut keskiviikkoaamua tiistaiaamusta. Vaan tahmeaa oli. Pikkuhiljaa alkaa onneksi silmä aukeamaan 😉

Eilen illalla räpsin kuvia tuolla meidän ”kasvimaasektorilla”. Kolme minikasvihuonetta jaksaa edelleen ihmetyttää itseäni. Tai lähinnä se niiden sisältö. Kasvit ovat edelleen hyvissä voimissa ja tomaatti on jopa pukannut pariin päivään hirmuisesti uusia raakileita. Tomaatin ostin talvella ja se on ollut tähän asti sisällä. Ihan kivasti se sisällä antoi satoa, mutta nyt tuntuu, että sato on triplaantunut.

Pitkään haaveilin oikein kunnon kasvihuoneesta (Emilian kasvihuoneen inspiroimana), mutta vielä tällä hetkellä ei sellaiseen rahkeita ole. Siihen asti opettelen tätä kasvien kasvatuspuuhaa ja harjoittelen pienemmässä mittakaavassa.

Meillä jäi autokatoksen rakentamisesta lautoja yli ja niistä oli tarkoituksena rakentaa lavakauluksenomaiset kehikot. Mutta sitten huomasin Plantagenissa valmiita 60 x 80 cm (saatavilla oli myös isompiakin) kehikoita. Ne olivat valmiiksi mustaksi petsattuja / öljyttyjä.  Toisena päivänä jälleen alan liikkeessä käydessäni huomasin, että kehikoihin myytiin myös hallasuojia, jotka tekevät kasveille pienimuotoisesti kasvihuoneolosuhteet. Suojelevat liialta auringolta, sateelta ja mahdollisilta yön pikkupakkasilta.

DIY -minikasvihuoneeseen tarvitset:

🌿 kehikon/istutuslaatikon
🌿 suodatinkangasta
🌿 2 rautakaarta
🌿 hallasuojakankaan

Huomasin vasta jälkikäteen, että tämän kokoisiin kehikkoihin olisi myyty valmiina suodatinkangasta, mittojen mukaan tehtynä. Ostin kuitenkin isomman rullan, koska tarvetta on enemmänkin. Tuli edullisemmaksikin tuo isompi määrä 🙂 Toki lisäksi tarvitset minikasvihuoneeseen multaa ja istutettavia. Meillä kasvaa yhdessä laatikossa valmisyrttejä, toisessa mansikoita ja herneitä ja kolmannessa yritän idättää sellaisia yrttejä, jotka vaativat kylmäidättämisen. Esimerkiksi laventeli.

Olen miettinyt, että pitääkö yrttejä / mansikoita / herneitä lannoittaa tai ravita jotenkin? Yrttimullan laitoin päällimmäiseksi kerrokseksi istutustlaatikoihin, mutta sen lisäksi – onko jotain yrttiravinnetta?

Huomaan, että tässä vaiheessa gardenistaelämää täytyy vähän toppuutella itseään. Ihana olisi ostaa sitä ja tätä, mutta eivät nuo pihan kasvit mitään kovin edullisia. Lisäksi olen vielä niin vasta-alkajan kengissä, että hämärän peitossa on monivuotisten ja yksivuotisten yrttien / kasvien ero. Ei olisi pöllömpää tarttua äidin vanhaan puutarhakirjaan ja tutustua aiheeseen 🙂

Huomiselle sitten luvassa jotain ihan muuta kuin pihajuttuja! Silmänruokaa sisätiloissa. Kesän odotusta myös. Siitä kun ei tässä vaiheessa vuotta pääse mihinkään.

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 23. huhtikuun 2019

Puutarhajuttuja & herkullista feta-parsapiirakkaa

2

MOIKKAMOI!

Yhtäkkiä päivän aikana vehreys on vallannut maiseman ikkunan takana. Tuotannon poijjaat kyselivät, että nostettaiskos jo meidän ulkokalusteet ulos ja hei mikä ettei! Niin ihanaa keliä luvattu muutamalle seuraavalle päivälle.

Tietää hyvää myös noiden mun yrtti-istutusten suhteen. Aurinko ja lämpö, bring it on. Vielä kun muistaisi sitten istutuksia kastella 😉 Sain kyselyä, että miten tuon kasvimaani toteutin, joten ilman muuta sen teille esittelen. Vaikkei se todellakaan ole kaikkien oppien mukaan oikein tehty. Mutta suonette anteeksi näin aloittelijalle. Postausta niistä luvassa vielä tällä viikolla.

Toiveissa olisi, että tuolta takapihalta saisimme ammentaa apetta ruoanlaittoon ja ruokapöytään koko kesäkauden. Yrttien lisäksi omissa lokeroissaan kasvaa mansikkaa ja hernettä. Muistan pikkutyttönä Oriveden mummulan hermeettiset hernepellot. Ja sen, kuinka kiva sieltä oli käydä napostelemassa herneitä pahimpaan nälkään. Ihan siinä mittakaavassa en herneviljelijäksi ajatellut ryhtyä. Ainakaan tässä vaiheessa. Lisäksi aiemmin suunnitelemamme perunamaa jäänee tällä haavaa tekemättä. Vaikka meillä onkin sellainen keltainen Texas Ranger -merkkinen perunamaan möyhijä varastossa valmiina odottamassa.ID

Vaikkei tuo puutarhamme vielä kukoistakaan, niin silti nautin jo nyt kävellä siellä ja tutkailla maasta puskevia kasveja. Ja eletään vasta huhtikuuta. Ihana kesä edessä! Eilen hain parsapiirakkaani timjamia takapihalta ja voi että, nautin siitäkin. Kiikutin vielä valmiin parsapiirakan pihalle (kevätiltojen aurinko on paras kuvausvalo ikinä) ja ripsottelin muitakin yrttejä piirakan päälle. Hetkessä herkullista. Ja hei miten se onkaan niin, että talvikautena unohtaa piirakat. Kesällä tulee leivottua monenmoista piirakkaa. Aika usein mökilläkin kuitataan lounas piirakalla ja salaatilla.

HELPPO & HERKULLINEN FETA-PARSAPIIRAKKA

1 valmispiirakkapohja
(tai itse tehty, joka on aina herkullisempaa)

Täyte
n. 300 gr vihreää tankoparsaa
sitruunan mehu
suolaa
2 kananmunaa
200 g majoneesia
100 g fetajuustoa
1 rkl kapriksia
mustapippuria myllystä

-poista parsoista kova ”kantapää”
-laita kattilaan vettä kiehumaan, lisää ripaus suolaa ja sitruunan puolikkaan mehu
-keitä parsoja noin kolme minuuttia ja jäähdytä ne
-painele piirakkapohja vuoan pohjalle (käytin leivinpaperia niin ettei tarvinnut voidella vuokaa)
-lado vuokaan parsat ja ripottele päälle kaprikset
-sekoita munat, majoneesi, murusteltu fetajuusto ja mustapippuri keskenään
-kaada parsojen päälle
-paista uunin alatasolla 175 asteessa (kiertoilmatoiminnolla) 25-30 minuuttia

Tässä piiraassa on suolaa fetajuuston ja kapriksien myötä (+ parsojen keitinvedestä), joten lisäsuolaa ei tarvita!

Mutta nyt viimeiset työjutut pois alta ja sitten autonnokka kohti kotia. Pihavaatteet päälle, koissuli viiden metrin remmiin ja kiinni terassin kaiteeseen. Vähän harmittaa, ettemme voi vielä pestä terassia ja laittaa tuoleja pöydän ympärille. Kunhan nyt saisimme tuon kivetyksen kuntoon, niin asennushiekan pöly ei enää pölyttäisi. Sitten on koko pihan remppa valmis ja voin sanoa, että vähän aikaa kestää ennen kuin mitään uutta projektia otamme työn alle! 😀

AURINKOISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 19. huhtikuun 2019

Puutarhurin helppo & herkullinen lounas

8

MOIKKAMOI!

Tiedättekö, että näiden parin päivän aikana, kun ollaan touhuttu takapihalla, olen tullut muutamiin johtopäätöksiin. Ensinnäkin, tuo pihan ruopsuttelu vie aivan mukanaan. Ajantaju katoaa. Mutta siinä samalla, kun ajantaju katoaa, haaveet alkavat lentämään. Note to self: älä hyppää autoon ja suuntaa haavemaailman keskellä alan liikkeeseen. Tulee kallis reissu 😉 Myös nälän tunne katoaa puuhastellessa. Tullakseen sitten lopulta päälle yhtäkkiä tärinän kanssa. Silloin on jo pakko saada nopeasti ruokaa. Koska #gardenistalife on päivän vallitseva sana, niin tämän pitkäperjantain lounas nautittiin nopean kaavan mukaan.

Näiden herkullisten wrappien valmistamiseen meni ehkä kolme minuuttia. Idean sain Lantlivin uusimman numeron mainoksesta. Siinä tortillojen sijaan käytettiin rieskoja. Ei hassumpi idea sekään. Gardenista kun ei kauppaan kerkiä, niin wrapit tehtiin niistä aineista, joita kaapista löytyy.

HELPOT JA HERKULLISET WRAPIT
4:lle

4 tortillalättyä
1 prk ranskankermaa
1 prk katkarapuja (ei pakaste)
1/2 punttia tuoretta tilliä
1 avokado
pinaattia
1 rkl karkeaa sinappia
1 mieto chili
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

-pese kädet mullasta
-valuta katkaravut ja sekoita niihin ranskankerma, silputtu tilli, paloiteltu avokado, sinappi ja pilkottu chili
-mausta suolalla ja mustapippurilla
-levitä tortillalätylle pinaatinlehtiä sekä katkaraputäytettä
-kiedo tortilla rullalle (käännä tortillan päät eka sisäänpäin)
-leikkaa keskeltä puoliksi
-nauti, istu hetkeksi alas ja ihastele kättesi työn tulosta puutarhassa

Kiitos ihanat kommenteista eiliseen postaukseen ♥ Palaan niihin viimeistään illalla. Pääsiäinen on sujunut varsin mallikkaasti täällä kotonakin. Rentoillen. Nyt on kahvi valunut, joten sitä take away -kuppiin mukaan ja takaisin ulos. Seuraavaksi vuorossa orapihlaja-aidan leikkuuta, yrttien istuttamista (kiitos basilika-vinkistä) ja nuusku-Tobyn kanssa pientä noseworkkiä takapihalla (kiitos tästäkin vinkistä).

IHANAA PITKÄPERJANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 18. huhtikuun 2019

Pääsiäissuunnitelmat uusiksi

12

HEISSUN IHANAT!

Joko siellä ollaan pikkuhiljaa pääsiäislomatunnelmissa? Siis te, keillä edessä on neljä vapaapäivää 🙂 Täällä on toinen jalka jo vähäsen lomalla. Vaikka pääsiäislomasuunnitelmat menivätkin uusiksi, niin silti pääsiäinen tuntuu ihanalta breikiltä arkeen. Hirmuinen hinku olisi ollut lähteä Pyhälle. Eiliseen asti pidettiin sekin vaihtoehto avoinna. Vaikka takaraivossa tiesi kuitenkin, että kolmen päivän takia ei välttämättä kiireisten työviikkojen keskellä kannata ajaa pohjoisiin, niin silti ajatus pääsiäisestä Lapissa oli koko ajan hollilla. Ei itse asiassa taideta juurikaan tietää muunlaista pääsiäistä. Viimeiset 11 pääsiäistä ollaan oltu Lapissa, poislukien yksi pääsiäinen, kun oltiin Thaimaassa.

Meillä Toby joutuu ottamaan rauhoittavia (geeli ikeneen) tuon automatkan ajan ja mietittiin, että karvakaverillekin aikamoinen rykäisy olisi viiteen päivään istua autossa yhteensä reilut parikymmentä tuntia. Lisäksi, kun toinen on viime aikoina hieman kipuillut. Ollut ärtyisä ja jotenkin kankeanoloinen. Jalka ei ole noussut enää niin korkealle pisuttaessa ja takapää on näyttänyt jäykältä. Eilen lääkärillä epäilykset kivuista vahvistuivat ja nyt on lihasrelaksantit ja kipulääkkeet käytössä. Kuukauden päästä röntgen, jossa suljetaan pois rakenteelliset tms. viat. Toki aiemminkin kuvataan, mikäli tilanne huononee. Nyt ainakin jo tuntuu ekan lääkityn yön jälkeen, että meidän oma Topsukka on palannut. Silmissä on taas se tuttu innostunut ilme.

Pitkät lenkit on kiellettyjä, samoin riehuminen. Jos joku tietää, mistä Duracell-pupusta saa patterit pois, niin vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Ei saisi juuri riehua tai rellestää. Hyppiäkään. Ja toinen on kuin aropupu sille päälle sattuessaan, niin pitäisi olla silmät selässäkin. Onni onnettomuudessa, että ollaan nyt sitten seuraavat neljä päivää kotona. Saa seurata, mihin vointi menee. Eilen hyppyytti toista takajalkaa iltalenkillä, mutta voipi olla jalka ottanut ell:n venyttelyistä ja kopeloinneista hieman itseensä.

Joten, uuden edessä ollaan! Pääsiäinen kotona. Mitä ihmettä sitä kuuluu tehdä? 😀 Pääsiäisruokia tilasin kotiinkuljetuksella, joten luvassa on ainakin grillausta. Monta kertaa. Tankoparsakausi saa luvan alkaa pääsiäisestä. Ja vaikka lihansyöntiä olemme huomattavasti vähentäneetkin, niin meidän pääsiäiseen kuuluu kuitenkin myös valkosipulinen lammasruoka. Ehkä myös lasi täyteläistä punaista. Niin on luvattu hienoa keliä, että takapihaa ajattelin myös haravalla ruopsutella. Hakea myös muutaman lavakauluksen ja multaa. Istuttaa hienosti sisällä idättämäni ruohosipulit, basilikat ja laventelit. Hakea veljen perheen pihasta raparperia ja iskän aikoinaan Irgutskista tuomaa valkosipulia.

Mutta mitä odotan pääsiäislomalta eniten on se, että saa vain olla. Tiedättekö, mitä tarkoitan. Vailla suunnitelmia. Ja vaikka takapiha jäisi ruopsuttamatta ja istutukset istumatta, niin voisi hyvällä omalla tunnolla lötköttää sohvannurkassa. Meidän perhe on aika liikkuvaa sorttia ja koko ajan pitäisi olla sata rautaa tulessa. Tänä pääsiäisenä sammutan nuo raudat ja lepään. Kuulostelen ja nautin ♥  Blogi kyllä päivittyy pääsiäisenkin aikana ja ehkä perjantaina voisi viettää perjantaimyyssejä pääsiäisen tapaan. Katotaan, mitä päivä tuo tullessaan 🙂 Rennoin ottein mennään myös täällä blogissa ja somessa seuraavat neljä päivää.

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ TOIVOTELLEN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »