maanantai 15. kesäkuun 2020

Kesäiltana kotipihalla

MOIKKAMOI!

Ja pahoitteluni kuvatulvasta…puolet kuvista jäi vielä julkaisematta 😉 Tuntuu, että meidän piha on vasta heräilemässä henkiin. Siinä missä monessa vanhemmassa pihassa ekat kukat ovat jo kukkineet, niin meillä alkaa piha nyt vasta rehevöitymään. Tokihan istutukset istutettiin vasta viime vuonna. Mutta silti, odottavan aika on pitkä. En malta odottaa, että syreenipensaat ovat yhtä rehevät kuin naapurissa. Kun terassin viereen istuttamani kasvit valtaavat osin terassia. Kun luumu- ja omppupuu antavat satoa pakkaseen asti. Tokihan meillä on vielä nuo kaksi vanhaa omenapuuta, joista tulee kyllä omenoita. Toiset on talviomenia ja toiset kaneleita. Kaneli piti viime vuonna välivuotta. Toivotaan, että tänä vuonna innostuu taas tuottamaan satoa.

Viime vuonna pupujussi söi mun gladiolukset ja osan liljoista. Tänä vuonna vielä (kopkop) ne eivät ole maistuneet ja hei pensasmustikatkin ovat saaneet olla rauhassa. Ruusuun puhkeaa pian kukka, toivottavasti jaksaa kukkia rippijuhliin asti. Muutenkin uskon, että tuolta mun perennapenkistä saa silmäniloa juurikin h-hetkeen.

Jokailtaisiin toimenpiteisiin kuuluu kukkien kastelu. Siinä samalla on tullut viime aikoina pikaisesti huljutettua terassia. Siitepölyä on ihan järkyttävät määrät ja tuntuu, että ihan tuolla perusvesiletkulla ei juuri tee mitään muuta kuin vello siitepölyä edes takaisin laudoilla 🙂 Eli odotamma siitepölykauden loppumista.

Eilen illalla näitä kuvia kymmenen jälkeen räpsiessäni mietin, kuinka paljon piha on muuttunut siitä, mitä se oli vielä kolme vuotta sitten. Se oli viehättävä aiemmin, mutta nyt se on meidän näköinen. Sellainen, että tunnistan sen oman kotini pihaksi. Toivotaan, että nämä ihanat kesäilmat jatkuvat koko kesän, niin piha pääsee täyteen käyttöasteeseensa.

Huomaan muuten, että musta on tullut kesäiltanautiskelija aiemman kesäpäivänautiskelijan sijaan. En tiedä onko se taas tää ikä vai mikä, mutta kun aurinko ei enää porota ihan täydeltä terältä on just hyvä olla. Maria 25 v. ei olisi tätä lausetta allekirjoittanut 😀 Maria 25 v. olisi myös nukkunut kuin tukki tuolla peltikaton alla, kun mittarissa on sisällä liki 30 astetta. Maria 44 v. harkitsee vakavasti ilmalämpöpumpun ostamista. Tai miettii, että miksei sitä ostettu jo viime vuonna.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 02. kesäkuun 2020

Kesäsuunnitelmia v. 2020

HIPSHEI IHANAT

ja hei vitsit; siinä missä voisi kuvitella, että kesäsuunnitelmiin kuuluu lomaa blogista, niin mun kohdalla sellaisia suunnitelmia ei ole. Ihan sen takia, että te (ja tämä blogi) annatte mulle niin paljon Ollaan käyty muutamien kanssa varsin hedelmällistä viestinvaihtoa IG directissä eilisistä luonteenvahvuuksista. Ihana huomata, että saan teidätkin innostumaan hyvinvoinnin sellaisista osa-alueista, jotka eivät ihan heti tule mieleen hyvinvoinnista puhuttaessa.

Mitäs kesäsuunnitelmia tänä hieman erilaisena kesänä voisi olla? Meillä on sinänsä vähän erilainen kesä tulossa, että luvattiin esikoiselle, että kun täyttää 15 vuotta, niin saa aina silloin tällöin jäädä kaupunkiin meidän muiden mökkeillessä. Ihan erossa esikoisesta en suostu olemaan koko kesää, joten voipi olla, että tänä kesänä meidän mökkeilyt tulee olemaan lyhyempiä pyrähdyksiä ja kotonakin tulee vietettyä aikaa. Sen lisäksi haaveilen muutamista jutuista kesän varalle.

Yhteistä kesälomaa meillä on miehen kanssa vasta heinäkuun puolesta välistä alkaen, mutta jotenkin sitä ajattelee, että ei haaveiden tarvitse olla niin suuria, että niihin varsinaista lomaa tarvitsisi. Iltapäivä tai päivä silloin tällöin esimerkiksi viikonloppuna riittää.

Mun kesälomahaaveet lähtivät lentoon ajatellessani, että mitkä olisivat sellaisia asioita/paikkoja, joita en ole ikinä/pitkään aikaan tehnyt tai joissa en ole ikinä/pitkään aikaan käynyt.

Kesäinen Porvoo
Olen käynyt Porvoossa tasan kerran ja senkin eräänä marraskuisen pimeänä loskapäivänä. Uskon, että kesäisellä Porvoolla on paljon annettavaa. Samaan syssyyn voitaisiin käydä sukuloimassa miehen sukulaisilla.

Vanha Rauma
Mä en ole ikinä käynyt Raumalla. Kesäisen Rauman puutalot houkuttelevat ihan hirmuisesti. Eihän meiltä nyt ajakaan Raumalle kuin reilun tunnin. Sekä Rauma että Porvoo houkuttelevat jo ihan kameran linssinkin läpi 😉

Hanko näin aikuisiällä
Kun olin pikkutyttö vietimme parina kesänä aikaa Hangossa vanhempieni ja kummitätini kanssa. Muistaakseni majoittauduimme johonkin isoon keltaiseen majataloon. Muuten Hangosta ei ole mitään mielikuvaa. Päiväreissuna aika pitkä, niin kuin tuo Porvookin, joten tytöt voisivat jäädä koiravahdeiksi kotiin.

Terassikierros ystävien kanssa
Tästä ollaan jo alustavasti sovittukin (terkkuja K ♥). En muista koska olen viimeksi käynyt terasseilla pitkän kaavan mukaan. Eihän tähän tarvita kuin yksi helteinen heinäkuun päivä ja se rakas ystäväpariskunta saman pöydän ääreen.

Picnic Koskipuistossa
Siitä on reilu parikymmentä vuotta, kun olen viimeksi ollut picnicillä Koskipuistossa. Tai ylipäätään picnicillä kaupungilla. Silloin eväänä tosin taisi olla vain opiskelukaverin kanssa jaettu kyykkyviinipullo. Nyt voisi ottaa jotain ruokaakin mukaan. Ja ystäviä!

Puistojooga
Tahmelan rannalla kuulemma järjestetään. Tästä pitää itse asiassa ottaa heti selvää, sillä mikäs sen ihanampaa kuin luonnon ja joogan yhdistäminen!

Puolimaraton
Seitsemisen vuotta sitten tuli juostua ja paljon. Piiitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa juoksu vähän jäi ja nyt olen koukuttunut siihen taas uudelleen. Mihinkään julkiseen puolimaratoniin en ajatellut osallistua (järjestetäänköhän niitä edes näinä aikoina?), mutta elokuulle kalenteriin olen lyönyt puolimaratonin tsemppaamaan tässä juoksuharrastuksessa. Silloin 6-7 vuotta sitten kellotin sen aikaan 1.51, mutta nyt en juokse aikaa vastaan. Pääasia, että jaksan juosta tuon matkan ja nautin joka askeleella.

Makuuhuoneen tapetointi
Mä olen äiskän kanssa aikoinaan tapetoinut jonkun verran ja muistan sen olleen ihanaa puuhaa. Makuuhuone on kaivannut vähän kodikkuuden lisäämistä ja aina silloin tällöin olen ollut aikeissa ryhtyä maalauspuuhiin. Mutta tänä kesänä (kenties jo ensi viikolla, kun mulla on eka lomapätkä) ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tapiseerata seinät. Haastetta tuossa riittää vinon katon ansiosta ja haaveilemani kohdistettavan tapetin ansiosta, mutta hei, mitä olisi kesä ilman haasteita 😉

Helvetinjärven kansallispuisto
Ollaan kierretty aika paljon mökin lähellä olevan Seitsemisen maastoissa, joten nyt voisi vaihtaa vähän maisemaa. Samalla suunnalla on Helvetinjärven kansallispuisto, johon on suunnitelmissa päiväpatikoinnit ja makkaranpaistot laavulla.

Suppailu
Mä en ole ikinä mennyt sup-laudalla. Tytöt ovat sellaista mökille kinunneet ja kyllä mulle sopii. Peilityyni järvi ja suppailu auringonlaskiessa kuulostaa ihanalle.

Viikinsaari
Siitä on vuosia aikaa, kun ollaan oltu viimeksi Viikinsaaressa. Tänä kesänä pitää ottaa reissu uudelleen. Ostaa Laukontorilta mansikoita ja herneitä evääksi ja nauttia kesäisestä ilmasta laivan kyydissä. Käydä Ravintola Viikinsaaressa lounaalla ja palata kotiin.

Ai niin ja kesäsuunnitelmiin kuuluu toki yksien rippijuhlien järjestäminen, yhden laiturin korjaaminen ja yhden terassin rakentaminen. Voiskohan tähän kesään anoa jostain lisää päiviä? ♥

Millaisia kesäsuunnitelmia siellä on? 🙂

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,


keskiviikko 27. toukokuun 2020

Tervetuloa kesä – terassi on kalustettu!


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Veke.fi kanssa.


 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA IHANAT!

Olinkin jo unohtanut, millaista on istua hämärtyvässä alkukesän illassa omalla terassilla. Upottavan sohvan syleilyssä. Lintujen sirkuttaessa taustalla ja oranssin auringon kuultaessa maiseman. Orastavia istutuksiani katsellen. Vehreästä ja lämpimästä kesästä haaveillen.

Nyt se on kuulkaa vihdosta viimein valmis. Tai ei ehkä koskaan valmis, mutta ainakin rutkasti viihtyisämpi sisustettuna kuin aiemmin. Terassimme ehti olla kaksi vuotta pääosin läpikulkupaikkana ja varastona. Kyllä siellä grillattiin ja ruokailtiinkin välillä. Ilta-auringossa ja usein selkä kaaokseen päin.

Ero entiseen on huima. Kaupallisen yhteistyön myötä Veken kanssa meillä on nyt iso kulmasohva, johon saa halutessaan tehtyä divaanin pöydästä, joka muuttuu käden käänteessä rahiksi. Vanhan talon henkeen sopivampi polyrottinkinen ruokailuryhmä, jonka tuolit kutsuvat istumaan iltaa pitkän kaavan mukaan. Mahdollisuus saada terassista vielä kodikkaampi kukkaistutusten ja tekstiilien avulla.

Terassimme suurin haaste sisustuksen suhteen on sen koko. Terassilla on kokoa noin 70 neliötä. Silloin kun sen rakensimme mietimme kaikkia ihania mahdollisuuksia, joita iso terassi antaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, vähemmälläkin olisimme pärjänneet. Mutta nyt kalustettuna, tykkään ihan mahdottomasti ajatuksesta, että ruokailulle on oma tilansa ja sohvalötköttelylle omansa. Silti ne ovat niin lähellä toisiaan, että keskustelu onnistuu ruokailijoiden ja sohvapötköttelijöiden välillä.

Veken laajaa puutarhakalustevalikoimaa selaillessani sen jo tiesin; polyrottinki tulee olemaan meille paras vaihtoehto. Kodikaskin vaihtoehto vanhan omakotitalon pihaan. Niin ihanilta kuin vaaleat sohvanpäälliset ulkosohvissakin näyttävät, niin olen oppinut sen, että ellei koiraa ole opetettu pysymään pois sohvalta, niin kannattaa valita tummemmat sohvanpäälliset. Ja mikäs siinä, pääasia että tuo karvainen sylikoira saa nauttia perheen kanssa kesäilloista, eikö? 🙂

Polyrottinkisten sohvien valikoima on Veken verkkokaupassa laaja. Niin laaja, että harkitsin päätöksen kanssa pitkään. Toisaalta, hyvin harkittu kannatti, sillä emme voisi olla tyytyväisempiä ostamaamme Hillerstorp Madison -kulmasohvaan. Koska rakastamme sohvapötköttelyä, niin valitsimme siihen mukaan sohvapöydän, joka toimii tarvittaessa myös rahina. Näin sohvan toiseen päätyyn saa mukavan divaaniosan. Meidän nelihenkinen perhe mahtuu kerralla sohvalle oikein mainiosti. Karvakorva pitää huolen, että hänellekin löytyy paikka. Ainakin sylipaikka.

Mikäli jossain vaiheessa tulee tarvetta isommalle sohvaryhmälle, niin sohvaan on helppo ostaa lisäkappaleita. Tilaahan tuossa terassilla olisi vaikka isolle u-malliselle sohvalle.

Tykkään ajatuksesta, että polyrottinki on säänkestävä, huoltovapaa ja kestää vuodesta toiseen kauniina. Nuo sohvan muhkeat vettä hylkiväksi käsitellyt istuintyynyt ja pehmusteet takaavat sen, että sohvalla viihtyy pidempäänkin. En olisi ikinä uskonut, että ulkosohva voi olla yhtä mukava istua kuin sohvat sisällä. Tämä meidän Hillerstorp on! Illan hämyssä tekee vaikeaa lähteä sisätiloihin.

Alunperin meillä ei ollut tarkoitus uusia ruokailuryhmää, mutta koska vanha ruokapöytä saa uuden kodin heti rippijuhlien jälkeen, niin päädyimme ostamaan myös ruokailuryhmän. Veke.fi:ssä on kattava valikoima 6-8 hengen ruokailuryhmiä. Aiempi ruokapöytämme oli kahdeksalle hengelle mitoitettu, mutta eipä meitä kertaakaan tainnut kahdeksaa pöydän ääressä olla. Sen takia ajattelimme, että kuuden hengen ruokailuryhmä toimii meillä vallan mainiosti!

Siinä missä sohvan kanssa tuli valinnanvaikeuksia, iskin silmäni välittömästi kauniiseen polyrottinkiseen Vila Orust -ruokailuryhmään. Jokin tuolien muotokielessä kiehtoi aivan valtavasti. Tuo kaareva selkänoja yhdistettynä vettähylkivään pehmustettuun istuimeen tekee sen, että ruokapöydän ääreltä ei halua nousta ylös. Kuten sohva, niin myös ruokailuryhmäkin oli just niin ihana luonnossa kuin kuvissakin. Ruokapöydän kuusi tuolia mahtuvat sen sivuille, mikä tekee sen, että molempiin päihin pöytää mahtuu tuolit. Näin ruokapöytä muuttuu hetkessä kahdeksan hengen pöydäksi. Pöytä on alumiinirunkoinen, mikä tekee siitä varsin kestävän.

Kun minulle soitettiin viime perjantaina toimitusajasta yllätyin. Justhan nimittäin olin tuotteet tilannut Veke.fi -verkkokaupasta ja nyt niitä jo oltaisiin tuomassa. Erittäin nopeaa toimintaa! Suomalainen perheyritys Veke Kaluste sijaitsee Ranualla, josta tuotteet saapuivat muutamassa arkipäivässä tänne Tampereelle.

Hieman aluksi jännitin, olinko valinnut sellaiset polyrottinkikalusteet, joiden polyrottingin sävyt menevät keskenään yhteen. Tuotteet kun valitsin kahdesta eri sarjasta. Mutta hei, huoleni oli turha –  nämä nimittäin mätsäävät täydellisesti.

Terassille jäi vielä tilaa auringonotolle sekä isoille istutusruukuille näyttävine kasveineen. Tuo monta vuotta sitten lahjaksi saamani auringonottotuoli alkaa olla parhaimmat päivänsä nähnyt. Seuraavana hankintalistalla onkin kaksi auringonottotuolia. En saa mielestäni kauniita polyrottinkisia Vila  Aurinkotuoleja, jotka sopisivat meidän olemassa oleviin kalusteisiin täydellisesti. Myöskään aurinkovarjoa ei kehtaa juurikaan pitää auki, sillä se on ajan saatossa kokenut kovia eikä pinttynyt lika enää lähde pois. Pitänee tehdä päätös nopeasti, sillä Veken verkkokaupassa on tällä hetkellä huimia tarjouksia puutarhakalusteista!

Terassi on parhaimmillaan kuin yksi lisähuone. Meille terassi toimittaa kesähuoneen virkaa. Kesäkuumalla sisätiloissa on liian lämmin. Elämä siirtyy ulos. Ja hei, mikäs sen sinne siirtyessä. Viihtyisästi kalustettu terassi houkuttelee puoleensa. Lämpimät kesäpäivät ja lempeän helteiset kesäillat – bring it on! Olemme valmiita. Vielä kun tuo omenapuu terassin vieressä puhkeaa kukkaan 

KESÄTERKUIN,

 


perjantai 15. toukokuun 2020

Viikon tops & flops

♥ miehen hurahtaminen Fiksuruoka.fi-kauppaan
♥ uusi killerimäkilöytö ylämäkivedoille (Horhan laskettelurinteen oikea puoli alhaalta katsottuna)
♥ tyttöjen leipoma kääretorttu ja suklaahippukeksit
♥ Cold Courage – ah, olen aivan koukussa!
♥ täydellisesti rapsakoitunut sitruunaisen pannulohen pinta
♥ aurinkoiset aamut
♥ reilu viikko sitten ostamani pionit, jotka ovat auenneet kauniisti
♥ uusi, alempi händäri
♥ pilatesstudion aukeaminen kahdeksan viikon tauon jälkeen ja
♥ reformerilla tehdyt jalkaliikkeet (olenko mä unohtanut vallan venytellä viimeisen kahden kuukauden aikana? :D) sekä
♥ mattopilateksen pienet, mutta tehokkaat liikkeet, jotka saa syvät vatsalihakset tutisemaan
♥ uusin Jana Berzelius, jota olen kuunnellut pariin päivään yhteensä neljä tuntia
♥ aamuiset herätykset ennen herätyskellon soittoa
♥ hyvä buugie työjutuissa, molemmissa niissä
♥ pitkästä aikaa kuullut hurmurikummipojan höpöttelyt (kehen lie tuo pieni papupata tullut? ;))
♥ aikaansaamisen tunteen ihanuus
♥ tulevaisuuden suunnitelmien hiominen
♥ Hyvän mielen kortit aamujen sulostuttajana
♥ uusi pusutemppu, jonka Toby oppi parista kerrasta (helppo kouluttaa, kun on perso herkuille…kehen lie tuo pieni herkkupeppu tullut? ;D)
♥ viileät yöt, kun saa kaivautua päätä myöden peiton alle
♥ tieto riparin ajankohdasta (vielä kun konfirmaatiopäivä varmistuisi)
♥ tehty pro bono -yhteistyö (aika helposti sitä ollaan rahan vietävissä tässä nykymaailmassa, joten se että saa laittaa hyvän kiertämään suomalaisten pienyrittäjien puolesta hyvän mielen palkalla palkitsee enemmän kuin eurot tilillä ♥)

Koska elämässä ei aina kaikki voi olla yhtä nousukiitoja, niin muutamia kömmähdyksiäkin viikon varalle sattui. Kuten yksi kuollut hortensia. Miksi, oi miksi en tajunnut nostaa sitä yöksi sisään? Viikolla on myös ollut vähän huolta karvakorvan terveydestä. Aivastelee, pärskii ja on jotenkin niin tuskaisen oloinen kutisevine kirsuineen, että on ollut välillä vaikea sivusta katsoa. Nyt kone kiinni ja eläinlääkäriin. Maalis-huhtikuulla söi kuurin nenäpunkkiin, mutta eipä tuo pärskintä helpottanut kuin hetkeksi.

Ja sitten hei viikon toppeihin kuuluu tänään iltapäivällä oleva puhelinhaastattelu liittyen siihen koulutukseen, johon hain. Kääks, pitäkäähän peukkuja 🙂

AURINKOA JA ILOA PERJANTAIHIN,

PS. ja hei ♥ tuo anopilta saamani kaunis äitienpäiväkimppu!


maanantai 11. toukokuun 2020

…olettakaamme, että kaikki käy hyvin ♥

MOIKKAMOI

ja jösses – onko sielläkin aloitettu viikko takatalven keskellä? Voi kun voisi sanoa, että uusi lumi on vanhan lumen surma. Mutta näin toukokuussa se ei enää liene pätevä sanonta 😉 Mikäs tässä, kotitoimistopäivä ja kynttilät palavat. Takassa rätisee tuli ja vedenkeitin viheltää sen merkiksi, että teevesi on kiehunut. Fiilistelyilma, tämä jos mikä on taas kuulkaa sellainen!

Keskusteltiin viikonloppuna paljon lasten kanssa koulujen alkamisesta. Ilmassa on jännitystä. Uuden opettelua. Mietin tuossa, kuinka paljon opettajilta ja oppilailta sekä meiltä vanhemmiltakin on viimeisen parin kuukauden aikana vaadittu sopeutumista ja uuden opettelua. Iso hatunnosto opetushenkilökunnalle. Voisin kuvitella, että yhtäkkiä nopealla aikataululla etäopetustaktiikoiden käyttöön ottaminen ei ole helpoimmasta päästä. Ison hatunnoston saa myös nuo oppilaat. Yhtäkkiä on repäisty irti siitä tutusta ja turvallisesta. Monelle koulupäivät kavereineen ovat juurikin niitä arjen kultareunoja.

Mitä olen tässä pientä otosta tarkkaillut, niin yllättävän hyvin on etäopiskelu sujunut. Nuoret ovat nopeita oppimaan ja siinä missä itselläni Teamsista ei ole juuri lainkaan kokemusta, ovat nuo lapset jo konkareita sen suhteen. Hatunnoston saa myös vanhemmat. Tiedän muutamia, jotka ovat joutuneet ottamaan palkatonta töistä, jotta saavat tukea nuorta etäkoululaista koulunkäynnissä. Meiltä kaikilta on vaadittu paljon, mutta mä näen senkin taas vahvistavana asiana. Sellaisena tietynlaisena taistelutahdon kerryttäjänä. ”Kunhan tästä selvitään, niin…”

Siinä, missä opettajat pari kuukautta sitten mullistivat opetustekniikat kertaheitolla, ollaan taas uuden edessä. Kouluihin palataan, mutta ei entiseen malliin. Opetustilanteet ja koko koulunkäynti kokevat jälleen kuperkeikan. Poissa on ne joka toukokuiset remuamiset koulun pihalla isolla porukalla. Kesäloman kutkutus vatsanpohjassa. Ruokasalissa tehdyt jäynät ja tukahdetut kikatukset. Tilalle on tullut jotain muuta. Jonot käsienpesupisteelle, turvavälit ja jälleen uudenlaisen koulunkäynnin opettelu.

Jos nämä pari kuukautta ovat jotain opettaneet niin sen, että vitsit me suomalaiset ollaan sitkeitä sissejä ja sopeutujia. On ollut hieno huomata kotonakin, että yhtään vastahakoista kommenttia ei ole tullut. ”Kun tilanne on mikä on.” Oli pienemmän vastaus, kun kysyin kuukausi takaperin siitä, etteikö etäopiskelu yhtään harmita. Pienempi oli tuossa kuutisen viikkoa näkemättä yhtään ystävää. Viimeisen parin viikon aikana on muutamaan kertaan nähnyt paria ystävää kerrallaan ulkona, turvavälein. Ymmärrystä sai myös se tosiasia, että alakoulusta yläkouluun siirtyvänä ei tänä vuonna kevätjuhlia juhlita.

Millä mielin siellä aloitetaan koulu? Mulla on jälleen tosi ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta olen onnesta ymmyrkäisenä lasten puolesta, että saavat osan siitä tutusta ja turvallisesta takaisin. Mutta en voi kieltää, etteikö takaraivossa kuitenkin pilkahtelisi pieni huoli siitä, että kuinka meidän tautikäppyröiden käy. Viisasta miestä, Mauno Koivistoa jälleen lainaten: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin” ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,