lauantai 05. joulukuun 2015

Himmelihommia & arvonta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEI HYVÄÄ HUOMENTA

ajastettuna Kööpenhaminasta 🙂 Nyt on sarjassamme sellainen yhteistyöpostaus, jossa on ihan täysillä sydän mukana. Josta paras palkkio on se, että saan viedä ilosanomaa nuorista kädentaitajista eteenpäin. Välittää sen tekemisen meiningin blogipostauksen kautta. Rakkauden käsillä tekemiseen. Ja jos pystyn edes hieman lisäämään näiden ihanien ihmisten ilosanomaa, niin olen saavuttanut sen, mitä tällä blogipostauksella halusinkin. Sarjassamme anna hyvän kiertää ♥ Kun Anna Himmelihommista otti minuun vuosi takaperin yhteyttä niin jäin hieman harmittelemaan, etten ehtinyt tekemään yhteistyötä. Onneksi tuli uusi vuosi ja uudet kujeet.

Himmelihommia on kahden Kangasalta kotoisin olevan lapsuusystävän idea. Himmeleitä tehdään harrastuspohjalta sekä omaksi iloksi. Aiemminhan himmelit miellettiin vain maalaistaloihin ja maalaisromanttiseen sisustukseen. Nyt himmeilit koristavat kaikista moderneimpien skandinaavikotien tiloja. Itsekin olen tässä vuoden kuluessa syttynyt himmeleihin enemmän. Meillä kotona himmelihommia varjostaa vähän kattolämmitys eli kattoon ei viitsi naulaa/koukkua laittaa. Mutta hei, mä testasin ja himmeli pysyi katossa pienellä palalla teippiä 🙂 Tajusin jossain vaiheessa mummulassa himmeliä mallatessani, että eihän sitä ole pakko ripustaa katosta roikkumaan.

Himmeleitä olen viime aikoina nähnyt tehtävän muovisista valmiiksi värjätyistä pilleistä, mutta Himmelihommissa himmelit tehdään alusta asti itse:

– himmeleitä varten kasvatetaan omalla pellolla perinneruista.
– pitkät, käsin kerätyt oljet sidotaan lyhteiksi ja laitetaan kuivumaan makasiinin seinustalle muutamaksi viikoksi.
– auringon kuimattamat oljet kuoritaan ja leikataan määrämittaan.
– oljet valikodaan yksitellen pituuden ja paksuuden mukaan ja vain parhat oljet päätyvät lopulliseen tuotteeseen.
– olkien maalauksessa käytetään mahdollisimman ekologisia maaleja

Himmeleitä löytyy niin perinteisiä kuin modernejakin malleja. Himmeli ei ole enää vain joulunaikaan liitettävä koriste, vaan niitä näkyy kodeissa ympäri vuoden. Valittavissa on perinteinen olki, musta ja valkoinen. Myös tilaustöitä otetaan vastaan. Meille ja kuten kuvista näkyy, mummulaankin, sopii tuo valkoinen aivan mielettömän hyvin. Taidankin laittaa vielä myöhemmässä vaiheessa kuvia himmelistä (leveä valkoinen timantti) tuolla meidän takkahuoneessa. Himmeli tulee aivan mielettömän kauniisti esiin tuosta liki mustasta seinästä. Ja hei, mikäli sieltä löytyy askarteluihmisiä ja himmelit veivät juuri sydämenne, niin Tee-se-itse -himmeli- ja koristepaketteja on saatavilla myös.

Sain luvan arpoa teidän ihanien kesken yhden Tee-se-itse -himmelipaketin! Oiva joululahja esimerkiksi sille käsistään taitavalle ystävälle. Tai miksei itsellekin. Mä olen kuulkaas viime aikoina alkanut miettimään, että joku tällainen käsillä tehtävä harrastus olisi omiaan ruuhkavuosien keskellä. Arvontaan osallistumisen säännöthän te tiedätte, mutta kerrataan ne varmuuden varalta:

Kommentoimalla tähän postaukseen, olet mukana arvonnassa.

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy reilun viikon päästä eli 13.12. 2015 klo 23.59.

Onnea arvontaan tasapuolisesti kaikille 

LEPPOISIN LAUANTAITERKKUSIN,

alle

PS. käykäähän myös tykkäämässä Himmelihommista facebookissa. Mä ainakin tykkään 🙂 Himmelihommien ihanat naiset tavoittaa sähköpostiosoitteesta himmelihommia@gmail.com.


perjantai 04. joulukuun 2015

Joulu on korvien välissä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
MOIKKAMOI!

Suonette anteeksi, että viime tingassa vaihdoin viikonlopputarjoiluvinkit joulujuttuihin? 🙂 Joulu tulla jolkottaapi ja ihan pikkuinen pakokauhu iskee, sillä en vieläkään saanut niitä lahjalistoja exceliin saatikka edes sille tasolle, että oltaisiin katsottu, että koska lahjaostoksille ehdimme. Huh, mutta hei onhan tässä vielä aikaa 😉 Rohkenen väittää, että joulu on pitkälti korvien välistä kiinni. Vai mitä mieltä olette? Eilen aamuna töihin ajaessani joutui säätämään tuulilasin pyyhkijöitä kovemmalle, kun sade vihmoi ikkunaan. Sateenropinaan sekoittui Jouluradiosta tullut kaunis joululaulu. Hetken aikaa se mieli jo ajatteli, että ei vitsit, tätäkö tämä joulu nyt on. Kunnes päätin muuttaa kertalaakista ajatusmaailmaani. Eihän suuressa osassa maapalloa ole valkoista joulua ja veikkaanpa, että silti rotuun, maantieteelliseen sijaintiin tai sukupuoleen katsomatta, ihmiset tuntevat joulun. Joulun tunne – se ei ole kertaakaan jäänyt tulematta, vaikka täytyy myöntää että meillä viimeiset viisi vuotta on ollut aika ”tapahtumarikkaita” juuri ennen joulua. Eikä näemmä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta.

Mulle itse joulu (eli 24.12. ->) merkitsee kiireettömyyttä. Sitä kun on saanut loppurutistuksen tehtyä ja voi rauhassa ottaa joulun vastaan. Mutta yleensä tämä joulunalusaika on kaikkea muuta. Kiire ei enää yllätä ja jollain käsittämättömällä tavalla olen oppinut nauttimaan kiireestä. Siitä kun Stockan kassajonossa 22.12. tuskanhiki päässä kuuntelee joululauluja ja yrittää epätoivoisesti muistaa, että onko sitä muistanut hankkia kaikki tarvittavat lahjat, ruoista puhumattakaan. Siitä en edelleenkään ole oppinut nauttimaan, kun 23.12. klo 23.47 aloittaa paketoimaan lahjoja ja kun tietää tuon prosessin vievän pari tuntia. Tänä vuonna paketoin lahjat heti, kun ne ostan. Vakaa aikomukseni on ainakin tehdä näin.

Mä olen monesti miettinyt, että millainen olisi unelmien joulu. Joka kerta päädyn siihen, että unelmieni joulu olisi joulu jossain ylhäällä pohjoisessa. Pelkistetyssä kelomökissä, minimalistisesti luonnonantimilla jouluun koristeltuna. Joulukirkko, joulusauna, jouluruoka. Jokaiselle yksi, mutta sitäkin tärkeämpi, paketti. Myös lapsille. Unelmien joulu olisi sellainen, joka ei olisi niin kaupallinen. Jossain vaiheessa joulua päin mentäessä alkaa aina suunnattomasti ärsyttämään tuo lahjarumba. Silti löydän itseni sieltä lelukauppojen kassajonoista. Perin ärsyttävää 😀

Ja juu, sen lisäksi että se joulu löytyy korvien välistä, niin kyllä se löytyy myös sydämestä. Ja kuten Katri Helena laulaa, niin ”Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.” Jep, asennekysymys osaltaan myös tämä joulukin 🙂 Ei se joulu ainakaan murjottamalla ja negatiivisella ajattelulla tule, se on varma. Niin kuin ei mikään muukaan tässä maailmassa. 

HYMYJÄ PERJANTAIHIN LÄHETTELEE,

alle

PS. tarjoiluvinkki viikonlopulle löytyy täältä!


maanantai 30. marraskuun 2015

Onnen kyynel

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAILTAA IHANAT!

Huh, mikä päivä! Kerroinkin jo, että jouduin menemään eilen korvalääkäriin. Kuitenkaan valottamatta sen enempää miksi. Mulla putsattiin korvaa huuhtelemalla viime keskiviikkona ja meinasin tähän operaatioon pyörtyä. Ennen ei ole tullut ko. operaatiosta huimausta. Lopetettiin huuhtelu kesken ja työterveyshoitaja passitti korvalääkärille tekemään imurilla vastaavan puhdistuksen. Se tehtiinkin samana iltapäivänä. Kuitenkin jossain siinä keskiviikkoiltana/yönä korvani lukkiutui ihan täysin. Perjantaina tilanne oli se, että en kuullut puhua puhelimeen tuolla vasemmalla korvalla. Lauantaina ja sunnuntaina kuulo ei korjaantunut ja jatkuva humina oli tehdä hulluksi.

Eilen korvalääkärillä tilanne katsottiin akuutiksi. Olisi kuulemma kannattanut mennä heti jo torstaina ensiapuun/korvalääkärille. Se, miksi tästä teille kerron, on että ajattelin vinkata, että mikäli jommasta kummasta korvasta katoaa äkillisesti kuulo tai edes alenee, niin menkää rakkaat lukijat lääkäriin. Asap. Jos todetaan, ettei ole vaikkua tms mikä kuuloa alentaisi niin lääkityksen nopea aloittaminen parantaa ennustetta. Lohduttominta oli kuulla se, että lääkäri ei voinut taata, että heti aloitettu hevoskuuri kortisonia ja sisäkorvan verenkiertolääkitys auttaisi. Kaikilla ei auta. Kaikilla ei kuulo palaudu.

Arvatkaa mitä? Mulla on tänään vähitellen kuulo alkanut palautumaan!!! Aamulla vielä humisi ja suhisi, mutta tunsin että paineentunne alkaa häviämään. Töissä aamulla en vielä kuullut puhelimeen puhua tuolla korvalla, mutta iltapäivällä huomasin ottavani tilausta vastaan ja pitäväni puhelinta juurikin vasemmalla puolella. Puhelun jälkeen tajusin asian ja vähän aikaa hymyilin hölmistyneesti. Onnen kyynel silmäkulmassa. Olin jo tsempannut itseni eilen illan aikana siihen, että tulen toimeen yhdellä kuulevalla korvalla. Tuo vioittunut korva ei ole vielä ihan normaali, mutta kuulen puhua sillä puhelimessa. Enää ei tarvitse kääntää tervettä korvaa puhujaan kuullakseen. Kuinka paljosta sitä saa taas olla kiitollinen? Huhhuh.

No joka tapauksessa tuota äkillistä kuulon alentumaa/menetystä tulee nyt tutkia ja huomenna menen kattaviin tutkimuksiin. Lääkäri veikkasi ensihätään pitkittyneen flunssan aiheuttamaa sisäkorvan virustulehdusta tai stressiä. Jälkimmäistä mä en yleensä tunne. Paitsi sitten, kun kroppa sanoo itsensä irti. Huono piirre, johon täytyy kiinnittää huomiota jatkossa. Nyt tutkitaan sitten muut eli mahdollinen verenkiertohäiriö tai rakenteelliset viat. Jos ei niistä löydy mitään, niin sitten menee tuon viruksen tai stressin piikkiin. Onhan tässä kuulkaas taas ollut tapahtumarikas marraskuu. Onneksi huomenna on jo joulukuu 😉 Kaiken tämän keskellä se tunne, että elämä kantaa, on vain vahvistunut. Kulunut fraasi, joka pitää ihan tasan tarkkaan paikkansa!

Mä veikkaan, että mun korva palautuu vielä ihan ennalleen. Ja vaikkei palaudu, niin mä tyydyn ilomielin tähän tilanteeseen mikä nyt on. Mä veikkaan myös, että nyt kun olen sairastellut siitä syyskuun puolivälistä asti, niin jahka tämä korvakeissi saadaan kunnialla pois alta, niin alan taas kiinnittämään enemmän huomiota siihen omaan hyvinvointiini. Aika paljon sitä priorisoi tässäkin asiassa lapset edelle. Alan taas liikkumaan ja syömään terveellisesti. Rakastamaan omaa itseäni ja olemaan itselleni armollinen. Ei aina tarvitse eikä ole pakko. On hyvä välillä höllätä.

Kuvat mummulasta tältä illalta! Käytiin vähän ripustelemassa jouluvaloja. Siellä odotellaan operaatioon pääsyä, näillä näkymin vielä ennen joulua. Facebookin yhdestä (perin luotettavasta :D) testistä sain ensivuoden ennustukseksi ilo, terveys ja rakkaus. Tuota keskimmäistä varsinkin painottaisin. Mutta voihan sitä sairastellakin, pääasia että on rakkautta ja että on onnellinen 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


lauantai 28. marraskuun 2015

Leppoisa lauantaiaamu lukunurkkauksessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

HEIPPAHEI!

Meinasin toivottaa hyvät huomenet 😉 Voi apua, huomasin klo 11:40 lipittäväni vielä aamukahvia hiukset märkinä. Eläen sisäisesti suunnilleen jotain kello yhdeksää. Mihin tämä lauantaiaamu hurahti? No sillä taitaa olla osuutta asiaan, että nukkumatti heitti astetta tujummat unihiekat ja herättiin vasta päivännäöllä. Jos tuota harmaata keliä sellaiseksi voi kutsua. Täällä Tampereella tuulee niin, että katto meinaa lähteä irti. Oli kuulemma aika ”bumpy ride” eilen lentokoneessakin.

Sain reissusta kotiin palaavalta mieheltä tuliaisiksi pari tanskalaista sisustuslehteä. Niitä olen tässä aamutuimaan ahminut uudistuneessa lukunurkkauksessa. Huomaan, että tanskalaiset sisustavat joulun aika pitkälti luonnon materiaalein. On lehtikuusen oksaa, havuja ja ihan vissiin koivun lehdettömiä oksia. Käpyjä, sammalta ja heiniä. Näyttää aika hyvältä, ainakin omaan silmääni 🙂

Oli muuten kiva kuulla, että niin moni sai eilen ostettua sen pitkään pohtimansa kameran. Oli kyllä sellaisia oksat pois -tarjouksia, että itsekin hetken aikaa harkitsin kamerani päivittämistä. Tosin sitten aloin miettimään, että miksi ostaisin uuden kameran. Mitä vikaa nykyisessä on? Mitä ominaisuuksia kameraltani voisin vielä toivoa? Niinpä, ei ollut tarvetta päivittää kameraa. Mutta toki tein joitain ostoksia Black Fridayn kunniaksi; tilasin itselleni viisi joululahjakirjaa 😀 Joulunpyhät menee leppoisasti lukiessa!

Nyt sen blinitaikinan kimppuun. Keskustaan ei jaksa lähteä, joten lähden metsästämään mätiä tuosta lähikaupasta. Josko menisi kävellen, niin voisi samalla käydä metsässä katsomassa käpyjä ja karahkoita. Tanskalaislehtien inspiroimana. Viikon päästä tänään ollaan muuten Köpiksessä. Muistan silloin aikoinaan, kun varattiin matka, niin näin sieluni silmin Tivolin jouluvalaistuksessa, kauniin lumipeitteen kera. Hmph, tuonne on luvattu liki +10 astetta ja aurinkoa ensi viikonlopuksi 🙂

LEPPOISAA LAUANTAITA,

alle


perjantai 27. marraskuun 2015

Perjantai-iltana ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
…a.k.a yhden naisen perjantaimyyssit 🙂

HEISSULIVEI!

Uuh, perjantai-ilta! Mikään mahti maailmassa ei saa mua nousemaan tästä sohvalta. Vieressä lehtipino täynnä lukemattomia lehtiä ja tarjotin täynnä perjantaiherkkuja. Lehtikaalisipsejä, oliiveja, patonkia, manchego-juustoa, marmeladia, schwartzwaldin kinkkua ja hunajamelonia. Kyllä kelpaa. Ainoa mikä puuttuu on lasillinen viiniä. Nyt kun olen lasten kanssa keskenään kotona, niin en viitsi juoda edes sitä lasillista. Tosin niin paljon on kutkuttanut kuohuviinihammasta koko viikon, että se ajoi mut suunnittelemaan huomen illan menun sellaiseksi, mikä sopii kuoharin kanssa. Kuivan pirskahtelevaa ja kylmää. Juoma edellä puuhun 😉

Huomen aamulla laitan täten ollen blinitaikinan tekeytymään. Mätiä pitää käydä ostamassa kauppahallista. Ja se kuoharikin on vielä alan liikkeessä. Herkkuilta tiedossa. Jälleen. Mutta saahan sitä viikonloppuna herkutella, eikö? Nyt kun vihdosta viimein toisen lääkekuurin jälkeen flunssa on voitettu kanta (ellei oteta huomioon toista korvaa, joka on lukossa ja humisee), niin taidan käydä pitkällä kävelylenkillä viikonloppuna. Kroppa kaipaa kyllä jo ihan hikirääkkiäkin, mutta pitää malttaa vielä hetki.

Hei muistelisin, että siellä ruudun toisella puolella on meitä, ketkä eivät tykkää ilmakuivatusta kinkusta sellaisenaan…vinkkinä tämä Schwartzwaldin kinkku. Ei jää katsokaas silleen inhasti kurkkuun kiinni kuin perinteinen ilmakuivattu kinkku 🙂 Nyt sen lehtipinon kimppuun. Lapset katsovat leffaa takkahuoneessa serkkujensa kera. Ah autuus tätä hiljaisuutta!

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,
nautitaan ♥

alle