sunnuntai 29. lokakuun 2017

Tummanpuhuvan sunnuntaiaamun sisustusmietteet

14

HEISSULI!

Ja supersuloista sunnuntaiaamua ♥ Eletään taas niitä ihania päiviä, kun saa antautua täysin valokuvauksen ja blogin vietäväksi. Työtyöpäivinä, kun näin ei ole. Vaikka viikonloput pitäisi pyhittää levolle, niin kukin meistä lepää kaipaamallaan tavalla. Itselleni valokuvaus, kuvien käsittely ja kirjoittaminen on tapa rentoutua. Vaikka saan niitä työksenikin tehdä. Toki välillä deadlinejen uhatessa nuokin voivat tuntua työltä. Mutta erittäin harvoin. Siitä olen kiitollinen.

Sunnuntaiaamu jatkui suloisena. Siitä mihin eilinen tunnelmallisen leppoisa lauantai-ilta loppui. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamu alkoi vasta yhdeksän maissa. Vanhaa aikaa kympin maissa. Heräsin pikkuinen karvapallero kainalossa. Ihan parasta 🙂 Sunnuntaiaamun kunniaksi kaivoimme pakkasesta muutaman Thomas’in kanelirusinasämpylän. Paahtimen kautta ja voita päälle. Ah autuus. Esikoinen teki kinkkupinaattimunakkaan ja itselleni jäi kahvin tippumisen tuijottelu sillä aikaa, kun mies lähti ulkoiluttamaan koiraa.

Aamupalapöydässä jatkoin eilisiä sisustuspohdintojani. Karoliinalle eilen tuon saman pöydän äärellä istuessani kerroin, että tuo makkari tuottaa ongelmia; on aivan liian iso. Heh, ongelma sekin. Sillä jotenkin tuntuu, että en saa sitä kotoisaksi. Kerroin, että olen pian jo valmis palkkaamaan sisustusalan ammattilaisen avukseni. Mutta mutta, ihana Karoliina antoi yhden vinkin, jota nyt pohdin ja ehkä jopa kokeilenkin. Alunperin ajattelin maalata tuon makuuhuoneen seinät syvän tummansinisiksi. Tuollaiseksi kuin Bo Bedren kannessa. Mutta tiedän, että kevään tullen kaipaisin jälleen makkariin vaaleutta.

Makuuhuoneen lisäksi tuon ruokahuoneen seinät mietityttävät. Haluaisin siitä hämyisen tilan. Ihan mustaksi se ei tule värjäytymään, mutta se, meneekö sävy harmaaseen, vihreään vai siniseen on vielä työn alla. Ruskeaa en enempää tilaan kaipaa, sillä tuo senkki, lattia ja pöytä ovat kaikki eri puunsävyjä ja se hiukka välillä pistää ihistämään.

Siinä missä aiemmin maalausinspiksen saatuani olin tela kädessä alta aikayksikön, on nyt jotenkin hirmuisen työn ja tuskan alla aloittaa maalausoperaatiota 😀 Jos joku tulisi tekemään ne suojaukset ja rajaukset, niin ehkä sitten. Ehkä se vaatii vain sen yhden vapaapäivän, maalarinteippirullan, rajaajan ja telan koteloineen. Hyvää musiikkia ja himpun ahkeruutta.

Himpun ahkeruutta vaati sekin, että heitin pitkästä aikaa juoksuhousut jalkaan. Inasen enemmän tsemppiä vaatii puolestaan se, että nousen tästä tietokoneen ääreltä ja suuntaan eteiseen solmimaan juoksukenkien nauhoja. Sen sijaan, että rojahtaisin takaisin sohvalle tuon tämän vuoden ekan ostamani joululehden kanssa 😉 Nyt tuumasta toimeen! Palaan myöhemmin tänään edellisten postausten kommentteihin, kiitos kaunis niistä ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


lauantai 28. lokakuun 2017

Leppoisan lauantain tunnelmia

4

MOIMOI IHANAT!

Tänään on kuulemma satanut vettä ja ollut räpiskäkeli…se ehkä on jäänyt tämän muuten niin supersuloisen lauantain varjoon. Silloin kun on kivaa, niin sää on sivuseikka 🙂 Aamulla tosin olin sitä mieltä, että tästä päivästä ei voi tulla hyvä. Ja huomio, en yleensä ikinä kuuna päivänä ajattele aamulla noin vaan toistan itselleni tiettyä positiivista lausetta päivän varalle. Mutta, kun vihdosta viimein huomasin, että olisin halunnut aikaeroväsymyksen jälkeen nukkua aamulla pitkään, niin mitä tekee koira? Jep, hän juuri joka on nukkunut viimeiset kaksi vuorokautta putkeen (masutauti). Hän herättää jo ennen kasia ulos. Olisin ihan heittämällä pystynyt nukkumaan pari tuntia lisää.

Eikä siinä vielä kaikki vaan ajattelin, että lenkin jälkeen mennään jatkamaan unia. Mutta ehei, leikkiä olisi pitänyt 😀 No mutta, kun sain kahvia koneistoon, niin lauantai muuttui heti mukavammaksi. Ja onneksi Tobyn vatsatautikin helpotti. Ei tosin oksentanut kuin kerran torstai-iltana, mutta ruoka eikä vesi maistunut ja eilen illalla oli jo niin väsynyt, että loppujen lopuksi juotin ruiskulla väkisin lisäravinnetta sisältävää vettä. Siitä vointi alkoi nopeasti kohenemaan.

Leppoisa lauantai on sisältänyt Ikeaa (miehen pyynnöstä, mutta saatiin mancaven bistroon baarijakkarat ostettua!), anopin ja appiukon herkkupatojen äärellä syömistä ja ex tempore -glögittelyä ihanien ystävien kanssa. Edessä vielä leffailta miehen kanssa. Ei voi valittaa, päinvastoin ♥ Siitä piti sanomani, että ei hertsyykkeli aloin jo kyseenalaistamaan omia kokkaustaitojani, mutta oletteko te saaneet gluteenittomasta kaupan valmistaikinasta ilmavia joulutorttuja? En nyt muista mitä taikinaa ostin, mutta sen verran epäkuvauksellisia olivat, että kuvissa sen toisen pellillisen tuotokset 😉 Maku ja koostumus toimi hienosti.

Nämä joulunaluskuukaudet/viikot ovat kyllä ihania – tunnelma on käsin kosketeltavaa. Ilmassa leijuu jo tietynlainen joulun tuoksu, kiitos glögin ja tuntuu että tuo ympärillä oleva pimeys antaa pölypallotkin anteeksi nurkissa. Jatketaan nauttimista ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. mun oliivipuu mustalla sivupöydällä kärsii big time! Miten ihmeessä sain sen pidettyä hengissä viime talven? Siinä on ehkä noin 7 lehteä enää jäljellä…


tiistai 03. lokakuun 2017

Yksi suosituimmista resepteistäni

10

HELLUREI!

Hei, ettehän suutu, jos sanon että ”Ai että mä rakastan syksyä sateineen!” 😀 Ei tainnut päivä tänäänkään valjeta, mutta viikon päästä keskiviikkoiltana näyttäisi olevan auringonpilkahdus kello kuuden maissa. Haastetta tekee meille valokuvausta harrastaville, sillä eihän neljän jälkeen enää juurikaan mitään kuvailla. Hintsussa on vähän kuvailemiset päiväaikaankin. Sellaisten tunnelmakuvien, joita rakastan, ottaminen onnistuu kyllä. Mutta ehkä se on taas sitten tammikuulla seuraavan kerran sellaisten kirkkaiden kuvien vuoro 😉 Olin juuri aloittanut Indiedaysilla syyskuussa 2014, kun pääsin erään yhteistyökampanjan tiimoilta ihanan blogikollegani kanssa tutustumaan Budapestiin. Reissullahan parasta on syöminen. Niin myös tuolla Budapestissa. Kun kerran Unkarissa käy, niin ei voi olla käymättä ilman, että maistaa gulassia. Ihastuin tuohon syysiltojen lämmittävään soppaan niin paljon, että heti kotiintultuani kehitin siitä reseptin. Ei ehkä ihan autenttisin mahdollinen resepti, mutta ah niin hyvää. B

Blogiini eksytään aika monesti hakusanoilla At Maria’s gulassi. Joten pakko se on uskoo, että siellä ruutujen toisellakin puolella tätä herkkua on tullut kokeiltua. Itse varioin tätä aina sen mukaan, mitä löytyy jääkaapista. Viime sunnuntaina salamin lisäksi keittoon pääsi chorizomakkaraa.

MARIAN GULASSIKEITTO

2 sipulia
1 solo valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
3 tomaattia
3 paprikaa
400 gr sikanautajauhelihaa
noin 15 cm pötkö salamia
nion 100 gr chorizoa
4 laakerinlehteä
0,5 rkl oreganoa
1,5 rkl paprikajauhetta
2 lihaliemikuutiota
mustapippuria myllystä
suolaa maun mukaan
vettä

– pilko sipulit ja kuullota niitä voissa hetki
– lisää murskattu valkosipulin kynsi, jauheliha ja lihaliemikuutiot -> ruskista
– lisää tomaattipyree, pilkotut tomaatit, paprikat ja salamit
– lisää loput mausteet ja vettä sen verran, että em. aineet peittyvät reilusti
– kiehuta noin 30 minuuttia; kunnes paprikat ovat pehmenneet ja keitto sakeutunut
– tarkista suola ja lisää tarvittaessa
– tarjoile valkosipulimurskalla maustetulla creme fraichella maustettuna

Tämä on jälleen niitä pataruokia, jotka paranevat lämmitettäessä. Harmi vaan, että hirmuisen harvoin tästä jää seuraaville päiville syötävää 🙂 Hei nyt kun ruokapöytä muutti ruokahuoneeseen, niin tuo aulatila keittiön jatkeena on hieman ongelmallinen. Palataan siihen huomenna. Muutama idea itselläni on, mutta kaipaan kyllä kipeästi siihen myös teidän apuanne!

Nyt villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Taas. Syksy ja syksyn rutiinit rauhoittavat. Ihana hämärähyssyinen ilta ja tiedossa siskonpeti kahden (plus yhden karvaisen) pienen unikaverin kanssa. Olen huomannut, että syksy saa jonkinasteisen melankolisen Marian heräämään. Hyvällä tavalla. Ikäväkin tuntuu syvemmällä kuin aiemmin. Onneksi saadaan huomen illalla kotiin se, joka vasta juuri pari tuntia sitten reissuun lähti.

TUNNELMALLISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,


sunnuntai 01. lokakuun 2017

Meillä on ruokahuone!

2

MOIKKAMOI MURUT!

Ja ihanaa lokakuun ekaa 🙂 Olette varmaan huomanneet, että postaustahtini on vähän hidastunut. Kommentteihin vastaamisetkin viipyvät aiempaa pidempään. Se johtuu ihan täysin siitä, että nyt kun on töissätöissä niin tarvitsee myös niitä hetkiä, että saa vain olla. Aiemmin porhalsin työpäivän jälkeen vielä blogin kimpussa illat ja viikonloput, mutta nyt olen joutunut hieman kuuntelemaan itseäni. Olemaan armollinen itselleni. Kuitenkin tuo rakas työtyönikin on sellaista, että hanskat eivät tipu neljältä vaan yrittäjänä sitäkin työtä tekee ainakin ajatuksen tasolla 24/7. Ei sillä, olette tekin ja tämä rakas blogini mielessäni 24/7 ♥

Joten nyt hiotaan niitä särmiä näiden kahden työn välillä ja yritetään löytää se kultainen keskitie, jossa kumpikin työ tulee tehtyä. Tapani mukaan täydellä sydämellä. Mutta kuitenkin niin, että sitä aikaa lasten ja miehen kanssa riittää. Että sitä aikaa riittää myös itse itselleni.

Rymsteeraus on aivojen nollausta parhaimmillaan ja hei sitä meillä tehtiin eilen illalla. Nyt kun meidän elämä on siirtynyt liki täysin kellarikerrokseen niin tuo keskikerroksen telkkarihuone jäi käyttämättä. Ihan kuten uumoilimmekin silloin taannoin 🙂 Nyt on äiskän ja iskän ruokapöytä huoneessa, jossa se kaikki ne vuodet oli. Omalla paikallaan♥ Ja hei, se sopii tuonne ruokahuoneeseen täydellisesti. Aluksi mietimme, että josko ostaisimme uuden, isomman  pöydän, mutta remppabudjetin paukkuessa reilusti yli mennään nyt toistaiseksi tällä pöydällä.

Kyllä pöydän ympärille kahdeksan mahtuu ruokailemaan. On ennenkin mahtunut. Päihin vain tuolit ja sopu sijaa antaa. Tuo senkki siirtyi ruokahuoneen perälle. Peilikin on niillä sijoilla kuin telkkarihuoneessamme. Ei se niin pahalta tuossa näytäkään. Senkin tilalle haaveilen massiivista mustaa astiakaappia. Vitriiniä, jossa on valkoinen sisusta. Jos jostain löytyisi vaikka kunnostettava sellainen, niin voisi itse sutia sen pintaan väriä. Vieläkin muuten mietin tuon ruokapöydän käsittelyä; varsinkin nyt kun on senkin vieressä, niin tuntuu, että puupintaa on liikaa; lattiassa, senkissä ja pöydässä. Täytyy pohtia, että kumpaa sitä alkaa sutimaan, senkkiä vai pöytää 🙂

Suloisen sunnuntain kruunasi hotelliaamupala. Jotain hyötyä siitäkin, että mies tekee reissutyötä ja kerää kaiken maailman bonuksia 😀 Päiväruoaksi ajattelin keitellä pitkästä aikaa gulassia. Kattaa pöydän ja nauttia takkatulesta. Mutta ensin maitokauppaan ja sitten kommenttien kimppuun!

SULOISTA SUNNUNTAITA,


lauantai 09. syyskuun 2017

Aamun hyssy

11

HEI HUOMENTA MURUT!

Ihan pakko kysyä heti alkuun, että mikä toi tollanen ”hyssy” -sana on? Tai siis onko se edes suomenkielen sana? 😀 Mulla on tänä lauantaiaamuna pyörinyt mielessäni, että onpas ihana aamun hyssy. Tarkoittaen sitä, että vaikka ulkona on syksyistä, niin sisällä on tunnelmallista. Hyssykästä 😉 Hämärän hyssyä. Kyllä te tiedätte. Perjantaimyyssi ja aamuhyssy. Samaan kategoriaan menevät. Tässä hyssyn hämyssä olen miettinyt, että vaikka päätettiin ettei ikinä enää remontoida, niin makuuhuoneen voisi maalata. Taidan vilauttaa sitä teille lähipäivinä. Makkarissa meinaan on joku, joka ei nyt natsaa. Se on liian iso ollakseen valkoinen ja niin vähillä kalusteilla kalustettu. Harmaat seinät toisivat mukavasti tunnelmaa.

Mies lähti golfkisoihin heti aamutuimaan ja ette ikinä arvaa, mihin itse kohta suuntaan…no sokkotreffeille. Tai sokkitreffeille, kuten tuo toinen sokkotreffien osapuoli asian ilmaisi 😀 Wish me luck. Ei vaiskaan, näen erään blogini lukijan, Minnan, kuka on matkustanut toiselta puolen Suomea Tampereelle. Jännittää kuin ensitreffeille mennessä. Mutta kuitenkin iloisin mielin ollaan, sillä tiedän, että meiltä ei juttu lopu kesken.

Sosiaalisten suhteinen jälleen virittäminen oli meillä puheissa tuossa pari viikkoa sitten. Nyt olen kunnostautunut asian tiimoilta. Elämään on tullut yllättäen sisältöä. Tänään sokkotreffit, maanantai-iltana bestis perheineen kylään lasagnelle ja torstaina parin sielunsiskon kanssa kohti Tallinnaa. Kuukauden päästä toisen bestiksen treffaus rapakon tuolla puolen. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen. Joten nyt on kalenteri mukavasti buukattu täyteen ystiksillä.

No mutta, nyt äkkiä sohvatyynyt ojennukseen. Se eilinen siivousprojekti ei ottanut oikein tuulta purjeisiinsa. Saas nähdä koska uskallan viedä imurin lähelle miesluolaa; tytöt ystävänsä kera valtasivat kellarikerroksen eilen illalla 🙂 Toivottavasti sielläkin on aamun hyssyt kohdillaan ♥

LAUANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »