sunnuntai 04. helmikuun 2018

Sunnuntai on sämpyläpäivä

1

HEISSAN IHANAT!

Toivottavasti siellä on sujunut sunnuntai leppoisasti. Niin kuin lepopäivän kuuluukin 🙂 Ja hei toivottavasti olette päässet ulos tankkaamaan aurinkoenergiaa! En tiedä onko se vain korvien välissä, mutta mun mielestä aurinko lämmitti jo jonkun verran aamulenkillä järven rannalla kävellessämme. Meillä on nyt aika monena sunnuntaina leivottu joko leipää tai sämpylöitä. Tämä sunnuntai on toinen sunnuntai perätysten, kun leivomme sämpylöitä.  Joten voipi vetää mutkat suoriksi ja sanoa, että sunnuntai on sämpyläpäivä! Saamme iltapalavieraita, joten mikäs sen mukavampaa kuin kattaa pöytään uunituoreet sämpylät, juustosiivut ja paprikat. Juomaksi lämmintä teetä hunajalla.

Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa ihanan Sikke Sumarin iki-ihania Namaste sämpylöitä ja jälleen kerran mietin, että kuinka viime kerrasta on taas vierähtänyt niin kauan aikaa. Koska yksinkertaisesti parempaa sämpyläreseptiä ei ole. Tosin olen vuosien saatossa vähän jalostanut reseptiä aina sen mukaan, mitä kaapista on löytynyt. Tänään ei löytynyt tarpeeksi vehnäjauhoja, joten korvasin osan niistä ruisjauhoilla ja kaurarouheella. Myös suolan määrää olen vuosien saatossa vähentänyt siitä alkuperäisestä ruokalusikallisesta. Myöskään tuorehiivaa ei ollut tänään saatavilla, joten kuivahiiva ajaa asiansa. Täältä löytyy Siken alkuperäinen resepti. Täältä ja täältä omat sovellukseni ohjeesta. Ja alta viimeisin reseptisovellukseni.

NAMASTEN SÄMPYLÄT
7,5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl rkl suolaa
4 dl ruisjauhoja
n. 7 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurarouhetta

-sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia.
-nostele kahdella isolla lusikalla pellille nokareita.
-huiskuta päälle vehnäjauhoa ja tee saksilla sämpylöihin risti.
-paista 230 asteessa noin 30-35 minuuttia. Älä peitä sämpylöitä liinalla vaan anna jäähtyä hieman pellillä.

Veikkaan, että Suomesta ei löydy montaa, kuka ei olisi tätä reseptiä kokeillut. Tai siis sitä Siken alkuperäistä reseptiä. Jos sinä kuulut niihin harvoihin, niin suosittelen kokeilemaan. Varoituksen sanana, ei ole paluuta enää muihin sämpylöihin näiden jälkeen 🙂 Yleensä teemme niin, että paistamme kaikille iltapalaksi sämpylät ja lopusta taikinasta aamulla sämpylät. Niin helppoja ja hyviä. Taikinaa ei tarvitse vaivata lainkaan, mistä kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! Tämän postauksen kuvat ovat viime sunnuntain sämpylöistä, sillä laitoin juuri vasta sämpylätaikinan kohoamaan.

Nyt vielä nauttimaan viime hetken valoilmiöstä tuolla taivaalla ja sitten kohti suloisen sunnuntai-illan touhuja.
Pyykkäystä ja sitten vähän myöhemmin iltapalastelua isommalla porukalla.

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,

 


keskiviikko 31. tammikuun 2018

Herkullinen vinkki aamupalapöytään

1

HEI HURLUMHEI!

Kiitos ihan älyttömän paljon ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen; niinhän se on, että niitä muistoja tulee vaalia ja kuinka arvokasta onkaan, että mulla on äidin kirjoittamia reseptejä olemassa. Siinä mummulan tyhjäysoperaatiossa kun rättiväsyneenä lähti kaatopaikalle tavaraa, joista osaa olisi ehkä vielä arvostanut tänä päivänä. Palaan eilisen postauksen kommentteihin illemmalla, mutta nyt tulin antamaan teille ihanille vinkin tulevalle viikonlopulle. Lauantaiaamulle, kun keitätte kahvit, hissuttelette aamutakissanne keittiön pöydän ääreen ja avaatte aamun lehden. Silloin kun ei leipä maistu, puuroa ei jaksa keittää ja turkkilainen jugurttikin tuntuu pelkälteen tökkivän.

Se taisi olla Pirkka-lehti viime viikolla, jossa ihastelin granolakuppien kuvia ja tuo rakkauteni granolaan nousi aivan uudelle tasolle. Lehteä en enää löytänyt, joten kehittelin näihin reseptin. Hih, näiden granolakuppien pohja muistuttaa itseäni niistä taannoin esittelemistäni kaurakekseistä. Niistä, joita pienempi nimitti kumikekseiksi seuraavana päivänä. Tosin nämä olivat paljon herkullisempia. Granolakupeista tuli rapsakoita ja mikä parasta; ne voi tehdä valmiiksi jo etukäteen ja täyttää vasta silloin lauantaiaamuna. Meillä näitä syötiin aamupalalla sekä iltapalalla.

GRANOLAKUPIT
4 isoa tai 6 pientä

3 dl isoja kaurahiutaleita
puolikas banaani
1 valkuainen
2 tl kanelia
iso loraus hunajaa
ripaus sormisuolaa

Täyte
jugurttia
marjoja
hunajaa

-muussaa banaani haarukalla, lisää siihen valkuainen ja hunaja
-sekoita keskenään kaurahiutaleet, kaneli ja sormisuola
-lisää banaaniseokseen
-voitele peltinen muffinssivuoka ja painele granolaseos vuokien pohjalle ja reunalle
-paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes kupit ruskettuvat reunoiltaan nätisti
-anna jäähtyä hyvin ja täytä turkkilaisella jugurtilla / kasvisjugurttivalmisteella, marjoilla ja halutessasi hunajallaID

Oi nam! Näitä täytyy tehdä mitä pikimmin uudemman kerran.
Ja mitä pikimmin palaan kommentteihin; ensin pieni happihyppely hiihtolenkin muodossa. Voi kun talvi jatkuisi tällaisena ♥

ILOA KESKIVIIKKOILTAANNE,

EDIT: kommentteihin palataan torstaina. Pyhitän illan miehen hemmottelulle vatsan kautta 😉


tiistai 30. tammikuun 2018

Resepteistä parhaimmat ♥

32

HEIPSUN IHANAT

siellä ruutujen takana! Toivottavasti teillä on ollut mukava tiistai. Täällä ollaan oltu eilisen kotitoimistopäivän jälkeen täysin maalitehtaan työn touhussa, mutta blogi on ollut mielessäni tämän tästä. Eikä vähiten sen takia, että tänään on luvassa yksi mun lemppariaiheista ikinä. Nimittäin maailman parhaimman äidin maailman parhaimpiin resepteihin sukeltamista. Ruokamuistot, varsinkin leipomismuistot elävät vahvasti mukana lapsuudesta. Olenkin kertonut, että pikkutyttönä mun suosikkiherkku oli äidin tekemä suklaapelti. Reseptin taas oli saanut omalta äidiltään. Meidän äidiltä jäi monia ihania keittokirjoja, mutta silti mikään ei voita tuota paperikasaa rottinkikorissa.

Sieltä löytyy lehtileikkeitä, joissa on niitä äidin hyväksi toteamia reseptejä, mutta mikä ihaninta; sieltä löytyy äiskän käsin kirjoittamia reseptejä. Just niistä ruoista ja herkuista, joita meillä tehtiin kotona. Ja tiedättekö, että eilen kun niitä selasin tuossa olkkarin pöydällä niin sieltä tulvahti tuttu ja turvallinen tuoksu ♥

Tukholmasta ostin reseptikirjan. Tarkoitukseni oli kirjata siihen omia lempireseptejäni, mutta eilen aamulla koin ahaa-elämyksen. Kirjoitan siihen äiskän parhaimmat reseptit. Jossain vaiheessa sain idean, että vaikka reseptit tilaa vievätkin alkuperäismuodossaan, niin en lähde niitä kirjoittamaan puhtaaksi. Noihin lappusiin kun sisältyy niin paljon elämää.ID

Kuten näkyy tuosta suklaapellin ohjeesta, niin se on ollut vahvasti läsnä leivontahetkistä. Myös mummuni pari reseptiä pääsee arvoisalleen paikalleen kansien väliin. Rahkaomenakakkua en ole ikinä vielä itse tehnyt, mutta siinä seuraava leipomisprojekti. Tuo smetanassa haudutettu broilerisuikalelaatikko on yksi maailman maukkaimmista ruoista, suosittelen! Muistan mummuni tehneen sitä aina, kun menimme kylään ruoka-aikaan. Hukan teillä on vielä muutama resepti; äidin hirvipaistin voittanutta ei ole eikä kyllä kaalikääryleidenkään. Varsinkin sen kaalikääryleiden kastikkeen reseptiä kaipaan kovin. Voipi olla, että ne tuolta lehtileikkeiden seasta vielä löytyvät 🙂 Sain myös sellaisen idean, että täytyy teettää tästä reseptikirjasta kopioita ja antaa aina jokaiselle kotoa pois muuttavalle mummun lapsenlapselle mukaan mummun reseptiarkiston helmiä. Näin ne muistot jatkuisivat ja jalkautuisivat sukupolvelta toiselle.

Toivon, että teilläkin on niitä ihania ruokamuistoja lapsuudesta. Muistoja, joita välittää eteenpäin mahdollisesti omille lapsille. Hei nyt takaisin työn touhuun hieman venyneeltä iltapäiväkahvitauolta! Ollaanhan taas kuulolla 🙂

TIISTAITERKUIN,


sunnuntai 21. tammikuun 2018

Suloisen sunnuntain leivontapuuhissa

9

HEIPPAHEI IHANAISET

ja suloista sunnuntai-iltaa! Niin se vaan hujahti viikonloppu ohi silmänräpäyksessä. Tai siltä se tuntuu, mutta hirmuisesti saatiin tehtyä ja mikä pääasia, oltiin tekemättä mitään. Keittiössä on tullut vietettyä aikaa ja mikäs siinä viettäessä, nimittäin viihdyn keittiössä. Kuten hyvin tiedätte 🙂 Eilen siellä valmistui niitä esittelemiäni suklaakeksejä. Joille kuopus antoi tänään nimen kumikeksit. Kröhöm, ne olivat kieltämättä vähän nahistuneet huoneen lämmössä. Tänään keittiöstä leijaili pitkästä aikaa tuoreen leivän tuoksu. Pataleipää olen yleensä tehnyt pitkän kaavan mukaan. Niin, että olen laittanut taikinan tekeytymään jo edellisenä päivänä.

Tänä aamuna, kun alkoi tekemään vastapaistettua leipää mieli, niin mietin, että mitenköhän tuo leipä rapsakoituu ilman kohottamisia. Päätin pestä koiran ja alkaa tuumasta toimeen. Jos olisin ollut fiksu, olisin tehnyt ensin taikinan ja antanut sen kohota koiran pesu- ja kuivausoperaation ajan. Olisi saanut nimittäin kohota kolme tuntia. Nyt kun on otettu Tobylle talviasut käyttöön, niin takkuja sikiää silmissä ja kolme tuntia on se karkea keskiarvo, jonka pesuoperaatioon saa kulumaan 😀

Joten koska en ollut kaukaa fiksu, niin taikina kohosi vain puolisen tuntia. Mutta ilokseni totesin, että se oli tarpeeksi. Leivästä tuli niin loistava, että saas nähdä riittääkö sitä miehelle, joka palaa kotiin tuossa tunnin päästä 🙂

NOPEA & RAPEAKUORINEN PATALEIPÄ

7 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurarouhetta
puolikas pussillinen kuivahiivaa
hyppysellinen sormisuolaa
loraus hunajaa
3 dl vettä

1.kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hunaja
2.sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seokseen puuhaarukalla vesi
3.anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia (tai enemmän, jos maltat ja on aikaa)
4.laita uunipata uuniin ja aseta uuni päälle 215 asteeseen (kiertoilmalla)
5.kun pata on ollut uunissa parikymmentä minuuttia, ota se pois ja kaada taikina pataan
6.sulje pata kannella ja laita uuniin 40 minuutiksi
7.poista kansi ja annan leivän paistua vielä 10 minuuttia
8.jäähdytä hyvin ennen leikkausta

Korostan kohtaa kahdeksan 🙂 Nimimerkillä oli hitusen vaikea leikata kuumaa leipää. Joskus korvaan osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla, mutta nyt ruisjauhoja ei löytynyt kaapista. Mutta hei, toimi tällainkin loistavasti ja jälleen päätin, että pitääkin alkaa taas leipomaan leipää useammin.

Nyt niiden kommenttien kimppuun, vihdosta viimein. Kiitos niistä ihanat ♥ Huomenna todennäköisesti luvassa vielä ruokajuttuja, mutta muuten ensi viikolla asiaa koirista, säästämisestä ja parisuhteesta. Ellei sitten tule taas akuutimpia aiheita. Suunnittelematta paras 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,


lauantai 20. tammikuun 2018

Sokerittomat suklaakeksit & lauantaiset

6

CIAO CIAO!

Siinä missä aiemmin perjantait olivat suosikkipäiviäni ja sen jälkeen sunnuntait, on nyt kiilannut vahvasti kärkeen lauantai. Lauantait on leppoisia, eihän siitä pääse mihinkään. Vieläkin kikattelen tuolle eiliselle teatterinäytökselle. Mikäli teillä on asiaa tänne Tampereen suuntaan tai olette täällä jo valmiina niin käykää katsomassa Frenckellissä Miehenkäyttöopas. Aivan h-u-i-k-e-a! Jotain kertoo jo se, että se yksi nessu, joka mulla oli mukana oli ihan litimärkä esityksen jälkeen. Kyyneleet valuivat meikkien kanssa pitkin poskiani, sillä ei vain pystynyt lopettamaan nauramista. Tiedättekö, että on naurua ja sitten on naurua. Sellaista tikahduttavan pakahduttavaa hepulinaurua, jota ei pysty lopettamaan. Se oli eilen sellaista. Naurutykitystä koko parin tunnin ajan.

Nykymaailma vaatii paljon ja mutta se on se huumori, joka kantaa. Eilisessä pätkässä laitettiin halvalla sekä miehiä että naisia, joten tasa-arvoasioihin ei kannata puuttua tämän osalta. Samaistumiskohtia oli niin monia. Tosin yleistääkään ei sovi. Mutta me tykkäsimme, että tuo oli niin huumorimielellä tehty, että kenenkään ei tarvitse suivaantua. Muun muassa Ikean kaapin kokoamispätkä. Mieshän ei voi katsoa sitä ohjevihkoa. Ei sitten millään. Sitten päästellään ärräpäitä ja apua tarjotessaan saa vastauksen ”en tartte apua”, vaikka oikeesti tarviskin 😀

Eilisen ansiosta on tänäänkin posket kipeänä ja olotila on sellainen pulppuavan iloinen. Niin iloinen, että kotitöitä on ollut ihana tehdä ja pyöräytinpä siinä vaivihkaa iltapäiväkahville myös keksejä. Pitkästä aikaa näitä peruskaurabanaanikeksejä, joihin lisäsin vähän suklaista makua raakasuklaajauheella.

SOKERITTOMAT SUKLAAKEKSIT

2 banaania
2,5 dl kauraryynejä
1 tl leivinjauhetta
loraus hunajaa
kourallinen rusinoita
1 rkl raakakaakaojauhetta

-muussaa banaanit ja sekoita muussattuihin banaaneihin muut aineet
-nostele lusikalla leivinpaperin päälle noin 12-15 nokaretta
-”lätistä” nokareet
-paista 200 asteessa noin 15 minuuttia ja anna jäähtyä kunnolla

Paistoin nämä muuten ritilän päällä, niin pohjistakin tuli rapsakat! Tälle päivälle on agendassa vielä ulkoilua ja sitten on pakko hautautua sohvalle tuon kirjani kanssa. Niin ihania kuin nuo Carlos Ruiz Zafonin kirjat ovatkin, niin ei auta pitää montaa päivää taukoa lukemisessa; itse ainakin unohdan kuka on kukakin ja mitä on tapahtunut. Lisäksi luvassa myös kommentteihin vastaamisia ja ehkä pientä kuntopiiriä. Ex tempore -meiningillä mennään, kuten elämässä vähän yleensäkin 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »