…siinä täytyy olla unelmii, punajuurihummusta ja panzanella-salaattii.
MOIKKAMOI!
Ei sentäs mannapuuroa ja mansikkaa 🙂 Yksi päivä auton takapenkillä kuului tuskainen ”Ei äitiiii, mikä laulu tää on!” -huudahdus, kun hoilotin tuota vanhaa ja varsin helposti päähän soimaan jäävää luritusta. No juu, erilaista se musiikkikin on tänä päivänä. Erilaista se on tänä päivänä myös tämä elo muutenkin. On kaiken maailman blogimediaa sun muuta mediaa printtimedian lisäksi. Kuulumiset luetaan saman tien eikä vasta viikon päästä torstaina. Eilen tuli yllättäen tahaton blogitauko. Töiden jälkeen pikkuisen hikeä pintaan ja sitten Marian keittiössä raikasi musiikki, pannut kilisi, tehosekotin surrasi ja sotku oli sitä luokkaa, että passitin golfaamasta kotiin tulleen miehen sivuilleen vilkuilematta suoraan saunaan.
Sotkua tai ei, niin meidän date nightin iltapala onnistui täydellisesti. Pitkästä aikaa panzanella-salaattia ja ekaa kertaa punajuurihummusta. Laitoin miehelle golfkentälle viestin, että iltaruoaksi on panzanellaa ja punajuurihummusta, ok? Toiselta tuli peukutusta ja ok. Oli kyllä pakko vielä sitten kysyä, että mahdatko tietää, mitä meillä syödään. Johon toinen, että en todellakaan 😀 Pitkän aikaa kävin kamppailua sen suhteen, että täyttääkö lasit kuplivalla vai vihermehulla. Selkäranka ei sanonut naps ja juomaksi valikoitui omenalla laimennettu vihermehu. Se on kyllä jännä, että sitten kun saa sen liikuntavaihteen päälle, niin se ruokkii automaattisesti terveellisesti syömistä. Ei lainkaan hassumpi noidankehä. Mutta kyllä silti odotan jo perjantaita ja mökille pääsyä. Pitkästä aikaa kokonaisen työviikon jälkeen maistuu lasi tai kaksi kuohuvaa.
Panzanellan tein taas ihan oman pään ohjeen mukaan ja siihen tuli vähän lehtikaalia, salaattia, kirsikkatomaatteja, punasipulia, paistettuja leipäkuutioita & pinjansiemeniä, basilikaa ja fetaa. Kastikekin on se sama vanha ja joka salaatin kanssa käyttämäni eli öljyn, valkoviinietikan, suolan ja pippurin sekoitus. Salaatin voi tehdä jo maustumaan etukäteen, mutta lisää paistetut leipäkuutiot vasta juuri ennen tarjoilua. Mikäli ne rapeina haluaa tarjota. Punajuurihummusta en ole ikinä tehnyt, mutta sellaiseen Pinterestissä törmäsin ja hommahan lähti siitä, että eka ajatus oli ”Vau, miten kuvauksellinen ruoka!”. Eikä tämä ole tiedättekös eka kerta, kun mennään peppu edellä puuhun. Ruoan ulkonäkö merkitsee älyttömän paljon. Onneksi tässä oli makukin kohdillaan. Ainahan näin ei todellakaan ole ollut.
PUNAJUURIHUMMUS
3 pientä punajuurta
1 prk kikherneitä
1 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tahinia
suolaa & pippuria
1 dl oliiviöljyä
-paahda punajuuria uunissa, kunnes kypsiä
-lisää kuoritut punajuuret ja valutetut kikherneet tehosekoittimeen
-surauta sileäksi
-lisää muut aineet, tarkista maku ja tarpeen tullen säädä sitä suolalla ja pippurilla
******************************************
Dippasimme hummukseen ruisnachoja, mutta tulipas sitä testattua salaatinkin kanssa. Toimii! Palatakseni tuohon otsikkoon, kyllä kuulkaa siinä täytyy olla rakkautta. Suuresti. Jotta suhde kestää kaikki kimurantit elämänvaiheet. Mutta ei siihen rakkauteen ja liekin ylläpitämiseen ihmeitä tarvita. Toisen kunnioitus ja pienet teot arjessa riittävät ♥
TIISTAITERKKUSIN,
…pitkästä aikaa perjantaimyyssejä!
MOIKKAMOI!
HEISSULIVEI VAAN!
