ja terkkuja Kalifornian auringon alta. Tai no, kello on nyt täällä 06.23 aamulla eikä se aurinko vielä ihan paista. Kiitos aikaeron, olemme heränneet jo kolmen jälkeen. Auts. Mies posotti autuaan tyytyväisenä kuuteen asti ja lähti just virkeänä salille. Toinen auts 😀
Kuvia yllä eiliseltä. Ajateltiin matkustamisen jälkeen ottaa eka päivä iisisti. Käydä vain pikaisesti Malibun laiturin päässä olevassa ihanassa Malibu Farmissa pikkuisella välipalalla ja tulla sitten hotellin uima-altaille nukkumaan. Hyvät ideat johtivat toiseen ja niin päädyttiin takaisin hotellille reilun kymmenen tunnin kuluttua. Aivan yliväsyneinä. Sillain, että haaveet myöhään valvomisesta (unirytmi piti saada kohdilleen) kariutuivat saman tien.
Ajeltiin eilen Malibusta Rodeo Drivelle ja Beverly Hillsiin hienoja taloja katsomaan. Santa Monica bulevardia pitkin rantaan, johon laitoimme auton parkkiin. Perjantai-iltapäivänä tuo Santa Monican laituri oli kohtalaisen täynnä, mutta saatiin kuin saatiinkin pöytä Bubba Gumpista. Viime kerralla jo mietitiin sinne menoa, mutta ei menty. Olihan tuo paikka nyt ihan legendaarinen. Ja katkaravut hyviä. Ruoan jälkeen tuli armoton väsymys ja voin sanoa, että autossa oli hiljaista, kun taitoimme noin 16 kilometrin matkaa reilut toista tuntia perjantairuuhkassa.
Ruuhkat on Losissa se, mikä saa saa ainakin meillä tekemään suunnitelmia uusiksi. Siinä vaiheessa usein tulee laitettua navigaattori pois päältä ja lähteä seikkailemaan. Usein löytää kiertoreitin, joka ei ole niin ruuhkainen. Väsymyksestä viis, olimme luvanneet lapsille, että pääsevät vähän shoppaileen. Kurvattiin hotellin sijaan lähimpään Marshallsiin. Toukokuussa alkanut ostolakkoni koki hieman kolausta, mutta jos 70 eurolla saa kaksi Calvin Kleinin työpaitaa, yhdet CK:n housut ja Michael Korsin collegepaidan, jota olen himoinnut jo pitkään, niin ei voi sanoa, että harmittaa ostolakon kariutuminen 😉
Nyt suihkuun ja sitten kohti aamupalaa. Tänään otetaan vähän iisimmin kuin eilen. Ehkä pyöräillään täältä Redondo Beachilta Hermosan kautta Manhattanin Beachille. Toivotaan, että ilmakin olisi yhtä lämmin kuin eilen; mittarissa oli luvatun 24 asteen sijaan 31 eikä tuuli juuri käynyt. Iltaisin viilenee nopeasti niin, että saa kaivaa pitkää hihaa päälle.
Illalle bongattiin edulliset liput L.A. Kingsien jääkiekko-otteluun, mutta saas nyt nähdä. Toisaalta tekisi hyvää istua rannalla, ottaa kylmä juoma käteen ja katsoa, kun aurinko painuu Tyynen Valtameren taakse ♥
IHANAA VIIKONLOPUN JATKOA,
PS. kiitos ihan suunnattoman paljon ihanista viesteistänne IG:n puolella ♥ Ihana kuulla, että viihdytte matkalla mukana 🙂
Ja terkkuja tien päältä. Hippulat vinkuen ajelemme kohti Helsinki-Vantaata. Eilen tuli tekstari puhelimeen, että varautukaa ruuhkiin, loma-ajasta johtuen. Näillä näkyminen pitäisi ehtiä koneeseen. Ja toivotaan niin – talon- ja koiranvahti on hommattu ja laukut pakattu mukaan.
Kun meille tuli taannoin mahdollisuus sanoa kyllä Kalifornialle ja vielä koulujen loma-aikaan, tartuimme tuohon tilaisuuteen juurikaan miettimättä. Täysin lomareissu tämä ei tule olemaan kaikkien meidän osalta, mutta kyllähän maisemanvaihdos eräänlaiselta lomalta tuntuu. Pari vuotta sitten kävimme perheenä ensimmäisen kerran Kaliforniassa ja ihastuimme täysin. Emme niinkään Losin keskustaan, vaan ympäröiviin kaupunkeihin; Hermosa Beachiin, Malibu Beachiin, Laguna Beachiin, Anaheimiin ja kaikkeen siitä väliltä.
Mikä Kaliforniassa kiehtoo? Ei todellakaan se tietynlainen pinnallisuus, vaan se kaikki muu. Huikeat maisemat ja lämpö. Ne auringonlaskut. Hymyilevät ihmiset ja tietynlainen leppoisuus. Viime reissulta mieleenpainuvimpina juttuina muistan ajelut ihan normi asuinalueilla. Mutta myös sen läpiajon Rodeo Drivella, kun kaikki oli kiiltävää ja kallista. Kaliforniassa viehättää moni asia. Ja kuten aina reissatessa, eniten vaakakupissa painaa ne perheen kanssa yhdessä koetut asiat. Tehdyt muistot tulevien vuosien varalle. Ei mene kuin muutama hassu vuosi ja sitten ei saadakaan tyttöjä enää välttämättä mukaan. Joten nautitaan nyt, kun vielä voidaan.
Osaltaan Amerikassa kiehtoo tietynlainen helppous. Se, että ravintolassa ruoka-annos riittää kahdelle ja että saa small talkata tämän tästä. Näkee hymyjä ja ystävällisiä ihmisiä. Hymy ja ystävällisyys tarttuu. Vaikka varsinkin Losin sisällä näkee elämän ääripäät on ilmassa kuitenkin tietynlaista hyväntahtoisuutta ja hyväntuulisuutta.
Voisin istua rannalla ja katsella surffareita aamusta iltaan. Nollata aivot. Jotenkin tuntuu, että olen ollut tänä syksynä väsyneempi kuin aiemmin. Yleensä kesäloma on kantanut joululomaan asti. Nyt se ei oikein ole kantanut viimeisen parin viikon aikana. Ehkä sitä on ollut tottumista 20 koulutuntiin viikossa työn ohella tehtynä. Mutta uskon, että viikon maisemanvaihdoksen jälkeen olen entistä ehompi ja energisempi Maria. Jet lagista huolimatta 😉
Kalifornian jälkeen lähdemme parin päivän lomalle Vegasiin. Odotan tuota ajomatkaa ja sen nähtävyyksiä (tai lähinnä sitä, ettei ole mitään muuta kuin erämaata) pariksi päiväksi. Ehkä saan rakkaan bestikseni meitä moikkaamaan Vegasiin. Mies on ollut monesti Vegasissa, mutta me muut emme. Onhan tuo nyt sellainen paikka, että kerran elämässä pitää kokea. Toisaalta koen, että parin päivän jälkeen voi helpostikin tulla se tunne, että äkkiä takaisin Koti-Suomeen ja omaan sohvan nurkkaan. Kynttilöitä polttelemaan ja hiljaisuudesta nauttimaan.
Tytöt odottavat eniten Marshallsia ja Rossia. Superedullisia merkkivaatteita. Mä puolestani odotan pumpkin spice lattea ja sitä, ettei wifi ole koko ajan saatavilla. Ja hei jos löytyy, niin sellainen tikkaille kiipeämään laitettava iso joulupukki pitää ostaa. Silläkin uhalla, että ”hänet” pitää postittaa Suomeen, jos ei matkalaukkuun mahdu 😀 Seuraavan kerran kuullaan siis rapakon takaa. Blogi tuskin päivittyy normaaliin tahtiin, mutta IG Storeissa (atmarias) lupaan lähettää teille postikortteja ja aurinkoisia terkkuja ♥
Tänä aamuna katsoin taas tapani mukaan uusimman jakson Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa aamukahvia juodessani. Ja voi kuinka toivonkaan toisille onnea! Tässä tämänkin kauden aikana olen huomannut katsovani ohjelmaa siltä kantilta, että miten itse toimisin tietyissä asioissa. Miten sitä reagoisi epävarmuuteen, joka on sangen vallitseva olotila. Ihan jo normaaliolosuhteissakin alkavissa parisuhteissa, mutta vielä korostetusti ohjelmaformaatin mukaan luoduissa parisuhteissa. Kun tuo toinen ei ole minua valinnut, vaan joku muu on meidät saattanut yhteen.
Samalla, kun olen ohjelmaa katsonut, olen peilannut meidän parisuhdetta siihen. Miettinyt, että miten sitä itse käyttäytyisi tietyissä tilanteissa. Palannut monta kertaa suhteemme alkuaikohin ja miettinyt, että miksi silloin oli niin kamalan hankalaa. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että se oli se molemminpuolinen epävarmuus, joka oli lopettaa suhteen jo ennen kuin se alkoikaan.
Epävarmuus toisen tunteista, epävarmuus omista tunteista. Ja se on mun mielestä ihan normaalia suhteen alkuaikoina. Sen tiedostamisen avulla ehkä aikoinaan saimme parisuhteen toimimaan siinä määrin, että enää ei tarvitse arvailla. Olo on luottavainen. Mutta jos oltaisiin vedetty alussa liinat ihan kiinni eikä oltaisi hyväksytty epävarmuutta osana tuota elämänvaihetta, olisimmeko nyt tässä missä olemme? Tuskinpa.
Epävarmuuden voisi helposti kääntää negatiiviseksi varmuudeksi; ei tästä mitään tule. Lyödä hanskat tiskiin, ilman että antaisi itselleen edes lupaa ajatella, että hei – tää vois sittenkin onnistua. Pääni seinään tahkomisen jälkeen aikoinaan annoin itselleni luvan ajatella, että meillä voisi sittenkin olla yhteinen tulevaisuus. Vaikka tuossa vaiheessa vielä tuntui, ettemme puhu lainkaan samaa kieltä. Hän puhui miestenkieltä ja mä naistenkieltä. Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Ei jotensakin ymmärretty toisiamme tuossa tilanteessa lainkaan.
Ehkä tuon alun jälkeen sitä juuri osaa olla kiitollinen siitä, että selvittiin. Koska olishan se nyt ihan hirmuinen vääryys, että jokin tällainen loppuelämän suhde olisi kariutunut omiin epävarmuuksiin. Epävarmuuksien taustalla ainakin itselläni oli paljonkin heijastuksia aiemmista suhteista. Naiivisti ajatteli, että kaikki miehet ovat samanlaisia eikä antanut mahdollisuutta sille, että tuo tuleva aviomieheni ei sellainen ole.
Näin jälkikäteen ajateltuna alkua olisi voinut tasoittaa sillä, että olisi avoimesti keskustellut niistä epävarmuuksista, joita tunnettiin. Mutta oltiin jotenkin molemmat niin vieraskoreita, että emme halunneet jutella niistä. Jos olisi avoimesti kertonut, että hei mua vähän mietityttää tuo tai tämä juttu, niin olisi saanut toiselta samantien vastauksen siihen. Ilman, että olisi perustanut ajatukset arvailujen varaan.
Itselläni epävarmuus liittyi hyvin vahvasti siihen, että kelpaanko mä tällaisena kuin olen. Osaltaan nuoruuskin sai sen aikaan; itsetunto ei ollut vielä tuolloin sillä tasolla, että olisin tiennyt kelpaavani. Tai ajatellut asian niin, että kelpaan itselleni – ja se riittää ♥
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Prisman ja Indieplacen kanssa.
MOIKKAMOI
sunnuntai-iltaan! Tänään tulin kertomaan teille miten meidän perhe treenaa. Erikseen ja yhdessä. Painoittaen tuota yhdessätekemistä tässäkin hommassa. Itse en ollut lapsena kovin urheilullinen, ainut urheiluun liittyvä harrastukseni oli ratsastus. Enkä sitäkään ihan joka päivä tehnyt, vaikka talleilla käytänössä asuinkin. Omat vanhempani olivat jossain vaiheessa aktiivisia treenaajia; iskä kävi keilaamassa ja juoksulenkeillä, äiti pelasi squashia. Olen sitä mieltä, että aktiivinen elämäntapa on hyvä opettaa oman toiminnan kautta myös lapsillekin.
Toisaalta opettaa myös se, että kohtuus kaikessa. Itse toivon, että voin omalla esimerkilläni välittää lapsille sen, kuinka urheilu palkitsee. Kuinka olen astetta parempi äiti sen jälkeen, kun palaan juoksulenkiltä kotiin. Jos jotain lapset saisivat kultaisten käytöstapojen lisäksi kotoa pois muuttaessaan muuttokuormaan, niin ajatuksen siitä, kuinka ihanaa aktiivinen elämäntyyli on. Kuinka liike on lääke, jokaisessa elämäntilanteessa.
Meillä aktiivinen elämäntyyli näkyy ihan käytännössä esimerkiksi siinä, että kuljetaan pääosin koulun ja töiden jälkeen kotona treenivaatteet päällä. Vaikkei kellään treenejä välttämättä olisikaan, mutta ollaan valmiina ex tempore -treeneihin. Treenivaatteet ovat hurjan mukavia päällä ja sopivat meidän elämäntyyliimme. Kaupallisen yhteistyön myötä Prisman kanssa tulin kertomaan teille myös Prisman laajasta treenivaatevalikoimasta, mutta palataan sinne tuonnempana postauksessa. Ensin haluaisin jakaa teille muutamia yksinkertaisia treenivinkkejä koko perheelle. Jossa saa huomaamattaan treeniä samalla, kun vietetään perheen yhteistä aikaa.
Meillä on jo pitkään tehty lasten kanssa leikkimielisiä kisoja. Oikeastaan nämä kisat alkoivat aikoinaan mökillä, jossa eräänä kesänä iltaisin tuntui usein siltä, että kaipaa kropalle hieman haastetta. Kuka lankuttaa pisimpään tai kuka vetää eniten punnerruksia? Toki lasten iän aina huomioon ottaen. ”Äiti, voidaanko venytellä yhdessä?” -kysymyksen kuulen aika usein. Harvoin tuohon tulee kielteisesti vastattua. Ei ole lainkaan harvinainen näky, että ollaan koko perhe (myös se karvainen otus) olkkarin lattialla nukkamaton päällä ja tehdään treeniä. Kuka pilatesrullan tai -pyörän päällä, kuka kuminauhalla tai kahvakuulalla. Tai sitten vain omalla painollaan.
Olemme siitä lähtien, kun lapset ovat osanneet ajaa pyörää käyty koko perheen kesken lenkillä. Tuossa omakin juoksukenkä nousee pikkuisen rivakammin, kun lapset pyöräilevät polkimet sotkien vieressä. Siinä samalla tulee usein vaihdettua myös kuulumisia ja juteltua päivän polttavimmat. Tänä kesänä sain lapsista välillä myös seuraa pitkille kävelylenkeille. Pyörät jäivät kotiin ja lapset kävelivät reippaasti kanssani. Saattoi olla, että kaikilla oli kuulokkeet korvilla ja uppouduttiin äänikirjojen maailmaan, mutta silti tehtiin yhdessä.
Koko perheen yhteisiä harrastuksia ovat myös golf ja laskettelu. Mutta ne vaativat enemmän suunnittelua kuin nuo leikkimieliset kisat tai lenkit luonnossa. Koska ollaan muutenkin tällainen nopeasti syttyvä ex tempore -perhe, niin se pätee myös liikuntaan ja treeneihinkin. Siinä ei yleensä kauaa aikaa kulu, kun ollaan pakattu koko perhe autoon ja ollaan menossa porrastreeniä tekemään.
Olenkin kertonut, että yhtäkkiä lasten kasvaessa meille on miehen kanssa kaksistaan auennut myös treenien suhteen ihan uusi maailma; viimeisimpänä innostuksena olemme löytäneet ylämäkivedot. Mies ei pysty leikattujen lonkkiensa kanssa juoksemaan, niin ostimme hänellekin Prismasta sauvakävelysauvat (pienen suostuttelun jälkeen ;). Olemme löytäneet tuosta ihan vähän matkan päästä sellaisia mäkiä, joita ylös ja alas sauvojen kanssa tallatessa saa sykkeet helpostikin nousemaan maksimisykkeiden tuntumaan. Ei niillä sykkeillä paljoa puhuta, mutta lenkin jälkeen tuntuu kuin olisimme olleet treffeillä.
Prisman treenivaate- ja urheiluosastolla tulee poikettua aina kun tarvitsemme urheiluun liittyvää vaatetta tai välinettä. Niin sisälle kuin uloskin. Hoituu samalla, kun käymme maitokaupassa. Itse tykkään treenata piukoissa trikoissa, mutta lapset valitsevat usein collegehousut. Prisman valikoimista löytyi jokaiselle jotakin; jopa nuo lasten erittäin suurinta muotia olevat Nike Pro -treenitrikoot. Olen omistanut aiemmin yhdet Danskin -merkkiset treenitrikoot ja todennut ne itselleni parhaimmiksi hinta-laatusuhteeltaan. Nyt löysin vielä tuollaiset kauniit nyöreillä koristellut Danskin Nureyev -trikoot, jotka menevät niin salille, joogaan kuin pilatekseenkin. Danskin Rosin treenitoppi on ihanan hengittävää materiaalia ja hei sen alle Danskin urheilurintaliivit, jotka tuovat niin paljon tukea, että niillä voi hyvin jopa lähteä juoksulenkillekin!
Itse en ole niin merkkiuskollinen, mutta tuntuu, että tuo nykynuoriso on. Vaikka muuten elämä on helpottunut heidän kasvaessaan, niin tämä vaatetuspuoli ei niinkään ole. Kovin vaativia ja merkkiuskollisia ovat 🙂 Sen takia on ollut ilo huomata, että Prisman valikoimista löytyy myös heille laaja valikoima treenivaatteita ja vielä sopuhintaan. Kuopuksen päällä oleva Under Armourin tai esikoisen Puman t-paita menee niin treeniin kuin vapaa-ajallakin. Housen collegehousut menevät niin treeneihin kuin kotioloihinkin.
Muistatteko, kun pari viikkoa sitten haaveilin kompressiojuoksuhousuista? Sellaiset ja juurikin sitä merkkiä, joista haaveilin löysin Prismasta. Rakastan juoksua yli kaiken ja uskon, että kompressiotrikoiden avulla saan juoksuun vielä uutta ulottuvuutta; ne kun parantavat jalkojen verenkiertoa, jolloin lihakset saavat enemmän happea. Jostain muistan lukeneeni, että ne auttavat myös lihasten palautumisessa.
Sen lisäksi, että Prismasta löytyy edulliset ja laadukkaat urheiluvaatteet, olemme ostaneet Prismasta myös urheiluvälineitä. Kuten kuvissa näkyvän pilatespyörän sekä kahvakuulia, kuminauhoja, sauvakävelysauvat ja onpas bonuksilla tullut ostettua taannoin myös kuntopyöräkin. Myös kuopuksen Jopon päivitimme keväällä Prisman valikoimista. Bonuksilla senkin. Sattumoisin urheiluvaateosastolla tytöt iskivät molemmat Helly Hansenin laskettelutakkiin silmänsä. Pyysin kirjoittamaan joulupukille. Ihan siinä määrin bonuksia ei ole vielä ehtinyt kertymään 😉
Miten teidän perheessä treenataan koko perheen kesken?
Toivottavasti siellä on ollut mukava viikonloppu! Täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuntuu että nämä viikonloput menevät pikakelauksella. Eikä siinä, paljon on taas tapahtunut viikonlopun aikana ja mikä ihanaa, paljon on tullut rentoiltuakin ilman minkäänsortin tekemisen tarvetta.
Eilen oli yksi työkeikka (siitä viikolla lisää), jonka jälkeen lähdettiin miehen kanssa hippulat vinkuen kohti mökkiä. Hieman uumoilin etukäteen, että näinköhän osataan rentoutua. Jotenkin silloin, kun ollaan oltu mökillä aiemmin vajavaisella porukalla on mielessä ollut tietynlainen haikeus. Nyt kun molemmat tytöt lähtivät veljen perheen mökille, niin ajattelin että ei varmastikaan tulla selviämään.
Että viikonloppu menisi ikävöidessä. Mutta hei, meillä oli niin sairaan siistiä kahdestaan mökillä 😀 Ei tietoakaan mistään haikeudesta tai sellaisesta olosta, että joku puuttuu. Hah, tällaiset mökkiviikonloput miehen kanssa kaksistaan pitää ehdottomasti ottaa kalenteriin tulevina kesinä.
Saunottiin, tehtiin ruokaa, juteltiin, katsottiin telkkarista ihan älyttömän tyhmä elokuva ja mentiin aikaisin nukkumaan. Herättiin siihen, kun sade ropisi huopakattoon. Käännettiin kylkeä ja nukuttiin vielä pari tuntia lisää. 11 tunnin yöunien jälkeen tehtiin ihan rauhassa aamupalaa. Ilman, että kukaan kysyy sellaisella semivalittavalla, mökkiolosuhteiden kärvistämällä äänellä ”Monelta me muuten ollaan kotona?” Ilman, että ketään olisi kaverit kaupungissa odottamassa.
Ennen kotiin lähtemistä lämmitettiin vielä päiväsauna. Hurautettiin venematka kaatosateessa ja naurettiin mökkielämän ihanuudelle 🙂
Niin että jos joskus olen miettinyt, että mitenköhän me pärjätään sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin taas tämän viikonlopun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että me pärjätään erittäin hyvin. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Nyt vielä nautitaan näistä sunnuntai-illoista, kun lapset ovat meidän kanssa kotona. Pelataan korttia ja luetaan tiistaisiin matikankokeisiin.
Aikuisten kesken ehditään kyllä olemaan sitten myöhemminkin.
Hei, olen saanut uusilta lukijoilta muutamia kyselyitä näyttää mökkiä sisältä. Joten postauksen kuvituksena toimii mökkikuvat (sorry sotkuisesta keittiöstä…). Mökkiä on laajennettu kahteen otteeseen, mikä tekee sen, että olohuoneen yksi seinä ja makkarin seinä ovat vanhaa ulkoseinää.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HEIPPATIRALLAA
HEIPPA IHANAT!
