Aloitetaan viikko valokuvausjutuilla. Tuossa taannoin annoin teille vinkkejä tunnelmalliseen valokuvaukseen. Aika paljon olen saanut kyselyitä kamerajutuista ja varsinkin aiemmin käyttämästäni PENistä ja siitä, miten tuo nykyisin käyttämäni OM-D siitä eroaa. Vihdosta viimein pääsen teille vastaamaan. Tällä kertaa luvassa siis Olympus PENin ja OM-D kameran vertailuja. Tähän postaukseen olen taas osaan kuvista kirjoitellut tarkempia speksejä käyttämästäni kamerasta ja objektiiveista. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympus:n kanssa. Mutta ennen faktatietoutta haluan kertoa, kuinka minusta tuli ”olympuslainen”.
Elettiin syyskuuta 2014. Olin juuri aloittanut Indiedaysilla bloggaajana ja saanut kuulla kameramerkistä nimeltä Olympus. ”Meillä on kaikki olympuslaisia, kyllä me sustakin sellainen tehdään.” Totesi työkaverini Olympuksen muotikuvauksissa. Ja niin musta tehtiin. Nopeampaa kuin uskalsin toivoakaan. Jännityksellä hain postista paketin, jossa tuo uusi kameraystäväni köllötteli pehmusteiden seassa. Tietämättä vielä, että meistä tulisi bestikset. Postista suuntasin suoraan lentokentälle ja perillä Budapestissä kaivoin tuon uutuutta hohtavan, sisustukseen sopivan, valkoisen Olympus PEN E-PL6 -minijärkkärin paketista ulos. Olin myyty jo ennen kuin olin nähnyt, kuinka hyvää jälkeä kamera tekee. Jos kamera voi olla kaunis, niin tämä sitä oli. Sen kummemmin en ehtinut manuaaleja lukea, vaan päätin ottaa reissun kuvat auto-asetuksella. Siinä missä aiemman kamerani kanssa olin tottunut hieman valjun värisiin kuviin, sain tuon PENini kanssa sukeltaa värien maailmaan. Kuvat olivat niin hienoja, että iltaisin huokailin hotellihuoneessa ne koneelle ajaessani.
Tuosta on tultu pitkä matka eteenpäin kuvausasioissa. Vaikka kamerani on vuosien saatossa vaihtunut, niin merkki on pysynyt samana. Olympus PENin ansiosta bloggaaminen nousi ihan uusiin sfääreihin. Myös käsite fredagsmys sai uutta nostetta. Kuviin sain sitä jotain, mistä en ollut edes osannut haaveilla. Tunnelmaa. Sielua ja sydäntä. Tuntui, että uuden kameran myötä kuvat heräsivät henkiin. PEN oli ihanan helppo ja kunhan olin saanut manuaalin luettua siirryin miltei heti käyttämään manuaaliasetusta. Minä, PEN ja Zuiko 45 mm f/1.8 muodostimme sellaisen tehotiimin, että sähköpostiini ja postausten kommenttiosioihin alkoi virtaamaan kyselyitä kuvista ja kamerasta niiden takana.
Pitkään olin sitä mieltä, että syytön mä niihin kuviin olin. Että kaikki hienot kuvat olivat pelkästään kameran ansiota. Näin jälkikäteen pitää sanoa, että minähän se meistä pomo olen ollut ja näpytellyt asetukset. Kamera on sitten tehnyt toki sen työn 😉 Suosittelen PENiä kaikille aloitteleville kuvaajille. Suosittelen sitä myös paljon kuvanneille. Kompakti minijärkkäri, jolla saa oikeasti hienoa jälkeä aikaan. Toki kannattaa opetella valokuvauksen perusasiat, joista jo viime postauksessa kerroin. Oli kamera mikä tahansa. Jättää auto-asetus vähemmälle, säätää aukkoa, ISOa ja valotusaikaa itse.
Keväällä 2016 tutustuin Olympus OM-D -kameraan. Tuntui, että vaikka PEN oli kamerajutuissa unelmieni täyttymys, niin silti tuo OM-D toi hieman lisäulottuvuutta valokuvaukseen. Lähinnä lisäominaisuuksiensa ansiosta. Siinä on kaksi säätörullaa yhden sijaan, mikä mahdollistaa valotuksen nopeamman ja kätevämmän hallinnan. PENillä kuvasin vain takanäyttöä käyttäen, koska siinä ei ollut etsintä. Nyt tykkään OM-D:ssä käyttää vallan etsintä. Se helpottaa valokuvausta esimerkiksi kirkkaassa auringonpaisteessa. OM-D:lla voi lisäksi kuvata täysin äänettömästi ilman kameran sulkimen aiheuttamaa ääntä. Tämä on hyvä ominaisuus esimerkiksi juhlissa tai henkilökuvauksessa, missä ei haluta tilanteen häiriintyvän kameran äänten kanssa. OM-D:ssä on kuulemaa monipuolisemmat videokuvausominaisuudetkin kuin PENissä. Itse en ole vielä videoiden maailmaan sukeltanut, mutta ehkä joku päivä 🙂
Mutta muuten nuo kamerat ovat ihan yhtä korkealaatuiset. Mikä ihaninta niin se, että PENiin ostamani objektiivit käyvät myös OM-D -kameraan. Koska olin liki parin vuoden ajan ollut jo olympuslainen, niin OM-D:n käyttöönotto oli verrattain helppoa. Peruskuvausominaisuudet ovat kameroissa samat tutut. Molemmissa kameroissa on WiFi (E-PL 6 -kamera tarvitsee Flash Air muistikortin WiFiin), joka helpottaa ihan arkipäivää. Kamerasta saa kätevästi siirrettyä kuvat mobiililaitteeseen ja siitä esimerkiksi instagramiin. Kuvanlaatuhan on molemmilla sama eli erinomainen. Molemmat kamerat ovat siroja ollakseen järkkäreitä. PEN on aavistuksen pienempi ja kevyempi kuin tuo tällä hetkellä käyttämäni OM-D E-M Mark II.
Tätä postausta varten lainasin tytöiltä tuota PENiäni. Se kun on ollut heillä käytössä. Milloin kuvailevat nukkekodin uutta järkkää, milloin ottavat mökillä videoita ruoanlaitostaan. Jep, meillä lapset ovat innostuneet videokuvauksesta. Otin PENin käteeni ja silloin tuntui kuin ei oltaisi edes oltu erossa. On se vaan edelleen niin ihana! Laitoin molemmat kamerat testiin ja testasin kolmea eri objektiivia. Zuiko 45 mm f/1.8:a, 30 mm f/3.5 Macroa ja 25 mm f/1.8:a. Näistähän tuo 45 mm on ollut kautta aikain se suosikkini. ”Fiilislinssi”, johon turvata perjantai-iltaisin saadakseni tunnelman välittymään sinne ruudun toiselle puolelle. Kuitenkin kesän korvalla saamani 30 mm f/3.5 Macro on kiilannut ohi tuosta 45 mm -objektiivista. Sillä kun saa fiiliksen lisäksi myös laajemman kulman. Molemmat objektiivit ovat erittäin valovoimaisia, kuten on tuo 25 mm -objektiivikin.
Hassua, mutta aina ennen kuvittelin, että tuo f/1.8 on se mun juttuni. Macro-linssin kanssa olen huomannut, että kyllä tuo f/3.5 riittää aivan mainiosti. Hei, mikäli tässä vaiheessa tipuitte kärryiltä näitten äffien sun muiden kanssa, niin lukaiskaahan tämä postaukseni! Alla olevissa kuvissa ensiksi Olympus PEN E-PL6 -kameralla ottamani kuvat. Hämyiset ruokakuvat ovat heikkouteni ja myönnettäköön, että vaikka tuolla Marian bistrossa alakerrassa ei juuri valoa näy, niin näissä kuvissa se oli positiivinen juttu. Kuvista huomaa sen, että kuinka oikeasti kameralla ja objektiiveilla on väliä. Yritin ottaa kännykällä kuvia tuosta bataattisosekeitosta, mutta sain aikaiseksi vain kuvan täynnä tummaa rakeista pintaa. Ja miettikää, en käyttänyt kameralla kuvatessani edes jalustaa (don’t try this at home, suosittelen jalustaa aina kun kuvaa hämärissä olosuhteissa :)).
Seuraavaksi vastaavat kuvat, jotka on otettu Olympus OM-D E-M Mark II -kameralla:
Omiin silmiini ei laadussa ole juurikaan eroa. Huomaatteko te eroa näiden kahden kameran välillä? Jep, suurin ero taitaa olla siis tuo ulkomuoto ja ne OM-D:n säätörullat. Vaikka PENistä tykkäänkin ihan hirmuisesti, niin jatkan kuitenkin kuvailuja tuolla OM-D:llä. Nyt kun on tottunut helposti säätämään mm. valotusta kameran päällä olevasta rullasta samalla kun katsoo etsimen läpi niin ei ole paluuta entiseen 🙂
Kamera- ja objektiivikuume on tarttuvaa. Minä jos kuka tiedän sen. Sen takia olen onnesta soikeana, kun saan vinkata teille huikeasta alennuskoodista, olkaahan hyvät:
Alennuskoodilla ”OMDjaPEN” saa Olympuksen verkkokaupasta 8.10.2017 saakka seuraavat alennukset (+ ilmaiset toimituskulut):
OM-D E-M10 Mark II -kamera -15%
PEN E-PL8 –kamera -15%
25mm f1.8 –objektiivi -20%
45mm f1.8 –objektiivi -20%
30mm Macro-objektiivi -20%
Valokuvaus on harrastus, jota suosittelen kaikille. Parhaimmillaan se on rauhoittumista hetkeen. Keskittymistä, jossa maailman murheet unohtuu. Siinä saa ylittää itsensä kerta kerran jälkeen ja mikä parasta, huomaa kehityksen itsessään valokuvaajana. Kuitenkin, loppupeleistä ei voi ikinä olla täysin tyytyväinen. Aina löytyy jotain parannettavaa ja uutta, mitä opetella.
KUVAUKSELLISIN MAANANTAITERKUIN,
VALKOISET JA VAALEAT KAULUSPAIDAT.
MUHKEAT VILLATAKIT JA -PAIDAT.
Tämän syksyn hitti vaatekaapissani on nuo kukkapaidat, joista olikin jo juttua viime viikolla. Niiden pesemiseen käytän Bio Luvil Color -pyykinpesunestettä, joka on suunniteltu kirjopyykille. Mikäli haluaa vielä saada pyykkiinsä ihania kesämuistoja, kannattaa pesun yhteydessä lurauttaa koneeseen hieman Comfort Sunburst -huuhteluainetta. Aurinkopesua vaatteille. Tuoksun muodossa, värit säilyttäen 🙂
Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei tiedostettu remontin laajuutta etukäteen. Mutta kyllä se kannatti. Koko kellarikerros rakennettiin uudestaan. Purettiin lattia ja vaihdettiin sorat, piikattiin seinät ja tehtiin ulkopuolelle salaojat tarvittavine lämmöneristyksineen. Tilassa lämpöä tuo lattialämmitys tällä hetkellä. Mutta hei, nyt sunnuntain lempparipuuhaan eli koiran pesemiseen (joka ei todellakaan ole lempparipuuhaa Tobyn mielestä). Palaan illalla edellisten postausten kommentteihin! Ja hei sähköposteihin myös, kiitos niistäkin 🙂
