maanantai 28. toukokuun 2018

Suuri kesämekkopostaus

4

*postaus sisältää mainoslinkkejä

MOIKKAMOI MAANANTAI

ja moikkamoi te ihanat!

Koska kysyntä on ollut niin suurta niin täältä pesee. Kysyntä? Jep, kysyntä eli kyselyt noista kesämekoistani, joissa olen viuhahdellut niin blogin puolella kuin instassakin. Mekkotyttöys on piintynyt selkärankaan. Tänä vuonna jotenkin se on saanut lisäpotkua, kiitos näiden supersäiden, jotka huutavat pukeutumaan mekkoihin.

Kesämekkoja mulla on kaapeissa aika paljonkin. Mutta huomaan, että näin iän myötä osa mekoista on jäänyt käyttämättä paristakin eri syystä. Ensimmäinen on helman pituus. Se saa olla reippaasti kyllä polven ylle, mutta sen täytyy olla kuitenkin reippaasti lähempänä polvea kuin vesirajaa 🙂 Toiseksi mekon malli. Sellaiset kokovartalomakkaramekot ovat jääneet liki kokonaan käyttämättä. Pari sellaista joustavaa kaapista vielä löytyy, mutta jotenkin ne eivät vain enää tunnu omilta.ID

Aloitetaan vaaterekin oikealla kädellä olevasta kolmesta mekosta, jotka ovat meidän äidin peruja. Vaikka äiti käytti kokoa 34/36 ja itse käytän lähinnä kokoa 38/40, ovat nuo kolme mekkoa sellaiset, jotka istuvat silti. Kaksi niistä on raidallista ja yksi musta. Vaikka kesäisin tykkään pukeutua myös väreihin, niin kyllähän tuollainen musta ja raita on aina muodissa, eikö? Holly & Whyten sinivalkoraidallinen kellohelmainen mekko on ollut kovalla kulutuksella. Juhlissa, mutta myös arkena. Aivan ihana leikkaus.

Tuo mustavalkoraidallinen napakkaa trikoota oleva mekko on merkiltään sellainen, että en osaa päätellä mistä on ostettu. Ehkä Citymarketista? Mutta yhtäkaikki, aivan älyttömän hyvää tekoa ja lukuisista pesuista huolimatta pitänyt mallinsa. Plussaa taskuista sivuilla. By Pia’sin kokomustan pellavatunikamekon ostoksilla olin äidin mukana ja äiskä piti tuota juhlissa. Itse pidän sitä töissä (kuten tänäänkin), mutta asusteiden kanssa menee hienosti myös juhliin.

Nuo kaksi etualalla näkyvää ihanaa ja monikäyttöistä mekkoa esittelinkin jo täällä postauksessa. Joelle Pansie-maksimekko ja Joelle Alliumx-mekko on saatu kaupallisen yhteistyön myötä Ellokselta. Ihania, nilkkoihin asti ulottuvia mekkoja, jotka eivät hellepäivänäkään tunnu liian kuumalta päällä. Ja hei, kuten silloin taannoin puhuttiin, niin olen pikkuhiljaa lämmennyt punaiselle värille. Jotenkin tänä kesänä näen vain punaista. Hyvässä mielessä 🙂

Mekkohuumassani ostin myös kolme muuta mekkoa Ellokselta, sillä olivat hyvässä alessa (ja näemmä näyttävät olevan vieläkin alessa). Kietaisumallinen Bella-mekko olikin päälläni viime torstain postauksessa. Sininen on punaisen ohella se väri, johon olen tänä kesänä jälleen tykästynyt. Sopii päivettyneelle iholle ihanasti! Tuo kaunis, apilaprintein koristeltu valkoinen Engla-mekko taas kasvoi liki kiinni päälleni tässä taannoin. Riisuin sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin suihkun jälkeen puin taas päälle. Niin työ- kuin kotitoimistopäivinäkin. Kertakaikkisen ihana päällä ja tuo kuosi…niin kesäisen hurmaava. Sen olette nähneet päälläni esimerkiksi täällä.

Pilkut kuuluvat kesään siinä missä raidat ja kukatkin. Mustavalkopilkullinen ja varsin naisellinen Daisy-mekko on päässyt päälleni vain kerran. Mutta siitä tulee varmastikin luottomekko töissä niinä päivinä, kun haluaa vähän pidempää hihaa. Tällä hetkellä tuntuu, että täällä toimistolla on niin kuuma, että kaipaa hieman vielä lyhyempihihaista ylleen.

Viime viikolla kuvasin tämän postauksen kuvat ja yksi kesän ihanimmista mekoista jäi esittelemättä. InstaStoryssa se vilahtikin lauantaina. Siitä siis juttua myöhemmin. Nyt vielä pari tuntia töitätöitä ja sitten autonnokka kohti mökkiä. Vierotusoireita meinaa pukata, kun emme ole kerenneet yli viikkoon möksälle. Toisaalta, viikonloppu oli kaikessa juhlahumussaan niin ihana, ettei silloin ennättänyt edes mökkikaipuuta kokemaan ♥

MEKKOHÖPERÖITYNEIN MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 27. toukokuun 2018

Ystäviä ja mansikkakakkua

4

MOIKKAMOI IHANAT!

Pahoitteluni teille, ketkä odotatte sitä lupaamaani mekkopostausta. Se siirtyi jälleen hieman eteenpäin…huomiselle näillä näkymin. Sillä, nyt oli pakko tulla vielä eilisen jälkimainingeissa kertomaan tunnelmia. Sekä jakamaan ihan älyttömän hyvä mansikkakakun ohje, jossa maistuu myös timjami. Tuohon reseptiin törmäsin uusimmassa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä ja ah, miten helposti saakaan aikaa hyvää. Ja erilaisia uusia ihania makuyhdistelmiä.

Ennen kakkukestejä muutama sana tästä viikonlopusta. Kuinka paljon rakkautta ja hyvää voi mahtua niin pieneen ajanjaksoon? Perjantai-iltana juhlittiin ihania ystäviä ja rakkautta, aina kirkon käytävältä juhlapaikan tanssilattialle asti. Aika kului kuin siivillä, ystävien kanssa. Kotiin maltettiin lähteä vasta aamuyön pikkutunteina ja vaikkakin tuo kostautui eilen olossa, niin eilinen ilta jatkoi perjantai-illan ihanuutta. Mikä siinä onkaan, että ruuhkavuosien keskellä ei (muka) ehdi näkemään ystäviä. Onneksi löydettiin tasan yksi päivä parin kuukauden sisään, kun molemmille perheille sopi treffit. Sillä sen jälkeen treffit olisivat joko siirtyneet rapakon toiselle puolelle, ystäväperheen uuteen kotimaahan tai hamaan tulevaisuuteen täällä Suomessa. ID

Meitä on siunattu monella ihanalla ystäväperheellä. Sellaisilla, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä samasta, mihin se on viimeksi jäänyt. Vaikka treffien välillä olisi aikaa. Niin kuin eilisten ihanien kanssa oli vierähtänyt pari vuotta aikaa viime tapaamisesta. Eilen illalla mietin nukkumaan mennessäni, että kuinka elämä on muuttunut. Silloin aikoinaan, kun elettiin tämän ystäväperheen kanssa samoja vaiheita itkuisine öineen ja aikaisine aamuineen, niin saatettiin treffata sunnuntaiaamuna jo anivarhain. Ysin tai kympin aikaan tehdyt kyläilyt eivät olleet ollenkaan tavanomaisia. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että mitä myöhempään illalla treffataan niin sen parempi. Nuo esiteinit kun mielellään valvovat tuonne puolen yön toiselle puolelle ja heräävät viikonloppuisin myöhään. Eikä niitä itkuisia ja vatsakipuisia öitäkään ole enää toviin näkynyt ♥

Jännä juttu on se, että vaikka nämä ihanat muuttavat Atlantin toiselle puolelle, niin maapallo tuntuu kovin pienentyneen viimeisten vuosien aikana. Enää tuo välimatkakaan ei tunnu niin mahdottomalta. Miltä se olisi joskus tuntunut. 11 tunnin lennon päähän on sovittu seuraavat treffit. Onko se tänä vuonna tai kenties ensi vuonna, sitä emme sopineet. Mutta nämä ystävät ovat sellaisia, että tietävät meidät. Tietävät, että kun jotain sovitaan, niin siitä pidetään kiinni. Veikkaan, että ei aikaakaan, kun meikäläiset kahvittelevat tuolla palmujen alla. Miami Vicen tunnari päässä soiden.

Mutta siihen mansikkakakkuun. Resepti Glorian Ruoka ja Viini 5/2018 -lehdestä.

TIMJAMILLA MAUSTETTU MANSIKKAKAKKU

100 g voita
0,5 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
2 dl paloiteltuja mansikoita

Kuorrutus
1 dl kuohukermaa
1 dl kreikkalaista jugurttia
(käytin turkkilaista jugurttia)
2 + 1 rkl tomusokeria
4 dl mansikoita paloiteltuna
2 tl tuoretta timjamia hienonnettuna

+voita vuoan voiteluun

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin
2. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (22 cm). Vaahdota voi ja sokerit, lisää kananmuna. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, mantelirouhe ja leivinjauhe. Kääntele jauhoseos taikinaan. Lisää paloitellut mansikat. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Kypsennä uunissa 25-30 minuuttia (kakun tulisi olla juuri ja juuri kypsä) ja anna jäähtyä 15 minuuttia ennen kuin irroitat kakun vuoasta. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi.
3. Vaahdota kerma
4. Sekoita jugurtti ja 2 rkl tomusokeria kulhossa. Kääntele kermavaahto jugurtin joukkoon. Levitä jugurtti-kermaseos jäähtyneelle kakulle.
5. Paloittele mansikat ja hienonna timjami. Sekoita ne ja 1 rkl tomusokeria keskenään. Lado mansikat kakun päälle.

Lisäksi pöytään pääsi pari juustoa, oliiveja, keksejä sekä fetamelonitikkuja. Fetamelonitikut ovat ihan parhaita hellepäivien naposteluun! Suolaisen ja raikkaan makean liitto toimii aina. Mutta hei, nyt pienelle kävelylenkille ja sitten kukkamekko päälle ja taas kohti sitä, mikä elämässä on tärkeintä; sunnuntai-iltapäivä ja ilta vietetään naapurissa kummipojan valmistujaisissa hyvässä seurassa ystävien kesken. Tiedossa juhlintaa osin samalla porukalla kuin perjantain häissäkin. Häiden jälkimaininkeja ja kesäsuunnitelmia höpötellen kuluu suloinen sunnuntai ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA,


maanantai 21. toukokuun 2018

Kesän ykkösherkku: Maukkaat pekoni-barbeque hot dogit

0

*yhteistyössä: HK

HEIPPAHEI IHANAT

ja suloisen kesäistä maanantai-iltaa! Tuntuuko teistäkin, että nämä kesämaanantait ovat astetta kivempia kuin maanantait yleensä? 🙂 Ainakin tuollaisen miniloman jälkeen, jonka mökillä viikonloppuna vietimme, tuntuu maanantai varsin ihanalle. Eikä vähiten sen takia, että viikonlopun täytti yhdessäolon lisäksi hyvä ruoka. Herkullinen, konstailematon kesäruoka. Kesäruoka, jossa osittain pääosaa näytteli rapea pekoni. Pekoni on yksi ruokarakkauksistani. Ainesosa, joka on hurjan monipuolinen, mutta jota tulee käytettyä ruoanlaitossa aivan liian harvoin. Mutta silloin kun käytän, niin mietin, että pitäisi käyttää useammin. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka määrittelevät hotellienkin erinomaisuuden osin sen avulla, että kuinka rapsakkaaksi pekonit ovat aamupalalla paistettu. Olen se ihminen, joka valikoi ja ronkkii sieltä pekonilaarista ne kaikista käristetyimmät palat. Kaupallisen yhteistyön tiimoilta HK:n kanssa pääsin kehittelemään teille pekonista herkullisen reseptin. ID

Yleensä meillä syödään pekonia aamupalalla munakokkelin kera. Silloin valmistan pekonin uunissa, jolloin käristetty tuoksu ei valtaa kotia. Lisäksi tykkään tehdä salaateista ruokaisampia pekonin avulla. Olenkin tainnut jakaa täällä blogissa joskus maan mainioiden pekoniin käärittyjen avokadoviipaleiden ohjeen. Ne kun ovat äärimmäisen helppo lisä salaattiin ja valmistuu kätevästi joko uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Pekoni mehustuttaa myös ihanasti grillissä valmistuvat broilerinfileet. Tuolloin en lisää broilereihin edes suolaa, sillä pekonin suola riittää. Ja hei, kaikista klassisimpana reseptinä; pekoniin käärityt tankoparsat ovat meillä yksi kevään hittiruoista. Pekonin suolaisuus ja barbequekastikkeen makeus muodostavat liiton, jollaista minun on vaikea vastustaa. Suosikkipitsaani kuuluu tulista lihaa, pekonia ja bbq-kastiketta. Sen makumaailman tiimoilta lähdin kehittelemään tätä postausta varten reseptiä. Reseptiä, jossa maistuu rapea pekoni, makea ananas, suloinen barbequekastike sekä hieman tulinen chili.

Lauantaina mökillä mies kokosi vastarannan laituria ja sieltä tullessaan totesi olevansa äärimmäisen nälkäinen. Tehän tiedätte, että tämä on sellainen tilanne, jossa ei ole aikaa hukattavaksi. Pyysin miestä istumaan terassin sohvalle ja ottamaan hetken iisisti. Kerroin, että vartin päästä syödään. Otin jääkaapista esiin HK Amerikan Pekoni Original -pakkauksen sekä kaksi nakkia. Kääräisin kaksi pekonisiivua bbq-kastikkeella valellun nakin ympärille ja lähdin virittelemään grillin tulille. Veistin tuoreesta ananaksesta muutaman ohuen siivun ja siivutin punasipulin puolikkaan pieneksi. Heitin grilliin pekonin syleilyssä nauttivat nakit, ananakset sekä sipulit ja lähdin valmistelemaan sisälle sämpylät. Rukiisen sämpylän sisään ujutin tuoretta salaattia sekä tujauksen sinappia.

Avasin viileästä juoman, kaadoin sen kahteen lasiin ja kävin tarkastamassa, miten grillin lämmössä tirisevät pekoninakit voivat. Käänsin kerran niiden puolta, hämmensin hieman punasipuleita ja käänsin ananaksetkin ottamaan väriä myös toiselle puolelle. Grillistä tulvahti niin ihana ruoan tuoksu, että hetkessä huomasin itsekin olevani nälkäinen. Kun pekonit nakkien ympärillä olivat rapsakoituneet tarpeeksi, nostin nakit sämpylöiden sisään salaattipedille grillattujen ananasten päälle.  Koristelin koko komeuden chilimajoneesilla, barbequekastikkeella sekä grillissä pehmenneillä punasipuleilla.

PEKONI-BARBEQUE HOT DOGIT
2:lle

2 rukiista sämpylää

Täyte
4 siivua HK Amerikan Pekoni Orginalia
kaksi pitkää nakkia
4 rkl barbequekastiketta
pari salaatin lehteä
puolikas punasipuli
tuoretta ananasta
tujaus sinappia
loraus chilimajoneesia

-valele nakit barbequekastikkeella
-kääri molempien nakkien ympärille kaksi pekonisiivua
-pienistele punasipuli renkaiksi
-leikkaa ananaksesta kaksi ohutta siivua
-grillaa pekoniin käärittyjä nakkeja, ananaksia ja punasipuleita, kunnes pekoni rapsakoituu
-halkaise sämpylät (ei ihan loppuun asti)
-lisää pohjapuolelle sinappia sekä muutama salaatin lehti
-kun pekoniin käärityt nakit ovat valmiit, lisää salaattipedille ananas, nakit ja sipuli
-mausta chilimajoneesilla ja barbequekastikkeella

Mies oli liki nukahtanut tuohon terassisohvalle, mutta ruoan tuoksu herätti hänet sangen nopeasti. Istuimme terassille nauttimaan lounasta ja katselemaan järvelle. Söimme kaikessa hiljaisuudessa ja itsekseni mietin, että tuossa hetkessä oli kaikki kohdillaan. Eikä suinkaan vähiten sen takia, että tuo tekemäni ruoka maistui niin hyvälle! Kesällä sitä arvostaa ruokaa, joka valmistuu käden käänteessä. Niin mökkiolosuhteissa kuin kaupungissakin.

 

Vuosi 2018 on HK Amerikan Pekonin 40-v juhlavuosi, joten juhlavuoden kunniaksi HK:n sivuilla on meneillään reseptikilpailu!
Käykäähän HK:n Pekonista reseptikilpailun sivuilla tutustumassa, miten tuohon kilpailuun voitte ottaa osaa. Voittanut nimittäin palkitaan 1000 euron matkalahjakortilla Amerikkaan!

Meillä ollaan sillä tavoin kaavoihin kangistuneita tässä pekonijutussa, että tuppaan aina käyttämään tuota samaa Amerikan Pekonia. Vaikka HK:lla on valikoimissaan myös tuosta Amerikan Pekonista tehtyjä käteviä lastuja, aamiaispöydän kruunaavaa Englannin Pekonia sekä myös Italian Pekonia. Ehkä tämän kesän bucket list:ille voisi ottaa myös kokeiluun muutkin pekonilaadut. Kaikki HK:n pekonituotteet on muuten valmistettu suomalaisesta lihasta ja ovat laatuvastuu sertifioitua sianlihaa!

MAUKASTA MAANANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


lauantai 19. toukokuun 2018

Just sayin’…

6

IDILTAA IHANAT!

Tänä aamuna köllöttelin sängyssä liki tunnin ennen nousua ylös. Lintujen laulu kuului sisään ihan kuin olisivat olleet korvan juuressa sirkuttamassa. Toiselta puolelta kuulin tuttua unista tuhinaa. Jaloissa karvainen kaveri vaihtoi asentoa ja jatkoi uniaan. Aamukahvilla todistin kahden joutsenen lentoa matalalla noin 20 metrin päästä. Perästä tuli yksi yksinäinen kovasti äännellen. Kuin huutaen, että odottakaa minua.

Laiturilla ollessani katsoin taivaalle valkoista vanaa. Mietin, että varmastikin oli tulossa Tokiosta. Niinhän se olikin, siellä yli 10 000 metrin korkeudessa oli lentokoneellinen täynnä minulle tuntemattomia, matkalla Amsterdamiin. Hymyilin ja mietin, että kerrankin minulla ei tullut matkakuumetta. Tuossa hetkessä laiturilla oli just se kaikki mitä tarvitsin. Ei ollut tarvetta vaihtaa maisemaa.

Esikoisen kanssa sohvalla aurinkoa villasukat jalassa ottaessamme tunsin auringon polttavan kasvojani. Tunsin tuulen purevuuden kylmyytenä. Ihoni reagoi ja oli kananlihalla. Otin esikoisesta mallia ja vedin viltin päälleni. Auringon lämpö kasvoillani pistin silmät kiinni ja nukahdin päiväunille tietäen, että mikään mahti maailmassa ei mua siitä ihan heti herätä. Kukaan ei odota multa mitään tai tarvitse mua mihinkään. Se tunne on välillä erittäin tervetullut.

Miehen kanssa alkuillasta Vain Elämää -jaksoa katsoessani herkistyin Dannyn tulkintaan siitä, kuinka kipeä asia lapsettomuus voi olla. Tunsin piston sydämessäni, sillä olin juuri komentanut tyttöjä, jotka eivät ottaneet sitä nahistelunsa keskellä kuuleviin korviinsa. Tunsin elämänarvojen palaavan kohdilleen tuon kappaleen sanojen myötä. Herkistyin myös Terhi Kokkosen tulkintaan siitä, kuinka elämä ei ole aina helppoa, jos se ei ole taloudellisesti turvattu. Mutta kuinka kuitenkin silloinkin sitä löytää elämässä sen elämässä tärkeimmän kantavan voiman eli rakkauden.

Juuri todistin lasten riemua siitä, kun kuusi joutsenta teki ylilennon mökkimme yli. Koivujen latvojen korkeudella. Ilta-aurinko alkaa laskemaan takavasemmalle ja jännityksellä vielä odotan, millainen auringonlasku tänä iltana saadaan. Auringonlaskut ovat viestejä heiltä, joita ei enää täällä ole. Näin vanhan ajan intiaaniheimot uskoivat. Tuossa on jotain kovin lohdullista.

Elämä, yksinkertainen elämä, on sitä ihmisen parasta aikaa. Kuten myös tämä kesäkin. Vaikka se välillä pakottaisi laittamaan villasukat jalkaan ja kaivautumaan viltin alle – ainakin sitä tietää tuntevansa. Tuntee elävänsä ♥

LEVOLLISTA LAUANTAI-ILTAA,


perjantai 18. toukokuun 2018

Kaksi ihanaa ja monikäyttöistä kesämekkoa

5

*yhteistyössä: Ellos

AURINKOISTA ILTAA IHANAT!

Kuten tuossa aamun postauksessa kerroinkin, niin olen mekkotyttöjä henkeen ja vereen. Talvisin tulee pidettyä neulemekkoja ja hameita sukkisten kanssa ja näin kesällä kevyempiä mekkoja. Mikään ei ole ihanampaa ja nopeampaa kuin sujahtaa kesällä mekkoon. Töihin lähtiessä, vapaapäivänä tai juhlahumua varten. Kaupallisen yhteistyön myötä Elloksen kanssa pääsin tutustumaan kauniiseen Joelle -mallistoon ja valitsemaan sieltä tämän kesän rientoihin pari mekkoa.

Ellos Joelle on naisellinen ja kauniisti laskeutuva mallisto, joka on kehitetty designyhteistyössä Caroline Winbergin kanssa. Se sisältää vaatteita, joiden printeissä näyttäytyvät niin kukat, raidat kuin pilkutkin. Sävymaailma on pääosin mustaa, sinistä ja valkoista, mutta korostusvärinä mallistosta löytyy tehokas punainen.

Tehän tiedätte rakkauteni kukkakuoseja kohtaan. Vaatekaapissa roikkuvien kukkavaatteiden ansiosta joku voisi pitää minua ihan kukkaistyttönä. Myös pilkku- ja raitavaatteita olen suosinut, varsinkin kesäaikaan. 

Valitsin mallistosta kaksi mekkoa, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä. Kuten kaikki muutkin asut Joelle -mallistossa. Tykkään vaatteista, joita voi asusteilla ja kengillä muutella. Näitä kahta mekkoa olen pitänyt töissä valkoisten tennareiden kanssa. Illaksi toisen mekon kanssa pääsi kimalletta jalkaan ja toisen mekon kruunasi maltillinen kiilakorko.

Aloitetaan tuosta omasta suosikkimekostani eli kauniin punaisesta Ellos Joelle Alliumx -mekosta. Punaiset vaatekappaleet vaatekaapissani ovat laskettavissa yhden käden sormilla. En tiedä miksi. Jotenkin olen ehkä pelännytkin punaista väriä vaatteissa. Ajatellut, että se on jollain tavalla liian rohkea minulle. Ne punaiset vaatteet, joita minulla on, ovat pääosin sellaisia aurinkomatkoilla mukana matkustavia. Jotka sopivat päivettyneeseen ihooni. Sekä siihen letkeään rytmiin ja värimaailmaan, joka ulkomailla vallitsee.

Nyt tuli kumottua nuo ennakkoluulot, sillä olen aivan rakastunut tähän pirteään Alliumx -mekkoon. Mekko on tuollainen kietaisumekko, jossa on vyötäröllä poikkileikkaus. Solmimisnauhat ovat niin pitkät, että ne riittävät hienosti vyötärön ympäri.  Nuo ihanan leveät hihat sekä röyhelö vyötäröltä helmaan asti on se juju. Kangas on ihanan viileää kreppimateriaalia. Mekko on kyllä todella kaunis, vielä kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Sen verran avonainen se on, että töihin tuli laitettua valkoinen narutoppi alle. Iltaan ja kotioloihin menee loistavasti ilman alustoppeja. 

Mekon kanssa valitsin kauniit Ellos Joelle Heather -korvakorut, jotka ovatkin tismalleen samaa värimaailmaa tuon punaisen kanssa. Ihanan isot ja näyttävät. Nuo itse asiassa menevät hienosti myös tuon toisen mekonkin kanssa. Tuon sinisen, jossa on valkoisia pilkkuja. Mukaan vielä korvisten värinen pieni clutch ja hei kesäillan menolookki on valmis.

Punaisen mekon rinnalle valitsin hieman konservatiisemman, mutta yhtälailla kauniin mekon.

Tuo ihana sininen pilkkumekko on Ellos Joelle Pansie -maksimekko. Sen kuuluisi ehkä olla vielä enemmän vartalonmyötäinen, mutta valitsin varmuuden varalta yhden koon isomman, kuin mitä yleensä käytän, ettei mekko ole liian nafti. Mekossa on poikkileikkaus vyötäröllä ja leveä smokkirypytys takana. Edessä on kaunis V-pääntie ja napillinen tamppi. Jujua tuo silmukkalenkkinapitus.

Vyötäröltä löytyy poimutus ja solmittavat nauhat. Helma on hieman pyöristetty ja sitä koristaa korkea etuhalkio. Kuten punainen Alliumx -mekko niin tämäkin mekko on kauniisti laskeutuvaa kreppimateriaalia. Ihanan viileä kuumina kesäpäivinä.

Kuten olen kertonutkin, niin näin vanhemmiten sitä on alkanut arvostamaan vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä päällä. Eivät purista, eivätkä ahdista. Eivätkä ole liian lyhyellä helmalla varustettuja. Nämä mekot kuuluvat juurikin tähän kategoriaan. Kevyet ja ihanat kesämekot, joista on moneksi. Ajattomat myös. Ellos Joelle -malliston vaatteet ovat muuten täydellisiä myös kesän ulkomaanlomia ajatellen; niiden avulla vaihdat silmänräpäyksessä rantabeibestä bilelookkiin 🙂 Ja hei, tuolla Elloksen sivuilla juuri kävin katsomassa ja huomasin, että Joelle -malliston tuotteet ovat hyvässä alennuksessa! Toimituskin toimii Ellokselta joka kerta yhtä luotettavasti ja nopeasti. Ja mikäli mahdollista, niin musta tuntuu, että valikoima tulee kerta kerralta enemmän itseni näköiseksi. Ei vain vaatteissa vaan myös sisustustavaroissa.

Onko siellä muita mekkotyttöjä tai mekkonaisia? Vaikka nainen olenkin, niin mekkotyttö sanana ehkä kuvaa jotenkin sitä mekkorakkauttani paremmin – sitä että rakkaus mekkoihin on kulkenut jo sieltä tyttöajoista asti mukana 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »