tiistai 05. joulukuun 2017

Bloggaajan vuosikello

3

HEI HUOMENTA IHANAT!

Aamuvarhainen kuppi kahvia ja kynttilässä lepattava liekki ovat muistoja vain. Täällä on täysi rumba päällä ennen kouluun lähtemistä 🙂 Taas on  se aika vuodesta, kun yrityksissä paahdetaan / on paahdettu täysillä ensi vuoden strategiaa. Viilattu myynti- ja kulubudjetteja ja lohkottu vuotta kvartaaleihin. Väännelty vuosikelloja, jotta kokonaisuus hahmottuisi paremmin.

Ajattelin, että vaikken muuten blogia hirmuisen suunnitelmallisesti viikkotasolla teekään (big mistake, ainakin ammattilaisten mielestä :D), niin on tietty runko, joka noudattaa samaa kaavaa vuodesta toiseen. Näiden vuosien aikana sitä on piirtynyt selkärankaan tietty kaava muun muassa siitä, miten kaupalliset yhteistyöt painottuvat niin suunnittelun kuin toteutuksenkin osalta. Sitä tuntee jo oman postausaihekavalkadinsakin vuodenaikojen suhteen. Kuvissakin mennään kokolailla saman käsikirjoituksen mukaan.

TAMMIKUU
Postausten aiheet: uusi vuosi, uusi elämä. Vuosi toisensa jälkeen 🙂 Tipaton tammikuu ja herkkulakko.
Kuvat: vihdosta viimein alkaa pikkuhiljaa valo näyttäytymään kuvissa. Jos oikein hyvä säkä käy, niin sitä saa just täydellisen kuvan kuurankukista.
Kaupalliset yhteistyöt: aika hiljaista on, tämä bloggaaja vetää happea kaupallisten yhteistöiden suhteen, joita tuli tehtyä runsaasti loppuvuonna

HELMIKUU
Postausten aiheet: minne katosi uusi elämä? Vai katosiko se? Runebergin tortut ja lähestyvä hiihtoloma.
Kuvat: pakkaspäivien aurinkoteema jatkuu, loppukuusta usein myös palmun huojuntaa ja aurinkoa kuvissa havaittavissa.
Kaupalliset yhteistyöt: suunnitteluvaihe piristyy. Sitä poimii alustavaan harkintaan ne kaikki kivoimmat ja ne, joista tietää lukijoiden tykkäävän ja hyötyvän jotain.

MAALISKUU
Postausten aiheet: tulppaanit, tulppaanit ja tulppaanit. Orastava mökki-ikävä näkyy blogissa. Pitkä talvi on tehnyt tehtävänsä.
Kuvat:  Tulppaanit, tulppaanit ja tulppaanit 🙂
Kaupalliset yhteistyöt:  yhteistyökalenteri on nyt buukattu huhti- ja toukokuulle. Mikäli mielii ottaa enemmän yhteistöitä vastaan, niin ne sovitetaan maaliskuun loppuun.

HUHTIKUU
Postausten aiheet:  neiti kevät on saapunut kaupunkiin. Ei hitsi, ei saapunutkaan vielä. Mökkikausi korkataan…eikun ei korkatakkaan. Narsissit, pääsiäismunat ja helmililjat.
Kuvat: Tippuvat rännit, narsissit, pääsiäismunat ja helmililjat
Kaupalliset yhteistyöt: maksimissaan kahdeksan kappaletta.Se on jo itselläni se tahti, milloin on maksimikapasiteetti täynnä. Haluan tehdä kaupalliset yhteistyöt kunnialla, mutta en sen kustannuksella, että muut blogitekstit ja se tekemisen ilo kärsii.

TOUKOKUU
Postausten aiheet: vappu, mökkikauden alku, äitienpäivä, grillikauden korkkaus, takapiha kuntoon, antihortonomin kesäkukkavalinnat
Kuvat: kuohuviini & serpentiini, valoisat illat, hiirenkorvat koivuissa, mökkiä edestä ja takaa – oikealta ja vasemmalta
Kaupalliset yhteistyöt: ks. huhtikuu. Huhti-toukokuu ja marras-joulukuu on sesonkia ja se näkyy.

KESÄKUU
Postausten aiheet:  mihin meni taas yksi kouluvuosi? Suomen suvi ja kauneimmat luonnonkukat, juhannus, mansikkakakku x 5 :D, raparperi sitä ja raparperi tätä
Kuvat: lapsista ja todistuksista, yöttömästä yöstä, auringonlaskuista, lupiineista ja mansikkakakuista
Kaupalliset yhteistyöt: muutama hassu, nyt vedetään pari kuukautta happea

HEINÄKUU
Postausten aiheet:  hellekesä (…or not, siitäkin riittää juttua), mökkimökkimökki, syksyn kaipuuta ilmassa
Kuvat: päivettyneistä ja iloisista ihmisistä, saunasiideristä, mökkilookista, 
Kaupalliset yhteistyöt: nada, nothing, nolla

ELOKUU
Postausten aiheet:  syysvaatetus, elokuun lempeät illat, tervetuloa arki, omenat
Kuvat: ihmiset mekoissa ja pitkähihaisissaan, uusista Kånkeneista ja penaalin sisällöstä, omenia siellä ja omenia täällä
Kaupalliset yhteistyöt: suunnitelmat käyvät kuumina loppukuusta ja kalenteriin alkaa ruksautumaan yhteistyöpostauspäiviä sinne tänne

SYYSKUU
Postausten aiheet:  syysvaatetus (edelleen), talven odotus, joko saa joulututtaa?, Tallinnan reissua ja perjantaimyysseilyä, wake me up, when September ends (vaikka rakastaakin syyskuuta, niin on pakko olla tätä mieltä ;))
Kuvat: sadetihkuisia, mutta kauniin värisiä, punaviinilasillisista
Kaupalliset yhteistyöt: muutamia, sillä sesonki on vasta tulossa.

LOKAKUU
Postausten aiheet:  ensi kuun jälkeen on joulukuu, suloisen sunnuntain lihapata, heippa mökki
Kuvat: kellertäväsävytteisiä ja jos hyvä mäihä käy, niin kuulaita
Kaupalliset yhteistyöt: naah, ehkä pari…vedetään vielä happea tulevaa varten

MARRASKUU
Postausten aiheet: tsemppaa tsemppaa – marraskuu on ihana, joulu tulee; oletko valmis
Kuvat: pimeitä
Kaupalliset yhteistyöt: pimeästi. Sesonki on täällä. Siinä samalla kun panostan kaupallisiin yhteistöihin en suostu antamaan piirunkaan verran periksi muista postauksista. Jaksaa jaksaa.

JOULUKUU
Postausten aiheet:  joulu sitä ja joulu tätä, fiilistelyä, glögiä ja pipareita. ”Ehkä” myös muutama kynttilä 😀
Kuvat: jouluisia, havunneulaisia, tuoksuvia
Kaupalliset yhteistyöt: kyllä, kyllä ja kyllä ennen kuin tulee täysstoppi joulun alla. 

Näin hieman karroidusti 🙂 Ja sitten taas jatketaan tammikuusta vuosikelloa vanhaan tuttuun malliin. Täytyy sanoa, että vaikka aika ex tempore -ihminen olenkin, niin rakastan turvallisuuden tunnetta ja rutiineja. Tässä bloggaamisessa tykkään just siitä, että voin yhdistää tuon rutiininkaipuisen minäni heittäytyjäminään. Rutiineista ei ole tänä aamuna tietoakaan, sillä sain vasta eilen illalla aihion tähän postaukseen sohvannurkassa istuessani. Illalla palaan vielä blogin pariin, sillä mulla on jakaa teille suussa sulava resepti esimerkiksi huomisiin Itsenäisyyspäivän juhlintoihin. Tai sitten tulevan perjantain sulostuttajaksi. Uudenvuodenaaton isolle porukalle tuo taipuu hienosti myös.

Nyt koulukyyditykset ja sitten yksi palaveri. Tänään on kotitoimistopäivä ja iltapäivästä kampaaja. Tyvi raidotetaan ja pituudesta sentti. Tutun ja turvallisen mukaan mennään tämäkin kerta 😉

IHANAA TIISTAITA,

 


torstai 30. marraskuun 2017

Keittiössä tuoksuu joulu & muita joulunalusmuistoja

29

MOIKKAMOI IHANAT! ♥

En ole yleensä se näpertelijätyyppi tai se, joka sommittelee asetelmia sivutasoille ja pöydille. Aikalailla samat kynttilänjalat ja sisustusesineet koristavat kotiamme ympäri vuoden. Paitsi näin joulun lähestyessä. Silloin huomaan tekeväni silmälle kauniita sommitelmia. Yleensä tuon sommitelmiin myös ripauksen vihreää, mutta eilen kun tuo pipertelyvaihe iski en enää jaksanut lähteä metsään. Ehkä tänään päivännäöllä pitää käydä tuossa työpaikan takana havumetsällä 🙂

Elviksen ja Carolan joululaulut soivat taustalla ja laitoin riisipuuron hautumaan. Palasin hetkeksi miettimään, että millaisia nämä joulunalusajat olivat täällä lapsuudenkodissani aikoinaan. Silloin kun itselläni se tärkein jouluun valmisteleva tehtävä oli kirjoittaa kilometrin pituinen joululahjatoivelista ja nuuskia kaikki nurkat pakettien löytymisen toivossa.

Meillä äiti ja isä molemmat tekivät pitkiä päiviä töissä, myös joulunalusaikana. Yleensä meillä jouluvalmistelut aloitettiin tästä syystä vasta 23.12. äidin tullessa iltapäivällä kotiin töistä. Silloin vietiin matot hangille tuulettumaan ja pian koko koti tuoksui Ajaxille. Tuotiin kuusi sisään sulamaan illan koristelua varten ja en tiedä miten tuo äiti sai kaiken tehtyä, mutta yllättäen jouluaattoaamuna, kun hipsin hiljaa alakertaan olisi kuin joulun ihmemaahan olisi saapunut. Kauniit joulukukka-asetelmat tuoksuivat siellä täällä ohi kävellessäni ja kuusen valot välkehtivät. Eteisen lipaston päälle oli kaadettu uusi pussillinen pähkinöitä ja pähkinänsärkijän metalliosat oli kiillotettu. Kuusen alle oli paketoitu jossain ihmeen välissä kauniita paketteja.ID

Vaikka koti koristeltiin jouluun vasta h-hetkellä, niin silti muistan, että lähestyvästä joulusta oli viitteitä jo aiemminkin. Tuoksujen muodossa. Ensimmäisenä adventtina paistettiin ekat piparkakut Paula Mamsellin ohjeella. Ja siitä tasaisin väliajoin meillä tuoksui joulu. Vaikka meillä riisipuuroa tätä nykyä syödäänkin ympäri vuoden, niin minulle se tuoksu, joka puuron keittämisestä tulee liittyy vahvasti jouluun. Lapsuudenkodissa kun riisipuuroa oli tarjolla vain jouluaattoaamuna. Eilen illalla koiran kanssa lenkiltä tullessani ja oven avattuani tulvahti eteeni joulun tuoksu. Se kertoi siitä, että riisipuuro oli hautunut tarpeeksi kauan.Ripsottelimme päälle kanelia ja itse lorautin sekaan kaupan valmista luumukiisseliä. Jouluaattoaamun puurolle valmistan  sekametelisopan (kutsuuko kukaan muu sekahedelmäsoppaa sekametelisopaksi kuin mä…? :D) itse. 
Ai että, ei haittaa vaikka ulkona vähän mustaa ja synkkää onkin; kyllä se joulumieli tulee, kun antaa sille mahdollisuuden tulla ♥

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 26. marraskuun 2017

Pumpulinpehmeitä unelmia (sis. arvonnan)

85

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Tänään sukelletaan pehmeään pumpuliin ja lähdetään lempiaiheeseeni, tekemiseen joka on lähellä sydäntäni. Nimittäin unelmointiin. Ilman unelmointia elämä olisi kuin pulla ilman rusinoita. Tee ilman hunajatilkkaa tai parisuhde ilman rakkautta. Niin tärkeää itselleni unelmat ja niiden tavoittelu on. Osana Lambin kaupallista yhteistyötä pääsen kertomaan teille unelmoinnista. Pehmeämmän elämän merkityksestä. Toteutuneista unelmista ja niistä jutuista, joista vielä unelmoin.

Tunnistan, että sanonta ”pää pilvissä, jalat maassa” kuvaa itseäni täydellisesti. Unelmoinnissa ei ole mitään väärää. Kunhan sen ottaa mukavana lisänä elämän kulkuun. Tietäen sen, että kaikki unelmat eivät ole edes tarkoitettu toteutuvan. Tiedättekin jo sen, että pyrin viettämään joka aamu sen oman hetkeni sohvannurkassa kahvikupin kanssa. Näinä päivinä kun elämä on varsin kiireistä ja ruuhkavuodet välillä pistävät unelmien toteuttamisen jäihin on kuitenkin mahdottoman tärkeää ottaa sitä aikaa itselleen. Uskaltaa unelmoida. Rauhoittua ja olla ajattelematta arkisia juttuja.

Antaa unelmille siivet, kuten sanotaan. Mitä minä sitten tuolla sohvannurkassa kahvikuppini kanssa unelmoin? Isossa mittakaavassa siitä, että minä ja perheeni saisimme elää terveenä. Että meillä olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiamme. Siitä, että lapsista kasvaisi kunnon kansalaisia. Että he saisivat mieluisat ammatit ja olisivat onnellisia. Unelmoin myös eläkepäivistä miehen kanssa. Ryppyisenä istuisimme vierekkäisissä keinutuoleissa siellä missä on lämmin. Auringonlaskua katsellen ja hiljaisuudesta nauttien. Onnellisena ja päivän golfkierroksesta vanhat luut kolottaen. 

Unelmoin usein myös siitä, että tämä jatkuva kiire loppuisi. Tiedostaen kuitenkin sen, että nautin tästä kiireestä suunnattomasti. Tiedän, että vaikka tulisi mahdollisuus jäädä lepäämään laakereilleen toteuttamaan niitä unelmia, niin en olisi onnellinen. Kaipaan elämääni sisältöä, joten unelmoin myös siitä, että saan pitää nämä kaksi minulle rakasta työtä mukana aina eläkeikään asti. Mummobloggarit on kolmenkymmenen vuoden päästä kuulkaas ihan uusi genre 😉 Unelmoin uusien paikkojen näkemisestä ja siitä, että joskus pääsisin Australiaan. Tehdä road tripin Melbournesta rannikkoa pitkin aina Sydneyyn asti.

Unelmoin, että joskus olen lentänyt niin paljon, että pääsen pitkän matkan business-luokassa. Sen ainoan kerran kun sinne upgraden sain nukahdin heti nousun jälkeen ja heräsin Bangkokiin laskeuduttessa. Haluaisin kokea tuon matkan uudelleen. Hereillä ja mukavasta tuolista nauttien. Unelmoin pääseväni vielä kerran näkemään tuon iki-idolini Garth Brooksin livenä. Kunnon country-jytinäkeikalla. Stetsoni päässä, Wranglerit ja buutsit jalassa.

Unelmointi on ihanaa. Kiitollinen olen, että olen päässyt toteuttamaan niin monia unelmiani. Että niin moni unelmani on toteutunut kuin sattuman kaupalla. Lukioiässä aloin unelmoimaan kauppatieteiden maisterin tutkinnosta, mutta valitettavasti teini-iän epävarmuudessani en luottanut kykyihini. Uskonut itseeni. Sinä päivänä, kun palautin graduni ja tiesin sen tulevan hyväksyttynä takaisin, saavutin siihen astisen elämäni isoimman virstanpylvään; en saanut vain erästä isoa unelmaani toteutettua vaan sen lisäksi sain aimo annoksen itsevarmuutta. Sitä, mistä en silloin teini-iässä osannut edes unelmoida.

Perheestä ja rakkaudesta olen ollut kova tyttö haaveilemaan aina. Niiden suhteenkin sain lottovoiton. Uskon, että kun vain uskaltaa unelmoida ja tehdä töitä unelmien eteen, niin jossain vaiheessa unelmointi ainakin joidenkin unelmien osalta palkitaan. Ja kuten sanoin, niin osa unelmista on sellaisia, joita unelmoin ihan vain unelmoinnin takia. Tietäen, että en niitä koskaan tule saavuttamaan. Unelmointi pelastaa harmaankin päivän. Tekee elämästä hurjan paljon mielekkäämpää.

Unelmoinnin avuksi Lambin sivuilta löytyy Unelmalista, käykäähän tutustumassa. Unelmat siivittävät pehmeämpään elämään. Kuten tekee myös Lambin uusi pehmeääkin pehmeämpi WC-paperi. Siinä on käytetty Soft Pillow -teknologiaa; pilven mallisia tyynyjä, joiden sisällä olevat pienet ilmataskut tuovat ilmavaa, uudenlaista pehmeyttä. Meille herkkähipiäisille tiedoksi, että tuote on Suomen astma -ja allergialiiton suosittelema ja valmistettu Suomessa.

Mistä sinä unelmoit?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, olet mukana Lambi -tuotepakettien arvonnassa. Sain arvottavakseni kolme pehmeää tuotepakettia! Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä sunnuntaina eli 3.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Itse ajattelin nyt sujahtaa vielä takaisin tuonne sohvannurkkaan, ottaa santsikupin kahvia ja antaa unelmien lentää. Muistakaahan tekin unelmoida ♥

SUNNUNTAITERKKUSIN,


keskiviikko 22. marraskuun 2017

Tuhlari vai pihtari; muutama ajatus kuluttamisesta

20

MOIKKAMOI MURUSET!

Ja hei moikkamoi talvi lumisateineen, superkivaa kun saavuit! 🙂 Puhutaanko taas vähän kuluttamisesta? Ihan ensiksi täytyy mainita, että kyllä, myös minä välillä shoppailen. Kulutan rahaa tuosta vaan menemään heräteostospäissäni. Mutta saanko siitä nautintoa? Harvemmin. Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta se, että Black Friday on jokseenkin tänä vuonna riistäytynyt käsistä. Se ei koske vain tuota perjantaita vaan näemmä useassa paikassa tämä koko viikko on yhtä Black Friday -viikkoa. Eikä siinä mitään pahaa ole. Kaupankäyntiä tarvitaan talouden pyörittämiseen, mutta silti se pari vuotta vallalla ollut harkitseva shoppailija minussa on nostanut jälleen päätään.

Se joka muistelee, että siinä missä jossain vaiheessa elämää ostoskelu tuotti suurta nautintoa saa nykyään tyydytystä siitä, että rahapussin nyörit pysyvät kiinni. Ollakin, että tänä syksynä ne nyörit ovat siitä vähän rakoilleet. Muutama astia on tullut ostettua, ei ehkä akuuttiin tarpeeseen vaan heräteostoksena. Ja juu, eivät vaikuttaneet onnellisuustasoihini mitenkään 🙂 Muutama juttu on tullut ostettua onneksi myös tarpeeseen. Kuten eiliseltä Ikean reissulta sohvien vaihtopäälliset. Nimimerkillä, muistakaahan pestä aina koiran jalat ulkoilun jälkeen. Tämän kulutushysterian sivusta seuraamisen myötä minussa on nostanut päätään myös se, joka haluaa pitää huolta tavaroista ja vaatteista. Jotta niiden elinikä pitenisi. Joku osa minusta kapinoi vahvasti tätä kertakäyttökulutuskulttuuria vastaan. Senpä takia, musta on tullut harkitsevampi kuluttaja. Saatan punnita pientäkin ostosta pitkään. Kysyä monta kertaa, että tarvitsenko mä sitä. Ostaa vain tuotteita, joista on iloa pitkäksi aikaa. Ja mikäli mahdollista, niin käydä nettikirppareilla katsomassa valikoima ensin.

Satunnaisia syksyn ostoksia lukuunottamatta olen pihistynyt verrattuna siihen, mitä olin vielä joitakin vuosia sitten. Verrattuna esimerkiksi siihen Mariaan, joka opiskelija-aikoina lähti Hullareilta keltaisten kassien ansiosta kädet liki maata hipoen, ei juuri enää katalogeja selaa. Tänä syksynä eksyin Hullareille vahingossa Forex-reissun yhteydessä, sillä en muistanut koko Hullujen päivien olemassaoloa. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi kuin ihmetellä, että mitä se opintotuella ja satunnaisten töiden tuloilla elävä Maria siellä Hullareilla teki. Kulutti ehkä sitä opintolainaansa, jonka nosti. Kulutushuumassaan. Silloin kun sen takaisinmaksuaika oli käsillä muistan muutamaan kertaan ehkä päästäneeni muutaman ärräpään.

Tällä hetkellä olen pihtari mitä tulee vaatteiden, sisustusesineiden ja huonekalujen ostamiseen. Välillä haaveilen uusista sohvista, mutta toisaalta kun en näe noissa nykyisissäkään mitään vikaa. Kröhöm, paitsi ne likaiset päälliset. Miksi ostaisin sohvat vain ostamisen vuoksi? On tiettyjä juttuja, joissa voisin säästää. Jos niin haluaisin. Mutta ne ovat sellaisia juttuja, joista en tingi kuin pakon edessä. Jotka parantavat eivät vain omaa elämänlaatuani, vaan myös koko perheen elämänlaatua. Suurin rahanreikä meidän perheellä on matkustelu. Se aika, minkä vietämme lasten kanssa maailmalla on jotain niin kallisarvoista. Sellaista, jota ei pysty rahassa mittaamaan. Kauaskantoinen sijoitus, josta emme suostu luopumaan.

Toinen tuhlaritytön tuhlauksen kohde on ruoka ja ulkona syöminen. Tiedän, että jo ulkona syömisen rajoittamisella säästäisi pitkän pennin. Koen, että koska emme käy juuri koskaan viihteellä (ehkä kerran vuodessa), niin siitä säästämillämme rahoilla voimme hyvällä omalla tunnolla siirtyä pari kertaa kuussa ulkoruokintaan. Lisäksi en suostu tinkimään kasvisten ja hedelmien sekä laadukkaan ruoan määrästä. Ruoka kun on ihmisen polttoainetta ja vaikuttaa välittömästi joka osa-alueeseemme.

Tiedän, että alan kuulostaa ihan meidän superpiheiltä äidiltä ja iskältä. Ehkä tää menee sen ”tervetuloa keski-ikään” -vaiheen piikkiin 😉 Varmaan nuo meidän naperoisetkin pyörittelevät silmiänsä aiheesta puhuessani aivan kuten itse aikoinani. Mulla on monia ystäviä, joilla on ostoslistalla sitä ja tätä vähän arvokkaampaa laukkua tai muuta. Joskus olen miettinyt, että olisi ihana säästää jotain kohdetta varten. Jotain konkreettista, materialistista kohdetta varten. Mutta niin kauan kuin matkustaminen on se ykkösjuttu, niin mieluummin laitan pienet säästöni siihen. Ugh, olen puhunut. Onko siellä ruudun toisella puolella lukijoita, joilla on käynyt samanlailla kuin mulla; jotka ovat muuttuneet tuhlareista pihtareiksi?

TALVISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

 


torstai 16. marraskuun 2017

Tunnelmallinen ilta Marian bistrossa

0

HEI HELLUREI!

Muutosta lähtien olemme puhuneet tupareiden järjestämisestä. Lyömättä lukkoon kuitenkaan virallista tupaantuliaispäivää. Sen sijaan olemme kutsuneet ystäviä kylään ripotellen syksyn mittaan. Pitäneet minitupareita tämän tästä. Vaikka muutimme jo heinäkuun lopulla, niin vasta viime perjantaina saimme veljen perheen kanssa aikataulut yhteen niin, että veli vaimoineen tuli meille kylään. Tosin pitkän kaavan mukaan tupaantuliaisia ja sen myötä kellarissa sijaitsevan Marian bistron avajaisia emme päässeet viettämään, sillä miesväellä oli sovittua menoa. Jos ihmettelette siis kuvissa vilahtavia valkoisia kauluspaitoja ja pukuja niin ei, meillä ei ollut tumma puku pukukoodina 😉 Illan juomapuolesta vastasi kaupallisen yhteisytyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti.

Tummista puvuista huolimatta tunnelma oli varsin kodikas. Alkutalven hämyinen ilta, kynttilöiden lepattavat liekit. Vähän juustoja ja lasi laadukasta ja pehmeää punaviiniä. Perjantaimyyssit kohdillaan. Kuulumisten vaihtoa ja uuden kodin kellarikerroksen ihmettelyä. Veli viihtyi baaritiskin toisella puolella. Siellä baarin puolella, jossa vielä vuosi sitten hänen tekemänsä graffitit koristivat seiniä ja kattoa. Onhan tuo kotimme ja varsinkin kellarikerros kokenut aikamoisen muutoksen pienen ajan sisään. Jossain sisimmässäni tiedän, että oli oikea ratkaisu saada lapsuudenkotiimme jälleen elämää.

Kuten tiedätte, niin meillä on perjantai-iltaisin tapana laittaa jotain helppoa, mutta hyvää naposteluruokaa ja nauttia työviikon jälkeen lasilliset punaviiniä. Rentoutua sohvalla ja katsella leffaa. Siinä sivussa ehkä summata mennyt työviikko ja kääntää ajatukset tulevaan viikonloppuun. Mutta viikonlopun voi aloittaa myös näin toisella tavalla. Hyvässä seurassa ja ilman sitä sohvannurkkaan jämähtämistä. Ca’Bianca Barbera d’Asti sopi illanviettoomme oikein mainiosti. Se oli juustojen vallaton kaveri, mutta voisin kuvitella, että tämä mausteinen ja hieman jopa kirsikkainenkin viini kävisi hyvin myös liharuokien kanssa sekä voimakkaampienkin pata- ja pastaruokien kanssa.

Italialainen Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan sisustukseen sopivassa puulaatikossa 500 ensimmäiselle tilaajalle. Tyylikäs puulaatikko viineineen on myös oiva joululahja! Meillä tuo puulaatikko pääsi Marian bistron baaritiskille kätkien sisäänsä tuikkukynttilöitä. Näin ensi alkuunsa. Haaveilen siitä  myös ylhäällä keittiön tasolla servettisäilönä. Lautasliinat kun seilaavat tällä hetkellä keittiössä laatikosta toiseen.

Alkutalven illoissa on se oma taikansa. Jollain jännällä tavalla tunnelma on myös odottava. Nämä alkutalven ihanat illat kun ovat alkusoittoa aluillaan olevaan juhlakauteen. Pikkujoulukauteen, nimittäin. Veikkaanpa, että tuolla meidän kellarissa tullaan istumaan vielä useasti hyvällä porukalla.Elämästä nauttien ♥ Oli kyse sitten pikkujouluista tai ihan vain tavallisesta perjantai-illasta.

TUNNELMAA TORSTAIHINNE TOIVOTELLEN,

HUOM! Suomen alkoholilainsäädännön takia alkoholia koskevia kommentteja ei julkaista! Muut kommentit ovat erittäin tervetulleita 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »