HEIPSULIHEI VAAN
ihanat ja terkkuja jälleen täältä Dubaista! Tänään vaihdettiin hotellia, JBR:ltä palmusaarelle. Ikinä kuuna päivänä en olisi voinut kuvitella, että asumme tässä legendaarisessa Dubain maamerkissä, nimittäin Atlantis the Palm -hotellissa. Niin vain kävi, että varatessamme tämän reissun hotelleja päätin katsoa ihan piruuttani hinnan viidelle yölle. En ollut uskoa silmiäni, se oli vain himpun verran enemmän kuin tuon Hiltonin hinta, jossa olimme ekat viisi yötä. Varasin huoneen samantien ja sain vahvistuksen.
Aika paljon (lue: liki aina viimeisten vuosien aikana) olemme Booking.comia käyttäneet, joten voi olla, että sillä oli osuutta hinnan ”alhaisuuteen”. Tänään sisään tsekatessamme vastaanottovirkailija meinasi veloittaa meiltä vielä puolet lisää. Ei ollut uskoa, että saimme viisi yötä niin edullisesti. Onneksi olin printannut tuolta Booking.comista varausvahvistuksen, josta näkyi, että heidän mukaansa myös tuo meidän 12 -vuotias meni lapsesta. Saimme siis älyttömän hyvän diilin, sisältäen vielä upgraden Imperial club -huoneeseen, joka tarkoittaa tiettyjä etuja; loungessa on snackseja ja juotavaa tarjolla aamusta iltaan. Siellä kuittasimme lounaankin sandwichien avulla.
Ennen päivällistä oli vielä sellainen pre dinner -tarjoilu, johon sisältyy juomia ja sushia / kanapeita / ruokaisia salaattia. Illalla vielä oli jotain huikopalaa. Eli välttämättä ei tarvitsisi käydä muualla syömässä lainkaan. Siistä yltäkylläisyydestä, mistä ollaan kommenttiboksin puolella puhuttu – täällä sitä näkee. Mutta iloksemme näkee myös ihan meitä tavallisia mattimeikäläisiäkin. Emme erotu niin porukasta 🙂
Mutta aiheeseen palatakseni. Tykkään, että eri kulttuureihin tutustuminen on jo lastenkin kannalta erittäin kannattavaa. On tärkeää, että hekin näkevät, että sitä tulee toimia maassa maan tavalla. Muutamia esimerkkejä mainitakseni niin täällä Dubaissa emme miehen kanssa kävele käsikädekkäin julkisilla paikoilla. Saatikka pussaile tai halaile. Koska niin ei kuulu täällä tehdä. Sen verran pitää kunnioittaa paikallista uskontoa, että hellyydenosoituksia ei jaella julkisesti. Me saadaan sitten hömpsötellä hotellihuoneessa, mikäli lapset sen vaan sallivat…”äiti ja iskä, lopettakaa – tää on noloa meille kaikille ;D”.
Yksi asia, mistä olen ollut kovin iloinen on se, että iltaruokapaikoissa ei edes myydä alkoholia. Helposti lomalla sitä tulisi juotua ruoan kanssa viinilasi tai pari. Nyt se on pari lasia vettä tai sitten, pari vuotta boikotoimani, light limu. Yleensä Diet Pepsi. Tiedän, että se on superkamalaa myrkkyä, mutta olen kehittänyt siihen nyt jo addiktion. Hotellien baareissa ja ravintoloissa myydään alkoholia, mutta hinnat ovat sen verran suolaiset, että ihan mieluusti ottaa sen limun tai vettä. Tosin täällä hotellissa on open bar klo 5-7 ja tänä iltana tuli juotua ensimmäisen kerran kuplivaakin koko reissulla.
Kolmantena maassa maan tavalla -asiana on pukeutuminen. Siinä, missä Aasian rantalomakohteissa on tottunut pukeutumaan hellemekkoihin, pakkasin tänne mukaan peittävämpää vaatetusta. On kuulemma soveliasta, että ainakin joko polvet tai olkapäät ovat peitettynä. Itse olen pitänyt päivisin uima-altailla pitkää kaftaania. Muutenkin esimerkiksi lounaalle mennessä ei ole soveliasta pukeutua rantahepeneisiin. Toisaalta tykkään siitä, että ravintolassa kunnioitetaan muitakin asiakkaita pukeutumalla hyvin, toisin sanoen tarpeeksi peittävästi.
Kuten eilen IG:n puolella totesin, niin tämä kaupunki on niin kreisi. Ex tempore päätimmekin mennä uudelleen Dubai Mall:ille, mutta emme ostoksille vaan valoshowta katsomaan. Se jo itsessään oli upea. Mies bongasi jostain, että Burj Khalifa valaistaan klo 20. Kävimme kahvilla ja suuntasimme jälleen vesilähteiden luokse. Tuo Burj Khalifan valoshow oli sellainen, että jää muistoihin yhtenä hienoimpana tapahtumana reissuilla.
Kaiken tämän luksuksen ja kimalluksen keskellä huomaan, että kuten aina lomilla tähän aikaan lomasta huomaan kaipaavani omaan sohvannurkkaan. Villasukat jalassa ja koissuli kainalossa (kuinka ikävä voikaan toista olla!). Matkustelu on ihanaa ja antoisaa. Eikä vähiten sen takia, että joka ikinen kerta on ihana palata kotiin ♥
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. postauksen kuvat Marinasta sekä Dubai Fountainilta! Niitä olisi ollut paljon enemmän, mutta kone ei suostunut lataamaan kuvia. Pöh, wifi taitaa olla ruuhkaisena näin ilta-aikaan!
Ai että, mikä paikka! Tiedostan, että se on basaareineen kaikkineen rakennettu pelkästään turisteille, mutta silti annoin haaveiden lentää. Mietin paikallisia nähdessäni, että millaistakohan heidän kotonaan on. Olisi ihana päästä vierailemaan jonkun paikallisen kodissa. Tämä haave ei pidä paikkaansa vain täällä Dubaissa, vaan aika monella reissulla olen huomannut haaveilevani tästä.
Paikallisia taksikuskeja tykkään myös haastatella. Taksikuski kertoi meille Dubaissa asuvan reilun kolme miljoonaa ihmistä, mutta autoja on kuulemma nelinkertaisesti tuo määrä. Sanoin tänään miehelle altailla, että toisaalta kaipaan niitä ryhmämatkojen tuomia etuja tai lähinnä sitä, että lentokenttäkuljetuksen aikana opas kertoo maan historiasta ja kulttuurista 😀 Mutta sen olisin voinut itsekin selvittää ennen tänne tulemista. Niin monta avointa kysymystä on mielessäni. Niin paljon tiedonjanoa. Tänä iltana ajattelin romaanin sijaan nettailla ja selvittää mm. sen, että miksi osa miehistä kulkee valkoisissa kaapuissa ja miksi niitä päähineitä sanotaan. Paljonko maksaa Maserati ja minkälainen tämä arabikulttuuri pohjimmiltaan on. Mistä saa tuota taivaallista leipää, jota eilisessä fattoush -salaatissani oli. 
HELLUREI IHANAT!
