keskiviikko 07. toukokuun 2014

Heippa hei kiire!

20

Moikkamoi!

Mä olen viime aikoina vähän miettinyt tätä kiirettä. Kun on oikeasti olevinaan niin kiire, että ystävyyssuhteetkin jäävät liki pelkästään some:ssa käydyn kuulumisten vaihdon tasolle. Mutta onko oikeasti kiire vai onko kiire itse aiheutettua ”mukakiirettä”? Priorisoinnin puutetta? Vai onko oikeasti sanonta siitä, että iän myötä asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa niin totta? Meillä ne arjen peruspalikat on pysynyt suhtkoht’ samoina viimeiset vuodet eli ei ole tullut lapsille tai aikuisille uusia harrastuksia viikolle, työkuviot on molemmilla jokseenkin samanlaiset ja omia menojakaan ei ole tullut lisää merkittävässä määrin. Eli jokin tässä yhtälössä mättää. Vai onko sitten vain niin väsynyt työpäivien jälkeen, että ei ole viikolla juurikaan jaksanut eväänsä liikuttaa sosiaalisten suhteiden tiimoilta? Mua oikeasti ihistää se, että aiemmin olisin ehtinyt tekemään illassa vaikka mitä (esim.maalaamaan takkahuoneen), mutta nyt projektit venyy ja vanuu. Maalipurkki ja telapakkaus odottaa työntekijää. Ja kaikista kamalalintahan on se, että kun ei tilalle ole tullut mitään uutta tekemistä. Lapsetkin on jo niin isoja, että ulkoilee kavereidensa kanssa. Mihin ne illat sitten kuluu? No pyykkäykseen ja siivoamiseen. Ruoanlaittoon. Arkisiin juttuihin. Kiireen keskellä. Tunnistaako kukaan muu ruuhkavuosien keskellä elävä tätä mun avautumista? Turhautumista siihen, kun ei ehdi. Muka. Maanantaina alkanut kiireen kampitusprojektini alkoi lupaavasti 🙂
Eilen saatiin vahvistus sille, että kun sitä aikaa tekee kalenterista, niin kyllä sitä ehtii kutsumaan ystäviä kylään. Kiire väistyy, kun laittaa sen väistymään. Ja niin oli ihanaa istua alas ja vaihtaa kuulumisia. Sen facebookin ja whatsupin sijaan. Ei ollut yhtäkkiä kuulkaas kiire minnekään. Aluksi syötiin salaattia (same old, same old…) ja juustokinkkupiirakkaa. Tämän jälkeen herkuteltiin mutakakulla ja kahvilla. Aiemmin olen tehnyt mutakakun juuri ennen tarjoilua, niin että ollaan syöty se jopa vähän lämpimänä. Mutta hei, little did I knew. Edellisenä päivänä tehty mutakakku jääkaapissa jäähdytettynä on vain niin paljon maukkaampaa! Mutakakun olen jo vuosia tehnyt tällä ohjeella. Mitä sitä suotta hyvää vaihtamaan 🙂
Kiire vai mikä lie (no juu, synttärit ja allergiat) ollut syynä sille, että kolmeen viikkon ei ole tullut juoksutettua lenkkareitakaan. Kertaakaan. Mutta tänä iltana olen varannut kalenterista reippaalle juoksulenkille ajan. Reilu puolituntia riittää ja päälle venyttelyt. Huomiselle illalle olen merkinnyt parin tunnin sauvakävelylenkin. Uskon, että osa tästä ”kiireestä” onkin oikeasti väsymystä siitä, että kroppa laittaa hanttiin, kun jää yhtäkkiä lepäilemään laakereille. Se huutaa kunnon runner’s highta korkealta ja kovaa. Sitä tunnetta, kun tulee puolentoista tunnin juoksulenkiltä kotiin ja energiaa on vaikka muille jakaa. On se liikunta vaan niin tärkeää! Liikuntapostausta luvassa huomenna. Biksukuntoon projekti alkoi än yy tee nyt. Seuraavaan reissuun aikaa 293 päivää. Ihan riittävästi saadakseen tuon pöhön pois vatsalihasten päältä. Ja vastaavasti ihan mukavasti aikaa lihottaa hieman säästöpossua eteisen lipaston päällä 😉
Tästä lähtien yritän jälleen muistaa panostaa arki-illan iloihin; liikuntaan ja ystäviin 
sen oman rakkaan perheen ohella! Muistakaa tekin, eiks niin?! 🙂
Joten heippa hei kiire!

Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,


sunnuntai 04. toukokuun 2014

Kummius on kunnia ♥

17

Heipsansaa!

Ihan älyttömän paljon kiitoksia kommenteistanne eiliseen postaukseen; näinhän se on, että kyllä se oma ensimmäinen valinta eli housupuku ruletti. Oli muuten ihan mukavimmasta päästä päällä nuo housut. Siellä oli jonkin verran tuota samaa matskua olevia housuja/haalaria Seppälässä, joten pitänee mennä lisäostoksille, kunhan palkkapäivä koittaa. Yläosa taas oli aika rypistyvää materiaalia. Tuo mekko menee sitten valkoisten farkkuleggareiden ja beigejen ballerinojen kanssa. Mä kun en ihan hirveästi ole sellainen sukkahousuleggari-ihmisiä 🙂 Suonetteko anteeksi, jos tämän kerran kiitän kommenteistanne näin yhteisesti (tylsästi, I know)? Kiitos kaunis ihanat ♥
Nyt on pikkuisella kummipojalla, sydänkäpysellämme nimi. Nimi on vanha perinteinen, ehkä hieman aatelinenkin yhdistettynä toiseen nimeen, joka on kulkenut meidän isältä veljelleni. Ja nyt tälle pikkuhurmurille. Itse kastetilaisuus meni loistavasti, toinen hymyili kummitätsän sylissä. Veikkanpa, että suun virneeseen sai epävireinen Jumalan kämmenellä -tulkintani 😉 Pikkuinen kastettiin meidän äidin häämekosta tehdyssä albassa, jossa on kastettu minut ja veljeni aikoinaan sekä nämä meidän neljä prinsessaa. Rusetti toki vaihdettiin vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen. Kastepappina toimi sama pappi, joka siunasi tammikuussa isämme haudan lepoon. Yksi elämä päättyy ja toinen alkaa. Elämän kiertokulkua konkreettisessa muodossa.
On se vaan niin tajunnanräjäyttävän ihanaa olla kummi niin monelle ihanalle kummilapselle. 
Kummius on todellakin kunnia!
Suloisin sunnuntaiterkuin,
PS. herättiin tänä aamuna mökillä totaalisen talven keskellä.
Teki mieli laittaa Spotifystä joululaulut soimaan, tortut paistumaan ja kyntteliköt ikkunaan 🙂
Sen verran tunnelmallinen oli tuo paratiisimme myös talviasussaan.
Käykäähän vilkaisemassa täällä maisemia. 

lauantai 03. toukokuun 2014

Ristiäiskostyymiä, mummun medaljongia ja lyhyenlaista mekkoa

32

Hipshei ja huhheijaa,

nyt on ravattu kaupoilla ja voipi olla, että huomisen ristiäisten vaatteet on päätetty. Ehkä. En jaksanut lähteä keskustaan vaan suuntasin heti aamusta tuohon Lielahteen avattuun kauppakeskukseen. Ajoi ihan asiansa Henkkamaukkoineen, Lindexeineen ja Seppälöineen. Nyt on vain päätettävä, että laittaako formaalimpaa (housuasu) vai sellaista vähän kesäisempää (mekko), jossa ehkä tuo pituus vähän arvelluttaa. Oli miten oli, niin isän äidiltä perimäni kultakello tulee roikkumaan kaulassa ♥ Molempien asujen kanssa. Pitäisi viedä kello kultasepänliikkeeseen, sillä toinen viisari on hukkunut eikä kello käy. 
Ensimmäisen asun housut ovat Seppälästä aivan mielettömän ihanat päällä. Sellaista joustavaa viskoosia (?). Toppi ja jakku ovat H&M:ltä ja kengät Tapas. Tässä asussa on mukava olla eikä varmasti rypisty, vaikka tuota pikkuista kummipoikaa sylittelenkin juhlien ajan.
Toisen asun H&M:n mekko on aivan ihana ja hyvä päällä. Tuo miehusta frilloineen on yksinkertaisen kaunis. Kuvassa sukkahousut vain ilman open toeta. Sellaiset pitänee vielä mennä hakemaan. Mutta kysymys kuuluu, että alkaako tuo pituus ”ihistämään”. Ristiäiset pidetään kotona. Kirkkoon en näin lyhyellä helmalla lähtisi, mutta ehkä se just ja just menee kotiristiäisiin. Arvokas juhla kyseessä, joten sen takia mietin tuota pituutta. Kesäbileisiin kavereiden kanssahan tämä menisi ilman sukkeleita ihan loistavasti 🙂
No voi vitsit! Mä olin jo päätynyt tuohon housupukuun, mutta nyt aloin taas miettimään, että olisko se sittenkin tuo mekko. Olis vähän keväisemmän värinen…. dingdingdingding kosh (tiedätteks te sen hedelmäpelin äänen, kun häviää ja kosahtaa? Päättämisen suuri vaikeus :D) 
Mitäs mieltä te rakkaat lukijat olette?
Me lähdetään tuota pikaa pikkuisen tanssiesitykseen ja siitä suorilta mökille yöksi. Huomenna aamupalan jälkeen taas takaisin kotiin. Ja sitten painitaan näiden ongelmien (onneksi on kuitenkin kyse vain pukeutumisongelmista) kanssa lisää. Ai niin ja ne hiukset, ne on kuvissa vain sutaistu kiinni. Huomiselle ajattelin ehkä kikkuroita. Sähköiskun saaneena. Tyyliin sellaisia, kuin Instagramissa nähtiin tässä taannoin. Katsotaan, kuinka kauan aikaa jää hiustenlaittoon sitten huomenna.
Mutta kuvia juhlista sitten lisää huomen illalla. Jännittää ihan hirmuisesti, että mikä pikkuisen nimeksi tulee ♥

Leppoisin lauantaiterkuin,

tiistai 29. huhtikuun 2014

Dress up again!

23

Moikkamoi!

Aurinkoinen tiistai muuttui tänään piirun verran (tai oikeasti ihan sairaan paljon :D) aurinkoisemmaksi, kun saimme tietää, että L pääsee sinne kouluun, johon haimmekin. Pitkä taistelu kannatti. Kaikella on tarkoituksensa ♥ 
Meillä ei tämän kevään juhlat rajoitu vain näihin jokavuotisiin synttäreihin vaan tiedossa on myös sen ihanaisen kummipoitsulin ristiäiset sekä avec juhlat Tanskassa. Tietää kuulkaas taas mekkohankintoja. Täällähän mä viimeksi haaveilin juhlamekoista ja tuon postauksen ekan mekon kelpuuttaisin kyllä vieläkin. Se olisi niin ihana! Mekot ylipäätään ovat ihania, vaikka kyllä housupuvustakin juhlavan saa.
Mies on töissä globaalisti toimivassa suuressa perheyrityksessä, joka pitää huolen myös meistä kotijoukoistakin. Joka toinen vuosi kesäkuun alussa pääsemme paikan päälle pariksi päiväksi oppimaan tanskalaisesta kulttuurista, shoppailemaan ja juhlimaan. Sillä aikaa, kun miehet pitävät palavereita. Täytyykin laittaa sähköpostia viime reissulla saamalleni uudelle ystävälle Kiinaan. Tämän vuoden juhlien aihetta ei ole vielä kerrottu eikä liiemmin pukukoodikaan ole selvillä. Liian formaali tuo pukukoodi ei ole vielä koskaan ollut, joten uskoisin, että pikkumusta pelastaa tälläkin kertaa. Mainonnan uhrina mä klikkailen näitä blogienkin mainoksia ja tuossa yläpalkissa oleva Espritin mainos ei tehnyt poikkeusta. Uskoisin, että joku näistä ihanuuksista valikoituu mukaani Tanskan reissun iltajuhlallisuuksiin:
Ristiäisiin ajattelin kerrankin jotain muuta kuin mustaa. Reissun jälkeinen rusketus ehkä sallisi jopa valkoisen käytön…ehkä. Täytyy testata. Tähän hätään en ehdi näitä tilailemaan, mutta täytyy käydä katsomassa Espritin liikkeessä onko näitä siellä saatavilla. Arvatkaas, mikä alla olevista on mun suokkari? No tuo vasemman alakulman valkoinen pitsimekko. Se on vain niin yksinkertaisesti herkkä ja tyylikäs. Tilaisuuteen sopiva. Siihen nudet kengät ja laukku. Avot.
Olin muuten ihan yllättynyt, että Espritiltä löytyy näinkin kauniita mekkoja, sillä mä olen aina pitänyt merkkiä enemmän ns. kasuaalivaatteiden merkkinä. Farkkuja ja t-paitoja sekä yksi trenssi mulla onkin jo heiltä, mutta uskon, että pian on myös ainakin yksi mekko. Jotenkin näin keväällä haikailen myös kukkamekkojen perään, mutta sama juttu kuin sisustamisessa värien kanssa; ne ovat mun epämukavuusalueellani. Ja vaikka kuinka juoksun ja urheilun suhteen ylipäätään tykkään mennä sinne epämukavuusalueen ulkopuolelle, niin pukeutumisessa en.
kuvat kollaaseihin lainasin esprit.fi & ellos.fi
Mutta nyt mekoista vielä hetkeksi töiden pariin ja sitten ruokakauppaan. Torstaisten sukulaissynttärien menu on paisunut aivan uusiin sfääreihin, enkä tiedä mitä jättää listalta pois. Saas nähdä ehdinkö hoitaa ostokset ennen kaupan sulkeutumisaikaa 😀
Hei, ihanaa tiistaita sinne ruudun toiselle puolelle!

keskiviikko 23. huhtikuun 2014

Lisää ilmettä silmälaseilla!

15

Moikkamoi murut!

Innosta hihkuin, kun kuulin päässeeni mukaan Indiedaysin ja Instrumentariumin kampanjaan! Itse sain silmälasit jo kolmannella luokalla, mutta silloin nuorempana sitä ei oikein osannut arvostaa lasien tuomaa juttua ulkonäöllisesti. Päinvastoin, silmälaseja hieman hävettiin. Siihen aikaan kehyksiäkin oli saatavilla huomattavasti nykyistä vähemmän. Jossain vaiheessa hankin piilarit ja kiitos allergioiden, ne eivät enää sopineet silmilleni monen vuoden käytön jälkeen. Lisäksi tuntui, että silmälasit olivat hankalat urheillessa. Vuonna 2006 leikkautin molemmat silmäni. Mutta tuosta laserleikkauksesta huolimatta hämäränäköni on ollut heikompi. Joten tällä hetkellä on edessä näöntarkastus ja lasien hankinta. Viime syksyn pimeillä sadekeleillä päätin, että auton rattiin ei taida olla enää asiaa tällä hämäränäöllä.
Suuntasin työpaikkakuntani eli Nokian Instrumentariumiin, jossa mut otti vastaan asiantunteva Mikko. Instrussa on myyjiä koulutettu kehysasiantuntijuuteen, johon liittyy myös kasvojen muodot, asiakkaan tyyli ja kokonaisuus, kultainen leikkaus jne. Tehtävänäni oli valita kahdet silmälasikehykset ja yhdet aurinkolasit. Myös alan ammattilainen valitsi minulle sopivat kahdet silmälasikehykset ja aurinkolasit. Valikoimaahan tuolta Instrusta löytyi joka lähtöön; oli moderneja kehyksiä, perinteisiä kehyksiä, metallisia sankoja ja muovisia sankoja. Jotkut silmälasit menisivät ihan korusta, niin kauniita olivat!

Alan ammattilainen valitsi mulle kahdet eri kehykset. Jotka täytyy sanoa, muistuttavat kovasti sellaisia, jotka mulla on aikoinaan ollutkin 🙂 Pyöreisiin kasvoihini taitaa sopia tuollaiset hieman kulmikkaat kehykset, jotka eivät ole niin leveäprofiiliset. Lisäksi ilmaisin Mikolle huoleni siitä, että yleensä mulla on ollut ongelma siinä, että silmäripset ottavat kiinni linsseihin. Tähänkin on kuulemma nykyään ratkaisu. Ja ainakaan nämä Mikon mulle valitsemat kehykset eivät aiheuttaneet räpsyttimien linssiin osumista! Ekat kehykset ovat Guccin (tuotenumero 1375817) ja alemmassa kuvassa ovat Ralph Laurenin (1325704) kehykset. Kyllä mä näissä molemmissa viihtyisin!
Itse sain valita myös muutamat kehykset, joten lähdin vähän mukavuusalueeni ulkopuolelle. Niin ihania värejä ja malleja noissa kehyksissä nykyään on! Suosikeiksini nousivat nämä punaiset Versacen (1325715) kehykset. Mullahan ei ole mitään punaista vaatetta enkä muutenkaan ole punaisen ystävä. Täytyy kyllä sanoa, että nämä piristivät ilmettä huomattavasti! Malliltaan ovat korkeaprofiilisemmat ja leveämmät kuin mihin olen tottunut. Mutta hei, eikös tänä päivänä silmälasit saa näkyä ja tuoda sitä ilmettä! Alemmassa kuvassa olevat Lexingtonin (1166035) kehykset pistivät heti silmääni tuolta kehysmerestä. Kerrassaan ihanan klassisen tyylikkäät. Myös nämä ovat korkea- ja leveäprofiilisemmat kuin nuo alan asiantuntijan valitsemat. Mikähän siinä on, että silloin aiemmin kun silmälaseja oli pakko pitää koko ajan, sitä valitsi mahdollisimman huomaamattomat kehykset ja nyt tuntuu, että nämä isommat pokat houkuttelevat?

Sitten oli vielä pakko kokeilla ja ikuistaa kameraan nämä älyttömän kauniit Voguen (1303983) kehykset. Hieman Dame Edna henkiset, mutta silti aika hauskalla tavalla särmää tuovat. Liian pliisu väri mulle, joka tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lasit saavat näkyä. Näissä ihastuin tuohon helmikoristeeseen sangassa. Kauniit!

Aurinkolaseissa kokeilin yksiä itse valitsemiani ja kaksia Mikon valitsemia. Nykyäänhän on aurinkolaseja, jotka saa vahvuuksilla, urheilullisempia arskoja ja sitten aurinkolaseja, joiden kanssa kelpaa ihan vain istuskella terasseilla. Niin kuin nämä ensimmäiset. Ensimmäisenä kuvissa itse valitsemani Voguet (1355426). Huomasin jälleen kiinnittäväni huomiota yksityiskohtiin ja tuo helmikoristelu sangassa sai minut valitsemaan nämä. Aikamoiset kärpäslätkät, joku voisi tuumata. Mutta näissäkin halusin hieman enemmän ulkonäköä laseilta.
Alan ammattilainen valitsi mulle kahdet Ray Banit. Vasemman puolen kuvan mustat Ray Banit (1355364) ovat perus-reiskat, jossa on häivytetty tummuus linsseissä. Aikas kiva esim. autoillessa. Alaspäin vaalenevat linssit myös helpottavat lukemista aurinkoisella ilmalla. Oikean puolen ruskeat Ray Banit (1355112) ovat perusvarmat ja perinteiset. Tykkäsin itseasiassa näistäkin todella paljon!

Nyt vain pitäisi päättää, että millaisilla silmälaseilla mä tuolla hämärällä ajelen autoa. Tosin eiköhän noita laseja tule käytettyä muutenkin kuin vain ajaessa. Taitavat pelastaa niinäkin päivinä, kun ei halua meikkailla silmiä 🙂 Mitäs mieltä te olette, mitkä kehykset sopivat mulle parhaiten? 

Hei muuten, tuolla Instrumentariumin brändisivuilla on meneillään arvonta, jossa voit osallistua Instrumentariumin lahjakortin (arvo 179,00 euroa) arvontaan äänestämällä suosikkilasejasi. Brändisivut löydät täältä.

Aurinkoista keskiviikkoa
toivotellen


« Vanhemmat
Uudemmat »