MOIMOI IHANAT
ja kivaa maanantaita! Kyllä, maanantaikin voi olla ihan kiva, kun antaa sille mahdollisuuden 🙂 Uusi viikko edessä ja jotenkin sitä energiaa on hyvin levätyn viikonlopun jäljiltä vaikka muille jakaa. Veikkaan, että myös pidentyneet päivät ovat lisääntyneen energian taustalla. Sekä se, että vihdosta viimein ruokavalio ja liikunnat ovat taas sopivasti balanssissa keskenään. Syksyllä ja alkutalvella molemmat oli kieltämättä vähän retuperällä. Tuli otettua liikuntaspurtteja, joita seurasi taas pitkä liikuntatauko. Syötyä tuli suht’ terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ihan liian vähän. Silti paino nousi, kiitos viikonloppujen mässäilyjen. Salmiakkipääkallot huutelivat tämän tästä nimeäni ja kaapista löytyi ekaa kertaa ikinä suklaalevyjä. Koukutuin suklaaseen, vaikka olin aina ollut sitä mieltä, että suklaa ei ole mitään verrattuna salmiakkiin. Tässä reilun kolmen viikon aikana olen päässyt karkkihimosta eroon, mutta viikonloppuna teki tiukkaa Runebergin torttujen suhteen. Sellaisen sallin itselleni heti kun tämä tammikuun kurjuus on selätetty ;D Lisäksi päätin, että toiste en pidä herkutonta tammikuuta. Vaan läpi vuoden sellaisen linjan, että ei tule vedettyä herkkuövereitä. Ihan turha rääkätä itseään millään totaalikieltäytymisellä.
Liekö herkkulakon vai hiihtoharrastuksen ansiota vai molempien yhteensä, mutta tänä aamuna vaatehuoneestani löytämät ”motivaatiohousut” mahtuivat tuosta vain sujahtamalla päälleni. Olen maailman laiskin vaatteiden palauttaja/vaihtaja (tai siis sovittaja) ja aikoinaan noita motivaatiovaatteita kertyi enemmänkin. Näissäkin farkuissa oli vielä laput kiinni. En muista koska olisin viimeksi mahtunut 36-kokoisiin farkkuihin enkä ylipäätään voi ymmärtää, että olen sellaiset mennyt ostamaan viime vuosien aikana! Vaikka tavoitteena herkkulakolla ei ollut painon pudottaminen, niin näen kyllä timmiytyneen vartalon pelkästään plussana. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten hienosti pärjää sillä vanhalla tutulla housun vyötärö -säännöllä. Kun housut alkavat puristamaan vyötäröstä, niin on aika tehdä jotain. Tällä neuvolla olen mennyt eteenpäin viime vuodet. Viime syksyn mekkovillityksen lomassa sitä ei vaan huomannut, että housut hiukkasen puristivat.
Joten nyt on hyvä olla. Tähän postaukseen pitää palata itsekin silloin kun tuntuu, että mässyvaihde jää päälle. Silloin kun liikunnat takkuaa. Mistään muusta liikunnasta en ole saanut niin hyviä kiksejä kuin tuosta hiihdosta. Aikoinaan spinningistä tuli melkein yhtä hyvä olo, mutta onhan tuo hiihto nyt ihan taas jo eri juttu. Syke pysyy korkealla (vähän liiankin) ja oikeastaan jo reilu puolen tunnin lenkki saa aikaan ihan hyvän olon. Tunnin lenkin jälkeen euforia on käsin kosketeltavaa. Vaikka en kalorinkulutusta niin seuraakaan, niin kyllä tuntiin tuollaiset liki 800 kulutettua kaloria on aika paljon. Hiihdon lisäksi olen tehnyt pitkiä kävely/hölkkälenkkejä. Matalalla rasvanpolttosykkeellä. Eihän se sikspäkki vielä näy, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Reisissäkin saattaa olla vähän muhkuraa, mutta ei haittaa. Pääasia on, että itselläni on omassa kehossani tällä hetkellä niin himskatin hyvä olla. Että jaksan arjessa ja että energiaa riittää lasten ja koiran kanssa puuhailuun. Olen muuten huomannut, että kotityötkin sujuvat jotenkin kivuttomammin. Ettei vaan olisi flunssa tai joku tulossa…;)
Energiaa antoi myös tämän päivän lounassalaatti. Jota tekisi mieleni kutsua ”kun jääkaapissa on vain valo” -salaatiksi, sillä meillä on oikeasti jääkaappi aivan tyhjä. Kauppakassit odottavat noutajaansa. Aamusta heti palaveriin, sitten töihin ja nälkäisenä kotiin. Ajattelin syödä lounaaksi paahdettua ruisleipää, kunnes salaattihimo nousi sfääreihin. Frise-salaattipuntista oli suurin osa jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta loistavastihan siitä toisesta puolikkaasta salaattipohjan sai aikaiseksi. Lisäksi parsakaalia, omppua ja kurkkua. Päälle paistettua schwarzwaldin kinkkua, vuohenjuustoa, granaattiomenaa, balsamicoa ja mustapippuria.
MAANANTAIN LOUNASSALAATTI
Salaattipohja
revittyä salaattia (esim. tammenlehti tai frisee)
puolikas parsakaali pienisteltynä
10 cm pätkä kurkkua pilkottuna
1 pieni granny smith omena kuorittuna ja palasteltuna
oliiviöljyä
-sekoita aineet keskenään
Täyte
3 siivua schwarzwaldin kinkkua (tai serranoa tms)
pieni pala vuohenjuustoa
granaattiomenan siemeniä (pakaste, ettei keittiö sottaannu!)
(balsamicoa & mustapippuria)
-pienistele kinkku ja paista paistinpannulla ilman rasvaa rapeaksi
-pienistele vuohenjuusto
-asettele täytteet salaattipohjan päälle
-halutessasi mausta balsamicolla ja mustapippurilla
Tätä salaattia voisi kutsua pirtsakaksi. Sen verran tuo granny smith ja granaattiomenan siemenet antavat sille potkua! Mutta nyt on pakko antaa potkua itselleni sinne maitokaupan suuntaan. Vaikka jääkaapista löytyi ainekset salaattiin, niin nyt se huutaa tyhjyyttään. Iltaruoaksi suunnitteilla pitkästä aikaa arjen sulostuttajasoppaa eli siskonmakkarasoppaa. Saas nähdä kuka tällä kertaa saa plumpsauttaa makkarat soppaan 🙂
IHANAA & ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA,
Koska kroppa huutaa terveellisempiä vaihtoehtoja evääkseen, niin myös perjantai-illan mättölautanen oli terveellisempi versio perinteisestä nacholautasesta. Tein tämän jo heti neljän jälkeen ja se (ei todellakaan kaikki ;D) korvasi iltaruokani. Mies kotiutuu vasta ennen puolta yötä ja lapsille haettiin noutoruokaa perjantain kunniaksi.
Tietotulva on ihan mahdoton seikkaillessani tuolla uutissivustoilla. Aivokapasiteettini on koko ajan täynnä, sillä aivot eivät ehdi sulattamaan saamaansa tietoa. Olen kovalevyn tyhjäyksen tarpeessa iltaisin ja veikkaan, että kännykän ja tietokoneen käytön radikaali vähentäminen auttaa tähän ongelmaan. Monesti kysyn itseltäni, että onko sitä pakko olla ajan tasalla uutisista? Eikö sitä pystyisi odottamaan aamuun uutisten lukemisen kanssa? Kaatuuko maailma, jos en katsokaan sähköpostia ilta-aikaan? Sama toimii somen kanssa, onko minun pakko tietää kaikki ystävien kuulumiset vielä juuri ennen nukkumaanmenoa? Vastattava jokaiseen viestiin samantien, kun sen saan? Jotenkin tuntuu, että niinä öinä, kun kännykkä korvaa kirjan nukahtamiskaverina, niin uni on selvästi levottomampaa. Huomaan prosessoivani unissani päivän uutisia ja yöllä herättyäni en välttämättä saa samantien unen päästä kiinni. Pahimmassa tapauksessahan silloin yölläkin käsi hamuaa kännykkää yöpöydältä. Ei hyvä, tähän on tultava muutos.
