lauantai 16. syyskuun 2017

Pasta bella carbonara -terkut Tallinnasta

4

MOIMOI IHANAT!

Ja hei vitsit, että tuntuu kuin olisin ollut pois blogista monta viikkoa. Olette olleet mielessäni, vaikka blogissa onkin vähän hiljaisempaa ollut. Täällä ollaan Tallinnassa naisväellä jo toista kokonaista päivää. Huomenna suunnataan kotiin. Tämä(kin) Tallinnan matka ollaan otettu täysin rentoutumisen kannalta; ollaan syöty, juotu, kävelty ja istuttu kahviloissa. Ihmetelty ihmisiä ja maailman menoa. Käyty jalkahoidossa hemmottelemassa kävelystä väsähtäneitä jalkoja. Vaikka säätiedotus lupaili vähän kissoja taivaalta, niin säät ovat suosineet. Tänään on vähän pirskotellut vettä, mutta muuten on ollut ihan jopa nättiä ja aurinkoista.

Muistatteko, kun viikolla vähän juteltiin kielletyistä tunteista? Siitä, että on vaikea sallia itselleen tällaiset irtiotot? Kyllä se vaan niin on, että tämä tekee pirskatin hyvää meille äideille. Meillä on niin maailman paras jengi koossa, että välillä sitä ihmettelee, että mistä nämä ihmiset ovat tupsahteneet elämääni. Sisarellista naljailua ja ihan tasan yhtenevät mielipiteet ja intressit. Yksi laulaa omaa luritustaan nimeltään pasta bella carbonara (yritän saada tästä insta storyyn näytteen :D) ja toinen höpöttää jostain jalkapallopelin kokoonpanoista. Yksi avaa läppärin ja sulkeutuu aivan omaan maailmaansa. Kirjoittamaan tätä postausta.

Vuosia on tullut lisää ainakin miljoona. Siinä missä kuoharin ansiosta ainakin yhtä monta aivosolua on samalla delannut. Soisin kyllä ihan jok’ikiselle kerran vuoteen tällaisen reissun. Ihana reissu ollut, mutta kyllä koti on aina koti. Se, että ne elämän peruspilarit on kunnossa tekee niin paljon. Se, että saa olla reissussa hyvillä mielin. Se, että siellä kotona on se perhe odottamassa ♥

Palataan myöhemmin vielä Tallinnan hotelli- ja ravintolasuosituksiin, jookos? Huomenna junassa otan edellisten postausten kommentit haltuun. Ensi viikolla meillä kotona nähdään astetta leppoisampi äiti, töissä astetta tehokkaampi työntekijä ja blogissa astetta höpsähtäneempi bloggaaja 🙂 Nyt suihkuun ja sitten syömään. Italialaisella mennään tänään. Pasta bella carbonaran tahdissa.

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,


torstai 14. syyskuun 2017

Syysflunssan ehkäisy- ja hoitokeinot

12

HEIPPAHEI!

Se tunne, kun aamulla herää ja huomaa, että kaktusperhe on yön aikana vallannut kurkun. Kun työpäivän aikana lihaksia kolottaa ja silmiä kirvelee. Kun työkaverit riisuvat villatakkejaan pois sitä mukaa, kun itse kaivat lämpimämpää päälle. Tuttu tilanne? Minä olen aina vannonut, että en juuri koskaan sairasta. Tai jos sairastan, niin teen sen joulu- tai kesälomalla. Ja tämä pitää edelleen paikkansa. Yksi poikkeus kyllä on; syysflunssa iskee eittämättä aina jossain muodossaan päälle. Niin tänäkin vuonna. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja sen myötä aloin pohtimaan luonnolisempia keinoja syysflunssan selättämiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Viime viikon lopulla se kaktusperhe muutti kurkkuuni, mutta onneksi viikonlopun aikana tajusi pakata kamansa ja muuttaa pois. Jättäen jälkeensä kaverinsa hätsiun ja nuhajuhan. Jälleen kerran epäonnistuin ehkäisemään syysflunssan. Helppo olisi syyttää työn alkamisesta johtuvaa väsymystä. Immuniteetti on varmaan ollut alhaalla ja pöpöt tarttuneet sen takia herkemmin, mutta olisinko silti voinut tehdä asialle jo jotain?

Olisin toki! Tutustutaan flunssan ehkäisykeinoihin vähän myöhemmin. Veikkaan, että siellä ruudun toisella puolella on tällä hetkelläkin kohtalotovereita, joilla nuhajuha jyllää ja yöt ovat tuskaa, kun ei pysty hengittämään nenän kautta 🙂 Kerron siis ennen flunssan ehkäisykeinoja ne keinot, joiden avulla helpotan oloani ja mahdollisesti lyhennän myös flunssan kestoa. Itselläni harvoin nousee kuume ja nytkin flunssa alkoi ilman lämpöä. Kovassa kuumeessa toki sitä tulisi levättyä, mutta näin ilman kuumetta minun on vaikea rauhoittua aloilleni. Ehkä pitäisi, tiedä häntä.

Kuulin ystävältäni, että hänen espanjalainen miehensä alkaa juomaan aina runsaasti vettä kun flunssa pyrkii päälle tai viimeistään silloin kun flunssa on jo päällä. Vesi kuulemma huuhtoo pöpöt pois elimistöstä. Ehkä tämä on taas niitä uskomusasioita, mutta voipi olla että tuo vedenjuonti hieman auttaa. Yritän juoda vettä ilman flunssaakin päivittäin sen pari litraa, joten flunssan aikana täytyy pitää huoli, että juo vettä, mutta ei liikaa. Toki kovassa kuumeessa nesteytyksen tarve kasvaa.

Jotkut parantavat flunssansa raa’alla valkosipulilla. Vanhan kansan rohto, jota muistan Oriveden mummuni syövän päivittäin ympäri vuoden. Enkä kyllä muista, että mumski olisi koskaan flunssassa ollut. Itse en raakaa valkosipulia tykkää syödä. Mutta huomaan flunssakauden jyllätessä suosivani keittoja, joissa valkosipulia saa olla reilusti. Itämainen kananuudelikeitto, josta valkosipulin lisäksi löytyy luonnon toista rohtoa eli inkivääriä on omiaan niinäkin päivinä, kun se kaktusperhe pitää kurkussa juhlia. Rauhoittaa ainakin itselläni ärtyneen kurkun nopeasti. Mitä enemmän chiliä keittoon lisää, niin sitä paremmat mahdollisuudet on myös saada se dukossa oleva dokka auki 🙂

Jotkut uskovat höyryhengityksen nimeen, minä uskon lämpimiin suihkuihin. Ollakin, että se ei ehkä ole ekologisimmasta päästä. Viisi minuuttia lämpimän suihkun alla ja tuntuu, että koko kylpyhuone on yhtä isoa höyryhuonetta. Tukkoisen nenän lisäksi auttaa myös avaamaan keuhkoja, jotka rohisevat. Tätä keinoa suosin myös lasten flunssissa, sillä tuo höyryhengittely kuuman kattilan päällä pyyhe pään päällä ei välttämättä ole se kovin turvallisin vaihtoehto.

Jos inkivääriä laitan itämaiseen kananuudelikeittoon, niin laitan sitä flunssassa myös itse keittämääni teehen. Kanelinen tee on erittäin helppo valmistaa; keitän pari desiä vettä ja lisään kiehuvaan veteen 1-2 cm pätkän raastettua inkivääriä. Pari teelusikallista kanelia, puolikas sitruuna viipaloituna ja loraus hunajaa. Annan porista viisi minuuttia. Siivilöin inkiväärit ja sitruunaviipaleet pois ja nautin lämpimänä. Monta kertaa päivässä. Mies sai asiakkaaltaan ihan ehtaa pakurikääpää, joten sitä voisi tähän teehen myös laittaa. Tai vaihtoehtoisesti pakurikääpäjauhetta, josta enemmän tuonnempana.

Kun se flunssa on jo päällä, niin olen todennut, että ei ole oikotietä onneen. Edellisillä keinoilla saa helpotettua oloa ja mahdollisesti lyhennettyä syysflunssan kestoa. Mutta on toki myös asioita, joilla voi ennaltaehkäistä flunssaa. Luonnollisempia tapoja. Kävin tuossa taannoin taas Lielahden Life-myymälässä Maaritin juttusilla.

Tällä kertaa aiheenamme oli varsin ajankohtainen syysflunssa. Tuntuu, että koulujen ja työpaikkojen lomien loppumisen myötä syyskuussa flunssa-aallot jyllää. Monipuolinen vitamiinien syöminen, ympärivuotisesti, on paras keino ennaltaehkäistä flunssaa. Monipuolisesta ravinnosta, levosta ja liikunnasta huolehtimisen lisäksi. Mikä sitten on paras luontaistuotekombo niin flunssan ennaltaehkäisyyn  ja sen hoitamiseen? C-vitamiinihan on luonnollisesti se vitamiini, jota flunssan kourissa kannattaa nauttia. Talviflunssassa meillä kuluu mandariineja pussi jos toinenkin 🙂 Mutta C-vitamiinia kannattaa syödä toki ympäri vuoden, flunssaa ehkäisevästi. Toinen vitamiini, joka ehkäisee myös flunssaa, muiden hyötyjensä lisäksi, on tuo meille suomalaisille elintärkeä D-vitamiini. Pohjoisissa olosuhteissa D-vitamiinia on vaikea saada auringosta etenkin talvisin, ja nykyään viranomaiset suosittelevatkin lähes kaikille D-vitamiinilisää. Se on tärkeää kaikkien kudosten normaalille toiminnalle, muun muassa suolistolle, joka on yksi tapa miten Life D -vitamiini vaikuttaa vastustuskykyyn.  

Siinä missä D-vitamiini auttoi immunitettiin suoliston kautta ovat myös maitohappobakteerit elintärkeitä suoliston kunnon ylläpitämisessä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80% vastustuskyvystä perustuu suoliston kuntoon, siksi on tärkeä huolehtia suoliston kunnosta ja hyvästä bakteerikannasta. Koko perheelle soveltuva Probiootti Comp sisältää kuusi miljardia maitohappobakteeria päiväannoksessa ja Probiootti Strong huikeat 100 miljardia.

Maarit antoi mukaani myös Lectinect-paketin, joka myös se lisää ohutsuolen sietokykyä ja puhdistaa huonoja bakteereja pois suolen pinnalta.  Se sisältää aktiivisia lektiinejä, jotka ovat peräisin seljanmarjasta sekä kalsiumia, joka tukee ruuansulatusentsyymien normaalia toimintaa.

Jotkut valmisteet jatkavat voittokulkuaan vuodesta toiseen. Yksi tällainen on Vogelin Echinaforce punahattu-uute. Jota jo molemmat mummuni käyttivät aikoinaan. Se on rohdosvalmiste vilustumisoireisiin ja niiden ennalta ehkäisyyn. Echinaforce kohottaa yleistä vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. Sitä voi käyttää tulehduksiin, kurkkukipuun, kylmettymiseen, flunssaan, käheyteen, yskään. 

Syysflunssaa kannattaa ehkäistä myös on sinkillä. Sinkki vahvistaa limakalvoja, mikä taas nostaa kehon kykyä vastustaa ulkopuolisia ärsykkeitä. Kuten funssabakteereja. Perheen aikuisväestölle sopii vahva ja monipuolinen Great Earth Zink -sinkkivalmiste, joka auttaa vastustamaan infektioita edistämällä immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Perheen pienimmille taas sopivat paremmin  Valioravinnon Imeskely -sinkkitabletit. Puhdistamon Mustikkapakurijauhe on todellista suomalaista superruokaa, joka sisältää hurjan paljon antioksidanttisia vaikutuksia tukemaan vastustuskykyä. Kuten kerroin tuossa aiemmin, niin meillä mies toi työreissultaan mukanaan pakurikääpää. Sitä lisäämme puuroveteen yöksi likoamaan ja välillä iltateehenkin. Mutta jotenkin helpommalta tuntuu ottaa pakurikääpä jauheena. Mustikan mausta iso plussa!

HUOM! Lifessä on käynnissä  ”Osta 3 maksa 2” –kampanja, joka koskee kaikkia Lifen omia Life-brändin tuotteita.  Kampanja on voimassa vain Life-myymälöissä (ei verkkokaupassa) ajalla ​11.-.​17​.9. Tarjous koskee kaikkien Life-tuotesarjan tuotteita, joista löytyy laajasti valikoimaa. Life tarjoaa ostajalle kolmesta Life-tuotesarjan tuotteesta edullisimman veloituksetta.

Olisi kiva kuulla teidän vinkkinne syysflunssan ennaltaehkäisyyn tai hoitamiseen! 🙂

TORSTAITERKKUSIN,

 

 


tiistai 12. syyskuun 2017

Kielletyt tunteet

7

MOIKKA IHANAT!

Hei, siinä missä viime viikolla olin työpäivien jälkeen aivan töttöröö ja naatti, riittää tällä viikolla työpäivien jälkeen energiaa vaikka muille jakaa. Eilinen ilta kului rakkaiden ystävien kanssa arkiruokatreffeillä.Väsymystä ei edes huomannut ennen nukkumaan menoa. Tänä iltana energia on kummunnut ehkä tuosta ihanasta valoilmiöstä taivaalla. Sekä siitä, että vietettiin varsin onnistunut myyntikokous maailman parhaiden työkavereiden kanssa tänään.

Väsymys tai se tunne, että ei jaksa on ainakin itselleni ollut, harmi kyllä, tietynlainen tabu. Aiemmin. Nykyään sitä osaa jo myöntää väsymyksensä, onneksi. Pikkuhiljaa sitä on alkanut pääsemään pois ”kiellettyjen tunteiden” tuntemisesta. Sallinut ne tunteet itselleen. Tajuten, että sitä on vain itse itselleen tehnyt hallaa kieltämällä tietyty tunteet. Tai tehnyt niistä kiellettyjä.  Tulevana viikonloppuna matkataan naisporukalla jo perinteeksi muodostuneeseen syyskohteeseen eli Tallinnaan. Kuvat ovat muuten sieltä viime vuoden reissultamme 🙂 Jossain vaiheessa ajattelin (hölmösti), että mikä oikeus mulla on olla kolme yötä pois kotoota hauskanpidossa? Syödä ravintoloissa ja nukkua aamuisin pitkään.

Viettää laatuaikaa ihanien ystävien kanssa ja aloittaa päivä mimosalla, jos siltä tuntuu. Sitten aloin oikeasti pohtimaan, että keneltä se on pois, että pääsen tuulettumaan. Miksi mä koen tietyt tunteet sellaisina, että en voi niitä sallia itselleni? Ollaan juteltu aiemminkin teidän kanssanne siitä tietystä syyllisyydestä ja huonosta omatunnosta, joka varsinkin meillä äideillä nostaa tämän tästä päätään. Ihan kuin tuo maailman rakkain aviomies ja maailman parhain isi ei täällä pärjäisi tyttöjen ja yhden karvaisen kaverin kanssa kolmea yötä. Näin jälkikäteen ajattelen, että olen ajatuksissani tietyllä tapaa aliarvioinutkin toisen kyvyt. Enkä ole edes usein antanut toiselle mahdollisuutta viettää laatuaikaa tyttöjen kanssa. My bad!

Joten nyt aion heivata roskakoriin ne kielletyt tunteet. Tehdä niistä sallittuja. Aion nauttia täysin rinnoin siitä, että kolmeen päivään mun ei tarvitse tehdä ruokaa. Ei tarvitse viedä koiraa ulos. Kuunnella lasten kinastelua tai etsiä kiireessä kouluaamuna kadoksissa olevaa sukkaa. Aion nauttia siitä, että saan kolme päivää jutella vaan aikuisten juttuja ja syödä muiden tekemää ruokaa.

Saan nauttia ihanien ystävien seurasta, meikattavana olosta (kiitos Nanna jo etukäteen :D) ja siitä, että ei välttämättä ole kiire nukkumaan. Jalkahoidosta enkä kuulkaas edes mistään tavan jalkahoidosta, vaan sellaisesta joka nautitaan kuohuviinilasillisen kanssa. Saan vaihtaa vaatteita sen seitsemän kertaa ennen ulos lähtemistä ilman, että kukaan tuhahtelee 😉 Saan palata sunnuntaina kotiin maailman rakkaimpien ihmisten luokse akut ladattuna. Elämä on kyllä nyt aika kivasti balanssissa ♥ 

IHANAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


sunnuntai 10. syyskuun 2017

Syypäät mun sunnuntaihymyyn

2

HEISSAN!

Olenkin tainnut kertoa aiemmin, että siinä missä jossain vaiheessa koin sunnuntaisin sellaista hieman apeaa sunnuntaioloa, niin nautin nykyään sunnuntaista täysin rinnoin. Tänä sunnuntaina varsinkin on monta syytä hymyyn. Pikavisiitti mökillä ja olo on kuin muutaman viikon loman jäljiltä. Ihan hassua. Aamulla heräiltiin hitaasti tähän päivään ja mikäs sen mukavampaa kuin heräillä uuteen päivään oman miehen kainalossa. Sadetta kuunnellen. Saari oli suloisen syksyinen, mutta kuitenkin sillä tavalla syksyinen että suuntasimme tänään kotiin suunniteltua hieman aiemmin. Etelätuuli puhalsi pitkästä aikaa kylmästi ja vettä vihmoi. Edes tuo koiruli ei suostunut käymään ulkona kuin pikaisesti. Yleensä rymistäisi menemään mökillä vapaana päivät pitkät 🙂

Myös se hymyilyttää, että sain eilen uuden ystävän. Ollaanhan me Minnan kanssa blogin kautta tunnettu jo pidempään, tai ainakin hän tuntenut minut ;), mutta eilen kun treffattiin niin tuntui kuin oltaisiin tunnettu oikeasti jo vuosikaudet. Jutusta ei tullut loppua ja lopulta löysin itseni pitkästä aikaa Nokian jäähallista hurramasta Minnan pojan joukkueelle. Musta tuntuu, että me molemmat saimme loppuelämän ystävät toisistamme.

Smoothiebowlia on kiittäminen myös hymystä. Ollakin, että spirulinaa lurahti pikkuisen liikaa, mutta ei anneta sen haitata 😀 Miehen kanssa kuittaamme iltaruoan smoothiebowlilla. Lapset kun lähtivät isommalla porukalla ystäviensä kanssa leffaan ja sitä ennen syömään. Mikä saa taas aikaan sen, että meillä on miehen kanssa laatuaikaa. Laatuaikaa rymsteerata ja kenties myös pestä ikkunat. Vähän pitää pyykkisavottaakin tehdä, mutta sen jälkeen suunnitelmissa on pari jaksoa Boschia. Oletteko muuten katsoneet Boschia? Tuli telkkarista joskus keväällä ja nyt HBO:lla näkyy jo kolmaskin kausi. En tiedä onko se tuo charmikas rikostutkija Harry Bosch vai mikä, mutta olen koukuttunut. 

Huomiset rakkaat arkiruokavieraat ovat myös vahva syy siihen, miksi olo on innostuneen odottava. Syy siihen, miksi tänään on syytä hieman kohennella paikkoja. Vaikka hyvät ystävät kun tulevat kylään, niin siinä on ihan sama miltä koti näyttää. Pieniä suuria asioita, jotka vetävät suupielet hymyyn. Sen sijaan että listaisi asioita, jotka kaipaavat elämässä petraamista kannattaa listata niitä asioita, joista on onnellinen. Joista tuntee kiitollisuutta. Vaikken mitään varsinaista kiitollisuuspäiväkirjaa tällä hetkellä pidäkään, niin alitajuntaisesti sitä tulee päivien mittaan mietittyä näitä kivoja juttuja. Niiden avulla myös ne tulevan viikon askareet, kenkummatkin sellaiset, tuntuvat vähemmän kenkuilta. Kokeilkaahan! 🙂

HYMYJÄ HYMYJÄ HYMYJÄ,


perjantai 08. syyskuun 2017

Ei se mennytkään ihan niin…

10

MOIKKAMOI IHANAT!

Voisin aloittaa postauksen sanomalla, että heiiii, se olis taas perjantai! 🙂 Mutta taidan aloittaa kertomalla, että nyt ei hommat mennytkään niin kuin Strömsössä. Eka viikko töissä oli ihana. Olinkin sitä kovin odottanut ja niin kiva oli olla ”ihmisten ilmoilla”. Näprätä numeroiden kanssa ja painaa hommia kelloa vastaan. Nauraa työkavereiden kanssa ja huomata, että se sisarellinen naljailu koko työyhteisössä elää yhä. Tykkään, että oli oikea aika palata takaisin töihintöihin.

Kolikon kääntöpuoli on sitten taas se, että siinä missä nautin suunnattomasti töissä olemisesta kaihersi takaraivossa tietynlainen kaiho siitä, että en ehdikään blogin pariin päivittäin. Olin kirjoitellut tälle viikolle postauksia valmiiksi, mutta ei tuntunut oikealta laittaa niitä eetteriin. Yksittäisiä juttuja ilman sen päivän akuutteja juttuja. Tavallaan koen, että blogissani on joku punainen linja. Jatkumo. Jonka varassa blogini hengittää.

Osaltaan senkin takia ehkä uusien lukijoiden on vaikea hypätä mukaan, sillä tarina jatkuu aika usein siitä, mihin se on jäänyt. Historia peilaa teksteissäni vahvasti. Täällä ei nähdä lyhytnovelleja vaan kyseessä on romaani, jolle ei loppua näy. Toki aiheet vaihtelevat (heh, teidän onneksi), mutta oletteko samaa mieltä kanssani, että on mielekkäämpää, kun jutulla on joku juoni? Sisältö, joka kertoo enemmän kuin tuotetietoja tai vain listaa allekkain arkiruokamme ainesosat. Että sieltä tekstin alta paljastuu henkilö, johon samaistua. Iloineen, mutta myös suruineen.

Näin hyvinvoinnin vuotena tuo lempeys ja armo itseään kohtaan on nostanut päätään. Voimakkaammin kuin aiemmin. Tällä viikolla olen joutunut pohdiskelemaan sitä, että miten saavuttaa se kultainen keskitie töiden ja blogin (joka toki vielä on sivutyöni) välillä. Ajanhallinta on noussut yhdeksi isoksi asiaksi. Iltaisin töiden jälkeen en ole halunnut avata tietokonetta. Olen halunnut viettää aikaa perheen kanssa. Uusi arki on ottanut voimille myös lapsille. Koirasta puhumattakaan. Toinen protestoi ja näyttää mieltä siinä, missä ihmislapsetkin 😉

Samalla, niin hölmöltä kun se kuulostaakin olen tuntenut, en nyt varsinaista syyllisyyttä mutta jotain, siitä että ei ole ollut päivittäin resursseja blogiin. Ehkä se jokin on ikävää. Blogi ja te kun olette kuitenkin olleet jo monet vuodet suuri osa päivittäistä elämääni.

Muistelin tuossa, että miten mä aiemmin handlasin näiden kahden lempityöni yhdistämisen. Taisin silloin ruokiksella valmistella postauksia. Nyt tällä viikolla olen ruokiksella, mitäs muutakaan, kuin syönyt 😀 Päätin, että ei tehdä tästä nyt ongelmaa. Jo ihan oman mielenrauhanikin takia. Joten, tästä lähtien en edes yritä tehdä viikon postauksia valmiiksi etukäteen. Ainakaan kokonaan. Olkoon vaikka kuinka ammattimaista tuo suunnitelmallisuus, niin mä tunnen että vaikka se joillekin sopii, niin minulle ei. Postauksia tulee silloin, kun niille on aika tulla. 

Taidan elää hetkessä niin voimakkaasti, että myös tämä bloggaaminen elää hetkessä. Mä ja mun blogi ollaan kokonaisuus eikä niitä voi erottaa toisistaan. Parhaimmat blogipostaukset syntyvät silloin kun tulee tarve avata kone ja kirjoittaa. Tavallaan bloggaaminen on niitä ”kutsumusammatteja”, sillä ainakin itse olen sitä mieltä, että teksteistä kuultaa läpi heti, ellei niitä ole tehty hyvällä fiiliksellä. Pakkopullateksteihin tulee törmättyä valitettavan usein. Itse en halua, enkä suostu sille tielle lähtemään.

Semmoisia mielen päällä tänään. Päivänä, joka on omistettu blogille. Seuraavaksi vuorossa kuvailuja ensi viikon yhtä kamppista varten, tekstin tuottamista, sähköposteihin vastaamista ja hei, siivoamista. Mulla on huomenna sokkotreffit ja kutsuin tuon sokkotreffikumppanin (terkkuja sinne! 🙂 meille kylään! Tänä iltana myysseillään, mutta katsotaan myysseilläänkö blogiin asti. Instagramissa nyt sitten ainakin perjantaimyyssitunnelmia. Ja huomenna, pitkästä aikaa, pääsee mökille. Sitä odotellessa.

IHANAA PERJANTAITA! ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »