torstai 05. tammikuun 2017

Love yourself ♥

0

MOIKKULIMOI!

Hei, tää piti olla se mun blogivapaapäivä. Työtyöpäivä, jolloin ajattelin, että paukkuja blogiin ei välttämättä riitä. Turhaa murehdin. Draivi tehdä blogia on suuren suuri. Puoli päivää töissätöissä numeroiden parissa sai kaipaamaan kirjallisen tuottamisen pariin. Töissä joutui vähän verestämään tiettyjä laskutoimituksia ja huomasin, että päässälaskutaito on ruostunut pahemman kerran. Käsialastakaan tuskin kukaan saa enää selvää. Rakastan kaunokirjoitusta ja nyt nuo lonkerot näyttävät siltä, että jotain pitäisi asian suhteen tehdä. Onneksi on tietokoneet ja kymmensormijärjestelmä – teidän onni 😉050117-4-of-10050117-2-of-10

Eilen tein karrikoidun katselmuksen itsestäni eri vuosikymmeninä. Tuon tehtyäni tajusin, mikä se suurin muutos on ollut; olen oppinut rakastamaan itseäni. Se tuntuu ihan äärettömän hyvältä. Hyväksyä itsensä tällaisena kuin on. Se ei ole itserakkautta negatiivisessa mielessä. Vaan sitä voimaannuttavaa rakkautta, jonka takia on helpompi olla ja elää. Helpompi antaa rakkautta muille. Silloin kaksikymppisenä, sorjan vartalon omaavana en nähnyt itseäni sellaisena. Muistan ääneen ihmetelleeni, kun eräässä lääkärin epikriisissä luki ”Vastaanotolle saapui hoikka nuori nainen…” Näin itseni aivan toisenlaisena, enkä ikinä kuuna päivänä olisi kuvaillut itseäni hoikaksi. Vaikka ehkä maalaisjärki olisi sanonut, että 50 kilon painoisena en juuri muuta voi ollakaan. Silloin parikymppisenä sitä meni päivä pilalle, jos otsaan oli kertynyt finnirykelmää. Pahimmassa tapauksessa luennot jäivät parilta päivältä väliin, kun ei halunnut lähteä ovesta ulos. Hätätilanteessa otsassa sinnikkäästi majailevien puberteettimerkkien eteen tuli leikattua tylsillä fiskarsseilla otsatukka.050117-10-of-10050117-1-of-10050117-3-of-10

Muistan siihen aikaan vältelleeni lyhythihaisten paitojen ja jumppatoppien pitämistä, sillä häpesin toisessa käsivarressani olevaa isoa arpea. Yhdeksän tikkiä kyynärtaipeessa syntymämerkkiluomen poistosta on kuitenkin tänä päivänä osa minua. Se osa, joka tekee musta erilaisen. Tuohon aikaan tuli verrattua itseään myös muihin aika brutaalilla tavalla. Voi kun joku olisi tullut sanomaan, että hei, sä kelpaat just tuollaisena. Toisaalta, veikkaanpa että se 21-vuotias Maria olisi kyseenalaistanut tuon lauseen ja jättänyt sen oman arvonsa nojaan. Jatkanut itsensä piiskaamista. Olisin todennäköisesti nähnyt peilistä katsottuani ne otsassa olevat hormonifinnit sekä ylirumat rillit, joita iltaisin pidin piilarit pois otettuani. Kaksihaaraiset hiukset ja harmistuksen siitä, että miksen ollut perinyt äitini paksuja tummia hiuksia Oriveden mummun luihuletin sijaan. Miksen silloin nähnyt, että omistin kauniit pitkät sääret. Oriveden mummulta peritty nekin 🙂 Tai miksen osannut tuolloin arvostaa elämänmyönteistä ja positiivista luonnettani. 050117-5-of-10050117-7-of-10

Se, missä vaiheessa opin rakastamaan itseäni on vähän hämärän peitossa. Muistan tuon maailman rakkaimman aviomieheni tavatessani olleeni vielä kohtalaisen epävarma. Epävarma siitä, että riitänkö tällaisena kuin olen. Jossain vaiheessa huomasin, että rakkaus ruokkii rakkautta. Se, että mieheni hyväksyi minut sellaisena kuin olen sai minut rakastamaan itseäni. Enää en häpeillyt sitä käsivarren arpea tai silmälaseja. Sisäisesti oli hyvä olla ja se sai itsetunnon kohoamaan. Myös lasten saaminen on auttanut hyväksymään itseni juuri tällaisena. Parikymppisenä sitä keskittyi ihan muihin seikkoihin, mutta lasten saaminen avasi silmäni sen suhteen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ei ne ulkoiset avut, vaan se sisäinen kauneus. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin! Sen sijaan, että tänä päivänä etsisin itsestäni virheitä, pyrin nauttimaan niistä asioista, joista olen ylpeä. Voi, kunpa sitä osaisi tarpeeksi tehokkaasti välittää tämän sanoman myös noille kullanmuruille.

 Joku viisas on joskus sanonut, että ensin on opittava rakastamaan itseään, että voi rakastaa muita. True dat ♥ 

TUNNELMALLISTA TORSTAI-ILTAA,

alle


maanantai 02. tammikuun 2017

Blogiton elämä?

30

HEIPSULIVEI IHANAT!

Ja iloista alkanutta viikkoa, tammikuun ekaa sellaista. Tiedättekö, että mulle tuli joululomalla yhtäkkiä hirmuinen ikävä töihin. Töihintöihin, sinne maalitehtaaseen. Ikävä työkavereita, asiakkaita, tavarantoimittajia ja sitä, että saa vääntää ja kääntää numeroiden kanssa. Sitä tunnetta, kun työpöytä on täynnä post it- lappuja ja things to do -lista tyhjenee just ennen viikonloppua. Ei sillä, kyllä mä bloggaamisella saan päiväni täyteen, mutta kaipaan ehkä taas jo vähän erilaisia haasteita. Aivoni kaipaavat töitä! Tosin eipä tämä bloggaaminenkaan ihan täysin aivoja lepuuta 😉 Kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitan. Aamupäivällä olin töissä tekemässä pikaisesti vuodenvaihdehommeleita ja juteltiin alustavasti veljen ja veljen vaimon kanssa. Vaikkei toimistolle periaatteessa kolmatta tarvitsisi, niin sellaiselle taloushallinnon ihmiselle voisi kyllä löytyä osa-aikaisesti töitä. Voipi siis olla, että tässä kevään kuluessa mä pääsen jälleen vääntämään ja kääntämään numeroita. Itse asiassa, tulevana torstaina jo taas seuraavan kerran.

grey-3-of-4

Tiedän, että jos töihin kokoaikaisesti menisin, niin blogi tulisi väistämättä kokemaan muutoksen. Tai ainakin postausten määrä tulisi laskemaan. Laadusta en ole valmis tinkimään. En ymmärrä, miten joskus tein töissä viittä päivää viikossa ja samalla postauksia syntyi päivittäin. Heh, ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Mutta näitä ajatuksia täällä pähkäilen ja jotenkin tuntuu, että elämä on jonkinlaisessa murroksessa. Blogi vs päivätyö, työ vs vapaa-aika jne. Täyspäiväisellä bloggaajallahan ei vapaa-aikaa ole, ellei itse itselleen aseta työaikoja. Sitä hyväksyy hereillä ollessaan kommentteja, vastaa sähköposteihin, tekee alitajuntaisesti jollain tasolla ajatustyötä blogin suhteen, valokuvaa ja päivittää somea. Ja toki kirjoittaa blogia ja käsittelee kuvia. Kovin antoisaa hommaa, älkää ymmärtäkö väärin.grey-2-of-4

Mutta ensi kertaa joululomalla mä aloin miettimään, että miltä tuntuisi blogiton elämä. Suoraan sanottuna pelästyin, kun huomasin itseni ajattelemasta moista. Ajattelin ääneen miehelle ja hän katsoi hämillään ja totesi ”Et sä pystyisi olemaan bloggaamatta. Sähän rakastat sitä touhua.” Kameraa en kaivanut laukusta koko viikkona. Kännykkäkuvilla mentiin ja ensimmäistä kertaa ikinä ilman huonoa omaatuntoa. Oli postauksettomia päiviä, joista nautin kovin. Pelattiin lautapelejä, käytiin hiihtämässä, lasketeltiin, nähtiin ystäviä. Mietin, että kuinka paljon enemmän jäisi vapaa-aikaa ja aikaa perheelle ilman blogia? Paljon. Kuinka paljon köyhempää elämäni olisi ilman blogia? Paljon. Sitten taas toisaalta mietin, että oppisinko aikatauluttamaan blogityöt niin, että erottaisin selkeästi vapaa-ajan, jolloin en tekisi blogijuttuja. Helppoa se ei tule olemaan, mutta ajattelin yrittää 🙂 grey-4-of-4

Vaikka aiemmin vannoin, että mitään uudenvuodenlupauksia en tee, niin tätä ajattelin tosissani yrittää. Se, että toimiiko bloggaamisessa työaika 08-16 on itselleni mysteeri. Osaako sitä illat olla katsomatta somea, vastailematta kommentteihin, hyväksymättä niitä, olla valokuvaamatta, jos jotain valokuvauksellista on. Kääk, tuntuu utopistiselta 😀 Ehkä sitä on seitsemässä vuodessa kasvanut kiinni tähän touhuun niin paljon, että arvostaa sitä vapautta, jota tämä (tällä hetkellä) ainoa työ tuo mukanaan. Ollakin, että töitä tämän suhteen tehdään 24/7.grey-1-of-4

Tällaista ajatuksenvirtaa maanantaihin. Alunperin piti postaamani meidän tämän viikon ruokalista sekä herrrkullinen porkkanasosekeiton resepti. Mutta sitä sitten huomenna. Miltä teistä muuten tuntuu ajatus, ettei joka päivä välttämättä tule postausta? Tällä kysymyksellä lähinnä petaan sitä, että jos menen takaisin töihin osa-aikaisesti, niin näin tulee väistämättä käymään 🙂 Kokonaan blogista en voisi luopua, sillä tämä on henkireikä ja te siellä ruudun toisella puolella olette ihan bestiksiä ♥ Balanssi töidentöiden ja blogin kanssa on se, johon tänä keväänä tähtään!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

allePS. jihuu, mummulan remppa on siirtynyt vihdoin salaojista takaisin sisälle – josko sitä pääsisi pian remppapostausten pariin! Harmaa on tällä hetkellä kovin lähellä sydäntä ja tällä viikolla olisi kiva, jos saataisiin sisäseinäsävyt päätettyä. Keskikerroshan on vaaleanharmaa, mutta makuuhuonekerrokseen tekisi mieleni hieman syventää tuota harmaata.


sunnuntai 01. tammikuun 2017

Well hello there!

6

HEIKUNKEIKUN

te ihanat siellä ruudun toisella puolella sekä vuosi 2017! Hyvää alkanutta vuotta ♥ Eikös olekin jännä juttu, miten sitä vuosi toisensa jälkeen tuntuu uudestisyntyneeltä näin vuoden ekana päivänä? Jotenkin puhtia ja tsemppiä riittää vaikka muille jakaa. Viime yönä todistettiin vuoden vaihtumista paraatipaikalla; tasan puolilta öin olimme tuossa Nokian moottoritiellä kurvailemassa kohti Tamperetta. Näimme ilotulitukset Pirkkalan ja Tampereen osalta. Piti ottamani niistä kuvia, mutta kovassa vauhdissa se ei ihan onnistunut. 01012017-6-of-1301012017-12-of-1301012017-1-of-13Yöunet jäivät vähän lyhyeksi, sillä pitkän ajomatkan jälkeen ei ihan heti tullut uni silmään. Koirulille kelpasi autossa taas vain ja ainostaan mun sylipaikka (jep, opettamisen tulos…) ja vaikka Pelkosenniemen apteekista sellaista feromonisuihketta ostimmekin, niin jouduttiin pysähtymään vielä Kemin apteekissakin. Calmex -tabun puolikas ei mennyt kokonaisuudessaan oikeaan osoitteeseen, joten meillä istuttiin visusti sylissä loppumatkakin ja hieman läähätettiin. Kurun kohdalla nukahti kolmeksi minuutiksi 😉 Jännä juttu, miten se aiemmin autossa viihtynyt koira ei sitä enää tee. Pitää ottaa jonkinsortin koulutussessiot asian tiimoilta agendaan. Innoissaan kyllä on menossa auton kyytiin. Mutta hei, kotiin tultuamme vielä paukkui ja toinen ei pelännyt. Joten ruksi seinään sen osalta!01012017-11-of-1301012017-5-of-13ID01012017-9-of-13No mutta, mitä tuo tullessaan vuosi 2017? Toivottavasti terveyttä ja tasapaksua arkea. En kaipaa mitään highlighteja, vaan haluan kokea ne ihanan kamalat maanantaiaamut, tiistai-iltojen ihanuudet, keskiviikon kauneuden, torstai-illan tanssitreenit (tytöillä siis), perjantaimyyssit, lauantai-illan leffamaratonin ja sunnuntain suloisuuden. Haluan osata olla armollisempi itselleni ja kuten eilen totesin, niin vähän epäitsekkäämpi. Haluan syödä taas hitusen terveellisemmin ja liikkua astetta monipuolisemmin. Jälkimmäisen otan työn alle heti ja ajattelin varata luisteluhiihtokurssin. Lähinnä tekniikkaa varten. Ei se kuulkaas mennytkään enää niin jouheasti kuin lukiossa 😀 Mutta niin onnellinen olen, että viitenä päivänä tuli hiihdettyä yhteensä liki 35 kilometriä. Ekat pari lenkkiä vapaalla tyylillä ja suksen siteen hajottua perinteisesti. Ihana laji, olen aivan koukussa.01012017-7-of-1301012017-8-of-13 01012017-2-of-13

Tänään siivottiin joulu pois, mutta jätettiin pehmeys ja hämyisyys. Olisihan tuo kuusi vielä mennyt, mutta jotenkin sitä kaipasi jo vähän vaihtelua. Ensi jouluna emme kyllä ota kuusta sisään yhtään aiemmin kuin 23. päivä. Palataan tuttuun vanhaan aikatauluun sen suhteen. Kuusen ja joulunpunaisten koristeiden lähdön myötä koti raikastui. Jotenkin tuntuu, että kevättä kohden mennään myös ulkonakin, vaikka saatiinkin ihana lumipeite maahan. Tobyn kanssa ulkona ollessani kuulin lintujen sirkuttavan. Ai niin, meillä jäi muuten karvaturrin shampoo ja hoitsikka kotiin reissun ajaksi ja nyt meillä on eräs erittäin takkuinen koira. Vaikka harjausvälineet ja turkkiin suihkutettava hoitsikka olikin mukana, niin turkki kaipaa pesua. Ja selvittelyä. Los projektos siis vielä tälle illalle, kommentteihin vastaamisten ja juoksulenkin lisäksi.

01012017-3-of-1301012017-10-of-13 01012017-4-of-13
Hei, kiitos vielä teille vuodesta 2016 ♥ Jatketaanhan samaan malliin tänäkin vuonna! 322 postausta kertyi viime vuodelle ja ajattelin taas tehdä niistä kokoelmapostauksen; top 10 postaukset ja aihealueet. Nyt kokoamaan ensi viikon ruokalistaa, kevennetyllä menulla mennään ja kasvispainotteisesti. Lisäksi tapani mukaan tammikuu on karkiton/herkuton ja tipaton. Paitsi, jos on jotain juhlia/menoa. Ja niitähän on jo muutama sovittu 😉 Ihanaa, tästä tämä taas lähtee!

SUPERSULOISTA VUODEN EKAN SUNNUNTAIN ILTAA,

alle


perjantai 30. joulukuun 2016

Ihanasti harmoniassa

11

HEI HUOMENTA IHANAT!

Ja terkkusia edelleen täältä tunturin juurelta. Paikasta, jossa ihmisen on niin kovin hyvä olla. Jatketaan siihen, mihin viimeksi jäimme tässä postauksessa. Danone Activian lanseeraaman InSync -kampanjan tiimoilta ajattelin nyt kertoa niistä hetkistä, kun tunnen täydellistä tasapainoa. Hetkistä, jossa keho ja mieli ovat yhtä. Haluaisin myös kertoa siitä, miten pääsen InSync -tilaan. Haluan rohkaista teitä kertomuksellani, sillä tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on lukijoita, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet suorastaan kaoottiset. Tai olisivat olleet, ellei minulla olisi ollut keinoja harmonian löytämiseen ja ylläpitämiseen. Isän kuolema, perheyrityksen pyörittäminen, mummun kuolema, kiireinen lapsiperhearki, reissaava mies ja vielä viimekesäinen äidin kuolema. Läheisen ihmisen menetys on aina surullinen tapahtuma ja järkyttää sitä sisäistä tasapainoa. Luonnollista on, että tuollaisen tapahtuman jälkeen hetken aikaa keho kielii kipua ja sielu huutaa apua. Kuitenkin olen löytänyt keinot nähdä surun yli ja selvitä. Jatkaa matkaa ja pitää kaikesta huolimatta positiivisen mielen. Tasapainon löytymisen eteen olen tehnyt paljon töitä ja näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo nyt niin kovin vaikeaa ole ollut 🙂

insync-5-of-14insync-2-of-14insync-9-of-14
Kun elämässä on stressiä, niin lihakset jumiutuvat ja koko kroppa on jännityksessä. Kolmisen vuotta sitten keho oli hetken aikaa kuin viulunkieli ja kun keho kielii kipua, alkaa se pidemmän päälle syömään myös mielenrauhaa. Turvauduin meditaatioon. Sen ei tarvitse olla kuin viisi minuuttia omaa aikaa aamulla. Sängyssä maaten. Rentoutuen ja valmistaen itseään tulevaan päivään. Positiivisin ajatuksin. Tuota tein aina, kun aamulla herätessä tuntui, että nyt ei vaan jaksaisi nousta. Viiden minuutin mietiskelyn jälkeen nousin ylös, laitoin kahvin porisemaan, suuntasin suihkuun. Hymyilin peilikuvalleni hampaita harjatessa ja tunsin sisällä onnea. Kiitollisuutta elämästä. Vielä tänä päivänäkin turvaudun välillä meditaatioon. Lähinnä mindfullness-applikaatioiden avulla, mutta usein illalla sohvallakin suljen hetkeksi silmäni ja tyhjennän ajatukseni.

Meditaation lisäksi toinen erittäin tärkeä tekijä sisäisen harmonian löytymiseen on ollut liikunta. Juoksulenkit ja niiden tuoma oma aika. Se, missä aiemmin juoksin kelloa vastaan on vaihtunut juoksemiseen juoksemisen ilosta. Juoksulenkkien myötä olen oppinut saamaan voimaa luonnosta. Suurin inspiraatio elämään tulee luonnosta. Juostessa on aikaa tarkkailla luonnon eri sävyjä ja kuin huomaamattaan keho alkaa tuottaa endorfiiniä. Pitkään metsästin kieli vyön alle tuota kuuluisaa runner’s high olotilaa, kunnes tajusin, että ei se ole juostusta matkasta kiinni vaan runner’s high sijaitsee korvien välissä. Juoksukenkien rullatessa kevyesti tuntuu, että koko kroppa rentoutuu. Mieli on vapaa murheista ja ajatus virtaa kirkkaasti. Olenkin teille kertonut, että suuri osa postausideoista ja teksteistä tulee juurikin juoksulenkeillä.insync-4-of-14insync-1-of-14insync-3-of-14

Sisäisen tasapainoni kulmakivi on ollut se, että olen opetellut sanomaan ei. Luonteeltani olen sellainen, että haluan välttää negatiivista keskustelua ja konflikteja. Turhaan aiemmin pelkäsin, että kieltäytymällä jostain jutusta aiheuttaisin toiselle osapuolelle mielipahaa. Välillä jätin sanomatta ei tämän takia. Vaikka itse en voinut hyvin tai ollut tyytyväinen päätökseeni. Tietyllä tapaa epäitsekkyydestä luopuminen, on osaltaan auttanut sisäisen tasapainon tavoittelussa. Olen kantapään kautta oppinut sen, että minulla on oikeus olla erimieltä ja oikeus sanoa ei. Silloin kun ruuhkavuodet todella painaa päälle, niin tästä on ollut apua henkisen ja fyysisen tasapainon ylläpitämisessä.

Milloin on sellainen hetki, kun olen täysin harmoniassa itseni kanssa? Voi, niitä on monia, mutta alla muutamia:

”Viimeinenkin kouluunlähtijä laittaa oven kiinni perässään. Tyhjään astianpesukoneen ja ihastelen siistiä keittiötä. Huomaan kahvipannussa olevan vielä yhteen kupilliseen tuoretta kahvia. Otan lempikahvimukini, istun alas ruokapöydän ääreen ja katson ulos ikkunasta. Koira lämmittää jaloissani. Tuijottelen ulos ikkunasta ja nautin hiljaisuudesta.”

”Kannan kauppakassit autosta sisään, tyhjennän ne ja vedän syvää henkeä. Muistan, että jäin edellisiltana kirjani kanssa hyvään kohtaan. Vaihdan kotivaatteet, laitan puhelimeni äänettömälle, otan kirjan käteen ja sujahdan takkahuoneen sohvalle shaalin alle. Hetken luettuani huomaan silmieni painuvan kiinni. Annan periksi väsymykselle ja nukun päiväunet hyvällä omallatunnolla.”

”Perjantai-ilta ja Marian keittiö. Ruoanlaittoa hyvän musiikin soidessa taustalla. Lasissa tilkka punaista ja ympärillä ne rakkaimmat. Siivottu koti ja tuoreet kukat maljakossa. Viikonloppu edessä.”insync-12-of-14insync-14-of-14

Uskon, että myös omalla käytöksellään voi auttaa sisäisen tasapainon löytymisessä. Itse noudatan neuvoa ”Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.”. Pyrin olemaan kohtelias ja ystävällinen jokaiselle kohtaamalleni ihmiselle. Saatan hymyillä ventovieraille hississä ja vaihtaa muutaman sanan. Saan suunnatonta energiaa ja voimaa siitä, että tiedän toimineeni oikein. Jos vielä saan ventovieraalta hymyn takaisin, niin on todellakin voittajafiilis. Positiivista elämänasennetta itselläni riittää sen verran paljon, että sitä haluan jakaa myös muille. Uskon, että lähipiirini arvostaa minussa juuri tuota positiivisuutta ja sitä, että huononkin päivän sattuessa he voivat ammentaa positiivisuutta minulta. Kun annan positiivisuutta ulospäin, tunnen saavani monin verroin hyvää takaisinpäin. Mottoni on ”ilon kautta”. Sen avulla pärjää elämässä hyvin pitkälle!

Kun on harmoniassa itsensä kanssa pystyy nauttimaan elämästä niin paljon enemmän. Silloin on helpompi saavuttaa haluamansa asiat ja tuntuu, että hommat menevät nappiin. Hymy on herkässä ja sisällä sydämessä tietää elävänsä elämänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla. InSync Facebook -sivuilla voit käydä lukemassa muiden naisten InSync -tarinoihin sekä kertoa oman tarinasi. Kertomalla oman InSync -tarinasi  tuolla Facebook-sivuilla olet mukana kylpylälahjakortin arvonnassa.

IHANAA VUODEN TOKAVIKAA PÄIVÄÄ,

alle

YHTEISTYÖSSÄ DANONE ACTIVIA

lifie-logo-rgb-1


keskiviikko 21. joulukuun 2016

Sisäisen tasapainon merkitys

9

Tunne, kun sielu hymyilee. Kun se hymy ylettyy sielun sopukoista hymynkareeksi huulille ja aina silmiin asti. Lämmin tunne tuolla jossain. Euforia. Tunne, kun on hyvä ja rauhallinen olla. Balanssi kehon ja mielen välillä. Sisäinen aurinkosi paistaa ja haluat ottaa siitä kaikki irti. Levittää hyvää oloa ympärillesi. Käyttää hetkeä täysin brutaalisti hyväksesi.  Just because you can. Tehdä asioita, joita et uskaltanut edes haaveilla tekeväsi. Itsetunnolla, joka kumpuaa jostain kuin tilauksesta. Tässä hetkessä kaikki on mahdollista. Arki soljuu eteenpäin tanssiaskelin. Mieli ja keho ovat kietoutuneena tanssiin, jossa ei tunneta mollisointuja. Maailma on kevyt kantaa ja turhat huolet jäävät taakse. Pystyt keskittymään olennaiseen ja olemaan läsnä. Antamaan itsestäsi 100%. Itsellesi, mutta myös muille. Maailma haluaa lisää ja olet sitä valmis antamaan. Mitä enemmän annat muille, sitä enemmän saat takaisin. Jatkat hymyilemistä, venyttelet raukeasti ja huomaat, että  lintulaudalle ikkunan eteen istui juuri tilhi. Näet sen värit kirkkaammin kuin ennen. Kuulet sen laulun mielessäsi ja mietit, tuoko se viestin jostain kaukaa? Lähetät äänettömän viestin tilhin mukana matkaan. Elämässä on kaikki niin kovin hyvin. Juuri tässä hetkessä ♥

Olen jo muutaman vuoden ajan ollut erittäin kiinnostunut sellaisesta tilasta, jossa pystyn olemaan sinut itseni kanssa. Harmoniasta ja tasapainosta. Sisältä kumpuavasta voimasta. Sen takia koen saaneeni lottovoiton päästessäni mukaan Danone Activian kampanjaan, jossa saan mahdollisuuden tutkia harmonian ja tasapainon saavuttamista vielä vähän syvemmältä. Jäsentelemään ajatuksiani vuorovaikutuksessa teidän kanssanne. Danone Activia on käynnistänyt kansainvälisen mediakampanjan ”Live InSync”, jossa naiset kertovat mitä merkitsee saavuttaa tasapainoinen ja harmoninen tila. Activia uskoo, että kun ihmiset ovat ”InSync” he ovat parhaimmillaan ja voivat saavuttaa haluamansa asiat. ”InSync” on hetki, kun mieli ja keho ovat yhtä. Hetki, kun olet 100%:sti läsnä. Tunnet tuolla hetkellä itsevarmuutta ja olet valmis uusiin haasteisiin.insync-3-of-3

Nyky-yhteiskunnassa elämä on täynnä ulkoisia haasteita, kalenterit täyttyvät huimaa vauhtia ja kilpailu elämän valttikorteista on kova. Kuinka helposti sitä ajautuu tähän elämän vuoristorataan mukaan ilman, että pysähtyy kuuntelemaan itseään. Miettimään, mikä on itseni kannalta paras tapa elää elämää. Kolmisen vuotta sitten elämän risteyskohdassa ollessani kysyin itseltäni, miten saavutan elämässä tilan, jossa minun on hyvä olla. Tilan, jossa tiedän, että tulen selviytymään, tapahtui mitä tapahtui. Nykyisellään elämä heittelee haasteita eteen, mutta olen huomannut, että aika useasti ihmiset luovuttavat kovin helposti ongelmien edessä. Heittävät pyyhkeen kehään ja vaihtavat kurssia. Sekin on täysin hyväksyttävää, sillä jotkut esteet eivät ole tehty ylitettäviksi. Niitä tupsahtelee eteemme, jotta osaamme ottaa elämäämme uuden suunnan. Saavuttaaksemme harmonian ja tasapainon. Tietyt elämässä tapahtuvat asiat on helpompi hyväksyä ja kääntää voimavaroiksi, kun on opetellut sisäisen mielenrauhan hallinnan. Kun on tasapainossa sisäisesti, se jostain sisältä kumpuava voima auttaa selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta.

Tehän tiedätte, että minulla on kokemusta tästä roppakaupalla. Liian monta taakkaa on annettu kannettavaksi viime vuosien aikana, mutta ylpeänä seison tässä ja sanon, että hei, mä selvisin. Seison tässä vahvempana kuin mitä silloin kolmisen vuotta sitten. Moni on kysynyt viime vuosien aikana, että miten olen pysynyt näinkin selväjärkisenä. Ilman sisäistä tasapainoa ja mielenrauhaa se ei suinkaan olisi ollut mahdollista. Sen tiedostaminen, että asioita tapahtuu, on ollut ratkaisevinta omassa prosessissani. Voit joko käyttää sisäistä voimaasi hyväksesi ja hyväksyä asiat. Jatkaa elämääsi hurjan paljon viisaampana tai vahvempana eteenpäin. Tai sitten voit taistella tapahtunutta vastaan, katkeroitua ja jäädä jumittamaan paikallesi. insync-1-of-3

Kun mielesi on tietoinen siitä, mitä kehollesi tapahtuu, voit muokata käyttäytymistäsi ja tapojasi heijastamaan kehon tarpeita. Kun on saavuttanut tilan, jossa olet ”InSync”, kaikki lähtee omista tuntemuksista ja omista valinnoista. Selvennettynä; olet itse vastuussa omista tekemisistä ja teet juuri niin kuin haluat. Tiedät, että tasapainon myötä sinulla on mahdollisuus elää elämäsi parhaimmalla mahdollisella tavalla. ”InSync” -tilan saavutettuasi olet valmis henkisesti että fyysisesti elämään elämäsi upeimpia hetkiä. Sinun on helppo hymyillä ja nauttia elämästä.

Sisäinen tasapaino ja sen tavoitteleminen näyttelee suurta osaa omassa elämässäni. Se on minulle keino selviytyä niin niistä elämän hyvistä päivistä kuin vaikeistakin ajoista. Sen avulla olen oppinut näkemään, että kaikesta selviää. Sisäisessä tasapainossa ja harmoniassa suurta roolia näyttelee otteeni elämään ja muihin ihmisiin. Käytän kannustavaa ja positiivista otetta. Olen lojaali lähipiirille ja haluan auttaa heitä. Tarjoan apuani todella helposti ja välillä pyytämättäkin 🙂 Positiivisesta ja kannustavasta otteestani saan kiitosta muun muassa ystäviltäni ja työkavereiltani. Luen aika paljon alan kirjallisuutta ja etsin aktiivisesti tietoa elämänhallinnasta. Olen  avoin uusille ajattelumalleille.

insync-2-of-3

Sisäisen tasapainon ansiosta myös bloggaaminen sujuu jouheasti. Sen avulla saavutan kirjoittamisen flow:n, tilan jossa sormet näppäilevät tietokoneen näppäimistöä ja suoltavat ajatuksiani julkiseksi. Toisaalta sisäinen harmonia antaa myös uskoa ja itsevarmuutta siihen, että uskallan painaa julkaise -näppäintä. Uskallan seisoa sanojeni takana ja ottaa vastuun sanoistani. Harmonia tarkoittaa minulle sitä, että en murehdi turhista. Tiedän, että on asioita, jotka eivät ole omassa vaikutuspiirissäni. Asioita, joille en voi mitään. Jotka kuitenkin ovat tavalla tai toiselle kytköksissä elämääni. Enemmän kuin niihin keskityn asioihin, joihin voin vaikuttaa. Omaan itseeni. Asioihin, joiden myötä voin olla paras versio itsestäni.

Olen siis tietoisesti pyrkinyt tietyin tavoin saavuttamaan henkisen tasapainon, tilan jossa keho ja mieli ovat yhtä ja on hyvä olla. Suurin saavutukseni elämän esteiden ja vaikeiden aikojen ylitsepääsemisen lisäksi on itsevarmuuden ja itseluottamuksen huima lisääntyminen. Miten olen päässyt tähän ihanaan olotilaan? Miten olen löytänyt tasapainon ja mitä siihen vaadittiin? Ajattelin palata tähän aiheeseen tuonnempana ja kertoa konkreettisesti, miten minusta tuli tämän hetkinen minäni. Joka on kaunistelematta paras versio itsestäni 🙂 Mistä lähdettiin ja miten tänne päästiin. Mutta sitä ennen voitte käydä Danone Activian kotisivuilla ja Facebook-sivuilla lukemassa, mitä Live InSync -tarkoitaa ja lisäksi lukemassa muiden naisten InSync -tarinoita.

IHANAA JA ELÄMÄNMYÖNTEISTÄ KESKIVIIKKOA,

alle

YHTEISTYÖSSÄ DANONE ACTIVIA

lifie-logo-rgb-1


« Vanhemmat
Uudemmat »