Ja kiitos tsempeistä eiliseen postaukseen – herra pikkupotilas voi hyvin! Veikkaan, että tämän hetken suurin tuska on se, että vatsasta ajeltujen karvojen tilalle alkaa kasvamaan sänki ja sekös vasta kutittaa. Töttörö päässä kun ei pääse itse kutittamaan, niin tulee sitten aina luokse, antaa merkin (sellainen karski kurkkuääni) ja saa rapsutusta 🙂
Muistatteko kun kerroin teille rakkaimmasta liikuntaharrastuksestani, juoksusta? Siitä, että haluan ehdottomasti päästä jälleen siihen flow-tilaan, jossa juoksu on mukavinta. Siihen kuuluisaan runner’s high -moodiin. Se taisi olla Riina joka taannoin pyysi kertomaan juoksukoulusta lisää, joten tässä sitä nyt tulee. Lyhykäisyydessään. Juoksukoulua on nyt takana kolmisen viikkoa ja se on ehkä paras asia, minkä olen itselleni tehnyt. Siinä missä aiemmin ajattelin, että kyllähän mä nyt juosta osaan on vaihtunut pätevän ohjaajan oppeihin siitä, kuinka liikuttaa käsiä, kuinka nostaa jalkaa, kuinka askeltaa ja miten lantion saa pidettyä ylhäällä. Niin, että juoksu on kropallekin teknillisesti mahdollisimman hellää. Vielä on puolet jäljellä koulua, mutta jo tässä vaiheessa juoksumotivaatio on huikea. Meillä on kiva ryhmä ja tuntuu, että tuo ryhmänpaine on se, joka saa väsyneenäkin päivänä lenkille.
Juoksukouluun kuuluu yksi tekniikkatunti ja yksi vapaaehtoinen tunnin lenkki viikossa. Lisäksi kaksi kotona tehtävää juoksulenkkiä, jotka vaihtelevat tempoltaan, ajaltaan ja sisällöltään viikottain. Kunto ei ihan vielä ole sillä tasolla, että jaksaisin niitä rakastamiani pitkäkestoisia peruskuntolenkkejä, mutta pikkuhiljaa. Kuten aina, niin myös nyt liikunta tuo mukanaan positiivisen kierteen. Hyvinvoinnin positiivisen kierteen. Kroppa huutaa terveellistä ruokaa. Melkein aina. Eilen se huusi pizzaa ja sai sitä 😉 Smoothiet ja vihermehut kuuluvat taas päivittäiseen ruokavalioon ja kasvisten osuus jääkaappitilasta on lisääntynyt merkittävästi.
Käykö teilläkin näin? Itselleni käy tosi usein. Eli jos alkaa skarppaamaan ruokavalion kanssa käy niin, että innostuukin liikkumaan. Kun innostuu liikkumaan, tekee mieli syödä terveellisesti. Tässä iässä voisi sanoa, että on korkea aika laittaa itsensä kuntoon. Loppuelämän kuntoon ja vielä ylläpitää tuota kuntoa. Mies kertoi eräästä esimerkistä (olisikohan ollut Aki Hintsan kirjasta…?) siitä, että miten ihmiset aina kuvittelevat alkavansa aktiivisen ja liikunnallisen elämän eläkkeellä. Golfaavansa Espanjan auringon alla ja hiihtävänsä Lapissa kaamoshiihtoja. Kerrankin kun on aikaa. Ajatuksena tosi hieno, mutta ei se kunto välttämättä enää tuolla iällä ole sellainen, että pystyisi näitä asioita tekemään. Ellei sitä kuntoa ole jo pitänyt yllä ennen tuota eläkeikää.
Tämä tavallaan avasi omat silmäni. Haluan olla eläkkeellä ollessani siinä kunnossa, että jaksan kiertää miehen kanssa golfkenttiä. Jaksan leikkiä lastenlasteni kanssa ja kontata maassa. Vielä jopa päästä sieltä kontisiltani ylös ilman sen kummempia tuskia 😀 Senpä takia pienillä päivittäisillä valinnoilla ajattelin pitää itseni kuosissa. Se muuten on vuosi vuodelta vaikeampaa. Juoksussa olen huomannut, että ne siinäkin tärkeimmät lihakset eli syvät vatsalihakset ovat aika rappiolla. Tarttis tehdä jotain. Lankutushaaste alkaa tänään! Hep, kuka on mukana? Ollaan sitten juhannuksena timmissä kunnossa, ainakin keskivartalon kohdalta:)
Iltapalaksi on tänäänkin smoothiet. Tein ne jo valmiiksi jääkaappiin odottamaan. Tänään smoothiesta löytyy sen perinteisen MSM-jauheen, lucuman, macan, kurkuman ja pellavansiementen lisäksi banaania, omenaa, rahkaa ja sokeritonta mansikkakiisseliä. Hyvää kuin mikä! Jotenkin olo on niin hyvä, kun on elämä balanssissa liikunnan ja ruokavalion suhteen. Turhia paineita niistä kuitenkaan ei kantsi itselleen asettaa. Pääasia, että on tyytyväinen siihen mitä peilistä näkyy ja jaksaa arjen askareissa, eiks niin?
IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,
* Foodin Luomukurkumajauhe saatu Lielahden Life -myymälästä
Syömme superfood -smoothieita ja salaatteja saadaksemme sitä hehkua. Voidaksemme hyvin. Eikä siinä mitään vikaa ole, jatketaan samalla mallilla. Mutta on tiettyjä kaunetta edistäviä ainesosia, kuten kollageeni, joita ei salaateista tai äärimmilleen viedyistä terveyssmoothieista saa. Sitä tarkoitetaan syötävällä kosmetiikalla. Niitä terveellisten elintapojen lisäksi käytettäviä täydentäviä tuotteita. Me ruuhkavuosien keskellä elävät naiset huomaamme yhtäkkiä maan vetovoiman tekevän tehtävänsä. Aamulla peilistä saattaa näkyä kasvot, joiden iho on silmin nähden veltostunut. Ihohuokoset suurentuneet ja ihon väri sammunut. Sisäinen hehku loistaa poissaolollaan. Päätämme aloittaa vastedes jokaisen aamun vihermehulla, kunnes huomaamme, että aika ei yksinkertaisesti riitä vihermehun tai -smoothien tekemiseen aamulla. Lapsilla on päiväkoti/kouluvaatteet hukassa ja tuntuu, että paletti on jokseenkin sekaisin juostessa kellon viisareita vastaan.
Aloitetaan omasta suosikistani, kollageenista. Kollageenit ovat elimistön yleisimpiä proteiineja, jotka antavat tukea ja lujuutta kudoksille. Kollageenia esiintyy esimerkiksi luukudoksessa, rustossa, jänteissä ja ihossa. Kollageenia voi käyttää sekä sisäisesti ravintolisinä että ulkoisesti voiteina ja naamioina. Elimistön oma kollageenin tuotanto hidastuu noin 25-vuotiaasta lähtien ja vähenee radikaalisti noin 40-vuotiaana. Eli minulla elimistön oma kollageenin tuotanto on radikaalisti vähentynyt. Ja tiedättekö mitä, se näkyy. Aluksi laitoin parin viime vuoden elämäntilannemuutosten piikkiin sen, että jotenkin ulkoasu on nuupahtanut 😉 Iho veltostunut ja hiukset kuivahtaneet. Mutta hei, ei se täysin johdukaan stressaavasta elämänvaiheesta vaan myös tuosta kollageenin tuotannon vähenemisestä. Näin sain kuulla taas Lielahden Life -myymälän Maaritilta. Joka muuten antoi paljon erinomaista tietoa syötävästä kosmetiikasta.
Kuten kerroin, niin kollageenia emme saa niistä vihermehuista emmekä salaateista. 
Sisältä tulevaan hehkuun tarvitaan myös öljyjä. 
Hetkeksi innostuin tuolloin juoksemisesta, mutta kulutin harrastuksen loppuun. Nuoren naisen kroppa ei kestänyt sitä rääkkiä, johon sen laitoin. Vähän yli kaksikymppisenä innostuin käymään jumpissa. Rasvanpolttoa ja muokkausta tuli harrastettua monta vuotta, kunnes hurahdin miehen myötä kuntosaliin sekä spinningiin. Spinningistä sain samanlaisen endorfiinitankkauksen kuin juoksemisesta aikoinaan. Raskaaksi tultuani spinning ja kaikki muut urheilut jäivät. Tuntui, että 24/7 jatkuva paha olo ei sallinut mitään ylimääräistä. Näin jälkikäteen ajateltuna se liikunta ehkä olisi ollut paras apu pahoinvointiin.
Parhaimpina viikkoina juostuja kilometrejä tuli liki 50. Keskimäärin pitäydyin kuitenkin 20-30 kilometrissä. Silti huomasin että tuo juoksu ei ollut ainoastaan endorfiinitankkauksen takia koukuttavaa vaan myös sen takia, että sen myötä sain laatuaikaa itseni ja ajatusteni kanssa. Ainoa asia, joka hieman haittasi harrastusta oli oikea olkapää, joka mystisesti kipeytyi juoksuharrastuksesta. Ensin luulin sen johtuvan siitä, että jännitin niskoja, kunnes tajusin tuon puolen olevan se, jonka olkavarressa pidin puhelinta juoksulenkkien ajan. Jotenkin kättä tuli siis jännitettyä ja se otti olkapäähän. Tähän avun sain MSM-jauheesta, jota söinkin päivittäin kolmen vuoden ajan.
Tuon MSM -jauheen lisäksi en ole juuri muita luonnontuotteita liikunnan tueksi käyttänyt. Mutta mielessä on käynyt, että olisi syytä alkaa käyttämään. Sen takia marssin intoa täynnä jälleen 
No niin, tämän liki romaanin pituisen kirjoituksen jälkeen on pakko todeta, että yksi parhaimmista asioista, joita minulle on tänä vuonna tapahtunut on tuo 
Schärin kattavasta gluteenittomasta keksivalikoimasta valitsin vappupöytäämme tuotteita, joita maistuvat sellaisenaankin, mutta joista pystyy kehittelemään myös leivonnaisia tai suolaisia pikkunaposteltavia. Vappupöydästä meillä löytyy aina poikkeuksetta kakku. Kakku joka tuo tuulahduksen tulevasta kesästä. 
Vaikka olenkin perso makealle, niin silti yleensä pidän vielä enemmän pikkusuolaisista. Leivistä, joiden päällä on jotain levitettä. Suupaloista, joita saa napsia illan mittaan pöydän ääressä istuessaan. Uutuuskeksi 
Kuka sanoi, että suolakeksejä kuuluu syödä vain juustojen kanssa? 🙂 Niin herkullinen kuin tuo yhdistelmä suolakeksi + juustolautanen onkin, niin silti kaipasin erittäin maukkaille ja rapsakoille suolakekseille muutakin seuraa. Maukas dippi oli juuri se kaveri, jota näille sympaattisille suupaloille kaipasin.
