ja kuulkaas, se olisi taas uusi viikko edessä. Ehkä niitä uusia kujeitakin, tiedä häntä 🙂 Viikko startataan kokonaisella kolmella kotitoimistopäivällä ja hyvä niin. Tiedossa on kiireinen syksy bloginkin suhteen ja blogitöiden tiimoilta tulee tehtyä näinä kolmena päivänä hieman taustatutkimusta. Lisäksi piirrettyä mindmappeja, jotta hahmotan tietyt asiat paremmin itse, jotta voin ne teille selkeästi kirjoitella. Olkaamme muuten onnellisia, että tämä blogi ei toimi ihan kuin allekirjoittaneen puhe. Yleensähän puhun ennen kuin ajattelen. Saatan puhua myös niin sanotusti kesken ajatuksen, jolloin jos sen tänne kirjoittaisin, niin teillä ei olisi hajuakaan, mistä puhun. Tai kirjoitan 😀
Sovittiin aamulla ennen kuin mies lähti töihin, että treffataan kotona lounaalla. Niin huihaihaipakkaa kului aamupäivä, että jouduin laittamaan viestiä, että syödään vasta myöhemmin. Siltikin, kun mies tuli kotiin lounaalle oli lounas vielä aivan vaiheessa. Vaikka uuni hoitikin suurimman osan lounaan valmistuksesta. Itse kävin uunin hoidellessa hommansa ihan hirmuista taistelua. Nimittäin banaanikärpäsarmeijaa kohtaan. Mistä hitsistä niitä oikein sikiää? Meillä ei ole mitään hedelmiä näkyvillä ja ruoantähteetkin siivotaan saman tien pois. Ei muuta kuulkaa kuin keittiön taso tyhjäksi tavaroista, perusteellinen pesu ja tavarat paikoilleen. Ja kas, tavarat paikoilleen laitettuani huomasin, että sieltähän ne pikku sinttiäiset laskeutuu asemiinsa samantien. Nostin kädet ylös ja luovutin.
No mutta siihen lämpimään lounassalaattiin…joka syksyinen bataattihimo on nostanut päätään. Tänä vuonna tosin hieman aiemmin. Bataattia on nyt tullut syötyä varmaan sen jokaisessa muodossaan. Helpoimmin palasteltuna ja uunin kautta kypsennettynä. Niin kuin tänäänkin. Bataattikuutiot saivat kavereikseen kikherneitä ja makua niille ripsotin yrttisormisuolalla. Pyöräytin vielä ennen uuniin laittamista kaverukset oliiviöljyssä. Puolisen tuntia 220 asteessa ja avot. Herkkua sellaisenaan, mutta herkkua myös osana salaattia.
LÄMMIN LOUNASSALAATTI
kaksi bataattia purkki kikherneitä loraus oliiviöljyä ripaus yrttisormisuolaa
-kuori bataatit ja pienistele ne
-sekoita muiden ainesten kanssa uunivuoassa ja paista 220 asteessa noin puolisen tuntia
-kaada salaattipedin päälle ja lorauta päälle kastiketta
Salaatti salaattisekoitusta parsakaalia fetajuustoa punasipulia
oliiveja
-asettele salaattisekoitus lautasille
-pienistele päälle parsakaalia, fetajuustoa ja punasipulia
-lisää halutessasi oliiveja
Kastike oliiviöljyä sitruunamehua vettä suolaa hunajaa
-sekoita loraus oliiviöljyä, sitruunamehua ja vettä keskenään
-mausta suolalla ja hunajalla
Tarjoiluun: Creme Fraichea, tuorejuustoa tai turkkilaista jugurttia
Kuumaakin kuumemmasta lounaskaverista en ehtinyt ottaa kuvaa, kun lähti takaisin töihin. Porkkananpunainen parransänki, siniset safiirit silminä ja valkoinen kaunis hymy hänellä oli. Ja jotain sellaista, joka sai taas sukat pyörimään jalassa. Tehtiin koiranulkoilutustreffit jo illallekin. Niitä odotellessa ♥
Mä luin eilen illalla sängyssä nukkumaan mennessämme Iltalehdestä artikkelin, jossa kerrottiin siitä, kun parisuhteen toinen osapuoli ei saa harrastaa. Kun tuon harrastuksen ajankin pitäisi olla kotona imuroimassa. Olen edelleen artikkelista vähän hämilläni ja toisaalta todella surullinen. Tietämättä kuitenkaan taustoja koko keissille, on nyt pakko jakaa ajatuksiani parisuhteesta teidän kanssanne. Luitteko te tuon artikkelin? Jos ette, niin se löytyy täältä.
Parisuhde on kahden kauppa. Siinä on kyse kahdesta henkilöstä, jotka (toivottavasti ainakin) tuntevat suuren suurta rakkautta toisiaan kohtaan. Jotka jakavat yhteisen intressin, eli sen ehkä ääneen sanomattomankin tavoitteen pitää huolta suhteestaan. Molemmat omilla tahoillaan mutta myös yhteisesti. Parisuhteessa kumpikaan ei ole toisen omaisuutta, sillä molemmat ovat omia huikeita, Luojan luomia yksilöitä. Molemmilla on oma tahto ja oma elämänkaarensa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nuo tahtotilat ja elämänkaaret voisi olla symbioosissa keskenään. Tottakai ovat ja näin sen pitää toimivassa, tasavertaisessa parisuhteessa ollakin.
Mutta kuitenkin tietyissä rajoissa molempien osapuolien tulee olla vapaita. Ilman tunnetta, että on pitkässä liekassa, jonka toisessa päässä tahtipuikkoa heiluttaa se parisuhteen toinen osapuoli. Välillä antaen siimaa ja sitten taas nyöriä kiristäen. Ohjaillen toisen elämää. Parisuhteen parhautta mielestäni on se, että molemmilla on myös niitä omia juttuja. Omia harrastuksia ja menoja. Ne eivät ole siltä toiselta pois, vaan päinvastoin. Kun osaa olla hyvillä mielin erossa, oli se sitten harrastusten tai pienten matkojen ajan, on yhdessäolo moninverroin ihanampaa.
Itse en pystyisi olemaan suhteessa, jossa en esimerkiksi saisi harrastaa. Pää hajoaisi, ellen pääsisi lenkeille. Tietäen, että siellä kotona odottaa se sama leppoisa aviomieheni kuin lenkille lähtiessäni. Eikä se mustat sukat jalkaan lenkkini aikana pukenut myrskyn merkki. Hyvällä säkällä tuo aviomies on jopa sillä aikaa imuroinut ja tyhjännyt tiskikoneen, kun mä olen tuolla tallannut menemään hikihatussa. Tiedän, että miehenkin pää hajoaisi, jos kieltäisin häntä harrastamasta. Jos tekisin ehtoja siitä, kuinka sitä harrastusaikaa vastaan pitää pestä ikkunat, laittaa ruokaa, nukuttaa lapset yms. Kuinka paljon se, että molemmat harrastaa omia juttujaan antaa parisuhteelle hyvää? Kuinka paljon energiaa se antaa pienten lasten vanhemmille, että molemmilla on yhtälainen oikeus omaan aikaan ja omiin juttuihin?
Tiedän, että on suhteita joissa kotitöitä ei hoideta tasapuolisesti. Tiedän, että on suhteita, joissa luottamus on menetetty ja se varjostaa molempien tekemisiä pitkään. Mutta niin kauan kuin molemmat puhaltavat yhteen hiileen, tekevät oman osansa kotitöistä ja kunnioittavat sitä, mihin ovat sen toisen rakkaan ihmisen kanssa ryhtyneet – en näe mitään syytä, miksei molemmilla olisi oikeus harrastuksiin ja omaan aikaan. Oikeus tehdä niitä omia juttujaan niin, ettei myöhemmin ala sitten harmittelemaan tekemättömiä asioita.
Parisuhteessa ei pitäisi olla kilpailua siitä, että kumpi saa enemmän omaa aikaa. Kumpi tekee enemmän kotitöitä. Eikä parisuhteessa kuuluisi liiemmin tuntea syyllisyyttä siitä, että välillä sitä vain kaipaa omaa aikaa. Syyskuussa mies lähtee yhdeksi viikonlopuksi poikain kanssa golfreissulle ja itse lähden toisena viikonloppuna sielunsiskojen kanssa humputtelemaan skumppalasillisten äärelle Tallinnaan. Hyvillä mielin. Tietäen, että reissujen välissä ja reissujen jälkeen ehditään ihan varmasti kyhnyttämään alakerran sohvalla vierekkäin telkkaria katsellen.
Tuossa artikkelissa kerrottiin, että mies oli joutunut turvautumaan mielialalääkkeisiin jaksaakseen perhe-elämää, kun vaimo oli kieltänyt häneltä harrastamisen. Treenaamisen johonkin kisoihin, joka olisi väliaikaisesti vienyt häneltä viisi-kuusi tuntia viikossa perheaikaa. Mulla menee kyllä hyvinkin tuon verran viikossa urheilun parissa tai muissa omissa jutuissani. Miehellä samoin. Silti meillä riittää yhteistä perheaikaa niin lasten kuin toistemme kanssa yllin kyllin. Jo se, että toinen on joutunut turvautumaan mielialalääkkeisiin viestittää mielestäni siitä, että hän ei ole onnellinen. Itse kokisin vaimona huonoa omatuntoa siitä, että toinen on onneton takiani.
Tiedän, että siellä joku voi kuvitella, että helppohan mun on täällä asiasta jutella, kun kaikki on niin hyvin. Mutta, olen elänyt ennen tätäkin parisuhdetta. Olen saanut kokea, miltä tuntuu mustasukkaisuus. Olla sen kohteena ja olla sitä itse. Miltä tuntuu olla petetty ja jätetty. Ehkä juuri sen takia mulle on muodostunut niin vahva mielipide siitä, millainen omasta mielestäni täydellinen parisuhde on. Kauan sitä etsin ja viimein sen sain. Tärkein vuosien varrella oppimani asia on juuri tuo tämän postauksen otsikko. Toista ei voi omistaa. Ikinä.
Mielestäni parisuhteen tarkoitus ei ole kieltää osapuolilta asioita, vaan päinvastoin antaa sitä voimaa toteuttaa itseään ja omia juttujaan.
Olla se tuki ja turva, kallio ja turvallinen kotisatama, johon palata illan päätteeksi ♥
Hei jälleen on pakko nostaa hattua teille pienten, valvottavien lasten vanhemmille. Miten nuo ajat on jotenkin jo unohtanut? Viime yönä ei valvottanut lapset, vaan tuo pieni hauvavauva. Jep, se reilu kaksivuotias karvainen ”vauva” 😀 Nukutusaineiden poistuminen kävi jotenkin tosi hitaasti, vaikka tällä kertaa sai herätyspiikin ell:ssä ennen kuin lähdimme kotiin. Jalat kun ei kantaneet lainkaan. Kotona onneksi illalla päästiin jo ulos tarpeille, mutta yöllä….huh. Jossain vaiheessa lakkasin katsomasta kelloa jokaisen itkun kohdalla. Itkuinen pöllämystynyt koira on jotain, mille en osaa tehdä muuta kuin paijata. Onneksi se auttoi aina vähän aikaa. Aamulla en muista olinko herännyt kuusi vai kymmenen kertaa. Mutta tänä aamuna – kaikki oli hyvin ja itkuista ei ollut tietoakaan. Tobylla oli se sama oma valpas katseensa ja virtaa riitti hienosti jo aamulenkillekin. Toim. huom. hänellä, ei minulla.
Mielen päällä on jo pitkään pyörinyt asia, jota olen väläytellytkin täällä kertovani. Nimittäin lapset ja sokeri. Kaakaota aamulla, välipalaksi ja illalla. Aamupalaksi puuropussi, jossa on valkosuklaata tai vaihtoehtoisesti mysliä, joka menisi karkista. Välipalaksi sellainen pieni rahka, johon on uponnut varmastikin kymmenen sokeripalaa. Kaupasta jätskit aivan liian usein ja lähikaupan karkkilaareista muutama karkki ohi mennen pussiin, vaikkei karkkipäivää olisi vielä näkyvissäkään. Tähän se meni kesälomalla. Eikä siinä mitään, kesällä saa herkutella. Elämässä ylipäätään saa herkutella, mutta silloin kun herkuttelusta johtuva energiapiikki alkaa käydä niin herkuttelijan kuin kanssaihmistenkin hermoille, niin on syytä viheltää peli poikki.
Huomasin heinäkuun lopulla, että lapset eivät osanneet rauhoittua. Nipisteltiin, tönittiin tai muuten vain kiusattiin toista. Tuolla iällä – meidän isot tytöt! Pidettiin sen päiväistä älämölöö ihan hölmöillä jutuilla, että monta kertaa piti pyytää rauhoittumaan. Sitten tokaisin, että annan teille x määrän rahaa, jos olette elokuun sokerilakossa. Hiljaisuus. Syvä hiljaisuus. ”Kiinni veti.”
Lupailemani summa ei järin suuri ollut, mutta sellainen, että molemmat ottivat homman tosissaan. Ensimmäisen viikon välttelivät sokeria täysin. Yhtäkkiä meillä ei muuten kulunut maitoakaan, sillä eivät juoneet kaakaota. Aluksi mietin, että kuvittelenko vain, mutta jo parin kolmen päivän kuluttua meillä oli rauhallisempaa. Lapset olivat silminnähden seesteisempiä ja hyvinvoivia. Toiselle piti antaa särkylääkettä, sillä neljäntenä päivänä iski julmettu päänsärky. Tuo vaivahan on itselleni tuttu sokerittoman tammikuun myötä. Molemmat tytöt ovat saaneet yhdet vapautuspäivät, kun on ollut herkkuja tarjolla ystävien luona. Koulun aloituspäivänä pikkuisempi söi muutamia makeisia ja isompi söi taas yökylässä ollessaan parit namit.
Muutaman kerran ostimme kaupassa jätskit, joissa ei ollut juurikaan sokeria. Tytöt valittelivat viikon sokerittoman jälkeen niiden maistuvan liian makeille. Toissa lauantaina mökille mennessämme lupasin, että saivat ottaa vähän suklaata. Yhteistuumin ostimme mökkikaupasta valkosuklaata. Voitteko kuvitella, että se ei juurikaan tehnyt kauppaansa? Hetken mietin, mitä sille tekisimme, kunnes keksimme leipoa valkosuklaamustikkamuffinsseita. Ah, niin hyviä. Sokeria en lisännyt valkosuklaan lisäksi juuri ollenkaan, mutta mustikoita senkin edestä. Jauhoista korvasin puolet ruisjauholla, mutta ehtaa voita en korvannut millään. Miehen kanssa nuo söimme, sillä tyttöjen mielestä nekin oli liian sokerisia.
Nyt kun ovat vältelleet (siis aivan omasta halustaan) sokeria kolmisen viikkoa, niin eivät edes kaupassa pyydä jäätelöä tai herkkuja. Yhtenä iltana herkkuhammasta alkoi kolottamaan ja teimme rahkaa. Palkitsevinta mun mielestä tässä on se, että lapset huomaavat sen hyvän olon kehossaan. Sen kun energiaa riittää pitkin päivää ja sen, kun on nälkä. Helposti kesän naposteluiden takia kunnon ruokaa tuli naahittua muutama hassu lusikallinen. Ja siitä puolen tunnin kuluttua jompikumpi tuli keittiöön notkumaan ja kysymään, mitä on ruoaksi ;D
Luin tässä taannoin Aamulehdestä, että Nokian kaupungin päiväkodeissa oli laitettu herkut pannaan. Siis ne karkit ja leivonnaiset, joita tuodaan syntymäpäiviksi päiväkotiin. Lisäksi hillot oli korvattu soseilla. Mun mielestä tämä on rohkea veto. Mutta samalla myös satsaus lasten tulevaisuuteen. Toki kotona syötävät herkut näyttelevät varmastikin suurta osaa, joten se olisi meidän vanhempien vastuulla hoitaa asia niin, että sokeri ei ota elämästä liian isoa siivua.
Tiedän, että itse olen ollut asian suhteen aivan liian lepsu äiti. Olen itse syönyt vuosikaudet terveellisesti ja arjen pääosin ilman sokeriherkkuja. Silti olen sivusta katsonut, kun nuo kaikkein tärkeimmät mättäävät sisäänsä tuota huumeitakin koukuttavampaa ainetta. Meillä ei ole ikinä ollut karkkipäiviä, mutta eipä lapset nyt ennen tätä kesälomaa mitenkään ahmimalla ahmien sokeria ole syöneet. Tänä kesänä tosin vasta havahduin siihen, kuinka paljon päivän aikana saavat ns. piilosokereita sellaisita ei karkeiksi luokiteltavista jutuista. Sokerin terveysvaikutuksista en ole tainnut lukea ainuttakaan positiivista tietoa, saa korjata jos olen väärässä 🙂
Onko siellä otettu korjausliikkeitä lasten ruokailu/herkuttelutottumuksiin kesän jäljiltä?
Hei, nyt karataan miehen kanssa työpäivän jälkeen kohti mökkisaunan lämmitystä. Kolmanneksi pyöräksi otetaan kyllä tuo karvainen kaveri mukaan ♥ Onneksi ensi viikonloppuna pääsee viettämään venetsialaisia koko viikonlopuksi. Vähiin käy kuulkaas nämä mökkiviikonloput taas ennen kuin kääräistään mökki talviteloille. Yksi kysymys mulla olisi vielä tähän loppuun; mihin tämä aika oikein menee?
OIKEIN ENERGISTÄ TIISTAI-ILTAA,
PS. koska en kehdannut laittaa tähän hieman sokerivastaiseen postaukseen kuvia niistä valkosuklaamustikkamuffinsseista, niin mennään viime syysloman reissukuvilla. En muista olenko näitä kaikkia aiemmin tänne laittanut, mutta ah, että nyt on ikävä Los Angelesin lähirantoja, Malibua ja Hermosaa ♥
ja hellät tunteet! Tiedän, että elokuu luokitellaan vielä kesäkuukaudeksi, mutta kuten olen kertonut, niin olen katalogi-ihminen. Elän ajatusten tasolla kyllä tässä hetkessä mieluusti, mutta mielelläni myös fiilistelen tulevaakin. Viimeisen parin päivän aikana olen fiilistellyt syysvaatteita ja haaveillut keltaisesta sadetakista. Ja keltaisista kumppareista. Lätäköistä, joissa läpsytellä ja niistä koiran ulkoilutuslenkeistä, kun saa vetää sadetakin hupun päähän ja silti kasvot ovat vesisateesta aivan likomärät, kun pääsee kotiin. Toim.huom. niistä koiran pesuista ko. sadelenkkien jälkeen en juurikaan haaveile ;D
Kotimaisista omenoista, syksyn ehdottomista lemppareista, ei tarvitse enää vain haaveilla, sillä niitä riittää noista kahdesta omenapuustamme yllin kyllin. Mutta oletteko muut huomanneet, että omput ovat tänä vuonna hurjan paljon pienempiä kuin aiemmin? Liekö kuumuus/kuivuus syynä. Ei sillä, hyvin nuo pikkuisemmatkin omput taipuivat kauden ekoihin uuniomenoihin. Joskus muutama vuosi takaperin kehittelin uuniomenoista terveellisemmän version ja sillä on menty sen jälkeen. En edes kaipaa näihin enää fariinisokeria tai voita.
Joskus saatamme ostaa vaniljakastiketta tai jädeä uuniomenoiden kanssa, mutta nämä herkut uppoavat kyllä ihan tällaisenakin.
-pese omenat ja poista siemenkodat
-mittaa kulhooon noin kolme desiä kaurahiutaleita (riippuen toki omenoiden määrästä ja koosta, mulla tänään tuollainen määrä), nypi joukkoon muutama ruokalusikallinen kookosöljyä ja mausteet
-lorauta päälle reilu loraus vaahterasiirappia ja nypi massa tasaiseksi
-mikäli se on liian kuivaa koostumukseltaan eikä sellaista käsiteltävää, niin lisää asteittain kylmää vettä
-täytä omenat kaurahiutaleseoksella
-paista uunissa 200 asteessa noin puolisen tuntia
-lorauta päälle joko omenoista uunivuokaan tullutta nestettä tai sitten vaahterasiirappia (mulla loppui vaahterasiirappi kesken, joten käytin hunajaa)
-nauti! ♥
Siihen on vissi syy, miksi tykkään tästä omenakaudesta. Olen aika allerginen kauppojen ulkomaisille omenoille. Saan heti kaupan omenaa maistaessani suupielet täyteen punaista kutisevaa näppyä. Suoraan puusta omenan syötyäni ei tule minkäänlaisia oireita. Täytyykin ottaa kaikki ilo irti runsaasta omppusyksystä! Mikä on sun syksyn suosikkimakusi?
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
HELLO IHANAT
ja superia sunnuntai-iltaa! ♥ Näin ihanan perheen kanssa vietetyn kesän jälkeen sitä on taas muutaman arkipäivän jälkeen ollut vähän kaihoisin mielin siitä, että ei vietetäkään aikaa enää niin paljon yhdessä perheenä. Ehkä ollut pikkuisen suru puserossa senkin takia, että mitä nopeampaa ajassa mennään eteenpäin, niin sitä vähemmän nuo lapset ovat riippuvaisia meistä aikuisista. Mikä toki on ihan luonnollista ja täysin hyväksyttävää. Se kuuluu elämään. Meillä on ollut aina perheessä hyvä dynamiikka. Ollaan tiimi ja tehdään asioita yhdessä. Yritetään yksilöinä panostaa hyvinvointiimme, mutta se mikä on ratkaisevaa on koko perheen hyvinvointi. Se, että me ihmisinä ja tiiminä voimme hyvin. Lifenbrändilähettilään ominaisuudessa tulin kertomaan teille tämän kaupallisen yhteistyön myötä, miten me pidämme huolta itsestämme. Miten me pidämme huolta yhteisöstä nimeltä perhe Nurmi.
Kuten olemme tämän vuoden aikana jutelleet, niin hyvinvointi on hurjan laaja käsite. Niin laaja, että se tarkoittaa sitä, että tätäkään postausta en pystynyt muutamaan kappaleeseen referoimaan. Luvassa siis paljon asiaa, tärkeästä aiheesta. Toisaalta sen voisi mielestäni tiivistää siihen, että hyvinvointi on onnellisen elämän perusta. Hyvinvointi ei tarkoita mitään suureellista, ainakaan minun mielestäni. Hyvinvointi tarkoittaa sitä, että kun ne elämän eri osa-alueiden palaset ovat loksahtaneet kohdilleen, niin ihminen voi hyvin. Kun sosiaaliset ja taloudelliset asiat ovat kunnossa, omin kriteerein mitattuna, eikä tarvitse huolehtia tai stressata asioita. Tai jos stressaa, niin osaa kuitenkin stressata niin, että ei kuormita itseään tai läheisiään liikaa. Ilman, että oma tai läheisten hyvinvointi on vaarassa. Sitä on se hyvinvointi.
Hyvinvoinnissa on myös osa-alue, johon keskityn tämän postauksen tuonnemmassa osassa. Nimittäin se, miten boostata koko perheen hyvinvointia luonnollisten lisäravinteiden avulla. Varsinkin näin flunssakauden alla on hyvä varmistaa, että vitamiinien saanti on kohdillaan. Että vastustuskyky on valmis taistelemaan syksyn flunssapöpöjä vastaan. Toki olen sitäkin mieltä, että myös se henkinen hyvinvointi tulee olla balanssissa, jotta lisäravinteistakin saa täyden avun. Pelkästään purkista pillereitä napostelemalla ei voi saada 100% hyvinvointia ellei itse ole myös valmis tekemään hyvinvoinnin eteen asioita. Toisaalta luonnolliset lisäravinteet ovat myös omiaan lisäämään henkistä hyvinvointia. Onkohan tämä se hyvinvoinnin positiivinen kierre? Toinen ruokkii toista.
Näin äitinä minulle aikaisemmin oli ihan päivänselvää, että lasten hyvinvointi tulee ensimmäisenä. Niin se tulee toki vieläkin, mutta jossain vaiheessa tajusin, että kun äiti tai vanhemmat voivat hyvin, niin sen avulla myös lapset voivat hyvin. Haluan pitää itsestäni huolta en vain itseni vaan koko perheen hyvinvoinnin tähden. Haluan edesauttaa sitä, että pysyn terveenä. Syödä terveellisesti, liikkua tarpeeksi ja mikä tärkeintä, nauttia samalla elämästä. Haluan, että lapsemme oppivat kotona sen mallin, että kun itsestään ja omasta hyvinvoinnista pitää huolen, elämä on paljon mukavampaa. Kun voi hyvin, niin henkisesti ja fyysisestikin, selviytyy niistä elämän karikoistakin paremmin. Haluan, että lapset oppivat kotona myös mallin siitä, että meidän kaikkien tulisi huolehtia myös edes pikkuisen siitä, että muillakin on hyvä olla.
Mitkä ovat niitä juttuja, joiden avulla meidän perhe voi kokonaisvaltaisesti hyvin? Terveellinen ruoka, liikunta, iloinen elämänasenne sekä muutamat yhteiset jutut. Yhteiset harrastukset ovat koko perheen hyvinvoinnin etu. Se, että saa lasketella yhdessä paukkupakkasessa punasin poskin. Kun saa kisailla rinteessä, kuka on eka alhaalla. Joskus oli aika, että annoin lasten voittaa ja hissuttelin rinteessä. Nyt lasken täysiä ja silti ne lapset voittavat. Peli-illat ovat meidän perheelle tärkeitä yhteisiä juttuja. Korttipelejä olemme pelailleet tänä kesänä enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta myös lautapelit vievät mukanaan. Uutena yhdistävänä tekijänä on ruoanlaitto. Mikään ei ole sen ihanampaa ja palkitsevampaa kuin kokkailu koko perheen kesken. Yhdessä kokkailu tuo onnistumisen tunteita meille kaikille ja mikä tärkeintä, jokainen kokki on tärkeä sopan lopputuloksessa. Ja vaikka ei nyt niin usein matkustellakaan, niin voisin väittää, että matkustelu on koko perheen hyvinvoinnin kannalta ihan ykkösjuttu. Silloin kun päästään niistä arkitohinoista hetkeksi eroon ja jopa äiskän välillä kiristävä nuttura löystyy 😉
Mitä hyvinvointia boostaavia luonnollisempia lisäravinteita meidän perheellä on käytössä? Täytyy myöntää, että kesä tuli hiukka laistettua purkista otettavien vitamiinien ja muiden lisäravinteiden suhteen. Mutta paluu arkeen ja paluu ruotuun tässäkin asiassa. Onneksi ainakin tuota D-vitamiinia saatiin tänä kesänä yllin kyllin auringosta. En tiedä oliko sen syy, että unohdin käydä kesällä vitamiinipurkeilla, mutta sain juuri ennen kesälomaa ilkeän kesäflunssan, joka ei millään meinannut parantua. Nyt kolme viikkoa myöhemmin olo on kuitenkin hyvä. Toki heti flunssan saatuani otin vitamiinit käyttööni. Jotta meidän perhe välttyisi syysflunssalta, on ehdottoman tärkeää ennakoida flunssa-aika jo nyt. Lisäksi arkisten aherrusten alkaessa niin meillä aikuisilla kuin lapsillakin on tärkeää pitää huoli siitä, että saamme kaikkia vitamiineja ja hivenaineita riittävästi. Ihan jo jaksamisenkin takia.
Sain ilon ja kunnian käydä taas ihanan ja ammattitaitoisen Maaritin luona Lielahden Life-liikkeessä ja tällä kertaa itse asiassa otin muun perheen mukaani. Keskustelimme koko perheen hyvinvoinnista ja keskityimme eritoten lapsiin. Vinkkejä kaipasimme muun muassa siihen, että miten toiset jaksavat pitkän ja pimeän syksyn. Miten ennakoida jo nyt jaksamisen tarpeen. Tosin tuo jaksaminen se taitaa olla meidän aikuistenkin suurin kulmakivi mitä kokonaishyvinvointiin tulee. Molemmilla on varsin kiirettä töissä, joten omaan jaksamiseen tulee kiinnittää myös huomiota.
Lifen valikoimista löytyy kattavasti luonnonmukaisempia tuotteita aina vauvasta vaariin. Jälleen kerran palauttelimme mieleen sitä, että mikä olisi se repertuaari lisäravinteita, joita olisi hyvä löytyä kotikaapeista. Ja mielellään myös käytöstä. Monivitamiini, maitohappo, kalaöljy, D-vitamiini ja magnesium nyt ainakin ovat sellaisia vuoden ympäri syötäviä hyvinvointia tukevia lisäravinteita. Mutta tällä kertaa, flunssakauden lähestyessä Maarit vinkkasi myös sinkin tärkeydestä. Meillä onkin jo reilun vuoden ajan ollut käytössä Life Sinkki -tabletit. Ehkä se, että tabletit jäivät kaupunkiin kesäloman ajaksi sai kesäflunssani puhkeamaan, sillä sinkki auttaa vastustamaan infektioita edistämällä immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Sen lisäksi, että se saa ihon, kynnet ja hiukset voimaan hyvin.
Jaksamisen osalta tärkeä osuus on rautavarastoilla. Jos on puute raudasta, niin jaksaminen on niin ja näin. Itselläni on hemoglobiini ollut aina hyvä, mutta mies on joutunut välillä omia rautavarastojaan varten ottamaan rautaa purkista. Hellävarainen Ferronol -rautavalmiste on markkinoiden vahvin nestemäinen rautavalmiste; päiväannos sisältää 21 mg rautaa. Raudan lisäksi se sisältää monia raudan imeytymistä tukevia vitamiineja. Ferronolista saa reilusti C- ja B-vitamiineja sekä foolihappoa. Se sopii myös kouluikäisille. Kiireiseen elämäntapaan sopii myös Life Magnesium, joka sisältää lisäksi B6 -vitamiinia. Magnesium ja B6-vitamiini edistävät hermoston normaalia toimintaa ja auttavat vähentämään väsymystä ja uupumusta.
Lifen MultiVitamin -sarjasta löytyy kattavasti monivitamiineja niin naisille kuin miehillekin, niin nuoremmille kuin vanhemmillekin. Myös kasvissyöjille, paljon liikkuville ja raskaana oleville. Itselläni on käytössä Life MultiWoman -monivitamiinit, jotka sisältävät 12 eri vitamiinia ja 8 eri kivennäisainetta. Lisänä monivitamiineista löytyy kasviuutteita, joiden luonnolliset tehoaineet tukevat vitamiinien imeytymistä. Miehellä taas on käytössä Life MultiMan -monivitamiini, joka sisältää muun muassa sinkkiä normaalia testosteronitasoa tukemaan, sekä viinirypäleensiemenuutetta, jonka sisältämät antioksidantit tukevat tervettä mikroverenkiertoa. Lifen monivitamiinivalmisteissa on käytetty hyvin imeytyviä orgaanisia yhdisteitä. Orgaanisten yhdisteiden ansiosta luonnonmukaiseet vitamiinit imeytyvät tehokkaasti.
Meidän lapset ottivat käyttöönsä Nordic Health Multivit Junior -monivitamiinisuihkeen. Neljä suihkausta päivässä, jotka voi kätevästi ottaa esimerkiksi heti aamupalan yhteydessä. Vadelmanmakuinen suihkaus poskien limakalvoille sisältää 14 vitamiinia ja mineraalia, jotka imeytyvät erittäin nopeasti. Tämä tuote soveltuu kaikille yli yksivuotiaille, joten on oiva tuote myös heille, ketkä mieluummin nauttivat monivitamiinit suihkeena kuin tablettina.
Vaikka meillä pääsääntöisesti yritetään syödä kalaa pari kertaa viikossa, niin silti hyvät rasvahapot tulevat tarpeeseen myös purkista otettuna. Tähän asti olemme miehen kanssa syöneet Lifen Omega 3 -kalaöljyä, mutta nyt saimme testiin Eskimo 3 Pure -kapselit. Niissä on säilytetty kalan luonnollinen omega-3-rasvahappokoostumus poistamatta sen muita tärkeitä aineosia. Ja mikä lämmittää mieltä, niin tieto siitä, että tuotteen valmistuksessa käytetyt kalat pyydystetään puhtailta, kylmiltä vesiltä kestävän kalastuksen vaatimuksia noudattaen. Kalaöljyn alkuperä on selvitettävissä aina pyyntialuksesta valmiiseen tuotteeseen saakka! Lapsille saimme käyttöön Eskimo 3 Kids -kalaöljyn, joka muuten on yllättävän hyvänmakuinen. Ainakin niihin oman lapsuuteni kalaöljyhin verrattuna. Tuote tulee tarpeeseen jo ihan koulutaivaltakin ajatellen, sillä se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, joista erityisesti DHA on tärkeä, sillä se edistää aivotoiminnan ja näön pysymistä normaalina.
Myöhemmin syksyllä jutellaan vielä enemmän vatsan ja suoliston hyvinvoinnin merkityksestä kokonaishyvinvointiin ja sitä myötä jaksamiseen, mutta vinkkaan jo tässä kohtaa teille supermaitohappobakteerivalmisteen, joka kannattaa ottaa ihan jokapäiväiseen käyttöön, nimittäin Life Sporebioticin. Sen maitohappobakteerikapselit sisältävät 3 miljardia maitohappobakteeria kapselissa. Tuote on tehty niin, että se sulaa vasta suolistossa, kun osa maitohappobakteerikapseleista saattaa sulaa jo ennen suolistoa. Tuhlaten siis osan jo maitohappobakteereista matkan varrella. Näin ollen niistä ei ole niin paljon hyötyä. Sporebiotic -kapseleiden maitohappobakteerit kolmenkymmenkertaistuvat suolistoon päästyään niin, että loppujen lopuksi niitä on 90 miljardia. Maitohappobakteerien avulla on hyvä taistella tulevaa flunssakautta vastaan!
Tänä kesänä totta tosiaan aurinko helli ja saimme tankattua D-vitamiinivarastojamme. Mutta tuolla tankkauksella ei kovin pitkälle pötkitä. Jo senkin takia meidän jokaisen suomalaisen olisi hyvä nauttia D-vitamiinia myös purkista. D-vitamiinilla on muuten monia suotuisia vaikutuksia kehoomme ja yksi niistä on kovin ajankohtainen; D-vitamiinilla on nimittäin suotuisa vaikutus kehon puolustusjärjestelmään ja se ylläpitää vastustuskykyä. Meillä miehen kanssa on ollut käytössä Aurinko D –vitamiiniöljykapselit ja nyt saimme lapsillekin testiin hyvänmakuisen pureskeltavan Life Kidz D -vitamiinin.
Joku voisi kysyä, että miksi tulisi panostaa hyvinvointiin näin laajalla skaalalla? Itse koen asian niin, että haluan tehdä kaikkeni, jotta eläisin mahdollisimman terveenä mahdollisimman pitkään. Että olisin se mummu, joka konttaa lastenlasten kanssa vaivattomasti ilman nivelkipuja lattialla ja olisi vetreä ja nousisi lattialta ilman sen kummempia ähistelyitä. Se vaimo, joka eläkeiässä jaksaisi kiertää maapallon golfkenttiä ristiin rastiin tuon elämänsä rakkauden kanssa. Jotta jakaisin kahlata kunnialla nämä elämän ruuhkavuodet läpi, samalla niistä nauttien. Haluan myös tehdä kaikkeni, että noista meidän rakkaista tytöistä pulppuaa jatkossakin se ilo ja elämänmyönteisyys. Että he jaksavat opiskella ja toisaalta myös hassutella. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa panostusta hyvinvointiin, mutta miksei sitä tekisi jo tänään eikä vasta huomenna?
Onhan siellä teillä nämä luonnollisemmat lisäravinneasiat kunnossa? Ihan jo syksyn flunssakautta ja kiireistä arkea ajatellen haluan muistuttaa seuraavasta huikeasta alekoodista:
♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
Lifen liikkeissä ja verkossa on muuten meneillään tarjouskampanja vielä 19.8. asti. Tarjouskampanjan aikana Lifessä on runsaasti huikeita tarjouksia, joita kannattaa käydä ihan paikan päälläkin katsomassa, ja samalla kysellä ammattitaitoisilta konsulteilta vinkkejä juuri sinulle sopiviin tuotteisiin!
VOIKAAHAN HYVIN ♥
PS. tytöt saivat Maaritilta mukaansa tuollaiset Lifen juustokakun makuiset proteiinipatukat! Sen verran hyviltä maistuivat, että ehkä noista saadaan oiva välipala jollekin päivälle koulun jälkeen 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
MOIKKU!
