Olitko se sinä, keneltä varastin tunteja viikosta? Siitä kiireisestä viikosta, jossa muutenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään? Oletko huomannut, että yhtäkkiä kiire painaa päälle ja täytyy tehdä työt tuplanopeudella? Jos näin tein, niin en tehnyt sitä tarkoituksella. Aikavaras, siksi en suostuisi ihan hevillä itseäni tituleeraamaan. Mutta tämä on kyllä mysteeri sinänsä. Mistä olen saanut viikkooni keskimäärin 15 ylimääräistä tuntia?
Miten minulla, jolla vielä reilu pari vuotta sitten arjen askareiden mahduttaminen työpäivien ulkopuolelle tuotti vaikeuksia, on yhtäkkiä aikaa. Laskin, että jostain minulle on suotu yhtäkkiä jopa 15 tuntia lisää aikaa viikkoon. Silti viikkoni koostuu seitsemästä vuorokaudesta ja sama aikajärjestelmä on käytössä kuin kaikilla muillakin. Käsittääkseni.
Mitä sitten tapahtui? Koira tapahtui. Koira, jonka turkki on sen ylpeys. Koira, joka vaatii energian purkamista lenkeillä. Koira, jonka kanssa tulee konttailtua lattialla ja heitettyä kumipossua. Minuuttitolkulla päivittäin. Tehtyä nuuskutteluharjoituksia. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla menee koiran parissa noin 15 tuntia viikossa. Noin neljä tuntia turkinhoitoon, monta monituista tuntia lenkkeilyihin ja leikkeihin. Mistä ihmeestä mun kalenteriini ilmestyi yhtäkkiä kaikki tuo ylimääräinen aika? 🙂
Sillä koen, että en ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, ne muutkin askareet tuntuvat mahtuvan kalenteriini nyt paremmin. Voiko se vain olla sen ansiota, että tuo pieni karvainen otus on tuonut elämääni jotain, mistä en osannut edes haaveilla? Turkkiterapiaa nyt ainakin, mutta myös tietynlaista rytmiä ja järjestystä. Säännöllisyyttä ja rutiineja. Silti en ole joutunut kokonaan luopumana ex tempore -elämästä.
Jos multa olisi reilu pari vuotta sitten kysytty, että mistä asioista suostun luopumaan, jotta saisin kalenteriini 15 tuntia tyhjää tilaa viikottain, niin en olisi ehkä suostunut luopumaan mistään. Olisin vain pudistellut päätäni ja ollut sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä on siis taas osoitus siitä, että kun arjen organisoi, niin ei tunne käsitettä kiire. Kiire on korvien välissä, sanotaan.
Olen saanut kunnian toimia jo toista vuotta peräkkäin Lifen brändilähettiläänä. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja on osa tuota kunniatehtävääni. Näiden muutaman vuoden aikana olen oppinut ihan hirmuisesti itsestäni, luonnonmukaisemmasta hyvinvoinnista ja saanut matkaani eväät tulevaisuutta varten. Lielahden Life -liikkeen Maarit alan ammattilaisena on osannut vastata kiperiini kysymyksiini ja tällä hetkellä en näe yhtään syytä, miksi en suosisi luonnonmukaisempia tuotteita. Asetin itselleni ja hyvinvoinnilleni tälle vuodelle kolme tavoitetta, joista yksi oli se, että vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin.
Näin kun vuotta ei ole enää paljoa jäljellä voin olla onnellinen siitä, että olen liki kaikilla osa-alueilla saavuttanut tuon tavoitteeni. Vuoden alussa käytin jo 100% luonnonkosmetiikkaa ihonhoidossa, mutta tämän vuoden aikana olen yrittänyt löytää myös meikkien ja hiustenhoidon saralta itselleni ne toimivimmat luonnontuotteet. Luonnonmukaiset ihonhoitotuotteet näyttelevät pääosaa myös omassa top 10 -suosikkilistassani. Listan koostaminen oli jokseenkin hankalaa, sillä olen löytänyt Lifen valikoimista niin monta itselleni ja omaa hyvinvointiani boostaavaa tuotetta. Aloitetaan ulkoisesti käytettävistä tuotteista ja katsastetaan sen jälkeen sisäisesti hyvinvointia buustaaviin tuotteisiin. Itse kun olen vahvasti sen kannalla, että kauneus lähtee sisältäpäin.
Evolve Organic Beauty Hyalorunihapposeerumi
Pitkään, aivan liian pitkään, olin siinä uskossa, että pintakuiva sekaihoni ei tarvitsisi kosteutusta. Että se kosteutus muka kosteuttaisi rasvoittuvaa ihoa liikaa. Käytin styrkkia alkoholipitoisia tuotteita iholleni, näin jälkeenpäin tajuten sen tehneen pelkästään hallaa. Iho yritti hätäpäissään kosteuttaa itse itseään. Evolven hyalorunihapposeerumista on tullut kasvojeni ihon paras ystävä. Ikääntyminen on väistämätöntä ja sen hyväksyn, mutta haluan tukea ikääntyvää ihoani kaikin mahdollisin tavoin. Lempeästi sen teen tällä superkosteuttavalla seerumilla, joka on tämän vuoden aikana madaltanut uurteita otsalta. Iho tuntuu kimmoisammalta ja ihon väri on huomattavasti tasaisempi. Suurimman muutoksen olen huomannut ihohuokosissa. Itselläni on aina ollut isohkot ihohuokoset ja teini-iän finnitaudin jälkeen ne eivät siitä oikein palautuneet, vaikka finnit lähtivät. Seerumin ansiosta ihohuokoiset ovat pienentyneet huomattavasti!
Viime talvena huomasin, että ihoni tarvitsee yöksi seerumin päälle myös lisäkosteutusta. Sitä toi Bee Venom -voide. Itselläni on ollut myös käytössä sarjan seerumi, joka sekin on ihana tuote. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Voide tasoittaa ryppyjä ja sileyttää ihoa luonnollisesti sekä ravitsee ja uudistaa kudoksia. Ensimmäisten käyttökertojen jälkeen ihoani hieman punoitti ja pisteli, mutta lopulta ihoni tottui tuotteeseen. Aamulla käteen tuntuu yhtä siloinen iho kuin vauvan peppu 🙂 Kotimainen Puhdas+ Bee Venom voide sisältää Bee Venomin lisäksi tehoaineena hyaluronihappoa, joka on yksi ihon tärkeimmistä molekyyleistä ja se pystyy sitomaan itseensä tuhatkertaisesti oman painonsa verran vettä. Eli tuota superkosteuttajaa löytyy öisin iholtani niin seerumista kuin voiteestakin.
Ikääntyvä ihoni on kaivannut kirkkautta. Siitä on vuosien saatossa tullut sameampi. Ja kuten tuossa kerroin, niin hoidin sitä liian voimakkailla aineilla. Näin jälkeenpäin tekee pahaa ajatellakin niitä paljon kemikaaleja sisältäviä liian kuorivia naamioita ja kuorintavoiteita. Toki vieläkin käytän naamioita ja kuorintavoiteita, mutta luonnonmukaisia sellaisia. Alkuvuodesta sain testiin ihon puhdistukseen käytettävän ihmesienen. Sieniä löytyy moneen käyttötarkoitukseen, mutta itse valitsin ruusun terälehdistä tehdyn kasvojen pesusienen, joka hillitsee luonnollisesti talineliritystä ja syväpuhdistaa ihohuokoset. Niinä päivinä, kun en ole meikannut lainkaan puhdistan kasvot pelkällä sienellä. Muuten käytän sientä puhdistusvaahdon kanssa.
Olen aivan ihastunut Lifen Body & Soul -tuotesarjaan, josta löytyy ihoa hemmottelevia tuotteita. Muutaman tuotteen sarjasta ajattelin nostaa tähän top 10 -tuotelistaukseen, mutta suosittelen tutustumaan sarjaan kattavasti. Meillä on päivittäisessä käytössä sarjan käsisaippuat, käsirasvat, dödöt ja huulirasvat. Kuorin vartalon ihoni noin kerran viikkoon ja kun sen teen, ei ole yhden tuotteen voittanutta. Nimittän Life Body Scrub Citrus saa ihon ihanan pehmeäksi. Jopa kyynerpäät ja polvet. Hilseilevät sääretkin saavat kyytiä. Rub it in Body Scrub vartalonkuorinta ei sisällä luonnolle haitallisia mikromuoveja. Mikromuovien sijaan on käytetty oliivin kiviä, jotka hierovat ihoa hellästi. Aloe vera, kookosöljy ja kaakaovoi jättävät ihon pehmeäksi ja sileäksi. Plussaa myös virkistävästä sitruksen tuoksusta!
Spoil Your Skin -lukee tämän taivaallisen samettisen vartalovoiteen purkissa. Sitä se todellakin tekee…hemmottelee. Kuorinnan jälkeen iho on pehmeä, mutta se toki tarvitsee silti kosteutusta. Mantelintuoksuinen vartalovoide imeytyy nopeasti, mutta saa ihon tuntumaan niin ihanan pehmeältä. Voide sisältää manteliöljyä, aloe veraa, sheavoita ja muita kosteuttajia. Ja vaikka se tuoksuukin, niin tuoksu on ihanan mieto. Joskus ihoni herkityy vartalovoiteiden liiallisesta tuoksusta, mutta tästä luottotuotteestani iho tykkää. Tai pikimmin, tätä se janoaa!
Alunperin ajattelin tämän monikäyttöisen kauneusöljyn hoitavan vain ripsiäni, mutta tässä vuoden aikana olen tullut tulokseen, että tämähän käy myös kuiville kynsinauhoille ja kynsille, tuuheuttaa kulmakarvoja ja jopa kuiviin hiusten latvoihin olen sitä käyttänyt. Ripset ovat tummentuneet, kasvaneet ja tuuheutuneet. Levitän risiiniöljyä kuuriluontoisesti ripsien tyveen iltaisin kasvojen puhdistuksen jälkeen. Se on jännä, että vasta tänä vuonna olen tajunnut öljyjen merkityksen. Öljyt ovat tärkeitä ihonhoidossa, koska monet kosmetiikassa käytettävät ainesosat poistavat iholta kaiken öljyn tehden ihosta kuivan, elottoman ja värittömän. En tiedä teistä, mutta minulla ainakin kynsinauhat tuppaavat kuivumaan jo nyt, vaikkei ole edes pakkasta. Tätä ihanaa öljyä levitän kynsinauhoihin ja kynsiin ennen nukkumaanmenoa. Aamulla on pehmeät kynsinauhat ja kiiltävät kynnet!
Tämän kollageenijauheen myötä siirryimme listassa ulkoisista hyvinvointia tukevista tuotteista sisäisesti nautittaviin tuotteisiin. Ensimmäisenä siis tuote, jota olen nyt reilun vuoden verran syönyt. Nimittäin Skingain Beauty Booster. Muistatte varmasti keväisestä postauksesta, kun kerroin, että kollageenin tuotanto vähenee 25 -vuotiaana ja loppuu kokonaan 40 -vuotiaana. Iho veltostuu ilman kollageenia, sen takia tarvitsen apuja kollageenin muodostamisessa. Kollageenin tuotannossa C-vitamiini näyttelee suurta osaa. Skingain sisältää kollageenin lisäksi C-vitamiinia, joka edistää kehon omaa kollageenin tuotantoa. Olen huomannut, että kollageenituotannon väheneminen ei näy vain ihossani vaan myös nivelissäni, hiuksissani ja kynsissäni. Joten varsin monipuolinen tuo aamusmoothieen lisäämäni jauhe! Omaan silmääni ihoni on kimmoisampi, mutta olisi mielenkiintoista nähdä peilikuvan rinnalla oma kuvani ilman kollageenijauheen käyttöä. Veikkaan, että ero näkyisi selvästi!
Vaikka meillä pyritään syömään kalaa muutaman kerran viikossa ja syön avokadoja ja pähkinöitä, niin silti otan omega 3 -rasvahappoja myös purkista. Life Omega 3 70% on ensimmäinen tuote, josta en saa ikävää sivuoiretta; nimittäin kalanmakuisia röyhtäisyjä. Tiedän, ei kuulosta kovin hehkeältä 🙂 Mutta nyt asia on siis ratkaistu, joten ei syytä huoleen! Life Omega 3 70% on erittäin hyvin tiivistetty ja stabiili luonnollisessa muodossa oleva vahva kalaöljy. Raaka-aine on eettisesti ja ekologisesti puhtaalla tavalla tuotettu. Silloin vajaa pari vuotta sitten, kun aloin syömään Omega 3 -kapseleita huomasin ensimmäisenä muutoksen vartaloni ihossa ja hiuksissani. Rutikuivuus niistä alkoi pikkuhiljaa katoamaan.
Onnellisuus ja hyvinvointi lähtee suolistosta. Suolistoa on jopa verrattu aivoihin; jos suolisto ei ole kunnossa ei ihminen toimi normaalisti. Minulla ei ole ollut merkittäviä vatsaongelmia, mutta silti syön välillä Life Sporebioticiä kuuriluontoisesti viikon ajan. Päivittäin syön Life probiootteja, mutta aina silloin tällöin otan näitä kapseleita, joissa bakteerit ovat itiömuodossa. Itiöiden kyky selvitä toimintakykyisinä erilaisista olosuhteista on täysin omaa luokkaansa. Itiömuodossa bakteeri on ikään kuin horroksessa ja muodostaa suojakseen erittäin vahvan kuoren kalsiumista ja aminohapoista. Tämän suojakuoren ansiosta itiöt kestävät erinomaisesti olosuhteita, jotka tavallisesti heikentävät bakteerien elinvoimaisuutta: lämpötilanvaihteluita, pitkäaikaista säilytystä ja happamia olosuhteita (esim. mahahapot). Itiö ”tunnistaa” optimaaliset kosteus-, pH- ja lämpöolosuhteet, jolloin se sulattaa kuorensa ja aktivoituu. Eli pääsee perille asti sinne suolistoon ennen aktivoitumistaan.
Viimeisenä listassani, mutta ei suinkaan vähäisempänä, on tuote, jota olen käyttänyt pian parin vuoden ajan päivittäin. Vaikka syömmekin pääosin terveellisesti ja vitamiineja saan ravinnostakin, niin silti otan päivittäin MultiWoman -monivitamiinikapselin. Siinä vitamiinien ja kivennäisaineiden tukena on karpalo- ja parsakaaliuutteet sekä viinirypäleensiemenuute, jonka sisältämät antioksidantit ovat hyväksi esimerkiksi hiussuonten verenkierrolle. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä. En tiedä onko se osin tämän monivitamiinin sekä maitohappobakteerivalmisteiden ansiota, mutta olen ollut viimeisen vuoden kokolailla terveenä. Yleensä olen tottunut sairastamaan kausiflunssat, mutta nyt nekin on jääneet pois.
Itsestään ja hyvinvoinnistaan huolehtimisen pitäisi olla meillä kaikilla prioriteettilistan kärjessä. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin olen todennut, niin hyvinvointia ei napostella purkista. Vaan hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttaa hirmuisen moni osa-alue. Lisäravinteilla ja vitamiineilla toki pystyy tukemaan hyvinvointia, mutta ne eivät auta, ellei ole itse valmis ottamaan vastuuta hyvinvoinnistaan. Nukkumaan riittävästi, liikkumaan monipuolisesti ja syömään terveellisesti.
Hei, loppuun vielä muutama tärkeä tiedotus 🙂
♡ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♡
♡ Lifessä on koko tämän viikon ajan Black Friday -kampanjointia, joka huipentuu perjantaina 23.11 Black Fridayn superpäivään! Joten kannattaa käydä paikan päällä tsekkaamassa huikeat alet! ♡
Hei huomasitteko muuten, että neljän jälkeen töistä lähteissä oli kirkkaampaa kuin moneen päivään? Hämärää, mutta kirkasta. Ainakin täällä Tampereen seudulla oli. Ja mikä hassuinta, tuli yhtäkkiä keväinen fiilis 😀 Olen ihan samoilla linjoilla kuin noin 99,9% meistä suomalaisista; marraskuu on tositosi pimeä ja välillä tuntuu, että se on todellakin sieltä syvältä. Mutta, vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että a) se marraskuu loppuu jossain vaiheessa ja b) ei se valittamalla parane. Niin kuin ei parane mikään muukaan asia tässä elämässä. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. Samaa mieltä olen valittamisesta. Huomaan itsekin valittavani välillä pimeydestä, mutta ehkä se on se positiivisuus, jota syntyessä annosteltiin mulle muutama kauhallinen liikaa, mikä auttaa kahlaamaan läpi marraskuun.
Itse uskon ajatuksen voimaan. Siihen, että kun osaa kääntää ajatusnappulat kaakkoon (missä positiivisuus ja tsemppi sijaitsee), niin aika monesta asiasta selviää. Myös marraskuusta. Mä huomaan, että saan marraskuun pimeillä energiaa siitä, että pyrin ajattelemaan positiivisesti. Löytämään marraskuustakin niitä positiivisia puolia. Kun oikeasti osaa viisveisata siitä, että se aurinko on ja pysyy piilossa ja kanavoi energiansa vaikka kynttilänvalossa hyggeilyyn, huomaa yhtäkkiä marraskuun selän taittuneen.
Helppo olisi jäädä vellomaan itsesääliin sohvannurkaan, kun silmät lurpsii väkisin kiinni. Antaa marraskuun varastaa viimeisetkin energian rippeet. Mutta tiedättekö mitä? Sekin on ihan sallittua. Itse tosin olen saanut marraskuusta ystävän itselleni, kun olen lähtenyt ulos. Vaikka sitten vain kävelylenkille, mutta ulos kuitenkin. Mikään ei ole ihanampaa, kun avata kotiovi ja astua sisään marraskuisessa pimeydessä heitetyn lenkin jälkeen.
Aika moni asia on sellainen, joihin pystymme itse vaikuttamaan. Marraskuu ja sen pimeys taas lukeutuvat niihin, joille me emme voi mitään. Omalle ajatusmaailmamme taas useimmiten pystymme tekemään jotain (poislukien toki mielen sairastumiset sun muut vakavat jutut). Mutta niin kauan kuin ei ole sen vakavammasta asiasta kyse kuin marraskuusta, ajanjaksosta joka kestää vaivaiset 720 tuntia, niin mitäs jos vain lopettaisiin valittaminen ja kanavoitaisiin energiamme johonkin muuhun? Somefeedit ovat viime päivinä täyttyneet marraskuumasentelusta, mutta eihän sen näin täytyisi olla. Kokeillaanko miltä tuntuu, jos vain annettaisiin marraskuulle piutpaut ja jatkettaisiin elämää niin kuin ei oltaisiin koskaan tähän mörkömarraskuuhun törmättykään?
Onko siellä ruutujen toisella puolella ketään muuta, joka kuuluu mun kanssani tuohon 0,1% suomalaisista? Heistä, keiden mielestä marraskuu on ihan jees ♥ Viime vuonna jaoin viisi marraskuun nujertamisvinkkiäni. Sen verran olen vuodessa kasvanut ajatuksen tasolla, että enää en yritä edes nujertaa marraskuuta. Sillä minkä mä tälle marraskuulle voin. Some things never change 😉 Nyt hämmentämään iltaruoaksi valmistuvaa riisipuuroa ja sytyttämään muutaman kynttilän lisää. Jos Mr. Marraskuun perimmäisenä tarkoituksena on saada ihmiset nauttimaan kotona olemisesta, niin siinä hän on jälleen tänä vuonna onnistunut.
TUNNELMALLISTA TIISTAI-ILTAA TOIVOTTAEN,
PS. kuvista ei oikein näe, mutta ostin sellaisen jouluvalovaloverhosysteemin (hmm…) verhon taakse olohuoneeseen ja tuntuu, että olkkarissa paistaa koko ajan aurinko, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää!
Rise and shine ♥ Tiedättekö, mitä olen tässä kuin varkain todennut? No sen, että kasvisruoka tekee minulle hyvää. Joskus olen vitsaillutkin olleeni edellisessä elämässä pupu. Ihan sen takia, että voisin elää pelkillä salaateilla. Tänä syksynä olen kuin varkain hivuttanut perheen ruokavalioon kasvisruokia. Siis niiden salaattien lisäksi. Meillä ei esikoinen syö punaista lihaa ja pienempi on omien sanojensa mukaan kalavegaani. Kröhöm, sushi tälle kalavegaanille kuitenkin maistuu, joten saattaa olla ruokasuuntauksen nimenä vain kranttuus 😉
Joskus aiemmin kasvisruokaa ruokavalioomme hivuttaessani törmäsin siihen, että mies valitti nälkäänsä muutaman tunnin kuluttua kasvisruokailusta. En osannut siis tehdä ruoasta tarpeeksi täyttävää, kenties. Tai sitten kyse on periaatteesta. Mutta oli mikä oli, niin tänä syksynä kasvisruoka on uponnut yllättävän hyvin eikä ”Mitä sitten syötäisiin?” -kysymyksiä ole tullut ruokailun jälkeen. Taannoinen Jauhiskeitto oli succee ja jauhiksesta on tullut tehtyä useamman kerran sen jälkeen ruokaa. Tortilloja, jauhiskastiketta, tacosalaattia…
Meillä tuo kalavegaani usein pyytää kasvisruokaa. Liekö osaltaan joku trendijuttukin, mutta en laita lainkaan pahakseni. Kasvisruoka on tullut isoksi osaksi meidän perheen ruokavaliota, mutta se ei silti poissulje lihansyöntiä. Ihan vain siitä syystä, että rakastan lihaa. Mikään ei voita kunnon pihviä ja lasillista punaviiniä. Mutta taas toisaalta mikään ei voita sitä olotilaa, joka on täyttävän ja herkullisen kasvisruoakin jälkeen. Pienillä teoilla kohti terveellisempää ruokavaliota.
Onneksi kauppoihin on ilmestynyt näitä kasvisruokakokeiluja helpottavia ”puolivalmisteita”. Eilen lounaaksi tein meille lämpimät tofu-kvinoakulhot ja ai pojat, että se oli hyvää. Eikä voinut väittää etteikö olisi täyttänyt! Kvinoasta on tullut hiljaksiin yksi tämän hetken suosikeistani. Eikä vähiten sen takia, että löysin kaupasta valmiiksi keitettyä kvinoaa, jonka lämmittäminen mikrolla tai pannulla onnistuu käden käänteessä. Muukin perhe on onneksi tykästynyt kvinoaan. Sillä korvataan usein couscous, jota taitaa tulla meillä kaikilla jo korvista ulos. Niin paljon olemme lohicouscoussalaattia syöneet 🙂
LÄMPIMÄT TOFU-KVINOAKULHOT
2:lle
1 pkt Thaimaustettuja tofukuutioita 2 x 125 g Heti valmis -kvinoaa puolikas kesäkurpitsa kaksi tomaattia yksi avokado ruohosipulia chili-korianterikuivamaustetta chili-limekuivamaustetta
-ruskista tofukuutioita pannulla oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää pilkottu kesäkurpitsa ja kvinoat
-lämmitä viisi minuuttia ja sen jälkeen lisää kuutioitu tomaatti
-pyöritä molempia kuivamausteita muutama kierros pannulle
-sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle
-lusikoi kvinoa-tofuseos annosastioihin ja leikkaa sekaan ruohosipulia
-tarjoile avokadon kanssa (ja salaattilehtipedillä niin kuin minä)
Iltaruoaksi meillä syötiin sunnuntaiselta jäänyttä täysjyväriisiä ja currykanakastiketta. Ilman kanaa tosin 😀 Eli korvattiin kana Mifu curry-hunajasuikaleella. Tämä onnistuu myös loistavasti Hälsans Kök fileesuikaleista. Joista muuten valmistin taannoin suussasulavaa kasvispestospagettiakin!
Oletteko te huomanneet, että kasvisruoka tekee hyvää? ♥ Ylipäätään terveellisesti syöminen tekee hyvää. Ja tässäkin on tärkeää sen balanssin löytäminen. Kohtuudella kaikkea. Mutta hei, tänään(kin) on ihana päivä; saan nimittäin fiilistellä luvan kanssa joulua. Nyt virittelemään jouluvaloja, joululauluja ja kuusen oksia. Sitten kaupan kautta kotiin tekemään jouluisia ruokia erästä kampanjaa varten. Ah, autuus!
ja mitä mainiointa alkanutta viikkoa! Hyvinvointi on ollut täällä blogissani kantava voima viimeisten vuosien aikana. Aina siitä lähtien, kun ehkä hieman kantapäänkin kautta tajusin, että elin elämää, jossa olin kyllä onnellinen, mutta jossa kroppa alkoi viestittämään, että elintapoihin pitää tulla muutos. Selässä todettiin nivelrikkoa, korva lakkasi kuulemasta ja leukanivelet olivat jatkuvasti jumissa aiheuttaen päivittäistä päänsärkyä. Vaikka henkisesti olin onnellinen, niin kroppa viestitti, että sillä ei ole kaikki hyvin.
Ratkaisevinta elintapojeni muutoksessa oli nimenomaan se, että osasin tulkita itseäni ja tarpeitani. Aiemmin olisin vain lisännyt liikuntaa. Kuormittavaa liikuntaa. Sellaista hakkaavaa juoksua, joka olisi rasittanut selän nivelrikkoa lisää ja jonka aikana olisin ollut koko keho jännittyneenä kuin viulunkieli.
Tajusin, että oma oikotieni onneen on lepo, lempeys ja armollisuus itseäni kohtaan. Lopetin juoksulenkit hetkeksi kokonaan. Ne, jotka muutenkin kiireisessä elämänvaiheessa saivat olon tuntemaan siltä, että rentoutumisen sijaan tuli juostua oravanpyörässä. Kelloa ja aikaa vastaan. Sen sijaan kävelin pitkiä lenkkejä rasvanpolttosykkeellä. Jätin napit korvilta ja musiikin sijana keskityin kuuntelemaan luontoa. Hengitystäni ja itseäni.
Pikkuhiljaa se kroppakin siitä eheytyi. Tuntui, että kun sain itseni fyysisesti balanssiin, henkinen puoli seurasi mukana. Vaikken ollut aiemmin edes tiedostanutkaan, että silläkin saralla olisi ollut työnsarkaa. Itseäni ja luontoa kuunnellen prosessoin niitä kipeitäkin tapahtumia, joita oli vuosien saatossa tapahtunut. Niiden vuosien, kun olin tukka tuulispäänä vipeltänyt siinä oravanpyörässä.
Välillä on pakko pysähtyä, jotta pystyy jatkamaan matkaa eteenpäin.
Tänä päivänä osaan pysähtyä. Koska olen opetellut pysähtymään. Minusta tuntuu, että ensi kertaa elämässä tunnen itseni ja kroppani. Osaan lukea, milloin on tarve pysähtyä. Ehkä se on osa tämän keski-ikäistymisen ihanuuksista, tämäkin asia.
Kerroinkin teille tuossa taannoin laittaneeni arjen aikataulut uusiksi. Juurikin nimenomaan sen takia, että arjen aikatauluttaminen on tuon pysähtymisenkin kannalta elinehtoni. Sen lisäksi, että pidän joka maanantaiaamu itseni kanssa viikkopalaverin, jossa suunnittelen tulevan viikon, pidän huolta, että tuolta kalenteristani löytyy myös ”minä-aikaa”. Aikaa, jolloin pysähdyn. Kirjaimellisesti joko sohvalle tai pysähdyn kesken työpäivän käymään lenkillä. Liikuntasuorituksetkin laitan kalenteriin. En sen takia, että ne tulisi tehtyä, vaan sen takia, että osaisin säilyttää niissäkin kohtuuden.
Tämän vuoden ajan olen nauttinut hyvästä vuodesta. Elämän kaikilla osa-alueilla. Olen täyttänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, silloin kun olen muistanut. Merkinnyt ylös muistiinpanoja ja haaveita. Rakennellut mielessäni unelmakarttaa. Näissä on apuna toiminut ihanan Fridan Hyvä Vuosi 2018 -kalenteri. Fridan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran varmaan reilut viisi vuotta sitten. Tuon pirteän pulppuavan ihmisen sisältä löytyy hurjan paljon syvyyttä. Valokuvaustaitoja ja kykyä nähdä kaunista jokaisessa asiassa.
Frida lähetti minulle jälleen kauniit kalenterit ensi vuodelle helpottamaan arkeani. Hyvä Vuosi 2019 – viikkokalenteri sisältää Fridan kuvaamia upeita kuvia Suomesta, mietelauseita sekä hauskoja kysymyksiä itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenteristaajattelin tehdä perhekalenterin. Sellainen meiltä on puuttunutkin. Siihen voidaan laittaa kaikkien menot ja olla täten paremmin kartalla. Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, kun kiireen keskellä olen odotellut miestä kotiin töistä vain hetken myöhemmin muistaen, että toinenhan on juuri lentokoneessa matkalla naapurimaahan.
Olen päättänyt, että vuodesta 2019 tulee jälleen hyvä vuosi. Aika paljonhan elämän mielekkyys on riippuvainen siitä meidän omasta asenteestamme. Elämästä ei tarvitse eikä kuulukaan nauttia koko ajan. Pääasia, että pitkällä aikavälillä ollaan plussan puolella ja pää pinnan yläpuolella.
Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, niin sain myös luvan arpoa teidän lukijoiden kesken sekä Hyvä Vuosi 2019 -viikkokalenterin että Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterin! Eli kaksi kommentin jättänyttä voittaa, toinen seinäkalenterin ja toinen viikkokalenterin. Arvontaan osallistuminen on helppoa:
♥ kerro tämän postauksen kommenttiboksissa kumpi kalenteri sinua enemmän kiinnostaa ja ♥ joku asia, josta tunnet kiitollisuutta juuri tänään.
Arvonta-aikaa on ensi maanantaihin 12.11.2018 klo 23.59 asti.
ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
PS. käykäähän tutustumassa kalentereihin verkkokaupassa! Koodilla ”MARIAS” säästätte postikulut tilatessanne tuotteita 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Koska haluan laittaa hyvän kiertämään, niin sain myös luvan arpoa teidän lukijoiden kesken sekä Hyvä Vuosi 2019 -viikkokalenterin että Hyvä Vuosi 2019 -seinäkalenterin! Eli kaksi kommentin jättänyttä voittaa, toinen seinäkalenterin ja toinen viikkokalenterin. Arvontaan osallistuminen on helppoa:
