…niistä oli eilinen torstai-ilta tehty!
Hellou!
Ja tervetuloa elokuu! Viitaten edelliseen postaukseen; taas tuntuu kuin olis minilomalla ollut, vaikka vietin parituntisen kauniista kesäillasta niinkin lähellä kuin omassa keittiössäni 🙂 Ei sitä kauaksi tarvitse lähteä saadakseen aivot narikkaan. Mies lähti äijäporukalla siiville (Tampereen kansallisherkku heti mustamakkaran jälkeen) ja tytsyt leikkivät naapurissa serkuillaan. Mulla soi kesäbiisilista parin vuoden takaa Spotifystä ja elämä hymyili. Elämä hymyilee aina keittiössä, kokeilkaahan! Ja johtuukohan tuosta vallan hyvästä fiiliksestä vai mistä, mutta ruoka maistui myös äärettömän hyvälle. Ehkä parasta ruokaa, mitä olen vähään aikaan tehnyt. Vaikka itse sanonkin 😉
Pari päivää sitten facebookia scrollatessani törmäsin johonkin mainokseen, jossa oli houkutteleva resepti. En nyt harmillisesti saanut lähdettä tähän laitettua, sillä se mainos on kadonnut taivaan tuuliin, mutta joku paleo-ruokavaliosivusto se oli. Jep, älkää kysykö enempää ko.ruokavaliosta, sillä en tiedä siitä mitään, muuta kuin että jos siinä saa syödä näitä herkullisia vuohenjuustolla täytettyjä avokadoja, niin mä ajattelin alkaa just sille ruokavaliolle 😀 Alkuperäisessä reseptissä oli käytetty pekonia, mut mä käytin taas sitä samaa vanhaa eli ilmakuivattua kinkkua. Riippuen muusta tarjottavasta, niin mielestäni yks avokadon puolikas riittää per syöjä, jos tarjolla on muutakin. Eli alla oleva ohje on kahdelle syöjälle.
Vuohenjuustoavokadot
1 avokado
2 siivua ilmakuivattua kinkkua
2 rkl levitettävää vuohenjuustoa
oliiviöljyä
– halkaise avokado ja poista kivi
– koverra puolikkaat lusikalla pois kuorestaan
– laita molempiin puolikkaisiin noin ruokalusikallinen vuohenjuustoa
– kiedo avokadon ympärille ilmakuivattu kinkku
– pirskota päälle öljyä
– paista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes kinkku on rapsakka
Nuo varmaan toimivat lämpiminä parhaiten, mutta kyllä niitä kylmänäkin söi 🙂 Mies otti toisen noista jääkaappikylmänä kotiin tullessaan ja hyvin upposi. Koska olin syönyt päivällä puolikkaan parsakaalin ja pari tomaattia, niin illalla oli jo sen verran kova nälkä, että pelkät avokadot eivät olisi nälkää vieneet. Uusimmassa Yhteishyvän ruokaliitteessä näkyi herkullisen tomaattipiirakan ohje, jota sovelsin jääkaapista löytyvien aineksien mukaan (korvasin mm. parmesanjuustoraasteen fetajuustolla). Mulla on tomaattien kanssa ongelma; jos niitä ohjeessa sanotaan tarvittavan kolme kappaletta, niin mulla kuluu niitä viisi kappaletta. Sillä mä en voi sietää tomaattien puuosaa…tiedättekö, tuota kantapalaa, jossa on sitä kovaa? Liki 1/3 tomaatista jää näin ollen aina käyttämättä. Ei hyvä! Mä käytin myös eilen valmispiirakkapohjaa, mutta tehkää toki se itse, jos ehditte/viitsitte.
Fetatomaattipiirakka
suolainen piirakkapohja pakasteesta
-sulata ja taputtele piirakkavuokaan (voideltuun tai sitten leivinpaperilla vuorattuun)
200 gr maustamatonta tuorejuustoa
1 prk Arla Apetina fetaa (ei kuutioina vaan kokonaisena palana)
1 kananmuna
2 valkosipulin kynttä
pilkottua timjamia
mustapippuria
4-5 tomaattia
– notkista tuorejuusto ja sekoita siihen kananmuna
– murusta seokseen fetajuusto
– lisää pilkottu valkosipuli & mausteet
– lusikoi täyte piirakkapohjan päälle
– viipaloi päälle tomaatit
– mä ripsotin päälle vielä kuivattua basilikaa
– paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 35-40 minuuttia
(tarkkaile uuniasi, mun paistoajat on vähän sinne päin 🙂
********************************************
Ruoasta kauneudenhoitoon. Mä tilasin pitkästä aikaa ajan kasvohoitoon, kun mun ihoni on kesän ajan ollut kriisissä itsensä kanssa. Eilen töiden jälkeen siellä kävin ja taivastelin kosmetologille, että miten olin saattanutkaan antaa pari vuotta mennä ilman käyntiä hänen luonaan. Katsoi mun asiakaskorttia ja selvisi kuulkaas, että mä olin siellä käynyt viimeksi helmikuussa 2009! Tästä lähtien pakko alkaa käymään ainakin puolen vuoden välein. Sitä paitsi, eihän siitä nyt tule mitään, että mä hoidan ihoani tällä hetkellä liki samoilla tuotteilla kuin parikymppisenä. Kävi ilmi, että olin ehkä hoitanut ihoani liikaa ja liian styrkilla aineilla. Jo olikin aika päivittää hoitorutiinia. Keski-ikää lähestyvän ihmisen voiteisiin sun muihin. Reilun viikon päästä sitä ollaan taas askel lähempänä neljänkympin rajapyykkiä. Apua! Mutta musta tuntuu, että nykyään nelikymppiset on tosi nuorekkaita, eikö ookkin?! Ainakin silloin kun mun vanhemmat oli nelikymppisiä, niin ne tuntui ihan kalkkiksilta 😀
Nonniin, sitten ruokikselta takaisin töiden pariin. Tekstiä tuli taas sen verran, että te varmaan pärjäätte tällä viikonlopun yli? 😉 Meillä on suhailua mökille ja takaisin. Huomenna tullaan päiväksi takaisin kaupunkiin taloyhtiön pihatalkoisiin. Tosin mä ajattelin pitää omat talkoot ja laittaa terassia kuntoon; meillä on terde jäänyt ihan käyttämättä ja tunkee tällä hetkellä saniaisia lautojen välistä. Siinä osassa, johon ei laitettu kangasta alle. Ja voishan siihen vähän puunsuojaakin sutia ennen kuin laudat sanovat itsensä irti.
Superihanaa viikonloppua,
